Ostamatonta palvelua ja kolmannen sektorin alasajoa.

 Tukipalvelun juurihoito.

Juurihoito, tuo hammaslääkärin toimittama toimenpide joka saa tajunnan sumenemaan sekä aiheuttaa pakottavaa tarvetta ja halua kääntää tuo hampaan juuria sorkkiva tohrori niskalenkillä kesäaikaan. Toimenpide on kivulian ja pitkäkestoinen, eikä lopputuloksesta aina ole varmuutta.

Tätä samaa metaforaa voi hyvin käyttää siihen mitä maamme hyvinvointialueet tekevät etsiessään säästöjä, rahaa otetaan sieltä ja täältä miettimättä yhtään mitä vaikutuksia sillä on. Tärkeintä tuntuu olevan vain hallinnon herkkuja notkuvat palaverien tarjoilupöydät sekä kokouspalkkiot, joista ei millään saada säästöjä aikaiseksi.

Mistä sitten hyvinvointialueet leikkaavat ja mitkä ovat sen seuraamukset? Kun hyvinvointialueet aloittivat toimintansa, niin samalla lakkautettiin sairaanhoitopiirit ja sitä kautta myös sairaanhoitopiirien tekemät ostopalvelusopimukset, nämä ostopalvelut oli tarkoitus kilpailuttaa uudelleen, mutta lukuisilla hyvinvointialueilla tätä kilpailutusta ei ole vieläkään tehty vaikka aikaa on kulunut jo liki kaksi vuotta, toisin sanoen vammautunut tai sairastunut joka on käynyt sairaanhoitopiirin kustantamana vaikka fysioterapiassa, on nyt todennäköisesti tippunut näiden palveluiden ulkopuolelle hyvinvointialueen aloittamisen jälkeen.

Sairaanhoitoa tukevat tukipalvelut, kuten puheterapia, fysioterapia, toimintaterapia sekä lukuisat muut terapiamuodot muodostavat vammautuneelle tai sairastuneelle toimintakykyä ylläpitävän kuntoutusmuodon, nyt kun nämä tukipalvelut ovat joko lakanneet kokonaan tai esimerkiksi vaativaa fysioterapiaa tarjotaan vain muutamia kertoja vuodessa, niin lopputuloksena on vammautuneen tai sairastuneen toimintakyvyn alentuma ja sitä kautta elämänlaadun heikentymä. Tämä on myös omiaan lisäämään sairaanhoidon kustannuksia lyhyelläkin aikajanalla kuvitteellisten säästöjen sijaan.

Eli säästöt joita nämä hyvinvointialueiden valtuutetut herkkuja notkuvien pöytien ääressä luulivat saavansa, nostaakin terveydenhoidon kustannuksia lisääntyvien sairaanhoitopäivien kautta. Miksi nämä päättäjät eivät vaivaidu tutustumaan tutkittuun tietoon vammautuneen tai sairastuneen toimintakyvyn ylläpitämisen tuomista säästöistä ja hyödyistä, vaan toimivat kuin hölmöläiset jotka pidentää peittoa leikkaamalla jalkopäästä siivun pois ja ompelee sen toiseen päähän takaisin, kuvitellen että peitto on nyt pidempi. 

Olisi todella suotavaa tai jopa toivottavaa, että tarvittavat säästöt haettaisiin sieltä, missä niiden kerrannaisvaikutukset ovat olemattomat tai mahdollisimman vähäiset, kuten juurikin hallinnon herkkupöydästä ja johtoportaasta.

Potilasjärjestöiltä ei voi leikata.

Olen todella surullisena seurannut maamme hallituksen kiimaa heiluttaa saksia ja hakea säästöjä miettimättä sen tarkemmin mihin se johtaa, tai mitä näillä säästöillä aiheutetaan. En voi henkilökohtaisesti mitekään hyväksyä peräti 130 miljoonan euron leikkauksia sote- järjestöiltä, koska sen vaikutukset tulevat olemaan katasrofaaliset. Se työ mitä nämä järjestöt ovat saaneet aikaan, tuhotaan vain sen johdosta että erään ministerin sakset nyt vain sattui osumaan tähän hallituksen kuvitteelliseen kuluerään.

Järjestöiltä leikkaamista ei voi mitenkään perustella säästöllä, vaan se on täysin välipitämättömyyttä sitä joukkoa kohtaan jotka vapaaehtoisesti auttavat toisia ihmisiä, kuuntelevat ihmisiä joilla on merkittäviä ongelmia, opastavat ihmisiä oikeuden palvelujen piiriin ja ennen kaikkia ihmisiä joilla on suuri sydän ja halu auttaa muita. Tältä ryhmältä leikkaaminen on typerää ja tyhmää, sekä osoittaa täydellistä empatian puutetta.

Miksi hallitus kuvittelee, että vapaaehtoistyö on ilmaista eikä sitä tarvitse rahoittaa? Onko tosiaan niin, että hallitus ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että vapaaehtoistyötä tekevät tarvitsevat taustalleen ammattilaisia ja koulutusta, joista syntyy vääjäämättä kuluja. Kuluja syntyy myös materiaalista, kuntoutuksista ja lukuisista muista toiminnoista joita sote-järjestöt tekevät, me vapaaehtoiset olemme vain osa tätä kokonaisuutta, mutta myös meistä syntyy kuluja vaikka emme itse toiminnasta rahaa pyydä.

Luulisi että hallituksessa olevat ihmiset olisivat edes jollakin tapaa tietoisia siitä mitä ovat tekemässä ja mihin nämä leikkaukset johtaa, mutta valitettavasti näin ei vain taida olla, joten minun on varmaan hyvä hieman muistuttaa teitä arvon ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat.

Kun sote-järjestöiltä leikataan 130 miljoonaa euroa, johtaa se esimerkiksi syöpäjärjestöjen toimintaan siten, että syöpää sairastavien tukitoimia ei ole enään saatavilla samalla tavalla kuin ennen hallituksen tekemiä leikkauksia, tämä johtaa siihen että syöpää sairastavat tulevat osittain kuormittamaan sairaaloiden päivystyksiä ja sotepalveluja.

Allergia, iho- ja astmaliitto, IBD ja muut suolistosairaudet ry sekä psoriasis ja reumaliitto ilmoittaa tiedotteessaan, että heidän koko toiminta tulee vaarantumaan hallituksen leikkausten johdosta.

Tuki-  ja liikuntaelinliitto ry on myös huolissaan toiminnastaan, heillä on sama pelko kuin mullakin liitoilla, eli myös heidän toiminta vaarantuu.

Tässä vain muutama esimerkki, mutta on hyvä muistaa että leikkaukset kohdistuu myös esimerkiksi auttavaan puhelimeen, naisten turvakoteihin, kriisipuhelimeen, nuorten sekaisin chattiin ja lukuisiin muihin järjestöihin ja heidän toimintaansa. Toimintoihin jolla autetaan suuressa hädässä olevia naisia, lapsia ja perheitä.

Itse edustan Aivovammaliittoa ja toimin heidän kokemustoimijanaan, en voisi kuvitella tärkeämpää liittoa heille joiden elämä muuttuu aivovamman myötä, kuten minullakin. Valitettavasti nämä leikkaukset kohdistuvat myös edustamaani liittoon ja olen todella huolissani millä tavalla nämä leikkaukset vaikuttaa tähän tärkeään työhön. 

Hallituksen heiluttamat sakset osuivat totaalisesti väärään paikkaan, mutta nämä empatiakyvyttömät ministerit eivät pysty perääntymään päätöksistään eivätkä myönnä virhettään, oli seuraukset sitten kuinka vakavat tahansa, mistä voi johtua että inhimillisyys on pahe ja pyövelin toimi nykyään hyve? 

Olen todella pettynyt ja suoraan sanottuna kunniotukseni näitä  päättäjiä kohtaan on täysin menetetty, se työ mitä sote-järjestöt ovat tehneet apua tarvitsevien ihmisten hyväksi, sitä työtä ei voi rahassa mitata. Heidän työ on teidän työtä arvokkaampaa, koska he auttavat ja te kurjistatte. Missä on teidän kunnioitus näitä järjestöjä kohtaan, miksi te mittaatte tätä kaikista arvokkainta työtä rahassa, paljonko haluatte vielä lisätä inhimillistä kärsimystä ennen kuin silmänne aukeaa. Miksi ihmisen elämänlaatu ei paina teidän kupissa mitään?

