Ettei vain kukaan suuttuisi vol 2

 Sanoista tekoihin.

Aivovammaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja syyttää minua valehtelusta ja mustamaalaamisesta, sekä tahallisesta Aivovammaliittoon kohdistetusta loanheitosta. Tämä oli ihan odetettavissa, kun kerroin muutaman tosiasian Timo Kalliojasta. Mutta jotkin asiat vain on tuotava esille, muuten meidän vammautuneiden asiat eivät muutu mihinkään, vaan junnaavat vain paikallaan. 

Mitä sitten viimeksi kirjoitin? Kirjoitin että Kallioja vähättelee vammaispalvelujen ongelmia, kirjoitin, että hänen poliittinen ideologia ohjaa päätöksentekoa Aivovammaliitossa, kirjoitin, että hän puolustaa rikkaille annettavia veronalennuksia, mutta ei ota kantaa sosiaaliturvaleikkauksiin, sekä kirjoitin, että hän tukeutuu poliittisiin päättäjiin, eikä uskalla sanoa mitään mikä saattaisi suututtaa heidät.

Kallioja myös sanoi Aivovammaliiton kevään liittokokouksessa, että lietson paniikkia kun väitän että vammaispalvelut on "kriisissä" ja tilanne kentällä on kestämätön. Kallioja kieltää tämän sanomisen, vaikka kuulijoita oli paikalla useita. 

Ehdotin Kalliojalle, että katsotaan mahdollinen tallenne kokouksesta ja jos minä olen väärässä, pyydän kaikilta Aivovammaliiton jäseniltä ja työntekijöiltä anteeksi, sekä poistun areenalta. Jos Kallioja on väärässä, hän pyytää minulta anteeksi ja luopuu puheenjohtajan tehtävästä. Tämä ei tietenkään Kalliojalle sopinut, perusteluna se että hänet on valittu yksimielisesti tehtävään eikä minulla ole mitään valtaa vaatia tälläistä asiaa. 

Koska Kallioja syyttää minua valehtelijaksi, niin laitetaan nyt sitten faktaa pöytään ja tuodaan asiat esille niin kuin ne on. Jos palataan vuoteen 2018, kun hyvä ystäväni teki kansalaisaloitteen vakuutuslääkärien mielivaltaisuudesta, tämä aloite meni oikeutetusti läpi eduskunnasta ja asian hoitamiseksi perustettiin neuvottelukunta. Kallioja oli yhtenä jäsenenä tuossa neuvottellukunnassa, asia vain junnasi paikallaan ja kun asiasta häneltä kysyttiin, niin silloin hän kertoi ettei saa suututtaa vakuutusyhtiöiden edustajia jotka oli yliedustettuna tuossa neuvottelukunnassa, eli jo tuolloin hän pelkäsi esittää kritiikkiä.

Tätä samaa pelkoa politikkojen suuttuttamisesta on seurannut tähän päivään saakka ja sillä on ollut suuri haitta vammautuneiden asioiden hoitoon. 

Kallioja on kommentoinut useasti kirjoituksiani jotka ovat käsitelleet vammaispalvelujen tilaa ja leikkauksia. Kommenteissa hän on toistuvasti tuonut esille että mitään ongelmia ei ole ja asiasta kirjoittaminen on pelkkää paniikin lietsontaa. 

Ihan tiedoksi Kalliojalle, olen pyytänyt ihmisiä kommentoimaan yleisellä tasolla miten vammaispalveluiden leikkaukset ja sotesäästöt ovat vaikuttaneet hyvinvointialueiden vammaispalvelun toimintaan ja annettaviin palveluihin, olen saanut lukemattomia viestejä ihan ympäri Suomea ja noista viesteistä korostuu se epätoivo, joista olen kirjoittanut useaan kertaan. 

On todella huolestuttavaa, että Kallioja tukeutuu tässäkin asiassa poliittisiin päättäjiin ja perustelee näkemystään sillä että esimerkiksi Riikka Purra on hänelle kertonut että mitään ongelmia ei ole. Tai että hän on menossa tapaamaan Kaisa Juusoa, tämä osoittaa täydellistä tehtävän politisointia. Sen sijaan että hän kuuntelisi mitä ongelmia kentällä on oikeasti, niin hän ennenmin uskoo politikkoja.

Mitä puolestaan tulee tähän sosiaaliturvan leikkauksiin, Kallioja ei ole millään tavalla ottanut kantaa asiaan, vaikka juuri tämä leikkaus vaikutti suuresti vammautuneiden asiaan. Sen sijaan Kallioja puolustaa julkisesti rikkaiden verokevennyksiä. Vähän sama kuin haistattaisi pitkät vammautuneille.

Toisin sanoen, olen nyt katsellut tätä Kalliojan toimintaa noin 7 vuotta ja jossain kohtaa tulee mittari täyteen. Tiedoksi Kalliojalle, seison täysin sanojeni takana ja olen valmis menemään vaikka oikeuteen niiden puolesta. 

Muistutat minua toistuvasti siitä että teet tätä työtä vapaaehtoisesti, niin kuule minäkin teen, mutta meissä on se ero että toinen on huolissaan heikossa asemassa olevista ja toinen politikkojen suuttumisesta.

Jätän tämän nyt tähän ja toivon että seuraava hallituksen kokous tuo muutoksen Aivovammaliiton toimintaan, politiikka ei kuulu järjestömaailmaan.

Nico Ojala

Avoin kirje Aivovammaliiton jäsenille.

