Työkyvyttömyyden anatomia.

Ihmisroskasilppurista pyörätelinevoimisteluun.

On olemassa sanonta "Kuin kaksi marjaa" ja ettämättä tämä sopii Janne Leinoseen ja Jari Turuseen. Tämä parivaljakko toistaa samaa asiaa kuin yhdestä suusta, työkyvyttömyys sitä- työkyvyttömyys tätä, loppujen lopuksi asia on kuitenkin näiden herrojen tavasta puolustaa vain vakuutus-ja eläkeyhtiöitä ja ennen kaikkea sitä tapaa jolla nämä instanssit poikkeuksetta hylkäävät työkyvyttömyyseläke hakemukset.

Jari Turusta koskevan kirjoitukseni voi lukea tästä.

Janne Leinonen puolestaan kertoi Aamulehdessä työkyvyttömyydestä ja ennen kaikkea miksi niin moni hakemus hylätään. Artikkelista pastaa maksajatahon sanoma aivan liiankin kirkkaasti läpi ja on varmaan oikeutettua kysyä minkä värisin lasein itse jutun toimittaja on ollut liikkeellä?

Mutta mennään itse artikkeliin ja tutkitaan sitä näin vammautuneen näkökulmasta, artikkelin otsikko on niinkin puhutteleva kuin "Näin päätös työkyvyttömyydestä syntyy" Itse otsikko kyllä herättää kiinnostusta, mutta valitettavasti sisältö on täyttä jargonia ja perusteluja hylkypäätöksille.

Janne Leinonen latelee heti alkuun kysymyksiä, kuten:

• Minkä vuoksi potilas saa lääkäriltä ristiriitaisia näkemyksiä työkyvystään?
• Miksi lopullinen arvio tehdään potilasta näkemättä?
• Missä menee todellisen työkyvyttömyyden raja?

Janne Leinonen kertoo myös, että työkyvyttömyydestä on yli 10 erilaista määritelmää, mutta ei kuitenkaan kerro mitä nämä määritelmät ovat. Edes suomessa toimivien työeläkevakuuttajien edunvalvontajärjestö (TELA) ei kerro mitä nämä määritelmät ovat. 

Koska vakuutus-ja eläkeyhtiöt mainostavat ja peräänkuuluttavat avoimuutta päätöksentekoon, niin olisi varmasti aiheellista myös kertoa nämä yli 10 työkyvyttömyysmääritelmää meille jotka tätä järjestelmää käyttää ja tarvitsee. 

Mutta palataan tähän artikkeliin ja Janne Leinosen itselleen esittämiin kysymyksiin johon hän myös artikkelissa vastaa seuraavasti: 

-Työkyvyttömyyden arviointi etenee niin, että ensin hoitava lääkäri tutkii potilaan ja kirjoittaa työkyvyttömyyslausunnon perusteluineen. Seuraavaksi vakuutuslääkäri tutkii hoitavan lääkärin lausunnon ja tekee työkyvyttömyyspäätöksen ainosataan sen perusteella.

-Vakuutuslääkäri ei tapaa potilasta koska hoitosuhteesta syntyviä tunteita ei haluta sotkea vakuutuspäätökseen.

-Tähän viimeiseen kysymykseen en läytänyt vastausta artikkelista, mutta Janne Leinonen kertoi kuvitteellisen esimerkin keski-ikäisestä LVI-asentajasta joka mursi ranteen työtapaturmassa, myös asentajan polvet olivat kipeät. LVI-asentaja oli hakenut tämän johdosta työkyvyttömyyseläkettä, mutta hakemus oli hylätty. 

Janne Leinonen myös artikkelissaan puolustelee työkyvyttömyyseläke järjestelmää mitään sanomattomilla kokonaismäärillä, kuten 22 900 kappaletta ja 128 000 kertaa. Janne Leinonen myös painottaa, että Suomessa on enemmän ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeellä kuin OECD maissa keskimäärin. 

Vastineeni edellä esittettyihin väitteisiin ja lukuihin.

Ensiksi haluan tietää mitä työkyvyttömyyden määritelmää artikkelissasi käytät, koska näitä määritelmiä on kaksi jotka puolestaan ovat seuraavat:

• Yleinen työkyvyttömyys määritelmä jota sovelletaan yksityisellä puolella.
• Ammatillinen työkyvyttömyyden määritelmä jota sovelletaan julkisella puolella.

Miten nämä sitten eroavat toisistaan ja miksi on tärkeää tietää kumpi määritelmä on kyseessä?

A. Yksityisellä puolella työkyvyttömyyden määritelmä on:

• Kyvytön tekemään mitään sellaista työtä, jota henkilöltä voidaan kohtuudella odottaa.