Nico Ojala

Kokemustoimija, blogisti / kirjailija ja valokuvaaja

Käypä hoitoa ja mitä niitä muita nyt oli.

 Mikä ihmeen suositus.

Suomessa on pitkään ollut käytäntönä se, että ihmisiä hoidetaan ja tutkitaan käypä hoito -suositusten mukaisesti, mutta mikä on käypä hoito -suositus ja kenelle se on terkoitettu? Tätä allekirjoittanutkin joutui miettimään kun Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso väläytti Helsingin Sanomissa että käypä hoitoa -suositusta voisi muuttaa niin että se vastaa paremmin hallituksen säästöjä jotka kohdistuu maamme terveydenhuoltoon ja sairaalaverkkoon.

Nyt jos mietitään käypä hoito -suositusten historiaa, niin lääkäriseura Duodecim käynnisti käypä hoito -suositusten valmistelun vuonna 1994 ja ensimmäinen suositus näki päivänvalon vuonna 1997. Itse käypä hoito -suositusten hankkeen takana oli ajatus parantaa Suomalaisten sairaanhoidollista laatua ja yhtenäistää hoidollisia vaatimuksia. Vaikka koko käypä hoito -suositus on verrattain nuori järjestelmä, niin nykyään sen merkitys sairaanhoidossa on yksi tärkeimmistä menetelmistä.

Koska käypä hoito -suositus ei perustu lainsäädäntöön näin ollen se ei myöskään ole juridisesti sitova, näin ollen myöskään sen tarkoitus ei ole sitoa lääkäriä ja potilasta yksittäisen hoitopäätöksen tekemisessä. Sen sijaan käypä hoito -suositusta sisällytetään arvioinnissa, kun mietitään onko potilas saanut asianmukaisen tutkimuksen, onko hoito ollut lainmukaista ja yleisesti hyväksyttyä, siis siitäkin huolimatta vaikka käypä hoito -suositus ei perustu lakiin, niin sitä tulkitaan lainmukaisesti.

Tähän on myös varmasti moni vammautunut törmännyt, kun vakuutusyhtiö tai työeläkeyhtiö evää korvaukset vedoten käypä hoito -suosituksiin, eli tämä on se kohta jota he käyttävät päätöksissään kun vedotaan seikkoihin joita olisi pitänyt olla, jotta diagnoosi olisi ollut käypä hoito -suositusten mukainen.

Mutta palataan vielä tuohon alkuperäiseen asiaan, eli käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, kansallisia ja ne perustuvat julkisesti rahoitettaviin tutkimuksiin suosituksia. Toki näistä puolueettomuuksista voidaan olla montaa eri mieltä, esimerkiksi vuonna 2012 tehdyssä selvityksessä havaittiin suuria puutteita riippumattomuudessa, esimerkiksi käypä hoito -suosituksia tehneillä henkilöillä oli suoria kytköksiä niin lääkealan yrityksiin kuin vakuutusyhtiöihin.  Tutkimuksessa selvisi, että yhdellä jäsenellä oli yli kolmekymmentä kytköstä tahoihin jotka hyötyvät juuri käypä hoito -suosituksista.

Jokaisen jäsenen joka on laatimassa käypä hoito -suosituksia tulee ilmoittaa itse sidonnaisuudet, mutta käypä hoito toimitus ei kuitenkaan tarkista annettuja tietoja, vaan kaikki perustuu luottamukseen ilmoittajan ja käypä hoito toimituksen välillä. 

Tämä siis lyhykäisyydessään käypä hoito -suositusten historiasta ja sen merkityksestä terveydenhuoltoon, nyt jos mietitään mitä Sosiaali -ja terveysministeri Kaisa Juuso  sanoi tuossa alussa mainitussa Helsingin sanomien haastattelussa, eli Juuso sanoi että käypä hoito -suosituksia tulisi muuttaa niin että ne vastaisi  paremmin sitä hoidon tasoa mihin maamme terveydenhuolto on menossa näiden leikkausten johdosta, Tämä tarkoittaisi sairaanhoidon ja tutkimuksen romuttamista, koska edes nykyiset käypä hoito -suositukset eivät vastaa sitä todellisuutta vammojen tai sairauksien osalta, varsinkaan jos kyseessä on jokin sellainen tapahtuma jossa vakuutusyhtiö tai työeläkeyhtiö joutuisi korvausvelvolliseksi.

On täysin käsittämätöntä, että Sosiaali -ja terveysministeri edes ajattelee ehdottaa käypä hoito -suositusten politisointia ja näiden suositusten muuttamista sellaisiksi, että valtio voisi todeta, että tehdyt säästötoimenpiteet eivät ole vaikuttaneet terveydenhoidolliseen tasoon lainkaan. Miten maamme hallituksen ministeri voi olla niin tietämätön, että ei tiedä sitä ettei koko käypä hoito -suositus ei edes perustu mihinkään olemassa olevaan lakiin, eikä näin ollen ole millään tavalla kyseisen ministerin alaisuudessakaan. Miten voi olla että ministeri joka siviiliammatiltaan on sairaanhoitaja ei tiedä näin perustavanlaatuisia asioita? Tätä on mielestäni ihan oikeutettua kysyä ja siksi sen kysymyksen esitänkin.

Kipua on, mutta ei tuskaa.

Moni on varmasti huomannut lääkärissä käydessään, että lääkemääräykset ovat muuttuneet ja ennen käytössä olleet kipu tai vaikka unilääkkeet ovat vaihtuneet nukahtamislääkkeisiin ja särkylääkkeisiin. Olen tätä myös itse miettinyt, yrittänyt ymmärtää mistä asia johtuu, mutta mitään järkevää selitystä en keksinyt, niinpä päätin ryhtyä tutkimaan asiaa ja usean eri julkaisun ja parin puhelun jälkeen asia alkoi pikku hiljaa selkeytymään minulle.

Koko asian jäljet näyttävät liittyvän aikoinaan Yhdysvalloissa velloneeseen opioidi pohjaisten lääkkeiden väärinkäyttöön ja siitä seuranneeseen yliannoksiin, asiaa on myös perusteltiin väitteellä, että vahvojen kipulääkkeiden käyttäjillä olisi jotenkin matalampi kynnys siirtyä huumausaineiden kättäjiksi. Tuo episodi johti myös siihen, että Suomessa asiaan otti kantaa myös KELA joka lopulta puuttui asiaan vuonna 2020 ja lähetti niin sanotun paimenkirjeen lukuisille lääkäreille, kirjeessä painotettiin vahvojen kipulääkkeiden vaarallisuutta ja ohjeistettiin lääkäreitä, jotta he eivät enään määräisi opioidipohjaisia kipulääkkeitä potilailleen.

Tuolloin myös alettiin puhumaan kivunhoidon käypä hoito -suosituksen uudistamisesta ja mahdollisesta lääkkeettämästä kivunhoidosta, joka sittemmin myös löysi tiensä juurikin kipulääkityksen käypä hoito -suositukseen vuonna 2022. Tuolloin päivitetyssä ohjeistuksessa keskityttiin aikuisen kivunhoitoon ja koko kivun hoidon -käypähoitosuositus on otettu uudelleen mietittäväksi 30.1.2024 ja valmista tulisi olla noin vuoden päästä eli ensi vuoden alkupuolella.

Kuitenkin jo nyt on huomattavissa, että lääkärit ovat vähetäneet merkittävästi niin vahvojen kipulääkkeiden määräämistä, kuin myös unilääkkeiden määräämistä. Yhteistä näille lääkkeille on riippuvuuden syntyminen, joten voidaan vain arvella että lääkärit ovat jollakin tasolla tietoisia tulevasta uudesta käypä hoito -suosituksesta ja tämä näkyy juurikin sillä, että entistä enemmän siirrytään vaivoista kipulääkkeistä särkylääkkeisiin ja unilääkkeistä nukahtamislääkkeisiin.