 Epäluottamus edunvalvontaa kohden.

Kuten moni on huomannut, niin olen hyvin jyrkin sanoin ottanut kantaa Aivovammaliiton puheenjohtajan Timo Kalliojan toimintaan. Olen esittänyt Kalliojalle epäluottamusta, mutta tuo äänestys kevään liittokokouksessa haluttiin tarkoituksella painaa vain villaisella ja pelastaa Kalliojan nahka.

Mistä sitten epäluottamukseni Kalliojaa kohtaan johtuu? Ensin kuitenkin totean että tämä ei ole epäluottamus liittoa kohtaan vaan ainoastaan Kalliojaa kohtaan. Epäluottamus on syntynyt Kalliojan toiminnasta, joka heijastuu suoraan Aivovammaliiton toimintaan. Mutta alla kohdat joista epäluottamus johtuu.

1. Kalliojan poliittinen tausta (Perussuomalaiset) heijastuu hänen toimintaansa ja päätöksiinsä  Aivovammaliiton puheenjohtana. Hän ei ole ottanut kantaa sosiaaliturvaleikkauksiin, vaikka ne ovat merkittävästi vaikuttaneet vammautuneiden toimeentuloon, sekä osa-aikaiseen työntekoon suojaosuuden leikkausta myötä.

2. Kallioja puolustelee maamme hallituksen tekemiä veronkevennyksiä kaikista hyväosaisimmille, tämä on täysin poliittinen kannanotto, vaikka samaan aikaan heikossa asemassa olevat ovat joutuneet entistä ahtaammalle, niin taloudellisesti kuin terveydellisesti.

3. Kallioja vähättelee sitä todellisuutta, että hyvinvointi alueiden vammaispalvelut ovat leikanneet palveluistaan merkittävästi, tämä on vaikuttanut suoraan vammautuneiden saamiin kuljetuspalveluihin ja henkilökohtaiseen apuun. Kallioja on toistuvasti sanonut, että asiasta puhuminen on pelkkää paniikin lietsontaa. Hän myös kevään liittokokouksessa sanoi että lietson paniikkia ja tämä hänen kommentti  varmasti osaltaan vaikutti äänestykseen.

4. Aivovammaliitto otti kantaa Kalliojan johdolla muiden liittojen kanssa maamme vammaispalveluiden tilasta ja esitti huolensa palveluiden saannista, eli juuri samasta asiasta josta hän syytti minua että lietson paniikkia ja josta hän valehteli kevään liittokokouksessa, Kallioja on varmasti tiennyt tuosta tulevasta kannanotosta liittokokouksen aikaan, joten katson että silloinen luottamusäänestyksen keskustelu perustui valheelliseen tietoon Kalliojan toimesta.

5. Aivovammaliitto on täysin "halvaantunut" ottamaan selkeästi kantaa maamme hallituksen tekemiin leikkauksiin, jotka koskettaa vammautuneita tai heidän läheisiään, tämä johtuu Kalliojan poliittisesta taustasta, joka ohjaa tällä hetkellä Aivovammaliiton toimintaa.

Edellä mainittujen asioiden johdosta pyydän, että Aivovammaliiton jäsenet ja äänioikeutetut harkitsevat vakavasti Aivovammaliiton säännöissä 13§ käytäntöönpanoa ja esittävät epäluottamusta Timo Kalliojaa kohtaan.

Aivovammaliitto ei kykene tällä hetkellä ajamaan aivovammautuneiden etua sille annetulla mandaatilla ja näin heikentää aivovammautuneiden asemaa yhteiskunnassa.

Olen itse eronnut kaikista Aivovammaliittoon liittyvistä tehtävistä, koska en katso että pystyn ajamaan heikossa asemassa olevien ihmisten etua, jos taustajärjestö samaan aikaan puolustaa rikkaiden veronkevennyksiä ja vähättelee ongelmia.

Nico Ojala

nico.ojala72@gmail.com

Kenen asialla olet?

Ettei vain kukaan suuttuisi.

Aivovammaliiton Puheenjohtaja Timo Kallioja on minulle useaan kertaan kertonut hyvin painokkaasti, että maamme vammaispalvelut eivät ole kriisissä ja asiasta puhuminen on pelkkää paniikin lietsontaa. On todella harmillista, että Aivovammaliiton puheenjohtaja tuntuu menevän poliittinen ideologia edellä, niin ettei näe metsää puilta. Kyseinen vähättely on todella julmaa ihmiseltä, jonka tulisi asemansa puolesta puolustaa heikossa asemassa olevia, eikä katsoa asiaa läpi poliittisten silmälasien. 

Olen kirjoittanut vammaispalvelujen ongelmista useaan kertaan ja aina Aivovamaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja on rintänyt kommentoimaan ja vähättelemään ongelmia. En tiedä missä maailmassa Kallioja elää, mutta tiedän että päätöksentekoa ohjaa politiikka, pelko siitä että jos asioita tuodaan julki, niin joku hallituspuolueiden edustajista saattaisi suuttua. Tästä johtuu tämä hyssyttely.

Kallioja on minulle useaan kertaan myös kommentoinut, että hän on menossa tapaamaan Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusoa, mutta tapaamista ei ole järjestynyt, en vain ymmärrä mitä ministerin tapaaminen voisi muuttaa? Leikkaukset vammaispalveluihin on jo tehty, eikä ministeristä ole sen muuttajaksi. 

