Ettei vain kukaan suuttuisi vol 2

 Sanoista tekoihin.

Aivovammaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja syyttää minua valehtelusta ja mustamaalaamisesta, sekä tahallisesta Aivovammaliittoon kohdistetusta loanheitosta. Tämä oli ihan odetettavissa, kun kerroin muutaman tosiasian Timo Kalliojasta. Mutta jotkin asiat vain on tuotava esille, muuten meidän vammautuneiden asiat eivät muutu mihinkään, vaan junnaavat vain paikallaan. 

Mitä sitten viimeksi kirjoitin? Kirjoitin että Kallioja vähättelee vammaispalvelujen ongelmia, kirjoitin, että hänen poliittinen ideologia ohjaa päätöksentekoa Aivovammaliitossa, kirjoitin, että hän puolustaa rikkaille annettavia veronalennuksia, mutta ei ota kantaa sosiaaliturvaleikkauksiin, sekä kirjoitin, että hän tukeutuu poliittisiin päättäjiin, eikä uskalla sanoa mitään mikä saattaisi suututtaa heidät.

Kallioja myös sanoi Aivovammaliiton kevään liittokokouksessa, että lietson paniikkia kun väitän että vammaispalvelut on "kriisissä" ja tilanne kentällä on kestämätön. Kallioja kieltää tämän sanomisen, vaikka kuulijoita oli paikalla useita. 

Ehdotin Kalliojalle, että katsotaan mahdollinen tallenne kokouksesta ja jos minä olen väärässä, pyydän kaikilta Aivovammaliiton jäseniltä ja työntekijöiltä anteeksi, sekä poistun areenalta. Jos Kallioja on väärässä, hän pyytää minulta anteeksi ja luopuu puheenjohtajan tehtävästä. Tämä ei tietenkään Kalliojalle sopinut, perusteluna se että hänet on valittu yksimielisesti tehtävään eikä minulla ole mitään valtaa vaatia tälläistä asiaa. 

Koska Kallioja syyttää minua valehtelijaksi, niin laitetaan nyt sitten faktaa pöytään ja tuodaan asiat esille niin kuin ne on. Jos palataan vuoteen 2018, kun hyvä ystäväni teki kansalaisaloitteen vakuutuslääkärien mielivaltaisuudesta, tämä aloite meni oikeutetusti läpi eduskunnasta ja asian hoitamiseksi perustettiin neuvottelukunta. Kallioja oli yhtenä jäsenenä tuossa neuvottellukunnassa, asia vain junnasi paikallaan ja kun asiasta häneltä kysyttiin, niin silloin hän kertoi ettei saa suututtaa vakuutusyhtiöiden edustajia jotka oli yliedustettuna tuossa neuvottelukunnassa, eli jo tuolloin hän pelkäsi esittää kritiikkiä.

Tätä samaa pelkoa politikkojen suuttuttamisesta on seurannut tähän päivään saakka ja sillä on ollut suuri haitta vammautuneiden asioiden hoitoon. 

Kallioja on kommentoinut useasti kirjoituksiani jotka ovat käsitelleet vammaispalvelujen tilaa ja leikkauksia. Kommenteissa hän on toistuvasti tuonut esille että mitään ongelmia ei ole ja asiasta kirjoittaminen on pelkkää paniikin lietsontaa. 

Ihan tiedoksi Kalliojalle, olen pyytänyt ihmisiä kommentoimaan yleisellä tasolla miten vammaispalveluiden leikkaukset ja sotesäästöt ovat vaikuttaneet hyvinvointialueiden vammaispalvelun toimintaan ja annettaviin palveluihin, olen saanut lukemattomia viestejä ihan ympäri Suomea ja noista viesteistä korostuu se epätoivo, joista olen kirjoittanut useaan kertaan. 

On todella huolestuttavaa, että Kallioja tukeutuu tässäkin asiassa poliittisiin päättäjiin ja perustelee näkemystään sillä että esimerkiksi Riikka Purra on hänelle kertonut että mitään ongelmia ei ole. Tai että hän on menossa tapaamaan Kaisa Juusoa, tämä osoittaa täydellistä tehtävän politisointia. Sen sijaan että hän kuuntelisi mitä ongelmia kentällä on oikeasti, niin hän ennenmin uskoo politikkoja.

