Näännytyksen uusi tuleminen.

 Osatyökykyisen kyykytys.

Maamme hallitus on tuomassa käytäntöön työnhakumallia, jonka edellinen työministeri Satonen kehitteli. Kyseinen työnhakumalli on todella ankara eikä erottele millään tavoin työttömän todellista työkykyä. On varmasti ihan ok tiettyyn rajaan saakka asettaa vaatimuksia joidenkin etuisuuksien saamiselle, mutta rajansa kullakin kuitenkin on. Uusi työnhakumalli on lähtenyt lausuntokierrokselle huhtikuun lopussa ja lakia valmistellaan nopeutetulla aikataululla, siten että uuden työnhakumallin esitys tuodaan jo syksyllä eduskuntaan ja uusi laki tulee voimaan heti vuoden 2026 alusta.

Mitä uusi työnhakumalli pitää sisällään? Lyhykäisyydessään uusi malli keskittyy vain rangaistuksiin, mallissa ei ole ainuttakaan "porkkanaa" vaan kaikki toimet keskittyy työttömän työnhakijan velvotteiden kiristyksiin ja etuisuuksien menettämisiin. Avataan tämän lausuntokierroksella olevan lain sisältöä hieman enemmän ja siitä seuraavaksi:

Työttömän työnhakijan on haettava 0 - 4 työpaikkaa kuukaudessa, riippuen oman työssäkäyntialueen avointen työpaikkojen määrästä. Tämän päätöksen tekee kunnan työvoimaviranomainen. Kyseinen viranomainen myös päättää kuka on työkykyinen ja kuka ei, mutta lähtökohtaisesti jos ihminen on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi riippumatta todellisesta työkyvystä, katsotaan tämä henkilö työttömäksi ja silloin myös uusi laki on häntä velvoittava.

Mitä tapahtuu jos työtön jättää hakematta hänelle määrättyjä numeraalisia työpaikkoja? Jo ensimmäinen rike tarkoittaa yhden (1) viikon karenssia työttömyysetuuteen, toinen rike tarkoittaa kuuden (6) tai jopa kahdentoista (12) viikon työssäolovelvoitetta ilman työttömyysetuutta. 

Työssäolovelvoite puolestaan tarkoittaa, että työttömän henkilön on osallistuttava tietynlaisiin palveluihin tai palkalliseen työntekoon, jotta etuus palautuisi. Näitä laissa määriteltyjä palveluita on esimerkiksi: Työvoimakoulutus, työllistymistä edistävä palvelu sekä päätoiminen opiskelu. Mutta jos lähdetään purkamaan näitä "tietynlaisia" palveluja hieman tarkemmin, niin yksi toimi herättää allekirjoittaneen huomion, nimittäin työllistymistä edistävä palvelu. Tämä palvelu pitää sisällään seuraavia toimia, kuten työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu, työnhakuvalmennus, työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta.

Koska laki pitää sisällään jo työvoimakoulutuksen ja opiskelun, niin nämä tietynlaiset palvelut todellisuudessa tarkoittaa tässä kohtaa työnhakuvalmennusta ja kuntouttavaa työtoimintaa. Toisin sanoen työtön joka rikkoo työnhakuvelvoitetta niin hänet voidaan määrätä 6 - 12 viikon mittaiseen palkattomaan kuntouttavaan työtoimintaan riippuen täysin kunnan työvoimaviranomaisen päätöksestä.

Tämä siis siitäkin huolimatta, mikä on henkilön todellinen työkyky. Uudessa laissa on myös kohta, joka määrittää kuinka pitkäksi aikaa työttömyysturvan voi menettää, mikäli työtön työnhakija ei suoriudu hänelle annetusta tietynlaisesta palvelusta, tuo aika on peräti 5 vuotta. 

On täysin kohtuutonta, että ihminen joka on vammautunut tai sairastunut, mutta ei ole syystä tai toisesta päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle ja joutuu ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi, jotta hän olisi oikeutettu ensisijaiseen etuuteen, eli tässä kohtaa työttömyyskorvaukseen joutuu nyt tämän kaltaiseen mielivaltaan joka pahimmillaan saattaa viedä hänen koko toimintakyvyn siihen pisteeseen, ettei hän enään suoriudu edes tavallisista arjen askareista, kuten ruuanlaitosta tai laskujen maksusta.

Mutta tätä on siis tulossa, mutta ei siinä kaikki kuten myyntimiehet sanovat. Jotta vammautuneen tai sairastuneen elämä ei olisi liian helppoa niin maamme hallitus on myös tekemässä merkittäviä tiukennuksia toimeentulotukeen.

Toimeentulotuen leikkaukset.

Kuten tuossa jo alustin, niin maamme hallitus on tekemässä merkittäviä leikkauksia myös toimeentulotukeen. Vaikka kyseinen tuki on virallisesti viimesijainen tuki ja tarkoitettu vain väliaikaiseksi tueksi ensisijaisen tuen lisäksi, kuten työttömyyskorvauksen rinnalle, niin todellisuudessa  toimeentulotuesta kuitenkin muodostunut usealle ihmiselle pysyvä tukimuoto ensisijaisen tulon rinnalle, kiitos siitä kuuluu vuonna 2024 tehtyihin sosiaaliturvan leikkauksiin, nyt siis myös tuota tukea ollaan leikkaamassa ja näin ajamassa ihmisiä entistä enemmän ahtaalle.

Miten toimeentulotukea sitten leikataan? Esityksen mukaan toimeentulotuen suojaosuus 150€, eli summa jonka tukea saava on voinut tienata, ilman että se on leikannut toimeentulotuen määrää. Tämä suojaosuus ollaan poistamassa, sekä toimeentulotuesta ollaan tekessä vastikkeellinen, toisin sanoen tukea saavan on tehtävä hänelle määrättyä työtoimintaa tai muuta vastikkeellista toimintaa tuen saamisen edellytyksenä.

Jos mietitään, että ihminen joka on työkyvytön, eikä selviydy uuden työnhakulain vaatimuksista ja hän saa karenssin tai joutuu kuntouttavaan työtoimintaan, josta työkyvyttömyyden takia on mahdotonta suoriutua. Tämä ihminen hakee toimeentulotukea elämisen kustannusten kattamiseksi, tämä ihminen tullaan nyt toimeentulotuen saamisen edellytyksenä määräämään jälleen työtoimintaan. Tämä tilanne on aivan kestämätön oravanpyörä ja ajaa tuen saajan täydelliseen köyhyyden kierteeseen.

En pysty ymmärtämään maamme hallituksen haluaa lyödä koko ajan heikossa asemassa olevia ihmisiä ja leikata sekä vaikeuttaa heidän jo valmiiksi haasteita täynnä olevaa arkea. Muutokset työnhakuun ja toimeentulotukeen osoittaa täydellistä tietämättömyyttä sekä vieraantumista todellisuudesta. Mitä näillä toimilla kuvitellaan saavuttettavan? Lisää köyhyyttä ja syrjäytymistä? Vai toivooko hallitus ihmisten poistuvan muonavahvuudesta oman käden kautta, sillähän ne tilastot sitten paranee.

On myös havaittavissa, että tietyt potilasjärjestöt ovat ennemin hiljaa asiasta, kuin että nostaisivat asiaa esille. On tärkeämpää pitää rahoittajat tyytyväisenä ja ottaa selfieitä, kuin että pidettäisiin huolta jäsenistä ja oltaisiin huolissaan heidän kyvystään selviytyä muuttuneessa, suorastaan arjalaisen määräysvallan arjessa.

Nico Ojala

Ettei vain kukaan suuttuisi vol 2

 Sanoista tekoihin.

Aivovammaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja syyttää minua valehtelusta ja mustamaalaamisesta, sekä tahallisesta Aivovammaliittoon kohdistetusta loanheitosta. Tämä oli ihan odetettavissa, kun kerroin muutaman tosiasian Timo Kalliojasta. Mutta jotkin asiat vain on tuotava esille, muuten meidän vammautuneiden asiat eivät muutu mihinkään, vaan junnaavat vain paikallaan. 

Mitä sitten viimeksi kirjoitin? Kirjoitin että Kallioja vähättelee vammaispalvelujen ongelmia, kirjoitin, että hänen poliittinen ideologia ohjaa päätöksentekoa Aivovammaliitossa, kirjoitin, että hän puolustaa rikkaille annettavia veronalennuksia, mutta ei ota kantaa sosiaaliturvaleikkauksiin, sekä kirjoitin, että hän tukeutuu poliittisiin päättäjiin, eikä uskalla sanoa mitään mikä saattaisi suututtaa heidät.

Kallioja myös sanoi Aivovammaliiton kevään liittokokouksessa, että lietson paniikkia kun väitän että vammaispalvelut on "kriisissä" ja tilanne kentällä on kestämätön. Kallioja kieltää tämän sanomisen, vaikka kuulijoita oli paikalla useita. 

Ehdotin Kalliojalle, että katsotaan mahdollinen tallenne kokouksesta ja jos minä olen väärässä, pyydän kaikilta Aivovammaliiton jäseniltä ja työntekijöiltä anteeksi, sekä poistun areenalta. Jos Kallioja on väärässä, hän pyytää minulta anteeksi ja luopuu puheenjohtajan tehtävästä. Tämä ei tietenkään Kalliojalle sopinut, perusteluna se että hänet on valittu yksimielisesti tehtävään eikä minulla ole mitään valtaa vaatia tälläistä asiaa. 

Koska Kallioja syyttää minua valehtelijaksi, niin laitetaan nyt sitten faktaa pöytään ja tuodaan asiat esille niin kuin ne on. Jos palataan vuoteen 2018, kun hyvä ystäväni teki kansalaisaloitteen vakuutuslääkärien mielivaltaisuudesta, tämä aloite meni oikeutetusti läpi eduskunnasta ja asian hoitamiseksi perustettiin neuvottelukunta. Kallioja oli yhtenä jäsenenä tuossa neuvottellukunnassa, asia vain junnasi paikallaan ja kun asiasta häneltä kysyttiin, niin silloin hän kertoi ettei saa suututtaa vakuutusyhtiöiden edustajia jotka oli yliedustettuna tuossa neuvottelukunnassa, eli jo tuolloin hän pelkäsi esittää kritiikkiä.

Tätä samaa pelkoa politikkojen suuttuttamisesta on seurannut tähän päivään saakka ja sillä on ollut suuri haitta vammautuneiden asioiden hoitoon. 

Kallioja on kommentoinut useasti kirjoituksiani jotka ovat käsitelleet vammaispalvelujen tilaa ja leikkauksia. Kommenteissa hän on toistuvasti tuonut esille että mitään ongelmia ei ole ja asiasta kirjoittaminen on pelkkää paniikin lietsontaa. 

