Näännytyksen uusi tuleminen.

 Osatyökykyisen kyykytys.

Maamme hallitus on tuomassa käytäntöön työnhakumallia, jonka edellinen työministeri Satonen kehitteli. Kyseinen työnhakumalli on todella ankara eikä erottele millään tavoin työttömän todellista työkykyä. On varmasti ihan ok tiettyyn rajaan saakka asettaa vaatimuksia joidenkin etuisuuksien saamiselle, mutta rajansa kullakin kuitenkin on. Uusi työnhakumalli on lähtenyt lausuntokierrokselle huhtikuun lopussa ja lakia valmistellaan nopeutetulla aikataululla, siten että uuden työnhakumallin esitys tuodaan jo syksyllä eduskuntaan ja uusi laki tulee voimaan heti vuoden 2026 alusta.

Mitä uusi työnhakumalli pitää sisällään? Lyhykäisyydessään uusi malli keskittyy vain rangaistuksiin, mallissa ei ole ainuttakaan "porkkanaa" vaan kaikki toimet keskittyy työttömän työnhakijan velvotteiden kiristyksiin ja etuisuuksien menettämisiin. Avataan tämän lausuntokierroksella olevan lain sisältöä hieman enemmän ja siitä seuraavaksi:

Työttömän työnhakijan on haettava 0 - 4 työpaikkaa kuukaudessa, riippuen oman työssäkäyntialueen avointen työpaikkojen määrästä. Tämän päätöksen tekee kunnan työvoimaviranomainen. Kyseinen viranomainen myös päättää kuka on työkykyinen ja kuka ei, mutta lähtökohtaisesti jos ihminen on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi riippumatta todellisesta työkyvystä, katsotaan tämä henkilö työttömäksi ja silloin myös uusi laki on häntä velvoittava.

Mitä tapahtuu jos työtön jättää hakematta hänelle määrättyjä numeraalisia työpaikkoja? Jo ensimmäinen rike tarkoittaa yhden (1) viikon karenssia työttömyysetuuteen, toinen rike tarkoittaa kuuden (6) tai jopa kahdentoista (12) viikon työssäolovelvoitetta ilman työttömyysetuutta. 

Työssäolovelvoite puolestaan tarkoittaa, että työttömän henkilön on osallistuttava tietynlaisiin palveluihin tai palkalliseen työntekoon, jotta etuus palautuisi. Näitä laissa määriteltyjä palveluita on esimerkiksi: Työvoimakoulutus, työllistymistä edistävä palvelu sekä päätoiminen opiskelu. Mutta jos lähdetään purkamaan näitä "tietynlaisia" palveluja hieman tarkemmin, niin yksi toimi herättää allekirjoittaneen huomion, nimittäin työllistymistä edistävä palvelu. Tämä palvelu pitää sisällään seuraavia toimia, kuten työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu, työnhakuvalmennus, työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta.

Koska laki pitää sisällään jo työvoimakoulutuksen ja opiskelun, niin nämä tietynlaiset palvelut todellisuudessa tarkoittaa tässä kohtaa työnhakuvalmennusta ja kuntouttavaa työtoimintaa. Toisin sanoen työtön joka rikkoo työnhakuvelvoitetta niin hänet voidaan määrätä 6 - 12 viikon mittaiseen palkattomaan kuntouttavaan työtoimintaan riippuen täysin kunnan työvoimaviranomaisen päätöksestä.

Tämä siis siitäkin huolimatta, mikä on henkilön todellinen työkyky. Uudessa laissa on myös kohta, joka määrittää kuinka pitkäksi aikaa työttömyysturvan voi menettää, mikäli työtön työnhakija ei suoriudu hänelle annetusta tietynlaisesta palvelusta, tuo aika on peräti 5 vuotta. 

On täysin kohtuutonta, että ihminen joka on vammautunut tai sairastunut, mutta ei ole syystä tai toisesta päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle ja joutuu ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi, jotta hän olisi oikeutettu ensisijaiseen etuuteen, eli tässä kohtaa työttömyyskorvaukseen joutuu nyt tämän kaltaiseen mielivaltaan joka pahimmillaan saattaa viedä hänen koko toimintakyvyn siihen pisteeseen, ettei hän enään suoriudu edes tavallisista arjen askareista, kuten ruuanlaitosta tai laskujen maksusta.

Mutta tätä on siis tulossa, mutta ei siinä kaikki kuten myyntimiehet sanovat. Jotta vammautuneen tai sairastuneen elämä ei olisi liian helppoa niin maamme hallitus on myös tekemässä merkittäviä tiukennuksia toimeentulotukeen.

Toimeentulotuen leikkaukset.

Kuten tuossa jo alustin, niin maamme hallitus on tekemässä merkittäviä leikkauksia myös toimeentulotukeen. Vaikka kyseinen tuki on virallisesti viimesijainen tuki ja tarkoitettu vain väliaikaiseksi tueksi ensisijaisen tuen lisäksi, kuten työttömyyskorvauksen rinnalle, niin todellisuudessa  toimeentulotuesta kuitenkin muodostunut usealle ihmiselle pysyvä tukimuoto ensisijaisen tulon rinnalle, kiitos siitä kuuluu vuonna 2024 tehtyihin sosiaaliturvan leikkauksiin, nyt siis myös tuota tukea ollaan leikkaamassa ja näin ajamassa ihmisiä entistä enemmän ahtaalle.

Miten toimeentulotukea sitten leikataan? Esityksen mukaan toimeentulotuen suojaosuus 150€, eli summa jonka tukea saava on voinut tienata, ilman että se on leikannut toimeentulotuen määrää. Tämä suojaosuus ollaan poistamassa, sekä toimeentulotuesta ollaan tekessä vastikkeellinen, toisin sanoen tukea saavan on tehtävä hänelle määrättyä työtoimintaa tai muuta vastikkeellista toimintaa tuen saamisen edellytyksenä.

Jos mietitään, että ihminen joka on työkyvytön, eikä selviydy uuden työnhakulain vaatimuksista ja hän saa karenssin tai joutuu kuntouttavaan työtoimintaan, josta työkyvyttömyyden takia on mahdotonta suoriutua. Tämä ihminen hakee toimeentulotukea elämisen kustannusten kattamiseksi, tämä ihminen tullaan nyt toimeentulotuen saamisen edellytyksenä määräämään jälleen työtoimintaan. Tämä tilanne on aivan kestämätön oravanpyörä ja ajaa tuen saajan täydelliseen köyhyyden kierteeseen.

En pysty ymmärtämään maamme hallituksen haluaa lyödä koko ajan heikossa asemassa olevia ihmisiä ja leikata sekä vaikeuttaa heidän jo valmiiksi haasteita täynnä olevaa arkea. Muutokset työnhakuun ja toimeentulotukeen osoittaa täydellistä tietämättömyyttä sekä vieraantumista todellisuudesta. Mitä näillä toimilla kuvitellaan saavuttettavan? Lisää köyhyyttä ja syrjäytymistä? Vai toivooko hallitus ihmisten poistuvan muonavahvuudesta oman käden kautta, sillähän ne tilastot sitten paranee.

On myös havaittavissa, että tietyt potilasjärjestöt ovat ennemin hiljaa asiasta, kuin että nostaisivat asiaa esille. On tärkeämpää pitää rahoittajat tyytyväisenä ja ottaa selfieitä, kuin että pidettäisiin huolta jäsenistä ja oltaisiin huolissaan heidän kyvystään selviytyä muuttuneessa, suorastaan arjalaisen määräysvallan arjessa.

Nico Ojala

Ettei vain kukaan suuttuisi vol 2

 Sanoista tekoihin.

Aivovammaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja syyttää minua valehtelusta ja mustamaalaamisesta, sekä tahallisesta Aivovammaliittoon kohdistetusta loanheitosta. Tämä oli ihan odetettavissa, kun kerroin muutaman tosiasian Timo Kalliojasta. Mutta jotkin asiat vain on tuotava esille, muuten meidän vammautuneiden asiat eivät muutu mihinkään, vaan junnaavat vain paikallaan. 

Mitä sitten viimeksi kirjoitin? Kirjoitin että Kallioja vähättelee vammaispalvelujen ongelmia, kirjoitin, että hänen poliittinen ideologia ohjaa päätöksentekoa Aivovammaliitossa, kirjoitin, että hän puolustaa rikkaille annettavia veronalennuksia, mutta ei ota kantaa sosiaaliturvaleikkauksiin, sekä kirjoitin, että hän tukeutuu poliittisiin päättäjiin, eikä uskalla sanoa mitään mikä saattaisi suututtaa heidät.

Kallioja myös sanoi Aivovammaliiton kevään liittokokouksessa, että lietson paniikkia kun väitän että vammaispalvelut on "kriisissä" ja tilanne kentällä on kestämätön. Kallioja kieltää tämän sanomisen, vaikka kuulijoita oli paikalla useita. 

Ehdotin Kalliojalle, että katsotaan mahdollinen tallenne kokouksesta ja jos minä olen väärässä, pyydän kaikilta Aivovammaliiton jäseniltä ja työntekijöiltä anteeksi, sekä poistun areenalta. Jos Kallioja on väärässä, hän pyytää minulta anteeksi ja luopuu puheenjohtajan tehtävästä. Tämä ei tietenkään Kalliojalle sopinut, perusteluna se että hänet on valittu yksimielisesti tehtävään eikä minulla ole mitään valtaa vaatia tälläistä asiaa. 

Koska Kallioja syyttää minua valehtelijaksi, niin laitetaan nyt sitten faktaa pöytään ja tuodaan asiat esille niin kuin ne on. Jos palataan vuoteen 2018, kun hyvä ystäväni teki kansalaisaloitteen vakuutuslääkärien mielivaltaisuudesta, tämä aloite meni oikeutetusti läpi eduskunnasta ja asian hoitamiseksi perustettiin neuvottelukunta. Kallioja oli yhtenä jäsenenä tuossa neuvottellukunnassa, asia vain junnasi paikallaan ja kun asiasta häneltä kysyttiin, niin silloin hän kertoi ettei saa suututtaa vakuutusyhtiöiden edustajia jotka oli yliedustettuna tuossa neuvottelukunnassa, eli jo tuolloin hän pelkäsi esittää kritiikkiä.

Tätä samaa pelkoa politikkojen suuttuttamisesta on seurannut tähän päivään saakka ja sillä on ollut suuri haitta vammautuneiden asioiden hoitoon. 

Kallioja on kommentoinut useasti kirjoituksiani jotka ovat käsitelleet vammaispalvelujen tilaa ja leikkauksia. Kommenteissa hän on toistuvasti tuonut esille että mitään ongelmia ei ole ja asiasta kirjoittaminen on pelkkää paniikin lietsontaa. 

Ihan tiedoksi Kalliojalle, olen pyytänyt ihmisiä kommentoimaan yleisellä tasolla miten vammaispalveluiden leikkaukset ja sotesäästöt ovat vaikuttaneet hyvinvointialueiden vammaispalvelun toimintaan ja annettaviin palveluihin, olen saanut lukemattomia viestejä ihan ympäri Suomea ja noista viesteistä korostuu se epätoivo, joista olen kirjoittanut useaan kertaan. 

On todella huolestuttavaa, että Kallioja tukeutuu tässäkin asiassa poliittisiin päättäjiin ja perustelee näkemystään sillä että esimerkiksi Riikka Purra on hänelle kertonut että mitään ongelmia ei ole. Tai että hän on menossa tapaamaan Kaisa Juusoa, tämä osoittaa täydellistä tehtävän politisointia. Sen sijaan että hän kuuntelisi mitä ongelmia kentällä on oikeasti, niin hän ennenmin uskoo politikkoja.

Mitä puolestaan tulee tähän sosiaaliturvan leikkauksiin, Kallioja ei ole millään tavalla ottanut kantaa asiaan, vaikka juuri tämä leikkaus vaikutti suuresti vammautuneiden asiaan. Sen sijaan Kallioja puolustaa julkisesti rikkaiden verokevennyksiä. Vähän sama kuin haistattaisi pitkät vammautuneille.

Toisin sanoen, olen nyt katsellut tätä Kalliojan toimintaa noin 7 vuotta ja jossain kohtaa tulee mittari täyteen. Tiedoksi Kalliojalle, seison täysin sanojeni takana ja olen valmis menemään vaikka oikeuteen niiden puolesta. 

Muistutat minua toistuvasti siitä että teet tätä työtä vapaaehtoisesti, niin kuule minäkin teen, mutta meissä on se ero että toinen on huolissaan heikossa asemassa olevista ja toinen politikkojen suuttumisesta.

Jätän tämän nyt tähän ja toivon että seuraava hallituksen kokous tuo muutoksen Aivovammaliiton toimintaan, politiikka ei kuulu järjestömaailmaan.

Nico Ojala

Avoin kirje Aivovammaliiton jäsenille.

 Epäluottamus edunvalvontaa kohden.