Kävin aikoinaan itsekkin Oikeusministerin juttusilla, kun ajoin vakuutuslääkäri asiaa, tuolloin jo tuli selväksi, ettei yksi ministeri voi muuttaa asioita. Joten minulle tulee Kalliojan ministerin tapaamis yrityksestä lähinnä mieleen oman aseman pönkittäminen muiden silmissä. 

Mutta jos palataan näihin vammaispalveluihin ja se mitä Kallioja ei näe ja mitä hän vähättelee. Esimerkiksi Vantaa-Kerava (VaKe) hyvinvointialueella vammaispalvelut on tehnyt rajauksen, että henkilökohtaista apua saa vain arkipäivisin 8-18 välisenä aikana. Iltaisin ja viikonloppuisin henkilökohtainen apu on saatavilla vain erillesellä hakemuksella ja erikseen perusteltuna. Useat edunvalvonta yhdistykset ovat ottaneet kantaa tähän, mutta ei Aivovammaliitto, koska Kallioja ohjeistaa olematta lietsomatta paniikkia.

Varsinais-Suomen hyvinvointialue (Varha) on käytännössä lakkauttanut lasten omaishoidon muuttamalla palvelun kriteeristöä vastoin vammaispalvelulakia. 

Satakunnan hyvinvointialue on lakkauttanut kuljetuspalveluita ilman perusteluja, tämä on johtanut siihen, että vammautuneet joutuvat menemään omalla kustannuksella esim taksilla kauppaan. Myös henkilökohtaisen avun määrärahoja on supistettu siten, että käytännössä yhtään uutta hakemusta ei voida hyväksyä, koska määrärahat ovat loppu.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri (Pirha) on säästänyt vammaispalveluista niin merkittävän summan, että esimerkiksi Tampereella apua tarjoavat kolmannen sektorin toimijat ovat täysin ruuhkautuneet vammaispalvelun asiakkaista. 

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta mitään ongelmaa ei ole, kuten Aivovammaliiton Kallioja sanoo. Tässä ei mikään muu intressi voi olla kyseessä, kuin se että hänen edustamasna puolue on hallituksessa ja hallituksen tekemien leikkausten aiheuttamat ongelmat ovat kielletty puheenaihe.

Aikoinaan Seppo Sarlund teki kirjan nimeltään "Politiikan pöydän alta", jossa silloin nuori Keskustalainen nouseva tähti Paavo Väyrynen totesi, että Sosialidemograatit ovat vallanneet kaikki epäpoliittiset kansalaisjärjestöt, meidän tulee Keskustapuolueena vallata puolestaan muut järjestöt. Näin on myös tapahtunut, puolueet ovat vain vaihtuneet mutta edelleen politiikka ohjaa järjestömaailmaa.

Järjestömaailman puheenjohtajat ovat vuorollaan kumartaneet aina kulloinkin rahoittavaan suuntaan, nyt kun raha tulee Sosiaali- ja terveysministeriöltä, niin  kumarrus on syvää ja jäsenien suut halutaan tukkia ettei vain puheenjohtajan tarvitsisi selittää ministerille, miksi ongelmista puhutaan.

Aivovammaliitossa on ollut toimareita ja puheenjohtajina jotka ovat olleet vakuutusyhtiö mynteisiä kuin heitä vastustaviakin, Ylisen kanssa veljeily aikoinaan oli tuhota Aivovammaliiton, onneksi tuosta ajasta on päästy yli, nyt veljeily politikkojen kanssa on johtamassa uuteen mahalaskuun ja jäsenistön unohtamiseen.

Sirkushuveja ministeriössä.

Kuten edellä kirjoitin vammaispalveluista ja sen ongelmista, josta ei saa puhua millään alustalla. Vammaispalveluista on leikattu tämän hallituksen aikana yli 100 miljoonaa euroa. Koska kaikki vastuuministerit jotka vammaispalveluista tahoillaan vastaa on Perussuomalaisia, kuten on Aivovammaliiton puheenjohtajakin, niin ei voi olla sattumaa että asiasta julkisesti puhuminen aiheuttaa tiettyä kiukkua molemmissa instansseissa.

Samaiset ministeriöt leikkasivat sosiaaliturvasta todella merkittävän määrän, tämä leikkaus osui rajuimmin niin yksinhuoltajiin, vammautuneisiin ja yleisesti heikossa asemassa oleviin. En ole nähnyt ainuttakaan julkista kannanottoa Aivovammaliiton puheenjohtajan toimesta, vaikka omat jäsenet näistä sosiaaliturvan leikkauksista joutui kärsimään.  Itse otin kantaa kyseiseen ongelmaan Aivovammaliiton lehdessä Aivoituksessa, mutta Kalliojan kannanotto loisti poissaolollaan.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla mitä sellaista Aivovammaliiton puheenjohtaja voi saavuttaa tapaamalla Sosiaali- ja terveysministerin, mitä muut asiasta oikeasti huolissaan eivät jo olisi saaneet. Vaikka ministeri Juuso ja Aivovammaliiton puheenjohtaja edustaa samaa puoluetta, niin on kiistaton tosiasia, että politiikka ei kuulu potilasjärjestötoimintaan, vaikka aikoinaan Keskustalainen politikko Paavo Väyrynen niin vaatikin.

