Mortui vivos docent

Dementikon portfolio

Olen tässä pitkin viikkoa möykännyt suu vaahdossa Turun hyvinvointitoimialan ja psykiatrisen sairaanhoidon surkeasta tilasta, sekä kyseisen toimialan sokeudesta ja ennen kaikkea piittaamattomuudesta Kupittaan G1 osastolla edelleen tapahtuviin väärinkäytöksiin. Mikä pahinta, on kyseinen toimiala lähtenyt puolustuskannalle ja asettunut itse uhrin asemaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on hoitajille järjestetty kriisiapu. Mihin unohtui niiden potilaiden kriisiapu joiden ihmisoikeuksia on räikeästi rikottu?

Turun hyvinvointitoimiala teetti sisäisen tarkastuksen psykiatriseen sairaanhoitoon jo vuonna 2013, tuolloin esille tulleet julmuudet ja väärinkäytökset lakaistiin maton alle,väärinkäytöksistä ei vaivauduttu edes Valviraan ilmoittamaan, vaikka laki niin vaatii. Turun hyvinvointitoimiala päätti ummistaa silmänsä ja näin antaa siunauksen jatkaa potilaiden väkivaltaista kohtelua.

Nyt  tämän asian tultua esiin, päätti hyvinvointitoimiala julistaa teetetyn raportin salaiseksi, koska sen julkituleminen vaarantaisi potilasturvallisuuden. Jotta nämäkään tyhmyyden tunnusmerkit eivät vielä riittäisi, vetosi hyvinvointitoimialan johtaja muistamattomuuteen sekä näytön puutteeseen. Herää kysymys, että eikö teetettyä raporttia ole koskaan edes luettu ja jos kerta tapahtuneesta ei ole näyttöä, niin miksi teetetty selvitys julistettiin salaiseksi?

Olen vakaasti sitä mieltä, että tämä muistamattomuus tuntuu olevan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista joita vaaditaan korkeissa virkatehtävissä. Olen aikoinaan päättänyt etten politiikasta blogissani kirjoita, mutta nyt joudun tekemään poikkeuksen.

Otetaan muutama esimerkki tästä virkatehtävässä vaaditusta muistamattomuudesta:

Matti Vanhanen ja kuuluisa lautakasa: Vanhanen ei muistanut mistä lautakasa oli pihaansa tullut, vaikka samaan aikaan rakensi omakotitaloa. Lautakasa oli vain ilmaantunut pihalle.

Anneli Jäätteenmäki ja kuuluisa faksi: Jäätteenmäki sai salaiseksi julistettuja asiakirjoja faksiinsa yllättäen ja pyytämättä, Joku vaan sattui lähettämään salaisia asiakirjoja faksilla.

Aleksander Stubb ja prosenttiluvut: Stubb ei muistanut että eduskunnassa ei saa valehdella. Toki Stubb ei omasta mielestää valehdellut vaan keksi prosenttiluvut omassa päässään.

Timo Soini ja perusduunari: Soini on täysin unohtanut äänestäjänsä eikä muista minkä aatteen takia eduskunnassa on.

Lukemattomat kansanedustajat ja vaalirahoitus: Kukaan ei muista mistä vaaliraha on tullut tilille, eikä varsinkaan muista tehdä vaalirahailmoitusta.

Tähän muistamattomien joukkoon siis liittyi nyt myös Turun hyvinvointitoimialan johtaja, joka ei muista miksi ketään ei irtisanottu vuonna 2013 eikä ilmeisesti muista lukeneensa koko tilaamaansa selvitystä.

Tämä asia on loppuun käsitelty ja siirrytään normaaliin päiväjärjestykseen.

Työkyvyttömänä työmarkkinoille.

Sain tässä viime viikolla tutustua näihin Kelan kummallisuuksiin ja aika huvittuneena tästä asiasta Kelan virkailijan kanssa keskustelin, joka myös oli ihmeissään tästä omituisesta byrokratiasta. Eli asia joka sai minut ihmettelemään ja huvittuneena asiaan tarkemmin tutustumaan oli kuntoutustuki eli paremmin tunnettuna määräaikainen työkyvyttömyyseläke. 

