Fiktiivisesti kaikki kunnossa.

 Vammaispalvelut kriisissä.

Moni kolmannen sektorin toimija on ottanut jyrkästi kantaa sosiaali- ja terveysministeriön tekemiin vammaispalvelujen leikkauksiin, valitettavasti osa toimijoista on kuitenkin sillä kannalla että mitään ongelmia ei ole ja paniikin lietsonta tai ylipäätään asiasta puhuminen on turhaa. Mitä on sitten päätetty ja mitä on suunnitelmissa? 

Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt lisäsäästöjä vammaispalveluihin 20 miljoonan edestä jo säästettyjen 50 miljoonan euron päälle. Tämä noin 70 miljoonan euron lovi aiheuttaa merkittäviä heikennyksiä vammaispalveluiden toimintaan.

Muita säästöjä joita on jo tehty tai ollaan esitetty tehtäväksi ja joilla on joko suora tai epäsuora vaikutus vammaispalveluihin on sosiaalihuollon ammattihenkilöstölain 12§ muutokset, sosiaalihuoltolaki 14§ muutokset, vammaispalvelujen alainen päivätoiminta, kuntouttava päivätoiminta, lasten ja nuorten omaishoito sekä jo tehdyt leikkaukset sosiaalitukiin kuten työmarkkinatuen suojaosaan sekä heikennykset yleiseen asumistukeen.  Avaan näitä heikennyksiä yksi kerrallaan ja millä tavalla ne vaikuttaa vammaispalvelujen toimintaan, mutta ensin muistutus vammaispalvelulain sisällöstä, näin jokainen voi miettiä toteutuuko lain määrittelemät muotovaatimukset.

Vammaispalvelulaki määrittää vammaisen ihmisen oikeuksia seuraavasti: 

1. Lain tarkoituksena on edistää vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa. 

2. Ehkäistä ja poistaa esteitä, jotka rajoittavat vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuuden ja osallistumisen toteutumista yhteiskunnassa. 

3. Tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista. 

4. Turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen mukaiset riittävät ja laadultaan hyvät palvelut.

Näin sanoo siis vammaispalvelulaki vammaisen henkilön oikeuksista vammaispalveluihin, josta ollaan siis nyt säästämässä suoraan leikkaamalla, sekä säästämässä pykäliä muuttamalla. 

Tässä kaavaillut säästöt ja leikkaukset:

Sosiaalihuollon ammattihenkilöstölaki 12§

Hallitus on esittänyt muutoksia sosialihuollon ammattihenkilöstölain 12§, muutoksen sisältö koskisi laillistettujen sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuuksia, eli sijaisen kelposuuteen ollaan kaavailemassa merkittävi heikennyksiä ja sijaiseksi kelpaisi jatkossa henkilö joka on suorittanut soveltavan sosiaalialan  korkeakoulututkinnon, työkokemusta ei jatkossa vaadita. Sijaisten käyttö on suoraan säästökeino, koska sijaisen palkka on huomattavasti pienempi kuin laillistetun sosiaalityöntekijän.

Sijaisen tekemä palvelutarpeen arviointi vaarantaa vammaisen henkilön perusoikeuksia eikä missään määrin toteuta vammaispalvelukain vaatimuksia, koska tarvittavaa koulutusta arvioinnin oikeudenmukaiseen toteutumiseen ei enään vaadita.

Sosiaalihuoltolaki 14§

Hallitus on esittänyt heikennyksiä sosiaalihuoltolaki 14§ sisältöön, laki muun muassa määrittää sosiaalihuollon alaisia kuljetuspalveluja, sekä asumispalveluja jotka ovat myös vammaisen henkilön sujuvan arjen kannalta merkittäviä. Jo viime vuonna tehty 50 miljoonan leikkaus vammaspalveluihin heikensi vammaisen henkilön kuljetuspalvelua ja nyt ollaan siis vielä tekemässä lisää heikennyksiä kyseiseen palveluun. 

Asumispalvelu puolestaan tarkoittaa joko omaa asuntoa johon vammainen henkilö saa tarvittavat palvelut, tai asumisyksikköä jossa palvelut ovat saman katon alla. Nyt tähänkin ollaan kaavailemassa säästöjä, joten pelkona on että vammainen henkilö joka tarvitsee tukea asumiseen, joutuukin jatkossa selviämään itsenäisesti.

Kuljetuspalveluista hyvinvointialueet ovat alkaneet jo säästämään viime vuonna ja vauhti on vain kiihtynyt. Esimerkiksi Satakunnassa jo myönnettyjä kuljetuspalveliuja ollaan päätetty kesken sopimuskauden, ilman mitään ymmärrettäviä perusteluja, samaa on tapahtunut Varhassa ja muissa hyvinvointialueilla. Myös kuljetuspalveluiden kriteeristöä ollaan muutettu ja siihen on lisätty vaatimuksia, jotka ei perustu vammaispalvelulakiin.

Vammaispalvelulain alainen päivätoiminta.