Jos vielä jatketaan näitä hallituksen tekemien päätösten perkaamista, niin viimeisin puoliväliriihi joka pidettiin noin viikko sitten, tuolta riihestä suurimpana toimena maamme hallitus esitti veronkevennyksiä jotka kohdistuu suurimmalta osin kaikista hyvätuloisempiin. Kritisoin tätä toimenpidettä, koska rikkaille annettava veronkevennys ei lisää kulutusta, saatika työpaikkoja. He joilla on varaa ja ostovoimaa, eivät nyt kuin taikaiskusta ala kuluttamaan niin merkittäviä summia että se jotenkin vaikuttaisi talouskasvuun. Varsinkaan kun kotitalousvähennykseen ei tehty mitään muutoksia.

Jos mietitään keitä tässä maassa verotetaan ankarimmin, jos sitä verrataan ostovoimaan, niin heikossa asemassa olevat joutuvat maksamaan veroa 20-25%, eli suhteessa todella ison ja merkittävän summan. Toin tämän asian myös esille keskusteluissa Aivovammaliiton puheenjohtajan kanssa, mutta hän puoluetaustastaan johtuen puolusti hyvätuoisten veronkevennyksiä, tuoden myös epäsuorasti esille sen kuvitelman että vain hyvätuloisten maksamilla veroilla katetaan tämän maan sosiaaliturvaa. On täysin kestämätöntä, että ihminen jonka olettaisi asemansa puolesta pitävän heikossa asemassa olevien jäsentensä puolia, ryhtyy puolustamaan hyväosaisia. 

Tämä jos jokin on sirkushuveja, eikä suinkaan se että tuon asioita esille, kuten Aivovammaliiton puheenjohtaja minun toimijani kuvasi.

Vaikuttamisen ABC.

Olen noin 10 vuotta ajanut vammautuneiden ja heikossa asemassa olevien ihmisten asiaa, olen esiintyny televisiossa, lehdistössä, radiossa ja lukuisissa muissa tilaisuuksissa. Käyn luennoimassa useita kertoja vuodessa ja osallistun paneelikeskusteluihin. Olen ollut mukana hyvän ystäväni tekemässä kansalaisaloitteessa, joka koski vakuutuslääkärien mielivaltaa ja saimme paljon aikaiseksi. Olen aina esiintynyt omalla nimellä ja sietänyt sen kuran joka niskaani on kaadettu. Se mitä en siedä, on potilasjärjestö joka unohtaa jäsenensä ja ryhtyy ajamaan omaa etuaan.

Olen käynyt varmaan kymmeniä keskusteluja kansanedustajien kanssa Eduskunnassa ja käynyt tapaamassa ministeriä, se mitä olen saanut näistä tapaamisista ja keskusteluista on oppi siitä miten vaikuttaa päätöksentekoon. Tämän opin olen ottanut käyttöön ja tarjonnut sitä myös Aivovammaliitolle, mutta tätä ei olla haluttu ottaa käyttöön.

Mikä tuo oppi sitten on? Kaava on hyvin yksinkertainen, jos haluaa vaikuttaa tiettyyn kansanedustajaan, puolueeseen tai päätökseen, keskustelu tulee tapahtua julkisuuden kautta, kuten lehtiartikkelina, haastatteluna tai esiintymisenä. Tämä tapa aiheuttaa sen, että asiaan tulee reagoida, koska yleisö odottaa vastausta. Se että lahettää sähköpostia kansanedustajalle tai ministerin avustajalle ei johda mihinkään, vaikka postien avausmäärä oli 100% niin se ei tarkoita, että havaittu ongelma ratkeaisi, vaan se tarkoittaa sitä, että kansanedustajat tietää, että postien avaamista seurataan, joten sähköposti avataan ja sen jälkeen se poistetaan, siinä on sen vaikuttamisen tulos.

Joten, kumpi on parempi. Sähköposti joka klikataan auki ja poistetaan, vai esimerkiksi lehtiartikkeli, johon on pakko reagoida?

Vaikka en kuulu mihinkään puolueeseen, niin on tedettava että oikeistolainen politiikka tuhoaa potilasjärjestöt ja toivon että Aivovammaliitto ymmärtää tilanteen vakavuuden, politiikka ei kuulu potilasjärjestön päätöksentekoon.

Olen eronnut kaikesta toiminnastani Aivovammaliitossa, mutta kun politiikka on poistunut näyttämöltä niin tulen miellelläni takaisin, näen kuitenkin tehtävän tärkeäksi, mutta nyt en voi toimia tässä ympäristössä, ajan jatkossakin vammautuneiden ja heikossa asemassa olevien etua, mutta ilman mainintaa Aivovammaliitosta.

Nico Ojala

Naamioitua ideologiaa.

 Politisoitunut edunvalvonta.

Olen ollu Aivovammaliiton jäsen pian vammautumiseni jälkeen, olen myös saanut kiistatta paljon apua kyseiseltä liitolta. Jäsenyyteni aikana moni henkilö on vaihtunut ja uusia työntekijöitä tullut heidän tilalleen. Tämä vaihtuvuus on täysin tervetullutta ja se uudistaa liiton tapaa toimia aivovammautuneiden edunvalvojana. Kaikki ei suinkaan muutu, on ihmisiä jotka pysyvät ja toimivat omalla tavallaan, heistä tulee henkilöitä joiden toimintatapaa ei kukaan uskalla kyseenalaistaa ja tämä myös ruokkii tätä kierrettä.

Näin on myös tapahtunut Aivovammaliitossa, toiminta on liian politisoitunutta ja oma poliittinen ideologia alkaa ohjaamaan päätöksentekoa, kannanottoja sekä aiheuttaa poliittista purkinäköä. Tämä näkyy selvästi kritiikin puutteena ja toiminta on todella pehmeää poliittisia päättäjiä kohtaan. Tällä on ollut jo vaikutusta jäsenistöön ja tulevaisuudessa tilanne tulee olemaan varmasti kestämätön. Väkisinkin tulee mieleen vanha sanonta, ettei ruokkivaa kättä saa purra.

