Yhteydenottoja eduskunnasta

Kynä on miekkaa terävämpi.

Kirjoitin eilen blogitekstin jossa käsittelni Paula Risikon vuonna 2013 tilaamaa muutosehdotusta vakuutuslääkärijärjestelmään, sekä Jari Ronkaisen ehdotuksia vakuutuslääkärijärjestelmän kehittämisestä. 

Tänään sain mielyttävän puhelun kansanedustaja Sanna Lauslahdelta ja hän halusi tuoda esille asioita joita en vielä eilen tiennyt kirjoittaessani blogia ja koska nämä uudet tiedot ovat merkittäviä, niin katson aiheelliseksi lisätä seuraavia tietoja Paula Risikon perustaman työryhmän tekemään vakuutuslääkärijärjestelmän muutos ehdotukseen.

Kirjoitin seuraavasti:

Vakuutuslääkärijärjestelmää kehittäneen työryhmän toimenpideuhjelman tavoitteeksi asetettiin seuraavat toimenpiteet:

1. Tehdä tarvittavat muutokset, jotta edunsaajat voisivat nykyistä paremmin kokea olevansa osallisia etuushakuprosessissa.

- Edunhakijan osallisuutta ja luottamusta järjestelmää kohtaan voidaan lisätä parantamalla viestintää vakuutuslääkärijärjestelmästä ja sosiaalivakuutusjärjestelmästä. Viestinnässä pyritään siihen, että kansalaisten saatavilla olisi kootusti tietoa asiankäsittelyprosesseista ja yleisistä menettelytavoista, mikä mahdollistaa kokonaiskuvan muodostamisen.

2. Parantaa tiedonkulkua ja lisätä yhteistyötä vakuutuslääkäreiden ja hoitavien lääkärien välillä.

- Vakuutuslääkärien ja hoitavien lääkäreiden yhteistyön parantamiseksi lääkärinlausuntoja tulisi kehittää ja tiedonkulussa voisi hyödyntää Kanta-arkistoa tai vakuutuslaitoksen rekistereitä. Jos lausuntoa laativa lääkäri saisi tarvittaessa tiedon potilaan etuuspäätöksestä ja sen perusteluista, voisi tämä auttaa häntä jatkotoimenpiteiden suunnittelussa. Lääkärintodistus- ja lausuntolomakkeiden yksityiskohtainen suunnittelu tapahtuu jatkossa Kansaneläkelaitoksessa.

3. Lisätä kansalaisten tietoisuutta sosiaalivakuutusetuuksien määräysperusteista, haku- ja muutoksenhakuprosessista sekä eri tahojen rooleista järjestelmässä.

- Kansalaisten osallisuuden lisäämiseksi tulisi olla saatavilla tietoa siitä, miten sasiaalivakuutuksen eri lajit toimivat ja minkä laisia vaiheita vakuutusoikeuden käsittelyssä ilmenee. Viestinnässä kiinnitetään esimerkiksi huomiota alan termiologian avaamiseen ja eri vakuutuslajien tyypillisiä tapauksia havainnollistetaan esimerkkien avulla.

4. Lisätään lausuntoja kirjoittavien lääkäreiden tuntemusta sosiaalivakuutusjärjestelmästä lääkärilausuntojen laadun parantamiseksi ja etuudenhakijoiden yhdenvertaisuuden lisäämiseksi.

- Vakuutettujen yhdenvertaisuuden ja perustelultujen päätösten kannalta olisi olennaista, että etuushakemuksia varten laaditut lääkärinlausunnot ovat laadukkaita ja kattavia. Lausuntojen laatiminen edellyttää niitä kirjoittavalta lääkäriltä sosiaalivakuutuksen ja vakuutuslääketieteen tuntemusta. Vakuutuslääketieteen koulutusta ja osaamista voidaan parantaa ottamalla vakuutuslääketiede ja kuntoutus systemaattisesti huomioon eri koulutusasteissa. Vakuutuslääketieteen osa-aikaista professuuria esitetään Helsingin yliopistoon.

5. Viestinnän käytännön toteutuksessa tulee keskittyä erityisesti seuraaviin asioihin.

- Vakuutuslääkäri voi arvioida tapauksen näkemättä vakuutettua.

1. Viestinnässä tulee painottaa, että vakuutuslääkärin tehtävä ei ole vakuutetun henkilön terveyden tutkiminen, vaan korvauksen tai etuuden maksamisen lääketieteellisten edellytyksien arvioiminen. Vakuutuslääkärin ei tarvitse tavata vakuutettua, koska terveydenhuollon piirissä toimivat lääkärit ovat henkilön jo tavanneet ja tutkineet. Vakuutuslääkärin arvioi työkykyä tai tapauksen syy-yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisen laatimien asiakirjojen pohjalta.

- Päätös ei perustu diagnoosiin.

1. Vistinnässä tulee korostaa, että vakuutuslääkäri ei päätä onko henkilö sairas vai ei ja tarvitseeko henkilö hoitoa oireihiinsa tai sairauteensa. Vakuutuslääkäri arvioi etuuden myöntämisen edellytyksiä vakuutuslääketieteen näkökulmasta. Hän ei tee terveydentilaa koskevia diagnooseja, vaan osallistuu päätöksentekoon yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa. Päätös perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta.

Tässä kiteytettynä silloisen sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikon asettaman työryhmän muutosehdotukset vakuutuslääkärijärjestelmään josta suurin osa ehdotuksista on jo toteutettu ja pantu käytäntöön.

Kuten aikaisemmin mainitsin tuosta yhteydenotosta ja mukavasta keskustelutuokiosta, korjaan edellistä blogi kirjoitustani saamillani uusilla tiedoilla jotka muuttavat tätä kokoomuksen esitystä todella merkittävästi.