Kaikki alkoi siitä kun tämän hetkinen sairaslomani päätyy kuluvan kuun viimeinen päivä ja olen jo toimittanut uuden B-lausunnon Kelaan jossa sairaslomaani on jatkettu syyskuun loppuun saakka, Itse pyrin pitämään asiat yksinkertaisina ja toivon sitä myös muilta, mutta toiveeksi jäi. Soitin Kelaan kyselläkseni täytyykö minun tehdä jokin jatkohakemus kuntoutustuesta johon ystävällinen virkailija vastasi, että jos sairasloma on samasta vammasta kuin edellinen niin se menee vanhalla hakemuksella, joten kuntoutustuen jatkoon riitti tuo lähettämäni B-lausunto.

Kaikki näytti hyvältä aina tämän viikon puoliväliin saakka, kunnes Kelan sivuille oli ilmestynyt teksti "kuntoutustuki-hakemus, käsittelyaika noin kahdeksan viikkoa" tässä kohtaa aloin ynnäämään, että tuohan tarkoittaa kahta kuukautta ilman mitään tuloja. Soitin hämmästyneenä Kelaan kysyäkseni mitä tuo tiedoissani lukeva kahdeksan viikon käsittelyaika tarkoittaa ja kerroin myös edellisestä puhelustani jossa minulle ilmoitettiin, ettei minun tarvitse tehdä mitään jatkohakemusta vaan se menee sillä vanhalla hakemuksella.

Tätä tarkoitan, kun puhun yksinkertaisista asioista. Ymmärsin tuosta viime viikon puhelusta, että kuntoutustukeni jatkuu katkeamatta. Mutta kun ei jatku. Siihen päättyi se yksinkertaisuus. Keskustelin tämän virkailijan kanssa, että mitä minun täytyy sitten tehdä? Enhän minä voi ilman kuntoutustukea yli kahta kuukautta olla, siinä ajassa ehtii kyllä nälkä tulemaan. Kelan virkailija kehoitti minua ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi, tässä kohtaa keskeytin virkailijan ja muistutin häntä että olen työkyvytön ja juuri tämän takia saan kuntoutustukea. Enhän minä voi työttömäksi ilmoittautua, koko ajatus tuntui omituiselta, eikä kertakaikkiaan saanut kannatusta korvienvälissäni. 

Virkailija vakuutteli, että tämä kahdeksan viikkoa on normaali käsittelyaika ja täksi ajaksi kehoitetaan ilmoittautumaan työttömäksi. Sanoin virkailijalle, että lääkäri ja kuntouttajani ovat juuri kirjanneet minut työkyvyttömäksi, Eikö kehoitus työttömäksi työnhakiaksi ilmoittautuminen tuntuisi aika omituiselta? Kuulin kyllä tässä kohtaa vaivautuneen äänensävyn virkailian puheessa hänen yrittäessä vastata esittämääni kysymykseen. Pitkän ja välillä hupaisan keskustelun jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen järjestelmän kankeudesta. 

Tämä jäykkä ja pilkuntarkka järjestelmä ei suinkaan ole Kelan virkailijoiden suunnittelema, vaan työeläkejärjestelmän jonka tarkoituksena on pitää ihmiset työssä niin pitkään kuin henki pihisee. Uskon että Suomi on täynnä ihmisiä jotka ovat tämän kyseisen järjestelmän rattaisiin jäänneet. Tästä johtuen asialle täytyisi saada tehtyä jotain ja ajattelin olla yhteydessä asiasta päättäviin tahoihin.

Muumitalon avaimenvartija

Anteeksi, että jäimme kiinni.

Olen tässä pitkin viikkoa seurannut tuota Kupittaalla tapahtunutta ihmisoikeuksien polkemista ja sitä harrastavien tahojen luikertelua irti vastuusta. On aivan käsittämätöntä tuo virkamiesten ja -naisten toiminta kyseisten väärinkäytösten paljastuttua. Ensin määrätään työntekijöitä pitämään suu kiinni, ettei vaan vahingossa paljastuisi lisää salaisuuksia tuolta kauhujen kammiosta, sen jälkeen tiedotusvastuu annetaan hyvinvointitoimialan johdolle jonka suojeluksessa kaikki väärinkäytökset ovat tapahtuneet. 

Entäs tämä sisäinen tarkastus jonka Turun kaupunki hätäpäissään järjesti, jotta näyttäisi siltä että asioihin puututtaisiin. Sisäisen tarkastuksen tuloksena on suosituksia joiden käytäntöönpanosta vastaa hyvinvointitoimialan johto. Siis sama johto jota sisäisessä tarkastuksessa tutkitaan. 