Otetaan muutama esimerkki, keväällä 2024 kun maamme hallituksen ajamat sosiaaliturvan leikkaukset astuivat portaittain voimaan ja näillä leikkauksilla oli suora vaikutus vammautuneisiin ihmisiin sekä heidän perheeseen, Aivovammaliitto ei ottanut julkisesti kantaa tähän. Pöytäpuheissa kyllä kauhisteltiin, mutta mitään kannanottoa ei Malmilta lähtenyt. Silloin itse tein kirjoituksen Aivovammaliiton Aivoitus lehteen näistä leikkauksista ja se taisi olla ainoa kirjoitus joka asiaa käsitteli.

Nämä leikkaukset vaikiuttavat edelleen vammautuneiden arkeen, mutta edelleenkään Aivovammaliitto ei asiaa esille nosta. 

Toinen asia jota olen ihmetellyt on ollut se, että maamme hallitus on Työministeri Satosen johdolla tuomassa uutta työllistymismallia käytäntöön, tässä mallissa työttömän on haettava keskimäärin neljää työpaikkaa kuukaudessa, tämä haettavien työpaikkojen määrä vaihtelee asunkunnasta riippuen, mutta yhtä kaikki. Tässä mallissa on todella kovat vaatimukset sekä rangaistukset, kuten jos työtön jättää hakematta sovittua määrää työpaikkoja tai menemättä sovittuun haastatteluun saa hän rangaistuksena viikon mittaisen karenssin työttömyysturvaan, mikäli rikkomukset jatkuvat on rangaistuksena jopa kuukauden mittainen työvelvoite.

Koska hyvin moni vammautunut ihminen ei ole syystä tai toisesta päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle, on hänet pakotettu ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi vakka todellista työkykyä ei ole juuri lainkaan. Tämä ihminen joutuu nyt hakemaan useaa työpaikkaa kuukaudessa ja pahimmillaan suorittamaan työvelvoitetta saadakseen toimeentulonsa takaisin. Tämä on aivan kestämätön tilanne ja olen ollut tästä asiasta yhteydessä Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtajaan, mutta tähänkään ei olla puututtu mitenkään meidän edunvalvonnassa.

Kolmas mikä on aiheuttanut kitkaa minun ja Aivovammaliiton välillä on maamme hallituksen tekemän vammaispalvelujen leikkaukset, joilla on ollut suora vaikutus vammaisten elämänlaatuun ja mahdollisuuteen toteuttaa vammaispalvelulain mukaista laadukasta elämää johon kuuluu osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan, mahdollisuus harrastuksiin sekä laadukkaaseen elämään. Olen tästä aiheesta myös kirjoittanut useaan kertaan, mutta se mitä olen saanut vastaukseksi Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtajalta on ollut suorastaan vähättelevä, aivan kuin mitään ongelmaa ei vammaispalveluissa olisi olemassakaan. 

Olen saanut lukuisia yhteydenottoja vammautuneilta joilta on esimerkiksi kuljetuspalvelu lakkautettu ilman sen suurempia perusteluja, tämä lakkautus on johtanut siihen että vammautunut ei pääse osallistumaan omiin harrastuksiin, toinen esimerkki mitä nämä vammaispalvelujen leikkaukset ovat aiheuttaneet, on se että henkilökohtaista apua saa enään vain virka-aikaan ja mikäli iltaisin tai viikonloppuisin tarvitsee henkilökohtaista apua, on se haettava erikseen hyvinvointialueen vammaispalveluista erillisellä hakemuksella, tämäkö on sitä vammaispalvelulain mukaista laadukasta elämää? 

Valitettavasti Aivovammaliitto ei ole puuttunut asiaan mitenkään muuten kuin kertomalla, että Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtaja pyrkii pääsemään keskustelemaan sosiaali-ja terveysministeri Juuson kanssa, mutta tätä ei olla kyetty vielä tekemään. 

Lopuksi mikä katkaisi kamelinselän, on puoliväliriihen päätökset jossa tehdyillä veropäätöksillä annettiin valtava tulonsiirto heikossa asemassa olevilta ihmisiltä suoraan rikkaille. Kirjoittelin tästä sosiaaliseen mediaan ja keskusteluun osallistui myös Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtaja joka hyvin voimakkaasti puolusteli tätä tulonsiirtoa. 

En voi millään tavalla hyväksyä sitä, että ensin leikataan merkittävä osa heikossa asemassa olevien toimeentulosta, sitten tuosta pienestä tulosta verotetaan vielä 20-25% eli todella merkittävä osa ja jos mietitään tuota verotusta ostovoiman kannalta, niin todellisuudessa heikossa asemassa olevilta verotetaan suhteessa eniten tässä maassa ja jos minulle tullaan puolustelemaan rikkaiden veroalea sillä että he maksavat niin paljon veroja joilla sitten rahoitetaan tämän maan sosiaalivakuutus, niin silloin ollaan todella kaikana siitä edunvalvonnan tehtävästä jolla meidän vammautuneiden asiaa tulisi edistää.

On todella valitettavaa, että poliittinen ideologia ohjailee nykyisin vammautuneiden edunvalvontaa ja tätä kautta myös heijastuu kannaottoihin sekä tapaan puuttua selviin ongelmiin kuten vammaispalvelun ongelmiin tai työllisyysmalliin. 