Kokoomukselta on tulossa lähi viikkoina uusi esitys vakuutuslääkärijärjestelmän muuttamisesta jossa tullaan ehdottamaan, että vakuutusyhtiöt noudattavat KKO:n linjausta syy-yhteydestä sekä tullaan ehdottamaan, että vakuutuslääkärit voisivat tavata vakuutetun henkilön osana etuuskäsittelyä.

Jään mielenkiinnolla odottamaan tätä kokoomuksen tulevaa esitystä vakuutuslääkärijärjestelmän muuttamisesta.

Kiitos Sanna Lauslahti.

Risikko vs Ronkainen

Kaksi esitystä, kaksi eri voittajaa.

Kuten tässä on nyt käynyt ilmi se valitettava tosi asia on, että kokoomus on tehny vai pitäisikö sanoa että kaivanut arkistojen kätköistä tuon oman vuonna 2013 silloisen sosiaali-ja terveysministerin Paula Risikon teettämän selvityksen vakuutuslääkärijärjestelmän kehittämisestä. 

Tämän suuren muutoksen riemusanomaa alettiin tuomaan julkisuuteen 8.10.2017 ja sanansaattajiksi valittiin kokoomuksen kansanedustajista Sari Sarkonmaa, Sanna Lauslahti ja Sari Rissanen mukaan pyydettiin myös finassiala ry:stä Piritta Poikonen. Se mikä sinänsä on ollut yllättävintä, niin koko vakuutuslääkärijärjestelmäraportin äiti Paula Risikko loistaa poissa olollaan.

No miksi tämä vanha raportti, joka sai neljä vuotta olla eduskunnan pölyttyvässä arkistossa kaikessa rauhassa tuotiin vasta nyt julkisuuteen? 

Syynä on tietenkin Jari Ronkaisen tekemä toimenpidealoite vakuutuslääkärijärjestelmän muuttamisesta. Tämä esitys sai alkunsa aivovammautuneilta itseltään sekä niistä lukemattomista toimenpidealoitteista joita eduskunnassa on tehty vuoden 1995 jälkeen. Yksi toivomusaloite, yksi keskustelualoite, kaksi toimenpidealoitetta ja 59 kirjallista kysymystä vakuutuslääkärien toiminnasta, yksikään edellä mainituista toimenpiteistä ei ole johtanut toivottuun lopputulokseen.

Avataan vähän näitä kahta esitystä, jotka nyt ovat valitettavasti asetettu vastakkain, kiitos kokoomuksen.

Aloitetaan tuosta Paula Risikon tilaamasta raportista.

Vakuutuslääkärijärjestelmää kehittäneen työryhmän esittämän toimenpideohjelman tavoitteeksi asetettiin suraavat toimenpiteet:

1. Tehdä tarvittavat muutokset, jotta edunsaajat voisivat nykyistä paremmin kokea olevansa osallisia etuushakuprosessissa.

- Edunhakijan osallisuutta ja luottamusta järjestelmää kohtaan voidaan lisätä parantamalla viestintää vakuutuslääkärijärjestelmästä ja sosiaalivakuutusjärjestelmästä. Viestinnässä pyritään siihen, että kansalaisten saatavilla olisi kootusti tietoa asiankäsittelyprosesseista ja yleisistä menettelytavoista, mikä mahdollistaa kokonaiskuvan muodostamisen.

2. Parantaa tiedonkulkua ja lisätä yhteistyötä vakuutuslääkäreiden ja hoitavien lääkärien välillä.

- Vakuutuslääkärien ja hoitavien lääkäreiden yhteistyön parantamiseksi lääkärinlausuntoja tulisi kehittää ja tiedonkulussa voisi hyödyntää Kanta-arkistoa tai vakuutuslaitoksen rekistereitä. Jos lausuntoa laativa lääkäri saisi tarvittaessa tiedon potilaan etuuspäätöksestä ja sen perusteluista, voisi tämä auttaa häntä jatkotoimenpiteiden suunnittelussa. Lääkärintodistus- ja lausuntolomakeiden yksityiskohtainen suunnittelu tapahtuu jatkossa Kansaneläkelaitoksessa.

3. Lisätä kansalaisten tietoisuutta sosiaalivakuutusetuuksien määräytymisperusteita, haku- ja muutoksenhakuprossesista sekä eri tahojen rooleista järjestelmässä.

- Kansalaisten osallisuuden lisäämiseksi tulisi olla saatavilla tietoa siitä, miten sosiaalivakuutuksen eri lajit toimivat ja minkä laisia vaiheita vakuutusoikeuden käsittelyssä ilmenee. Viestinnässä kiinnitetään esimerkiksi huomiota alan termiologian avaamiseen ja eri vakuutuslajien tyypillisiä tapauksia havainnollistetaan esimerkkien avulla.

4. Lisätä lausuntoja kirjoittavien lääkäreiden tuntemusta sosiaalivakuutusjärjestelmästä lääkärilausuntojen laadun parantamiseksi ja etuudenhakijoiden yhdenvertaisuuden lisäämiseksi.

-  Vakuuttettujen yhdenvertaisuuden ja perusteltujen päätösten kannalta olisi olennaista, että etuushakemuksia varten laaditut lääkärinlausunnot ovat laadukkaita ja kattavia. Lausuntojen laatiminen edellyttää niitä kirjoittavalta lääkäriltä sosiaalivakuutuksen ja vakuutuslääketieteen tuntemusta. Vakuutuslääketieteen koulutusta ja osaamista voidaan parantaa ottamalla vakuutuslääketiede ja kuntoutus systemaattisesti huomioon eri koulutustilaisuuksissa. Vakuutuslääketieteen osa-aikaista professuuria esitetään Helsingin yliopistoon. 

5. Viestinnän käytännön toteutuksessa tulee keskittyä erityisesti seuraaviin asiohin.

- Vakuutuslääkäri voi arvioida tapauksen näkemättä vakuutettua.