Jotta tätä virkamiesten järjestämää soppaa saataisiin vielä vähän hämmennettyä, päätti Turun kaupunginjohtaja ottaa tiedottamisvastuun itselleen. Samalla päätettiin vuonna 2013 tehty sisäinen tarkistus julistaa salaiseksi, jotta julkisuuteen ei vuotaisi enempää arkaluontoista tietoa. Salaiseksi julistamista perusteltiin potilasturvallisuuden vaarantumisella, mutta eiköhän tuo potilasturvallisuus ole jo vaarantunut ihan riittävästi. 

Entä ne lukemattomat kuolemantapaukset joita osastolla tapahtuu vääjäämättä, onhan kyse kuitenkin vanhuspsykiatriasta. Herää kuitenkin kysymys, että kuinka moni näistä tapauksista johtuu potilasturvallisuuden laiminlyönneistä sekä ylilääkitsemisestä? Uskon että tähänkin asiaan tullaan puuttumaan poliisin toimesta.

Se mikä tänä aamuna nosti niskakarvat pystyyn, oli Turun Sanomissa julkaistu haastattelu jossa hyvinvointitoimialan johtaja puolustelee itseään ja työntekijöitään. On toki kunnioitettavaa, että työnantaja puolustaa työntekijöitä, mutta tässä tapauksessa ei johto ole oikeutettu puolustamaan itsensä eikä työntekijöidensä tekoja. Ainoa oikea teko olisi sanoutua irti tehtävästään ja ottaa vastuu tapahtuneesta.

Tässä muutama lainaus Turun Sanomista:

"Uskon vakaasti, että meidän työntekijöidemme toiminta on pääasiassa hyvää."

"Kupittaan työntekijöiden tilanne on kriittinen."

"Sairaslomia on enemmän kuin tavallisesti. Työterveys on järjestänyt hoitajille henkistä tukea, ja henkilökunnan turvallisuuden eteen on pyritty tekemään kaikki, mitä tehtävissä on."

Haastateltavana hyvinvointitoimialan johtaja Riitta Liuksa.

Mitähän mahtaa Liuksan päässä liikkua, kun kyseisiä sammakoita suustansa päästää? Ei tullut mieleen käyttää haastattelua hyväksi ja pyytää nöyrästi anteeksi tapahtunutta, mutta ei, ei näköjään käynyt mielessä. Liuksa päätti lähteä puolustuskannalle.

Eikö yhtään hävetä ilmoittaa lehdessä, että työterveys järjestää henkistä tukea työntekijöille ja että työntekijöiden turvallisuuden eteen tehdään kaikki, ikäänkuin työntekijät olisivat tässä uhreina? Mihin unohtui potilasturvallisuus ja potilaiden henkinen tuki?

Eiköhän tässä tapauksessa uhreina ole potilaat eikä työntekijät.

Vetoan sinuun Riitta Liuksa, kanna vastuusi ja eroa tehtävästä. 

Psykiatrinen sairaanhoito psykoosissa

Mielisairaat hoitajat

Elettiin vuotta 1503 jolloin Euroopassa vainottiin mielisairaita kuin villipetoja. Lukemattomia mielisairaita poltettiin noitina roviolla ja toiset suljettiin kaupunkien muurien luoliin ja raatihuoneiden kellareihin. Ihmiset halusivat olla turvassa ja vähät välittivät miltä uhreista tuntui.

Keskiajalla alettiin käyttämään ns. hullunarkkuja eli ristikoilla varustettuja isoja metallihäkkejä. Hullunarkuissa levottomimmat olivat kahlittuna vahvoilla ketjuilla ja muut pantiin tottelemaan raipaniskuilla, sellainen ajatus että mielisairaat saattaisivat olla hoidon tarpeessa ei käynnyt edes kenenkään mielessä.

Kului vuosisatoja ja vasta 1700-luvulla vangit ja mielisairaat erotettiin toisistaan omiin hoitolaitoksiin. Tästä alkoi uusi aika mielisairaanhoidossa, mutta olot ja hoitomenetelmät olivat mitä kamalimmat.

Eräässä mielisairaalassa oli 48 naista ja miestä suljettuna samaan huoneeseen, siinä he saivat syödä ja nukkua ulosteen tahrimilla olkipahnoilla. Myös tuohon aikaan hoidot olivat mitä oudoimpia ja epäinhimillisimpiä. Potilaisiin istutettiin syyhyä, rokkoja ja ruusuja sekä muita pahoja tauteja, ihoon hierottiin ärsyttäviä voiteita jotka aiheuttivat pahoja paiseita ja sietämätöntä tuskaa. Sairas saatettiin sitoa paaluun kädet sivulle ojennettuna useiksi päiviksi tai pakkoistuttaa kuukausiksi ja jopa vuosiksi.