B. Julkisella puolella työkyvyttömyyden määritelmä puolestaan on:

• Kyvytön tekemään amattiinsa kuuluvia tehtäviä.

Mutta, sallit varmaan minun olettaa, että kyseessä on yksityisen puolen määritelmä, koska esimerkkinä käytät LVI-asentajaa. 

Sitten itse asiaan. Kerrot, että työkyvyttömyyden arviointi eteneen niin, että hoitava lääkäri kirjoittaa työkyvyttömyys lausunnon jonka vammautunut tai sairastunut sitten toimittaa työeläkeyhtiöön.

Ensinnäkin, ensin pitää sattua jotain josta työntekijä, työnhakija tai vaikka opiskelija joutuu sairaslomalle, mutta asian selkeyttämiseksi kuvitellaan että kyseessä on työntekijä.

• Tapahtuu tapaturma josta työntekijä joutuu sairaslomalle.
• Työnantaja maksaa sairasajan palkkaa ensimmäiset kaksi viikkoa
• Tämän jälkeen Kela maksaa sairaspäivärahaa 300 päivää
• Sairasloman jatkuessa työntekijä siirtyy kuntoutustuelle jota maksetaan max 2 vuotta

Kun nämä kaikki on käyty läpi on aikaa kulunut yli 3 vuotta ja vasta nyt hoitava lääkäri tekee työkyvyttömyysarvion ja mahdollisen työkyvyttömyyslausunnon, mutta tätä ennen tapahtuu todella paljon mitä Janne Leinonen jättää artikkelissaan mainitsematta.

Tämän 3 vuoden aikana on lukemattomia lääkärissä käyntejä, kuntoutuksia, laitoskuntoutusta ja terapiakäyntejä. Joka ikinen kuntouttaja, lääkäri tai kuntoutuslaitos tekee lausunnon / lausuntoja työntekijästä ja näiden perusteella hoitava lääkäri tekee arvion työkyvystä ja mikäli katsoo sen aiheelliseksi niin kirjoittaa työkyvyttömyyslausunnon.

Eli toisin kuin artikkelissasi Janne Leinonen annat ymmärtää, niin ei asia mene siten, että kävelet lääkärille ja sanot haluavasi työkyvyttömyyseläkkeelle. Pelkkä työkyvyttömyyslausunto ei tee kenestäkään työkyvytöntä, vaan lopullisen päätöksen tekee työeläkeyhtiön vakuutuslääkäri.

Vakuutuslääkäri ei tapaa potilasta, ettei syntyisi tunne sidettä? Ihan kamalaa roskaa, luuletko että hoitavat lääkärit ovat jotenkin tunne huuruissa potilaisiinsa? Vakuutuslääkärit eivät kehtaa tavata potilaita, koska heidän tekemät lausunnot on todella ala-arvoisia eikä perustu mihinkään olemassa olevaan lääketieteelliseen näyttöön.

Mitä Janne Leinonen näihin lukuihin tulee joita artikkelissasi esitit, niin niitä on varmaan syytä avata lisää ja teen sen ilo mielin sinun puolestasi, ettei synny vääriä tulkintoja lukijoille.

Vuonna 2016 tehtiin 22 900 työeläkevakuutushakemusta ja niistä 72% hyväksyttiin, kyllä tämä pitää paikkaansa, mutta olisiko syytä avata tätä lukemaa vähän lisää?

Tässä vähän lukemia. Vuonna 2016 hyväksyttiin 16 400 työkyvyttömyyshakemusta joista suurin osa oli kuntoutustuki (väliaikainen työkyvyttömyys) päätöksiä, 16% sai osatyökyvyttömyyspäätöksen ja loput työkyvyttömyyspäätöksiä. Mitään varsinaisia tilastoja ei ole saatavilla, ainoa tilasto joka löytyy on juurikin tuo missä erotellaan osatyökyvyttömät työkyvyttömistä.

Valtaosa työkyvyttömyydestä johtuu mielenterveydellisistä syistä ja tämä osuus on peräti 42%. Mitä tulee kokonais tilastoihin muuten, niin todellisuudessa työkyvyttämyyspäätösien määrät ovat koko ajan pienentyneet. Vuonna 1996 työkyvyttömiä oli liki 250 000 kun vuonna 2017 heitä oli 144 600 

Toinen lukema joka kaipaa avausta on Janne Leinosen esittämä kokonaismäärä 128 000 kappaletta.