1. Viestinnässä tulee painottaa, että vakuutuslääkärin tehtävä ei ole vakuutetun henkilön terveyden tutkiminen, vaan korvauksen tai etuuden maksamisen lääketieteellisten edellytyksien arvioiminen. Vakuutuslääkärin ei tarvitse tavata vakuutettua, koska terveydenhuollon piirissä toimivat lääkärit ovat henkilön jo tavanneet ja tutkineet. Vakuutuslääkäri arvio työkykyä tai tapauksen syy-yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisen laatimien asiakirjijen pohjalta.

- Päätös ei perustu diagnoosiin.

1. Viestinnässä tulee korostaa, että vakuutuslääkäri ei päätä onko henkilö sairas vai ei ja tarvitseeko henkilö hoitoa oireisiinsa tai sairauteensa. Vakuutuslääkäri arvioi etuuden myöntämisen edellytyksiä vakuutuslääketieteen näkökulmasta. Hän ei tee terveydentilaa koskevia diagnooseja, vaan osallistuu päätöksentekoon yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa Päätös perustuu kokonaisarvioon hakijan tilanteesta.

Tässä tämä Paula Risikon tilaama raportti pääpiirteittäin, kuten moni varmasti huomasi, raportissa ei mainita sanaa totuusvelvoite. Raportti on lähinnä vakuutuslääketieteen tietoisuuden lisäämistä.

Sitten Tämä Jari Ronkaisen toimenpidealoite vakuutuslääkärijärjestelmän muuttamisesta.

Esitän, että hallitus ryhtyy toimiin vakuutuslääkärijärjestelmän muuttamiseksi siten, että vakuutusyhtiöt noudattavat KKO:n linjauksia, jotja koskevat tapaturmien syy-yhteyksiä ja että vakuutusyhtiöiden käsittelyajat pysyvät tapaturmiin liittyvissä korvausasioissa kohtuullisina (esim. 1 vuosi)

KKO:n linjaus on seuraa: Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisujen mukaan syy-yhteys voidaan todeta, vaikka vammaa ei ole diagnosoitu pian tapaturman jälkeen. Ratkaisut linjaavat myös, että jos vammoille ei ole osoitettu muuta, todennäköisempää syytä kuin turma, on syy-yhteys oikeudellisesti osoitettu.

Tämä KKO:n linjaus on se ns käänteinen todistustaakka, eli vakuutuslääkärin täytyy todistaa, että vammalla ei ole syy-yhteyttä.

Ronkainen ottaa myös kantaa Paula Risikon tilaamaan raporttiin

- Sosiaali- ja terveysministeriö asetti viime hallituskaudella työryhmän kehittämään vakuutuslääkärijärjestelmää. Työryhmän 21.1.2014 julkaistussa loppuraportissa ehdotetaan vakuutuslääkärijärjestelmän kehittämiseksi useita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on lisätä vakuutuslääkärijärjestelmän läpinäkyvyyttä ja kansalaisten luottamusta järjestelmään. 

Etuuspäätöksien perusteluita on tarkennettu säännöksin, ja vakuutuslääkärien nimet ovat nykyisin julkista tietoa. Lisäksi kansalaisille löytyy helpommin tietoa vakuutuslääkärijärjestelmästä ja lääketieteen piirissä kehitetään koulutusta sekä vakuutuslääketieteen soveltamista.

Minun ( Jari Ronkainen ), muiden kansanedustajien ja ministeriön saaman palautteen mukaan kansalaisilla ei kuitenkaan ole luottamusta nykyiseen järjestelmään ja suurimpiin epäkohtiin ei olla vielä puututtu.

Ronkainen on oikeassa, tuo Risikon tilaama raportti vuodelta 2013 ei vastaa enään tätä päivää ja suurin osa vaadituista parannuksista on jo tehty, esimerkiksi tuo vakuutuslääkärien minet ovat tulleet julkisiksi KKO:n päätöksen perusteella jo vuonna 2014, joten Risikko on vhvän myöhässä.

Toisessa voittaa vakuutusyhtiö ja toisessa vakuutettu. Kumpi ehdotus oli parempi? 

Norsunluutornin perustukset pettää

Rahoittajat täytyy pelastaa.

Jalla jalla! Huusi turisti ja puristi pakarat yhteen, vatsa kurnahtaa ja tuota auttavaa ovea ei näy missään. Tuttu tilanne monelle turistille, kun haluaa rajojaan kokeilla ja katsoa kuinka paljon pystyy kahmimaan herkkuja, ennen kuin raja tulee vastaan. 

Samaa voi sanoa tänä päivänä vakuutusyhtiöistä, noissa nykyajan rahasammoissa on tullut hätä käteen ja johtajat huutavat jalla jallaa yhteen ääneen kohti argadianmäkeä, ja kukas muu noihin avunhuutoihin vastaa, kuin kokoomus. 

Mikä sai noiden vakuutusyhtiöiden johtajien vatsan kurnahtamaan? Me saimme. 

Me aivovammautuneet olimme se pilaantunut asiakasryhmä, epäkelpo kuluerä ja hiljaiseksi nöyryytetty  joiden piti  pysyä poissa heidän yltäkylläisistä pöydistään.

Me emme pysyneetkään hiljaa vaan toimme totuuden esille ja saimme muutoksenpyörän liikkeelle. Asiasta kiinnostui myös Jari Ronkainen (ps) joka teki toimenpidealoitteen vakuutuslääkärijärjestelmän muuttamiseksi, toimenpidealoitteen keskeinen vaatimus on vakuutuslääkäreiden käänteinen todistustaakka.

Tämä Ronkaisen toimenpidealoite on saanut usean kansanedustaja niskakarvat pystyyn ja etenkin kokoomuksessa on jouduttu miettimään väliintuloa pelastaakseen puolueen rahoittajansa. Niinpä kansanedustajat Sanna Laudaslahti (kok), Sari Sarkomaa (kok) ja Sari Rissanen (kok) ovat tehneet muutosehdotuksen joka on lähes identtinen vuoden 2013 silloisen sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikon (kok) asettaman ohjausryhmän mietinnön kanssa, joka kariutui eriävään mielipiteeseen.

