Elämään opettelua

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kun Sorsa munan hukkasi

Niskapaska ja henki vaikea.


Kyllä julkisuudessa eläminen on hankalaa, varsinkin kun yrittää otsikoissa pysyä. Tämän todisti Sorsa joka munan hukkasi niskakivun takia. Toivon todella Sorsalle pikaista paranemista jotta löytää taas munan ja toki ilmoittamaan tämän asian lehteen meidän kaikkien niskavikaisten iloksi.

En toki tiedä kuinka pahasti Sorsan niska on mutkalla ja mihinkä suuntaan, mutta itse jonkin verran niskakivuista tietävänä ja WAD4 luokituksen vammaa, voisiko sanoa hyvin läheltä seuraavana, suosittelen Sorsalle yksilöllisen niskatuen hankkimista. Kannattaa varmaan myös toimintaterapeutille esittää toive, jotta valmistaisi niskatuen siten että muna jälleen maistuisi.

Jotkin asiat varmaan kannattaisi Sorsankin pitää ominaan, eikä huudella niitä joka keltaisen lehdistön sivuilla. Luulen että näinkin pieneen maahan kuin Suomi on, mahtuu aika monta ihmistä jotka joutuvat ihan oikeasti kärsimään esim. niskakivuista sekä muista neurologisista oireista, eikä ne huutelemalla parane.

Vanha sanonta: Se eniten huutaa jolla on vähiten asiaa, pitänee tässäkin kohtaa paikkansa.

Mutta ei niin paljoa pahaa ettei jotain hyvääkin.
Yhdestä asiasta olen Sorsan kanssa samaa mieltä, kun lapsia hankitaan niin lapsia myös yhdessä hoidetaan. Lapsen tuleminen osaksi parisuhdetta muuttaa arkea huomattavasti sekä tuo mukanaan vastuuta, johon vanhempien pitää olla valmiit.

Perhe-elämä varmasti tulee vähentämään aikuisten kahdenkeskistä aikaa niin päivällä kuin yölläkin, Mutta tähän pitää varautua.







sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Persoonallisuus koetuksella

Ei tarvitse iso vika jos se on päässä.


"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi". Näillä sanoilla alkaa tuo kansalliseepos jonka Elias Lönnroht reilut 180 vuotta sitten kirjoitti. Eepos jota on käännetty yli 60 kielelle.

Mutta mutta. Ei menny ihan kuin trömsössä. Mieli tekee ja aivot ajattelee , mutta ei niin kuin Väinämöisellä joka laulaa lurautti kilpailijansa suohon. Ajatusmaailma taitaa vastata lähinnä Lemminkäistä, joka ei se terävin kynä penaalissa ollut.

Aivoni ajattelevi on sinänsä mielenkiintoinen lähtökohta jos asiaa lähestyy sillä mikä aivojen tehtävä ylipäätään on. Aivot tietenkin ajattelevat.

Ajattelu on prosessi, joka mahdollistaa sen, että voimme muodostaa abstrakteja malleja todellisuudesta ja näin päämääriemme tai suunitelmiemme mukaisesti. Ajattelussa aivot käsittelevät informaatiota muodostamalla käsitteitä. Aivot ratkaisevat ongelmia päättelemällä ja tekemällä valintoja.

Sigmund Freud, tuo psykoanalyysin lahja maailmalle. Sigmund erotti primaariprosessi- ja sekundaariprosessiajattelun toisistaan. Mitä nuo eri ajattelutavat sitten tarkoittavat?

Primaariprosessiajattelu on nautinnollista ajattelua, se vallitsee unitilassa ja haaveissa.

Sekundaariprosessiajattelu sen sijaan on loogista, jota ihminen oppii tuottamaan ja se on välttämätöntä sosiaaliselle kanssakäymiselle. Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, nämä kaksi ajattelutapaa pystyy toimimaan myös yhteistyössä eri tilanteissa, kuten leikkissä, seksuaalisuudessa ja päihtymystiloissa.

Sitten jos sekoittaa pakkaa vielä lisää ja ajatteluun yhdistetään tietoisuus, näin saadan kyky hahmottaa ympäristön ja itsensä välistä suhdetta. Tämä vaatii kuitenkin kykyä tunnistaa eri lajityyppejä sekä eliöitä. 

Mitä sitten tapahtuu jos jokin ajattelutapa muuttuu esimerkiksi vammautumisen johdosta?

Syntyy kaaos, pieni vika johtaa isoihin ongelmiin. 








perjantai 11. maaliskuuta 2016

Omituisten otusten syndrooma

Samanlaisesti erityinen


Me kuljemme teidän joukossa ilman että edes huomaatte meitä.
Me syömme samoissa ravintoloissa kuin te, ettekä te kiinnitä mitään huomiota meihin.
Me olemme ulkoa päin samanlaisia kuin te.