On todella valitettavaa, että vammautuneelta joka kärsii voimakkaista kivuista tai univaikeuksista ja jotka ovat saaneet apua lääkkeistä niin arkeen kuin toimintakykyyn, niin nyt heiltä tullaan vaatimaan siirtymista käsikauppalääkkeisiin silläkin uhalla että heistä tulee täysin toimintakyvyttömiä. Kuitenkin samaan aikaan heiltä vaaditaan sosiaaliturvan leikkausten johdosta täyttä työkykyä. 

Kivuton ja virkeä, vai väsynyt ja tuskainen. Näistä kahdestako vammautuneen täytyy tulevaisuudessa valita? Miksi ainakin jollakin tasolla toimintakykyisestä tehdään tarkoituksella täysin toimintakyvytön? Tämäkö on käypä hoito -suosituksen uudistuksen tarkoitus, mihin on unohtunut se kunniakas idea joka Duodecimin ajatuksesta aikoinaan lähti?

Nico Ojala

Kokemustoimija, blogisti / kirjailija ja valokuvaaja.

Säästöjä etsimässä.

 Vammaispalvelut saksii säästöjä.

Nyt kun kaiken maailman leikkuulaudat ja sakset ovat heiluneet sosiaaliturvan kimpussa, leikaten palan sieltä ja palan täältä. Tästä innostuneena maamme hyvinvointialueet ovat ryhtyneet etsimään säästöjä vain  kattaakseen ylisuuren hallinnon kuluja, näin myös sakset löysivät tiensä vammaispalveluihin ja tarkemmin vammaisten kuljetuspalveluun.

Koska vammaisen kuljetuspalvelu on lakiin kirjoitettu subjektiivinen oikeus, mikäli seuraava kriteeri täyttyy, Tämä kriteeri kuuluu seuraavasti. "Henkilö jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja jotka eivät vammansa tai sairautensa johdosta voi käyttää joukkoliikennettä"

Koska kriteeri kuljetuspalvelulle on hyvin laaja ja antaa siitä päättävälle sosiaalityöntekijälle vapaat kädet päättää kuka ei ole tarpeeksi vammainen tai sairas, jotta ei voisi käyttää enään joukkoliikennettä, niin tätä on myös ryhdytty käyttämään säästötoimenpiteenä, varsinkin nyt kun hyvinvointialueet painivat talousvaikeuksissa ja ja kaikki irroitettava raha pyritään haalimaan hallinnon paisuviin kuluihin.

Olen saanut lukemattomia yhteydenottoja tämän asian tiimoilta ja poikkeuksetta jokaisessa on ollut huoli siitä että miten yhteydenottaja pystyy tulevaisuudessa liikkumaan, koska vammaispalvelu on yllättäen katkaissut kuljetuspalvelun ja siis vedoten juurikin tuohon vammaisen ihmisen kuljetuspalvelun kriteeriin, ihminen joka on vuosia käyttänyt kuljetuspalvelua päästäkseen asioimaan vaikka pankkiin, onkin muuttunut sosiaalityöntekijän päätöksellä huomattavasti parempaan kuntoon ja näin ollen ei ole enään oikeutettu kuljetuspalveluun.

Tätä tapahtuu ihan ympäri Suomea ja onkin merkille pantavaa että juuri kuljetuspalvelu on se kohde mistä säästetään, vaikka samainen vammaispalvelu päättää myös ihmisen henkilökohtaisesta avustajasta, mutta näihin ei juurikaan olla puututtu, ei ainakaan niin että avustajan tuntimäärää olisi vähennetty. 

Selkeä syy tälle on varmasti se, että mikäli avustajan tunteja vähennettäisiin, niin sen vaikutukset näkyisivät kohonneina terveydenhuolto kustannuksina, mutta kuljetuspalvelun vähentäminen ei tätä samaa ilmiötä aiheuta ja juuri siksi se on joutunut leikkausten kohteeksi.

Esimerkiksi Varha ( Varsinais-suomen hyvinvointialue ) on vähentänyt merkittävästi kuljetuspalvelua sillä perusteella, että hakija ei ole vaikeasti vammainen vaikka pelkkä vaikea vammaisuus ei ole kriteerinä riittävä perustelu kuljetuspalvelun eväämiselle. Mikäli ihminen ei pysty käyttämään julkista liikennettä esimerkiksi hahmotuskyvyn heikkouden takia ja hänellä olisi suuria vaikeuksia jäädä pois oikealla pysäkillä, niin tästäkin huolimatta tämä vamma ei itsestään riitä Varhan vammaispalveluille kuljetuspalveluiden myöntämiseen, vaikka vammaipalvelulain mukaan hän olisi siihen oikeutettu.

Tämä ei ole pelkästään Varhan tapa toimia, vaan poikkeuksetta kaikki hyvinvointialueet toimivat samoin. Voisi jopa sanoa että säästöjen toiveessa hyvinvointialueet ovat valmiita rikkomaan lakia tai vähintäänkin tulkitsemaan sitä omalla tavallaan, piittaamatta sen aiheuttamista seurauksista jotka pahimmillaan aiheuttavat syrjäytymistä heissä joiden kuljetuspalvelu on nyt lakkautettu.

Sairaaloiden lakkautus uhkaa potilasturvallisuutta.

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso ehdotti Helsingin Sanomiin antamassaan haastattelussa Käypä hoito suositusten muuttamista niin että se vastaisi paremmin sairaaloiden lakkauttamista ja hoidon kiirreellisyyttä, on täysin käsittämätöntä että maamme Sosiaali- ja terveysministeri haluaa politisoida käypä hoito suosituksen. Vaikka kyseinen suositus ei juurikaan puolueettomuutta edusta varsinkaan aivovammojen osalta niin tästäkin huolimatta kyseinen ehdotus ei herätä minussa lainkaan luottamusta siihen missä käsissä maamme terveyspolitiikka on.

Sairaalaverkkoa ollaan muuttamassa siten, että yöpäivystyksiä lakkautetaan useilla paikkakunnilla sekä niin sanottua raskasta ympärivuorokautista kirurgiaa vähennetään viidestä keskussairaalasta, tämä tarkoittaa muunmoassa sitä, että vaikean aivovamman saanut potilas joka vaatii leikkausta joudutaan pahimmillaan kuljettamaan useiden satojen kilometrien päässä olevaan päivystävään sairaalaan, tämä lisää merkittävästi vamman vakavuuden pysyvyyttä sekä lisää riskiä lisävammoille.

Sairaalaverkon uudistus tai paremminkin säästöt myös vähentää aivovammautuneen mahdollisuutta saada asianmukaista kuntoutusta, koska säästöjä haetaan myös sairaalan tukipalveluista kuten fysioterapiasta ja toimintaterapiasta, muutamia nyt mainitakseni. Koska aivovamman saaneen ihmisen toimintakyky on riippuvainen juurikin näistä tukipalveluista, johtaa niiden karsiminen vääjäämättä vammautuneen ihmisen oireiden pahentumiseen ja on omiaan aiheuttamaan lisää työkyvyttömyyttä.

On siis täysin järjen vastaista karsia maamme sairaaloiden toiminnasta tai päivystyksistä, koska niillä aiheutetaan vain lisäkustannuksia pitkälle tulevaisuuteen, myös ihmisen toimintakyvyn heikkeneminen johtaa kohonneisiin kustannuksiin, jotka tulevat heijastumaan hyvinvointialueen vammaispalveluiden alaisuudessa olevien palveluiden kuormittumiseen.

Kaiken kaikkiaan jo tehtyjen sosiaaliturvan leikkaukset ja tulevat eläkeleikkaukset sekä tämä sairaalaverkon säästötalkoot johtavat siihen, että valmiiksi heikossa asemassa olevat ihmiset tulevat kärsimään kohtuuttomasti ja varmasti osa ajautuu täysin toimeentulotuen sekä ruoka-avun tukien piiriin, tämäkö on se mitä maamme hallitus oikesti haluaa? Miksi ei nähdä sitä todellista hätää mikä osaa kansasta kohtaa päivittäisessä arjessaan, miksi pitää jopa tahallisesti lisätä inhimillistä kärsimystä ja häpeää?

Ehdotankin hallitukselle perääntymistä näistä leikkauksista jotka osuu pahiten vammautuneisiin ja sairastuneisiin ihmisiin ja ottavan säästöt sieltä jossa löyhää rahaa on, sitä ei ole ainakaan sairaalaverkossa, ei tukipalveluissa eikä varsinkaan sosiaalituissa. 