Vammaisen henkilön päivätoiminta on tarkoitettu alle 65 vuotiaalle vammaiselle henkilölle, toiminnan tarkoituksena on osallistaa ja osallistuttaa vammainen henkilö mielekkääseen toimintaan, eli tällä toiminnalla pyritään täyttämään vammaispalvelulain vaatimuksia.

Nyt tästä palvelusta on ryhdytty säästämään. Valtaosalla päivätoiminnan käyttäjillä on omaishoitaja, vammaisen henkilön päivätoiminta on antanut mahdollisuuden omaishoitajalle käydä työelämässä, nyt säästöjen ja päivätoiminnan lakkauttamisen johdosta omaishoitaja joutuu valitsemaan joko jättäytymistä pois työelämästä tai hankkia vammaiselle läheiselleen ympärivuorokautisen hoitopaikan, on todella julmaa, että omainen laitetaan valitsemaan joko palkkatulo tai läheinen.

Kuntouttava työtoiminta.

Hallitus on kohdentanut säästötoimet kuntouttavaan työtoimintaan, kuntouttavalla työtoiminnalla tarkoitetaan TE-palvelujen järjestämää kevyttä työtoimintaa, jonka tavoitteena on pitää yllä työ- ja toimintakykyä. Toiminta on tarkoitettu pitkäaikaistyöttömille, mutta myös vammaisille henkilöille joiden työllistyminen on vaikeaa.

Leikkausten johdosta kuntouttavaa työtoimintaa ollaan siirtämässä kuntien vastuulle ja tällä haetaan säästöjä 12.5 miljoonaa. Haettu säästö tarkoittaa vääjäämättä sitä, että toimintaa ajetaan alas sekä pääsyä kuntouttavaan työtoimintaan tullaan rajaamaan.

Lasten- ja nuorten omasihoito. 

Lasten ja nuorten omaishoito on ollut pitkään liipasimella, koska kunnat ovat pitkään olleet vastoin korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä ja leikanneet omaishoidontuesta nuoren koulun tai päivätoiminnan takia. 

Nyt kun omaishoito siirtyi hyvinvointialueiden hoidettavaksi, ollaan sen kriteeristöjä kiristetty joka vuosi. Viimeisin kiristys on tapahtunut lasten ja nuorten omaishoidosta. Ennen kiristystä lasten omaishoitoa mitattiin valvonnan ja ohjauksen tarpeella, nyt nämä kriteerit on heitetty romukoppaan ja omaishoiden tarvetta mitataan vain hoidollisella tarpeella. Tämä on tarkoittanuyt sitä, että esimerkiksi neurologiset haasteet eivät ole riittäviä hoidolliseen tarpeeseen, oli ne kuinka haastavia hyvänsä. Vain lapsen ja nuoren sairaanhoidollinen tarve katsotaan jatkossa sellaiseksi joka oikeuttaa mahdolliseen omaishoitoon.

Tämä kriteeristön muutos lisää merkittävästi lasten ja nuorten laitoshoitopaikkojen tarvetta, mutta koska säästöt kohdistuu myös tälle sektorille, on tilanne lähes toivoton.

Sosiaaliturvan leikkaukset.

Jo tehdyt sosiaalturvan leikkaukset ovat aiheuttaneet merkittävää ja tarpeetonta kärsimystä esimerkiksi osatyökykyisillä ja työkyvyttömillä jotka eivät ole päässeet eläkkeelle. Leikkauksien piiriin kuuluu joukko ihmisiä, jotka eivä jaksa pitää ääntä tilanteestaan ja tämän johdosta toivovat että kolmannen sektorin toimijat nostaisivat asiaa esille, valitettavasti tämä ei vain aina toteudu syystä tai toisesta. 

Tässä maamme hallituksen tekemien sosiaaliturvan leikkausten aiheuttamat heikennykset vammaispalveluihin, joten on aivan oikeutettua sanoa että vammaispalvelut ovat kriisissä ja pahempaa on vielä tulossa. Samalla voi kysyä, toteutuuko vammaispalvelulaki enään siinä määrin että voitaisiin puhua yhdenvertaisesta kohtelusta ja laadukkaista palveluista, osallistumisesta puhumattakaan.

Asiast eivät muutu kivoilla juttutuokioilla ja kampaviineriä syöden, asialle tulee tehdä jotain ja miellellään heti. Onneksi on toimijoita jotka ovat tilanteeseen havahtuneet, valitettavasti tämä ei koske kuitenkaan kaikkia toimijoita, poliittinen ideologia ei kuulu kolmanteen sektoriin.

Nico Ojala

Vammaispalveluinstituutin aivosähköposti

 Osa-aikaisesti vammainen.

Elämme kummallisia aikoja. Aikoja jolloin köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu, aikoja jolloin kuntouttava työtominta on hallituksen mielestä pelkkä säästökohde, aikoja jolloin ihminen voi olla vammautunut vain osa-aikaisesti ja silloinkin vai arkipäivinä. Elämme aikoja jolloin vammaispalvelulain pykälät ovat vain suosituksia. Elämme todella kummallisia aikoja.