Tämä lukema on korvattavien vahinkojen määrä tapaturma-ja ammattitautilain nojalla, eli se käsittää kaikki pienetkin kolhut, nilkan nyrjähdykset ja tietenkin vakavatkin tapaturmat. Tuo kyseinen lukema on siis pelkkää politiikkaa eikä kerro mitään mistään, eikä siitä voi tehdä mitään johtopäätöksiä.

Suomi on tosiaan OECD maiden keskitason yläpuolella työkyvyttömyyspäätöksissä ja tämä johtuu vain maamme suurista mielenterveys ongelmista, onko tämä suorassa suhteessa heikentyneeseen psykiatrisen sairaanhoidon laatuun, hoitamattomuuteen vai johonkin muuhun, niin sitä on vaikea sanoa.

Nico Ojala

Blogisti, Kipupuomi lehden kolumnisti sekä Potilas-ja sosiaaliapu ry:n tuleva puheenjohtaja.

Laillistettu vakuutuspetos

Valelääkärit vakuutusyhtiön palveluksessa.

Olen pitkään ihmetellyt sitä todellisuutta, että jos on kaksi identtistä rikosta niin miksi toinen on tuomittava ja toinen ei? Mikä tekee toisesta rikoksesta vähemmän rikollisen? Onko rikospaikalla tai rikoksen uhrin vammalla tai sairaudella lieventävä vaikutus? Saako vaalirahoituksella syytevapauden?

Siinä muutama kysymys joihin yritän löytää vastauksen tämän kirjoituksen puitteissa.

Mutta mennään itse rikokseen, eli niin sanottuun valelääkäri ilmiöön. Varmaan oikea nimitys olisi ilman pätevyyttä annetut lääkinnälliset lausunnot ja kannanotot.

Tässä yksi tapaus menneisyydestä josta oikeus totesi seuraavaa:

Oikeus katsoo syytetyn syyllistyneen luvattomaan terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamiseen, törkeään petokseen ja väärennysaineiston hallussapitoon sekä rekisterimerkintärikokseen.

Syytetty ei kuitenkaan ole aiheuttanut potilaalle kuolemaa, vakavaa sairautta eikä hengenvaarallista tilaa.

Syyttäjä vaatii syytetylle maksimi rangaistusta, eli 15 vuotta vankeutta, mutta Hovioikeus tuomitsi syytetyn 5 vuodeksi ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja korvaamaan valtiolle noin miljoona euroa jotka syytetty oli saanut rikoshyötynä yli kymmenen vuoden luvattomana lääkärinä toimimisen aikana.

Edellä mainittu tapaus on Esa Laihon juttu joka sai lainvoiman noin vuosi sitten. Se mikä asiasta tekee omituisen on Laihon ammattitaito, Laiho ei todistetusti aiheuttanut hoitamilleen potilaille yhtään kuolemaa eikä hengenvaarallista tilaa, toisin kuin useat laillistetut lääkärit ovat aiheuttaneet vakuutuslääkäreistä puhumattakaan.

En toki puolusta Laihoa, enkä pidä hänen tekemäänsä rikosta vähäisenä ja täten Hovioikeuden tuomio on varmasti oikeutettu.

Mutta mennään toiseen tapaukseen jossa on myös kyse luvattomasta ammattitoimen harjoittamisesta eli käytetään tasapuolisuuden nimissä tästä myös termiä valelääkäri.

Esimerkki 2

Olen saanut haltuuni dokumentteja ja sähköposteja jotka koskevat vakuutusyhtiö IF:iä ja tarkemmin sitä tapaa jolla he tekevät korvauspäätökset ilman, että laillistettu lääkäri tekee kannanottonsa käsiteltäviin korvaushakemuksiin.

Hallussani olevista sähköposteistien kuvakaappauksista selviää puolestaan se kuinka joitain asioita jätetään tahallisesti tallentamatta korvauskäsittelylehdelle ja näin saadaan myös joitain kiusallisia asioita hävitettyä.


Mutta mennäänpä tähän toiseen esimerkkiin. Vuonna 2017 apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen antoi huomautuksen vakuutusyhtiö IF:lle jossa hän korostaa asiantuntijalääkäreiden roolia vakuutusyhtiöissä tehtävissä korvausasioissa seuraavasti:

Vakuutuslaitokselle toimitettujen lääketieteellisten selvitysten arviointi kuuluu kaikissa vaiheissa asiantuntijalääkärille, myös valituksen vireillä ollessa. Tätä arviointia ei tule siirtää miltään osin vakuutusyhtiön korvauskäsittelijälle.

Koko huomautuksen voi lukea tästä linkistä: 352/2017

Huomautuksesta huolimatta vakuutusyhtiö IF on jatkanut valitsemallaan tiellä ja vuonna 2018 asiasta on jälleen tehty kantelu eduskunnanoikeusasiamiehelle.