Nico Ojala

Kokemustoimija, blogisti / kirjailija ja valokuvaaja.

Vammautuneet ja sairastuneet eivät tarvitse ihmisoikeuksia.

 Työskentele tai elä köyhänä.

Olen nyt kuukauden verran keskustellut Facebookissa hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista ja sen vaikutuksista vammautuneisiin kuin sairastuneisiin, keskustelijoina on pääasiallisesti ollut Perussuomalaisten, mutta myös muiden hallitus puolueiden kannattajia. Vain murto-osa näitä kommenteista on ollut myötätuntoisia siihen huoleen jonka olen nostanut esille, sen sijaan valtaosa on todella julmia ja suorastaan äärimmäistä ajattelua edustavia kommentteja.

Mitä sitten olen tuonut esille noissa lukuisissa keskusteluissa?  Olen ollut huolissani hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista ja sen vaikutuksista vammautuneisiin ja sairastuneisiin joiden työkyky on joko kokonaan tai osittain menetetty. Nämä leikkauksethan vaikuttavat hyvin laajalla alalla erinnäisiin tukiin joita ihan perus sosiaaliturvan päälle maksetaan.

Näitä tukia on muunmoassa työttömyysturvan lapsikorotus, työttömyysturvan suojaosuus ja esimerkiksi asumistuen suojaosuus sekä asumistuen omavastuuosuus joka nousee 42% aina 50%. Pahimmillaan yhteenlaskettu rahallinen vaikutus näiden leikkausten johdosta saattaa olla jopa 400-500€ kuukaudessa, joten mistään pienestä leikkauksesta ei todellakaan ole kyse. Leikkauksia tai paremminkin heikennyksiä tehdään myös toimeentulotukeen ja tarkemmin harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen, tällä harkinnanvaraisella tuella on voitu esimerkiksi kustantaa lapsen harrastutoimintaa.

Muita leikkauksia joita hallitus tekee on esimerkiksi lääkkeiden omavastuuosuuden nosto, mutta myös sairaanhoidon vuosimaksukattoa korotetaan, se ei toki suoraan ole hallituksen tekemää vaan hyvinvointialueiden toimesta tehtävää säästöä.

Millä tavalla nämä leikkaukset sitten vaikuttaa vammautuneen tai sairastuneen elämään, niin esimerkiksi vammautunut joka rajoittuneen työkykynsä johdosta pystyy tekemään vain osa-aikatyötä tulee menettämään sovitellun päivärahan suojaosuuden 300€, siis summan jonka sai vielä hetki sitten tienata ilman että sillä olisi ollut vaikutusta työttömyysturvaan, nyt kun tuo suojaosuus poistui, niin jokainen ansaittu euro pienentää työttömyysturvaa 0.50 sentillä. Selkeyttämisen takia voidaan sanoa että jos vammautunut tienaa kuukaudessa 600 euroa, pienenee hänen työttömyysturvansa 300€. Kuulostaa kuitenkin siltä ettäkäteen jää vielä sentään jotain, mutta totuus on hieman toinen, sillä asumistuen leikkaukset ja suojaosuuden poisto huolehtii siitä ettei vammautuneelle tai sairastuneelle jää juuri mitään ansaitusta palkasta.

Työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto tarkoittaa sitä, että jos työttömällä tai osa-aikatyötä tekevällä ihmisellä on alaikäisiä huollettavia lapsia niin hän on ennen saanut 130-240€ kuukaudessa riippuen lasten määrästä, nyt kun tuo lapsikorotus leikkaantuu kokonaisuudessaan pois on tällä suuri vaikutus lapsiperheiden toimeentuloon ja useat laskelmat toteaa, että lapsiperheköyhyys tulee lisääntymään Suomessa 20 000 - 25 000 lapsiperheellä näiden leikkausten takia.

Asumistuen leikkaukset joista jo aikaisemmin mainitsin pienentää maksettavaa asumistukea merkittävästi ja johtaa siihen että jo entuudestaan pienentyvät etuudet heikentävät vuokranmaksukykyä. Pahimmillaan ihminen joutuu etsimään halvempaa asuntoa tai muuttamaan täysin eri paikkakunnalle. Tutusta ympäristöstä muuttaminen tarkoittaa myös yleensä tukiverkon menettämistä, tai pahimmillaan lapsen koulun vaihtoa ja näin myös lapsen ystäväpiirin vaihtoa. Tämä  ei voi olla ainakaan lapsen etu.

Näillä sosiaaliturvan leikkauksilla saattaa olla myös vaikutusta henkilökohtaisen avustajan työskentelyyn, koska jos avustaja on työtön ja on saanut aikaisemmin soviteltua päivärahaa niin nyt hänen toimeentulonsa heikkenee merkittävästi ja mikäli tunteja on vain muutamia viikossa, ei avustajalle todellisuudessa jää enään mitään tuloa tehdystä työstä, kun tuloista lasketaan pois matkakulut ja asumistuen leikkaukset.

Eli lyhykäisyydessään tätä olen tuonut esille näissä keskusteluissa ja vastaanotto on ollut todella kylmää, vähättelevää ja suorastaan loukkaavaa.

Mene sinä kommonisti töihin äläkä valita.

Väliotsikoksi valitsin yhden kommentin jonka eräs keskustelija minulle laittoi, kun kerroin että olen huolissani vammautuneista ja sairastuneista ihmisistä jotka eivät tule selviämään näistä sosiaaliturvan leikkauksista vaan ajautuvat toimeentulotuen asiakkaiksi. Tämä on mielestäni ihan aiheellinen huoli ja tätä tulee varmasti myös tapahtumaan.

Mitä enenmmän puolustan, sitä rajummaksi kommentit käyvät, kommentointiin osallistui myös eräs kansanedustaja joka loppujen lopuksi esti minut, kun kysyin häneltä mahdollisuutta toimia henkilökohtaisen avustajan tuuraajana kun sosiaaliturvan leikkaukset vievät avustajalta työt? Ilmeisesti kysymys ei ollut mielekäs, tai sitten totuus leikkauksista ei vain ole hänelle vielä valjennut.

Lukuisten kommenttien lopputulos oli se että vammautuneet ja sairastuneet ovat vain pelkkiä sosiaalipummeja ja vapaamatkustajia joiden kuuluukin tippua toimeentulotuen asiakkaiksi, tätä näkemystä minä en voi missään määrin hyväksyä, en edes huumorimielessä, on todella loukkaavaa ajattelua, että me joiden työkyky on menetetty ja näin myös meidän normaali ansaitsemistapa elannolle on vaikeutunut, niin me olemme jotain pummeja ja loisia joiden ei kuuluisi puhua asioistaan mitään vaan olla vain hiljaa.

On kun laittaisi bensaa liekkeihin kun minua käsketään olemaan hiljaa vammautuneiden ja sairastuneiden asioista, sitä ei tule tapahtumaan ja sen olen myös näille keskustelijoille tuonut esille. 

En kertakaikkiaan voi ymmärtää sellaisen ihmisen ajatusmaailmaa, joka sanoo että jos ihminen ei pysty tekemään työtä täysipäiväisesti, ei hänen kuulu saada mitään tukia, korkeintaan toimeentulotukea eikä edes sitäkään mielellään. Aivain kuin me vammautuneet ja sairastuneet olisimme jotain pohjasakkaa tässä yhteiskunnassa, eikä meillä ole mitään perusoikeuksia, ei vähäisintäkään.

Se mikä tästä asiasta tekee minulle niin henkilökohtaisen on se, että olen tehnyt työtä reilut kahdeksan vuotta vammautuneiden ja sairastuneiden asioiden parantamiseksi, siinä apuna on ollut myös Perussuomalaisten puolue ja heidän muutama kansanedustaja, nyt tuo puolue on kääntänyt täysin selkänsä meille ja vienyt meidän viimeisetkin kunnian rippeet näillä teoillaan.

Olen vanhana yrittäjänä tottunut siihen että aina kaikki ei mene kuten on ajateltu tai sovittu, mutta tämän kaltainen toiminta jota Perussuomalainen puolue nyt harrastaa ei kuulu mihinkään tuntemaani kategoriaan vaan edustaa täysin minulle vierasta vammautuneiden ja sairastuneiden halveksuntaa.

