Ettei vain kukaan suuttuisi vol 2

 Sanoista tekoihin.

Aivovammaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja syyttää minua valehtelusta ja mustamaalaamisesta, sekä tahallisesta Aivovammaliittoon kohdistetusta loanheitosta. Tämä oli ihan odetettavissa, kun kerroin muutaman tosiasian Timo Kalliojasta. Mutta jotkin asiat vain on tuotava esille, muuten meidän vammautuneiden asiat eivät muutu mihinkään, vaan junnaavat vain paikallaan. 

Mitä sitten viimeksi kirjoitin? Kirjoitin että Kallioja vähättelee vammaispalvelujen ongelmia, kirjoitin, että hänen poliittinen ideologia ohjaa päätöksentekoa Aivovammaliitossa, kirjoitin, että hän puolustaa rikkaille annettavia veronalennuksia, mutta ei ota kantaa sosiaaliturvaleikkauksiin, sekä kirjoitin, että hän tukeutuu poliittisiin päättäjiin, eikä uskalla sanoa mitään mikä saattaisi suututtaa heidät.

Kallioja myös sanoi Aivovammaliiton kevään liittokokouksessa, että lietson paniikkia kun väitän että vammaispalvelut on "kriisissä" ja tilanne kentällä on kestämätön. Kallioja kieltää tämän sanomisen, vaikka kuulijoita oli paikalla useita. 

Ehdotin Kalliojalle, että katsotaan mahdollinen tallenne kokouksesta ja jos minä olen väärässä, pyydän kaikilta Aivovammaliiton jäseniltä ja työntekijöiltä anteeksi, sekä poistun areenalta. Jos Kallioja on väärässä, hän pyytää minulta anteeksi ja luopuu puheenjohtajan tehtävästä. Tämä ei tietenkään Kalliojalle sopinut, perusteluna se että hänet on valittu yksimielisesti tehtävään eikä minulla ole mitään valtaa vaatia tälläistä asiaa. 

Koska Kallioja syyttää minua valehtelijaksi, niin laitetaan nyt sitten faktaa pöytään ja tuodaan asiat esille niin kuin ne on. Jos palataan vuoteen 2018, kun hyvä ystäväni teki kansalaisaloitteen vakuutuslääkärien mielivaltaisuudesta, tämä aloite meni oikeutetusti läpi eduskunnasta ja asian hoitamiseksi perustettiin neuvottelukunta. Kallioja oli yhtenä jäsenenä tuossa neuvottellukunnassa, asia vain junnasi paikallaan ja kun asiasta häneltä kysyttiin, niin silloin hän kertoi ettei saa suututtaa vakuutusyhtiöiden edustajia jotka oli yliedustettuna tuossa neuvottelukunnassa, eli jo tuolloin hän pelkäsi esittää kritiikkiä.

Tätä samaa pelkoa politikkojen suuttuttamisesta on seurannut tähän päivään saakka ja sillä on ollut suuri haitta vammautuneiden asioiden hoitoon. 

Kallioja on kommentoinut useasti kirjoituksiani jotka ovat käsitelleet vammaispalvelujen tilaa ja leikkauksia. Kommenteissa hän on toistuvasti tuonut esille että mitään ongelmia ei ole ja asiasta kirjoittaminen on pelkkää paniikin lietsontaa. 

Ihan tiedoksi Kalliojalle, olen pyytänyt ihmisiä kommentoimaan yleisellä tasolla miten vammaispalveluiden leikkaukset ja sotesäästöt ovat vaikuttaneet hyvinvointialueiden vammaispalvelun toimintaan ja annettaviin palveluihin, olen saanut lukemattomia viestejä ihan ympäri Suomea ja noista viesteistä korostuu se epätoivo, joista olen kirjoittanut useaan kertaan. 

On todella huolestuttavaa, että Kallioja tukeutuu tässäkin asiassa poliittisiin päättäjiin ja perustelee näkemystään sillä että esimerkiksi Riikka Purra on hänelle kertonut että mitään ongelmia ei ole. Tai että hän on menossa tapaamaan Kaisa Juusoa, tämä osoittaa täydellistä tehtävän politisointia. Sen sijaan että hän kuuntelisi mitä ongelmia kentällä on oikeasti, niin hän ennenmin uskoo politikkoja.

Mitä puolestaan tulee tähän sosiaaliturvan leikkauksiin, Kallioja ei ole millään tavalla ottanut kantaa asiaan, vaikka juuri tämä leikkaus vaikutti suuresti vammautuneiden asiaan. Sen sijaan Kallioja puolustaa julkisesti rikkaiden verokevennyksiä. Vähän sama kuin haistattaisi pitkät vammautuneille.

Toisin sanoen, olen nyt katsellut tätä Kalliojan toimintaa noin 7 vuotta ja jossain kohtaa tulee mittari täyteen. Tiedoksi Kalliojalle, seison täysin sanojeni takana ja olen valmis menemään vaikka oikeuteen niiden puolesta. 

Muistutat minua toistuvasti siitä että teet tätä työtä vapaaehtoisesti, niin kuule minäkin teen, mutta meissä on se ero että toinen on huolissaan heikossa asemassa olevista ja toinen politikkojen suuttumisesta.

Jätän tämän nyt tähän ja toivon että seuraava hallituksen kokous tuo muutoksen Aivovammaliiton toimintaan, politiikka ei kuulu järjestömaailmaan.

Nico Ojala

Kenen asialla olet?

Ettei vain kukaan suuttuisi.

Aivovammaliiton Puheenjohtaja Timo Kallioja on minulle useaan kertaan kertonut hyvin painokkaasti, että maamme vammaispalvelut eivät ole kriisissä ja asiasta puhuminen on pelkkää paniikin lietsontaa. On todella harmillista, että Aivovammaliiton puheenjohtaja tuntuu menevän poliittinen ideologia edellä, niin ettei näe metsää puilta. Kyseinen vähättely on todella julmaa ihmiseltä, jonka tulisi asemansa puolesta puolustaa heikossa asemassa olevia, eikä katsoa asiaa läpi poliittisten silmälasien. 

Olen kirjoittanut vammaispalvelujen ongelmista useaan kertaan ja aina Aivovamaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja on rintänyt kommentoimaan ja vähättelemään ongelmia. En tiedä missä maailmassa Kallioja elää, mutta tiedän että päätöksentekoa ohjaa politiikka, pelko siitä että jos asioita tuodaan julki, niin joku hallituspuolueiden edustajista saattaisi suuttua. Tästä johtuu tämä hyssyttely.

Kallioja on minulle useaan kertaan myös kommentoinut, että hän on menossa tapaamaan Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusoa, mutta tapaamista ei ole järjestynyt, en vain ymmärrä mitä ministerin tapaaminen voisi muuttaa? Leikkaukset vammaispalveluihin on jo tehty, eikä ministeristä ole sen muuttajaksi. 

Kävin aikoinaan itsekkin Oikeusministerin juttusilla, kun ajoin vakuutuslääkäri asiaa, tuolloin jo tuli selväksi, ettei yksi ministeri voi muuttaa asioita. Joten minulle tulee Kalliojan ministerin tapaamis yrityksestä lähinnä mieleen oman aseman pönkittäminen muiden silmissä. 