Eräässä ministeriöön jätetyssä kirjeessä vaadittiin parempia oloja mielisairaille jonka tuloksena huoneisiin määrättiin rakentamaan lattiat sekä ikkunat, mutta suurin muutos oli se että lääkäri velvoitettiin käymään viikoittain sairaiden luona. Keppirangaistuksia alettiin korvaamaan työnteolla ja ruumiillista rangaistusta vähennettiin. 

1800-luvulla mielisairaat pääsivät jopa ulkoilemaan ja potilaita lähetettiin laitoksiin vain lääkärin lähetteellä.

Eletään vuotta 2015 ja psykiatrisessa sairaanhoidossa ei ole tapahtunut edistystä, edelleen sairaita nöyryytetään ja heitä kohtaan käyttäydytään väkivaltaisesti. Mieleltään sairaalla ei tunnu olevan ihmisoikeuksia edelleenkään ja nämä Kupittaan tapahtumat vain vahvistavat sen.

On todella surullista luettavaa että vielä 2015 luvulla potilaisiin kohdistuva väkivalta on arkipäivää psykiatrisessa sairaanhoidossa. Seuraavat tapahtumat ovat vain jäävuoren huippu.

"Väkivalta osastolla  on tarkoituksellisen kovakouraista repimistä ja riuhtomista. Potilaan pään ja jalkojen kolhimista sängyn kaiteisiin. Erittäin rajua tarttumista, tönimistä ja potilaan heittämistä lattialle. Osa hoitajista hakkaa potilaita nyrkeillä ja kun uhri yrittää tästä kertoa lääkärille, hoitajat vähättelevät ja kertovat potilaan olevan sekava tai psykoosissa."

Seuraavaksi suora lainaus yhdestä tapauksesta"Jos et saatana ota lääkettä, haen aseen ja ammun sinut" myös muita vastaavia esimerkkejä julmuuksista ja väärinkäytöksistä on runsaasti. 

"Kaikki nämä väärinkäytöksien ja ihmisoikeuksien polkemisien tiedot perustuvat lukuisiin lähteisiin joista osa on myös kirjallisia, tästäkään huolimatta kukaan ei puuttunut tilanteeseen."

"Asiasta tiedettiin myös Turun psykiatrian johdossa, mutta ketään ei irtisanottu eikä valvontaviranomaisille ilmoitettu väärinkäytöksistä, laittomuudet saivat jatkua johdon suojeluksessa."

"Käytäntöjä kritisoineet tai niihin puuttuneet vaiennettiin pelolla. Tämän johdosta moni pitää edelleen suunsa kiinni työpaikan menettämisen pelossa."

"Potilaita ylilääkittiin tahallisesti eli heille annettiin vähintään tupla määrä rauhoittavia lääkkeitä, jotta yöhoitajat saisivat nukkua työvuorossaan. Nukkuminen työvuorossa on ehdottomasti kielletty. Hoitajien nukkumisen seurauksena denentoituneet potilaat harhailivat yöaikaan käytävillä ja eksyivät vessareissuilla, jonka seurauksena he saattoivat tehdä tarpeensa käytävien nurkkiin. Yksi räikeimmistä tapauksista tapahtui vuonna 2012, kun hoitajien nukkuessa vanhus oli kaatunut ja loukannut päänsä. Vasta aamuvuoroon tulleet hoitajat löysivät potilaan makaamasta verilammikossa. Syyllinen sai rangaistukseksi vain puhuttelun."

"Osastolla kului huumausaineiksi luokiteltuja lääkkeitä kolminkertainen määrä siihen verrattuna mitä lääkäri oli potilaille määrännyt, tämän selittää jatkuva ylilääkitseminen sekä lääkevarkaudet henkilökunnan toimesta. Potilaille syötettiin myös vanhentuneita lääkkeitä. Osastolla myös eristettiin potilaita virikkeettömään tilaan mielivaltaisesti ilman lääkärin lupaa, tätä tapahtui viikoittain."

"Tätä kaikkea tapuhtuu osastolla edelleenkin johdon suojeluksessa."

Lähde: Turun Sanomat 18.6.2016

Psykiatrisen sairaanhoidon kaikki tahot ovat autuaan tietämättömiä tapahtuneesta, vaikka tapahtuneesta on kirjallisia todisteita. 