Tämä ei jää tähän, enkä minä luovuta. Olen tottunut saamaan kuraa niskaani joten antaa tulla vaan, katsotaan mihin olette valmiita, alemmas ette voi meitä enää laittaa ettekä haukkua. Vielä tulee aika jolloin teidän teot puntaroidaan ja mikäli jostain syystä olette unohtaneet nämä toimenne ja hakkumisenne, niin minä  olen paikalla teitä siitä muistuttamassa. Minä muistutan teitä koko tämän vaalikauden, kestää se sitten täydet neljä vuotta tai lyhyemmin. Minä olen paikalla.

Nico Ojala

Kokemustoimija, kirjailija blogisti , valokuvaaja ja piikki lihassa.

Syy-yhteys ja sen väärinkäyttäminen.

 Perusteettomat perustelut.

Kun ihminen sairastuu tai vammautuu esimerkiksi työssään, niin kaiken korvausten, työkyvyttömyyden tai osatyökyvyn perusteena on syy-yhteyden toteaminen ja toteen näyttäminen, mikäli syy-yhteyttä ei ole, taikoittaa se ettei vakuutusyhtiö tai työeläkeyhtiö ole lainkaan korvausvelvollinen vammojen tai sairauden osalta, materiaali ja omaisuuskorvauksen velvollisuus ei kuitenkaan poistu. Syy-yhteyttä tulkitaan monella eri tapaa ja suurin vaikuttava tekijä tähän on vammautuneen tai sairastuneen terveydentilan historia jota myös hyvin tarkalla luupilla tutkitaan.

Mitä syy-yhteys sitten tarkoittaa, lyhyesti se on syy ja seuraus, mutta asiaa kannattaa avata huomattavasti enemmän jotta kokonaisuus tulisi paremmin ilmi, tärkeää on myös käsitellä syy-yhteyden väärinkäyttöä, niin vakuutusyhtiöiden asiantuntijoiden osalta kuin myös vakuutuksen ottajan osalta, koska syy-yhteyttä käytetään kaikissa vakuutuksissa korvauksien maksamisen perusteena, niin otan tähän kirjoitukseen tarkasteltaviksi osapuoliksi vakuutuksen myyjän kuin sen ostajan.

Syy-yhteys on näyttöön tai tutkimukseen perustuva kokonaisuus, jolla on merkittävä rooli vakuutustapahtumassa. Kuvitellaan nyt vaikka vesivahinkoa, eli asunnon vesiputki vuotaa rakenteisiin aiheuttaen kosteus ja lahovaurion, toisin sanoen syy ja seuraus on kiistaton, mutta nyt täytyy tutkia mistä vuoto johtui, oliko kyseessä huolimattomuudesta johtuva putkirikko vai esimerkiksi korroosiosta johtuva vuoto. Tämä vaikuttaa vakuutustapahtuman lopputulokseen, tähän myös vaikuttaa vakuutuksen ottajan kertomus tapahtuneesta, joten rehellisyys ennen kaikkea.

Samaa voidaan käyttää sairastumisessa, otetaan tässä esimerkiksi keuhkoahtauma, ihminen sairastuu työssään keuhkoahtaumaan ja joutuu pitkälle sairaslomalle, nyt täytyy tutkia onko kyseessä ammattitautuilain mukainen työperäinen sairastuminen vai johtuuko sairaus jostain muusta tekijästä. Jos ihminen työskentelee vaikka linja-auton kuljettajana niin suurella todennäköisyydellä kyseessä ei ole työperäinen sairaus, mutta jos hän työskentelee esimerkiksi kaivoksella jossa kivipölyn takia työolot altistavat kyseiselle sairaudelle, niin syy-yhteys täytyy selvittää, koska on ilmeistä että työoloilla on ollut merkitystä sairastumiseen.

Tämä pätee myös tapaturmiin, eli voiko kulloinkin kyseessä oleva vammamekanismi aiheuttaa vakuutetulla todettua vammaa, esimerkiksi onko kaatuminen voinut aiheuttaa käden murtuman ja niin edelleen. Syy-yhteys on siis aina selvitettävä vakuutustapahtuman oleessa kyseessä, ilman sitä ei vakuutustapahtumaa voida käsitellä, siksi siis syy-yhteys on niin tärkeä ja siksi siitä puhutaan niin paljon.

Lääketieteellisesti syy-yhteys tarkoittaa seuraavaa: Syy-yhteyden arviointiin käytetään muiden mahdollisten syytekijöiden poissulkemista lääketieteellisellä tutkimuksella, apuna käytetään olemassa olevaa lääketieteellistä tutkimustietoa sekä kokemusperäistä tietämystä vammojen ja sairauksien syntymekanismista. Tämä lyhykäidyydessään siitä mitä tarkoittaa lääketieteellinen syy-yhteyden arviointi.

Oikeus tulkitsee syy-yhteyden seuraavasti: Lääketieteellisesti todennäköinen syy-yhteyden vaatimus on näytetty toteen, jos vahingonkärsijän oireille ei voida asiassa esitetyn näytön perusteella osoittaa mitään muuta todennäköisempää syytä. 

Näin siis muodostuu syy-yhteys niin tukimuksellisesti, lääketieteellisesti kuin oikeuden tulkintamnakin.

Syy-yhteyden varjopuoli.

Koska syy-yhteys on määräävä telkijä vakuutustapahtumassa ja sen olemassa olo oikeuttaa niin vahingonkorvauksiin kuin pahimmillaan työkyvyttömyyteen, tämän takia myös vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt ovat hanakasti tarttuneet tähän ja systemaattisesti ryhtyneet eväämään syy-yhteyttä, muun moassa väittämällä, että lääketiede ei ole eksakti tiede ja oireiden tai vammojen syynä saattaa olla jokin muu syy. Asia on sinänsä hupaisa koska he itse pyytävät lääketieteellistä asiantuntijalausuntoa syy-yhteyden kumoamiseen Tampereen suunnalta, vaikka samaan hengenvetoon väittävät ettei kyseinen tiede ole eksaktia.

Vakuutusyhtiöt kuten ei työeläkeyhtiöt ryhdy yleensä kumoamaan lääketieteellistä näyttöä vammoista tai sairaudesta, vaan he kyseenalastavat syy-yhteyden, eli heidän mukaansa henkilöllä on nämä vammat tai sairaudet, mutta ne eivät johdu tapaturmasta tai työoloista. Tämä johtuu siitä, että mikäli he kiistäisivät vammat tai sairaudet niin heidän näyttövelvoite kasvaisi merkittävästi, siksi syy-yhteyden kumoaminen on heistä helpompaa.

On totta että niin vakuutusyhtiöillä kuin työeläkeyhtiöillä ei ole mitään taloudellista riskiä kieltää systemaattisesti syy-yhteys, koska vammautuneen tai sairastuneen ihmisen on omalla kustannuksellaan pystyttävä kumoamaan tämä syy-yhteyden evääminen. Vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt luottavat siihen, että vammautunut tai sairastunut ei uskalla ottaa niin suurta taloudellista riskiä ja viedä asiaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi ja koska vain murto-osa näistä vakuutusyhtiöiden ja työeläkeyhtiöiden kiistämistä syy-yhteys riidoista päätyy vakuutetun hyväksi ilman oikeudenkäsittelyä, niin voidaan sanoa että nämä yhtiöt käyttävät häikäilettömästoi vammautuneen tai sairastuneen ihmisen taloudellista tilannetta hyväkseen.

Tämä syy-yhteyden evääminen perustuu lähtökohtaisesti siihen, että oireet tai vammat johtuvat jostain muusta tapahtumasta tai sairaudesta kuin itse tapaturmasta. Yleensä aivovammojen yhteydessä tulevasta niskan retkahdusvammasta ja sen oireet kumotaan toteamalla, että vamma on jo parantunut ja muutokset niskarangassa johtuu iän mukaisesta rappeutumasta, toisin sanoen myönnetään vamma mutta kiistetään syy-yhteys. Tätä tapahtuu vaikka kyseessä olisi alle kolmekymmentä vuotias ihminen. Voikin kysyä miten on mahdollista että parhaassa työiässä oleva ihminen on luustoltaan niin rappeutunut ettei kykene tekemään työtään?