Mitä puolestaan tulee tähän sosiaaliturvan leikkauksiin, Kallioja ei ole millään tavalla ottanut kantaa asiaan, vaikka juuri tämä leikkaus vaikutti suuresti vammautuneiden asiaan. Sen sijaan Kallioja puolustaa julkisesti rikkaiden verokevennyksiä. Vähän sama kuin haistattaisi pitkät vammautuneille.

Toisin sanoen, olen nyt katsellut tätä Kalliojan toimintaa noin 7 vuotta ja jossain kohtaa tulee mittari täyteen. Tiedoksi Kalliojalle, seison täysin sanojeni takana ja olen valmis menemään vaikka oikeuteen niiden puolesta. 

Muistutat minua toistuvasti siitä että teet tätä työtä vapaaehtoisesti, niin kuule minäkin teen, mutta meissä on se ero että toinen on huolissaan heikossa asemassa olevista ja toinen politikkojen suuttumisesta.

Jätän tämän nyt tähän ja toivon että seuraava hallituksen kokous tuo muutoksen Aivovammaliiton toimintaan, politiikka ei kuulu järjestömaailmaan.

Nico Ojala

Avoin kirje Aivovammaliiton jäsenille.

 Epäluottamus edunvalvontaa kohden.

Kuten moni on huomannut, niin olen hyvin jyrkin sanoin ottanut kantaa Aivovammaliiton puheenjohtajan Timo Kalliojan toimintaan. Olen esittänyt Kalliojalle epäluottamusta, mutta tuo äänestys kevään liittokokouksessa haluttiin tarkoituksella painaa vain villaisella ja pelastaa Kalliojan nahka.

Mistä sitten epäluottamukseni Kalliojaa kohtaan johtuu? Ensin kuitenkin totean että tämä ei ole epäluottamus liittoa kohtaan vaan ainoastaan Kalliojaa kohtaan. Epäluottamus on syntynyt Kalliojan toiminnasta, joka heijastuu suoraan Aivovammaliiton toimintaan. Mutta alla kohdat joista epäluottamus johtuu.

1. Kalliojan poliittinen tausta (Perussuomalaiset) heijastuu hänen toimintaansa ja päätöksiinsä  Aivovammaliiton puheenjohtana. Hän ei ole ottanut kantaa sosiaaliturvaleikkauksiin, vaikka ne ovat merkittävästi vaikuttaneet vammautuneiden toimeentuloon, sekä osa-aikaiseen työntekoon suojaosuuden leikkausta myötä.

2. Kallioja puolustelee maamme hallituksen tekemiä veronkevennyksiä kaikista hyväosaisimmille, tämä on täysin poliittinen kannanotto, vaikka samaan aikaan heikossa asemassa olevat ovat joutuneet entistä ahtaammalle, niin taloudellisesti kuin terveydellisesti.

3. Kallioja vähättelee sitä todellisuutta, että hyvinvointi alueiden vammaispalvelut ovat leikanneet palveluistaan merkittävästi, tämä on vaikuttanut suoraan vammautuneiden saamiin kuljetuspalveluihin ja henkilökohtaiseen apuun. Kallioja on toistuvasti sanonut, että asiasta puhuminen on pelkkää paniikin lietsontaa. Hän myös kevään liittokokouksessa sanoi että lietson paniikkia ja tämä hänen kommentti  varmasti osaltaan vaikutti äänestykseen.

4. Aivovammaliitto otti kantaa Kalliojan johdolla muiden liittojen kanssa maamme vammaispalveluiden tilasta ja esitti huolensa palveluiden saannista, eli juuri samasta asiasta josta hän syytti minua että lietson paniikkia ja josta hän valehteli kevään liittokokouksessa, Kallioja on varmasti tiennyt tuosta tulevasta kannanotosta liittokokouksen aikaan, joten katson että silloinen luottamusäänestyksen keskustelu perustui valheelliseen tietoon Kalliojan toimesta.

5. Aivovammaliitto on täysin "halvaantunut" ottamaan selkeästi kantaa maamme hallituksen tekemiin leikkauksiin, jotka koskettaa vammautuneita tai heidän läheisiään, tämä johtuu Kalliojan poliittisesta taustasta, joka ohjaa tällä hetkellä Aivovammaliiton toimintaa.

Edellä mainittujen asioiden johdosta pyydän, että Aivovammaliiton jäsenet ja äänioikeutetut harkitsevat vakavasti Aivovammaliiton säännöissä 13§ käytäntöönpanoa ja esittävät epäluottamusta Timo Kalliojaa kohtaan.