Toki tämä kolmikko kehuu vuosien varrella tehtyjä lakimuutoksia jotka ovat parantaneet ihmisten oikeustajua ja luottamusta vakuutuslääkäreihin, kuten vuonna 2015 tehty lakimuutos työtapaturma- ja ammattitautilakiin 559/1994 23§ joka sallii vakuutuslääkärin merkitä kantansa asiakirjoihin noudattamatta lääkärin valaa. Tämä muutos varmasti on parantanut ihmisten oikeustajua.

Ministeri Jari Lindström (sin) asetti selvitysmiehen tarkistamaan vakuutusoikeuden käytäntöjä viime syksynä ollessaan vielä oikeusministeri, sittemmin oikeusministeriksi tullut Antti Häkkäselle (kok) on esitetty suullinen kysymys aiheesta, mutta vastausta ei ole saatu.

Viimeisin muutosehdotus vakuutuslääkärijärjestelmään tuli Finanssiala ry:stä, eli toimialalta joka ajaa vakuutusyhtiöiden etua. Tämän ehdotuksen antoi Piritta Poikonen (ps) joka niin ikään haikailee tuon vuonna 2013 Paula Risikon (kok) asettaman ohjausryhmän mietinnön perään. 

Luulisi Piritta Poikosen olevan Jari Ronkaisen ehdotuksen kannalla, koska samaa puoluetta edustavat, toki Poikosella on omat intressit tuon Finanssiala ry:n puolesta.

Nämä nyt julkisuuteen tuodut muutosehdotukset jotka pohjautuvat lähes kirjaimellisesti tuohon 2013 ohjausryhmän mietintöön kuvastaa sitä hätää jota vakuutusyhtiöt kokevat. Kokoomus varmasti tulee tekemään kaikkensa jotta Jari Ronkaisen muutosehdotus ei saa riittävää kannatusta, todennäköisesti he vaativat myös keskustaa mukaan tähän rintamaan tekemällä kauppaa sotesta.

Mikä on meidän vammautuneiden tehtävä? Nyt kun tuo norsunluutorni on alkanut huojumaan, niin nyt ei saa jäädä vain odottamaan mitä eduskunta tekee. Meidän on pidettävä vieläkin kovempaa meteliä vakuutuslääkäreiden mielivallasta ja tuoda ne rumimmatkin kohtalot julkisuuteen. 

Kyllä media meistä jossain kohtaa kiinnostuu ja se tarkoittaa voittoa meille ja meitä hoitaville lääkäreille.

Politiikan E=mc2

Jo 13 vuotta ilman tulosta.

Jos politiikka muutettaisiin suorituspalkkaukseksi siten että edustaja saa palkan kun hänen esittämä lakialoite tai muutosehdotus on pantu käytäntöön, luulen että aika hiljaista tuolla Argadianmäellä olisi. Ei taitaisi herroja enää työ kiinnostaa jossa palkan eteen pitäisi tehdä muutakin kuin vaan puhua joutavia ja antaa tyhjiä lupauksia ahdingossa oleville. 

Vanha sanonta, kansa kaipaa leipää ja sirkushuveja pitää edelleen paikkansa tuolla herrojen kukkulalla jossa raha vaihtaa omistajaa ja maksu lankeaa niille jotka eivät jaksa enään valittaa, koska heille jokainen uusi päivä on vain taistelua, että selviäisi edes huomiseen. Mitään poliittista vastuuta ei ole olemassa ja synninpäästö tapahtuu kerran neljässä vuodessa.

Kävin tuossa läpi vanhoja Sosiali- ja terveysministeriön sekä Oikeusministeriön arkistoja etsien työryhmien lausuntoja sekä erinäisten toimikuntien mietintöjä vakuutuslääkärien asemasta ja vakuutuslääkärijärjestelmän kehityksestä.

Selvityksiä selvitysten perään.

Vuosi 2004.

Palataan aikaan jolloin Keskustan Matti Vanhanen toimi pääministerinä, Vanhasen hallitukselle jätettiin seuraavan kaltainen mietintö:

Epäkohdat:

Lääketieteellisen arvioinnin avoimuutta on lisättävä ja sen merkitystä vahvistettava käsiteltäessä työkyvyttömyyseläkettä ja työtapaturmavakuutusta koskevia valituksia vakuutusoikeudessa. Selvityksen mukaan jotkin vakuutusoikeuden vakiintuneet käytännöt täyttävät vain vaivoin oikeusturvan vähimmäisvaatimukset.

Muutosehdotukset:

Ehdotetaan, että vakuutusoikeuden lääkärijäsenen toiminta tehtäisiin avoimemmaksi ja lääkärijäsenen asemaa selkeytettäisiin siten, että lääkärijäsenen arvioinnissa käyttämien arviointiperustelujen tulisi olla ennalta tiedossa.

Ehdotetaan, että lainsäädäntöä täsmennettäisiin sisällyttämällä lakiin entistä yksityiskohtaisemmin etuuden saamisen perusteet, lainsäädännön toimeenpanon tueksi olisi laadittava suosituksia, jotka sisältäisivät luettelon lääketieteellisistä arviointiperusteista, jolla etuuden oikeuttava työkyvyttömyys todettaisiin.

Ehdotetaan, että suullista käsittelyä on lisättävä, suullisia käsittelyjä voitaisiin järjestää erityisesti silloin, kun asiassa on ristiriitaisia lääkärinlausuntoja ja hakija haluaa osoittaa seikkoja, jotka vaikuttavat arviointiin.

Muutosehdotukset eivät tulleet käsittelyyn suureen saliin, koska käsittelevä valiokunta jätti eriävän mielipiteen. 

Vuosi 2008.

Vakuutusoikeuden kehittämistyöryhmä tekee muutosehdotuksen Oikeusministeri Tuija Braxille.