Mutta jos palataan näihin vammaispalveluihin ja se mitä Kallioja ei näe ja mitä hän vähättelee. Esimerkiksi Vantaa-Kerava (VaKe) hyvinvointialueella vammaispalvelut on tehnyt rajauksen, että henkilökohtaista apua saa vain arkipäivisin 8-18 välisenä aikana. Iltaisin ja viikonloppuisin henkilökohtainen apu on saatavilla vain erillesellä hakemuksella ja erikseen perusteltuna. Useat edunvalvonta yhdistykset ovat ottaneet kantaa tähän, mutta ei Aivovammaliitto, koska Kallioja ohjeistaa olematta lietsomatta paniikkia.

Varsinais-Suomen hyvinvointialue (Varha) on käytännössä lakkauttanut lasten omaishoidon muuttamalla palvelun kriteeristöä vastoin vammaispalvelulakia. 

Satakunnan hyvinvointialue on lakkauttanut kuljetuspalveluita ilman perusteluja, tämä on johtanut siihen, että vammautuneet joutuvat menemään omalla kustannuksella esim taksilla kauppaan. Myös henkilökohtaisen avun määrärahoja on supistettu siten, että käytännössä yhtään uutta hakemusta ei voida hyväksyä, koska määrärahat ovat loppu.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri (Pirha) on säästänyt vammaispalveluista niin merkittävän summan, että esimerkiksi Tampereella apua tarjoavat kolmannen sektorin toimijat ovat täysin ruuhkautuneet vammaispalvelun asiakkaista. 

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta mitään ongelmaa ei ole, kuten Aivovammaliiton Kallioja sanoo. Tässä ei mikään muu intressi voi olla kyseessä, kuin se että hänen edustamasna puolue on hallituksessa ja hallituksen tekemien leikkausten aiheuttamat ongelmat ovat kielletty puheenaihe.

Aikoinaan Seppo Sarlund teki kirjan nimeltään "Politiikan pöydän alta", jossa silloin nuori Keskustalainen nouseva tähti Paavo Väyrynen totesi, että Sosialidemograatit ovat vallanneet kaikki epäpoliittiset kansalaisjärjestöt, meidän tulee Keskustapuolueena vallata puolestaan muut järjestöt. Näin on myös tapahtunut, puolueet ovat vain vaihtuneet mutta edelleen politiikka ohjaa järjestömaailmaa.

Järjestömaailman puheenjohtajat ovat vuorollaan kumartaneet aina kulloinkin rahoittavaan suuntaan, nyt kun raha tulee Sosiaali- ja terveysministeriöltä, niin  kumarrus on syvää ja jäsenien suut halutaan tukkia ettei vain puheenjohtajan tarvitsisi selittää ministerille, miksi ongelmista puhutaan.

Aivovammaliitossa on ollut toimareita ja puheenjohtajina jotka ovat olleet vakuutusyhtiö mynteisiä kuin heitä vastustaviakin, Ylisen kanssa veljeily aikoinaan oli tuhota Aivovammaliiton, onneksi tuosta ajasta on päästy yli, nyt veljeily politikkojen kanssa on johtamassa uuteen mahalaskuun ja jäsenistön unohtamiseen.

Sirkushuveja ministeriössä.

Kuten edellä kirjoitin vammaispalveluista ja sen ongelmista, josta ei saa puhua millään alustalla. Vammaispalveluista on leikattu tämän hallituksen aikana yli 100 miljoonaa euroa. Koska kaikki vastuuministerit jotka vammaispalveluista tahoillaan vastaa on Perussuomalaisia, kuten on Aivovammaliiton puheenjohtajakin, niin ei voi olla sattumaa että asiasta julkisesti puhuminen aiheuttaa tiettyä kiukkua molemmissa instansseissa.

Samaiset ministeriöt leikkasivat sosiaaliturvasta todella merkittävän määrän, tämä leikkaus osui rajuimmin niin yksinhuoltajiin, vammautuneisiin ja yleisesti heikossa asemassa oleviin. En ole nähnyt ainuttakaan julkista kannanottoa Aivovammaliiton puheenjohtajan toimesta, vaikka omat jäsenet näistä sosiaaliturvan leikkauksista joutui kärsimään.  Itse otin kantaa kyseiseen ongelmaan Aivovammaliiton lehdessä Aivoituksessa, mutta Kalliojan kannanotto loisti poissaolollaan.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla mitä sellaista Aivovammaliiton puheenjohtaja voi saavuttaa tapaamalla Sosiaali- ja terveysministerin, mitä muut asiasta oikeasti huolissaan eivät jo olisi saaneet. Vaikka ministeri Juuso ja Aivovammaliiton puheenjohtaja edustaa samaa puoluetta, niin on kiistaton tosiasia, että politiikka ei kuulu potilasjärjestötoimintaan, vaikka aikoinaan Keskustalainen politikko Paavo Väyrynen niin vaatikin.

Jos vielä jatketaan näitä hallituksen tekemien päätösten perkaamista, niin viimeisin puoliväliriihi joka pidettiin noin viikko sitten, tuolta riihestä suurimpana toimena maamme hallitus esitti veronkevennyksiä jotka kohdistuu suurimmalta osin kaikista hyvätuloisempiin. Kritisoin tätä toimenpidettä, koska rikkaille annettava veronkevennys ei lisää kulutusta, saatika työpaikkoja. He joilla on varaa ja ostovoimaa, eivät nyt kuin taikaiskusta ala kuluttamaan niin merkittäviä summia että se jotenkin vaikuttaisi talouskasvuun. Varsinkaan kun kotitalousvähennykseen ei tehty mitään muutoksia.

Jos mietitään keitä tässä maassa verotetaan ankarimmin, jos sitä verrataan ostovoimaan, niin heikossa asemassa olevat joutuvat maksamaan veroa 20-25%, eli suhteessa todella ison ja merkittävän summan. Toin tämän asian myös esille keskusteluissa Aivovammaliiton puheenjohtajan kanssa, mutta hän puoluetaustastaan johtuen puolusti hyvätuoisten veronkevennyksiä, tuoden myös epäsuorasti esille sen kuvitelman että vain hyvätuloisten maksamilla veroilla katetaan tämän maan sosiaaliturvaa. On täysin kestämätöntä, että ihminen jonka olettaisi asemansa puolesta pitävän heikossa asemassa olevien jäsentensä puolia, ryhtyy puolustamaan hyväosaisia. 

Tämä jos jokin on sirkushuveja, eikä suinkaan se että tuon asioita esille, kuten Aivovammaliiton puheenjohtaja minun toimijani kuvasi.

Vaikuttamisen ABC.

Olen noin 10 vuotta ajanut vammautuneiden ja heikossa asemassa olevien ihmisten asiaa, olen esiintyny televisiossa, lehdistössä, radiossa ja lukuisissa muissa tilaisuuksissa. Käyn luennoimassa useita kertoja vuodessa ja osallistun paneelikeskusteluihin. Olen ollut mukana hyvän ystäväni tekemässä kansalaisaloitteessa, joka koski vakuutuslääkärien mielivaltaa ja saimme paljon aikaiseksi. Olen aina esiintynyt omalla nimellä ja sietänyt sen kuran joka niskaani on kaadettu. Se mitä en siedä, on potilasjärjestö joka unohtaa jäsenensä ja ryhtyy ajamaan omaa etuaan.