Kuten moni on huomannut, niin olen hyvin jyrkin sanoin ottanut kantaa Aivovammaliiton puheenjohtajan Timo Kalliojan toimintaan. Olen esittänyt Kalliojalle epäluottamusta, mutta tuo äänestys kevään liittokokouksessa haluttiin tarkoituksella painaa vain villaisella ja pelastaa Kalliojan nahka.

Mistä sitten epäluottamukseni Kalliojaa kohtaan johtuu? Ensin kuitenkin totean että tämä ei ole epäluottamus liittoa kohtaan vaan ainoastaan Kalliojaa kohtaan. Epäluottamus on syntynyt Kalliojan toiminnasta, joka heijastuu suoraan Aivovammaliiton toimintaan. Mutta alla kohdat joista epäluottamus johtuu.

1. Kalliojan poliittinen tausta (Perussuomalaiset) heijastuu hänen toimintaansa ja päätöksiinsä  Aivovammaliiton puheenjohtana. Hän ei ole ottanut kantaa sosiaaliturvaleikkauksiin, vaikka ne ovat merkittävästi vaikuttaneet vammautuneiden toimeentuloon, sekä osa-aikaiseen työntekoon suojaosuuden leikkausta myötä.

2. Kallioja puolustelee maamme hallituksen tekemiä veronkevennyksiä kaikista hyväosaisimmille, tämä on täysin poliittinen kannanotto, vaikka samaan aikaan heikossa asemassa olevat ovat joutuneet entistä ahtaammalle, niin taloudellisesti kuin terveydellisesti.

3. Kallioja vähättelee sitä todellisuutta, että hyvinvointi alueiden vammaispalvelut ovat leikanneet palveluistaan merkittävästi, tämä on vaikuttanut suoraan vammautuneiden saamiin kuljetuspalveluihin ja henkilökohtaiseen apuun. Kallioja on toistuvasti sanonut, että asiasta puhuminen on pelkkää paniikin lietsontaa. Hän myös kevään liittokokouksessa sanoi että lietson paniikkia ja tämä hänen kommentti  varmasti osaltaan vaikutti äänestykseen.

4. Aivovammaliitto otti kantaa Kalliojan johdolla muiden liittojen kanssa maamme vammaispalveluiden tilasta ja esitti huolensa palveluiden saannista, eli juuri samasta asiasta josta hän syytti minua että lietson paniikkia ja josta hän valehteli kevään liittokokouksessa, Kallioja on varmasti tiennyt tuosta tulevasta kannanotosta liittokokouksen aikaan, joten katson että silloinen luottamusäänestyksen keskustelu perustui valheelliseen tietoon Kalliojan toimesta.

5. Aivovammaliitto on täysin "halvaantunut" ottamaan selkeästi kantaa maamme hallituksen tekemiin leikkauksiin, jotka koskettaa vammautuneita tai heidän läheisiään, tämä johtuu Kalliojan poliittisesta taustasta, joka ohjaa tällä hetkellä Aivovammaliiton toimintaa.

Edellä mainittujen asioiden johdosta pyydän, että Aivovammaliiton jäsenet ja äänioikeutetut harkitsevat vakavasti Aivovammaliiton säännöissä 13§ käytäntöönpanoa ja esittävät epäluottamusta Timo Kalliojaa kohtaan.

Aivovammaliitto ei kykene tällä hetkellä ajamaan aivovammautuneiden etua sille annetulla mandaatilla ja näin heikentää aivovammautuneiden asemaa yhteiskunnassa.

Olen itse eronnut kaikista Aivovammaliittoon liittyvistä tehtävistä, koska en katso että pystyn ajamaan heikossa asemassa olevien ihmisten etua, jos taustajärjestö samaan aikaan puolustaa rikkaiden veronkevennyksiä ja vähättelee ongelmia.

Nico Ojala

nico.ojala72@gmail.com

Kenen asialla olet?

Ettei vain kukaan suuttuisi.

Aivovammaliiton Puheenjohtaja Timo Kallioja on minulle useaan kertaan kertonut hyvin painokkaasti, että maamme vammaispalvelut eivät ole kriisissä ja asiasta puhuminen on pelkkää paniikin lietsontaa. On todella harmillista, että Aivovammaliiton puheenjohtaja tuntuu menevän poliittinen ideologia edellä, niin ettei näe metsää puilta. Kyseinen vähättely on todella julmaa ihmiseltä, jonka tulisi asemansa puolesta puolustaa heikossa asemassa olevia, eikä katsoa asiaa läpi poliittisten silmälasien. 

Olen kirjoittanut vammaispalvelujen ongelmista useaan kertaan ja aina Aivovamaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja on rintänyt kommentoimaan ja vähättelemään ongelmia. En tiedä missä maailmassa Kallioja elää, mutta tiedän että päätöksentekoa ohjaa politiikka, pelko siitä että jos asioita tuodaan julki, niin joku hallituspuolueiden edustajista saattaisi suuttua. Tästä johtuu tämä hyssyttely.

Kallioja on minulle useaan kertaan myös kommentoinut, että hän on menossa tapaamaan Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusoa, mutta tapaamista ei ole järjestynyt, en vain ymmärrä mitä ministerin tapaaminen voisi muuttaa? Leikkaukset vammaispalveluihin on jo tehty, eikä ministeristä ole sen muuttajaksi. 

Kävin aikoinaan itsekkin Oikeusministerin juttusilla, kun ajoin vakuutuslääkäri asiaa, tuolloin jo tuli selväksi, ettei yksi ministeri voi muuttaa asioita. Joten minulle tulee Kalliojan ministerin tapaamis yrityksestä lähinnä mieleen oman aseman pönkittäminen muiden silmissä. 

Mutta jos palataan näihin vammaispalveluihin ja se mitä Kallioja ei näe ja mitä hän vähättelee. Esimerkiksi Vantaa-Kerava (VaKe) hyvinvointialueella vammaispalvelut on tehnyt rajauksen, että henkilökohtaista apua saa vain arkipäivisin 8-18 välisenä aikana. Iltaisin ja viikonloppuisin henkilökohtainen apu on saatavilla vain erillesellä hakemuksella ja erikseen perusteltuna. Useat edunvalvonta yhdistykset ovat ottaneet kantaa tähän, mutta ei Aivovammaliitto, koska Kallioja ohjeistaa olematta lietsomatta paniikkia.

Varsinais-Suomen hyvinvointialue (Varha) on käytännössä lakkauttanut lasten omaishoidon muuttamalla palvelun kriteeristöä vastoin vammaispalvelulakia. 

Satakunnan hyvinvointialue on lakkauttanut kuljetuspalveluita ilman perusteluja, tämä on johtanut siihen, että vammautuneet joutuvat menemään omalla kustannuksella esim taksilla kauppaan. Myös henkilökohtaisen avun määrärahoja on supistettu siten, että käytännössä yhtään uutta hakemusta ei voida hyväksyä, koska määrärahat ovat loppu.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri (Pirha) on säästänyt vammaispalveluista niin merkittävän summan, että esimerkiksi Tampereella apua tarjoavat kolmannen sektorin toimijat ovat täysin ruuhkautuneet vammaispalvelun asiakkaista. 

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta mitään ongelmaa ei ole, kuten Aivovammaliiton Kallioja sanoo. Tässä ei mikään muu intressi voi olla kyseessä, kuin se että hänen edustamasna puolue on hallituksessa ja hallituksen tekemien leikkausten aiheuttamat ongelmat ovat kielletty puheenaihe.

Aikoinaan Seppo Sarlund teki kirjan nimeltään "Politiikan pöydän alta", jossa silloin nuori Keskustalainen nouseva tähti Paavo Väyrynen totesi, että Sosialidemograatit ovat vallanneet kaikki epäpoliittiset kansalaisjärjestöt, meidän tulee Keskustapuolueena vallata puolestaan muut järjestöt. Näin on myös tapahtunut, puolueet ovat vain vaihtuneet mutta edelleen politiikka ohjaa järjestömaailmaa.

Järjestömaailman puheenjohtajat ovat vuorollaan kumartaneet aina kulloinkin rahoittavaan suuntaan, nyt kun raha tulee Sosiaali- ja terveysministeriöltä, niin  kumarrus on syvää ja jäsenien suut halutaan tukkia ettei vain puheenjohtajan tarvitsisi selittää ministerille, miksi ongelmista puhutaan.

Aivovammaliitossa on ollut toimareita ja puheenjohtajina jotka ovat olleet vakuutusyhtiö mynteisiä kuin heitä vastustaviakin, Ylisen kanssa veljeily aikoinaan oli tuhota Aivovammaliiton, onneksi tuosta ajasta on päästy yli, nyt veljeily politikkojen kanssa on johtamassa uuteen mahalaskuun ja jäsenistön unohtamiseen.

Sirkushuveja ministeriössä.

Kuten edellä kirjoitin vammaispalveluista ja sen ongelmista, josta ei saa puhua millään alustalla. Vammaispalveluista on leikattu tämän hallituksen aikana yli 100 miljoonaa euroa. Koska kaikki vastuuministerit jotka vammaispalveluista tahoillaan vastaa on Perussuomalaisia, kuten on Aivovammaliiton puheenjohtajakin, niin ei voi olla sattumaa että asiasta julkisesti puhuminen aiheuttaa tiettyä kiukkua molemmissa instansseissa.

Samaiset ministeriöt leikkasivat sosiaaliturvasta todella merkittävän määrän, tämä leikkaus osui rajuimmin niin yksinhuoltajiin, vammautuneisiin ja yleisesti heikossa asemassa oleviin. En ole nähnyt ainuttakaan julkista kannanottoa Aivovammaliiton puheenjohtajan toimesta, vaikka omat jäsenet näistä sosiaaliturvan leikkauksista joutui kärsimään.  Itse otin kantaa kyseiseen ongelmaan Aivovammaliiton lehdessä Aivoituksessa, mutta Kalliojan kannanotto loisti poissaolollaan.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla mitä sellaista Aivovammaliiton puheenjohtaja voi saavuttaa tapaamalla Sosiaali- ja terveysministerin, mitä muut asiasta oikeasti huolissaan eivät jo olisi saaneet. Vaikka ministeri Juuso ja Aivovammaliiton puheenjohtaja edustaa samaa puoluetta, niin on kiistaton tosiasia, että politiikka ei kuulu potilasjärjestötoimintaan, vaikka aikoinaan Keskustalainen politikko Paavo Väyrynen niin vaatikin.

Jos vielä jatketaan näitä hallituksen tekemien päätösten perkaamista, niin viimeisin puoliväliriihi joka pidettiin noin viikko sitten, tuolta riihestä suurimpana toimena maamme hallitus esitti veronkevennyksiä jotka kohdistuu suurimmalta osin kaikista hyvätuloisempiin. Kritisoin tätä toimenpidettä, koska rikkaille annettava veronkevennys ei lisää kulutusta, saatika työpaikkoja. He joilla on varaa ja ostovoimaa, eivät nyt kuin taikaiskusta ala kuluttamaan niin merkittäviä summia että se jotenkin vaikuttaisi talouskasvuun. Varsinkaan kun kotitalousvähennykseen ei tehty mitään muutoksia.

Jos mietitään keitä tässä maassa verotetaan ankarimmin, jos sitä verrataan ostovoimaan, niin heikossa asemassa olevat joutuvat maksamaan veroa 20-25%, eli suhteessa todella ison ja merkittävän summan. Toin tämän asian myös esille keskusteluissa Aivovammaliiton puheenjohtajan kanssa, mutta hän puoluetaustastaan johtuen puolusti hyvätuoisten veronkevennyksiä, tuoden myös epäsuorasti esille sen kuvitelman että vain hyvätuloisten maksamilla veroilla katetaan tämän maan sosiaaliturvaa. On täysin kestämätöntä, että ihminen jonka olettaisi asemansa puolesta pitävän heikossa asemassa olevien jäsentensä puolia, ryhtyy puolustamaan hyväosaisia. 

Tämä jos jokin on sirkushuveja, eikä suinkaan se että tuon asioita esille, kuten Aivovammaliiton puheenjohtaja minun toimijani kuvasi.

Vaikuttamisen ABC.

Olen noin 10 vuotta ajanut vammautuneiden ja heikossa asemassa olevien ihmisten asiaa, olen esiintyny televisiossa, lehdistössä, radiossa ja lukuisissa muissa tilaisuuksissa. Käyn luennoimassa useita kertoja vuodessa ja osallistun paneelikeskusteluihin. Olen ollut mukana hyvän ystäväni tekemässä kansalaisaloitteessa, joka koski vakuutuslääkärien mielivaltaa ja saimme paljon aikaiseksi. Olen aina esiintynyt omalla nimellä ja sietänyt sen kuran joka niskaani on kaadettu. Se mitä en siedä, on potilasjärjestö joka unohtaa jäsenensä ja ryhtyy ajamaan omaa etuaan.