Ihan tiedoksi Kalliojalle, olen pyytänyt ihmisiä kommentoimaan yleisellä tasolla miten vammaispalveluiden leikkaukset ja sotesäästöt ovat vaikuttaneet hyvinvointialueiden vammaispalvelun toimintaan ja annettaviin palveluihin, olen saanut lukemattomia viestejä ihan ympäri Suomea ja noista viesteistä korostuu se epätoivo, joista olen kirjoittanut useaan kertaan. 

On todella huolestuttavaa, että Kallioja tukeutuu tässäkin asiassa poliittisiin päättäjiin ja perustelee näkemystään sillä että esimerkiksi Riikka Purra on hänelle kertonut että mitään ongelmia ei ole. Tai että hän on menossa tapaamaan Kaisa Juusoa, tämä osoittaa täydellistä tehtävän politisointia. Sen sijaan että hän kuuntelisi mitä ongelmia kentällä on oikeasti, niin hän ennenmin uskoo politikkoja.

Mitä puolestaan tulee tähän sosiaaliturvan leikkauksiin, Kallioja ei ole millään tavalla ottanut kantaa asiaan, vaikka juuri tämä leikkaus vaikutti suuresti vammautuneiden asiaan. Sen sijaan Kallioja puolustaa julkisesti rikkaiden verokevennyksiä. Vähän sama kuin haistattaisi pitkät vammautuneille.

Toisin sanoen, olen nyt katsellut tätä Kalliojan toimintaa noin 7 vuotta ja jossain kohtaa tulee mittari täyteen. Tiedoksi Kalliojalle, seison täysin sanojeni takana ja olen valmis menemään vaikka oikeuteen niiden puolesta. 

Muistutat minua toistuvasti siitä että teet tätä työtä vapaaehtoisesti, niin kuule minäkin teen, mutta meissä on se ero että toinen on huolissaan heikossa asemassa olevista ja toinen politikkojen suuttumisesta.

Jätän tämän nyt tähän ja toivon että seuraava hallituksen kokous tuo muutoksen Aivovammaliiton toimintaan, politiikka ei kuulu järjestömaailmaan.

Nico Ojala

Naamioitua ideologiaa.

 Politisoitunut edunvalvonta.

Olen ollu Aivovammaliiton jäsen pian vammautumiseni jälkeen, olen myös saanut kiistatta paljon apua kyseiseltä liitolta. Jäsenyyteni aikana moni henkilö on vaihtunut ja uusia työntekijöitä tullut heidän tilalleen. Tämä vaihtuvuus on täysin tervetullutta ja se uudistaa liiton tapaa toimia aivovammautuneiden edunvalvojana. Kaikki ei suinkaan muutu, on ihmisiä jotka pysyvät ja toimivat omalla tavallaan, heistä tulee henkilöitä joiden toimintatapaa ei kukaan uskalla kyseenalaistaa ja tämä myös ruokkii tätä kierrettä.

Näin on myös tapahtunut Aivovammaliitossa, toiminta on liian politisoitunutta ja oma poliittinen ideologia alkaa ohjaamaan päätöksentekoa, kannanottoja sekä aiheuttaa poliittista purkinäköä. Tämä näkyy selvästi kritiikin puutteena ja toiminta on todella pehmeää poliittisia päättäjiä kohtaan. Tällä on ollut jo vaikutusta jäsenistöön ja tulevaisuudessa tilanne tulee olemaan varmasti kestämätön. Väkisinkin tulee mieleen vanha sanonta, ettei ruokkivaa kättä saa purra.

Otetaan muutama esimerkki, keväällä 2024 kun maamme hallituksen ajamat sosiaaliturvan leikkaukset astuivat portaittain voimaan ja näillä leikkauksilla oli suora vaikutus vammautuneisiin ihmisiin sekä heidän perheeseen, Aivovammaliitto ei ottanut julkisesti kantaa tähän. Pöytäpuheissa kyllä kauhisteltiin, mutta mitään kannanottoa ei Malmilta lähtenyt. Silloin itse tein kirjoituksen Aivovammaliiton Aivoitus lehteen näistä leikkauksista ja se taisi olla ainoa kirjoitus joka asiaa käsitteli.

Nämä leikkaukset vaikiuttavat edelleen vammautuneiden arkeen, mutta edelleenkään Aivovammaliitto ei asiaa esille nosta. 

Toinen asia jota olen ihmetellyt on ollut se, että maamme hallitus on Työministeri Satosen johdolla tuomassa uutta työllistymismallia käytäntöön, tässä mallissa työttömän on haettava keskimäärin neljää työpaikkaa kuukaudessa, tämä haettavien työpaikkojen määrä vaihtelee asunkunnasta riippuen, mutta yhtä kaikki. Tässä mallissa on todella kovat vaatimukset sekä rangaistukset, kuten jos työtön jättää hakematta sovittua määrää työpaikkoja tai menemättä sovittuun haastatteluun saa hän rangaistuksena viikon mittaisen karenssin työttömyysturvaan, mikäli rikkomukset jatkuvat on rangaistuksena jopa kuukauden mittainen työvelvoite.

Koska hyvin moni vammautunut ihminen ei ole syystä tai toisesta päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle, on hänet pakotettu ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi vakka todellista työkykyä ei ole juuri lainkaan. Tämä ihminen joutuu nyt hakemaan useaa työpaikkaa kuukaudessa ja pahimmillaan suorittamaan työvelvoitetta saadakseen toimeentulonsa takaisin. Tämä on aivan kestämätön tilanne ja olen ollut tästä asiasta yhteydessä Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtajaan, mutta tähänkään ei olla puututtu mitenkään meidän edunvalvonnassa.

Kolmas mikä on aiheuttanut kitkaa minun ja Aivovammaliiton välillä on maamme hallituksen tekemän vammaispalvelujen leikkaukset, joilla on ollut suora vaikutus vammaisten elämänlaatuun ja mahdollisuuteen toteuttaa vammaispalvelulain mukaista laadukasta elämää johon kuuluu osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan, mahdollisuus harrastuksiin sekä laadukkaaseen elämään. Olen tästä aiheesta myös kirjoittanut useaan kertaan, mutta se mitä olen saanut vastaukseksi Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtajalta on ollut suorastaan vähättelevä, aivan kuin mitään ongelmaa ei vammaispalveluissa olisi olemassakaan. 

Olen saanut lukuisia yhteydenottoja vammautuneilta joilta on esimerkiksi kuljetuspalvelu lakkautettu ilman sen suurempia perusteluja, tämä lakkautus on johtanut siihen että vammautunut ei pääse osallistumaan omiin harrastuksiin, toinen esimerkki mitä nämä vammaispalvelujen leikkaukset ovat aiheuttaneet, on se että henkilökohtaista apua saa enään vain virka-aikaan ja mikäli iltaisin tai viikonloppuisin tarvitsee henkilökohtaista apua, on se haettava erikseen hyvinvointialueen vammaispalveluista erillisellä hakemuksella, tämäkö on sitä vammaispalvelulain mukaista laadukasta elämää? 

Valitettavasti Aivovammaliitto ei ole puuttunut asiaan mitenkään muuten kuin kertomalla, että Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtaja pyrkii pääsemään keskustelemaan sosiaali-ja terveysministeri Juuson kanssa, mutta tätä ei olla kyetty vielä tekemään. 

Lopuksi mikä katkaisi kamelinselän, on puoliväliriihen päätökset jossa tehdyillä veropäätöksillä annettiin valtava tulonsiirto heikossa asemassa olevilta ihmisiltä suoraan rikkaille. Kirjoittelin tästä sosiaaliseen mediaan ja keskusteluun osallistui myös Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtaja joka hyvin voimakkaasti puolusteli tätä tulonsiirtoa. 

En voi millään tavalla hyväksyä sitä, että ensin leikataan merkittävä osa heikossa asemassa olevien toimeentulosta, sitten tuosta pienestä tulosta verotetaan vielä 20-25% eli todella merkittävä osa ja jos mietitään tuota verotusta ostovoiman kannalta, niin todellisuudessa heikossa asemassa olevilta verotetaan suhteessa eniten tässä maassa ja jos minulle tullaan puolustelemaan rikkaiden veroalea sillä että he maksavat niin paljon veroja joilla sitten rahoitetaan tämän maan sosiaalivakuutus, niin silloin ollaan todella kaikana siitä edunvalvonnan tehtävästä jolla meidän vammautuneiden asiaa tulisi edistää.

On todella valitettavaa, että poliittinen ideologia ohjailee nykyisin vammautuneiden edunvalvontaa ja tätä kautta myös heijastuu kannaottoihin sekä tapaan puuttua selviin ongelmiin kuten vammaispalvelun ongelmiin tai työllisyysmalliin. 

Kuten alussa kerroin, niin henkilöstön vaihtuminen on hyvä asia ja se uudistaa toimintaa, siksi toivon että myös Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtaja ymmärtää siirtyä syrjään ja sitä kautta uudistaa hallituksen toimintaa.

Lopuksi haluan kiittää Aivovammaliittoa näistä useista vuosista joita olen ollut jäsenenä ja toiminnassa mukana, valitettavasti tämä yhteinen taival päättyi, mutta en pysty olemaan mukana toiminnassa jossa ongelmista puhuminen on paniikinlietsontaa ja jossa hallituksen puheenjohtaja puolustaa rikkaita.

Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti muutoksen tuulet raikastaa toimintaa.

Nico Ojala

Pelimerkkien jakaja syyttää pelaajaa.

 Väärin sammutettu.

Olen pitkään kirjottanut niin sosiaaliturvan leikkauksista sekä hyvinvointialueiden leikkauksista, näille molemmille  leikkauksille yhtäläistä on, että ne vaikuttaa eniten heikossa asemassa oleviin ja molempien leikkausten jäljet johtaa samalle sylttytehtaalle, joka tässä tapauksessa on maamme hallitus ja sen säästöpolitiikka. 

On toki totta, että hyvinvointialueet ovat tehneet säästöjä palvelutarjontaan, jotka pääasiallisesti ovat kohdistuneet ympärivuorokautiseen palveluasumiseen sekä palveluverkostoon. Hyvinvointialueet ovat lakkauttaneet terveysasemia ja muutenkin supistaneet toimintaansa, säästöjä on haettu myös sillä, että ostopalveluna hankittua tukipalvelua kuten fysioterapiaa sekä esimerkiksi psykoterapiaa ei olla hankittu yksityiseltä  puolelta, vaan sitä joko on tarjottu omana palveluna jos sitä on ollut saatavilla.

Mistä nämä hyvinvointialueen säästöt sitten johtuu? Selitys on yksinkertainen, rahaa on entistä vähemmän ja tuo valtiolta tuleva summa ei yksinkertaisesti riitä ylläpitämään totuttua palvelutarjontaa. 