Myös muut vammat, kuten aivovamma myönnetään mutta syy-yhteys itse tapaturmaan kiistetään. Yleensä syytä haetaan vammautuneen sairaushistoriasta ja pienikin maininta pyörällä kaatumisesta tai jostain muusta vastaavasta antaa vakuutusyhtiöille ja työeläkeyhtiöille aseen vammautunutta vastaan, vaikka vamman synty olisi lääketieteellisesti epätodennäköisempää kuin itse tapaturman seurauksena syntynyt, niin siitä huolimatta tähän sairaushistorian asiaan vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt tarrautuvat. 

Koska syy-yhteys on kaiken keskiössä, on tärkeää että vammautunut tai sairastunut pystyy kiistattomasti todistamaan vamman tai sairauden yhteyden tapaturmaan. Täytyy muistaa että uudistetun työtapaturma- ja ammattilautilain mukaan vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkärit ovat valavelvollisia, eli heidän tulee valan velvoittaman todistaa antamansa asiantuntijalausunto oikeaksi, mikäli asiaa käsitellään oikeudessä. Tämä koskee myös vakuutusyhtiöiden tilaamia lausuntoja mitä yleensä Tampereella tehtaillaan.

Mikäli vammautunut tai sairastunut uskaltaa ottaa taloudellisen riskin ja viedä vakuutusriita oikeuteen sitten vaikka vain syy-yhteyden osalta, niin hänen mahdollisuutensa voittaa on todennäköisesti suurempi, kuin että asiaa käsitellään muutoksenhakuelimessä ja Vakuutusoikeudessa.

Nico Ojala

Peli jota pelataan.

 Nappuloina laudalla.

Maailma on täynnä hienoja pelejä ja lautapelit kuten Afrikantähti joka on varsin lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Peleissä saa taittaa matkaa hellehatussa ja juoda leilinsä tyhjäksi etsiessä sitä kuuluisaa tähteä. Matkalla on syytä varoa rosvoja, jotka ovat valmiita tyhjentämään kulkijan taskut. Upeaa ajanvietettä ja kuvitteellista seikkailua pienen ihmisen iltaan, valitettavasti myös tosielämän pelilauta jossa vammautuneita käytetään nappulana on meille tuttua ja siinä upea ajanviete on todella kaukana sekä palkinnot suorastaan täysin saavuttamattomissa.

Ihmisen joutuessa onnettemuuteen tai tapaturmaan aloittavat vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt oman pelinsä missä sudenkuoppia on riittämättömiin ja hevosenkengät postettu laudalta myöskään vapaudu vankilasta kortteja ei tunnu saavan mistään. Tuntuu että pelilauta on tarkoitettu vain yhden osapuolen eduksi ja kanssapelaajat jäävät vastustajan armoille ja ohjailtaviksi, edes hyvä tuuri ei välttämättä auta tässä pelissä.

On myös selvää, että vastustaja ohjaa omaa peliään juuri niin kuin haluaa eikä totuuden henkeä ole läsnä tässä pelissä. Peliä voi kuitenkin tasapuolistaa jos tietää vastustajan peliliikkeet valmiiksi eikä sorru valmiisiin askelmerkkeihin. Vastustajan pelitapaan kuuluu kertoa mitä mitä sinun tulee tehdä ja mihin mennä, vaikka tätä ei pelin säännöissä ole edes mainittuna. Siksi on tärkeää tietää mihin peliin ryhtyy ja mitkä ovat todelliset säännöt eikä vain anna vastustajan ohjailla tahtonsa mukaan.

Pelin suunnan määrää vakuutuksen nimi, eli onko vahinko tai tapaturma lakisääteisen vakuutuksen alainen vai onko kyseessä vapaaehtoinen vakuutus. Tämä koskee periaatteessa kaikkia vakuutustapahtumia ja peli määräytyy juuri näiden mukaan, vaikka vastustaja ei tätä sinulle halua kertoa.  Mitkä ovat sitten lakisääteisiä ja mitkä vapaaehtoisia vakuutuksia, niin siitä seuraavaksi. Avaan myös lisää tätä termistöä joka tuntuu olevan vieras hyvin monelle ja joskus jopa lakia tuntevalle oikeusavustajalle.

Eli vakuutuksia on käytännössä kahdenlaisia, on lakisääteisiä ja sitten on vapaaehtoisia. Termit kertovat jo paljon näiden vakuutusten luonteesta. Lakisääteinen on lain vaatima  kun taas vapaaehtoinen on omavalintainen vakuutus. Vapaaehtoista vakuutusta voidaan käyttää myös lakisääteisen vakuutuksen lisänä kuten esimerkiksi lakisääteisen liikennevakuutuksen päälle otettavalla kaskolla joka on puolestaa vapaaehtoinen vakuutus. Lakisääteiset ja vapaaehtoiset vakuutukset ovat tarḱoitettuja niin kuluttajalle kuin yrittäjille.

Mitä lakisääteisiä vakuutuksia sitten on? Niitä on edellä mainittu liikennevakuutus, joka on pakollinen kaikkiin moottoriajoneuvoihin jotka ovat rekisteröity tieliikennekäyttöön. Yrityksille tarkoitettu lakisääteinen tapaturmavakuutus, mikäli yrittäjällä on työntekijöitä. Nyt pitää kuitenkin muistaa että lakisääteinen tapaturmavakuutus ei kata itse yrittäjää mikäli hän on yhsityinen elinkeinon harjoittaja, kuten toiminimi, avoimen yhtiön yhtiömies tai kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies eli periaatteessa kaikki jotka eivät ole työsuhteessa omaan yritykseensä. Lisäksi lakisääteisiä vakuutuksia on lakisääteinen potilasturvavakuutus joka on käytössä esimerkiksi lääkärlasemilla, apteekeissa ja esimerkiksi fysioterapeuteilla.

Vapaaehtoisia vakuutuksia puolestaan on esimerkiksi kasko, täysajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, yrittäjän vapaaehtoinen tapaturmavakuutus. kotivakuutus. Vapaaehtoisilla vakuutuksilla ostetaan turvaa omaisuutta ja vakuutuksen ottajaa kohtaan. Lähtökohtaisesti ero näiden vakuutusten osalla on se että lakisääteinen vakuutus kattaa toiselle osapuolella tai työntekijälle tapahtuvan vahingon ja vapaaehtoinen kattaa sen ottajalle sattuneen vahingon ja mahdolliset oikeudenkäyntikulut tiettyyn rajaan saakka.

Nyt tullaan sitten siihen mitä peliä jossa pelaava vastustaja ei kerro sinulle kaikkea siinä kohtaa kun peli alkaa, eli sen mitä oikeuksia sinulla on ja mihin voit niitä käyttää. Pelin kulku riippuu nyt siitä mikä vakuutus on kyseessä, jos peliä pelataan lakisääteisen vakuutuksen säännöillä, silloin vastustaja määrää mihin sinun pitää mennä sekä mihin voit valittaa. Esimerkiksi vakuutusyhtiö voi määrätä vammautuneen ihmisen tutkimuksiin haluamaansa paikkaan eikä vammautunut voi tästä kieltäytyä, myöskin vakuutusyhtiön tekemän päätöksen tyytymätömän ainoa vaihtoehto on hakea muutosta ensin muutoksenhakulautakunnasta ja lopuksi mahdollisesti Vakuutusoikeudesta. Eli vastustaja on jo päättänyt voittajan ja vain sattuma saattaa muuttaa pelin kulkua.

Vapaaehtoisen vakuutuksen osalta täytyy todeta, että yrittäjän vapaaehtoinen tapaturmavakuutus poikkeaan täysajan vapaaehtoisesta tapaturmavakuutuksesta siten, että yrittäjän vakuutukseen, vaikka se vapaaehtoinen onkin niin siihen sovelletaan työtapaturma- ja ammattitautulakia, eli juuri samaa mitä sovelletaan lakisääteisiin vakuutuksiin. Yhtä kaikki, täysajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus ja yrittäjän vapaaehtoinen tapaturmavakuutus on kahden osapuolen tekemä sopimus ja syntyneessä riita-asiassa asiakas voi viedä asian esimerkiksi käräjäoikeuteen ratkaistavaksi. Tästä lisää STM: sivulta

Ja tämä on juuri se minkä vakuutusyhtiöt jättävät sanomatta, he miellellään myyvät yrittäjälle juurikin tätä yrittäjän vapaaehtoista tapaturmavakuutusta, mutta jättävät kertomatta, että todellisuudessa hän on ostamassa lakisääteisen ehdoilla toimivaa vapaaehtoista vakuutusta. Mitä eroa on sitten näillä kahdelle vapaaehtoisella vakuutuksella? Täysajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus korvaa esimerkiksi hoitokulut tiettyyn Euromäärään asti, kuntoutuksen, mahdolliset lääkekulut. Korvattavia ovat myös omaisuus ja esinevahingot sekä haittaraha pysyvästä haitasta tai pahimmassa tapauksessa korvaus kuolemantapauksesta.