Olen käynyt varmaan kymmeniä keskusteluja kansanedustajien kanssa Eduskunnassa ja käynyt tapaamassa ministeriä, se mitä olen saanut näistä tapaamisista ja keskusteluista on oppi siitä miten vaikuttaa päätöksentekoon. Tämän opin olen ottanut käyttöön ja tarjonnut sitä myös Aivovammaliitolle, mutta tätä ei olla haluttu ottaa käyttöön.

Mikä tuo oppi sitten on? Kaava on hyvin yksinkertainen, jos haluaa vaikuttaa tiettyyn kansanedustajaan, puolueeseen tai päätökseen, keskustelu tulee tapahtua julkisuuden kautta, kuten lehtiartikkelina, haastatteluna tai esiintymisenä. Tämä tapa aiheuttaa sen, että asiaan tulee reagoida, koska yleisö odottaa vastausta. Se että lahettää sähköpostia kansanedustajalle tai ministerin avustajalle ei johda mihinkään, vaikka postien avausmäärä oli 100% niin se ei tarkoita, että havaittu ongelma ratkeaisi, vaan se tarkoittaa sitä, että kansanedustajat tietää, että postien avaamista seurataan, joten sähköposti avataan ja sen jälkeen se poistetaan, siinä on sen vaikuttamisen tulos.

Joten, kumpi on parempi. Sähköposti joka klikataan auki ja poistetaan, vai esimerkiksi lehtiartikkeli, johon on pakko reagoida?

Vaikka en kuulu mihinkään puolueeseen, niin on tedettava että oikeistolainen politiikka tuhoaa potilasjärjestöt ja toivon että Aivovammaliitto ymmärtää tilanteen vakavuuden, politiikka ei kuulu potilasjärjestön päätöksentekoon.

Olen eronnut kaikesta toiminnastani Aivovammaliitossa, mutta kun politiikka on poistunut näyttämöltä niin tulen miellelläni takaisin, näen kuitenkin tehtävän tärkeäksi, mutta nyt en voi toimia tässä ympäristössä, ajan jatkossakin vammautuneiden ja heikossa asemassa olevien etua, mutta ilman mainintaa Aivovammaliitosta.

Nico Ojala

Fiktiivisesti kaikki kunnossa.

 Vammaispalvelut kriisissä.

Moni kolmannen sektorin toimija on ottanut jyrkästi kantaa sosiaali- ja terveysministeriön tekemiin vammaispalvelujen leikkauksiin, valitettavasti osa toimijoista on kuitenkin sillä kannalla että mitään ongelmia ei ole ja paniikin lietsonta tai ylipäätään asiasta puhuminen on turhaa. Mitä on sitten päätetty ja mitä on suunnitelmissa? 

Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt lisäsäästöjä vammaispalveluihin 20 miljoonan edestä jo säästettyjen 50 miljoonan euron päälle. Tämä noin 70 miljoonan euron lovi aiheuttaa merkittäviä heikennyksiä vammaispalveluiden toimintaan.

Muita säästöjä joita on jo tehty tai ollaan esitetty tehtäväksi ja joilla on joko suora tai epäsuora vaikutus vammaispalveluihin on sosiaalihuollon ammattihenkilöstölain 12§ muutokset, sosiaalihuoltolaki 14§ muutokset, vammaispalvelujen alainen päivätoiminta, kuntouttava päivätoiminta, lasten ja nuorten omaishoito sekä jo tehdyt leikkaukset sosiaalitukiin kuten työmarkkinatuen suojaosaan sekä heikennykset yleiseen asumistukeen.  Avaan näitä heikennyksiä yksi kerrallaan ja millä tavalla ne vaikuttaa vammaispalvelujen toimintaan, mutta ensin muistutus vammaispalvelulain sisällöstä, näin jokainen voi miettiä toteutuuko lain määrittelemät muotovaatimukset.

Vammaispalvelulaki määrittää vammaisen ihmisen oikeuksia seuraavasti: 

1. Lain tarkoituksena on edistää vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa. 

2. Ehkäistä ja poistaa esteitä, jotka rajoittavat vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuuden ja osallistumisen toteutumista yhteiskunnassa. 

3. Tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista. 

4. Turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen mukaiset riittävät ja laadultaan hyvät palvelut.

Näin sanoo siis vammaispalvelulaki vammaisen henkilön oikeuksista vammaispalveluihin, josta ollaan siis nyt säästämässä suoraan leikkaamalla, sekä säästämässä pykäliä muuttamalla. 

Tässä kaavaillut säästöt ja leikkaukset:

Sosiaalihuollon ammattihenkilöstölaki 12§

Hallitus on esittänyt muutoksia sosialihuollon ammattihenkilöstölain 12§, muutoksen sisältö koskisi laillistettujen sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuuksia, eli sijaisen kelposuuteen ollaan kaavailemassa merkittävi heikennyksiä ja sijaiseksi kelpaisi jatkossa henkilö joka on suorittanut soveltavan sosiaalialan  korkeakoulututkinnon, työkokemusta ei jatkossa vaadita. Sijaisten käyttö on suoraan säästökeino, koska sijaisen palkka on huomattavasti pienempi kuin laillistetun sosiaalityöntekijän.

Sijaisen tekemä palvelutarpeen arviointi vaarantaa vammaisen henkilön perusoikeuksia eikä missään määrin toteuta vammaispalvelukain vaatimuksia, koska tarvittavaa koulutusta arvioinnin oikeudenmukaiseen toteutumiseen ei enään vaadita.

Sosiaalihuoltolaki 14§

Hallitus on esittänyt heikennyksiä sosiaalihuoltolaki 14§ sisältöön, laki muun muassa määrittää sosiaalihuollon alaisia kuljetuspalveluja, sekä asumispalveluja jotka ovat myös vammaisen henkilön sujuvan arjen kannalta merkittäviä. Jo viime vuonna tehty 50 miljoonan leikkaus vammaspalveluihin heikensi vammaisen henkilön kuljetuspalvelua ja nyt ollaan siis vielä tekemässä lisää heikennyksiä kyseiseen palveluun. 

Asumispalvelu puolestaan tarkoittaa joko omaa asuntoa johon vammainen henkilö saa tarvittavat palvelut, tai asumisyksikköä jossa palvelut ovat saman katon alla. Nyt tähänkin ollaan kaavailemassa säästöjä, joten pelkona on että vammainen henkilö joka tarvitsee tukea asumiseen, joutuukin jatkossa selviämään itsenäisesti.

Kuljetuspalveluista hyvinvointialueet ovat alkaneet jo säästämään viime vuonna ja vauhti on vain kiihtynyt. Esimerkiksi Satakunnassa jo myönnettyjä kuljetuspalveliuja ollaan päätetty kesken sopimuskauden, ilman mitään ymmärrettäviä perusteluja, samaa on tapahtunut Varhassa ja muissa hyvinvointialueilla. Myös kuljetuspalveluiden kriteeristöä ollaan muutettu ja siihen on lisätty vaatimuksia, jotka ei perustu vammaispalvelulakiin.

Vammaispalvelulain alainen päivätoiminta.

Vammaisen henkilön päivätoiminta on tarkoitettu alle 65 vuotiaalle vammaiselle henkilölle, toiminnan tarkoituksena on osallistaa ja osallistuttaa vammainen henkilö mielekkääseen toimintaan, eli tällä toiminnalla pyritään täyttämään vammaispalvelulain vaatimuksia.

Nyt tästä palvelusta on ryhdytty säästämään. Valtaosalla päivätoiminnan käyttäjillä on omaishoitaja, vammaisen henkilön päivätoiminta on antanut mahdollisuuden omaishoitajalle käydä työelämässä, nyt säästöjen ja päivätoiminnan lakkauttamisen johdosta omaishoitaja joutuu valitsemaan joko jättäytymistä pois työelämästä tai hankkia vammaiselle läheiselleen ympärivuorokautisen hoitopaikan, on todella julmaa, että omainen laitetaan valitsemaan joko palkkatulo tai läheinen.

Kuntouttava työtoiminta.

Hallitus on kohdentanut säästötoimet kuntouttavaan työtoimintaan, kuntouttavalla työtoiminnalla tarkoitetaan TE-palvelujen järjestämää kevyttä työtoimintaa, jonka tavoitteena on pitää yllä työ- ja toimintakykyä. Toiminta on tarkoitettu pitkäaikaistyöttömille, mutta myös vammaisille henkilöille joiden työllistyminen on vaikeaa.

Leikkausten johdosta kuntouttavaa työtoimintaa ollaan siirtämässä kuntien vastuulle ja tällä haetaan säästöjä 12.5 miljoonaa. Haettu säästö tarkoittaa vääjäämättä sitä, että toimintaa ajetaan alas sekä pääsyä kuntouttavaan työtoimintaan tullaan rajaamaan.

Lasten- ja nuorten omasihoito. 

Lasten ja nuorten omaishoito on ollut pitkään liipasimella, koska kunnat ovat pitkään olleet vastoin korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä ja leikanneet omaishoidontuesta nuoren koulun tai päivätoiminnan takia. 

Nyt kun omaishoito siirtyi hyvinvointialueiden hoidettavaksi, ollaan sen kriteeristöjä kiristetty joka vuosi. Viimeisin kiristys on tapahtunut lasten ja nuorten omaishoidosta. Ennen kiristystä lasten omaishoitoa mitattiin valvonnan ja ohjauksen tarpeella, nyt nämä kriteerit on heitetty romukoppaan ja omaishoiden tarvetta mitataan vain hoidollisella tarpeella. Tämä on tarkoittanuyt sitä, että esimerkiksi neurologiset haasteet eivät ole riittäviä hoidolliseen tarpeeseen, oli ne kuinka haastavia hyvänsä. Vain lapsen ja nuoren sairaanhoidollinen tarve katsotaan jatkossa sellaiseksi joka oikeuttaa mahdolliseen omaishoitoon.

Tämä kriteeristön muutos lisää merkittävästi lasten ja nuorten laitoshoitopaikkojen tarvetta, mutta koska säästöt kohdistuu myös tälle sektorille, on tilanne lähes toivoton.

Sosiaaliturvan leikkaukset.

Jo tehdyt sosiaalturvan leikkaukset ovat aiheuttaneet merkittävää ja tarpeetonta kärsimystä esimerkiksi osatyökykyisillä ja työkyvyttömillä jotka eivät ole päässeet eläkkeelle. Leikkauksien piiriin kuuluu joukko ihmisiä, jotka eivä jaksa pitää ääntä tilanteestaan ja tämän johdosta toivovat että kolmannen sektorin toimijat nostaisivat asiaa esille, valitettavasti tämä ei vain aina toteudu syystä tai toisesta. 

Tässä maamme hallituksen tekemien sosiaaliturvan leikkausten aiheuttamat heikennykset vammaispalveluihin, joten on aivan oikeutettua sanoa että vammaispalvelut ovat kriisissä ja pahempaa on vielä tulossa. Samalla voi kysyä, toteutuuko vammaispalvelulaki enään siinä määrin että voitaisiin puhua yhdenvertaisesta kohtelusta ja laadukkaista palveluista, osallistumisesta puhumattakaan.

Asiast eivät muutu kivoilla juttutuokioilla ja kampaviineriä syöden, asialle tulee tehdä jotain ja miellellään heti. Onneksi on toimijoita jotka ovat tilanteeseen havahtuneet, valitettavasti tämä ei koske kuitenkaan kaikkia toimijoita, poliittinen ideologia ei kuulu kolmanteen sektoriin.

Nico Ojala

Vammaispalveluinstituutin aivosähköposti

 Osa-aikaisesti vammainen.

Elämme kummallisia aikoja. Aikoja jolloin köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu, aikoja jolloin kuntouttava työtominta on hallituksen mielestä pelkkä säästökohde, aikoja jolloin ihminen voi olla vammautunut vain osa-aikaisesti ja silloinkin vai arkipäivinä. Elämme aikoja jolloin vammaispalvelulain pykälät ovat vain suosituksia. Elämme todella kummallisia aikoja.

Orpon hallituksen tekemät laikkaukset ja säästötoimenpiteet, jotka ovat suoraan kohdistuneet vammaispalveluihin ovat euromääräisesti jo yli 70 miljoonaa. Tämä koostuu vuoden 2024 vammaispalveluille osoitetusta rahasta josta jäi uupumaan 50 miljoonaa, joka piti myöhemmin sinne lisätä ja korvamerkitä, sekä nyt tehdystä 20 miljoonan leikkauksesta. On täysin käsittämätöntä, että niin ministerit kuin ministeriön virkamiehet kuvittelevat, että lakisääteisestä palvelusta voidaan tuosta vain leikata 70 miljoonaa ja palvelut säilyisi siitä huolimatta laadukkaina, kuten laki sen edellyttää.