Aivovammaliitto ei kykene tällä hetkellä ajamaan aivovammautuneiden etua sille annetulla mandaatilla ja näin heikentää aivovammautuneiden asemaa yhteiskunnassa.

Olen itse eronnut kaikista Aivovammaliittoon liittyvistä tehtävistä, koska en katso että pystyn ajamaan heikossa asemassa olevien ihmisten etua, jos taustajärjestö samaan aikaan puolustaa rikkaiden veronkevennyksiä ja vähättelee ongelmia.

Nico Ojala

nico.ojala72@gmail.com

Kenen asialla olet?

Ettei vain kukaan suuttuisi.

Aivovammaliiton Puheenjohtaja Timo Kallioja on minulle useaan kertaan kertonut hyvin painokkaasti, että maamme vammaispalvelut eivät ole kriisissä ja asiasta puhuminen on pelkkää paniikin lietsontaa. On todella harmillista, että Aivovammaliiton puheenjohtaja tuntuu menevän poliittinen ideologia edellä, niin ettei näe metsää puilta. Kyseinen vähättely on todella julmaa ihmiseltä, jonka tulisi asemansa puolesta puolustaa heikossa asemassa olevia, eikä katsoa asiaa läpi poliittisten silmälasien. 

Olen kirjoittanut vammaispalvelujen ongelmista useaan kertaan ja aina Aivovamaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja on rintänyt kommentoimaan ja vähättelemään ongelmia. En tiedä missä maailmassa Kallioja elää, mutta tiedän että päätöksentekoa ohjaa politiikka, pelko siitä että jos asioita tuodaan julki, niin joku hallituspuolueiden edustajista saattaisi suuttua. Tästä johtuu tämä hyssyttely.

Kallioja on minulle useaan kertaan myös kommentoinut, että hän on menossa tapaamaan Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusoa, mutta tapaamista ei ole järjestynyt, en vain ymmärrä mitä ministerin tapaaminen voisi muuttaa? Leikkaukset vammaispalveluihin on jo tehty, eikä ministeristä ole sen muuttajaksi. 

Kävin aikoinaan itsekkin Oikeusministerin juttusilla, kun ajoin vakuutuslääkäri asiaa, tuolloin jo tuli selväksi, ettei yksi ministeri voi muuttaa asioita. Joten minulle tulee Kalliojan ministerin tapaamis yrityksestä lähinnä mieleen oman aseman pönkittäminen muiden silmissä. 

Mutta jos palataan näihin vammaispalveluihin ja se mitä Kallioja ei näe ja mitä hän vähättelee. Esimerkiksi Vantaa-Kerava (VaKe) hyvinvointialueella vammaispalvelut on tehnyt rajauksen, että henkilökohtaista apua saa vain arkipäivisin 8-18 välisenä aikana. Iltaisin ja viikonloppuisin henkilökohtainen apu on saatavilla vain erillesellä hakemuksella ja erikseen perusteltuna. Useat edunvalvonta yhdistykset ovat ottaneet kantaa tähän, mutta ei Aivovammaliitto, koska Kallioja ohjeistaa olematta lietsomatta paniikkia.

Varsinais-Suomen hyvinvointialue (Varha) on käytännössä lakkauttanut lasten omaishoidon muuttamalla palvelun kriteeristöä vastoin vammaispalvelulakia. 

Satakunnan hyvinvointialue on lakkauttanut kuljetuspalveluita ilman perusteluja, tämä on johtanut siihen, että vammautuneet joutuvat menemään omalla kustannuksella esim taksilla kauppaan. Myös henkilökohtaisen avun määrärahoja on supistettu siten, että käytännössä yhtään uutta hakemusta ei voida hyväksyä, koska määrärahat ovat loppu.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri (Pirha) on säästänyt vammaispalveluista niin merkittävän summan, että esimerkiksi Tampereella apua tarjoavat kolmannen sektorin toimijat ovat täysin ruuhkautuneet vammaispalvelun asiakkaista. 

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta mitään ongelmaa ei ole, kuten Aivovammaliiton Kallioja sanoo. Tässä ei mikään muu intressi voi olla kyseessä, kuin se että hänen edustamasna puolue on hallituksessa ja hallituksen tekemien leikkausten aiheuttamat ongelmat ovat kielletty puheenaihe.