Yrittäjän vapaaehtoinen tapaturmavakuutus korvaa täsmälleen samat kuin edellinenkin, mutta siinä on lisänä ansionmenetyskorvaus, tapaturmaeläke ja perhe-eläke mikäli yrittäjällä on eläkelain mukainen YEL-vakuutus. Mutta muistutan edelleen että tähän vakuutukseen sovelletaan siis työtapaturma- ja ammattitautilakia. Tämä myös tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö voi määrätä vakuutetun itse katsomaansa paikkaan tutkimuksiin eikä vakuutettu voi tästä kieltäytyä.

Sitten täytyy muistuttaa, että vakuutuksia ei voi kuitenkaan käyttää päällekkäin, eli esimerkiksi liikennevahingoissa kasko ei korvaa henkilövahinkoja, tai työntekijän täysajantapaturmavakuutus ei korvaa työaikana sattunutta vahinkoa jos työntekijä on vakuutettu työnantajan toimesta. Tämä siis koskee periaatteessa vain yrittäjiä tai vapaa-ajalla sattuneita vahinkoja.

Missä ja miten riita-asioita käsitellään.

Kun vahinko sattuu ja ihminen tai omaisuus on vakuutettu tämän olettamuksen johdosta, niin alkaa vakuutuksen ja siihen kuuluvien korvausten puntarointi. Ensi tietenkin tehdään vahinkoilmoitus, sen jälkeen toimitetaan tarvittavat todisteet tai lääkärinlausunnot. Tämän enempää vakuutuksen ottaja ei voi tässä kohtaa tehdä ja nyt vastuu siirtyy siis vakuutusyhtiölle joka tekee omat päätelmänsä joko syntyneestä vammasta tai vaikka menetetystä omaisuudesta.

Kaikki tämä pohjautuu ensisijaisesti syy-yhteyteen ja mitä syy-yhteys loppujen lupoksi tarkoittaa? Helpoimmillaan syy-yhteys tarkoittaa esimerkiksi myrskyvahinkoa jossa puu kaatuu talon päälle ja aiheuttaa aiheuttaen vahinkoa, tämä kuuluu vakuutuksen korvattaviin vahinkoihin ja voisikin sanoa että juuri omaisuusvahingot ovat syy-yhteydeltään niitä helpoimpia, sitten on henkilövahingot joissa puolestaan syy-yhteys ja sen toteaminen on huomattavasti haasteellisempaa, siinä täytyy ottaa huomioon vakuutetun sairaushistoria, aikaisemmat tapaturmat ja mahdolliset sairaudet. näin lyhykäisyydessään

Tätä myös vakuutusyhtiöt käyttävät hyväkseen evätessään syy-yhteyden. On kuitenkin muistettava että vakiintunut käytäntö edellyttää lääketieteellistä todennäköisyyttä syy-yhteyden ja henkilövahinkojen välillä, tämä tarkoittaa sitä että syy-yhteys on näytetty toteen, kun oireille tai vammoille ei voida asiassa esitetyn perusteella näyttää muuta todennäköisempää syytä ja koska nykyään vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkärit joutuvat allekirjoittamaan asintuntilausuntonsa noudattaen terveydenhuoltoa koskevia muotovaatimuksia noudattaen, eli he ovat myös valavelvollisia oikeudessa.

Koska vakuutuksia on kahta erillaista, eli lakisääteistä ja sitten on vapaaehtoista, sekä tämä kolmas kummallisuus eli vapaaehtoinen yrittäjän tapaturmavakuutus, joka siis todellisuudessa on lakisääteinen mutta saat ostaa jos haluat. Tämä myös tarkoittaa että näitä vakuutuksia käsitellään eri tavalla ja niistä saatujen päätösten riitauttaminen kulkee eri reittejä.

Lakisääteisen vakuutuksen valitusprosessi kulkee ensin oikaisupyynnön kautta muutoksenhakulautakintaan ja sieltä mahdollisesti vakuutusoikeuteen, tästä matka jatkuu mahdollisen valitusluvan saannin myötä vielä Korkeimpaan oikeuteen, eli matka on pitkä niin ajallisesti kuin henkisestikkin. 

Vapaaehtoiset vakuutukset, siis tässä tapauksessa täysajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus sekä yrittäjän vapaaehtoista tapaturmavakuutusta. Näiden reitti kulkee aluksi saman matkan kuin lakisääteinenkin, mutta oikasupyynnön jälkeen vakuutettu voi viedä vakuutusriidan suoraan käräjäoikeuden ratkaistavaksi kaikilta osin ja tällä tarkoitan myös siis syy-yhteyttä ja itse vahingonkorvausta myöten. Tämä perustuu Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeeseen, jossa todetaan yksiselitteisesti että vakuutuksen ottaja ja vakuutusyhtiön erimielisyydet korvauksista ja muista vakuutussopimuksen erimielisyyksistä ratkaistaan käräjäoikeudessa.

Koska yrittäjän vapaaehtoinen tapaturmavakuutus on myös vapaaehtoinen samalla tapaa kuin vapaaehtoinen täysajan tapaturmavakuutus ja vaikkakin tätä vakuutusta sovelletaan lakisääteiseen työtapaturma- ja ammattitautilakiin niin siitä huolimatta vakuutuksen ottaja voi viedä asian käräoikeuden ratkaistavaksi.

Nyt päästään sitten siihen mistä ei usein puhuta, eli lakisääteisen vakuutuksen syy-yhteyden käsittely oikeudessa, eli myös lakisääteisen vakuutuksen voi viedä käräjäoikeuteen mutta vain syy-yhteyden osalta ja tämä tarkoittaa sitä että oikeudessa ei oteta kantaa korvauskäsittelyyn vaan ainoastaan syy-yhteyteen. Koska syy-yhteys on yksi merkittävimpiä kriteerejä itse vakuutustapahtumassa ja oikeuden antamat päätökset ovat lainvoimaisia, mikäli niihin ei myönnetä valituslupaa tai jos toinen osapuoli ei valita päätöksestä. Syy-yhteys myös on yksi merkittävä kriteeri työkyvyttömyyttä määriteltäessä, eli mikäli oikeus toteaa syy-yhteyden vamman ja vahinkotapahtuman välillä, antaa se huomattavasti paremmat lähtökohdat korvauskäsittelylle.

Periaatteessa vakuutusyhtiöt jotka ovat saaneet langettavan lainvoimaisen päätöksen syy-yhteydestä, niin heidän tulisi sitä myös noudattaa, mutta valitettavasti näin ei aina tapahdu vaan vakuutusyhtiö saattaa itse valittaa asiasta muutoksenhakulautakuntaan ja hakea sitä kautta asiaan muutosta, vaikka todellisuudessa muutoksenhakulautakunnalla ei ole edes oikeudellista valtaa muuttaa oikeuden tekemää lainvoimaista päätöstä.

Kaiken kaikkiaan, jos ihminen ryhtyy yrittäjäksi niin suosittelen ottamaan oikeasti vapaaehtoisen vakuutuksen joko siis täysajan vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen johon ei sisälly ansionmenetyskorvausta ja joka on sieman kevyempi riita-asioissa, tai yrittäjän vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen johon siis sisältyy ansionmenetyskorvaus, mutta on myös hieman raskaampi riita-asioissa, mutta on hyvä muistaa, että jos ihminen vammautuu ja joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, niin ilman ansionmenetyskorvaustakin pystyy tulemaan toimeen ja ainahan sitä voi pienen määrän työtä tehdä eläkkeelläkin.