Tänään kun selasin facebookkia, niin eteeni tuli Perussuomalaisten puoluesihteeri Harri Vuorenpään video, jossa Harri kertoi että kannattaa miettiä  ketä äänestää jos haluaa ettei palvelusta enään leikata, Harri on tässä ihan oikeassa jos kyseessä olisi Eduskuntavaalit, mutta tässä videolla hän sysäsi siis vastuun ja syyn pelkästään hyvinvointialueiden päättäjille, joka on todella eriskummallista jos miettii, että samainen puolue on kuitenkin vähentänyt hyvinvointialueen pelimerkkejä merkittävästi ja näin pakottanut alueet leikkaamaan palveluista.

Hallitus on myös pakottanut hyvinvointialueet säästökuurille, olisi aivan sama kuka puolue alueiden hallituksissa tai valtuustoissa istuisi, jos rahaa on käytettävissä vain rajallinen määrä, eikä lisää anneta vaikka jo useampi hyvinvointialue on sitä pyytänyt, lopputulos olisi ollut täysin sama kuin nyt, vaikka Harri Vuorenpää kuinka yrittäisi sitä muiden puolueiden syyksi sysätä.

Politiikka on muutenkin omituinen laji, asiat saadaan näyttämään hyvältä, kunhan ne kerrotaan tietyllä tapaa eikä niiden sisältöä avata kuulijalle, tästä hyvänä esimerkkinä on sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson kommentti Eduskunnan täysistunnossa, jossa Juuso kertoi THL:n tutkimuksesta joka käsitteli vanhustenhoidon asiakastyytyväisyyttä. 

Tuon tutkimuksen mukaan noin 90% ympärivuorokautisessa palveluasumisessa, yhteisöllisessä asumisessa sekä kotihoidon asiakkaina olevista koki palvelun kiitettäväksi, todella mahtavaa, meillä on kaikki hyvin ja asiakkaat on kiitollisia. Mikäli tähän tutkimukseen on uskominen.

Tämän on siis lopputulema, entä jos avataan tätä tutkimusta hieman enemmän ja mietitään miten tähän on päästy. Nyky päivänä ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on todella huonokuntoisia vanhuksia joista valtaosa on lähes täysin autettavissa kaikissa toimissa, murto-osa pystyy osittaiseen itsenäiseen toimintaan.  Yhteisöllisessä asumisessa varmasti tyytyväisyys on korkea, mutta kotihoidon osalta olen kyllä hyvin kriittinen.

Esimerkiksi ympärivuorokautisessa palveluasumisessa hoitajat kysyvät asiakkailta näitä kysymyksiä joilla THL tutkii tyytyväisyyttä, koska hoidettavien kunto on todella heikko ja puheen ymmärtäminen saattaa olla jo menetetty, niin hoitajan kysymykseen lähes poikkeuksetta vastataan sanalla kyllä. Jos hoitaja kysyy kysymyksen ja antaa vastausvaihtoehdot kyllä tai ei niin en pitäisi tätä kovin luotettavana tai edes julkaisukelpoisena tutkimuksena.

Sama pätee kotihoitoon, kotihoidon piirissä on entistä enemmän hyvin heikkokuntoisia vanhuksia joista suurin osa myös kärsii dementtian oireista, nämä ihmiset täyttävät itsenäisesti tai omaisten avustuksella kyseisiä tutkimuskaavakkeita, koska kotihoiden henkilökunnalla ei ole kuin maksimissaan 7 minuuttia aikaa hoitaa tarvittavat toimet, kuten varmistaa lääkkeen otto, mahdollinen haavanhoito, lämmittää ruoka ja muut yleistilan tutkimukset, näin ollen he eivät ehdi asiakkaiden kanssa kysymyksiä läpi käimään.

Olen todella hämilläni, että THL on julkaissut tämän kaltaisen tutkimuksen, ilman että tutkimukseen lopputulemaan olisi otettu huomioon vastanneiden kyky ymmärtää kysymystä, tai sitä että kuinka moni kyselykaavakkeista oli itseasiassa henkilökunnan täyttämä. Kaipaisin hieman dataa tämän tutkimuksen muuttujista ja oletetusta virhemarginaalista.

Mutta siis lopputulema oli, että 90% vanhushuollon palvelujen piirissä olevista vanhuksista on tyytyväisiä, tällä lopputulemalla Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso myös perusteli esimerkiksi kotihoitoon tehtäviä säästötoimenpiteitä.

Sama koskee Perussuomalaisten puoluesihteerin lausuntoa, että hyvinvointialueen päättäjät ovat ne ilkeät ja rahanahneet jotka vain kiusallaan haluaa leikata kuntalaisten palveluja, todellisuudessa hänen edustamansa puolueen Puheenjohtaja Valtionvarainministeri Riikka Purra on useaan kertaan sanonut että lisärahaa ei hyvinvointialueille anneta, vaan heidän tulee tehostaa palveluja niin että saavat talouden tasapainoon heille annetuilla rahoilla, eli toisin sanoen hyvinvointialueen leikkaukset ovat maamme hallituksen aiheuttamia, mutta koska syyllinen täytyy tähänkin löytyä jostain muualta, niin on aina helppo osoittaa sormella jotain muuta kuin itseään.

Kun jakaja antaa tietyn määrän pelimerkkejä, ei hän voi sysätä syytä pelaajalle jonka panokset loppuvat ennen kuin peli ehtii edes alkamaan.

Nico Ojala

Avustajat eivät kuulu kaikille.

 Suomen suurin hoitolaitos.

Tasan ei käy avustajan saaminen tässä maassa, ei vaikka olisit kuinka vammautunut hyvänsä, niin selvityksiä selvitysten perään sekä aukottomat todistukset arjen haasteista tulee toimittaa vähintäänkin kolmena kappaleena vammaispalveluille. Näistäkin toimista huolimatta valtaosa hakemuksista hylätään. Perusteluna käytetään lähes poikkeuksetta yhtä ja samaa lausetta, eli "Henkilö ei täytä vammaispalvelulain määritelmää vaikeasti vammainen ja tästä syystä avustajaa ei voida myöntää"  Yritä siinä sitten pysyä edes jollakin tapaa hengissä, kun voimavarat eivät riitä edes ruuan valmistukseen.

Mutta kun edustat tiettyä puoluetta, niin avustajia löytyy enemmän kuin tarpeeksi, esimerkiksi Perussuomalaisten edustaja Sebastian Tynkkynen tarvitsee peräti kymmenen avustajaa selviäkseen arjestaan, on varmasti aiheellista kysyä kuinka suuret haasteet hänellä on arjessa ja kuinka vaikeasti vammainen hän mahtaa olla?  

Eduskunta itsessään on varmasti yksi Suomen suurimmista hoitolaitoksista, jos mietilään että hoidettavia on noin 200 henkilöä ja heidän tarvitsemat avustajamäärät nousee reilusti yli viiden sadan henkilön verran joten ainakin tuolla hoitolaitoksessa hoitajamitoitus on erinomaisessa mallissa.

Joten nyt kaikki vammaispalveluista hylyn saaneet vammautuneet ja sairastuneet ihmiset laittakaa hakemus vetämään tuonne maamme suurimpaan hoitolaitokseen ja seuraavat neljä vuotta avustaja on automaatio ja jos tuntuu että vamma vaatii enemmän kuin yhden niin tehkää kuten Tynkkynen, ottakaa kymmenen avustajaa.

Noin, parodia sikseen ja keskitytään oikeisiin asioihin, siihen mitä on epäreilu politiikka sekä miten välinpitämätön politiikka vaikuttaa vammautuneen elämään.

Perussuomalainen segregaatio

Maamme hallitus on tietoisesti kohdentanut säästötoimiaan vain ja lähes ainoastaan väestöryhmään joka ei hallituksen näkemyksen mukaan tuota tuloja vaan on heidän silmissään pelkkä kustannuserä. Tämä väestöryhmä on juurikin se heikossa asemassa oleva ja pääasiallisesti sosiaalivakuutuksen piirissä oleva. Koska kaikki säästöt kohdistuu tähän ryhmään, voidaan aivan oikeutetusti puhua tiedostetusta ja ideologisesta segregaatiosta, toisin sanoen heikossa asemassa olevat halutaan sijoittaa omaan lokeroonsa ja erottaa muusta yhteiskunnasta.

Perussuomaliset ovat tässä varsin näkyvässä roolissa ja tuovat asiaa esille esimerkiksi somealustoilla, jossa heikossa asemassa olevista luodaan tietoisesti kuvaa, että he eläisivät vain muiden maksamilla verovaroilla, sekä olisivat jotekin idologisesti työttömiä ja sosiaalitukien väärin käyttäjiä. Tämä mustamaalaaminen on todella tavanomaista ja jopa eri luottamustehtävissä tai kansanedustajina toimivat henkilöt luovat tätä keskustelua jakamillaan päivityksillä, eivätkä millään tavalla edes yritä poistaa täysin asiattomia kommentteja viestiketjuista ja näin itse siis luovat tätä segregaatiota.

Perussuomalaiset ovat tähän mennessä kohdistaneet säästötoimia lukuisiin sosiaalitukiin, kuten asumistukeen, lapsikorotukseen, sairauspäivärahaan, tyottömyyspäivärahan suojaosaan sekä lukuisiin eri sosiaalivakuutuksen etuisuuksiin jotka ovat heikossa asemassa olevien ihmisten ainoa toimeentulo.

Viimeisin säästökeino oli 20 miljoonan säästö vammaispalveluista, tämä säästötoimi toteutetaan tuomalla vammaispalveluihin elämänvaiherajauksen, tämä tarkoittaa sitä, että vammaispalveluiden tarjonta rajataan kokonaan pois vanhuksilta, joiden kunto on niin heikko että he eivät tule toimeen ilman avustajaa, Perussuomalaisten johtama Sosiaali-ja terveysministeriö tiputtaa ison määrän vanhuksia kokonaan avun ulkopuolelle, vaikka tämä ihmisryhmä on ikänsä tehnyt töitä ja maksanut veronsa, toisin kuten Perussuomalaiset haluaa väittää.

Olen saanut myös lukuisia yhteydenottoja omaishoitajilta, joiden omaishoidon sopimusta ei olla jatkettu yllättäen. Perusteluina on käytetty aina samaa mantraa, eli "omaishoidon tarpeen kriteerit ei täyty"  Tästä huolimatta kunnat olettaa ja suorastaan vaatii, että omainen hoitaa joko puolisoaan, lastaan tai vanhempaansa kielteisen omaishoitosopimuksen jälkeen täysin ilmaiseksi, kunnat myös kieltäytyvät tarjoamasta hoitopaikkaa, joten omainen suorastaan pakotetaan tekemään työtä  ilmaiseksi.