Olen käynyt varmaan kymmeniä keskusteluja kansanedustajien kanssa Eduskunnassa ja käynyt tapaamassa ministeriä, se mitä olen saanut näistä tapaamisista ja keskusteluista on oppi siitä miten vaikuttaa päätöksentekoon. Tämän opin olen ottanut käyttöön ja tarjonnut sitä myös Aivovammaliitolle, mutta tätä ei olla haluttu ottaa käyttöön.

Mikä tuo oppi sitten on? Kaava on hyvin yksinkertainen, jos haluaa vaikuttaa tiettyyn kansanedustajaan, puolueeseen tai päätökseen, keskustelu tulee tapahtua julkisuuden kautta, kuten lehtiartikkelina, haastatteluna tai esiintymisenä. Tämä tapa aiheuttaa sen, että asiaan tulee reagoida, koska yleisö odottaa vastausta. Se että lahettää sähköpostia kansanedustajalle tai ministerin avustajalle ei johda mihinkään, vaikka postien avausmäärä oli 100% niin se ei tarkoita, että havaittu ongelma ratkeaisi, vaan se tarkoittaa sitä, että kansanedustajat tietää, että postien avaamista seurataan, joten sähköposti avataan ja sen jälkeen se poistetaan, siinä on sen vaikuttamisen tulos.

Joten, kumpi on parempi. Sähköposti joka klikataan auki ja poistetaan, vai esimerkiksi lehtiartikkeli, johon on pakko reagoida?

Vaikka en kuulu mihinkään puolueeseen, niin on tedettava että oikeistolainen politiikka tuhoaa potilasjärjestöt ja toivon että Aivovammaliitto ymmärtää tilanteen vakavuuden, politiikka ei kuulu potilasjärjestön päätöksentekoon.

Olen eronnut kaikesta toiminnastani Aivovammaliitossa, mutta kun politiikka on poistunut näyttämöltä niin tulen miellelläni takaisin, näen kuitenkin tehtävän tärkeäksi, mutta nyt en voi toimia tässä ympäristössä, ajan jatkossakin vammautuneiden ja heikossa asemassa olevien etua, mutta ilman mainintaa Aivovammaliitosta.

Nico Ojala

Fiktiivisesti kaikki kunnossa.

 Vammaispalvelut kriisissä.

Moni kolmannen sektorin toimija on ottanut jyrkästi kantaa sosiaali- ja terveysministeriön tekemiin vammaispalvelujen leikkauksiin, valitettavasti osa toimijoista on kuitenkin sillä kannalla että mitään ongelmia ei ole ja paniikin lietsonta tai ylipäätään asiasta puhuminen on turhaa. Mitä on sitten päätetty ja mitä on suunnitelmissa? 

Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt lisäsäästöjä vammaispalveluihin 20 miljoonan edestä jo säästettyjen 50 miljoonan euron päälle. Tämä noin 70 miljoonan euron lovi aiheuttaa merkittäviä heikennyksiä vammaispalveluiden toimintaan.

Muita säästöjä joita on jo tehty tai ollaan esitetty tehtäväksi ja joilla on joko suora tai epäsuora vaikutus vammaispalveluihin on sosiaalihuollon ammattihenkilöstölain 12§ muutokset, sosiaalihuoltolaki 14§ muutokset, vammaispalvelujen alainen päivätoiminta, kuntouttava päivätoiminta, lasten ja nuorten omaishoito sekä jo tehdyt leikkaukset sosiaalitukiin kuten työmarkkinatuen suojaosaan sekä heikennykset yleiseen asumistukeen.  Avaan näitä heikennyksiä yksi kerrallaan ja millä tavalla ne vaikuttaa vammaispalvelujen toimintaan, mutta ensin muistutus vammaispalvelulain sisällöstä, näin jokainen voi miettiä toteutuuko lain määrittelemät muotovaatimukset.

Vammaispalvelulaki määrittää vammaisen ihmisen oikeuksia seuraavasti: 

1. Lain tarkoituksena on edistää vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa. 

2. Ehkäistä ja poistaa esteitä, jotka rajoittavat vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuuden ja osallistumisen toteutumista yhteiskunnassa. 

3. Tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista. 

4. Turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen mukaiset riittävät ja laadultaan hyvät palvelut.

Näin sanoo siis vammaispalvelulaki vammaisen henkilön oikeuksista vammaispalveluihin, josta ollaan siis nyt säästämässä suoraan leikkaamalla, sekä säästämässä pykäliä muuttamalla. 

Tässä kaavaillut säästöt ja leikkaukset:

Sosiaalihuollon ammattihenkilöstölaki 12§

Hallitus on esittänyt muutoksia sosialihuollon ammattihenkilöstölain 12§, muutoksen sisältö koskisi laillistettujen sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuuksia, eli sijaisen kelposuuteen ollaan kaavailemassa merkittävi heikennyksiä ja sijaiseksi kelpaisi jatkossa henkilö joka on suorittanut soveltavan sosiaalialan  korkeakoulututkinnon, työkokemusta ei jatkossa vaadita. Sijaisten käyttö on suoraan säästökeino, koska sijaisen palkka on huomattavasti pienempi kuin laillistetun sosiaalityöntekijän.

Sijaisen tekemä palvelutarpeen arviointi vaarantaa vammaisen henkilön perusoikeuksia eikä missään määrin toteuta vammaispalvelukain vaatimuksia, koska tarvittavaa koulutusta arvioinnin oikeudenmukaiseen toteutumiseen ei enään vaadita.

Sosiaalihuoltolaki 14§

Hallitus on esittänyt heikennyksiä sosiaalihuoltolaki 14§ sisältöön, laki muun muassa määrittää sosiaalihuollon alaisia kuljetuspalveluja, sekä asumispalveluja jotka ovat myös vammaisen henkilön sujuvan arjen kannalta merkittäviä. Jo viime vuonna tehty 50 miljoonan leikkaus vammaspalveluihin heikensi vammaisen henkilön kuljetuspalvelua ja nyt ollaan siis vielä tekemässä lisää heikennyksiä kyseiseen palveluun. 

Asumispalvelu puolestaan tarkoittaa joko omaa asuntoa johon vammainen henkilö saa tarvittavat palvelut, tai asumisyksikköä jossa palvelut ovat saman katon alla. Nyt tähänkin ollaan kaavailemassa säästöjä, joten pelkona on että vammainen henkilö joka tarvitsee tukea asumiseen, joutuukin jatkossa selviämään itsenäisesti.

Kuljetuspalveluista hyvinvointialueet ovat alkaneet jo säästämään viime vuonna ja vauhti on vain kiihtynyt. Esimerkiksi Satakunnassa jo myönnettyjä kuljetuspalveliuja ollaan päätetty kesken sopimuskauden, ilman mitään ymmärrettäviä perusteluja, samaa on tapahtunut Varhassa ja muissa hyvinvointialueilla. Myös kuljetuspalveluiden kriteeristöä ollaan muutettu ja siihen on lisätty vaatimuksia, jotka ei perustu vammaispalvelulakiin.

Vammaispalvelulain alainen päivätoiminta.

Vammaisen henkilön päivätoiminta on tarkoitettu alle 65 vuotiaalle vammaiselle henkilölle, toiminnan tarkoituksena on osallistaa ja osallistuttaa vammainen henkilö mielekkääseen toimintaan, eli tällä toiminnalla pyritään täyttämään vammaispalvelulain vaatimuksia.