Epäkohdat:

Vakuutusoikeudessa  käsiteltävissä asioissa on kysymys henkilön perustoimeentulon kannalta keskeisistä etuuksista, minkä vuoksi nämä asiat olisi käsiteltävä erityisen kiireellisesti. Tämä tavoite ei ole kuitenkaan viime vuosina toteutunut vakuutusoikeudessa riittävän hyvin. Lisäksi vakuutusoikeuden lääkärijäsenjärjestelmää on useaan otteeseen arvosteltu julkisuudessa. Asioiden käsittelyn nopeuttamiseksi ja oikeusvarmuuden säilyttämiseksi korkealla tasolla vakuutusoikeuden toimintaedellytyksiä tulee parantaa.

Muutosehdotukset:

Vakuutusoikeuden ratkaisukokoonpanoja ehdotetaan kevennettäväksi. Vakuutusoikeus olisi edelleen päätösvaltainen kolmen ja viiden jäsenen kokoonpanoissa, mutta laissa erikseen säädetyissä asioissa se olisi päätösvaltainen myös muussa kokoonpanossa. Uusia ratkaisukokoonpanoja olisivat yhden tuomarin kokoonpano sekä yhden tuomarin ja lääkärijäsenen muodostama kokoonpano.

Ehdotetaan lääkärijäsenten ja muiden asintuntiajäsenten ilmoitusvelvollisuutta sidonnaisuuksista. Lisäksi nykyisten lääkärivarajäsenten nimike muutettaisiin heidän tehtäväänsä paremmin kuvaavaksi. Uusi nimike olisi vakuutusoikeuden asiantuntijalääkäri.

Asiaa ei käsitelty suuressa salissa, sekä mietintöön sisältyy kaksi eriävää mielipidettä.

Vuosi 2013.

Vakuutuslääkärijärjestelmää kehittävä ohjausryhmä tekee muutosehdotuksen Sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikolle.

Epäkohdat:

Tavoitteena on lisätä vakuutuslääkärijärjestelmän ja koko sosiaalivakuutusjärjestelmän läpinäkyvyyttä sekä kansalaisten luottamusta järjestelmään.

Muutosehdotukset:

Lisätään etuuslakeihin täydentävät säännökset päätösten perusteluista. Lisätään toimeentuloturvan muutoksenhakulautakuntia koskeviin lakeihin säännökset jäsenten velvollisuudesta ilmoittaa sidonnaisuuksistaan. Esitetään perustettavaksi työryhmä valmistelemaan vakuutuslääketieteen yliopistollisen koulutusjakson perustamista. Lisätään toimeentuloturva-asioissa käsiteltävien muutoksenhakulautakuntien lääketieteellisen asiantuntemuksen suullista käsittelyä.

Asiaa ei käsitelty suuressa salissa, loppuraportti sisältää eriävän mielipiteen.

Vuosi 2015.

Oikeusministeri Jari Lindström tekee ehdotuksen vakuutuslääkärijärjestelmän muuttamiseen.

Epäkohdat:

Vakuutuslääkäri ja vakuutusoikeuskäytäntö on selvästi asia, jossa järjestelmämme ja kansalaisten oikeustaju eivät kohtaa.

Muutosehdotukset:

Eduskuntaryhmä ehdottaa, että muutos vakuutuslääkäri ja vakuutusoikeusjärjestelmään saadaan hallituksen yhteistyöllä. Vakuutusoikeuden resursseja on lisättävä jotta suullisten käsittelyiden määrää voidaan lisätä ja pyytää lisää erikoislääkärilausuntoja. Oikeuden käsittelyaikoja tulee lyhentää lisäämällä tuomareita

Oikeusministeri Jari Lindström luopui oikeusministerin tehtävästä vuonna 2017. Uudeksi oikeusministeriksi valittiin Antti Häkkänen. 

Oikeusministeri Antti Häkkästä on pyydetty jatkamaan asian valmistelua, mutta toistaiseksi asia ei ole edennyt.

Vuosi 2017.

 Kansanedustaja Jari Ronkainen tekee toimenpidealoitteen vakuutuslääkärijärjestelmän muuttamiseksi.

Epäkohdat:

Vakuutuslääkärit kiistävät vamman synnyn syy-yhteyden hoitavan lääkärin lausunnoista huolimatta. Vakuutusoikeuden liian pitkät käsittelyajat.

Muutosehdotus:

Vakuutuslääkärit täytyy saada totuusvelvoitteen piiriin. Korvaustilanteessa tulee noudattaa käännettyä todistustaakkaa vakuutusyhtiöihin.

Asian käsittely kesken. Toimenpidealoite tarvitsee vähintään 101 kansanedustajaa taakseen jotta muutosehdotukset saadaan voimaan.

Turun toriparkkikin rakennetaan nopeammin.

Tässä on mennyt yli kymmenen vuotta tämän saman asian pyörittämisessä. Arvoisat kansanedustajat, osaatteko kuvitella miltä moinen juupas eipäs keskustelu tuntuu vammautuneesta?

Nyt kun tämä asia on nostettu esille ja me vammautuneet odotamme viimein ratkaisua, toivon teidän kansanedustajien muistavan että vaalit ovat kohta ovella.

Mitä jos minä vanhana rakennusalan yrittäjänä, olisin rakentanut asiakkaan toivomaa taloa 10 vuotta ilman että koko rakennelmaa ei tunnistaisi vielä edes taloksi. Saisinko minä jatkaa urallani? Voisinko vain jättää eriävän mielipiteen ja jatkaa rakentamista vielä seuraavat vuosikymmenet? 

Neiti Fortuna heittää veivin.

Yhteiskunnan kustannuserä.

Kyllä meitä aivovammaisia hävettää ja me olemme todella pahoillamme, että emme pysty tekemään tuottavaa työtä ja näin tuoda omaa kortta tähän yhteiseen kekoomme. Olemme pahoillamme myös siitä, että meistä koituu kustannuksia enemmän kuin syöpäsairauksista, aivoverisuonisairauksista ja HIV/AIDS yhteensä. Tuotamme pelkkää tappiota Suomelle lähes 740 miljoonaa euroa vuodessa.