Tämä maa on Perussuomalisten toimesta täysin kahtia jaettu ja miksi syytän juuri Perussuomalaisia. Vastaus on hyvin yksinkertainen, Perussuomalaisilla on kaikki ministeriöt hallussaan jotka vastaa juurikin tätä segregaatiota aiheuttavaa tilannetta. Perussuomalaiset ministerit johtaa Sosiaali- ja terveysministeriötä, Oikeusministeriötä sekä sisäministeriötä. Nämä ministeriöt vastaa nyt leikattavista sosiaalituista, kotihoidosta, vammaispalveluista, lastensuojelusta sekä sairaalaverkosta.

Kaiken tähän segregaation huipennuksi voidaan odottaa vaalien jälkeen alkavaa keskustelua siitä, kenelle jatkossa annetaan hoitoa ja kuka on oikeutettu mihinkin hoitoon. Tästä keskustelusta voidaan odottaa vain ja ainoastaan sitä, että me "sosiaalipummit" jäämme jatkossa tilman arvitsemaamme hoitoa, koska emme tuota mitään ja elämme vain muiden rahaoilla, joten hoitakaa itse itsenne.

Joten, näin vaalien alla kanattaa miettiä ketä äänestää.

Nico Ojala

Vammautuneet myynnissä Kelan huutokaupassa.

 Vammautuneet, nuo nykyajan huutolaiset.

Suomi on kokenut kovia aikoja, on sotia ja niiden jatkoja, on lavantautia sekä syöpälaisiä, huutolaisia ja köyhäinhoitoa. Nyt nuo kaikki vitsaukset sotia lukuun ottamatta ollaan ottamassa käyttöön kun Kela kilpaikuttaa vaativan lääkinnällisen kuntoutuspalvelut jälleen ensi vuonna. Näitä kuntoutuksia ovat, fysio-, allas-, ratsastus-, toiminta-, puhe-, musiikki-, perhe-, psyko- ja kuvataideterapia, myös neuropsykologinen kuntoutus tulee kilpailutukseen.

Jos palataan ajassa taakse päin,historian mustiin vuosiin 1800 luvusta aina 1910 vuoteen, tuolloin Suomessa oli käytössä järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokaupaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle, lasten lisäksi kunta myi vanhuksia, sairaita ja vammaisia ihmisiä.

Huutokauppa järjestettiin perinteisesti aina viattomien lasten päivänä 28 juolukuuta, joka lähtökohtaisesti tuntui todella väärältä päivältä myydä lapsia tai vammaisia niistä vähiten tarjoavalle. Huutokauppatoiminta lopetettiin virallisesti vuonna 1923 kun voimaan astui köyhäinhoitolaki, tästä huolimatta kunnat järjestivät huutokauppaa vielä 1930 luvulla ilmeisen laittomasti, koska juuri kukaan ei tuolloin kieltoa valvonut, tai jos valvoi niin ei siihen puuttunut. 

Pienten korvausten ja valvonnan olemattomuuden johdosta huutolaisten kohtelu oli huonoa ja heitä usein käytettiin vain työntekoon erityisesti maaseudulla. Huutolaiset joutuivat raatamaan orjuuden kaltaisissa olosuhteissa ja lapsia sekä vammaisia kohdeltiin julmasti, mutta myös pahoinpideltiin mikäli he eivät jaksaneet tehdä heille annettuja raskaita töitä. Huutolaisia ei myöskään koskenut vuonna 1923 voimaan tullut köyhäinhoitolaki.

Köyhäinhoitolaki oli oikeastaan ensi askel nykyiseen sairausvakuutuslakiin ja sosiaalivakuutukseen, lain tarkoitus oli pitää huolta työntekijästä, eli se ei aluksi koskenut heitä jotka tuolloin työelämän ulkopuolella oli syystä tai toisesta. Köyhäinhoitolain 5§ sisältö kuului seuraavasti: " Jos työntekijä on ollut saman työnantajan töissä tai palvellut samassa liikkeessä tai yrityksessä vähintään kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana tullut kivulliseksi tahi muutoin työhön kykemättömäksi, ettei hän enään voi itseään elättämään, olkoon oikeutettu voimiensa mukaisesti työtä vastaan saamaan kuolinpäiväänsä asti elatuksensa työnantajan tahi, jos niin kohtuullisesti harkitaan, hänen perillisistään tahi liikkeen tai yrityksen omistajalta.

Tätä voisi pitää myös jollakin tapaa jopa perempana lakina kuin nykyistä lakisääteistä työtapaturma- ja ammattitautilakia, joka antaa huomattavasti enemmän valtaa vakuutus- ja työeläkeyhtiöille, toisin kuin tämä köyhäinhoitolaki, joka määrää työnantajan, liikkeen tai yrityksen korvausvelvolliseksi mikäli ihminen sairastui tai vammautui työssään. Laissa on kylläkin yksi seikka joka ei enään tänä päivänä toteudu kovin monessa ammatissa, eli tuo kahdenkymmenen vuoden työskentely samalla työnantajalla.

Myöskään kriteerit jolla köyhäinhoitolain käytäntöönpano määräytyi ei ihan vastaa tämän päivän tarpeita, nuo kriteerit olivat muunmoassa seuraavat: Lain 36 - 38§ köyhäinhoitolaki kohdistettiin mielisairaisiin, avuntarpeessa oleviin, sokeisiin, kuuromykkiin, raajarikkoisiin, kaatuvaistautisiin ja tylsämielisiin. 

Näin siis elettiin yli satavuotta sitten ja kehitys on kulkenut sekä sairaudet ja vammat ovat saaneet uusia nimiä, myöskin lakeja on kirjoitettu uusiksi ja varmasti ihan aiheestakin. Yksi on kuitenkin pysynyt liki samana tämän koko maan historian ajan, eli suhtautuminen vammautuneisiin ja sairastuneisiin, heitä kohdellaan edelleen huonosti, heitä pahoinpidellään hoitolaitoksissa ja sidotaan sänkyihin, tästä esimerkkinä vaikka taanoinen Turun Kupittaan vanhuspuolen psykiatrinen osasto jossa hoidossa olevat olivat joutuneet todella raa'an väkivallan kohteeksi. Vammautuneita lapsia kohdellaan kaltoin hoitolaitoksissa eli syrjintää esiintyy edelleen  ihan kautta linjan aivan kuten huutolaisaikaan, onki siis valitettavaa, että kaikki kehitys ei kulje eteen päin, jotkin tuntuu jäävän paikoilleen ja yhteiskunta on valmis ummistamaan silmänsä koko asialta jotta muilla olisi kaikki paremmin.

Toki joskus myös vammautuneiden ja sairastuneiden oloa on pyritty huomioimaan kuntoutuksella jonka pääasiallinen maksaja on ollut Kela. Kuntoutusta on tarjottu vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena jossa kuntoutujan tarpeet on otettu huomioon yksilöllisesti, toisena muotona on tarjottu harkinnanvaraista laitoskuntoutusta ja osalle tarjottu ryhmäkuntoutus on ollut toimiva muoto, asiat ovat siis joskus ainakin olleet hieman paremmin ja on ainakin haluttu näyttää, että meistä pidetään huolta, jopa kuntoutuksen laatuun on panostettu ja sitä on vaadittu tiukin laatukriteerein.

Noita laatukriteerejä on ollut esimerkiksi painotukset kuntoutustiloihin, henkilökunnan ammattitaitoon sekä jatkuvaan kouluttautumiseen, kuntoutuslaitteisiin, esteettömyyteen ja muihin kuntoutukseen liittyviin tekijöihin, toki hinta on myös näytellyt omaa osaansa koko kriteeristössä, mutta sen painotus on ollut vähäisempää, kuin itse kuntoutuksen. Tämä siis joskus niinä hyvinä aikoina. Pikku hiljaa Kela on kuitenkin ryhtynyt muuttamaan kriteeristöään ja hinta on ryhtynyt näyttelemään aina vain suurempaa osaa palveluntuottajan valitsemisessa, toki tilat, laitteet ja ammattitaito ovat olleet mukana, mutta vähäisemmällä painotuksella.

Nyt kuitenkin tänä vuonna (2024) Kela on päättänyt kilpailuttaa uudelleen vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen johon siis sisältyy alussa mainitsemani kuntoutusmuodot ja uuden kriteeristön laatuvaatimuksena on tällä kertaa vain hinta ja tämä tekee meistä vammautuneista ja sairastuneista juurikin nykyajan huutolaisia, jossa kunnan sijaan Kela on se joka pitää huutokauppaa ja ostajina on tällä kertaa kaikki jotka Kelan palveluntuottajarekisteriin ovat itsensä ilmoittaneet.

Ensi vuodesta lähtien kuka palveluntuottaja tahansa voi kuntouttaa vaikka aivovammaista tai kipuoireyhtymää (CRPS) sairastavaa ihmistä vaikka omassa autotallissa tai kanalassa jos nyt sellaisen sattuu omistamaan, koska mitää painotuksia ei enään ole, ei siis edes ammattitaitoon tai kuntoutustiloihin niin voin vain kuvitella mihin tämä tulee johtamaan. Kuvitellaan vaikka lapsi joka jonkin traumaattinen kokemuksen johdosta joutuu turvautumaan psykoterapiaan, onko oikein että tuo kuntoutus tapahtuu kosteassa kellaritilassa kuin että se tapahtuisi asianmukaisissa tiloissa jossa lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tämä nyt oli aika karrikoitu esimerkki, mutta totuuden nimissä tähän on mahdollisuus uuden kriteeristön puolesta.

Kela myös lakkauttaa ryhmämuotoisen kuntoutuksen kokonaan vuoden vaihteen jälkeen, toki tätä kuntoutusmallia ei juurikaan käytetä ainakaan vammautuneiden tai sairastuneiden osallla, mutta joillekkin varmasti kyseinen kuntoutusmuoto on sopinut ja lakkautuksen johdosta ei toista sopivaa kuntoutusmuotoa välttämättä enään löydy. Tiedän että elämme taloudellisesti vaativia aikoja ja joka paikasta tulee säästää sekä karsia, mutta miksi se tehdään aina vammautuneiden ja sairastuneiden kustannuksella, varsinkin kun kyseessä on Kela tai hyvinvointialueiden vammaispalvelut.

Kuka tai mikä taho oikeuttaa kohtelemaan meitä vammautuneita ja sairastuneita siten, ettei meillä olisi mitään ihmisoikeuksia eikä meidän toimintakyvyn ylläpitämiseksi kannata rahaa tuhlata? Eikö meidän antamalla panostuksella ja maksamilla veroilla ole mitään arvoa? Vaikka pidättekin meitä huutolaisina, niin osoittakaa edes vähän kunnioitusta älkääkä toistako samoja virheita joka meidän maamme historian tahraa ennen ja nyt. Te aiheutatte kärsimystä ahneudella, välinpitämättömyydellä. Te ette tiedä mitä olette tekemässä ja siksi annan teille anteeksi ja toivon että jonain päivänä ymmärätte tekemänne virheen ja tuolloin itse ymmärrätte pyytää meiltä anteeksi.