Kirjoitan seuraavaan blogiini lisää tuosta syy-yhteydestä ja sen merkityksestä koko korvauskäsittelyn aikana. 

Nico Ojala

Puhumattomuutta seksistä.

 Oire jota häpeämme.

Seksuaalisuus ja seksuaalisuudesta puhuminen tuntuu jäävän todella vähälle huomiolle, silloin kun puhutaan vammautumisesta tai sairastumisesta. Seksuaalisuus on kuitenkin meidän kaikkien oikeus, oikeus saada tuntea ja oikeus saada puhua seksuaalisuudesta. Valitettavan usein käy kuitenkin niin että asiasta on vaikea puhua, edes silloin kun vastassa on terveydenhuollon ammattilainen, mutta myös terveydenhuollon ammattilaiset jättävät toistavasti kysymättä vammautuneelta tai sairastuneelta hänen mahdollisesta seksuaalisuudesta ja sen toimivuudesta myös mahdollisista ongelmista vaijetaan turhan usein. Myös lääkityksen mahdollisuudesta tuntuu olevan vaikea puhua, varsinkaan kun esimerkiksi lääkäri ei siitä osaa kysyä jos asiaa ei esille nosteta. On myös usein niin että vammautuneen tai sairastuneen on vaikea puhua asiasta, joko häpeän takia tai ihan vain uskaltamattomuuden johdosta, asia olisi kuitenkin tärkeä nostaa esille varsinkin jos vammautuminen tai sairastumisen on tuonut haasteita seksuaalisuuteen.

Vammautuminen tai sairastuminen ja sen johdosta mahdollisteti tuleva psykiatrinen oire, kuten masennus on aivan normaalia. Nämä ovat omiaan heikentämään seksuaalisuutta ainakin alkuvaiheessa, myös useat lääkkeet vaikuttavat seksuaalisuuteen sitä heikentäen. Onneksi nämä ovat ohimeneviä oireita ja tilanteen pitäisi palautua lähes normaaliksi aikanaan, mutta näin ei kuitenkaan aina tapahdu ja silloin asiasta pitäisi pystyä puhumaan niin kumppanin, kuin lääkärinkin kanssa. Ongelman kanssa ei tulisi jäädä yksin, eikä varsinkaan kuvitella että tämä nyt vain kuuluu tähän.

Seksuaalisuus on iso osa elämää ja sen puuttuminen vaikuttaa myös ihmiseen henkisesti. Seksuaalisuuden puuttuminen esimerkiksi parisuhteessa saattaa aiheuttaa merkittäviä ongelmia suhteeseen ja pahimmassa tapauksessa syyttelyä puolin ja toisin, siksi asiasta on tärkeää puhua kumppanin kanssa. Mikäli vamma tai sairaus on jostain syystä vienyt kyvyn seksuaalisuuteen, niin esimerkiksi lääkäriltä ja seksuaalisuusneuvojalta saa hyviä vinkkejä saatavilla olevista apuvälineistä. Näitä kannattaa ainakin kokeilla, eikä missään nimessä vain tyytyä tilanteeseen, koska se ei olevammautuneen tai sairastuneen kuin ei myöskään kumppanin etu.

Miksi sitten seksuaalisuuden muutoksista tai sen kyvyttömyydestä on niin vaikea puhua kumppanin tai lääkärin kanssa? Usein ollaan valmiita keksimään kaiken maailman verukkeita tai muita valkoisia valheita, ennen kuin oltaisiin valmiita kertomaan totuutta. Seksuaalisuus on epäilemättä yksi ihmisen suurimmista henkilökohtaisesta asiasta ja siitä puhuminen ei kuulu mielestämme kenellekkään, tämä on varmasti aikoinaan tatuoitu meidän geeneihin, mutta tästä huolimatta olemme hyvin kiinnostuneita muiden seksuaalisuudesta ja valmiita puhumaan niistä välillä kovaankin ääneen.

Mikäli ihminen ymmärtäisi tämän asian tärkeyden ja sen että ongelmaan on olemassa niin lääkkeitä kuin apuvälineitä, tällöin asiasta olisi varmasti helpompaa puhua. Myöskin seksuaalisuuden ylläpitämiseen tarkoitetut apuvälineet ovat hyvin vieraita ja tämä on omiaan lisäämään puhumattomuutta. Mikäli näitä apuvälineitä olisi näytillä tai niistä puhuttaisiin avoimmin, niin uskon että tämä rohkaisisi ihmisiä ottamaan ongelmansa esille helpommin ja apuvälineen käyttö olisi varmasti jollakin tapaa helpompaa.

On sinänsä omituista, että lääkkeet joiden tarkoitus on parantaa kykyä toteuttaa seksuaalisuuttaan ovat puheissamme ihan arkipäivää, joskus jopa ylpeyden aiheena, mutta apuvälineet halutaan pitää piilossa eikä niistä kehdata puhua. Tuntuu jopa että jos ihminen tarvitsee jotain apuvälinettä seksuaalisuuden parantamiseen niin se on ennemmin jopa häpeällistä kuin ratkaisu ongelmaan.

Miksi apuvälinevuokraamo ei huomio seksuaalisuusongelmia?

Kuten tuossa edellisessä artikkelissa kirjoitin saatavilla olevista seksuaalisuuden ylläpitämiseen tarkoitetuista apuvälineistä, näiden apuvälineiden tarkoitus on parantaa vammautuneen tai sairastuneen elämänlaatua, sekä kykyä toteuttaa seksuaalisuuttaan. On kuitenkin todettava, että valitettavasti näitä apuvälineitä ei saa lainkaan sairaanhoitopiirin tai hyvinvointialueen apuvälinevuokraamosta vaan niiden hankinta jää valitettavasti vammautuneen tai sairastuneen itse kustannettavaksi. Lääkäri voi antaa neuvoja ja lääkitystä mutta itse apuväli pitää siis itse hankkia.

Missä näitä apuvälineitä sitten myydään? Tässä tuleekin sitten joillekkin iso kynnys yleensä edes päästä tutustumaan apuvälineeseen, eli apuvälineitä myydään erotiikkaliikkeissä, netistä tilaamalla myös jotkin apteekit myyvät kyseisiä apuvälineitä, mutta siis pääasiassa näiden myynti on lähinnä erotiikkaliikkeiden varassa. 

On mielestäli täysin käsittämätöntä että ihmisen yksi tärkeimmistä ja henkilökohtaisimmista oikeuksista, eli seksuaalisuus ja sen toimivuus apuvälineiden avulla on maamme erotiikkaliikkeiden varassa ja vieläpä siten, että asiakkaan tulee itse omalla kustannuksella ne myös hankkia. Tässä epäkohdassa on tiukan keskustelun paikka, niin potilasjärjestöjen kuin hyvinvointialueiden välillä. Ei voida olettaa, että ihminen joka vammautuu tai sairastuu siten että tarvitsee seksuaalisuuden toteuttamiseen apuvälineitä joutuu ne myös itse hankkimaan sekä maksamaan. 

Kyseisiä apuvälineitä ei välttämättä tarvitse siirtää maassamme sijaitseviin apuvälinevuokraamoihin ja yhtenä ratkaisuna ehdotankin, että hoitava lääkäri voisi tehdä maksusitoomuksen jolla asiakas itse käy tarvitsemansa apuvälineen hankkimassa. Koska kyseinen apuvälinen on sen tapainen laite, että sen palauttaminen ja puhdistaminen ei ole missään määrin mielekästä eikä varmasti hygieenistäkään, niin voisi ajatella että asiakas itse maksaa pienen omavastuuosuuden apuvälineen hinnasta ja hyvinvointialue loput, näin asiakkaan ostama apuvälinen olisi hänen oma eikä sen palautuksesta syntyviä kustannuksia syntyisi.

Loppujen lopuksi seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on ihmisoikeus ja näin myös maamme terveydenhuollon tulisi sitä tukea kaikin mahdollisin keinoin, ennen kaikkea ihmisten tulisi pystyä puhumaan ongelmistaan ja näin saada niihin myös apua. Olkaa rohkeita ja puhukaa asiasta niin kumppanin kuin lääkärin kanssa, yksin ei saa jäädä ongelmien kanssa eikä ongelmia saa peitellä, se ei aiheuta kuin harmia ja lisää ongelmia. 

Nico Ojala