Tässä muutama esimerkki eri tahojen toiminnasta ja tietämättömyydestä:

Aluehallintovirasto (AVI), kyseisen viraston pitäisi tehdä tarkastuskäyntejä psykiatrisessa sairaanhoidossa joka toinen vuosi, mutta AVI on viimeksi käynyt kupittaalla yli viisi vuotta sitten vedoten raha- ja resurssipulaan.

Valvira on olettanut että AVI on tehnyt määrätyt valvontakäynnit vaikka ei ole saannut AVI:sta minkäänlaisia tarkastusraportteja useaan vuoteen, tästäkään huolimatta Valvira ei puuttunut tapahtuneeseen millään tavalla. Vaikka potilaiden ihmisoikeuksia on rikottu räikeällä tavalla, olettaa Valvira että osaston omavalvonta hoitaa väärinkäytökset kuntoon.

Turun sosiaali- ja terveyslautakunta pahoittelee tapahtunutta ja vetoaa tietämättömyyteen vaikka asiasta on useita kirjallisia lausuntoja.

Turun hyvinvointiala toteaa vain, että on peiliin katsomisen paikka.

Psykiatrian tulosyksikkö on järkyttynyt, pahoillaan ja häpeissään vaikka heidän suojeluksessaan kaikki tapahtui.

Jos sosiaali- ja terveysministeri on yhtään ajan tasalla sekä oikeudenmukainen, erottaa hän välittömästi kyseiseen tapahtumaan osallisena olevat valviran ja avin virkamiehet, Turun sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä hyvinvointialan johtajat, psykiatrisen talousyksikön johtajan, sekä lopuksi itsensä.

Mutta kuten aina, paska valuu alaspäin ja lopuksi vastuuseen joutuu joku kyseisen osaston siivooja jolla ei ole tapahtumaan osaa eikä arpaa.

Suuri osanottoni heille jotka tämän törkeän ihmisoikeusrikkomuksen kohteeksi ovat joutuneet sekä heidän läheisilleen.

Nämä Kupittaan tapahtumat ovat vasta alkua niille kaikille julmuuksille jotka vielä odottavat päivänvaloa.

On todella huolestuttavaa, että yli 500 vuoteen psykiatrisessa sairaanhoidossa ei ole tapahtunut edistystä kuin lääkityksen osalta.

Pientä persoonallisuusremonttia

Eksytetyt terapiaviidakkoon.

Luin tämän päivän Turun Sanomista artikkelin koskien oikean terapeutin etsimistä, juttu alkaa sanoilla "Sopivan psykoterapeutin valitseminen on kuin etsisi neulaa heinasuovasta". Tästä olen haastateltavan terapeutti Sari-Annan kanssa täysin samaa mieltä. Tähän meidän yhteisymmärrys sitten loppuukin.

Jos potilas on vaikeasti masentunut voi psykoterapia olla vain haitaksi, koska terapiaan hakeutunut ei välttämättä pysty käsittelemään terapeutin ohjeita ja neuvoja saatika keskustelemaan manennukseen johtavista tekijöistä. Tai jos kuvitellaan että terapiaan ohjatulla potilaalla on aivovamma joka on väärin diagnosoitu masennukseksi ja hänelle tarjotaan kognitiivista psykoterapiaa jonka lähtökohtana on ajatuksen ja tunteen ohjaus, koituu tästä hoitomuodosta kuntoutujalle suurta haittaa ja ahdistusta, koska vamman aiheuttama tunteiden käsittely ja rationaalinen ajattelutapa ovat muuttuneet eikä vammautunut pysty noudattamaan terapeutin ohjeita. Lopputuloksena saattaa olla luopuminen kokonaan terapioista ja vetäytyminen hoidon ulkopuolelle jolloin myös oikean diagnoosin saaminen hankaloituu.

Suomessa käy vuosittain noin 27 000 ihmistä eri terapioissa ja olen yrittänyt etsiä lukuja onnistuneesta hoitosuhteesta jolloin näiden erotuksella saisi edes jotain kuvaa siitä kirjavasta terapiaviidakosta ja sen tuomasta hankaluudesta. Yksi huolestuttava epäsuhta on luku 200 000 ja tuo 27 000.

Eli Suomessa sairastuu vuosittain noin 200 000 ihmistä masennukseen, osa lievästi ja osa vaikeasti, kuitenkin tuossa 27 000 terapiaa saavissa potilaissa on myös muitakin kuin vain masentuneita. Karkeasti arvioituna vain joka kymmenes masentunut ihminen pääsee Kelan korvaamaan terapiaan.