Nico Ojala

On lottovoitto vammautua muualla kuin Suomessa.

 Kuvitteellisesti kaikki hyvin.

Usein kuulee sanonnan, että on lottovoitto syntyä Suomessa. Tuo varmaan pitää jossain määrin paikkaansa, mikäli on yhtään maailmaa kierrellyt tai uutisia seurannut. Pitäisin tuota Suomeen syntymistä ehkä kuitenkin kuusi plus lisä tilanteena, koska kaikki ei ole kuitenkaan ihan hyvin vaikka niin annamme itsellemme ymmärtää. Esimerkiksi maamme sosiaapalvelut, sairaanhuoto ja sosiaalivakuutukset ovat hyviä esimerkkejä rapistuvasta Suomikuvasta sekä epätasa-arvoisesta kehityksestä.

Myös moni muu asia on Suomessa pielessä, lista olisi varmasti loputon ja enkä sitä sen takia tähän ryhdy kirjaamaan, mutta voisin muutaman minulle tärkeän asian nostaa esille, kuten vakuutus- ja työeläkelaitosten liian suuri valta korvausasioiden päätöksenteossa, vakuutuslääkäreiden koulutus ja palkkiojärjestelmä, kolmannen sektorin alasajo sekä vammautuneen tai sairastuneen liian suuri todistustaakka vakuutuskiistoista ja siihen liittyvä merkittävä taloudellinen riski. Siksi ajatteli kirjoittaa näistä kahdesta aiheesta, eli vakuus- ja työeläkeyhtiöiden liian suuri valta sekä vammautuneen tai sairastuneen merkittävä taloudellinen riski korvauskäsittelyssä, mutta ensin tuosta sosiaalivakuuruksesta.

Moni ei tule edes miettineeksi esimerkiksi mitä sosiaalivakuutus tarkoittaa ja mitä sillä kustannetaan, sosiaalivakuutus tarkoittaa niitä kaikkia etuisuuksia joita meistä lähes jokainen tulee hakemaan ja todennäköisesti saamaan elämänsä aikana, sosiaalivakuutus turvaa toimeentulon lapsen syntymän, vanhuuden, työttömyyden, sairastumisen ja vammautumisen sekä esimerkiksi perheen huoltajan menehtymisen aiheuttamien taloudellisten menetysten varalta. Eli kyse on hyvin merkittävästä vakuutuksesta. On myös hyvä muistaa että osa sosiaalivakuutuksista on ansiosidonnaisia ja perustuu työntekoon. 

Näitä sosiaalivakuutuksen maksajia ovat Kela, tapaturmavakuutus- ja työeläkeölaitokset sekä työttömyyskassat. Sosiaalivakuutus on aikoinaan luotu 1937 ja se perustuu pitkälti silloiseen vaivaishoitoon ja syytinkisopimuksiin. Se mitä moni ei tiedä, niin esimerkiksi sairasvakuutus oli puheissa esillä jo vuonna 1920, eli huomattavasti aikaisemmin kuin sosiaalivakuutus, mutta se näki päivänvalon vasta vuonna 1964, eli yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin kuin itse ajatus sairasvakuutuksesta heräsi. 

Suomi on myös todellisuudessa Euroopan viimeisempiä maita jossa nämä kaksi sosiaalivakuutta otettiin käyttöön, tämä johtui silloisten puolueiden riitelystä jossa Sosiaalidemokraatit ajoivat työväenvakuutusta palkkatyössä oleville, kun taas maalaisliitto ja SKDL pelkäsi tämän jättävän maalaisväestön sairaisvakuutuksen ulkopuolelle. Samaa keskustelua käytiin ansiosidonnaisten eläkkeiden ja kansaneläkkeen välillä, tämä riita johti siihen, että näiden rinnalle luotiin ansiosidonnainen työeläkejärjestelmä 1960. 

Miten sitten nykypäivään on tultu ja mikä on muuttunut, että valta on annettu työeläke- ja vakuutusyhtiöille? Mikä taho on antanut mandaatin ulkopuoliselle taholle päättää meidän sosiaalivakuutuksesta ja miksi siihen ei monista yrityksistä huolimatta saada kuin pieniä muutoksia, kuten olen sen itsekkin saanut kokea ja huomata kun aikoinaan ystävieni kanssa olin luovuttamassa Oululaisen aktiivin Pertti Latvalan alulle panemaa kansalaisaloitetta.

Meidän täytyy palata takaisin politiikkaan ja vuoteen 1991 ja Ahon hallitukseen, tuolloin koettiin myös iso lama, mutta palataan siihen myöhemmin. Silloinen päähallituspuolue Keskusta piti kyllä huolta perusturvasta, eli sosiaalivakuutuksesta mutta leikkasi ansiosidonnaisista etuisuuksista, tämä johti palkansaajan tulojen pienentymiseen. Kun Ahon hallituskausi päättyi, niin vuoroon tuli Lipposen ja sosiaalidekraattien vuoro, jotka puolestaan leikkasivat perusturvasta ja paransi ansiosonnoista sosiaaliturvaa.

Lopullinen kohtalonhetki sosiaaliturvan olemassaolosta koettiin juuri tuolloin 1992 kun silloinen Pääministeri Aho kutsui neljä ostajapankkia luokseen ja tuolloin tehty salainen SSP sopimus antoi pankeille oikeuden poistaa yrityksia markkinoilta ja realisoida heidän omaisuus. Seuraava askel koettiin kun Presidentti Mauno Koivisto kutsui luokseen oikeusjärjestelmän edustajat ja heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema. Koska pankit ottivat valtion heikosti hoidetun talouden omalle kontolle, vastapalveluksena valtio antoi näille oikeuden toimia laittomasti tuon suositummuusaseman nojalla, nykyään nuo 1992 luvun pankit toimivat vakuutusalalla sekä työeläkeyhtiöinä, tässä siis selitys lyhykäisyydessään miksi vakuutus- ja työeläkeyhtiöt ovat siinä asemassa jossa nykyään ovat.

Siinä pieni historian oppimäärä ja selitys nykypäivän tilanteeseen. Edelleen näillä silloisilla pankeilla ja nykyisillä vakuutus- ja työeläkeyhtiöillä on voimassa tuo suosituimmuusasema.

Sosiaalivakuutus jälleen leikkurissa.

Sosiaalivakuutusta on Suomen historiassa leikelty ja välillä paranneltu, mutta kaiken kaikkiaan sen tuoma turva on ollut jollakin tapaa riittävä välttämättömiin menoihin. Samaa ei voida sanoa nykyisen hallituksen toimien jälkeen, jossa koko sosiaalivakuutus halutaan romuttaa ja siirtää valtaa entuudestaan juurikin noille ostajapankkien jälkeläisille. Tämä tarkoittaa todella epävarmoja aikoja monelle sosiaalivakuutuksen käyttäjille.

Sosiaalivakuutuksesta on esimerkiksi leikattu vuonna 2024 lapsikorotukset, suojaosuudet ja aikuiskoulutustuki. Myös asumistukeen on tehty muutoksia, mutta nämä leikkuut realisoituu lopullisesti keväällä 2025.

Näiden tapahtumien ja uusien leikkausten johdosta Suomi on todella huono maa vammautua tai sairastua, vaikka moni toisin luulee. Nykyään jos asianmukaista ja kattavaa hoitoa haluaa, niin ihmisen on siitä itse maksettava. Tämä tarkoittaa, että vain hyvätuloiset ja maksukykyiset voi vammautua tai sairastua Suomessa, meidän muiden kannattaa tehdä se jossain muualla.

Nico Ojala

Naantalin vammaispalvelut juuttui 90 luvulle.

 Asenne ratkaisee.

Tasa-arvoiset ja kattavat terveydenhuolto sekä sosiaalipalvelut ovat maamme sivistyksen perusta ja yksi tasa-arvoisen kohtelun perusteista, jossa huomioidaan niin sairastuneet kuin vammautuneet omana itsenään, sekä osataan että ennen kaikkea halutaan huomioida kulloinkin henkilön arkea hankaloittavat haasteet ja hankaluudet.

Kuitenkin tämän tavoitteen saavuttamiseksi vaaditaan että jokaiselle palveluja tarvitsevalle tulisi turvata riittävät ja laadukkaat  palvelut ihmisen sosioekonomisesta tai asuinalueesta riippumatta, valitettavasti tämä tavoite on menetetty lukuisten säästöjen ja palveluverkoston lakkautusten takia. Varsinkin maamme vammaispalvelut ovat olleet suurten säästöjen kohteena ja tämän johdosta myös vammaispalvelut ovat ryhtyneet karsimaan jo myönnettyjä avustajatunteja sekä kuljetuspalveluja, näissä leikkauksissa ja lakkautuksissa asiakkaan tasa-arvoinen kohtelu on vain kaiho muisto menneisyydestä.

Vuonna 2009 tehdyn OECD maiden tasa-arvoisten ja kattavien terveydenhuolto ja sosiaalipalvelujen  vertailussa Suomi sijoittui koko tutkimuksen häntäpäähän, taakse jäi vain kolme muuta maata, toisin sanoen jo tuolloin oli viitteitä siitä, että maamme terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut ovat joutumassa uuteen valoon, viimeistään tuolloin myös nyt näkyvä alamäki alkoi eikä kukaan tai mikään hallitus puoluepolitiikasta huolimatta ole pystynyt pysäyttämään tuota kehitystä, toki terveyspalveluja on pyritty kasvopesemään ja pyritty näyttämään maailmalle, että kaikki on kunnossa, samalla kuitenkin sosiaalipalvelut on jäänyt täysin ilman huomiota ja tarvittavia toimia. Onkin siis hämmästyttävää, että maamme terveydenhuollon tila tulee jälleen yllätyksenä poliittisille päättäjille ja ennen kaikkea kuvitelma että sosiaalipalveluissa olisi jotenkin löyhää rahaa josta leikata osoittaa täydellistä tietämättömyyttä sekä piittaamattomuutta heitä kohtaan joiden elämää näillä palveluilla pyritään edistämään.