Nyt tästä palvelusta on ryhdytty säästämään. Valtaosalla päivätoiminnan käyttäjillä on omaishoitaja, vammaisen henkilön päivätoiminta on antanut mahdollisuuden omaishoitajalle käydä työelämässä, nyt säästöjen ja päivätoiminnan lakkauttamisen johdosta omaishoitaja joutuu valitsemaan joko jättäytymistä pois työelämästä tai hankkia vammaiselle läheiselleen ympärivuorokautisen hoitopaikan, on todella julmaa, että omainen laitetaan valitsemaan joko palkkatulo tai läheinen.

Kuntouttava työtoiminta.

Hallitus on kohdentanut säästötoimet kuntouttavaan työtoimintaan, kuntouttavalla työtoiminnalla tarkoitetaan TE-palvelujen järjestämää kevyttä työtoimintaa, jonka tavoitteena on pitää yllä työ- ja toimintakykyä. Toiminta on tarkoitettu pitkäaikaistyöttömille, mutta myös vammaisille henkilöille joiden työllistyminen on vaikeaa.

Leikkausten johdosta kuntouttavaa työtoimintaa ollaan siirtämässä kuntien vastuulle ja tällä haetaan säästöjä 12.5 miljoonaa. Haettu säästö tarkoittaa vääjäämättä sitä, että toimintaa ajetaan alas sekä pääsyä kuntouttavaan työtoimintaan tullaan rajaamaan.

Lasten- ja nuorten omasihoito. 

Lasten ja nuorten omaishoito on ollut pitkään liipasimella, koska kunnat ovat pitkään olleet vastoin korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä ja leikanneet omaishoidontuesta nuoren koulun tai päivätoiminnan takia. 

Nyt kun omaishoito siirtyi hyvinvointialueiden hoidettavaksi, ollaan sen kriteeristöjä kiristetty joka vuosi. Viimeisin kiristys on tapahtunut lasten ja nuorten omaishoidosta. Ennen kiristystä lasten omaishoitoa mitattiin valvonnan ja ohjauksen tarpeella, nyt nämä kriteerit on heitetty romukoppaan ja omaishoiden tarvetta mitataan vain hoidollisella tarpeella. Tämä on tarkoittanuyt sitä, että esimerkiksi neurologiset haasteet eivät ole riittäviä hoidolliseen tarpeeseen, oli ne kuinka haastavia hyvänsä. Vain lapsen ja nuoren sairaanhoidollinen tarve katsotaan jatkossa sellaiseksi joka oikeuttaa mahdolliseen omaishoitoon.

Tämä kriteeristön muutos lisää merkittävästi lasten ja nuorten laitoshoitopaikkojen tarvetta, mutta koska säästöt kohdistuu myös tälle sektorille, on tilanne lähes toivoton.

Sosiaaliturvan leikkaukset.

Jo tehdyt sosiaalturvan leikkaukset ovat aiheuttaneet merkittävää ja tarpeetonta kärsimystä esimerkiksi osatyökykyisillä ja työkyvyttömillä jotka eivät ole päässeet eläkkeelle. Leikkauksien piiriin kuuluu joukko ihmisiä, jotka eivä jaksa pitää ääntä tilanteestaan ja tämän johdosta toivovat että kolmannen sektorin toimijat nostaisivat asiaa esille, valitettavasti tämä ei vain aina toteudu syystä tai toisesta. 

Tässä maamme hallituksen tekemien sosiaaliturvan leikkausten aiheuttamat heikennykset vammaispalveluihin, joten on aivan oikeutettua sanoa että vammaispalvelut ovat kriisissä ja pahempaa on vielä tulossa. Samalla voi kysyä, toteutuuko vammaispalvelulaki enään siinä määrin että voitaisiin puhua yhdenvertaisesta kohtelusta ja laadukkaista palveluista, osallistumisesta puhumattakaan.

Asiast eivät muutu kivoilla juttutuokioilla ja kampaviineriä syöden, asialle tulee tehdä jotain ja miellellään heti. Onneksi on toimijoita jotka ovat tilanteeseen havahtuneet, valitettavasti tämä ei koske kuitenkaan kaikkia toimijoita, poliittinen ideologia ei kuulu kolmanteen sektoriin.

Nico Ojala

Syrjäytymisen ja yksinäisyyden ABC

 Erillaisuus pelottaa boksin sisällä olevia.

Kävin eilen erittäin mielenkiintoisen paneelikeskustelun Aivovammaliiton ja Aksonin järjestämässä tilaisuudessa, mukana oli kokemustoimijoita molemmista liitoista sekä järjestöjen edustajia että asiantuntijoita. Keskustelussa yhtenä osana nousi esiin vammautuneen syrjäytyminen ja yksinäisyys ja sen tuomat haasteet jo valmiiksi vaikeaan arkeen. Tämän keskustelun innoittamana tai pikemminkin suuttuneena siihen, että erillaisuus olisi jotenkin oikeutettua syrjimiselle ja sen mukanaan tuomalle yksinäisyydelle, niin ryhdyin miettimään mikä tämän kaiken takana on. Mikä aiheuttaa syrjintään ja johtaa yksinäisyyteen.

On totta, jo ihan tutkimustenkin valossa että vammaisuus lisää merkittävästi riskiä syrjäytyä yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle ja se on myös omiaan aiheuttamaan yksinäisyyttä. Mutta onko vammaisuus jokin automaatio kyseisille haasteille, vai johtuuko asia kuitenkin ullkopuolisista tekijöistä? Entä mitä syrjäytyminen tarkoittaa ja miten yksinäisyys näkyy vammautuneen arjessa? Tässä muutamia kysymyksiä joita itselläni eilisen paneelikeskustelun yhteydessä heräsi.

Syrjäytyminen lyhykäisyydessään tarkoittaa osallistumismahdollisuuksien kaventumista tai puuttumista työelämässä, koulutuksessa, harrastemahdollisuuksissa, sosiaalisessa elämässä sekä poliittisessa toiminnassa. Tämä siis lyhykäisyydessään, mutta asiaa pitää avata vielä tarkemmin jotta todelliset syyt syrjäytymiselle nähtäisiin paremmin.

Esimerkiksi jos aloitetaan tuosta osallistumismahdollisuuksien kavemtumisesta tai puuttuumisesta, niin julkisten tilojen, työpaikan tai liikennevälineiden esteettömyys on usein puutteellista, joka johtaa monesti  osallistumismahdollisuuksien merkittävään kaventumiseen. Vammautunut saattaa jäädä ilman tarjottua työpaikkaa, koska kulkeminen julkisilla ei onnistu esteellisyydestä johtuen.

Koulutuksessa puolestaan mukautetun opetuksen rajallisuus tai jopa sen puuttuminen on huomattava tekijä vammautuneen kyvyssä opiskella. Harrastemahdollisuuksissa toki henkilön vamma jo rajaa mahdollisuuksia eri lajien kohdalla, mutta myös harrastemahdollisuuksien hinta ja valmennus vammaisurhelussa on jopa merkittävästi kalliimpaa kuin niin sanotusti terveiden ihmisten kohdalla.