Entä tämä kaiken kirjava terapiaviidakko johon potilas on helppo eksyttää ja mikä pahinta, niin osalle laitoshoidosta kotiutuvalle tämä itse etsittävä terapia on myös jatkohoitopaikka, jatkohoitopaikka joka on pakollinen järjestää hoitolaitoksen osalta, mutta valitettavan usein vastuu siirretään potilaan harteille.

Tässä pieni supistettu lista tarjolla olevista terapiamuodoista:

- Psykoterapia jossa muotoina mm: kognitiivinen, psykodynaaminen ja kognitiivis-analyyttinen.

- Hot terapia joka käsittää hyväksymis ja omistautumis terapiaa.

- Musiikkiterapia jota käytetään vuorovaikutuksen välineenä.

- Taidetarapia joka on tarkoitettu mm: psyykkisesti sairaille

sekä monet muut terapiamuodot. Sitten pitäisi vielä tietää saako terapiaan hakeutuva parhaan avun yksilö, pari vai ryhmäterapiasta.

Tämä kaikki laitetaan potilaan itse hoidettavaksi ja kokeiltavaksi, eksytetään terapiaviidakkoon josta ei löydä pois.

Huomaamaton persoona

Netissä on paljon keskusteluita ja vielä enemmän kysymyksiä, että muuttuuko vammautuneen persoona? Kyllä muuttuu, mutta vammautunut ei sitä itse huomaa, ei halua uskoa jos siitä mainitaan ja kieltää muuttuneensa. Näin myös minä olen tehnyt. Nykyään myönnän että olen muuttunut ihmisenä ja persoonallisuus on muuttunut ja muuttuu edelleen oireiden vaikutuksesta.

Toki on hyvä muistaa että persoonallisuuden muutos on liitoksissa ICD-10 tautiluokitukseen, eli mitä vakavampi vamma (tautiluokitus 10) sitä todennäköisempi on muuttunut porsoonallisuus. Persoonan muutoksia on mm: epävakaa, estoton, agressiivinen, apaattinen ja paranoidinen.

Tavallisimpia persoonallisuuden muutoksia on tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus (34%)  vaativa persoonallisuus (27%) estynyt persoonallisuus (15%) epäluuloinen persoonallisuus (8%) eristäytyvä persoonallisuus (7%). Ylipäätään tutkimuksia aivovamman aiheuttamista persoonallisuuden muutoksista on erittäin niukasti, mutta Yhdysvaltalainen tutkimus vuodelta 2000 toteaa, että aivovamman saaneista 66% kärsii jonkin asteisesta persoonallisuuden muutoksesta.

Yksi merkittävä huolenaihe on kuitenkin se että tutkimuksissa on todettu aivovamman lisäävän dementian riskiä merkittävästi ja jopa aikaistaa sen puhkeamista. Aivovamma myös lisää apoliproteiini e -tuotantoa joka on yhteydessä suoraan alzheimerin tautiin.

Tästäkin huolimatta haluan toivottaa kaikille hyvää ystävänpäivää.

Valkoinen taikasauva

Jäämies Ötzi

"Tähän se sitten päättyi" ehti Ötzi miettiä, kun vihollisen ampuma nuoli läpäisi solisvaltimon. Shokkihiki ryöpsähti kastellen vaatteet litimäräksi. Happi loppuu aivoista ja miestä pyörryttää. Lopullisen valojen sammumisen aiheuttaa ohimoon lyöty kivi joka murskaa ohimolohkon ja silmänpohjan. Niin päättyi yksi tarina historiassa, mutta vain alkaakseen uudestaan. 

"Tähän se sitten päättyi" kävi myös minun mielessäni useasti tämän puolentoista vuoden aikana. Monesti olin valmis antamaan periksi, valmis saamaan valot sammuttavan iskun, olin itse itseni vihollinen, armoton ja säälimätön. 

Yksi harmaansävyinen taulu maalattu ja on aika ottaa uusi puhtaan valkoinen kangas sekä aloittaa uusilla väreillä. Olen hyväksynyt itseni ja vammani. Tämä on minun uusi elämä, sain uuden mahdollisuuden, etuoikeutetusti, toisin kuin Ötzi aikoinaan.