Avaan hieman vammaispalvelulakia ja sen määrittelemää palvelun laatua sekä osallistamista. Vammaispalvelulaki määrittää, että lain tarkoitus on taata vammaisen ihmisen yhdenvertaisuus, taata osallistaminen yhteiskunnallisiin toimintoihin, sekä poistaa esteitä osallisuuden ja osallistamisen tieltä. Laki myös määrittää, että vammaisen ihmisen täytyy saada tukea itsenäiseen elämään, vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa, sekä lain tulee turvata vammaisen ihmisen yksilölliset tarpeet sekä riittävät ja laadukkaat palvelut.

Tässä siis lyhykäisyydessään mitä vammaispalvelulaki sanoo vammaisen ihmisen oikeuksista vammaispalvelujen tarjoamaan palveluun.  Nyt näiden leikkausten jälkeen voi hyvällä omatunnolla kysyä, toteutuuko lain määrittelemä vammaispalvelujen tehtävä? Jos jo ennen näitä leikkauksia vammaispalveluissa oli paljon moitittavaa, niin mitä se on sitten kun rahaa häviää 70 miljoonaa, onko palvelu vielä laadukasta ja riittävää?

Kirjoitin aiheesta pienen tekstin jossa kritisoin hallituksen ja Varha:n tekemiä säästöjä vammaispalveluihin, se mitä sain vastaukseksi eräältä kunta- ja aluevaaliehdokkaalta laittoi miettimään, että onko tosiaan niin että vammaispalveluiden tarjoamista palveluista on päättämässä ihminen joka kirkkain silmin väittää, että vammaispalvelujen tuottama palvelu on kiitettävää ja sitä voi kysyä vaikka keneltä vammaiselta hyvänsä. Kun kummastelin tätä kiitettävää palvelua, niin seuraava kysymys oli, onko minulla jokin poliittinen tai luottamustehtävän antama oikeus kritisoida ja arvostella Varhan palveluja. En tiennytkään, että vain poliittinen asema tai luottamustehtävän antama oikeus mahdollistaa asiasta puhumisen.  

Mutta palataan tähän vammaispalveluiohin tehtyihin leikkauksiin, on jo nyt huomattavissa kuinka leikkaukset ovat vaikuttaneet palvelun tuottamiseen, esimerkiksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialue (VaKe) on linjannut vammaispalveluissaan, että henkilökohtaista apua voi saada arkisin vain klo  8-18 välillä, iltaisin ja viikonloppuisin henkilökohtaista apua on tarjolla vain kun se on aivan välttämätöntä, tästä vain välttämättömyydestä tehdään erillinen päätös.

VaKe on myös kaikessa viisaudessaan lisännyt vammaispalvelun myöntämis kriteeristöön omia rajoitteita ja ehtoja jotka eivät pohjaudu lainkaan vammaispalvelulakiin tai oikeuskäytäntöön. Näillä omilla ehdoilla ja rajoitteilla VaKe evää vammaisen ihmisen tarvitseman palvelun. Tämän kaltainen toiminta rikkoo jyrkästi vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta palvelujen tarpeen arvioinnissa. 

Miten ihmeessä tämän kaltaisessa tilanteessa, jossa henkilökohtaista apua voi saada vain virka-aikaan, voidaan turvata vammaispalvelulain mukainen yhdenvertaisuus tai turvata yksilölliset palvelut sekä osallistuminen tai osallisuus yhteiskunnallisiin toimiin, kuten harrastukseen tai vaikka kulttuuriin? 

Tämäkö on hallituksen tavoite, ihminen voi olla vammainen vain osa-aikaisesti ja iltapäivällä kello 18 jälkeen kävellä itse omiin harrastuksiin tai sinne kulttuuriin, joka sekin on luksustuote kuten eräs ministerinä toimiva sanoi. 

Tämä VaKe:n tekemä linjaus on nyt yhdenvertaisuusvaltuutetun arvoitavana, mutta on todettava että oli päätös mikä tahansa, niin tämä VaKe:n linjaus tulee aivan varmasti käyttöön myös muihin hyvinvointialueisiin säästökeinona. 

Vaikka Suomi on jälleen kerran maailman onnellisin maa, niin kyllä Suomi on täysin kehitysmaa jos sitä mitataan vammaispalvelujen palvelulla ja hallituksen välinpitämättömyydellä heikossa asemassa olevia kohtaan.

Tai mistä minä mitään tiedän, eihän minulla ole mitään mandaattia näistä asioista puhua.

Nico Ojala

Syrjäytymisen ja yksinäisyyden ABC

 Erillaisuus pelottaa boksin sisällä olevia.

Kävin eilen erittäin mielenkiintoisen paneelikeskustelun Aivovammaliiton ja Aksonin järjestämässä tilaisuudessa, mukana oli kokemustoimijoita molemmista liitoista sekä järjestöjen edustajia että asiantuntijoita. Keskustelussa yhtenä osana nousi esiin vammautuneen syrjäytyminen ja yksinäisyys ja sen tuomat haasteet jo valmiiksi vaikeaan arkeen. Tämän keskustelun innoittamana tai pikemminkin suuttuneena siihen, että erillaisuus olisi jotenkin oikeutettua syrjimiselle ja sen mukanaan tuomalle yksinäisyydelle, niin ryhdyin miettimään mikä tämän kaiken takana on. Mikä aiheuttaa syrjintään ja johtaa yksinäisyyteen.

On totta, jo ihan tutkimustenkin valossa että vammaisuus lisää merkittävästi riskiä syrjäytyä yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle ja se on myös omiaan aiheuttamaan yksinäisyyttä. Mutta onko vammaisuus jokin automaatio kyseisille haasteille, vai johtuuko asia kuitenkin ullkopuolisista tekijöistä? Entä mitä syrjäytyminen tarkoittaa ja miten yksinäisyys näkyy vammautuneen arjessa? Tässä muutamia kysymyksiä joita itselläni eilisen paneelikeskustelun yhteydessä heräsi.

Syrjäytyminen lyhykäisyydessään tarkoittaa osallistumismahdollisuuksien kaventumista tai puuttumista työelämässä, koulutuksessa, harrastemahdollisuuksissa, sosiaalisessa elämässä sekä poliittisessa toiminnassa. Tämä siis lyhykäisyydessään, mutta asiaa pitää avata vielä tarkemmin jotta todelliset syyt syrjäytymiselle nähtäisiin paremmin.

Esimerkiksi jos aloitetaan tuosta osallistumismahdollisuuksien kavemtumisesta tai puuttuumisesta, niin julkisten tilojen, työpaikan tai liikennevälineiden esteettömyys on usein puutteellista, joka johtaa monesti  osallistumismahdollisuuksien merkittävään kaventumiseen. Vammautunut saattaa jäädä ilman tarjottua työpaikkaa, koska kulkeminen julkisilla ei onnistu esteellisyydestä johtuen.

Koulutuksessa puolestaan mukautetun opetuksen rajallisuus tai jopa sen puuttuminen on huomattava tekijä vammautuneen kyvyssä opiskella. Harrastemahdollisuuksissa toki henkilön vamma jo rajaa mahdollisuuksia eri lajien kohdalla, mutta myös harrastemahdollisuuksien hinta ja valmennus vammaisurhelussa on jopa merkittävästi kalliimpaa kuin niin sanotusti terveiden ihmisten kohdalla.

Sosiaalinen elämä on yksi vammautuneen suurinpia syrjäytymisen tekijöitä ja sen puuttuminen tai katkeaminen vammautumisen myötä johtaa usein myös muihin sairauksiin, kuten masennukseen. Vammautunut kokee myös usein ennakkoluuloja vapaa-ajan elämässään joka rajoittaa hänen sosiaalista verkostoaan. Vammautunut saattaa kokea ettei enään riitä puolisolleen tai pitää itseään taakkana, tämä johtaa kierteeseen jonka lopputuloksena on usein ero tai rikkoutunut parisuhde jossa kumpikaan osapuoli ei koe saavansa riittävästi huomiota.

Muita syrjäytymisen riskitekijöitä ovat taloudellinen tilanne sekä ennakkoluulot ja asenteet, näistä ensimmäisenä avaan tuota taloudellista tilannetta ja miten se voi johtaa syrjäytymiseen. Ihmisen vammauduttua, saattaa hänen taloudellinen tilanteensa muuttua merkittävästi ja tämä saattaa myös lisätä köyhyyden riskiä. Vammautunut saattaa joutua myymään omaisuuttaan turvatakseen talouttaan. Madaltunut tulotaso tai jopa köyhyys myös rajaa mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnallisiin toimintoihin tai vapaa-ajan viettoon.

Entä sitten ennakkoluulot ja asenteet? On valitettavaa, että edelleen vammaisuus on jollakin tapaa tabu ja siitä puhuminen koetaan joskus jopa häiritseväksi, yhteiskunnassa esiintyy myös asenteellisia esteitä, jotka heikentävät vammautuneen asemaa ja heikentää heidän mahdollisuuksiaan osallistua yhteiskunnan eri osa-alueisiin kuten poliittiseen toimintaan.

Näin minä nään syrjäytymisen syyt ja seuraukset, mutta vammaisuus ei ole pelkkää syrjäytymistä, siihen liittyy yhtenä osatekijänä myös yksinäisyys ja siitä seuraavaksi.

Yksinäisyys vammaisuudessa.

Yksinäisyyteen liittyy hyvin paljon samoja tekijöiyä, kuten syrjäytymiseen. Nämä edellä mainitut asiat ovat omiaan lisäämään vammautuneen yksinäisyyttä ja eristäytymistä sosiaalisista tilanteista sekä verkostoista. Myös pelko erillaisuudesta voi aiheuttaa yksinäisyyttä, tunne ettei kuulu joukkoon on omiaan ajamaan vammautuneen yksinäisyyteen. Yksinäisyyteen on myös joukko muita tekijöitä ja näitä ovat esimerkiksi puutteeliset palvelut, psykologiset tekijät ja teknologian kehitys.

Jos lähden purkamaan tätä asiaa jälleen tekijä kerrallaan ja avaamaan näin syitä vammautuneen kokemalle yksinäisyydelle. Jos ensimmäisenä otetaan tuo puutteelliset palvelut ja mitä se tarkoittaa, sekä miksi se saattaa lisätä riskiä yksinäisyydelle.

Puutteelliset  palvelut tarkoittaa, esimerkiksi Kelan tarjoamien palvelujen saamattomuutta, tai myönnetyt palvelut saattavat olla riittämättömiä, kuten vammaispalveluiden myöntämä henkilökohtainen apu tai kuljetuspalvelu. Nämä voi johtaa vammautuneen osallisuuden vähentymiseen sosiaalisessa elämässä. Myös riittämättömät vammaispalvelujen myöntämät kuljetuspalvelut saattavat olla esteenä vammautuneen työnteolle sekä vapaa-ajan vietolle.

Entä sitten psykologiset tekijät? Usein kun ihminen vammautuu, niin hänelle saatta kehittyä riski sairastua myös masennukseen tai ahdistukseen. Tämä niin sanottu liitännäis sairastuminen on omiaan lisäämään yhsinäisyyttä. Myös pelko erillaisuudesta saattaa aiheuttaa ahdistusta. Vammaisuus kokonaisuudessaan on niin suuri tekijä ihmisen arjessa, että se rajaa vääjäämättä ihmisen sosiaalista verkkoa pienemmäksi tai jopa eristää ihmisen se ulkopuolella kokonaan, tämän johdosta psykologiset tekijät tulisi nostaa useammin esille kun puhutaan vammaisuudesta.

Lopuksi vielä teknologia ja sen kehitys, koska maamme on kovaa vauhtia digitaalisoitumassa ja lähen kaikki palvelut ovat muuttuneet sähköisiksi, valitettavasti näiden palvelujen saavutettavuus selkokielellä tai esteettömänä ei ole pysynyt kehityksen perässä ja tämä on johtanut siihen, että vammautunut ei pysty tai osaa käyttää enään tarvitsemiaan palveluja. Tämä on myös kasvattanut riskiä vammautuneen yksinäisyyteen.

Tässä minun näkemys vammautuneen ihmisen syistä kokea syrjäytymistä ja yksinäisyyttä, koska kaikki ei ole näin musta valkoista, niin on myös joukko toimenpiteitä jolla jopa hyvinkin pienillä teoilla saadaan merkittäviä parannuksia aikaiseksi, toivottavasti yhteiskunta olisi myös valmis niitä kuuntelemaan. 

Nico Ojala

Vammautuneet myynnissä Kelan huutokaupassa.

 Vammautuneet, nuo nykyajan huutolaiset.

Suomi on kokenut kovia aikoja, on sotia ja niiden jatkoja, on lavantautia sekä syöpälaisiä, huutolaisia ja köyhäinhoitoa. Nyt nuo kaikki vitsaukset sotia lukuun ottamatta ollaan ottamassa käyttöön kun Kela kilpaikuttaa vaativan lääkinnällisen kuntoutuspalvelut jälleen ensi vuonna. Näitä kuntoutuksia ovat, fysio-, allas-, ratsastus-, toiminta-, puhe-, musiikki-, perhe-, psyko- ja kuvataideterapia, myös neuropsykologinen kuntoutus tulee kilpailutukseen.