Mutta jos palataan tuohon tutkimukseen ja mitä sen jälkeen on tapahtunut niin kaikesta kiiltokuvista ja kasvojenpesuista huolimatta maamme tasa-arvoinen sekä kattavat terveys- ja sosiaalipalvelut ovat todellisuudessa kolmanneksi heikointa koko EU:n alueelle, meitä huonommin pärjää vain Puola ja Espanja. Tästä todellisuudesta maamme päättäjät haluavat olla hiljaa ja uskotella  että leikkausvaraa olisi vielä jäljellä, sekä palveluverkkoa on mahdollista supistaa ilman että siitä koituisi haittaa palveluja tarvitseville. Koska maamme sairaalaverkko on jo valmiiksi suppea, niin sen vähentäminen ei voi olla näkymättä ihmisten arjessa. Myöskään vammaispalvelujen supistaminen ja myönnettävien palvelujen järjenvastainen leikkaukset aiheuttavat jo nähtävää epätasa-arvoa vammaisten ja sairastuneiden arjessa.

Kun aikoinaan silloista SOTEa alettiin suunnittelemaan, niin jo tuolloin puolueideologiset tavoitteet haluttiin sorvata mukaan SOTEen, SOTE alueita haluttiin mahdollisimman paljon, jotta eräs silloin vallassa ollut puolue olisi saanut sementoida oman kannatuksensa silloisiin maakuntiin, toinen puolue joka tätä soppaa oli hämmentämässä halusi, että SOTE alueita olisi vain viisi ja pääkaupunkiseutu olisi erillään koko SOTEsta. SOTE ei kuitenkaan koskaan maaliin mennyt mutta jo tuolloin tehdyt virheet seurasivat matkassa ja kun viimein hallitus pääsi sopuun niin SOTE muutti nimeään Hyvinvointialueeki ja koko paketti kaikkine virheineen pantiin toimeen.

Pian kuitenkin selvisi kaikille, että rahoitus ylipäätään tämän uudistuksen pyörittämiseen ei kertakaikkiaan riitä ja vain vuosi kun hyvinvointialueet olivat olleet toiminnassa niin koko maanlaajuinen alijäämä on liki 1.5 miljardia. Hallitus on tämän takia patistanut hyvinvointialueiden aluehallituksia etsimään säästöjä ja mistä hyvinvointialueet sitten säästöjä etsii, punakynä löysi hyvin pian säästettävää juurikin niistä palveluista joissa olemme jo valmiiksi Euroopan hännillä, eli tasa-arvoisesta ja kattavista palveluista. Nämä säästötoimet ja nyt paljastunut hyvinvointialueiden todellinen alijäämä taitaa todellisuudessa tiputtaa Suomen OECD maiden hännille, eikä sillä voi olla mitään myönteistä imagon nostatusta tiedossa.

Yksi ryhmä joka näistä säästöistä eniten kärsii kaikessa hiljaisuudessaan on juurikin sairastuneet ja vammautuneet, joiden toimeentulo perustuu ainakin joltain osin kansaneläkkeeseen, peruspäivärahaan tai muuhun sosiaalitoimen tukeen. Tähän tukeen lasketaan myös avustajapalvelut sekä kuljetuspalvelut vaikka niitä ei rahallisesti palveluntarvitsijan tuloksi lasketa. Näistä vuosien mittaan tehdyistä säästöistä ja varsinkin tämän hallituksen ankarista leikkauksista johtuen, juurikin sosiaalipalvelut ovat heikentyneet merkittävästi ja ovat jo vaarassa aiheuttamaan suurta inhimillistä kärsimystä ja varmasti sitä jo aiheuttaakin.

Koska itselläni on kokemusta Varsinais-Suomen hyvinvointialueesta (Varha) ja sieltä ennen kaikkea Naantalin vammaispalveluista joka on siis osa tätä sosiaalipalveluja, joihin leikkaukset ovat osuneet enemmän kuin muualle. Nämä leikkaukset ja säästötoimet ovat myös muuttaneet vammaispalveluiden henkilökunnan toimintatapaa, tämä näkyy ennen kaikkea kohonneina hakemusten hylkymäärinä sekä vammaispalvelulain kyseenalaisena tulkintana.  Varsinkin vammaisuuden tai haitan kriteeristöt ovat ottaneet takapakkia ja vaikeavammaisuutta mitataan Naantalin vammaispalveluissa lähinnä 1990 luvun tavalla, jolloin vaikeavammainen ihminen oli  täysin avustettava niin vessa toimissa kuin henkilökohtaisessa hygieniassa. Tämä on antanut Naantalin vammaispalveluille tavan säästää vammaispalvelun menoissa.

On hyvin valitettavaa että juurikin Naantalin vammaispalveluiden sosiaalityöntekijöiden asenne on muuttunut vähätteleväksi ja jopa syrjiväksi. Vaikka tällä asenteellisella ja syrjivällä tavalla saadaan säästöjä niin on varmasti aiheellista kysyä onko hinta oikea? Onko säästöt ja ihmisten arvostuksen vähentäminen tärkeämpää, kuin hyvä maine  ja tasa-arvoinen kohtelu?

Yhtenä esimerkkinä Naantalin vammaispalveliuden asenteellisuudesta voidaan käyttää kuljetuspalvelua, koska kriteeristö on muutettu liki kivikauteen, niin vammautuneilta ja sairastuneilta evätään jo myönnetyt kuljetuspalvelut uuden palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Naantalin vammaispalveluille on aivan sama kulkeeko julkisia kulkuneuvoja eden kohtuullisen tai jopa lainkaan vammautuneen tai sairastuneen kotipaikan lähellä, palvelu lakkautetaan ja jos päätökseen on tyytymätön niin vammautunutta tai sairastunutta kehoitetaan muuttamaan lähemmäksi palveluja.

Tässä siis vain yksi esimerkki vammaispalveluiden toimista, tätä samaa esiintyy myös muuallakin kuin vain Naantalissa, mutta koska asia on tärkeä nostaa esille niin halusin juuri tuon Naantalin vammaispalvelut tähän esimerkkiin. 

Nico Ojala

nico.ojala72@gmail.com

Ostamatonta palvelua ja kolmannen sektorin alasajoa.

 Tukipalvelun juurihoito.

Juurihoito, tuo hammaslääkärin toimittama toimenpide joka saa tajunnan sumenemaan sekä aiheuttaa pakottavaa tarvetta ja halua kääntää tuo hampaan juuria sorkkiva tohrori niskalenkillä kesäaikaan. Toimenpide on kivulian ja pitkäkestoinen, eikä lopputuloksesta aina ole varmuutta.

Tätä samaa metaforaa voi hyvin käyttää siihen mitä maamme hyvinvointialueet tekevät etsiessään säästöjä, rahaa otetaan sieltä ja täältä miettimättä yhtään mitä vaikutuksia sillä on. Tärkeintä tuntuu olevan vain hallinnon herkkuja notkuvat palaverien tarjoilupöydät sekä kokouspalkkiot, joista ei millään saada säästöjä aikaiseksi.

Mistä sitten hyvinvointialueet leikkaavat ja mitkä ovat sen seuraamukset? Kun hyvinvointialueet aloittivat toimintansa, niin samalla lakkautettiin sairaanhoitopiirit ja sitä kautta myös sairaanhoitopiirien tekemät ostopalvelusopimukset, nämä ostopalvelut oli tarkoitus kilpailuttaa uudelleen, mutta lukuisilla hyvinvointialueilla tätä kilpailutusta ei ole vieläkään tehty vaikka aikaa on kulunut jo liki kaksi vuotta, toisin sanoen vammautunut tai sairastunut joka on käynyt sairaanhoitopiirin kustantamana vaikka fysioterapiassa, on nyt todennäköisesti tippunut näiden palveluiden ulkopuolelle hyvinvointialueen aloittamisen jälkeen.

Sairaanhoitoa tukevat tukipalvelut, kuten puheterapia, fysioterapia, toimintaterapia sekä lukuisat muut terapiamuodot muodostavat vammautuneelle tai sairastuneelle toimintakykyä ylläpitävän kuntoutusmuodon, nyt kun nämä tukipalvelut ovat joko lakanneet kokonaan tai esimerkiksi vaativaa fysioterapiaa tarjotaan vain muutamia kertoja vuodessa, niin lopputuloksena on vammautuneen tai sairastuneen toimintakyvyn alentuma ja sitä kautta elämänlaadun heikentymä. Tämä on myös omiaan lisäämään sairaanhoidon kustannuksia lyhyelläkin aikajanalla kuvitteellisten säästöjen sijaan.

Eli säästöt joita nämä hyvinvointialueiden valtuutetut herkkuja notkuvien pöytien ääressä luulivat saavansa, nostaakin terveydenhoidon kustannuksia lisääntyvien sairaanhoitopäivien kautta. Miksi nämä päättäjät eivät vaivaidu tutustumaan tutkittuun tietoon vammautuneen tai sairastuneen toimintakyvyn ylläpitämisen tuomista säästöistä ja hyödyistä, vaan toimivat kuin hölmöläiset jotka pidentää peittoa leikkaamalla jalkopäästä siivun pois ja ompelee sen toiseen päähän takaisin, kuvitellen että peitto on nyt pidempi. 

Olisi todella suotavaa tai jopa toivottavaa, että tarvittavat säästöt haettaisiin sieltä, missä niiden kerrannaisvaikutukset ovat olemattomat tai mahdollisimman vähäiset, kuten juurikin hallinnon herkkupöydästä ja johtoportaasta.

Potilasjärjestöiltä ei voi leikata.

Olen todella surullisena seurannut maamme hallituksen kiimaa heiluttaa saksia ja hakea säästöjä miettimättä sen tarkemmin mihin se johtaa, tai mitä näillä säästöillä aiheutetaan. En voi henkilökohtaisesti mitekään hyväksyä peräti 130 miljoonan euron leikkauksia sote- järjestöiltä, koska sen vaikutukset tulevat olemaan katasrofaaliset. Se työ mitä nämä järjestöt ovat saaneet aikaan, tuhotaan vain sen johdosta että erään ministerin sakset nyt vain sattui osumaan tähän hallituksen kuvitteelliseen kuluerään.

Järjestöiltä leikkaamista ei voi mitenkään perustella säästöllä, vaan se on täysin välipitämättömyyttä sitä joukkoa kohtaan jotka vapaaehtoisesti auttavat toisia ihmisiä, kuuntelevat ihmisiä joilla on merkittäviä ongelmia, opastavat ihmisiä oikeuden palvelujen piiriin ja ennen kaikkia ihmisiä joilla on suuri sydän ja halu auttaa muita. Tältä ryhmältä leikkaaminen on typerää ja tyhmää, sekä osoittaa täydellistä empatian puutetta.

Miksi hallitus kuvittelee, että vapaaehtoistyö on ilmaista eikä sitä tarvitse rahoittaa? Onko tosiaan niin, että hallitus ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että vapaaehtoistyötä tekevät tarvitsevat taustalleen ammattilaisia ja koulutusta, joista syntyy vääjäämättä kuluja. Kuluja syntyy myös materiaalista, kuntoutuksista ja lukuisista muista toiminnoista joita sote-järjestöt tekevät, me vapaaehtoiset olemme vain osa tätä kokonaisuutta, mutta myös meistä syntyy kuluja vaikka emme itse toiminnasta rahaa pyydä.