Kokemuksena mennyt aika on ollut pelottavaa ja täynnä epätietoisuutta, epäonnistumisia niin hoidon kuin lääkityksen osalta ja minulta onkin useasti kysytty, että olenko katkera kokemuksestani? Ei, en ole katkera kokemuksesta, päinvastoin se sai silmäni avautumaan ja tekemään jotain asialle. Tunnen kyllä katkeruutta tietämättömyydestä ja kuuntelemattomuudesta. 

Se mihin tämä kaikki on johtanut, tähän päivään ja tämänhetkiseen hoitoon. En olisi uskonut kuinka monta eri tahoa on kytkettynä minun kuntoutukseen ja hoitoon. Uskomaton määrä eri alojen ammattilaisia. Viimeisimpänä kuntoutusryhmään liittyi näkövammapolin kuntouttaja.

Näkymätön vamma

Varmasti moni aivovammainen ja niskan retkahdusvammasta kärsivä kiroaa vammansa näkymättömyyttä, varsinkin kun yksikin kaatuminen saattaa pahentaa oireita huomattavasti. Tästä asiasta olen myös itse useasti täällä blogissani kironnut suu vaahdossa.

Pelottavimpia paikkoja itselleni on isot kaupat, nyt joku varmasti ihmettelee miksi hakeudun isoihin kauppoihin jos kerta pelkään siellä. Syy on hyvin yksinkertainen, hissi ja liukuportaat. Nämä ihmistä liikuttavat kapistukset ovat ainoa keino nousta kerros ylemmäs. Toki myös tulla alas.

Se mitä kaupassa pelkään on ihmisten sokeus, sokeus huomioida muita ihmisiä. Toki minunlaisia nippa nappa pystyssä pysyviä asiakkaita on murto-osa, mutta myös me olemme ihmisiä muiden joukossa. Käytän kävelykeppiä tasapainoa tasaamaan ja tuo tohtori Housestakin tuttu äkäpussin kolmas jalka antaa jossain määrin tilaa liikkua, mutta tuossakin jatkovarressa on huonoja puolia. Niskavammasta johtuen kehoni asento on muuttunut ja nyt kun otan tukea kävelykepistä ja samalla painopiste muuttuu, ei aivoni pysty käsittelemään tilannetta vaan antaa virheellistä tietoa kehon asennosta antaen minulle humalankaltaisen huojuvan olotilan.

Tätä aivovammaisen pyhää kolminaisuutta (oire + apuväline = uusi oire) olemme yrittäneet kuntouttajien kanssa ratkaista ja vahvistukseksi mukaan otettiin vielä neurologisten silmäoireiden lääkäri ja kuntouttaja.

Sain juuri tällä viikolla alustavan WAD (Whiplash associated disorders) luokituksen joka oli korkein mahdollinen eli 4. Tämä tarkoittaa merkittäviä neurologisia oireita, murtumia / luksaatioita. Tiedän että minulla on ligamenttivaurio C1-C2 nikamien välissä, mutta tutkimukset jatkuvat vielä tuon vamman osalta pitkään. Juuri näistä merkittävistä neurologisista oireista yksi on näköhäiriöt (kaksoiskuvat, valoarkuus ja etäisyyksien hallinta), tästä johtuen myös silmäpoli on mukana kuntoutuksessani.

Juuri tuon silmäpolin kuntouttaja teki kotikäynnin muutama päivä sitten ja toi mukanaan kasan uusia valkoisia keppejä, ja oli minullekin yllätys että voin jatkaa luonnossa liikkumista, koska tähänkin tarkoitukseen on oma valkoinen keppi olemassa.

Tuntuu sinänsä hassulta käyttää tuota valkoista taikasauvaa ja huomata ihmisten reaktiot, kunpa vastaantulijat vain tietäisivät että näen kyllä heidän tuijotuksensa ja tilan antamisen. Toisin sanoen tuo valkoinen keppi toimii moitteettomasti, mutta mitään tukea se ei tietenkään anna jos horjahdan.

Nyt odottelen oman aivovammapolin lääkärin B-lausuntoa jotta saan senkin toimitettua vakuutusyhtiöön niiden kaikkien muiden papereiden lisäksi jotka siellä nyt jo ovat. Luulen että minun lääkärin lausunnoille on jouduttu varaamaan oma huone ja kenties palkkaamaan lisää väkeä asian hoitamiseen. Toisin sanoen minulla saattaa olla työllistävä vaikutus.