Kuten alussa kerroin, niin henkilöstön vaihtuminen on hyvä asia ja se uudistaa toimintaa, siksi toivon että myös Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtaja ymmärtää siirtyä syrjään ja sitä kautta uudistaa hallituksen toimintaa.

Lopuksi haluan kiittää Aivovammaliittoa näistä useista vuosista joita olen ollut jäsenenä ja toiminnassa mukana, valitettavasti tämä yhteinen taival päättyi, mutta en pysty olemaan mukana toiminnassa jossa ongelmista puhuminen on paniikinlietsontaa ja jossa hallituksen puheenjohtaja puolustaa rikkaita.

Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti muutoksen tuulet raikastaa toimintaa.

Nico Ojala

Avustajat eivät kuulu kaikille.

 Suomen suurin hoitolaitos.

Tasan ei käy avustajan saaminen tässä maassa, ei vaikka olisit kuinka vammautunut hyvänsä, niin selvityksiä selvitysten perään sekä aukottomat todistukset arjen haasteista tulee toimittaa vähintäänkin kolmena kappaleena vammaispalveluille. Näistäkin toimista huolimatta valtaosa hakemuksista hylätään. Perusteluna käytetään lähes poikkeuksetta yhtä ja samaa lausetta, eli "Henkilö ei täytä vammaispalvelulain määritelmää vaikeasti vammainen ja tästä syystä avustajaa ei voida myöntää"  Yritä siinä sitten pysyä edes jollakin tapaa hengissä, kun voimavarat eivät riitä edes ruuan valmistukseen.

Mutta kun edustat tiettyä puoluetta, niin avustajia löytyy enemmän kuin tarpeeksi, esimerkiksi Perussuomalaisten edustaja Sebastian Tynkkynen tarvitsee peräti kymmenen avustajaa selviäkseen arjestaan, on varmasti aiheellista kysyä kuinka suuret haasteet hänellä on arjessa ja kuinka vaikeasti vammainen hän mahtaa olla?  

Eduskunta itsessään on varmasti yksi Suomen suurimmista hoitolaitoksista, jos mietilään että hoidettavia on noin 200 henkilöä ja heidän tarvitsemat avustajamäärät nousee reilusti yli viiden sadan henkilön verran joten ainakin tuolla hoitolaitoksessa hoitajamitoitus on erinomaisessa mallissa.

Joten nyt kaikki vammaispalveluista hylyn saaneet vammautuneet ja sairastuneet ihmiset laittakaa hakemus vetämään tuonne maamme suurimpaan hoitolaitokseen ja seuraavat neljä vuotta avustaja on automaatio ja jos tuntuu että vamma vaatii enemmän kuin yhden niin tehkää kuten Tynkkynen, ottakaa kymmenen avustajaa.

Noin, parodia sikseen ja keskitytään oikeisiin asioihin, siihen mitä on epäreilu politiikka sekä miten välinpitämätön politiikka vaikuttaa vammautuneen elämään.

Perussuomalainen segregaatio

Maamme hallitus on tietoisesti kohdentanut säästötoimiaan vain ja lähes ainoastaan väestöryhmään joka ei hallituksen näkemyksen mukaan tuota tuloja vaan on heidän silmissään pelkkä kustannuserä. Tämä väestöryhmä on juurikin se heikossa asemassa oleva ja pääasiallisesti sosiaalivakuutuksen piirissä oleva. Koska kaikki säästöt kohdistuu tähän ryhmään, voidaan aivan oikeutetusti puhua tiedostetusta ja ideologisesta segregaatiosta, toisin sanoen heikossa asemassa olevat halutaan sijoittaa omaan lokeroonsa ja erottaa muusta yhteiskunnasta.

Perussuomaliset ovat tässä varsin näkyvässä roolissa ja tuovat asiaa esille esimerkiksi somealustoilla, jossa heikossa asemassa olevista luodaan tietoisesti kuvaa, että he eläisivät vain muiden maksamilla verovaroilla, sekä olisivat jotekin idologisesti työttömiä ja sosiaalitukien väärin käyttäjiä. Tämä mustamaalaaminen on todella tavanomaista ja jopa eri luottamustehtävissä tai kansanedustajina toimivat henkilöt luovat tätä keskustelua jakamillaan päivityksillä, eivätkä millään tavalla edes yritä poistaa täysin asiattomia kommentteja viestiketjuista ja näin itse siis luovat tätä segregaatiota.

Perussuomalaiset ovat tähän mennessä kohdistaneet säästötoimia lukuisiin sosiaalitukiin, kuten asumistukeen, lapsikorotukseen, sairauspäivärahaan, tyottömyyspäivärahan suojaosaan sekä lukuisiin eri sosiaalivakuutuksen etuisuuksiin jotka ovat heikossa asemassa olevien ihmisten ainoa toimeentulo.

Viimeisin säästökeino oli 20 miljoonan säästö vammaispalveluista, tämä säästötoimi toteutetaan tuomalla vammaispalveluihin elämänvaiherajauksen, tämä tarkoittaa sitä, että vammaispalveluiden tarjonta rajataan kokonaan pois vanhuksilta, joiden kunto on niin heikko että he eivät tule toimeen ilman avustajaa, Perussuomalaisten johtama Sosiaali-ja terveysministeriö tiputtaa ison määrän vanhuksia kokonaan avun ulkopuolelle, vaikka tämä ihmisryhmä on ikänsä tehnyt töitä ja maksanut veronsa, toisin kuten Perussuomalaiset haluaa väittää.