Siinä pahoittelut yhteiskunnalle, joka on laiminlyönyt totaalisesti aivovamman hoidon ja sen tutkimisen, niin sairaanhoitoalalla kuin tutkimuksen kehittämisalalla. Osasyynä selkeä välinpitämättömyys, mutta myös poliittinen painostus ja vakuutustoiminnan lobbaus.

Yhteiskunnan välinpitömättömyyden johdosta aivovamman kuolleisuus on suurempi, kuin kaikkiin sairauksiin yhteensä. Suomessa kuolleisuus on kaksinkertainen muihin Pohjoismaihin nähden, tämäkin tilasto kertoo karua totuutta tästä välinpitämättömyydestä ja silkasta osaamattomuudesta.

Tämä Suomen kaksinkertainen kuolleisuus  johtuu vain ja ainoastaa tietämättömyydestä, aivovamman saaneen henkilön oireet diagnosoidaan aivan liian usein masennusoireiksi ja hänelle poikkeuksetta määrätään masennuslääkitys. Tämän lääkityksen haittavaikutuksena, kuten lääkärit asian ilmoittaa, on kohonnut itsemurhariski ja tämä riski realisoituu aivovammaisella neljä kertaa todennäköisemmin kuin ei vammautuneella.

Mitä muita syitä tämän laiminlyödyn vamman taustalla on? Erään suomalaisen tutkimuksen mukaan radiologit eivät osaa tulkita aivoruhjemuutoksia ja tästä johtuen 70% aivovamman saaneista ihmisistä jää vaille riittävää ensihoidon tutkimusta. Sitten on nämä väärät käsitykset aivovammasta, joita myös virheellisesti käypähoitosuositukseenkin on merkitty. Vaikeaan aivovammaan ei aina liity tajuttomuutta, eikä päätä tarvitse lyödä kiinteään esineeseen tai materiaaliin. 

Nämä edellämainitut syyt ovat suurin syy niihin kustannuksiin, joita meistä vammautuneista koituu tälle yhteiskunnalle. Vakuutusyhtiöt omalla osuudellaan aiheuttavat myös merkittäviä kustannuksia valtiolle kielteisillä korvauspäätöksillään, jolloin vammautunut turvautuu ainoaan mahdollisuuteensa ja haastaa vakuutusyhtiön oikeuteen. Keskimääräinen oikeudenkäyntikustannus oli vuonna 2016 noin 35000 euroa, mutta kustannukset saattavat nousta useisiin satoihin tuhansiin euroihin, mikäli oikeutta joudutaan käymään eri oikeusasteissa.

Valtiolle koituu myös kustannuksia henkilökohtaisesta avustajasta ja Kela-kyydeistä sekä vapaa-ajan matkoista. Sairaalamaksuista, kuntoutuksesta, apuvälineistä ja monesta muusta kustannuserästä. Vain ja ainoastaan piittaamattomuuden ja tietämättömyyden seurauksena. 

Esimerkkinä voisi käyttää vaikka seuraavaa mielikuvaa, ne vuotuiset kustannukset jotka valtio ja vakuutusyhtiöt ovat haluttomuudellaan aiheuttaneet, tällä rahalla rakentaisi 3 uutta lastensairaalaa joka vuosi.

Jostain syystä osa lääkäreistä ja varsinkin vakuutusuhtiöt kuvittelevat, että aivovamma paranee itsestään ja aivovamman saanut ihminen pyritään palauttamaan mahdollisimman nopeasti työelämään. Tästä virheellisestä ja osittain tahallisesta väärinymmärryksestä koituu merkittävää haittaa aivovamman saaneen ihmisen kuntoutukselle. Pahimmassa tapauksessa potilas jää jopa ilman kuntoutusta.

Entä seuraukset vammautuneelle itselleen, ihminen jolla on muistiepävarmuutta, keskittymisvaikeutta, muutoksia tunne-elämässä, väsymystaipumus ja heikentynyt rasituksensietokyky ei ole psyykkisesti sairas vaikka usein sitä diagnoosia vammautuneelle tarjotaan tietämättömyyden seurauksena. Potilaan kokema epävarmuus on suuri riski syrjäytymiselle, aviokriiseille ja jopa itsemurhille. 

Suomen valtio maksoi vuonna 2016 yritystukia yhteensä 4,1 miljardia euroa. Yksi suurimmista tuen saajista oli Helsinkiläinen Tuuliwatti Oy joka sai tukea 57 miljoonaa euroa, tällä yrityksellä ei ole yhtään työntekijää eikä se myöskään maksa veroa. Valtiolla on kyllä rahaa laittaa tälläisiin bulvaani yrityksiin josta raha kiertää jonkin poliittisen puolueen vaalikassaan.

Tällä 57 miljoonalla eurolla saataisiin lääkärikoulutukseen pakollinen vuosikurssi aivovammasta, mikäli tähän tahtoa olisi.

Olkoot tämä minun manifestini aivovamman puolesta.

Nico Ojala

Paperi voittaa aina

Ruskeita raitoja ensitietokaavakkeella.

On olemassa kahdenlaisia papereita, on niitä tärkeitä ja sitten on niitä todella tärkeitä. Vaikka kategoriani on aika suppea, niin ehkä seuraava vertaus avaa asiaa. Sinulla on kuponki jolla saa kolme kahvipakettia viidellä eurolla, mutta tarjous on voimassa vain jos annat kupongin kassalla maksaessasi kahvipaketteja.

Kesken kaiken kassajonossa vatsasi kurnahtaa ja on aika etsiä suorin reitti vessaan joka onneksesi onkin heti kassalinjan vieressä. Helpottavan toimenpiteen jälkeen huomaat että paperi on loppu, mutta onneksi sinulla on tuo huippu-, extra-, megatarjouskuponki kädessäsi. Näin tämä todella tärkeä paperinpala muuttui vähemmän tärkeäksi paperiksi matkalla kohti jätevesilaitosta. Hyvä puoli tässä tilanteessa on se, että kuponki oli ilmaisjakelulehdessä joten nyt vain etsit uuden lehden ja ostat nuo kolme kahvipakettia viidellä eurolla. Joten sen suurempaa vahinkoa ei syntynyt. Toki kannattaa varmaan varmistaa että kyseisen kaupan vessassa on paperia ennen kuin menet ostoksille.