Sosiaalinen elämä on yksi vammautuneen suurinpia syrjäytymisen tekijöitä ja sen puuttuminen tai katkeaminen vammautumisen myötä johtaa usein myös muihin sairauksiin, kuten masennukseen. Vammautunut kokee myös usein ennakkoluuloja vapaa-ajan elämässään joka rajoittaa hänen sosiaalista verkostoaan. Vammautunut saattaa kokea ettei enään riitä puolisolleen tai pitää itseään taakkana, tämä johtaa kierteeseen jonka lopputuloksena on usein ero tai rikkoutunut parisuhde jossa kumpikaan osapuoli ei koe saavansa riittävästi huomiota.

Muita syrjäytymisen riskitekijöitä ovat taloudellinen tilanne sekä ennakkoluulot ja asenteet, näistä ensimmäisenä avaan tuota taloudellista tilannetta ja miten se voi johtaa syrjäytymiseen. Ihmisen vammauduttua, saattaa hänen taloudellinen tilanteensa muuttua merkittävästi ja tämä saattaa myös lisätä köyhyyden riskiä. Vammautunut saattaa joutua myymään omaisuuttaan turvatakseen talouttaan. Madaltunut tulotaso tai jopa köyhyys myös rajaa mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnallisiin toimintoihin tai vapaa-ajan viettoon.

Entä sitten ennakkoluulot ja asenteet? On valitettavaa, että edelleen vammaisuus on jollakin tapaa tabu ja siitä puhuminen koetaan joskus jopa häiritseväksi, yhteiskunnassa esiintyy myös asenteellisia esteitä, jotka heikentävät vammautuneen asemaa ja heikentää heidän mahdollisuuksiaan osallistua yhteiskunnan eri osa-alueisiin kuten poliittiseen toimintaan.

Näin minä nään syrjäytymisen syyt ja seuraukset, mutta vammaisuus ei ole pelkkää syrjäytymistä, siihen liittyy yhtenä osatekijänä myös yksinäisyys ja siitä seuraavaksi.

Yksinäisyys vammaisuudessa.

Yksinäisyyteen liittyy hyvin paljon samoja tekijöiyä, kuten syrjäytymiseen. Nämä edellä mainitut asiat ovat omiaan lisäämään vammautuneen yksinäisyyttä ja eristäytymistä sosiaalisista tilanteista sekä verkostoista. Myös pelko erillaisuudesta voi aiheuttaa yksinäisyyttä, tunne ettei kuulu joukkoon on omiaan ajamaan vammautuneen yksinäisyyteen. Yksinäisyyteen on myös joukko muita tekijöitä ja näitä ovat esimerkiksi puutteeliset palvelut, psykologiset tekijät ja teknologian kehitys.

Jos lähden purkamaan tätä asiaa jälleen tekijä kerrallaan ja avaamaan näin syitä vammautuneen kokemalle yksinäisyydelle. Jos ensimmäisenä otetaan tuo puutteelliset palvelut ja mitä se tarkoittaa, sekä miksi se saattaa lisätä riskiä yksinäisyydelle.

Puutteelliset  palvelut tarkoittaa, esimerkiksi Kelan tarjoamien palvelujen saamattomuutta, tai myönnetyt palvelut saattavat olla riittämättömiä, kuten vammaispalveluiden myöntämä henkilökohtainen apu tai kuljetuspalvelu. Nämä voi johtaa vammautuneen osallisuuden vähentymiseen sosiaalisessa elämässä. Myös riittämättömät vammaispalvelujen myöntämät kuljetuspalvelut saattavat olla esteenä vammautuneen työnteolle sekä vapaa-ajan vietolle.

Entä sitten psykologiset tekijät? Usein kun ihminen vammautuu, niin hänelle saatta kehittyä riski sairastua myös masennukseen tai ahdistukseen. Tämä niin sanottu liitännäis sairastuminen on omiaan lisäämään yhsinäisyyttä. Myös pelko erillaisuudesta saattaa aiheuttaa ahdistusta. Vammaisuus kokonaisuudessaan on niin suuri tekijä ihmisen arjessa, että se rajaa vääjäämättä ihmisen sosiaalista verkkoa pienemmäksi tai jopa eristää ihmisen se ulkopuolella kokonaan, tämän johdosta psykologiset tekijät tulisi nostaa useammin esille kun puhutaan vammaisuudesta.

Lopuksi vielä teknologia ja sen kehitys, koska maamme on kovaa vauhtia digitaalisoitumassa ja lähen kaikki palvelut ovat muuttuneet sähköisiksi, valitettavasti näiden palvelujen saavutettavuus selkokielellä tai esteettömänä ei ole pysynyt kehityksen perässä ja tämä on johtanut siihen, että vammautunut ei pysty tai osaa käyttää enään tarvitsemiaan palveluja. Tämä on myös kasvattanut riskiä vammautuneen yksinäisyyteen.

Tässä minun näkemys vammautuneen ihmisen syistä kokea syrjäytymistä ja yksinäisyyttä, koska kaikki ei ole näin musta valkoista, niin on myös joukko toimenpiteitä jolla jopa hyvinkin pienillä teoilla saadaan merkittäviä parannuksia aikaiseksi, toivottavasti yhteiskunta olisi myös valmis niitä kuuntelemaan. 

Nico Ojala

Vammautuneet ja sairastuneet eivät tarvitse ihmisoikeuksia.

 Työskentele tai elä köyhänä.

Olen nyt kuukauden verran keskustellut Facebookissa hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista ja sen vaikutuksista vammautuneisiin kuin sairastuneisiin, keskustelijoina on pääasiallisesti ollut Perussuomalaisten, mutta myös muiden hallitus puolueiden kannattajia. Vain murto-osa näitä kommenteista on ollut myötätuntoisia siihen huoleen jonka olen nostanut esille, sen sijaan valtaosa on todella julmia ja suorastaan äärimmäistä ajattelua edustavia kommentteja.

Mitä sitten olen tuonut esille noissa lukuisissa keskusteluissa?  Olen ollut huolissani hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista ja sen vaikutuksista vammautuneisiin ja sairastuneisiin joiden työkyky on joko kokonaan tai osittain menetetty. Nämä leikkauksethan vaikuttavat hyvin laajalla alalla erinnäisiin tukiin joita ihan perus sosiaaliturvan päälle maksetaan.

Näitä tukia on muunmoassa työttömyysturvan lapsikorotus, työttömyysturvan suojaosuus ja esimerkiksi asumistuen suojaosuus sekä asumistuen omavastuuosuus joka nousee 42% aina 50%. Pahimmillaan yhteenlaskettu rahallinen vaikutus näiden leikkausten johdosta saattaa olla jopa 400-500€ kuukaudessa, joten mistään pienestä leikkauksesta ei todellakaan ole kyse. Leikkauksia tai paremminkin heikennyksiä tehdään myös toimeentulotukeen ja tarkemmin harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen, tällä harkinnanvaraisella tuella on voitu esimerkiksi kustantaa lapsen harrastutoimintaa.

Muita leikkauksia joita hallitus tekee on esimerkiksi lääkkeiden omavastuuosuuden nosto, mutta myös sairaanhoidon vuosimaksukattoa korotetaan, se ei toki suoraan ole hallituksen tekemää vaan hyvinvointialueiden toimesta tehtävää säästöä.