Jos palataan ajassa taakse päin,historian mustiin vuosiin 1800 luvusta aina 1910 vuoteen, tuolloin Suomessa oli käytössä järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokaupaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle, lasten lisäksi kunta myi vanhuksia, sairaita ja vammaisia ihmisiä.

Huutokauppa järjestettiin perinteisesti aina viattomien lasten päivänä 28 juolukuuta, joka lähtökohtaisesti tuntui todella väärältä päivältä myydä lapsia tai vammaisia niistä vähiten tarjoavalle. Huutokauppatoiminta lopetettiin virallisesti vuonna 1923 kun voimaan astui köyhäinhoitolaki, tästä huolimatta kunnat järjestivät huutokauppaa vielä 1930 luvulla ilmeisen laittomasti, koska juuri kukaan ei tuolloin kieltoa valvonut, tai jos valvoi niin ei siihen puuttunut. 

Pienten korvausten ja valvonnan olemattomuuden johdosta huutolaisten kohtelu oli huonoa ja heitä usein käytettiin vain työntekoon erityisesti maaseudulla. Huutolaiset joutuivat raatamaan orjuuden kaltaisissa olosuhteissa ja lapsia sekä vammaisia kohdeltiin julmasti, mutta myös pahoinpideltiin mikäli he eivät jaksaneet tehdä heille annettuja raskaita töitä. Huutolaisia ei myöskään koskenut vuonna 1923 voimaan tullut köyhäinhoitolaki.

Köyhäinhoitolaki oli oikeastaan ensi askel nykyiseen sairausvakuutuslakiin ja sosiaalivakuutukseen, lain tarkoitus oli pitää huolta työntekijästä, eli se ei aluksi koskenut heitä jotka tuolloin työelämän ulkopuolella oli syystä tai toisesta. Köyhäinhoitolain 5§ sisältö kuului seuraavasti: " Jos työntekijä on ollut saman työnantajan töissä tai palvellut samassa liikkeessä tai yrityksessä vähintään kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana tullut kivulliseksi tahi muutoin työhön kykemättömäksi, ettei hän enään voi itseään elättämään, olkoon oikeutettu voimiensa mukaisesti työtä vastaan saamaan kuolinpäiväänsä asti elatuksensa työnantajan tahi, jos niin kohtuullisesti harkitaan, hänen perillisistään tahi liikkeen tai yrityksen omistajalta.

Tätä voisi pitää myös jollakin tapaa jopa perempana lakina kuin nykyistä lakisääteistä työtapaturma- ja ammattitautilakia, joka antaa huomattavasti enemmän valtaa vakuutus- ja työeläkeyhtiöille, toisin kuin tämä köyhäinhoitolaki, joka määrää työnantajan, liikkeen tai yrityksen korvausvelvolliseksi mikäli ihminen sairastui tai vammautui työssään. Laissa on kylläkin yksi seikka joka ei enään tänä päivänä toteudu kovin monessa ammatissa, eli tuo kahdenkymmenen vuoden työskentely samalla työnantajalla.

Myöskään kriteerit jolla köyhäinhoitolain käytäntöönpano määräytyi ei ihan vastaa tämän päivän tarpeita, nuo kriteerit olivat muunmoassa seuraavat: Lain 36 - 38§ köyhäinhoitolaki kohdistettiin mielisairaisiin, avuntarpeessa oleviin, sokeisiin, kuuromykkiin, raajarikkoisiin, kaatuvaistautisiin ja tylsämielisiin. 

Näin siis elettiin yli satavuotta sitten ja kehitys on kulkenut sekä sairaudet ja vammat ovat saaneet uusia nimiä, myöskin lakeja on kirjoitettu uusiksi ja varmasti ihan aiheestakin. Yksi on kuitenkin pysynyt liki samana tämän koko maan historian ajan, eli suhtautuminen vammautuneisiin ja sairastuneisiin, heitä kohdellaan edelleen huonosti, heitä pahoinpidellään hoitolaitoksissa ja sidotaan sänkyihin, tästä esimerkkinä vaikka taanoinen Turun Kupittaan vanhuspuolen psykiatrinen osasto jossa hoidossa olevat olivat joutuneet todella raa'an väkivallan kohteeksi. Vammautuneita lapsia kohdellaan kaltoin hoitolaitoksissa eli syrjintää esiintyy edelleen  ihan kautta linjan aivan kuten huutolaisaikaan, onki siis valitettavaa, että kaikki kehitys ei kulje eteen päin, jotkin tuntuu jäävän paikoilleen ja yhteiskunta on valmis ummistamaan silmänsä koko asialta jotta muilla olisi kaikki paremmin.

Toki joskus myös vammautuneiden ja sairastuneiden oloa on pyritty huomioimaan kuntoutuksella jonka pääasiallinen maksaja on ollut Kela. Kuntoutusta on tarjottu vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena jossa kuntoutujan tarpeet on otettu huomioon yksilöllisesti, toisena muotona on tarjottu harkinnanvaraista laitoskuntoutusta ja osalle tarjottu ryhmäkuntoutus on ollut toimiva muoto, asiat ovat siis joskus ainakin olleet hieman paremmin ja on ainakin haluttu näyttää, että meistä pidetään huolta, jopa kuntoutuksen laatuun on panostettu ja sitä on vaadittu tiukin laatukriteerein.

Noita laatukriteerejä on ollut esimerkiksi painotukset kuntoutustiloihin, henkilökunnan ammattitaitoon sekä jatkuvaan kouluttautumiseen, kuntoutuslaitteisiin, esteettömyyteen ja muihin kuntoutukseen liittyviin tekijöihin, toki hinta on myös näytellyt omaa osaansa koko kriteeristössä, mutta sen painotus on ollut vähäisempää, kuin itse kuntoutuksen. Tämä siis joskus niinä hyvinä aikoina. Pikku hiljaa Kela on kuitenkin ryhtynyt muuttamaan kriteeristöään ja hinta on ryhtynyt näyttelemään aina vain suurempaa osaa palveluntuottajan valitsemisessa, toki tilat, laitteet ja ammattitaito ovat olleet mukana, mutta vähäisemmällä painotuksella.

Nyt kuitenkin tänä vuonna (2024) Kela on päättänyt kilpailuttaa uudelleen vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen johon siis sisältyy alussa mainitsemani kuntoutusmuodot ja uuden kriteeristön laatuvaatimuksena on tällä kertaa vain hinta ja tämä tekee meistä vammautuneista ja sairastuneista juurikin nykyajan huutolaisia, jossa kunnan sijaan Kela on se joka pitää huutokauppaa ja ostajina on tällä kertaa kaikki jotka Kelan palveluntuottajarekisteriin ovat itsensä ilmoittaneet.

Ensi vuodesta lähtien kuka palveluntuottaja tahansa voi kuntouttaa vaikka aivovammaista tai kipuoireyhtymää (CRPS) sairastavaa ihmistä vaikka omassa autotallissa tai kanalassa jos nyt sellaisen sattuu omistamaan, koska mitää painotuksia ei enään ole, ei siis edes ammattitaitoon tai kuntoutustiloihin niin voin vain kuvitella mihin tämä tulee johtamaan. Kuvitellaan vaikka lapsi joka jonkin traumaattinen kokemuksen johdosta joutuu turvautumaan psykoterapiaan, onko oikein että tuo kuntoutus tapahtuu kosteassa kellaritilassa kuin että se tapahtuisi asianmukaisissa tiloissa jossa lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tämä nyt oli aika karrikoitu esimerkki, mutta totuuden nimissä tähän on mahdollisuus uuden kriteeristön puolesta.

Kela myös lakkauttaa ryhmämuotoisen kuntoutuksen kokonaan vuoden vaihteen jälkeen, toki tätä kuntoutusmallia ei juurikaan käytetä ainakaan vammautuneiden tai sairastuneiden osallla, mutta joillekkin varmasti kyseinen kuntoutusmuoto on sopinut ja lakkautuksen johdosta ei toista sopivaa kuntoutusmuotoa välttämättä enään löydy. Tiedän että elämme taloudellisesti vaativia aikoja ja joka paikasta tulee säästää sekä karsia, mutta miksi se tehdään aina vammautuneiden ja sairastuneiden kustannuksella, varsinkin kun kyseessä on Kela tai hyvinvointialueiden vammaispalvelut.

Kuka tai mikä taho oikeuttaa kohtelemaan meitä vammautuneita ja sairastuneita siten, ettei meillä olisi mitään ihmisoikeuksia eikä meidän toimintakyvyn ylläpitämiseksi kannata rahaa tuhlata? Eikö meidän antamalla panostuksella ja maksamilla veroilla ole mitään arvoa? Vaikka pidättekin meitä huutolaisina, niin osoittakaa edes vähän kunnioitusta älkääkä toistako samoja virheita joka meidän maamme historian tahraa ennen ja nyt. Te aiheutatte kärsimystä ahneudella, välinpitämättömyydellä. Te ette tiedä mitä olette tekemässä ja siksi annan teille anteeksi ja toivon että jonain päivänä ymmärätte tekemänne virheen ja tuolloin itse ymmärrätte pyytää meiltä anteeksi.

Nico Ojala

Naantalin vammaispalvelut juuttui 90 luvulle.

 Asenne ratkaisee.

Tasa-arvoiset ja kattavat terveydenhuolto sekä sosiaalipalvelut ovat maamme sivistyksen perusta ja yksi tasa-arvoisen kohtelun perusteista, jossa huomioidaan niin sairastuneet kuin vammautuneet omana itsenään, sekä osataan että ennen kaikkea halutaan huomioida kulloinkin henkilön arkea hankaloittavat haasteet ja hankaluudet.

Kuitenkin tämän tavoitteen saavuttamiseksi vaaditaan että jokaiselle palveluja tarvitsevalle tulisi turvata riittävät ja laadukkaat  palvelut ihmisen sosioekonomisesta tai asuinalueesta riippumatta, valitettavasti tämä tavoite on menetetty lukuisten säästöjen ja palveluverkoston lakkautusten takia. Varsinkin maamme vammaispalvelut ovat olleet suurten säästöjen kohteena ja tämän johdosta myös vammaispalvelut ovat ryhtyneet karsimaan jo myönnettyjä avustajatunteja sekä kuljetuspalveluja, näissä leikkauksissa ja lakkautuksissa asiakkaan tasa-arvoinen kohtelu on vain kaiho muisto menneisyydestä.

Vuonna 2009 tehdyn OECD maiden tasa-arvoisten ja kattavien terveydenhuolto ja sosiaalipalvelujen  vertailussa Suomi sijoittui koko tutkimuksen häntäpäähän, taakse jäi vain kolme muuta maata, toisin sanoen jo tuolloin oli viitteitä siitä, että maamme terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut ovat joutumassa uuteen valoon, viimeistään tuolloin myös nyt näkyvä alamäki alkoi eikä kukaan tai mikään hallitus puoluepolitiikasta huolimatta ole pystynyt pysäyttämään tuota kehitystä, toki terveyspalveluja on pyritty kasvopesemään ja pyritty näyttämään maailmalle, että kaikki on kunnossa, samalla kuitenkin sosiaalipalvelut on jäänyt täysin ilman huomiota ja tarvittavia toimia. Onkin siis hämmästyttävää, että maamme terveydenhuollon tila tulee jälleen yllätyksenä poliittisille päättäjille ja ennen kaikkea kuvitelma että sosiaalipalveluissa olisi jotenkin löyhää rahaa josta leikata osoittaa täydellistä tietämättömyyttä sekä piittaamattomuutta heitä kohtaan joiden elämää näillä palveluilla pyritään edistämään.

Mutta jos palataan tuohon tutkimukseen ja mitä sen jälkeen on tapahtunut niin kaikesta kiiltokuvista ja kasvojenpesuista huolimatta maamme tasa-arvoinen sekä kattavat terveys- ja sosiaalipalvelut ovat todellisuudessa kolmanneksi heikointa koko EU:n alueelle, meitä huonommin pärjää vain Puola ja Espanja. Tästä todellisuudesta maamme päättäjät haluavat olla hiljaa ja uskotella  että leikkausvaraa olisi vielä jäljellä, sekä palveluverkkoa on mahdollista supistaa ilman että siitä koituisi haittaa palveluja tarvitseville. Koska maamme sairaalaverkko on jo valmiiksi suppea, niin sen vähentäminen ei voi olla näkymättä ihmisten arjessa. Myöskään vammaispalvelujen supistaminen ja myönnettävien palvelujen järjenvastainen leikkaukset aiheuttavat jo nähtävää epätasa-arvoa vammaisten ja sairastuneiden arjessa.