Tulehduksen anatomia

Tukijalka pettää

Taas on muutamia päiviä kulunut siitä kun viimeksi tälle rakkaalle päiväkirjalleni murheitani vuodatin, paljon on taas tapahtunut näinkin lyhyessä ajassa. On ollut tuulta ja tuiskua sekä ennen kaikkea jäätäviä kävelyteitä joiden hiekoitus on ollut kyllä ihan kohdillaan, mutta aivan kuin ilkeyttään on aurinko lämmittänyt sepelin ja saannut nuo kivenmuruset painumaan tuon kirkkaan ja liukkaan pinnan alle pitoa heikentämään.

Ihan kuin tasapainoilu tuolla aurinkoa heijastavalla pinnalla ei olisi tarpeeksi hankalaa muutenkin, päätti kehoni hankaloittaa tilannetta huomattavasti. Ensin lievänä kipuna vasemman jalan jalkapöydässä, mutta päivä päivältä kipua lisätäkseen kunnes lopulta jalkapöytä oli kirkkaan punainen ja turvoksissa. Jalkapöytääni oli tullut tulehdus ja painon varaaminen tuolle tukijalalle oli entistäkin hankalampaa. 

On varmaan kohtalon ivaa että juuri tuo tulehdus tulee vasempaan jalkaan joka on minun vahvempi puoli, jalkaan johon olen pystynyt luottamaan ja painoa varaamaan. Liikkumisestani on tullut entistäkin huojuvampaa ja kävelykeppini on joutunut kohtuuttoman rasituksen alaiseksi. 

Kävin tuota jalkaa myös tohtorille näyttämässä josko sille jotain voisi tehdä ettei tilanne pahenisi niin paljoa että vähäinenkin liikkumiseni loppuisi kokonaan, koska jalassa ei mitään rasitusmurtumaa tai muutakaan sisäistä vammaa ollut oli hoitokeinot aika vähissä, voisin jopa sanoa että olemattomat. Siinä me tohtorin kanssa sitten yhdessä ihmettelimme tuota punoittavaa ja jossain määrin pyöreäksi muuttunutta jalkapöytää  ja kuin yhteen ääneen totesimme että palaan hänen pakeilleen jos tilanne pahenee entisestään, onneksi näin ei ole vielä käynnyt. Toki tilanne ei ole myöskään rauhoittunut vaan pysynyt jossain määrin samana.

Täytyy vaan toivoa että luvatut vesisateet ja lämpiävät kelit vievät jäät tuon sepelin päältä ja ulkona liikkuminen helpottuisi siinä määrin että uskallan astua ovesta ulos. Mikäli Pekka Poudan ennusteet ei pidä paikkaansa, tulee minusta siinä tapauksessa mökkihöperö.

Sain myös tällä viikolla lausunnon neuropsykologisesta kuntoutuksesta jossa olen nyt käynyt syksystä lähtien. Lausunto oli, voisiko sanoa että odotetun kaltainen mutta kuitenkin aika rajua luettavaa vaikka tunnistan osittain oirekuvani, oli oireiden selkeä ulospäin näkyminen minulle yllätys.  

Toki aivovammassa on normaalia juurikin se että vammautunut ei tunnista muuttunutta minäkuvaa eikä välttämättä hahmota oireitaan. 

Tämän oireen takia on tärkeää että myös vammautuneen läheinen käy kuntouksessa kertomassa oman näkemyksen muutoksista vammautuneesta, sekä saamassa samalla opastusta muuttuneesta arjesta.

Neuropsykologinen lausunto

Nykytilanne: Vammautuneen oirekuvassa tulee erityisesti esiin väsymys ja uupuneisuus, muistivaikeudet, toiminnanohjauksen pulmat eli mm. Aloitekyvyn ja suunnittelun pulmat, keskittymisen pulmat, hitaus, ääniyliherkkyys, valoyliherkkyys, sanojen löytämisen vaikeus ja sanojen sekoittuminen, sosiaalisten kognition pulmat (mm. tunteiden tunnistaminen ja tilanteiden lukemisen pulmat) vetäytyminen sosiaalisista tilanteista, käyttäytymisen säätelyn vaikeus. Lisäksi yläniskavammaan liittyen mm. tasapainovaikeuksia, kaksoiskuvia, lihasjäykkyyttä, hienomotorisia ongelmia.

Yhteenveto: Vammautuneella on vahva-asteinen neuropsykologinen oirekuva, josta aiheutuu huomattavaa haittaa arkeen. Vammautunut on vahvan oirekuvansa vuoksi selvästi työkyvytön. Vammautunut hyötyisi moniammatillisesta laitoskuntoutusjaksosta Validia-kuntoutuksessa Helsingissä.