Toinen esimerkki voisi olla seuraavanlainen, olet joutunut onnettomuuteen ja avuliaat ihmiset soittavat ambulanssin paikalle. Nuo punaisiin vaatteisiin puetut arjen sankarit ryhtyvät valmistelemaan sinua siihen kuntoon että sinut saadaan mahdollisimman nopeasti sairaalaan, koska olet tajuttomana ja saanut isoja ruhjeita päähän ja ylävartaloon. Sinua hoidetaan hyvin, mutta kaiken kiireen keskellä todella tärkeä ensitietokaavake jää vajavaisesti täytetyksi, esimerkisi sinun tajuttomuutta ei ole merkitty kyseiseen kaavakkeeseen. Näin tälläkin todella tärkeällä paperilla voi pyyhkiä peppua. Toisin kuin tuo huipputarjous kahvikuponki, tätä ensitietokaavaketta ei saa ilmaisjakelulehdestä eikä mistään muustakaan, se tehdään kerran ja jos se on väärin täytetty niin sitä ei voi korjata myöhemmin.

Toisin sanoen kahvikuponki ja ensitietokaavake ei ole tarkoitettu vessapaperiksi, vaikka molemmilla voi tarvittaessa peppua pyyhkiäkkin.

Miten homma toimii oikeasti. 

Moni blogini lukija ei varmasti tiedä, että olen aikoinaan toiminut yli kolme vuotta TYKS:issä potilaskuljetusesimiehenä ja tuo kyseinen kaavake on siis todella tuttu minulle, toki sairaalan sisäiset kuljetukset ovat kaikki niin sanottuja dave keikkoja, eli ei kiirreellisiä. Mutta tämän työn kautta tunnen useita ensihoitajia sekä tiedän mitä heidän työ on. Vaikka tuon ensitietokaavakkeen tärkeellisyyttä ei voi liikaa painottaa, niin siitä huolimatta se on valitettavasti joillekkin ambulanssissa työskenteleville ensihoitajille vain paperi mikä täytyy pakosta täyttää ja tämän seurauksena täyttö muuttuu siten että rasti tuonne ja rasti tänne.

Minä ymmärrän että esimerkiksi kolaripaikalle meno saa ensihoitajan adrenaliinin kohoamaan, täytyy ottaa tilanne haltuun ja tarvittaessa pyytää Lauri 4 paikalle, olla yhteydessä mediheliin lääkityksestä sekä suorittaa vielä kaikki muut tarvittavat hoitotoimenpiteet, mutta nämä kaikki pitäisi myös kirjata tuohon ensitietokaavakkeeseen, mielellään reaaliajassa.

Se mikä tässä kaikessa on hyvin yleinen käytäntö on se, että opiskelija kun tulee ambulanssiin harjoittelemaan, niin hän saa lähes aina poikkeuksetta tehtäväkseen täyttää tuota ensitietokaavaketta. Tämä johtaa valitettavan usein siihen että, kaavakkeen täyttö jää toissijaiseksi koska opiskelijan huomio kiinnittyy uhriin ja hänelle annettaviin hoitotoimenpiteisiin. Myös opiskelijasta vastuussa oleva ensihoitaja jättää aivan liian usein tarkistamatta nuo ensitietokaavakkeen merkinnät ja täten virhe on jo valmis.

Uskon itse vakaasti siihen että, ambulanssin henkilökunta ei tiedä kuinka suuria ongelmia vajavaisesti tai väärin täytetty ensitietokaavake aiheuttaa. Yhden rastin puuttuminen saattaa tarkoittaa pahimmillaan useiden kymmenien tuhansien eurojen menetystä vammautuneelle. Miltähän se tuntuisi jos kyseinen summa otettaisiin vastuussa olevan ensihoitajan tilipussista, tulisiko tätä elämääkin tärkeämpi kaavake täytettyä vähän huolellisemmin.

Mitä pitäisi sitten tehdä?

Suomessa on useampi oppilaitos joka kouluttaa lähihoidon osaamisalana ensihoitoa, sekä ammattikorkeita joissa koulutusohjelmana on ensihoito. Kummassakaan koulutusmuodossa ei ole kurssia aivovammasta, siis nyt puhutaan aksonitason aivovammasta. Sen sijaan aivoinfarktista ja aivoverenvuodosta on lukemattomia oppitunteja. Olisiko nyt korkea aika ottaa myös aivovamma opetusohjelmistoon ja jos kaipaatte esimerkkejä, niin meitä olisi monia vapaaehtoisia tulemaan kertomaan omakohtaisia kokemuksia.

Koulutuksessa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota ensitietokaavakkeen täyttämiseen ja täyttämisen todenmukaisuuteen, myös väärin tai virheellisesti täytetyn kaavakkeen tekijälle pitäisi tuomita jonkin asteinen rangaistus. Koska kyseinen kaavake on terveydenhoitoon liittyvä, koskee sitä lakipykälä minkä kunniani ja omatuntoni kautta vakuutan, ja tämä tarkoittaa sitä että potilas voi haastaa kaavakkeen täyttäjän oikeuteen väärän tiedon antamisesta. Tätä aisiaa pitäisi voimakkaasti painottaa opetuksessa.

Vaikka te ensihoitajat teette erittäin tärkeää työtä, myös paperityö kuuluu osana teidän työhön. Emme varmaan kukaan halua oikeuden kautta hakea oikaisua asioihin jotka voidaan pienellä huolellisuudella hoitaa ambulanssissa matkalla sairaalaan.