Olen saanut myös lukuisia yhteydenottoja omaishoitajilta, joiden omaishoidon sopimusta ei olla jatkettu yllättäen. Perusteluina on käytetty aina samaa mantraa, eli "omaishoidon tarpeen kriteerit ei täyty"  Tästä huolimatta kunnat olettaa ja suorastaan vaatii, että omainen hoitaa joko puolisoaan, lastaan tai vanhempaansa kielteisen omaishoitosopimuksen jälkeen täysin ilmaiseksi, kunnat myös kieltäytyvät tarjoamasta hoitopaikkaa, joten omainen suorastaan pakotetaan tekemään työtä  ilmaiseksi.

Tämä maa on Perussuomalisten toimesta täysin kahtia jaettu ja miksi syytän juuri Perussuomalaisia. Vastaus on hyvin yksinkertainen, Perussuomalaisilla on kaikki ministeriöt hallussaan jotka vastaa juurikin tätä segregaatiota aiheuttavaa tilannetta. Perussuomalaiset ministerit johtaa Sosiaali- ja terveysministeriötä, Oikeusministeriötä sekä sisäministeriötä. Nämä ministeriöt vastaa nyt leikattavista sosiaalituista, kotihoidosta, vammaispalveluista, lastensuojelusta sekä sairaalaverkosta.

Kaiken tähän segregaation huipennuksi voidaan odottaa vaalien jälkeen alkavaa keskustelua siitä, kenelle jatkossa annetaan hoitoa ja kuka on oikeutettu mihinkin hoitoon. Tästä keskustelusta voidaan odottaa vain ja ainoastaan sitä, että me "sosiaalipummit" jäämme jatkossa tilman arvitsemaamme hoitoa, koska emme tuota mitään ja elämme vain muiden rahaoilla, joten hoitakaa itse itsenne.

Joten, näin vaalien alla kanattaa miettiä ketä äänestää.

Nico Ojala

Vammautuneet ja sairastuneet eivät tarvitse ihmisoikeuksia.

 Työskentele tai elä köyhänä.

Olen nyt kuukauden verran keskustellut Facebookissa hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista ja sen vaikutuksista vammautuneisiin kuin sairastuneisiin, keskustelijoina on pääasiallisesti ollut Perussuomalaisten, mutta myös muiden hallitus puolueiden kannattajia. Vain murto-osa näitä kommenteista on ollut myötätuntoisia siihen huoleen jonka olen nostanut esille, sen sijaan valtaosa on todella julmia ja suorastaan äärimmäistä ajattelua edustavia kommentteja.

Mitä sitten olen tuonut esille noissa lukuisissa keskusteluissa?  Olen ollut huolissani hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista ja sen vaikutuksista vammautuneisiin ja sairastuneisiin joiden työkyky on joko kokonaan tai osittain menetetty. Nämä leikkauksethan vaikuttavat hyvin laajalla alalla erinnäisiin tukiin joita ihan perus sosiaaliturvan päälle maksetaan.

Näitä tukia on muunmoassa työttömyysturvan lapsikorotus, työttömyysturvan suojaosuus ja esimerkiksi asumistuen suojaosuus sekä asumistuen omavastuuosuus joka nousee 42% aina 50%. Pahimmillaan yhteenlaskettu rahallinen vaikutus näiden leikkausten johdosta saattaa olla jopa 400-500€ kuukaudessa, joten mistään pienestä leikkauksesta ei todellakaan ole kyse. Leikkauksia tai paremminkin heikennyksiä tehdään myös toimeentulotukeen ja tarkemmin harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen, tällä harkinnanvaraisella tuella on voitu esimerkiksi kustantaa lapsen harrastutoimintaa.

Muita leikkauksia joita hallitus tekee on esimerkiksi lääkkeiden omavastuuosuuden nosto, mutta myös sairaanhoidon vuosimaksukattoa korotetaan, se ei toki suoraan ole hallituksen tekemää vaan hyvinvointialueiden toimesta tehtävää säästöä.

Millä tavalla nämä leikkaukset sitten vaikuttaa vammautuneen tai sairastuneen elämään, niin esimerkiksi vammautunut joka rajoittuneen työkykynsä johdosta pystyy tekemään vain osa-aikatyötä tulee menettämään sovitellun päivärahan suojaosuuden 300€, siis summan jonka sai vielä hetki sitten tienata ilman että sillä olisi ollut vaikutusta työttömyysturvaan, nyt kun tuo suojaosuus poistui, niin jokainen ansaittu euro pienentää työttömyysturvaa 0.50 sentillä. Selkeyttämisen takia voidaan sanoa että jos vammautunut tienaa kuukaudessa 600 euroa, pienenee hänen työttömyysturvansa 300€. Kuulostaa kuitenkin siltä ettäkäteen jää vielä sentään jotain, mutta totuus on hieman toinen, sillä asumistuen leikkaukset ja suojaosuuden poisto huolehtii siitä ettei vammautuneelle tai sairastuneelle jää juuri mitään ansaitusta palkasta.

Työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto tarkoittaa sitä, että jos työttömällä tai osa-aikatyötä tekevällä ihmisellä on alaikäisiä huollettavia lapsia niin hän on ennen saanut 130-240€ kuukaudessa riippuen lasten määrästä, nyt kun tuo lapsikorotus leikkaantuu kokonaisuudessaan pois on tällä suuri vaikutus lapsiperheiden toimeentuloon ja useat laskelmat toteaa, että lapsiperheköyhyys tulee lisääntymään Suomessa 20 000 - 25 000 lapsiperheellä näiden leikkausten takia.