Luulisi että hallituksessa olevat ihmiset olisivat edes jollakin tapaa tietoisia siitä mitä ovat tekemässä ja mihin nämä leikkaukset johtaa, mutta valitettavasti näin ei vain taida olla, joten minun on varmaan hyvä hieman muistuttaa teitä arvon ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat.

Kun sote-järjestöiltä leikataan 130 miljoonaa euroa, johtaa se esimerkiksi syöpäjärjestöjen toimintaan siten, että syöpää sairastavien tukitoimia ei ole enään saatavilla samalla tavalla kuin ennen hallituksen tekemiä leikkauksia, tämä johtaa siihen että syöpää sairastavat tulevat osittain kuormittamaan sairaaloiden päivystyksiä ja sotepalveluja.

Allergia, iho- ja astmaliitto, IBD ja muut suolistosairaudet ry sekä psoriasis ja reumaliitto ilmoittaa tiedotteessaan, että heidän koko toiminta tulee vaarantumaan hallituksen leikkausten johdosta.

Tuki-  ja liikuntaelinliitto ry on myös huolissaan toiminnastaan, heillä on sama pelko kuin mullakin liitoilla, eli myös heidän toiminta vaarantuu.

Tässä vain muutama esimerkki, mutta on hyvä muistaa että leikkaukset kohdistuu myös esimerkiksi auttavaan puhelimeen, naisten turvakoteihin, kriisipuhelimeen, nuorten sekaisin chattiin ja lukuisiin muihin järjestöihin ja heidän toimintaansa. Toimintoihin jolla autetaan suuressa hädässä olevia naisia, lapsia ja perheitä.

Itse edustan Aivovammaliittoa ja toimin heidän kokemustoimijanaan, en voisi kuvitella tärkeämpää liittoa heille joiden elämä muuttuu aivovamman myötä, kuten minullakin. Valitettavasti nämä leikkaukset kohdistuvat myös edustamaani liittoon ja olen todella huolissani millä tavalla nämä leikkaukset vaikuttaa tähän tärkeään työhön. 

Hallituksen heiluttamat sakset osuivat totaalisesti väärään paikkaan, mutta nämä empatiakyvyttömät ministerit eivät pysty perääntymään päätöksistään eivätkä myönnä virhettään, oli seuraukset sitten kuinka vakavat tahansa, mistä voi johtua että inhimillisyys on pahe ja pyövelin toimi nykyään hyve? 

Olen todella pettynyt ja suoraan sanottuna kunniotukseni näitä  päättäjiä kohtaan on täysin menetetty, se työ mitä sote-järjestöt ovat tehneet apua tarvitsevien ihmisten hyväksi, sitä työtä ei voi rahassa mitata. Heidän työ on teidän työtä arvokkaampaa, koska he auttavat ja te kurjistatte. Missä on teidän kunnioitus näitä järjestöjä kohtaan, miksi te mittaatte tätä kaikista arvokkainta työtä rahassa, paljonko haluatte vielä lisätä inhimillistä kärsimystä ennen kuin silmänne aukeaa. Miksi ihmisen elämänlaatu ei paina teidän kupissa mitään?

Nico Ojala

Kokemustoimija, blogisti / kirjailija ja valokuvaaja

Säästöjä etsimässä.

 Vammaispalvelut saksii säästöjä.

Nyt kun kaiken maailman leikkuulaudat ja sakset ovat heiluneet sosiaaliturvan kimpussa, leikaten palan sieltä ja palan täältä. Tästä innostuneena maamme hyvinvointialueet ovat ryhtyneet etsimään säästöjä vain  kattaakseen ylisuuren hallinnon kuluja, näin myös sakset löysivät tiensä vammaispalveluihin ja tarkemmin vammaisten kuljetuspalveluun.

Koska vammaisen kuljetuspalvelu on lakiin kirjoitettu subjektiivinen oikeus, mikäli seuraava kriteeri täyttyy, Tämä kriteeri kuuluu seuraavasti. "Henkilö jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja jotka eivät vammansa tai sairautensa johdosta voi käyttää joukkoliikennettä"

Koska kriteeri kuljetuspalvelulle on hyvin laaja ja antaa siitä päättävälle sosiaalityöntekijälle vapaat kädet päättää kuka ei ole tarpeeksi vammainen tai sairas, jotta ei voisi käyttää enään joukkoliikennettä, niin tätä on myös ryhdytty käyttämään säästötoimenpiteenä, varsinkin nyt kun hyvinvointialueet painivat talousvaikeuksissa ja ja kaikki irroitettava raha pyritään haalimaan hallinnon paisuviin kuluihin.

Olen saanut lukemattomia yhteydenottoja tämän asian tiimoilta ja poikkeuksetta jokaisessa on ollut huoli siitä että miten yhteydenottaja pystyy tulevaisuudessa liikkumaan, koska vammaispalvelu on yllättäen katkaissut kuljetuspalvelun ja siis vedoten juurikin tuohon vammaisen ihmisen kuljetuspalvelun kriteeriin, ihminen joka on vuosia käyttänyt kuljetuspalvelua päästäkseen asioimaan vaikka pankkiin, onkin muuttunut sosiaalityöntekijän päätöksellä huomattavasti parempaan kuntoon ja näin ollen ei ole enään oikeutettu kuljetuspalveluun.

Tätä tapahtuu ihan ympäri Suomea ja onkin merkille pantavaa että juuri kuljetuspalvelu on se kohde mistä säästetään, vaikka samainen vammaispalvelu päättää myös ihmisen henkilökohtaisesta avustajasta, mutta näihin ei juurikaan olla puututtu, ei ainakaan niin että avustajan tuntimäärää olisi vähennetty. 

Selkeä syy tälle on varmasti se, että mikäli avustajan tunteja vähennettäisiin, niin sen vaikutukset näkyisivät kohonneina terveydenhuolto kustannuksina, mutta kuljetuspalvelun vähentäminen ei tätä samaa ilmiötä aiheuta ja juuri siksi se on joutunut leikkausten kohteeksi.

Esimerkiksi Varha ( Varsinais-suomen hyvinvointialue ) on vähentänyt merkittävästi kuljetuspalvelua sillä perusteella, että hakija ei ole vaikeasti vammainen vaikka pelkkä vaikea vammaisuus ei ole kriteerinä riittävä perustelu kuljetuspalvelun eväämiselle. Mikäli ihminen ei pysty käyttämään julkista liikennettä esimerkiksi hahmotuskyvyn heikkouden takia ja hänellä olisi suuria vaikeuksia jäädä pois oikealla pysäkillä, niin tästäkin huolimatta tämä vamma ei itsestään riitä Varhan vammaispalveluille kuljetuspalveluiden myöntämiseen, vaikka vammaipalvelulain mukaan hän olisi siihen oikeutettu.

Tämä ei ole pelkästään Varhan tapa toimia, vaan poikkeuksetta kaikki hyvinvointialueet toimivat samoin. Voisi jopa sanoa että säästöjen toiveessa hyvinvointialueet ovat valmiita rikkomaan lakia tai vähintäänkin tulkitsemaan sitä omalla tavallaan, piittaamatta sen aiheuttamista seurauksista jotka pahimmillaan aiheuttavat syrjäytymistä heissä joiden kuljetuspalvelu on nyt lakkautettu.

Sairaaloiden lakkautus uhkaa potilasturvallisuutta.

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso ehdotti Helsingin Sanomiin antamassaan haastattelussa Käypä hoito suositusten muuttamista niin että se vastaisi paremmin sairaaloiden lakkauttamista ja hoidon kiirreellisyyttä, on täysin käsittämätöntä että maamme Sosiaali- ja terveysministeri haluaa politisoida käypä hoito suosituksen. Vaikka kyseinen suositus ei juurikaan puolueettomuutta edusta varsinkaan aivovammojen osalta niin tästäkin huolimatta kyseinen ehdotus ei herätä minussa lainkaan luottamusta siihen missä käsissä maamme terveyspolitiikka on.

Sairaalaverkkoa ollaan muuttamassa siten, että yöpäivystyksiä lakkautetaan useilla paikkakunnilla sekä niin sanottua raskasta ympärivuorokautista kirurgiaa vähennetään viidestä keskussairaalasta, tämä tarkoittaa muunmoassa sitä, että vaikean aivovamman saanut potilas joka vaatii leikkausta joudutaan pahimmillaan kuljettamaan useiden satojen kilometrien päässä olevaan päivystävään sairaalaan, tämä lisää merkittävästi vamman vakavuuden pysyvyyttä sekä lisää riskiä lisävammoille.

Sairaalaverkon uudistus tai paremminkin säästöt myös vähentää aivovammautuneen mahdollisuutta saada asianmukaista kuntoutusta, koska säästöjä haetaan myös sairaalan tukipalveluista kuten fysioterapiasta ja toimintaterapiasta, muutamia nyt mainitakseni. Koska aivovamman saaneen ihmisen toimintakyky on riippuvainen juurikin näistä tukipalveluista, johtaa niiden karsiminen vääjäämättä vammautuneen ihmisen oireiden pahentumiseen ja on omiaan aiheuttamaan lisää työkyvyttömyyttä.

On siis täysin järjen vastaista karsia maamme sairaaloiden toiminnasta tai päivystyksistä, koska niillä aiheutetaan vain lisäkustannuksia pitkälle tulevaisuuteen, myös ihmisen toimintakyvyn heikkeneminen johtaa kohonneisiin kustannuksiin, jotka tulevat heijastumaan hyvinvointialueen vammaispalveluiden alaisuudessa olevien palveluiden kuormittumiseen.

Kaiken kaikkiaan jo tehtyjen sosiaaliturvan leikkaukset ja tulevat eläkeleikkaukset sekä tämä sairaalaverkon säästötalkoot johtavat siihen, että valmiiksi heikossa asemassa olevat ihmiset tulevat kärsimään kohtuuttomasti ja varmasti osa ajautuu täysin toimeentulotuen sekä ruoka-avun tukien piiriin, tämäkö on se mitä maamme hallitus oikesti haluaa? Miksi ei nähdä sitä todellista hätää mikä osaa kansasta kohtaa päivittäisessä arjessaan, miksi pitää jopa tahallisesti lisätä inhimillistä kärsimystä ja häpeää?

Ehdotankin hallitukselle perääntymistä näistä leikkauksista jotka osuu pahiten vammautuneisiin ja sairastuneisiin ihmisiin ja ottavan säästöt sieltä jossa löyhää rahaa on, sitä ei ole ainakaan sairaalaverkossa, ei tukipalveluissa eikä varsinkaan sosiaalituissa. 