Hopea ei sovi kruununjalokiveen

Validia - Silverin väärin johtama monarkia.

Piiri pieni pyörii ja vakuutusyhtiöt siinä hyörii. Mutta mikä tämä pieni piiri on joka tuhosi maan arvostetuimman aivovammakuntoutus-osaamisen ja väittää että, useat irtisanotut sekä irtisanoutuneet huippulääkärit ovat jopa vaarantaneet potilasturvallisuuden?

En ole varma kuka tätä piiriä pyörittää, mutta sen jäljet päätyvät vakuutusyhtiöihin. Tähän piiriin kuuluu seuraavat ihmiset:

Kristiina Silver. Validian uusi toimitusjohtaja, joka ensitöikseen kyseenalaisti alaistensa ammattitaidon.

Janne Leinonen. Valtionkonttorin ylilääkäri, vakuutuslääkäriyhdistyksen puheenjohtaja sekä liikennevakuutuslautakunnan jäsen. Validiassa kuntoutetaan eniten liikenneonnettomuudessa vammautuneita, joten Janne Leinosella on kaksois rooli Validiassa kuntoutettaviin nähden.

Timo Laitinen. Valtionkonttorin pääjohtaja ja sitä kautta Janne Leinosen esimies, Validia kuntoutus Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja tätä kautta Kristiina Silver toteuttaa Timo Laitisen johtaman hallituksen linjaa.

Valtaosa aivovammoista ja selkäydinvammoista syntyy liikenteessä, tämä tarkoittaa sitä että vammautunut kuuluu lakisääteisen liikennevakuutuksen piiriin, tässä kohtaa kuvaan astuu siis Janne Leinosen johtaman vakuutuslääkäriyhdistykseen kuuluva vakuutuutuslääkäri joka alkaa arvioimaan lääketieteellistä näyttöä, myös liikennevakuutuslautakunta tulee tutuksi vammautuneelle.

Jos vammautuneen hoitava lääkäri suosittelee kuntoutusjaksoa Validiaan, tässä kohtaa kuvaan astuu Kristiina Silverin uusi johtamismalli joka tarkoittaa sanelupolitiikkaa, toisin sanoen Validiassa työskentelevä asintuntijalääkäri ei saa harjoittaa omaa ammattiaan ilman johdon puuttumista asiaan.

Tämä uusi sanelupolitiikka on varmasti saanut myös hallituksen puheenjohtajana toimivan Timo Laitisen siunauksen, Laitinen varmaan myös kantaa vastuun siitä menetetystä huippuosaamisesta joka tämän uuden organisaation seurauksena on Validiasta menetetty.

Janne Leinonen, sinä väitit a-studiossa, että Validiassa on tehty satoja vääriä aivovammadiagnooseja, osasyynä pidit liian moderneja tutkimusmenetelmiä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että aivovammatutkimus ei saisi kehittyä? Koska se tietää kustannuksia vakuutusyhtiöille. Tästäkö on oikeasti kyse? Entä tämä sinun väitteesi potilasturvallisuuden vaarantamisesta? Olisiko hyvä antaa jotain näyttöä näin voimakkaalle syytökselle, vai luuletko sinä olevasi koskematon ja voit laukoa suustasi mitä haluat.

Minä itse henkilökohtaisesti väitän, että sinun johtamasi vakuutuslääkäriyhdistyksen jäsenet ovat vaarantaneet useiden tuhansien vammautuneiden potilasturvallisuuden mitä räikeimmällä tavalla, olette jopa vastuussa lukuisista valheellisilla väitteillä kumotuista asianmukaisista diagnoosesta, joista osa on johtanut vammautuneen kuolemaan.

Heti kun teiltä vakuutuslääkäreiltä poistuu syytesuoja, tulen henkilökohtaisesti haastamaan teidät vastuuseen räikeästä potilasturvallisuuden rikkomisesta.

Tämä pieni piiri on tuhonnut menestyksellisesti koko aivovammaosaamisen ja pyrkii kaikin keinoin estämään tutkimuskehityksen, vain suojellakseen suurimpia rahoittajiansa eli vakuutusyhtiöitä.

Aivovammalla on monet kasvot.

Maassamme syntyy päivittäin keskimäärin 43 kappaletta eriasteisia aivovammoja, suurin osa on lieviä aivotärähdyksiä jotka paranevat parissa päivässä, mutta sitten on meitä joille jää pysyvät haitat. Jokainen jolle aivovamma aiheuttaa pysyviä oireita on oma yksilönsä, ei ole olemassa tiettyä mallia, mutta yhteistä meille kaikille on se että joudumme todistelemaan vammaisuuttamme. Käsitys se mikä ei näy, ei ole olemassa, istuu uskomattoman tiukassa niin kanssaihmisissä kuin terveydenhuoltohenkilökunnassa. 

Meistä vammautuneista moni on joutunut ottamaan vauhtia psykiatrisesta hoidosta, joka omasta tahdostaan tai lääkärin määräyksestä. Yhtä kaikki, aivovamma ei ole psykiatrinen sairaus, se ei parane lääkkeillä. Oireita voidaan pyrkiä hoitamaan lääkityksellä, mutta itse vamma on ja pysyy.

Valitettava tosiasia on se, että aivovamma ei ole tarpeeksi mediaseksikäs jotta siitä voitaisiin kertoa suurelle yleisölle, paljon seksikkäämpää on kilpailla katastrofikokin tittelistä tai räjäytellä jotain vanhoja muistoja taivaan tuuliin.

Tämä meidän vammautuneiden näkymättömyys ja suuren yleisön oiretietämättömyys on ollut puheenaiheena usealla eri vertaistukisivustolla ja todella paljon hyviä ehdotuksia näkyvyyden lisäämiseksi on tullut, valitettavaa on vain se että ideoiden selvä organisointi loistaa poissaolollaan, joten nyt on aika tarttua toimeen ja perustaa vaikka yhdistys jonka tehtävänä on näiden hyvien ideoiden loppuun saattaminen.