Aikoinaan Seppo Sarlund teki kirjan nimeltään "Politiikan pöydän alta", jossa silloin nuori Keskustalainen nouseva tähti Paavo Väyrynen totesi, että Sosialidemograatit ovat vallanneet kaikki epäpoliittiset kansalaisjärjestöt, meidän tulee Keskustapuolueena vallata puolestaan muut järjestöt. Näin on myös tapahtunut, puolueet ovat vain vaihtuneet mutta edelleen politiikka ohjaa järjestömaailmaa.

Järjestömaailman puheenjohtajat ovat vuorollaan kumartaneet aina kulloinkin rahoittavaan suuntaan, nyt kun raha tulee Sosiaali- ja terveysministeriöltä, niin  kumarrus on syvää ja jäsenien suut halutaan tukkia ettei vain puheenjohtajan tarvitsisi selittää ministerille, miksi ongelmista puhutaan.

Aivovammaliitossa on ollut toimareita ja puheenjohtajina jotka ovat olleet vakuutusyhtiö mynteisiä kuin heitä vastustaviakin, Ylisen kanssa veljeily aikoinaan oli tuhota Aivovammaliiton, onneksi tuosta ajasta on päästy yli, nyt veljeily politikkojen kanssa on johtamassa uuteen mahalaskuun ja jäsenistön unohtamiseen.

Sirkushuveja ministeriössä.

Kuten edellä kirjoitin vammaispalveluista ja sen ongelmista, josta ei saa puhua millään alustalla. Vammaispalveluista on leikattu tämän hallituksen aikana yli 100 miljoonaa euroa. Koska kaikki vastuuministerit jotka vammaispalveluista tahoillaan vastaa on Perussuomalaisia, kuten on Aivovammaliiton puheenjohtajakin, niin ei voi olla sattumaa että asiasta julkisesti puhuminen aiheuttaa tiettyä kiukkua molemmissa instansseissa.

Samaiset ministeriöt leikkasivat sosiaaliturvasta todella merkittävän määrän, tämä leikkaus osui rajuimmin niin yksinhuoltajiin, vammautuneisiin ja yleisesti heikossa asemassa oleviin. En ole nähnyt ainuttakaan julkista kannanottoa Aivovammaliiton puheenjohtajan toimesta, vaikka omat jäsenet näistä sosiaaliturvan leikkauksista joutui kärsimään.  Itse otin kantaa kyseiseen ongelmaan Aivovammaliiton lehdessä Aivoituksessa, mutta Kalliojan kannanotto loisti poissaolollaan.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla mitä sellaista Aivovammaliiton puheenjohtaja voi saavuttaa tapaamalla Sosiaali- ja terveysministerin, mitä muut asiasta oikeasti huolissaan eivät jo olisi saaneet. Vaikka ministeri Juuso ja Aivovammaliiton puheenjohtaja edustaa samaa puoluetta, niin on kiistaton tosiasia, että politiikka ei kuulu potilasjärjestötoimintaan, vaikka aikoinaan Keskustalainen politikko Paavo Väyrynen niin vaatikin.

Jos vielä jatketaan näitä hallituksen tekemien päätösten perkaamista, niin viimeisin puoliväliriihi joka pidettiin noin viikko sitten, tuolta riihestä suurimpana toimena maamme hallitus esitti veronkevennyksiä jotka kohdistuu suurimmalta osin kaikista hyvätuloisempiin. Kritisoin tätä toimenpidettä, koska rikkaille annettava veronkevennys ei lisää kulutusta, saatika työpaikkoja. He joilla on varaa ja ostovoimaa, eivät nyt kuin taikaiskusta ala kuluttamaan niin merkittäviä summia että se jotenkin vaikuttaisi talouskasvuun. Varsinkaan kun kotitalousvähennykseen ei tehty mitään muutoksia.

Jos mietitään keitä tässä maassa verotetaan ankarimmin, jos sitä verrataan ostovoimaan, niin heikossa asemassa olevat joutuvat maksamaan veroa 20-25%, eli suhteessa todella ison ja merkittävän summan. Toin tämän asian myös esille keskusteluissa Aivovammaliiton puheenjohtajan kanssa, mutta hän puoluetaustastaan johtuen puolusti hyvätuoisten veronkevennyksiä, tuoden myös epäsuorasti esille sen kuvitelman että vain hyvätuloisten maksamilla veroilla katetaan tämän maan sosiaaliturvaa. On täysin kestämätöntä, että ihminen jonka olettaisi asemansa puolesta pitävän heikossa asemassa olevien jäsentensä puolia, ryhtyy puolustamaan hyväosaisia. 