Asumistuen leikkaukset joista jo aikaisemmin mainitsin pienentää maksettavaa asumistukea merkittävästi ja johtaa siihen että jo entuudestaan pienentyvät etuudet heikentävät vuokranmaksukykyä. Pahimmillaan ihminen joutuu etsimään halvempaa asuntoa tai muuttamaan täysin eri paikkakunnalle. Tutusta ympäristöstä muuttaminen tarkoittaa myös yleensä tukiverkon menettämistä, tai pahimmillaan lapsen koulun vaihtoa ja näin myös lapsen ystäväpiirin vaihtoa. Tämä  ei voi olla ainakaan lapsen etu.

Näillä sosiaaliturvan leikkauksilla saattaa olla myös vaikutusta henkilökohtaisen avustajan työskentelyyn, koska jos avustaja on työtön ja on saanut aikaisemmin soviteltua päivärahaa niin nyt hänen toimeentulonsa heikkenee merkittävästi ja mikäli tunteja on vain muutamia viikossa, ei avustajalle todellisuudessa jää enään mitään tuloa tehdystä työstä, kun tuloista lasketaan pois matkakulut ja asumistuen leikkaukset.

Eli lyhykäisyydessään tätä olen tuonut esille näissä keskusteluissa ja vastaanotto on ollut todella kylmää, vähättelevää ja suorastaan loukkaavaa.

Mene sinä kommonisti töihin äläkä valita.

Väliotsikoksi valitsin yhden kommentin jonka eräs keskustelija minulle laittoi, kun kerroin että olen huolissani vammautuneista ja sairastuneista ihmisistä jotka eivät tule selviämään näistä sosiaaliturvan leikkauksista vaan ajautuvat toimeentulotuen asiakkaiksi. Tämä on mielestäni ihan aiheellinen huoli ja tätä tulee varmasti myös tapahtumaan.

Mitä enenmmän puolustan, sitä rajummaksi kommentit käyvät, kommentointiin osallistui myös eräs kansanedustaja joka loppujen lopuksi esti minut, kun kysyin häneltä mahdollisuutta toimia henkilökohtaisen avustajan tuuraajana kun sosiaaliturvan leikkaukset vievät avustajalta työt? Ilmeisesti kysymys ei ollut mielekäs, tai sitten totuus leikkauksista ei vain ole hänelle vielä valjennut.

Lukuisten kommenttien lopputulos oli se että vammautuneet ja sairastuneet ovat vain pelkkiä sosiaalipummeja ja vapaamatkustajia joiden kuuluukin tippua toimeentulotuen asiakkaiksi, tätä näkemystä minä en voi missään määrin hyväksyä, en edes huumorimielessä, on todella loukkaavaa ajattelua, että me joiden työkyky on menetetty ja näin myös meidän normaali ansaitsemistapa elannolle on vaikeutunut, niin me olemme jotain pummeja ja loisia joiden ei kuuluisi puhua asioistaan mitään vaan olla vain hiljaa.

On kun laittaisi bensaa liekkeihin kun minua käsketään olemaan hiljaa vammautuneiden ja sairastuneiden asioista, sitä ei tule tapahtumaan ja sen olen myös näille keskustelijoille tuonut esille. 

En kertakaikkiaan voi ymmärtää sellaisen ihmisen ajatusmaailmaa, joka sanoo että jos ihminen ei pysty tekemään työtä täysipäiväisesti, ei hänen kuulu saada mitään tukia, korkeintaan toimeentulotukea eikä edes sitäkään mielellään. Aivain kuin me vammautuneet ja sairastuneet olisimme jotain pohjasakkaa tässä yhteiskunnassa, eikä meillä ole mitään perusoikeuksia, ei vähäisintäkään.

Se mikä tästä asiasta tekee minulle niin henkilökohtaisen on se, että olen tehnyt työtä reilut kahdeksan vuotta vammautuneiden ja sairastuneiden asioiden parantamiseksi, siinä apuna on ollut myös Perussuomalaisten puolue ja heidän muutama kansanedustaja, nyt tuo puolue on kääntänyt täysin selkänsä meille ja vienyt meidän viimeisetkin kunnian rippeet näillä teoillaan.

Olen vanhana yrittäjänä tottunut siihen että aina kaikki ei mene kuten on ajateltu tai sovittu, mutta tämän kaltainen toiminta jota Perussuomalainen puolue nyt harrastaa ei kuulu mihinkään tuntemaani kategoriaan vaan edustaa täysin minulle vierasta vammautuneiden ja sairastuneiden halveksuntaa.

Tämä ei jää tähän, enkä minä luovuta. Olen tottunut saamaan kuraa niskaani joten antaa tulla vaan, katsotaan mihin olette valmiita, alemmas ette voi meitä enää laittaa ettekä haukkua. Vielä tulee aika jolloin teidän teot puntaroidaan ja mikäli jostain syystä olette unohtaneet nämä toimenne ja hakkumisenne, niin minä  olen paikalla teitä siitä muistuttamassa. Minä muistutan teitä koko tämän vaalikauden, kestää se sitten täydet neljä vuotta tai lyhyemmin. Minä olen paikalla.

Nico Ojala

Kokemustoimija, kirjailija blogisti , valokuvaaja ja piikki lihassa.