Millä tavalla nämä leikkaukset sitten vaikuttaa vammautuneen tai sairastuneen elämään, niin esimerkiksi vammautunut joka rajoittuneen työkykynsä johdosta pystyy tekemään vain osa-aikatyötä tulee menettämään sovitellun päivärahan suojaosuuden 300€, siis summan jonka sai vielä hetki sitten tienata ilman että sillä olisi ollut vaikutusta työttömyysturvaan, nyt kun tuo suojaosuus poistui, niin jokainen ansaittu euro pienentää työttömyysturvaa 0.50 sentillä. Selkeyttämisen takia voidaan sanoa että jos vammautunut tienaa kuukaudessa 600 euroa, pienenee hänen työttömyysturvansa 300€. Kuulostaa kuitenkin siltä ettäkäteen jää vielä sentään jotain, mutta totuus on hieman toinen, sillä asumistuen leikkaukset ja suojaosuuden poisto huolehtii siitä ettei vammautuneelle tai sairastuneelle jää juuri mitään ansaitusta palkasta.

Työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto tarkoittaa sitä, että jos työttömällä tai osa-aikatyötä tekevällä ihmisellä on alaikäisiä huollettavia lapsia niin hän on ennen saanut 130-240€ kuukaudessa riippuen lasten määrästä, nyt kun tuo lapsikorotus leikkaantuu kokonaisuudessaan pois on tällä suuri vaikutus lapsiperheiden toimeentuloon ja useat laskelmat toteaa, että lapsiperheköyhyys tulee lisääntymään Suomessa 20 000 - 25 000 lapsiperheellä näiden leikkausten takia.

Asumistuen leikkaukset joista jo aikaisemmin mainitsin pienentää maksettavaa asumistukea merkittävästi ja johtaa siihen että jo entuudestaan pienentyvät etuudet heikentävät vuokranmaksukykyä. Pahimmillaan ihminen joutuu etsimään halvempaa asuntoa tai muuttamaan täysin eri paikkakunnalle. Tutusta ympäristöstä muuttaminen tarkoittaa myös yleensä tukiverkon menettämistä, tai pahimmillaan lapsen koulun vaihtoa ja näin myös lapsen ystäväpiirin vaihtoa. Tämä  ei voi olla ainakaan lapsen etu.

Näillä sosiaaliturvan leikkauksilla saattaa olla myös vaikutusta henkilökohtaisen avustajan työskentelyyn, koska jos avustaja on työtön ja on saanut aikaisemmin soviteltua päivärahaa niin nyt hänen toimeentulonsa heikkenee merkittävästi ja mikäli tunteja on vain muutamia viikossa, ei avustajalle todellisuudessa jää enään mitään tuloa tehdystä työstä, kun tuloista lasketaan pois matkakulut ja asumistuen leikkaukset.

Eli lyhykäisyydessään tätä olen tuonut esille näissä keskusteluissa ja vastaanotto on ollut todella kylmää, vähättelevää ja suorastaan loukkaavaa.

Mene sinä kommonisti töihin äläkä valita.

Väliotsikoksi valitsin yhden kommentin jonka eräs keskustelija minulle laittoi, kun kerroin että olen huolissani vammautuneista ja sairastuneista ihmisistä jotka eivät tule selviämään näistä sosiaaliturvan leikkauksista vaan ajautuvat toimeentulotuen asiakkaiksi. Tämä on mielestäni ihan aiheellinen huoli ja tätä tulee varmasti myös tapahtumaan.

Mitä enenmmän puolustan, sitä rajummaksi kommentit käyvät, kommentointiin osallistui myös eräs kansanedustaja joka loppujen lopuksi esti minut, kun kysyin häneltä mahdollisuutta toimia henkilökohtaisen avustajan tuuraajana kun sosiaaliturvan leikkaukset vievät avustajalta työt? Ilmeisesti kysymys ei ollut mielekäs, tai sitten totuus leikkauksista ei vain ole hänelle vielä valjennut.

Lukuisten kommenttien lopputulos oli se että vammautuneet ja sairastuneet ovat vain pelkkiä sosiaalipummeja ja vapaamatkustajia joiden kuuluukin tippua toimeentulotuen asiakkaiksi, tätä näkemystä minä en voi missään määrin hyväksyä, en edes huumorimielessä, on todella loukkaavaa ajattelua, että me joiden työkyky on menetetty ja näin myös meidän normaali ansaitsemistapa elannolle on vaikeutunut, niin me olemme jotain pummeja ja loisia joiden ei kuuluisi puhua asioistaan mitään vaan olla vain hiljaa.

On kun laittaisi bensaa liekkeihin kun minua käsketään olemaan hiljaa vammautuneiden ja sairastuneiden asioista, sitä ei tule tapahtumaan ja sen olen myös näille keskustelijoille tuonut esille. 

En kertakaikkiaan voi ymmärtää sellaisen ihmisen ajatusmaailmaa, joka sanoo että jos ihminen ei pysty tekemään työtä täysipäiväisesti, ei hänen kuulu saada mitään tukia, korkeintaan toimeentulotukea eikä edes sitäkään mielellään. Aivain kuin me vammautuneet ja sairastuneet olisimme jotain pohjasakkaa tässä yhteiskunnassa, eikä meillä ole mitään perusoikeuksia, ei vähäisintäkään.

Se mikä tästä asiasta tekee minulle niin henkilökohtaisen on se, että olen tehnyt työtä reilut kahdeksan vuotta vammautuneiden ja sairastuneiden asioiden parantamiseksi, siinä apuna on ollut myös Perussuomalaisten puolue ja heidän muutama kansanedustaja, nyt tuo puolue on kääntänyt täysin selkänsä meille ja vienyt meidän viimeisetkin kunnian rippeet näillä teoillaan.

Olen vanhana yrittäjänä tottunut siihen että aina kaikki ei mene kuten on ajateltu tai sovittu, mutta tämän kaltainen toiminta jota Perussuomalainen puolue nyt harrastaa ei kuulu mihinkään tuntemaani kategoriaan vaan edustaa täysin minulle vierasta vammautuneiden ja sairastuneiden halveksuntaa.

Tämä ei jää tähän, enkä minä luovuta. Olen tottunut saamaan kuraa niskaani joten antaa tulla vaan, katsotaan mihin olette valmiita, alemmas ette voi meitä enää laittaa ettekä haukkua. Vielä tulee aika jolloin teidän teot puntaroidaan ja mikäli jostain syystä olette unohtaneet nämä toimenne ja hakkumisenne, niin minä  olen paikalla teitä siitä muistuttamassa. Minä muistutan teitä koko tämän vaalikauden, kestää se sitten täydet neljä vuotta tai lyhyemmin. Minä olen paikalla.

Nico Ojala

Kokemustoimija, kirjailija blogisti , valokuvaaja ja piikki lihassa.

Sisällöntuottajan vastuuvapaus.

 Toivottavaa muutosta etsimässä.

Olen pitkään harrastanut valokuvaamista ja kirjoittamista, eli voisin kutsua itseäni sisällöntuottajaksi. Tästä sisällöntuottajasta päästäänkin sujuvasti asiaan johon törmäsin tutustuessani erään kuvataiteilijan töihin, mikä näissä kuvissa yllätti, ole se että kuviin oli liitetty sisältövaroitus, kuten saattaa aiheuttaa ahdistusta ja niin edelleen. tästä intoutuneena halusin ottaa selvää mikä ja miksi tämä sisältövaroitus on tullut ja ketä varten se on laitettu sinänsä erittäin taidokkaasti otettuihin kuviin.