Tämä jos jokin on sirkushuveja, eikä suinkaan se että tuon asioita esille, kuten Aivovammaliiton puheenjohtaja minun toimijani kuvasi.

Vaikuttamisen ABC.

Olen noin 10 vuotta ajanut vammautuneiden ja heikossa asemassa olevien ihmisten asiaa, olen esiintyny televisiossa, lehdistössä, radiossa ja lukuisissa muissa tilaisuuksissa. Käyn luennoimassa useita kertoja vuodessa ja osallistun paneelikeskusteluihin. Olen ollut mukana hyvän ystäväni tekemässä kansalaisaloitteessa, joka koski vakuutuslääkärien mielivaltaa ja saimme paljon aikaiseksi. Olen aina esiintynyt omalla nimellä ja sietänyt sen kuran joka niskaani on kaadettu. Se mitä en siedä, on potilasjärjestö joka unohtaa jäsenensä ja ryhtyy ajamaan omaa etuaan.

Olen käynyt varmaan kymmeniä keskusteluja kansanedustajien kanssa Eduskunnassa ja käynyt tapaamassa ministeriä, se mitä olen saanut näistä tapaamisista ja keskusteluista on oppi siitä miten vaikuttaa päätöksentekoon. Tämän opin olen ottanut käyttöön ja tarjonnut sitä myös Aivovammaliitolle, mutta tätä ei olla haluttu ottaa käyttöön.

Mikä tuo oppi sitten on? Kaava on hyvin yksinkertainen, jos haluaa vaikuttaa tiettyyn kansanedustajaan, puolueeseen tai päätökseen, keskustelu tulee tapahtua julkisuuden kautta, kuten lehtiartikkelina, haastatteluna tai esiintymisenä. Tämä tapa aiheuttaa sen, että asiaan tulee reagoida, koska yleisö odottaa vastausta. Se että lahettää sähköpostia kansanedustajalle tai ministerin avustajalle ei johda mihinkään, vaikka postien avausmäärä oli 100% niin se ei tarkoita, että havaittu ongelma ratkeaisi, vaan se tarkoittaa sitä, että kansanedustajat tietää, että postien avaamista seurataan, joten sähköposti avataan ja sen jälkeen se poistetaan, siinä on sen vaikuttamisen tulos.

Joten, kumpi on parempi. Sähköposti joka klikataan auki ja poistetaan, vai esimerkiksi lehtiartikkeli, johon on pakko reagoida?

Vaikka en kuulu mihinkään puolueeseen, niin on tedettava että oikeistolainen politiikka tuhoaa potilasjärjestöt ja toivon että Aivovammaliitto ymmärtää tilanteen vakavuuden, politiikka ei kuulu potilasjärjestön päätöksentekoon.

Olen eronnut kaikesta toiminnastani Aivovammaliitossa, mutta kun politiikka on poistunut näyttämöltä niin tulen miellelläni takaisin, näen kuitenkin tehtävän tärkeäksi, mutta nyt en voi toimia tässä ympäristössä, ajan jatkossakin vammautuneiden ja heikossa asemassa olevien etua, mutta ilman mainintaa Aivovammaliitosta.

Nico Ojala

Naamioitua ideologiaa.

 Politisoitunut edunvalvonta.

Olen ollu Aivovammaliiton jäsen pian vammautumiseni jälkeen, olen myös saanut kiistatta paljon apua kyseiseltä liitolta. Jäsenyyteni aikana moni henkilö on vaihtunut ja uusia työntekijöitä tullut heidän tilalleen. Tämä vaihtuvuus on täysin tervetullutta ja se uudistaa liiton tapaa toimia aivovammautuneiden edunvalvojana. Kaikki ei suinkaan muutu, on ihmisiä jotka pysyvät ja toimivat omalla tavallaan, heistä tulee henkilöitä joiden toimintatapaa ei kukaan uskalla kyseenalaistaa ja tämä myös ruokkii tätä kierrettä.