Kun aikoinaan silloista SOTEa alettiin suunnittelemaan, niin jo tuolloin puolueideologiset tavoitteet haluttiin sorvata mukaan SOTEen, SOTE alueita haluttiin mahdollisimman paljon, jotta eräs silloin vallassa ollut puolue olisi saanut sementoida oman kannatuksensa silloisiin maakuntiin, toinen puolue joka tätä soppaa oli hämmentämässä halusi, että SOTE alueita olisi vain viisi ja pääkaupunkiseutu olisi erillään koko SOTEsta. SOTE ei kuitenkaan koskaan maaliin mennyt mutta jo tuolloin tehdyt virheet seurasivat matkassa ja kun viimein hallitus pääsi sopuun niin SOTE muutti nimeään Hyvinvointialueeki ja koko paketti kaikkine virheineen pantiin toimeen.

Pian kuitenkin selvisi kaikille, että rahoitus ylipäätään tämän uudistuksen pyörittämiseen ei kertakaikkiaan riitä ja vain vuosi kun hyvinvointialueet olivat olleet toiminnassa niin koko maanlaajuinen alijäämä on liki 1.5 miljardia. Hallitus on tämän takia patistanut hyvinvointialueiden aluehallituksia etsimään säästöjä ja mistä hyvinvointialueet sitten säästöjä etsii, punakynä löysi hyvin pian säästettävää juurikin niistä palveluista joissa olemme jo valmiiksi Euroopan hännillä, eli tasa-arvoisesta ja kattavista palveluista. Nämä säästötoimet ja nyt paljastunut hyvinvointialueiden todellinen alijäämä taitaa todellisuudessa tiputtaa Suomen OECD maiden hännille, eikä sillä voi olla mitään myönteistä imagon nostatusta tiedossa.

Yksi ryhmä joka näistä säästöistä eniten kärsii kaikessa hiljaisuudessaan on juurikin sairastuneet ja vammautuneet, joiden toimeentulo perustuu ainakin joltain osin kansaneläkkeeseen, peruspäivärahaan tai muuhun sosiaalitoimen tukeen. Tähän tukeen lasketaan myös avustajapalvelut sekä kuljetuspalvelut vaikka niitä ei rahallisesti palveluntarvitsijan tuloksi lasketa. Näistä vuosien mittaan tehdyistä säästöistä ja varsinkin tämän hallituksen ankarista leikkauksista johtuen, juurikin sosiaalipalvelut ovat heikentyneet merkittävästi ja ovat jo vaarassa aiheuttamaan suurta inhimillistä kärsimystä ja varmasti sitä jo aiheuttaakin.

Koska itselläni on kokemusta Varsinais-Suomen hyvinvointialueesta (Varha) ja sieltä ennen kaikkea Naantalin vammaispalveluista joka on siis osa tätä sosiaalipalveluja, joihin leikkaukset ovat osuneet enemmän kuin muualle. Nämä leikkaukset ja säästötoimet ovat myös muuttaneet vammaispalveluiden henkilökunnan toimintatapaa, tämä näkyy ennen kaikkea kohonneina hakemusten hylkymäärinä sekä vammaispalvelulain kyseenalaisena tulkintana.  Varsinkin vammaisuuden tai haitan kriteeristöt ovat ottaneet takapakkia ja vaikeavammaisuutta mitataan Naantalin vammaispalveluissa lähinnä 1990 luvun tavalla, jolloin vaikeavammainen ihminen oli  täysin avustettava niin vessa toimissa kuin henkilökohtaisessa hygieniassa. Tämä on antanut Naantalin vammaispalveluille tavan säästää vammaispalvelun menoissa.

On hyvin valitettavaa että juurikin Naantalin vammaispalveluiden sosiaalityöntekijöiden asenne on muuttunut vähätteleväksi ja jopa syrjiväksi. Vaikka tällä asenteellisella ja syrjivällä tavalla saadaan säästöjä niin on varmasti aiheellista kysyä onko hinta oikea? Onko säästöt ja ihmisten arvostuksen vähentäminen tärkeämpää, kuin hyvä maine  ja tasa-arvoinen kohtelu?

Yhtenä esimerkkinä Naantalin vammaispalveliuden asenteellisuudesta voidaan käyttää kuljetuspalvelua, koska kriteeristö on muutettu liki kivikauteen, niin vammautuneilta ja sairastuneilta evätään jo myönnetyt kuljetuspalvelut uuden palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Naantalin vammaispalveluille on aivan sama kulkeeko julkisia kulkuneuvoja eden kohtuullisen tai jopa lainkaan vammautuneen tai sairastuneen kotipaikan lähellä, palvelu lakkautetaan ja jos päätökseen on tyytymätön niin vammautunutta tai sairastunutta kehoitetaan muuttamaan lähemmäksi palveluja.

Tässä siis vain yksi esimerkki vammaispalveluiden toimista, tätä samaa esiintyy myös muuallakin kuin vain Naantalissa, mutta koska asia on tärkeä nostaa esille niin halusin juuri tuon Naantalin vammaispalvelut tähän esimerkkiin. 

Nico Ojala

nico.ojala72@gmail.com

Käypä hoitoa ja mitä niitä muita nyt oli.

 Mikä ihmeen suositus.

Suomessa on pitkään ollut käytäntönä se, että ihmisiä hoidetaan ja tutkitaan käypä hoito -suositusten mukaisesti, mutta mikä on käypä hoito -suositus ja kenelle se on terkoitettu? Tätä allekirjoittanutkin joutui miettimään kun Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso väläytti Helsingin Sanomissa että käypä hoitoa -suositusta voisi muuttaa niin että se vastaa paremmin hallituksen säästöjä jotka kohdistuu maamme terveydenhuoltoon ja sairaalaverkkoon.

Nyt jos mietitään käypä hoito -suositusten historiaa, niin lääkäriseura Duodecim käynnisti käypä hoito -suositusten valmistelun vuonna 1994 ja ensimmäinen suositus näki päivänvalon vuonna 1997. Itse käypä hoito -suositusten hankkeen takana oli ajatus parantaa Suomalaisten sairaanhoidollista laatua ja yhtenäistää hoidollisia vaatimuksia. Vaikka koko käypä hoito -suositus on verrattain nuori järjestelmä, niin nykyään sen merkitys sairaanhoidossa on yksi tärkeimmistä menetelmistä.

Koska käypä hoito -suositus ei perustu lainsäädäntöön näin ollen se ei myöskään ole juridisesti sitova, näin ollen myöskään sen tarkoitus ei ole sitoa lääkäriä ja potilasta yksittäisen hoitopäätöksen tekemisessä. Sen sijaan käypä hoito -suositusta sisällytetään arvioinnissa, kun mietitään onko potilas saanut asianmukaisen tutkimuksen, onko hoito ollut lainmukaista ja yleisesti hyväksyttyä, siis siitäkin huolimatta vaikka käypä hoito -suositus ei perustu lakiin, niin sitä tulkitaan lainmukaisesti.

Tähän on myös varmasti moni vammautunut törmännyt, kun vakuutusyhtiö tai työeläkeyhtiö evää korvaukset vedoten käypä hoito -suosituksiin, eli tämä on se kohta jota he käyttävät päätöksissään kun vedotaan seikkoihin joita olisi pitänyt olla, jotta diagnoosi olisi ollut käypä hoito -suositusten mukainen.

Mutta palataan vielä tuohon alkuperäiseen asiaan, eli käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, kansallisia ja ne perustuvat julkisesti rahoitettaviin tutkimuksiin suosituksia. Toki näistä puolueettomuuksista voidaan olla montaa eri mieltä, esimerkiksi vuonna 2012 tehdyssä selvityksessä havaittiin suuria puutteita riippumattomuudessa, esimerkiksi käypä hoito -suosituksia tehneillä henkilöillä oli suoria kytköksiä niin lääkealan yrityksiin kuin vakuutusyhtiöihin.  Tutkimuksessa selvisi, että yhdellä jäsenellä oli yli kolmekymmentä kytköstä tahoihin jotka hyötyvät juuri käypä hoito -suosituksista.

Jokaisen jäsenen joka on laatimassa käypä hoito -suosituksia tulee ilmoittaa itse sidonnaisuudet, mutta käypä hoito toimitus ei kuitenkaan tarkista annettuja tietoja, vaan kaikki perustuu luottamukseen ilmoittajan ja käypä hoito toimituksen välillä. 

Tämä siis lyhykäisyydessään käypä hoito -suositusten historiasta ja sen merkityksestä terveydenhuoltoon, nyt jos mietitään mitä Sosiaali -ja terveysministeri Kaisa Juuso  sanoi tuossa alussa mainitussa Helsingin sanomien haastattelussa, eli Juuso sanoi että käypä hoito -suosituksia tulisi muuttaa niin että ne vastaisi  paremmin sitä hoidon tasoa mihin maamme terveydenhuolto on menossa näiden leikkausten johdosta, Tämä tarkoittaisi sairaanhoidon ja tutkimuksen romuttamista, koska edes nykyiset käypä hoito -suositukset eivät vastaa sitä todellisuutta vammojen tai sairauksien osalta, varsinkaan jos kyseessä on jokin sellainen tapahtuma jossa vakuutusyhtiö tai työeläkeyhtiö joutuisi korvausvelvolliseksi.

On täysin käsittämätöntä, että Sosiaali -ja terveysministeri edes ajattelee ehdottaa käypä hoito -suositusten politisointia ja näiden suositusten muuttamista sellaisiksi, että valtio voisi todeta, että tehdyt säästötoimenpiteet eivät ole vaikuttaneet terveydenhoidolliseen tasoon lainkaan. Miten maamme hallituksen ministeri voi olla niin tietämätön, että ei tiedä sitä ettei koko käypä hoito -suositus ei edes perustu mihinkään olemassa olevaan lakiin, eikä näin ollen ole millään tavalla kyseisen ministerin alaisuudessakaan. Miten voi olla että ministeri joka siviiliammatiltaan on sairaanhoitaja ei tiedä näin perustavanlaatuisia asioita? Tätä on mielestäni ihan oikeutettua kysyä ja siksi sen kysymyksen esitänkin.

Kipua on, mutta ei tuskaa.

Moni on varmasti huomannut lääkärissä käydessään, että lääkemääräykset ovat muuttuneet ja ennen käytössä olleet kipu tai vaikka unilääkkeet ovat vaihtuneet nukahtamislääkkeisiin ja särkylääkkeisiin. Olen tätä myös itse miettinyt, yrittänyt ymmärtää mistä asia johtuu, mutta mitään järkevää selitystä en keksinyt, niinpä päätin ryhtyä tutkimaan asiaa ja usean eri julkaisun ja parin puhelun jälkeen asia alkoi pikku hiljaa selkeytymään minulle.

Koko asian jäljet näyttävät liittyvän aikoinaan Yhdysvalloissa velloneeseen opioidi pohjaisten lääkkeiden väärinkäyttöön ja siitä seuranneeseen yliannoksiin, asiaa on myös perusteltiin väitteellä, että vahvojen kipulääkkeiden käyttäjillä olisi jotenkin matalampi kynnys siirtyä huumausaineiden kättäjiksi. Tuo episodi johti myös siihen, että Suomessa asiaan otti kantaa myös KELA joka lopulta puuttui asiaan vuonna 2020 ja lähetti niin sanotun paimenkirjeen lukuisille lääkäreille, kirjeessä painotettiin vahvojen kipulääkkeiden vaarallisuutta ja ohjeistettiin lääkäreitä, jotta he eivät enään määräisi opioidipohjaisia kipulääkkeitä potilailleen.

Tuolloin myös alettiin puhumaan kivunhoidon käypä hoito -suosituksen uudistamisesta ja mahdollisesta lääkkeettämästä kivunhoidosta, joka sittemmin myös löysi tiensä juurikin kipulääkityksen käypä hoito -suositukseen vuonna 2022. Tuolloin päivitetyssä ohjeistuksessa keskityttiin aikuisen kivunhoitoon ja koko kivun hoidon -käypähoitosuositus on otettu uudelleen mietittäväksi 30.1.2024 ja valmista tulisi olla noin vuoden päästä eli ensi vuoden alkupuolella.

Kuitenkin jo nyt on huomattavissa, että lääkärit ovat vähetäneet merkittävästi niin vahvojen kipulääkkeiden määräämistä, kuin myös unilääkkeiden määräämistä. Yhteistä näille lääkkeille on riippuvuuden syntyminen, joten voidaan vain arvella että lääkärit ovat jollakin tasolla tietoisia tulevasta uudesta käypä hoito -suosituksesta ja tämä näkyy juurikin sillä, että entistä enemmän siirrytään vaivoista kipulääkkeistä särkylääkkeisiin ja unilääkkeistä nukahtamislääkkeisiin.