Me olemme erityisiä, omanlaisia, mutta silti yhdenvertaisia.

Me olemme sisältä rikki.
Me olemme hauraita.
Me olemme joutuneet kokemaan paljon.
Me olemme saaneet uuden mahdollisuuden.

Me olemme aivovammaisia.
Me olemme ihmisiä.
Me olemme samanvertaisia.

Älkää pelätkö meitä.
Älkää pilkatko meitä.
Älkää pitäkö meitä lapsina.

Vaikka me olemme sisältä rikki, 
Silti me tunnemme.
Silti me unelmoimme.
Silti me haaveilemme.

Aivan kuten te.

Antakaa te meille myös toinen mahdollisuus.


Unelma joka toteutui


Olin tänään yhteydessä Pekka Hyysaloon, tuohon positiivisuuden ruumillistumaan. Pekka toteutti unelmansa ja avasi Turkuun kuntokeskuksen aivovamman saaneille. 
Pekan lanseeraama FightBack kuvastaa juurikin tuota tahtoa ja päättäväisyyttä jonka avulla mies on noussut takaisin jaloilleen, vaikka lääkärit eivät siihen toivoa antaneet.

Pekan avaama aivovamman saaneiden kuntokeskus toimii myös tuon FightBack merkin alla ja on avoin kaikille aivovamman saaneille.
FightBack -tilassa taistellaan takaisin kuntoon, siellä on myös videoseinä jonka kautta pystytään ottamaan yhteys Intiaan Pekan kuntouttajaan Rajul Vasaan.

FightBack:iin menosta kannattaa ilmoittaa etukäteen nettisivujen kautta, jotta ohjaajat tietävät tulosta ja arvioivat pystytäänkö kyseiseen vammaan antamaan kuntoutusta. Tavallista fysioterapiaa ei Pekan avaamassa tilassa tarjota vaan toiminta keskittyy vain aivovammojen kuntoutukseen.

FightBack -tila on ilmainen kaikille aivovamman saaneille. Suosittelen lämpimästi tutustumista tähän toteutuneeseen unelmaan.




torstai 10. maaliskuuta 2016

Tuplasti näkemistä.

Näkemisen sietämätön keveys


Onko siinä jotain väärää jos näkee kaiken kahtena? Kaikkea on tupla määrä. Saa kaksi kerrosateriaa yhden hinnalla, kaupan valikoima on tuplasti suurempi, asuntokin näyttää isommalta ja elokuvissa on kaksi kertaa enemmän näyttelijöitä.

Mutta mutta, siihen ne hyvät puolet sitten loppuukin. Olisi paljon helpompaa nähdä kaikki vaikka kolmena, niin aina voisi valita keskimmäisen tien. Ei välttämättä sitä kultaista, mutta suurella todennäköisyydellä se on se oikea ja todellinen. Mutta nyt täytyy päättää kumpi on todellinen, vasen vai oikea. Tavarat tippuu lattialle kun yrität ottaa kaapista jotain, syöminen on sotkuista, saatika maidon kaataminen lasiin.

Onneksi kaikkeen tottuu ja oppii elämään hyvinkin epätarkassa ympäristössä. Haasteita tuottaa lähinnä uudet ympäristöt sekä paikat joissa on paljon ihmisiä. Mutta eipä ne näköongelmat vielä siihen lopu, auringonvalo tekee sokeaksi ja kontrastinäkö maaston hahmottamisen hankalaksi. 

Kävin viime viikolla silmälääkärissä, jossa tarkoituksena oli tutkia johtuuko kaksoiskuvat mahdollisesta silmäsairaudesta vai aivovamman ja niskavamman yhdistelmästä.
Tutkimukset olivat hyvin laajat ja rasittavat: näkötutkimus, näkökenttätutkimus, värinäkötesti, kontrastinäkötutkimus. Tämän jälkeen puuduttavat tipat silmiin sekä pupilleja laajentavat tipat, hetken odotus ja tutkimukset jatkuivat silmänpohjan kuvauksella sekä lopuksi silmän mikroskooppitutkimus. Koko partituuri kesti lähes neljä tuntia ja lopputulos oli odotettu.
Näköhermo kunnossa, mutta silmän lihakset toimivat hitaasti. Tästä johtuen silmän näöntarkennus ei pysy silmän liikkeen perässä ja lopputuloksena on kaksoiskuvat.