Tässä muutama esimerkki mitä tuolla vakuutusyhtiö IF:ssä tapahtuu ja tämä on vain jäävuoren huippu:

5.10.2018 päivätyssä ja vakuutusyhtiö IF:iin lähetetyssä E-lääkärinlausunnossa pyydetään vammautuneelle maksusitoomusta kuntoutukseen, lääkkeisiin ja kipupolikäyntiin. Tämä lausunto ei kuitenkaan ole käynyt lääkärin pöydällä ollenkaan, vaan vakuutusyhtiö IF:in sairaanhoitaja on tutkinut vammautuneen lääkärinlausunnon ja myös korvaus sekä kuntoutuspäätökset on tehty hänen arvion mukaan. Tämä kaikki selviää hallussani olevasta korvauspäätöksestä.

Myös vakuutusyhtiö IF:in korvauskäsittelijä on tehnyt lääketieteellisiä kannanottoja ilman siihen soveltuvaa pätevyyttä ja tästä esimerkki seuraavaksi:

Tammikuussa 2018 korvauskäsittelijä teki omavaltaisen päätöksen asiassa mikä koski neurostimulaattorin asentamista. Päätöksessä korvauskäsittelijä tekee lääketieteellisiä tulkintoja ja niiden perusteella vammautuneelta evättiin haittalisän korotus vaikka samaisen yhtiön käsikirurgi oli haittalisän kannalla.

Jotenkin tuo vakuutusyhtiö IF:in koko toiminta kiteytyy lakimies kommenttiin, jossa vammautunut oli puhelimessa tiedustellut miksi häntä koskeva päätös on tehty ilman vakuutuslääkärin kannanottoa, johon IF:n lakimies oli vastannut että sehän on sama asia jos TAMLA:n asiantuntijalääkärit katsoo sinun papereita.

Mitä mahtaa lakimiehen päässä liikkua? Eihän se nyt sama asia voi olla. TAMLA on muutoksenhakuelin ja sieltä haetaan muutosta vakuutusyhtiön ja ennen kaikkea vakuutuslääkärin kannanoton johdosta tehtyyn päätökseen, mutta tässä tapauksessa päätös oli tehty ilman vakuutuslääkärin kannanottoa niin mihin muutosta haetaan? Sairaanhoitajan vai lakimiehen tekemään lausuntoon?

Sama rike, mutta vain toinen on rikos?

Jos mietitään alussa kertomaani Esa Laihon työskentelyä lääkärinä ilman pätevyyttä ja hänen saamaansa tuomiota. Peilataan sitä vakuutusyhtiö IF:n sairaanhoitajan, korvauskäsittelijän, lakimiehen tai vaikka laitoshuoltajan tekemään lääketieteelliseen kannanottoon, niin mielestäni syntynyt tilanne on täsmälleen sama. Molemmat tapaukset ovat yhdenvertaisia ja näin ollen tuomio pitäisi olla yhdenvertainen.

Kuten oikeus oli todennut, niin Esa Laiho ei ollut toimillaan aiheuttanut kuolemaa tai hengenvaarallista tilaa, mutta uskallan väittää että vakuutusyhtiö IF:in valelääkärit ovat aiheuttaneet tarpeetonta kärsimystä, taloudellisia ahdinkoja ja uskallan väittää että näiden vakuutusyhtiö IF:in valelääkärien toimet ovat osaltaan aiheuttaneet myös ihmishenkien menetyksiä.

Mikä laki tai asetus antaa tähän mahdollisuuden? Eikö laki olekkaan kaikille sama? Onko rikospaikalla jotain merkitystä vai onko rikoksen uhrin vamma tai sairaus lieventävä seikka? 

Olisiko Esa Laiho säästynyt vankeudelta jos hän olisi tehnyt rikokset vakuutusyhtiön seinien sisällä?

Valitettavasti minulla tuntuu olevan vain enemmän auki olevia kysymyksiä kuin ennen tämän artikkelin kirjoittamista. Toivottavasti saan näihin kysymyksiin aikanaan vastaukset. Mutta ennen kaikkea rikoksen tekijät tulee saada vastuuseen ja samalle viivalle muiden kanssa. Nyt ei voi enään piiloutua minkään yrityksen logon taakse. Kantakaa vastuu aiheuttamastanne kärsimyksestä. 

Asia tuskin jää tähän ja odotan mielenkiinnolla eduskunnanoikeusasiamiehen uutta ratkaisua edellä mainituista seikoista.

Nico Ojala

Blogisti, Kipupuomi lehden kolumnisti ja Potilas- ja sosiaaliapu ry:n tuleva puheenjohtaja