On todella valitettavaa, että vammautuneelta joka kärsii voimakkaista kivuista tai univaikeuksista ja jotka ovat saaneet apua lääkkeistä niin arkeen kuin toimintakykyyn, niin nyt heiltä tullaan vaatimaan siirtymista käsikauppalääkkeisiin silläkin uhalla että heistä tulee täysin toimintakyvyttömiä. Kuitenkin samaan aikaan heiltä vaaditaan sosiaaliturvan leikkausten johdosta täyttä työkykyä. 

Kivuton ja virkeä, vai väsynyt ja tuskainen. Näistä kahdestako vammautuneen täytyy tulevaisuudessa valita? Miksi ainakin jollakin tasolla toimintakykyisestä tehdään tarkoituksella täysin toimintakyvytön? Tämäkö on käypä hoito -suosituksen uudistuksen tarkoitus, mihin on unohtunut se kunniakas idea joka Duodecimin ajatuksesta aikoinaan lähti?

Nico Ojala

Kokemustoimija, blogisti / kirjailija ja valokuvaaja.

Säästöjä etsimässä.

 Vammaispalvelut saksii säästöjä.

Nyt kun kaiken maailman leikkuulaudat ja sakset ovat heiluneet sosiaaliturvan kimpussa, leikaten palan sieltä ja palan täältä. Tästä innostuneena maamme hyvinvointialueet ovat ryhtyneet etsimään säästöjä vain  kattaakseen ylisuuren hallinnon kuluja, näin myös sakset löysivät tiensä vammaispalveluihin ja tarkemmin vammaisten kuljetuspalveluun.

Koska vammaisen kuljetuspalvelu on lakiin kirjoitettu subjektiivinen oikeus, mikäli seuraava kriteeri täyttyy, Tämä kriteeri kuuluu seuraavasti. "Henkilö jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja jotka eivät vammansa tai sairautensa johdosta voi käyttää joukkoliikennettä"

Koska kriteeri kuljetuspalvelulle on hyvin laaja ja antaa siitä päättävälle sosiaalityöntekijälle vapaat kädet päättää kuka ei ole tarpeeksi vammainen tai sairas, jotta ei voisi käyttää enään joukkoliikennettä, niin tätä on myös ryhdytty käyttämään säästötoimenpiteenä, varsinkin nyt kun hyvinvointialueet painivat talousvaikeuksissa ja ja kaikki irroitettava raha pyritään haalimaan hallinnon paisuviin kuluihin.

Olen saanut lukemattomia yhteydenottoja tämän asian tiimoilta ja poikkeuksetta jokaisessa on ollut huoli siitä että miten yhteydenottaja pystyy tulevaisuudessa liikkumaan, koska vammaispalvelu on yllättäen katkaissut kuljetuspalvelun ja siis vedoten juurikin tuohon vammaisen ihmisen kuljetuspalvelun kriteeriin, ihminen joka on vuosia käyttänyt kuljetuspalvelua päästäkseen asioimaan vaikka pankkiin, onkin muuttunut sosiaalityöntekijän päätöksellä huomattavasti parempaan kuntoon ja näin ollen ei ole enään oikeutettu kuljetuspalveluun.

Tätä tapahtuu ihan ympäri Suomea ja onkin merkille pantavaa että juuri kuljetuspalvelu on se kohde mistä säästetään, vaikka samainen vammaispalvelu päättää myös ihmisen henkilökohtaisesta avustajasta, mutta näihin ei juurikaan olla puututtu, ei ainakaan niin että avustajan tuntimäärää olisi vähennetty. 

Selkeä syy tälle on varmasti se, että mikäli avustajan tunteja vähennettäisiin, niin sen vaikutukset näkyisivät kohonneina terveydenhuolto kustannuksina, mutta kuljetuspalvelun vähentäminen ei tätä samaa ilmiötä aiheuta ja juuri siksi se on joutunut leikkausten kohteeksi.

Esimerkiksi Varha ( Varsinais-suomen hyvinvointialue ) on vähentänyt merkittävästi kuljetuspalvelua sillä perusteella, että hakija ei ole vaikeasti vammainen vaikka pelkkä vaikea vammaisuus ei ole kriteerinä riittävä perustelu kuljetuspalvelun eväämiselle. Mikäli ihminen ei pysty käyttämään julkista liikennettä esimerkiksi hahmotuskyvyn heikkouden takia ja hänellä olisi suuria vaikeuksia jäädä pois oikealla pysäkillä, niin tästäkin huolimatta tämä vamma ei itsestään riitä Varhan vammaispalveluille kuljetuspalveluiden myöntämiseen, vaikka vammaipalvelulain mukaan hän olisi siihen oikeutettu.

Tämä ei ole pelkästään Varhan tapa toimia, vaan poikkeuksetta kaikki hyvinvointialueet toimivat samoin. Voisi jopa sanoa että säästöjen toiveessa hyvinvointialueet ovat valmiita rikkomaan lakia tai vähintäänkin tulkitsemaan sitä omalla tavallaan, piittaamatta sen aiheuttamista seurauksista jotka pahimmillaan aiheuttavat syrjäytymistä heissä joiden kuljetuspalvelu on nyt lakkautettu.

Sairaaloiden lakkautus uhkaa potilasturvallisuutta.

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso ehdotti Helsingin Sanomiin antamassaan haastattelussa Käypä hoito suositusten muuttamista niin että se vastaisi paremmin sairaaloiden lakkauttamista ja hoidon kiirreellisyyttä, on täysin käsittämätöntä että maamme Sosiaali- ja terveysministeri haluaa politisoida käypä hoito suosituksen. Vaikka kyseinen suositus ei juurikaan puolueettomuutta edusta varsinkaan aivovammojen osalta niin tästäkin huolimatta kyseinen ehdotus ei herätä minussa lainkaan luottamusta siihen missä käsissä maamme terveyspolitiikka on.

Sairaalaverkkoa ollaan muuttamassa siten, että yöpäivystyksiä lakkautetaan useilla paikkakunnilla sekä niin sanottua raskasta ympärivuorokautista kirurgiaa vähennetään viidestä keskussairaalasta, tämä tarkoittaa muunmoassa sitä, että vaikean aivovamman saanut potilas joka vaatii leikkausta joudutaan pahimmillaan kuljettamaan useiden satojen kilometrien päässä olevaan päivystävään sairaalaan, tämä lisää merkittävästi vamman vakavuuden pysyvyyttä sekä lisää riskiä lisävammoille.

Sairaalaverkon uudistus tai paremminkin säästöt myös vähentää aivovammautuneen mahdollisuutta saada asianmukaista kuntoutusta, koska säästöjä haetaan myös sairaalan tukipalveluista kuten fysioterapiasta ja toimintaterapiasta, muutamia nyt mainitakseni. Koska aivovamman saaneen ihmisen toimintakyky on riippuvainen juurikin näistä tukipalveluista, johtaa niiden karsiminen vääjäämättä vammautuneen ihmisen oireiden pahentumiseen ja on omiaan aiheuttamaan lisää työkyvyttömyyttä.

On siis täysin järjen vastaista karsia maamme sairaaloiden toiminnasta tai päivystyksistä, koska niillä aiheutetaan vain lisäkustannuksia pitkälle tulevaisuuteen, myös ihmisen toimintakyvyn heikkeneminen johtaa kohonneisiin kustannuksiin, jotka tulevat heijastumaan hyvinvointialueen vammaispalveluiden alaisuudessa olevien palveluiden kuormittumiseen.

Kaiken kaikkiaan jo tehtyjen sosiaaliturvan leikkaukset ja tulevat eläkeleikkaukset sekä tämä sairaalaverkon säästötalkoot johtavat siihen, että valmiiksi heikossa asemassa olevat ihmiset tulevat kärsimään kohtuuttomasti ja varmasti osa ajautuu täysin toimeentulotuen sekä ruoka-avun tukien piiriin, tämäkö on se mitä maamme hallitus oikesti haluaa? Miksi ei nähdä sitä todellista hätää mikä osaa kansasta kohtaa päivittäisessä arjessaan, miksi pitää jopa tahallisesti lisätä inhimillistä kärsimystä ja häpeää?

Ehdotankin hallitukselle perääntymistä näistä leikkauksista jotka osuu pahiten vammautuneisiin ja sairastuneisiin ihmisiin ja ottavan säästöt sieltä jossa löyhää rahaa on, sitä ei ole ainakaan sairaalaverkossa, ei tukipalveluissa eikä varsinkaan sosiaalituissa. 

Nico Ojala

Kokemustoimija, blogisti / kirjailija ja valokuvaaja.

Syy-yhteys ja sen väärinkäyttäminen.

 Perusteettomat perustelut.

Kun ihminen sairastuu tai vammautuu esimerkiksi työssään, niin kaiken korvausten, työkyvyttömyyden tai osatyökyvyn perusteena on syy-yhteyden toteaminen ja toteen näyttäminen, mikäli syy-yhteyttä ei ole, taikoittaa se ettei vakuutusyhtiö tai työeläkeyhtiö ole lainkaan korvausvelvollinen vammojen tai sairauden osalta, materiaali ja omaisuuskorvauksen velvollisuus ei kuitenkaan poistu. Syy-yhteyttä tulkitaan monella eri tapaa ja suurin vaikuttava tekijä tähän on vammautuneen tai sairastuneen terveydentilan historia jota myös hyvin tarkalla luupilla tutkitaan.

Mitä syy-yhteys sitten tarkoittaa, lyhyesti se on syy ja seuraus, mutta asiaa kannattaa avata huomattavasti enemmän jotta kokonaisuus tulisi paremmin ilmi, tärkeää on myös käsitellä syy-yhteyden väärinkäyttöä, niin vakuutusyhtiöiden asiantuntijoiden osalta kuin myös vakuutuksen ottajan osalta, koska syy-yhteyttä käytetään kaikissa vakuutuksissa korvauksien maksamisen perusteena, niin otan tähän kirjoitukseen tarkasteltaviksi osapuoliksi vakuutuksen myyjän kuin sen ostajan.

Syy-yhteys on näyttöön tai tutkimukseen perustuva kokonaisuus, jolla on merkittävä rooli vakuutustapahtumassa. Kuvitellaan nyt vaikka vesivahinkoa, eli asunnon vesiputki vuotaa rakenteisiin aiheuttaen kosteus ja lahovaurion, toisin sanoen syy ja seuraus on kiistaton, mutta nyt täytyy tutkia mistä vuoto johtui, oliko kyseessä huolimattomuudesta johtuva putkirikko vai esimerkiksi korroosiosta johtuva vuoto. Tämä vaikuttaa vakuutustapahtuman lopputulokseen, tähän myös vaikuttaa vakuutuksen ottajan kertomus tapahtuneesta, joten rehellisyys ennen kaikkea.

Samaa voidaan käyttää sairastumisessa, otetaan tässä esimerkiksi keuhkoahtauma, ihminen sairastuu työssään keuhkoahtaumaan ja joutuu pitkälle sairaslomalle, nyt täytyy tutkia onko kyseessä ammattitautuilain mukainen työperäinen sairastuminen vai johtuuko sairaus jostain muusta tekijästä. Jos ihminen työskentelee vaikka linja-auton kuljettajana niin suurella todennäköisyydellä kyseessä ei ole työperäinen sairaus, mutta jos hän työskentelee esimerkiksi kaivoksella jossa kivipölyn takia työolot altistavat kyseiselle sairaudelle, niin syy-yhteys täytyy selvittää, koska on ilmeistä että työoloilla on ollut merkitystä sairastumiseen.

Tämä pätee myös tapaturmiin, eli voiko kulloinkin kyseessä oleva vammamekanismi aiheuttaa vakuutetulla todettua vammaa, esimerkiksi onko kaatuminen voinut aiheuttaa käden murtuman ja niin edelleen. Syy-yhteys on siis aina selvitettävä vakuutustapahtuman oleessa kyseessä, ilman sitä ei vakuutustapahtumaa voida käsitellä, siksi siis syy-yhteys on niin tärkeä ja siksi siitä puhutaan niin paljon.

Lääketieteellisesti syy-yhteys tarkoittaa seuraavaa: Syy-yhteyden arviointiin käytetään muiden mahdollisten syytekijöiden poissulkemista lääketieteellisellä tutkimuksella, apuna käytetään olemassa olevaa lääketieteellistä tutkimustietoa sekä kokemusperäistä tietämystä vammojen ja sairauksien syntymekanismista. Tämä lyhykäidyydessään siitä mitä tarkoittaa lääketieteellinen syy-yhteyden arviointi.

Oikeus tulkitsee syy-yhteyden seuraavasti: Lääketieteellisesti todennäköinen syy-yhteyden vaatimus on näytetty toteen, jos vahingonkärsijän oireille ei voida asiassa esitetyn näytön perusteella osoittaa mitään muuta todennäköisempää syytä. 

Näin siis muodostuu syy-yhteys niin tukimuksellisesti, lääketieteellisesti kuin oikeuden tulkintamnakin.

Syy-yhteyden varjopuoli.