Asiaa tutkiessani, törmäsin ensiksi Kallion ilmaisutaidon lukion artikkeliin, jossa opiskelijat ovat ryhtyneet lisäämään sisältövaroituksia omiin töihinsä, jotta muiden opiskelijoiden olisi helpompaa käsitellä kulloinkin esitettävää teosta tai näytelmää. Erityisesti vanhat klassikot ovat joutuneet ison luupin alle ja näistä tehdyt esitykset suorastaan vilisevät eri sisältövaroituksia.

Toki Kallion ilmaisutaidon lukio ei ole ainoa paikka jossa valukuviin tai näytelmiin lisätään sisältövaroituksia, tämä trendi on ollut käytössä jo jokusen vuoden yhdysvallossa ja varsinkin siellä sijaitsevissa oppilaitoksissa, myös jotkin näytteilleasettajat eri ateljeissa ja muissa näyttelytiloissa ovat ottaneet sisältövaroitukset käyttöön selvittääkseen asiakkaille valmiiksi mitä he mahdollisesti tulevat kokemaan katsellessaan näyttelyä.

Koska sisältövaroitus on jollakin tapaa varoitus katsojalle ja sillä yritetään suojella tai paremminkin kertoa, että esimerkiksi valokuva jota hän katsoo saattaa järkyttää tai ahdistaa, niin mielestäni kyseistä tapaa voisi käyttää myös vakuutusyhtiöiden lausunnoissa ja työeläkeyhtiöiden päätöksissä. Vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt voisivat lisätä päätöksen yläreunaan valmiiksi sisältövaroitukset kuten, päätös jota luette, saattaa ahdistaa sekä aiheuttaa vihan tunnetta. Päätös perustuu kuvitteelliseen aineistoon, eikä sen tekemiseen ole käytetty eläinkokeita.

Mikäli kyseinen sisältövaroirus olisi jo valmiina lausunnon yläreunassa niin lukija tietäisi, että jälleen tuhannen kerran hän sai hylyn yhtiöltä. Nykyinen tapa joka ei sisällä sisältövaroituksia vain kuluttaa vammautuneen tai sairastuneen aikaa, kun hän joutuu lukemaan tuota  vakuutusyhtiöiden satuja kuvitteellisista sairauksista tai vääränlaisista tyynystä johtuvista aivovammoista.

Pieni pala historiaa.

Suomen vakuutus- ja työeläkeyhtiöiden vakuutuslääkärijärjestelmä sekä näihin liitoksissa olevat muutoksenhakulautakunnat että Vakuutusoikeus ovat aivan ainutlaatuisia Euroopassa, missään muualla ei ole samallaista järjestelmää. Toki kaikilla mailla on oma vakuutusmallinsa, mutta heidän toiminta on avointa ja perustuu kansainväliseen lakiin, mutta ei meillä. Meidän järjestelmä on jotain ihan muuta kuin usein puhutuilla verrokkimailla, mutta miten Suomi on saanut luotua kyseisen järjestelmän joka kaikkiaan pohjautuu suljettuun päätöksentekoon ja mitä tämä suljettu päätöksenteko on?

Jos lähdetään liikkeelle tuosta suljetusta päätöksenteosta, niin sillä tarkoitan vakuutuslääkärin roolia koko vakuutusprosessin aikana, vakuutusyhtiön käyttämä asiantuntijalääkäri, kuten heitä kutsutaan on vakuutusyhtiön palkkalistolla ja saattaa samaan aikaan toimia lääkärinä vakuutusyhtiön omistamassa terveydenhuoltoalan yrityksessä, eli hänen palkanmaksaja on molemmissa tehtävissä sama. Muutoksenhakulautakuntien vakuutuslääkärijäsenenä istuu pahimmillaan saman vakuutusyhtiön edustaja jonka päätökseen muutosta haetaan. Mikä asiasta tekee todella erikoista on se, että pahimmillaan sama vakuutuslääkäri saattaa olla Vakuutusoikeudessa vakuutusyhtiön omistaman yksityisen terveydenhuoltoyrityksen edustajana, antamassa asiantuntijalausuntoa jopa omaa lausuntoaan koskevassa asiassa.

Vakuutusyhtiön käyttämät lääkäriasemat, eli ne joihin vakuutusyhtiö ohjaa vammautuneen tai sairastuneen ovat käytönnössä vakuutusyhtiön omistamia ja juuri samoja joissa heidän omat vakuutuslääkärit työskentelevät siviiliammatissa. Toisin sanoen, kun vammautunut tai sairastunut lähetetään vakuutusyhtiön toimesta tutkimuksiin johonkin sairaalaan, niin käytännössä hänestä tehdään jo silloin vakuutusyhtiölle myönteinen lausunto. Se mikä tätä ongelmaa pahentaa on juurikin lakiin kirjattu pykälä, joka antaa vakuutusyhtiölle oikeuden määrätä sen hoitolaitoksen jonka he katsovat parhaakseen kulloisessakin tilanteessa, tämä laki on voimassa kaikissa lakisääteisissä vakuutuksissa, mutta ei kuitenkaan vapaaehtoisessa vakuutuksessa.

Eli vakuutuslääkärijärjestelmä toimii todellisuudessa hyvin pienellä ja sulketulla piirillä ja vieläpä lain tuoman turvan mukaan. 

Miten sitten tämä koko vakuutus- ja työeläkeyhtiöiden valta saatiin näin suureksi, että edes Eduskinta ei siihen halua puuttua. Kaikki alkoi 90 luvun laman aikana, jolloin niin sanotut ostakapankit tekivät salaisen sopimuksen Suomen valtion kanssa ja ostivat ongelmissa olevat pankkitoiminnat, tämä sopimus on nimeltään SSP- Sopimus joka julistettiin 100 vuodeksi salaiseksi, sopimusta on säilytetty Presidentti Koiviston kassakaapissa ja sitä on useasti pyydetty julkiseksi, mutta turhaan.

Nämä ostajapankit ovat tänä päivänä vakuutus- ja työeläkeyhtiöitä jolle siis eduskunta ei voi tehdä mitään tuon salaisen sopimuksen turvin. Seuraava käännekohta tässä saagassa oli vuoden 2014, jolloin silloinen Pääministeri Kokoomuksen Stubb yhdessä hallituksen kanssa antoi esityksen uudesta työtapaturma- ja ammattitautilaista, uudessa laissa vakuutuslääkäreille annettiin vapaus kirjata lausuntonsa ilman terveydenhuotohenkilöstön muotovaatimuksia. 

Vakuutus- ja työeläkeuhtiöt ovat olleet suurimpien rahoittajien joukossa yhdessä etujärjestöjen kanssa kun vaaliraa on jaettu, on varmasti syytä ja aiheellista kysyä onko tällä rahalla myös ostettu omaa etua?

Suomen liittyessä Euroopan unioniin, Suomi neuvotteli itselleen vapauden käyttää kansallisia lakisääteistä vakuutusta sekä Vakuutus, että muutoksenhakuelimiä. Näissä neuvotteluissa yhtenä painavana syynä oli Suomen tekemä ostajapankkien SSP-Sopimus.