Orpon hallituksen tekemät laikkaukset ja säästötoimenpiteet, jotka ovat suoraan kohdistuneet vammaispalveluihin ovat euromääräisesti jo yli 70 miljoonaa. Tämä koostuu vuoden 2024 vammaispalveluille osoitetusta rahasta josta jäi uupumaan 50 miljoonaa, joka piti myöhemmin sinne lisätä ja korvamerkitä, sekä nyt tehdystä 20 miljoonan leikkauksesta. On täysin käsittämätöntä, että niin ministerit kuin ministeriön virkamiehet kuvittelevat, että lakisääteisestä palvelusta voidaan tuosta vain leikata 70 miljoonaa ja palvelut säilyisi siitä huolimatta laadukkaina, kuten laki sen edellyttää.

Avaan hieman vammaispalvelulakia ja sen määrittelemää palvelun laatua sekä osallistamista. Vammaispalvelulaki määrittää, että lain tarkoitus on taata vammaisen ihmisen yhdenvertaisuus, taata osallistaminen yhteiskunnallisiin toimintoihin, sekä poistaa esteitä osallisuuden ja osallistamisen tieltä. Laki myös määrittää, että vammaisen ihmisen täytyy saada tukea itsenäiseen elämään, vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa, sekä lain tulee turvata vammaisen ihmisen yksilölliset tarpeet sekä riittävät ja laadukkaat palvelut.

Tässä siis lyhykäisyydessään mitä vammaispalvelulaki sanoo vammaisen ihmisen oikeuksista vammaispalvelujen tarjoamaan palveluun.  Nyt näiden leikkausten jälkeen voi hyvällä omatunnolla kysyä, toteutuuko lain määrittelemä vammaispalvelujen tehtävä? Jos jo ennen näitä leikkauksia vammaispalveluissa oli paljon moitittavaa, niin mitä se on sitten kun rahaa häviää 70 miljoonaa, onko palvelu vielä laadukasta ja riittävää?

Kirjoitin aiheesta pienen tekstin jossa kritisoin hallituksen ja Varha:n tekemiä säästöjä vammaispalveluihin, se mitä sain vastaukseksi eräältä kunta- ja aluevaaliehdokkaalta laittoi miettimään, että onko tosiaan niin että vammaispalveluiden tarjoamista palveluista on päättämässä ihminen joka kirkkain silmin väittää, että vammaispalvelujen tuottama palvelu on kiitettävää ja sitä voi kysyä vaikka keneltä vammaiselta hyvänsä. Kun kummastelin tätä kiitettävää palvelua, niin seuraava kysymys oli, onko minulla jokin poliittinen tai luottamustehtävän antama oikeus kritisoida ja arvostella Varhan palveluja. En tiennytkään, että vain poliittinen asema tai luottamustehtävän antama oikeus mahdollistaa asiasta puhumisen.  

Mutta palataan tähän vammaispalveluiohin tehtyihin leikkauksiin, on jo nyt huomattavissa kuinka leikkaukset ovat vaikuttaneet palvelun tuottamiseen, esimerkiksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialue (VaKe) on linjannut vammaispalveluissaan, että henkilökohtaista apua voi saada arkisin vain klo  8-18 välillä, iltaisin ja viikonloppuisin henkilökohtaista apua on tarjolla vain kun se on aivan välttämätöntä, tästä vain välttämättömyydestä tehdään erillinen päätös.

VaKe on myös kaikessa viisaudessaan lisännyt vammaispalvelun myöntämis kriteeristöön omia rajoitteita ja ehtoja jotka eivät pohjaudu lainkaan vammaispalvelulakiin tai oikeuskäytäntöön. Näillä omilla ehdoilla ja rajoitteilla VaKe evää vammaisen ihmisen tarvitseman palvelun. Tämän kaltainen toiminta rikkoo jyrkästi vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta palvelujen tarpeen arvioinnissa. 

Miten ihmeessä tämän kaltaisessa tilanteessa, jossa henkilökohtaista apua voi saada vain virka-aikaan, voidaan turvata vammaispalvelulain mukainen yhdenvertaisuus tai turvata yksilölliset palvelut sekä osallistuminen tai osallisuus yhteiskunnallisiin toimiin, kuten harrastukseen tai vaikka kulttuuriin? 

Tämäkö on hallituksen tavoite, ihminen voi olla vammainen vain osa-aikaisesti ja iltapäivällä kello 18 jälkeen kävellä itse omiin harrastuksiin tai sinne kulttuuriin, joka sekin on luksustuote kuten eräs ministerinä toimiva sanoi. 

Tämä VaKe:n tekemä linjaus on nyt yhdenvertaisuusvaltuutetun arvoitavana, mutta on todettava että oli päätös mikä tahansa, niin tämä VaKe:n linjaus tulee aivan varmasti käyttöön myös muihin hyvinvointialueisiin säästökeinona. 

Vaikka Suomi on jälleen kerran maailman onnellisin maa, niin kyllä Suomi on täysin kehitysmaa jos sitä mitataan vammaispalvelujen palvelulla ja hallituksen välinpitämättömyydellä heikossa asemassa olevia kohtaan.

Tai mistä minä mitään tiedän, eihän minulla ole mitään mandaattia näistä asioista puhua.

Nico Ojala