Koska syy-yhteys on määräävä telkijä vakuutustapahtumassa ja sen olemassa olo oikeuttaa niin vahingonkorvauksiin kuin pahimmillaan työkyvyttömyyteen, tämän takia myös vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt ovat hanakasti tarttuneet tähän ja systemaattisesti ryhtyneet eväämään syy-yhteyttä, muun moassa väittämällä, että lääketiede ei ole eksakti tiede ja oireiden tai vammojen syynä saattaa olla jokin muu syy. Asia on sinänsä hupaisa koska he itse pyytävät lääketieteellistä asiantuntijalausuntoa syy-yhteyden kumoamiseen Tampereen suunnalta, vaikka samaan hengenvetoon väittävät ettei kyseinen tiede ole eksaktia.

Vakuutusyhtiöt kuten ei työeläkeyhtiöt ryhdy yleensä kumoamaan lääketieteellistä näyttöä vammoista tai sairaudesta, vaan he kyseenalastavat syy-yhteyden, eli heidän mukaansa henkilöllä on nämä vammat tai sairaudet, mutta ne eivät johdu tapaturmasta tai työoloista. Tämä johtuu siitä, että mikäli he kiistäisivät vammat tai sairaudet niin heidän näyttövelvoite kasvaisi merkittävästi, siksi syy-yhteyden kumoaminen on heistä helpompaa.

On totta että niin vakuutusyhtiöillä kuin työeläkeyhtiöillä ei ole mitään taloudellista riskiä kieltää systemaattisesti syy-yhteys, koska vammautuneen tai sairastuneen ihmisen on omalla kustannuksellaan pystyttävä kumoamaan tämä syy-yhteyden evääminen. Vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt luottavat siihen, että vammautunut tai sairastunut ei uskalla ottaa niin suurta taloudellista riskiä ja viedä asiaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi ja koska vain murto-osa näistä vakuutusyhtiöiden ja työeläkeyhtiöiden kiistämistä syy-yhteys riidoista päätyy vakuutetun hyväksi ilman oikeudenkäsittelyä, niin voidaan sanoa että nämä yhtiöt käyttävät häikäilettömästoi vammautuneen tai sairastuneen ihmisen taloudellista tilannetta hyväkseen.

Tämä syy-yhteyden evääminen perustuu lähtökohtaisesti siihen, että oireet tai vammat johtuvat jostain muusta tapahtumasta tai sairaudesta kuin itse tapaturmasta. Yleensä aivovammojen yhteydessä tulevasta niskan retkahdusvammasta ja sen oireet kumotaan toteamalla, että vamma on jo parantunut ja muutokset niskarangassa johtuu iän mukaisesta rappeutumasta, toisin sanoen myönnetään vamma mutta kiistetään syy-yhteys. Tätä tapahtuu vaikka kyseessä olisi alle kolmekymmentä vuotias ihminen. Voikin kysyä miten on mahdollista että parhaassa työiässä oleva ihminen on luustoltaan niin rappeutunut ettei kykene tekemään työtään?

Myös muut vammat, kuten aivovamma myönnetään mutta syy-yhteys itse tapaturmaan kiistetään. Yleensä syytä haetaan vammautuneen sairaushistoriasta ja pienikin maininta pyörällä kaatumisesta tai jostain muusta vastaavasta antaa vakuutusyhtiöille ja työeläkeyhtiöille aseen vammautunutta vastaan, vaikka vamman synty olisi lääketieteellisesti epätodennäköisempää kuin itse tapaturman seurauksena syntynyt, niin siitä huolimatta tähän sairaushistorian asiaan vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt tarrautuvat. 

Koska syy-yhteys on kaiken keskiössä, on tärkeää että vammautunut tai sairastunut pystyy kiistattomasti todistamaan vamman tai sairauden yhteyden tapaturmaan. Täytyy muistaa että uudistetun työtapaturma- ja ammattilautilain mukaan vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkärit ovat valavelvollisia, eli heidän tulee valan velvoittaman todistaa antamansa asiantuntijalausunto oikeaksi, mikäli asiaa käsitellään oikeudessä. Tämä koskee myös vakuutusyhtiöiden tilaamia lausuntoja mitä yleensä Tampereella tehtaillaan.

Mikäli vammautunut tai sairastunut uskaltaa ottaa taloudellisen riskin ja viedä vakuutusriita oikeuteen sitten vaikka vain syy-yhteyden osalta, niin hänen mahdollisuutensa voittaa on todennäköisesti suurempi, kuin että asiaa käsitellään muutoksenhakuelimessä ja Vakuutusoikeudessa.

Nico Ojala

Sisällöntuottajan vastuuvapaus.

 Toivottavaa muutosta etsimässä.

Olen pitkään harrastanut valokuvaamista ja kirjoittamista, eli voisin kutsua itseäni sisällöntuottajaksi. Tästä sisällöntuottajasta päästäänkin sujuvasti asiaan johon törmäsin tutustuessani erään kuvataiteilijan töihin, mikä näissä kuvissa yllätti, ole se että kuviin oli liitetty sisältövaroitus, kuten saattaa aiheuttaa ahdistusta ja niin edelleen. tästä intoutuneena halusin ottaa selvää mikä ja miksi tämä sisältövaroitus on tullut ja ketä varten se on laitettu sinänsä erittäin taidokkaasti otettuihin kuviin.

Asiaa tutkiessani, törmäsin ensiksi Kallion ilmaisutaidon lukion artikkeliin, jossa opiskelijat ovat ryhtyneet lisäämään sisältövaroituksia omiin töihinsä, jotta muiden opiskelijoiden olisi helpompaa käsitellä kulloinkin esitettävää teosta tai näytelmää. Erityisesti vanhat klassikot ovat joutuneet ison luupin alle ja näistä tehdyt esitykset suorastaan vilisevät eri sisältövaroituksia.

Toki Kallion ilmaisutaidon lukio ei ole ainoa paikka jossa valukuviin tai näytelmiin lisätään sisältövaroituksia, tämä trendi on ollut käytössä jo jokusen vuoden yhdysvallossa ja varsinkin siellä sijaitsevissa oppilaitoksissa, myös jotkin näytteilleasettajat eri ateljeissa ja muissa näyttelytiloissa ovat ottaneet sisältövaroitukset käyttöön selvittääkseen asiakkaille valmiiksi mitä he mahdollisesti tulevat kokemaan katsellessaan näyttelyä.

Koska sisältövaroitus on jollakin tapaa varoitus katsojalle ja sillä yritetään suojella tai paremminkin kertoa, että esimerkiksi valokuva jota hän katsoo saattaa järkyttää tai ahdistaa, niin mielestäni kyseistä tapaa voisi käyttää myös vakuutusyhtiöiden lausunnoissa ja työeläkeyhtiöiden päätöksissä. Vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt voisivat lisätä päätöksen yläreunaan valmiiksi sisältövaroitukset kuten, päätös jota luette, saattaa ahdistaa sekä aiheuttaa vihan tunnetta. Päätös perustuu kuvitteelliseen aineistoon, eikä sen tekemiseen ole käytetty eläinkokeita.

Mikäli kyseinen sisältövaroirus olisi jo valmiina lausunnon yläreunassa niin lukija tietäisi, että jälleen tuhannen kerran hän sai hylyn yhtiöltä. Nykyinen tapa joka ei sisällä sisältövaroituksia vain kuluttaa vammautuneen tai sairastuneen aikaa, kun hän joutuu lukemaan tuota  vakuutusyhtiöiden satuja kuvitteellisista sairauksista tai vääränlaisista tyynystä johtuvista aivovammoista.

Pieni pala historiaa.

Suomen vakuutus- ja työeläkeyhtiöiden vakuutuslääkärijärjestelmä sekä näihin liitoksissa olevat muutoksenhakulautakunnat että Vakuutusoikeus ovat aivan ainutlaatuisia Euroopassa, missään muualla ei ole samallaista järjestelmää. Toki kaikilla mailla on oma vakuutusmallinsa, mutta heidän toiminta on avointa ja perustuu kansainväliseen lakiin, mutta ei meillä. Meidän järjestelmä on jotain ihan muuta kuin usein puhutuilla verrokkimailla, mutta miten Suomi on saanut luotua kyseisen järjestelmän joka kaikkiaan pohjautuu suljettuun päätöksentekoon ja mitä tämä suljettu päätöksenteko on?

Jos lähdetään liikkeelle tuosta suljetusta päätöksenteosta, niin sillä tarkoitan vakuutuslääkärin roolia koko vakuutusprosessin aikana, vakuutusyhtiön käyttämä asiantuntijalääkäri, kuten heitä kutsutaan on vakuutusyhtiön palkkalistolla ja saattaa samaan aikaan toimia lääkärinä vakuutusyhtiön omistamassa terveydenhuoltoalan yrityksessä, eli hänen palkanmaksaja on molemmissa tehtävissä sama. Muutoksenhakulautakuntien vakuutuslääkärijäsenenä istuu pahimmillaan saman vakuutusyhtiön edustaja jonka päätökseen muutosta haetaan. Mikä asiasta tekee todella erikoista on se, että pahimmillaan sama vakuutuslääkäri saattaa olla Vakuutusoikeudessa vakuutusyhtiön omistaman yksityisen terveydenhuoltoyrityksen edustajana, antamassa asiantuntijalausuntoa jopa omaa lausuntoaan koskevassa asiassa.

Vakuutusyhtiön käyttämät lääkäriasemat, eli ne joihin vakuutusyhtiö ohjaa vammautuneen tai sairastuneen ovat käytönnössä vakuutusyhtiön omistamia ja juuri samoja joissa heidän omat vakuutuslääkärit työskentelevät siviiliammatissa. Toisin sanoen, kun vammautunut tai sairastunut lähetetään vakuutusyhtiön toimesta tutkimuksiin johonkin sairaalaan, niin käytännössä hänestä tehdään jo silloin vakuutusyhtiölle myönteinen lausunto. Se mikä tätä ongelmaa pahentaa on juurikin lakiin kirjattu pykälä, joka antaa vakuutusyhtiölle oikeuden määrätä sen hoitolaitoksen jonka he katsovat parhaakseen kulloisessakin tilanteessa, tämä laki on voimassa kaikissa lakisääteisissä vakuutuksissa, mutta ei kuitenkaan vapaaehtoisessa vakuutuksessa.

Eli vakuutuslääkärijärjestelmä toimii todellisuudessa hyvin pienellä ja sulketulla piirillä ja vieläpä lain tuoman turvan mukaan. 

Miten sitten tämä koko vakuutus- ja työeläkeyhtiöiden valta saatiin näin suureksi, että edes Eduskinta ei siihen halua puuttua. Kaikki alkoi 90 luvun laman aikana, jolloin niin sanotut ostakapankit tekivät salaisen sopimuksen Suomen valtion kanssa ja ostivat ongelmissa olevat pankkitoiminnat, tämä sopimus on nimeltään SSP- Sopimus joka julistettiin 100 vuodeksi salaiseksi, sopimusta on säilytetty Presidentti Koiviston kassakaapissa ja sitä on useasti pyydetty julkiseksi, mutta turhaan.

Nämä ostajapankit ovat tänä päivänä vakuutus- ja työeläkeyhtiöitä jolle siis eduskunta ei voi tehdä mitään tuon salaisen sopimuksen turvin. Seuraava käännekohta tässä saagassa oli vuoden 2014, jolloin silloinen Pääministeri Kokoomuksen Stubb yhdessä hallituksen kanssa antoi esityksen uudesta työtapaturma- ja ammattitautilaista, uudessa laissa vakuutuslääkäreille annettiin vapaus kirjata lausuntonsa ilman terveydenhuotohenkilöstön muotovaatimuksia. 

Vakuutus- ja työeläkeuhtiöt ovat olleet suurimpien rahoittajien joukossa yhdessä etujärjestöjen kanssa kun vaaliraa on jaettu, on varmasti syytä ja aiheellista kysyä onko tällä rahalla myös ostettu omaa etua?

Suomen liittyessä Euroopan unioniin, Suomi neuvotteli itselleen vapauden käyttää kansallisia lakisääteistä vakuutusta sekä Vakuutus, että muutoksenhakuelimiä. Näissä neuvotteluissa yhtenä painavana syynä oli Suomen tekemä ostajapankkien SSP-Sopimus.

Sittemmin Suomi on saanut lukuisia langettavia päätöksia Euroopan ihmisoikeuustuomioistuimesta, esimerkiksi Vakuutusoikeuden toiminnasta, mutta mihinkään muutoksiin ei silti olla ryhdytty.  Tämä johtuu niin tuosta sopimuksesta kuin vakuutus- ja työeläkeyhtiöiden antamasta vaalirahoituksesta.

Siinä pieni muistutus mistä meidän epäreilu ja ihmisarvoa loukkaava vakuutuslärjestelmä on lähtöisin, mikään ei muutu ennen kuin tuo sopimus julkaistaan ja kaikki vanhat edustajat ovat poistuneet areenalta.

Nico Ojala