Silmän anatomian lyhyt oppimäärä: Näköhermo kulkee silmästä suoraan aivoihin, kun  taas silmän lihasten hermot kulkevat niskan kautta aivoihin. Tämän takia niskanretkahdusvamma saattaa aiheuttaa näköhäiriöitä. Yksi yleisimmistä oireista on ns: kuvan liikkuminen, eli raidallisen tai pallokuvioisen kuvan katsominen saattaa aiheuttaa pahoinvointia tai huimausta kun kuva "herää henkiin"

Kanootti ilman intiaaneja


Minulla on lukemattomia harrastuksia, kuten valokuvaus, luonnossa liikkuminen sen mitä pystyy, kirjan ja blogin kirjoittaminen, psykiatrian historian tutkiminen sekä pyrkimys parantaa vammaisten asemaa ja kohtelua. 
Nyt uutena, ei niinkään harrastuksena mutta erittäin mielenkiintoisena asiana on aivovamman aiheuttamien erityistaidoista kirjoittaminen ja olenkin aikoinaan kirjoittanut kolmesta eri esimerkistä mitä vammautuminen on saanut aikaan.

Se mikä minua eniten tässä asiassa harmittaa on valtaväestön pelonsekainen suhtautuminen ja vähättely. Usein erityisen kyvyn omaava ihminen leimataan friikiksi tai omituiseksi ja suljetaan ryhmän ulkopuolelle. Keksitään mitä eriskummallisimpia nimityksiä sekä leimataan sairaaksi. 

Ajattelinkin kirjoittaa taas muutaman esimerkin näistä kyvykkäistä vammautuneista jotka ovat maailmaa kummastuttaneet.


Aloitetaan vaikka Kuningas Henrik VIII joka sai aivovamman ratsastusturnauksessa tapahtuneessa onnettomuudessa kun vastustajan peitsi läpäisi Henrikin käyttämän kypärän.
Tämä aivovamma muutti koko Euroopan historiaa. Vammautunut Henrik VIII ajautui riitaan katollisen kirkon kanssa, koska  kirkko ei myöntänyt hänelle eroa ensimmäisestä vaimostaan, sillä seuraamuksella että Englannissa alkoi uskonpuhdistus ja Anglikaaninen kirkko syntyi.


Skotlantilainen Richard Wawro syntyi 1952. Hänet diagnosoitiin henkisesti vajavaiseksi kolme vuotiaana ja hän oppi lukemaan vasta yksitoista vuotiaana. Richardilla oli erittäin huono näkö, mutta hän tuntui saavan mielihyvää auringon katselusta ilman suojalaseja.
Richardilla ilmeni hämmästyttävä kyky piirtää vahaliiduilla erittäin yksityiskohtaisia kuvia eläimistä, kasveista ja valokuvista. Hänellä oli uskomaton muisti eikä hän koskaan käyttänyt malleja piirtäessään.
Richard kuoli 2006, mutta hänen taulujaan on ympäri maailmaa ja esimerkiksi Englannin ex-pääministeri Margaret Thatcher omistaa useita Richardin töitä.


Syvästi kehitysvammainen Leslie Lemke pystyy korvakuulolta soittamaan minkä tahansa klassisen kappaleen. Leslien silmät poistettiin viherkaihin takia, joten hän on täysin sokea. Tästä huolimatta Leslie myös säveltää omia kappaleitaan.


Historia tuntee valtavan määrän vastaavia tapauksia. Vielä lopuksi muutama mainitakseni, Saksalainen arkeologi Heinrich Schlieman joka Troijan kaivauksien kautta tuli maailman tietoisuuteen, hän oppi viisitoista kieltä vain kolmessa kuukaudessa, sekä Brittidiplomaatti John Brown joka osasi puhua yli sataa kielta sekä ymmärsi yli kahtasataa eri kieltä. Heitä molempia yhdistää myös aivovamma.




Loppukevennyksenä muutama kuuluisa valtaväestön edustaja.

Hyvänä ykkösenä voidaan mainita Englannin Kuningas Rikhard Leijonamieli. Historia pitää häntä hyvänä ja lempeänä hallitsijana. Rikhardin hallitsijakausi kesti kymmenen vuotta, josta hän vietti vain viisi kuukautta Englannissa. Rikhard Leijonamieli oli kuningas joka ei ollut koskaan kotona.

Kakkosena olkoot Yhdysvaltain Presidentti William Harrison joka oli sitä mieltä että päällysvaatteet ovat turhia. Hän vannoi virkavalan hyytävässä kylmyydessä päällään pelkästään housut ja paita sekä piti vielä valan päätteeksi kahden ja puolentunnin puheen. Hän sairastui samana päivänä keuhkokuumeeseen ja oli noin kuukauden tajuttomana ennen kuolemaansa.