Näin on myös tapahtunut Aivovammaliitossa, toiminta on liian politisoitunutta ja oma poliittinen ideologia alkaa ohjaamaan päätöksentekoa, kannanottoja sekä aiheuttaa poliittista purkinäköä. Tämä näkyy selvästi kritiikin puutteena ja toiminta on todella pehmeää poliittisia päättäjiä kohtaan. Tällä on ollut jo vaikutusta jäsenistöön ja tulevaisuudessa tilanne tulee olemaan varmasti kestämätön. Väkisinkin tulee mieleen vanha sanonta, ettei ruokkivaa kättä saa purra.

Otetaan muutama esimerkki, keväällä 2024 kun maamme hallituksen ajamat sosiaaliturvan leikkaukset astuivat portaittain voimaan ja näillä leikkauksilla oli suora vaikutus vammautuneisiin ihmisiin sekä heidän perheeseen, Aivovammaliitto ei ottanut julkisesti kantaa tähän. Pöytäpuheissa kyllä kauhisteltiin, mutta mitään kannanottoa ei Malmilta lähtenyt. Silloin itse tein kirjoituksen Aivovammaliiton Aivoitus lehteen näistä leikkauksista ja se taisi olla ainoa kirjoitus joka asiaa käsitteli.

Nämä leikkaukset vaikiuttavat edelleen vammautuneiden arkeen, mutta edelleenkään Aivovammaliitto ei asiaa esille nosta. 

Toinen asia jota olen ihmetellyt on ollut se, että maamme hallitus on Työministeri Satosen johdolla tuomassa uutta työllistymismallia käytäntöön, tässä mallissa työttömän on haettava keskimäärin neljää työpaikkaa kuukaudessa, tämä haettavien työpaikkojen määrä vaihtelee asunkunnasta riippuen, mutta yhtä kaikki. Tässä mallissa on todella kovat vaatimukset sekä rangaistukset, kuten jos työtön jättää hakematta sovittua määrää työpaikkoja tai menemättä sovittuun haastatteluun saa hän rangaistuksena viikon mittaisen karenssin työttömyysturvaan, mikäli rikkomukset jatkuvat on rangaistuksena jopa kuukauden mittainen työvelvoite.

Koska hyvin moni vammautunut ihminen ei ole syystä tai toisesta päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle, on hänet pakotettu ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi vakka todellista työkykyä ei ole juuri lainkaan. Tämä ihminen joutuu nyt hakemaan useaa työpaikkaa kuukaudessa ja pahimmillaan suorittamaan työvelvoitetta saadakseen toimeentulonsa takaisin. Tämä on aivan kestämätön tilanne ja olen ollut tästä asiasta yhteydessä Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtajaan, mutta tähänkään ei olla puututtu mitenkään meidän edunvalvonnassa.

Kolmas mikä on aiheuttanut kitkaa minun ja Aivovammaliiton välillä on maamme hallituksen tekemän vammaispalvelujen leikkaukset, joilla on ollut suora vaikutus vammaisten elämänlaatuun ja mahdollisuuteen toteuttaa vammaispalvelulain mukaista laadukasta elämää johon kuuluu osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan, mahdollisuus harrastuksiin sekä laadukkaaseen elämään. Olen tästä aiheesta myös kirjoittanut useaan kertaan, mutta se mitä olen saanut vastaukseksi Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtajalta on ollut suorastaan vähättelevä, aivan kuin mitään ongelmaa ei vammaispalveluissa olisi olemassakaan. 

Olen saanut lukuisia yhteydenottoja vammautuneilta joilta on esimerkiksi kuljetuspalvelu lakkautettu ilman sen suurempia perusteluja, tämä lakkautus on johtanut siihen että vammautunut ei pääse osallistumaan omiin harrastuksiin, toinen esimerkki mitä nämä vammaispalvelujen leikkaukset ovat aiheuttaneet, on se että henkilökohtaista apua saa enään vain virka-aikaan ja mikäli iltaisin tai viikonloppuisin tarvitsee henkilökohtaista apua, on se haettava erikseen hyvinvointialueen vammaispalveluista erillisellä hakemuksella, tämäkö on sitä vammaispalvelulain mukaista laadukasta elämää? 

Valitettavasti Aivovammaliitto ei ole puuttunut asiaan mitenkään muuten kuin kertomalla, että Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtaja pyrkii pääsemään keskustelemaan sosiaali-ja terveysministeri Juuson kanssa, mutta tätä ei olla kyetty vielä tekemään. 