Sittemmin Suomi on saanut lukuisia langettavia päätöksia Euroopan ihmisoikeuustuomioistuimesta, esimerkiksi Vakuutusoikeuden toiminnasta, mutta mihinkään muutoksiin ei silti olla ryhdytty.  Tämä johtuu niin tuosta sopimuksesta kuin vakuutus- ja työeläkeyhtiöiden antamasta vaalirahoituksesta.

Siinä pieni muistutus mistä meidän epäreilu ja ihmisarvoa loukkaava vakuutuslärjestelmä on lähtöisin, mikään ei muutu ennen kuin tuo sopimus julkaistaan ja kaikki vanhat edustajat ovat poistuneet areenalta.

Nico Ojala

Kipu jota ruokin pelolla.

 Kipu tarjosi matkalippua.

Usein sanotaan, että kipu muistuttaa elämästä. Kipu vahvistaa ja kipua tulisi sietää, mutta mitä jos kipu on sietämätöntä tai kipu on niin kovaa että haluaa kuolla. Entä jos kipu tekee ihmisen haavoittuvaksi? Onko kipu silloin ottanut vallan ja määrää ihmisen tekemisen ja olemisen, entä jos kipu hallitsee ihmistä ja ruokkii itseään pelolla.

Mitä kipu on? Kipu voi olla fyysistä tai henkistä, se voi olla viiltävää, polttavaa, sykkivää tai vaikka pistävää.  Kipu voi olla ahdistavaa, lamauttavaa, tuskaista ja kuristavaa. Kipu voi olla siedettävää tai sietämätöntä, se voi hallittua tai hallitsematonta. Kipu voi pelastaa, kipu voi tappaa. Kipu on samaan aikaan renki että  isäntä.

Kipua voi onneksi yrittää lääkitä, tukahduttaa ja vaimentaa.  Joskus se onnistuu joskus kipu ottaa kuitenkin yliotteen. Kipu on välillä hyvä ystävä, toisinaan pahin vihollinen. Kipu neuvoo ja käskee. Kipu kertoo elämästä ja kuolemasta. Kipu näyttää välillä edenin, välillä helvetin.

Kun itse vammauduin toukokuussa 2014, en tuntenut kipua juuri lankaan, vaikka olin juuri tippunut hieman yli neljästä metristä kivikkoiselle maalle ja saanut useita murtumia, kipu ei vain löytänyt paikalle tai antoi ylväästi odottaa vuoroaan. Ensimmäisiä kipumuistikuvia minulla kuitenkin on ja ne sijoittuvat aikaan kun olin jo kotona, tuolloin pelkkä yksiminen tai nukkumaan meno tuntui viiltävältä sekä pistävältä. Tuo kipu oli fyysistä, tuolloin kipu totteli lääkitystä ja antoi hetken rauhan toipumiseen.

Murtumat parani ja kivut hellitti, tunsin että voin palata takaisin työhöni. Uskoin selvinneeni vähillä vaurioilla ja tapaturmassa murtuneen yläleukaluun johdosta heiluvat hampaatkin voi laittaa kuntoon, olin valmis ottamaan taas ohjat käsiini yrityksessäni. Niin ainakin kuvittelin.

Minulla oli työmiehet olleet elokuun alusta jo viikon verran eräässä ulkosaariston kohteessa entisöimässä vanhaa kalastajatorppaa ja ajattelin itse mennä jatkamaan tuota työkohdetta yhden työntekijäni kanssa. Tuo ulkosaariston kohde oli se paikka johon kipu  oli mennyt minua odottamaan. Kipu oli muuttanut muotoaan, se ei enään viiltänyt tai polttanut. Nyt kipu esti minua tekemästä työtäni johon olin kouluttautunut, kipu esti minua ymmärtämästä mitä vasaralla pitäisi tehdä, kipu rakensi minun eteeni seinän ja esti minua menemästä työmaalle, kipu tuntui päässä, se puristi ohimoita, se vei suuntavaiston, se puristi rintaa ja pakotti haukkomaan happea.

Tästä alkoi matka kivun kanssa, välillä se meni piiloon moneksi viikoksi, kunnes tuli takaisin vain muistuttaakseen kuka on isäntä ja ketä tulee totella. Kävin useasti lääkärissä kivun takia ja sain lääkeitä jolla voisin tuon riivaajani minusta häätää, mutta turhaan. Kipu nakersi minua sisältä päin, teki ruumiistani onton, ohjasi minua vain kohto lopullista päämäärää.

Helmikuussa 2015 kipu sai minusta täyden otteen, halusi minun henkeni useampaan kertaan, kipu kertoi mihin minun tieni päättyy. Jouduin tai pääsin lopuksi psykiatriseen sairaalaan suljetulle osastolle, tuollakin kipuni oli minun seurassa. Se kertoi minulle milloin seuraava juna kulkee sairaalan ohitse ja pakotti minun odottaa lähtökäskyään. 

Lopulta kipu oli syönyt minut kokonaan ja kroppani petti täysin, aloin saamaan kouristuksia päivittäin, joskus jopa useamman päivässä. Ruoka ei pysynyt sisällä, olin vain luuta ja nahkaa. Vain osastolla annettavat lääkkeet pitivät minut hengissä, vaikka olin itse valmis luovuttamaan niin muut eivät olleet. Lopulta sain lähetteen aivovammapolille laajoihin tutkimuksiin jonka seurauksena kipuni sai selityksen.

Olin saanut tapaturmassa vaikean aivovamman sekä niskan retkahdusvamman, tämä jäi täysin tutkimatta aluksi ja sen aiheuttamat oireet johtivat vaikeaan masennukseen sekä itsetuhoisuuteen. Nyt tuo kipu joka aikaisemmin hallitsi elämääni täysin ja vaati palkaksi henkeäni on hyvä renki ja muistuttaa minua elämän realiteeteistä, sen tärkeydestä ja että kaikki ei ole itsestään selvää. 

Nyt kun vammautumisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta, elämäni on täysin muuttunut ja vaikka tarvitsen useissa toimissa muiden apua niin en siltikään vaihtaisi päivääkään pois. Olen saanut tehdä matkaa ja kokea muuttuneen elämän. Olen ollut kuoleman porteilla ja tuntenut sen voiman, olen kaivanut itselleni kuoppaa josta en enään omin avuin päässyt ylös. Olen tutustunut kipuuni ja kironnut sen olemassaoloa, olen heikko, mutta samaan aikaan tarpeeksi vahva voittamaan epäluulot ja ennakkoasenteet. Olen saanut paljon, enemmän kuin ansaitsen. Olen vammainen enkä häpeä sitä, minä hengitän. Olen elossa kaiken tämän jälkeen. 

Olkoot tämä kirjoitus jonkinlainen välipohdinta tapahtuneesta ja siitä matkasta jonka tein. Matkani jatkuu ja tietoisuuden lisääminen vammautumisesta sekä sen johdosta syntyneistä taloudellisista ja vakuutuksellisista ogelmista jatkuu. Saan kunnian olla mukana tämän kuun lopussa järjestettävässä  paneelikeskustelussa ja Aivovammaliiton keväisessä seminaarissa kertomassa tunteiden ilmaisusta valokuvan avulla. 

Vain vaikuttamalla asioihin voidaan ongelmiin puuttua. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille, kahvitellaan kun tavataan.