Nico Ojala

Kokemustoimija, blogisti / kirjailija ja valokuvaaja.

Rikkaat ja kauniit ovat rahansa ansainneet.

 Vammaiset eivä ole säästökohde.

Olen tarkoituksella jättänyt politiikan blogini ulkopuolelle, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Nyt kuitenkin minun on välttämätön pakko nostaa tämä Arkadianmäen välinpitämättömyys varsinkin pienituloisia ja osatyökykyisiä kohtaan esille. Maamme hallitus tarkoituksella heikentää vammautuneiden ja sairastuneiden ihmisten elämää leikkaamalla heiltä merkittävän määrän jo ennestään todella pienistä tuloista, samalla kun kasvattavat hyvätuloisten tuloja sillä argumentilla, että hyvätuloiset kuluttavat eniten ja jos heiltä leikataan niin myös kulutus heikkenee. Tämä on varmasti tyhmin ja halveksuvin argumentti mitä sivistynyt ihminen voi suustaan päästää. 

Mitä hallitus on sitten tekemässä ja mistä he ovat säästämässä / leikkaamassa? Suurimmat säästöt kohdistuu sosiaaliturvaan, eli juuri siihen joiden varassa vammautuneet ja sairastuneet joutuvat olemaan, säästöt kohdistuvat myös osatyökykyisiin ja ennen kaikkea työkyvyttömiin lapsiperheellisiin ihmisiin jotka syystä tai toisesta eivät ole pääseet työkyvyttömyyseläkkeelle vaan joutuvat roikkumaan TE-toimiston listoilla työkyvyttömänä työnhakijana. Toinen säästö kohdistuu hyvinvointialueisiin, tämä säästö nostaa hoitomaksuja ja pidentää hoitojonoja sekä johtaa siihen että vammaisten ja sairastuneiden tarvitsema kuntoutus tulee joko harvenemaan tai se peräti lakkautetaan kokonaan säästösyistä. Kolmantena hallitus nostaa lääkekorvauksien vuosiomavastuuta joka heijastuu suoraan vammautuneissin ja sairastuneisiin ihmisiin. 

Avaan tätä hallituksen hölmöyttä ja täydellistä välinpitämättömyyttä hieman enemmän ja yritän antaa muutaman esimerkin mihin nämä kaikki kaavaillut leikkaukset johtavat.

Sosiaaliturvan leikkaus.

Hallitus leikkaa työttömyysturvaan kuuluneen 300€ suojaosan kokonaan pois, siten että 1.4.2024 alkaen työtön ei voi enään tehdä esimerkiksi keikkatyötä ja tienata tuota 300€ kuukaudessa ilman että se pienentäisi nänen saamaa työttömyyspäivärahaa. Tulevaisuudessa jos työtön haluaa parantaa edes hieman omaa toimeentuloaan ja menee tekemään muutaman tunnin keikkatyötä, pienentää se hänen päivärahaansa puolella tienatusta rahasta. Toisin sanoen jos työtön tekee palkkatyötä ja tienaa 200€, pienentää se hänen saamaansa työttömyysturvaa 100€:lla

Hallitus myös indeksijäädyttää vuoteen 2027 saakka seuraavia sosiaalietuisuuksia, kuten työmarkkinatuki, peruspäiväraha, sairauspäiväraha, osasairauspäiväraha, lasten kodinhoitotuki ja esimerkiksi yleinen asumistuki. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka inflaatio olisi vuositasolla 5% niin sosiaalietuudet pysyvät samoina aina vuoteen 2027 saakka. Eli joka vuosi kun yleinen hintataso nousee, niin vammautuneen tai sairastuneen ihmisen tulot pienentyvät inflaation verran.

Hallitus myös lakkauttaa työttömyysturvan lapsikorotuksen 1.4.2024 alkaen joka suoraan pienentää työttömän saamaa korvausta 125.50€ kuukaudessa per yksi lapsi. 

Myös leikkaukset asumistukeen astuu voimaan 1.4.2024 ja sen vaikutukset ovat isot. Asumistukea leikataan siten että nykyinen perusomavastuu asumismenoista on 42% ja muutoksen jälkeen se nostetaan 50%. Toisin sanoen jos vuokra on kuvitteellisesti 1000€ kuukaudessa niin omavastuuosuus asumismenoista on silloin 420€ ja leikkauksen jälkeen se nousee 500€ kuukaudessa. Toki tämä oli hyvin riisuttu esimerkkimalli, asumistuen omavastuuosuutta lasketaan tietyn kaavan mukaan johon vaikuttaa niin tulot kuin asunnon vuokra, mutta omavastuuosuus on aina vähintään tuo 42% ja 1.4.2024 jälkeen oleva 50%.

Nyt jos lasketaan kuinka paljon maamme hallitus kurittaa vammautunutta tai sairastunutta osa-aikatyötä tekevää, kuvitellaan vaikka nyt yksinhuoltajaa jolla on kaksi lasta hoidettavana. 

Henkilö A saa palkkaa osa-aikatyöstä 720€ sekä soviteltua päiväraa. 

Suojaosuus on 300€. 

Työmarkkinatukeen vaikuttava raha näin ollen on 420€ 

Koska jokainen tienattu 1€ pienentää työmarkkinatukea 0.50€  leikkaantuu työmarkkinatuesta 210€. 

Henkilö A saa myös kahden lapsen yksinhuoltajana lapsikorotusta 184€ kuukaudessa.

Näin ollen henkilö A saa soviteltua päivärahaa lapsikorotuksineen 774€  sekä tienaamansa palkan 720€ 

Eli henkilö A saa yhteensä 1494€ brutto.

Nyt jos lasketaan mitä henkilö A:n tuloille tapahtuu 1.4.2024 jälkeen niin siitä seuraavaksi.

Henkilä A saa palkkaa osa-aikatyöstä 720€ sekä soviteltua päivärahaa.

Suojaosuus poistuu kokonaan.

Työmarkkinatukeen vaikuttava raha on siten 720€

Koska jokainen tienattu 1€ pienentää työmarkkinatukea 0.50€ leikkaantuu tuomarkkinatuesta 360€

Lapsikorotus poistuu kokonaan.

Näin ollen henkilö A saa soviteltua päivärahaa 440€ sekä tienaamansa palkan 720€

Eli henkilö A saa yhteensä 1160€ brutto

Hallituksen tekemien leikkausten johdosta henkilö A:n tulot pienenevät yli 300€ kuukaudessa ja tähän kun lisätään vielä yleisen asumistukeen tulevat muutokset ja sen vaikutukset kokonaistuloihin niin henkilö A on työnteostaan riippumatta köyhyysrajan tuntumassa.

Hyvinvointialueiden leikkaukset.

Maahamme luotiin viime vuoden alusta malli, jossa hyvinvointialueille annettiin järjestämisvastuu niin sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuin pelastustoimeen. Nyt kun aikaa on kulunut vain vuosi tuosta aloituksesta, niin rahat ovat loppu ja hyvinvointialueet yksi toisensa perään lakkauttaa toimintojaan ja tekee säästöjä sieltä mistä niitä on helpointa tehdä, eli vanhustenhuollosta ja vammaispalveluista. Säästöt kohdistuu myös kuntoutukseen sekä ei kiirreelliseen hoitoon.

Hyvinvointialueista vastaavat aluevaltuustot sekä aluehallitukset, näistä himmeleistä on tullut suurimmat rahareijät ja niiden ylläpitäminen vie merkittävän määrän hyvinvointialueen vuotuisesta budjetista. Vaikka kuinka tietoja näistä kuluista yrittää kaivaa esille, niin hyvinvointialueet eivät niitä sivuillaan ilmoita, mutta jos ajatellaan että esimerkiksi Varsinais_Suomen hyvinvointialueen (Varha) johtajilla on suuremmat palkat kuin maamme Pääministerillä, niin siitä voi jokainen miettiä mihin rahaa kulutetaan.

Koska esimerkisi Varha joutuu sopeuttamaan, eli leikkaamaan toimintojaan 270 miljoonalla Eurolla, tarkoittaa se vääjäämättä palvelujen alasajoa ja ei kiirreellisten hoitojen sekä tukitoimien lakkauttamista. Leikkauksia kohdistetaan myös vammaispalveluihin ja vammaisten tarvitsemiin kuljetuspalveluihin. Säästöjä haetaan vammautuneiden tarvitsemista kuntoutuksista, kuten fysioterapiasta ja tästä johtuen esimerkiksi ostopalveluna hankittava vaativa kuntoutus on loppumassa useimmilta sitä tarvitsevilta.

Sen sijaan aluevaltuustot ja aluehallitukset eivät leikkaa omista kustannuksistaan vaan päin vastoin kasvattavat niitä vedoten yleiseen tapaan nostaa palkkioiden suuruutta.

Varha ei ole missään tapauksessa ainut hyvinvointioalue joka sopeuttaa / leikkaa toimintojaan, vaan tilanne on lähes sama koko Suomessa. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue (Pohde) on ilmoittanut säästön määräksi yli 100 miljoonaa Euroa.

Lääkekorvauksien vuosiomavastuu.

Hallitus on päättänyt nostaa myös lääkeiden vuosiomavastuun kokonaismäärää muutamalla kympillä ylöspäin, eli nykyinen 592,16€ omavastuu nousee tänä vuonna 626,94€. Korotus on sinänsä pieni, mutta kun mietitään että sitä kertyy vain KELA korvattavien lääkeiden ostamisesta, niin siinä mielessä korotus on iso.

Kaiken kaikkiaan vammautuneet ja sairastuneet ihmiset jotka eivät ole työkyvyttömyyseläkkeellä, tai henkilöt joiden työkyky on alentunut niin paljon etteivät pysty tekemään täysimittaista työpäivää, tulevat kärsimään todella kohtuuttomasti maamme hallituksen tekemistä leikkauksista. Jo valmiiksi pienituloisen ihmisen tuloista tullaan kaiken kaikkiaan leikkaamaan useita satoja Euroja kuukaudessa, kun tähän lasketaan myös indeksijäädytykset on tilanne täysin kohtuuton. Sen sijaan maamme varakkaimmilta tai hyvin toimeen tulevilta ei olla valmiita ottamaan mitään pois.

Olen todella hämilläni siitä, että vielä oppositiossa ollessaan eräs puolue oli sanojensa mukaan niin vammautuneiden asialla, mutta hallitusvastuun painaessa on tämä kansanryhmä unohtunut täysin ja vain rikkaat ja kauniit ihmiset merkitsee tälle puolueelle enään jotain.

Hävetkää te päättäjät, te unohdatte kansan joka tämän maan eteen on terveyden uhrannut. Teidän mielessä on vain eduskunnan ruokalan voisilmäpulla ja sekin saatte veronmaksajan piikkiin. 

Nico Ojala