Lopuksi mikä katkaisi kamelinselän, on puoliväliriihen päätökset jossa tehdyillä veropäätöksillä annettiin valtava tulonsiirto heikossa asemassa olevilta ihmisiltä suoraan rikkaille. Kirjoittelin tästä sosiaaliseen mediaan ja keskusteluun osallistui myös Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtaja joka hyvin voimakkaasti puolusteli tätä tulonsiirtoa. 

En voi millään tavalla hyväksyä sitä, että ensin leikataan merkittävä osa heikossa asemassa olevien toimeentulosta, sitten tuosta pienestä tulosta verotetaan vielä 20-25% eli todella merkittävä osa ja jos mietitään tuota verotusta ostovoiman kannalta, niin todellisuudessa heikossa asemassa olevilta verotetaan suhteessa eniten tässä maassa ja jos minulle tullaan puolustelemaan rikkaiden veroalea sillä että he maksavat niin paljon veroja joilla sitten rahoitetaan tämän maan sosiaalivakuutus, niin silloin ollaan todella kaikana siitä edunvalvonnan tehtävästä jolla meidän vammautuneiden asiaa tulisi edistää.

On todella valitettavaa, että poliittinen ideologia ohjailee nykyisin vammautuneiden edunvalvontaa ja tätä kautta myös heijastuu kannaottoihin sekä tapaan puuttua selviin ongelmiin kuten vammaispalvelun ongelmiin tai työllisyysmalliin. 

Kuten alussa kerroin, niin henkilöstön vaihtuminen on hyvä asia ja se uudistaa toimintaa, siksi toivon että myös Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtaja ymmärtää siirtyä syrjään ja sitä kautta uudistaa hallituksen toimintaa.

Lopuksi haluan kiittää Aivovammaliittoa näistä useista vuosista joita olen ollut jäsenenä ja toiminnassa mukana, valitettavasti tämä yhteinen taival päättyi, mutta en pysty olemaan mukana toiminnassa jossa ongelmista puhuminen on paniikinlietsontaa ja jossa hallituksen puheenjohtaja puolustaa rikkaita.

Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti muutoksen tuulet raikastaa toimintaa.

Nico Ojala

Avustajat eivät kuulu kaikille.

 Suomen suurin hoitolaitos.

Tasan ei käy avustajan saaminen tässä maassa, ei vaikka olisit kuinka vammautunut hyvänsä, niin selvityksiä selvitysten perään sekä aukottomat todistukset arjen haasteista tulee toimittaa vähintäänkin kolmena kappaleena vammaispalveluille. Näistäkin toimista huolimatta valtaosa hakemuksista hylätään. Perusteluna käytetään lähes poikkeuksetta yhtä ja samaa lausetta, eli "Henkilö ei täytä vammaispalvelulain määritelmää vaikeasti vammainen ja tästä syystä avustajaa ei voida myöntää"  Yritä siinä sitten pysyä edes jollakin tapaa hengissä, kun voimavarat eivät riitä edes ruuan valmistukseen.

Mutta kun edustat tiettyä puoluetta, niin avustajia löytyy enemmän kuin tarpeeksi, esimerkiksi Perussuomalaisten edustaja Sebastian Tynkkynen tarvitsee peräti kymmenen avustajaa selviäkseen arjestaan, on varmasti aiheellista kysyä kuinka suuret haasteet hänellä on arjessa ja kuinka vaikeasti vammainen hän mahtaa olla?  

Eduskunta itsessään on varmasti yksi Suomen suurimmista hoitolaitoksista, jos mietilään että hoidettavia on noin 200 henkilöä ja heidän tarvitsemat avustajamäärät nousee reilusti yli viiden sadan henkilön verran joten ainakin tuolla hoitolaitoksessa hoitajamitoitus on erinomaisessa mallissa.

Joten nyt kaikki vammaispalveluista hylyn saaneet vammautuneet ja sairastuneet ihmiset laittakaa hakemus vetämään tuonne maamme suurimpaan hoitolaitokseen ja seuraavat neljä vuotta avustaja on automaatio ja jos tuntuu että vamma vaatii enemmän kuin yhden niin tehkää kuten Tynkkynen, ottakaa kymmenen avustajaa.

Noin, parodia sikseen ja keskitytään oikeisiin asioihin, siihen mitä on epäreilu politiikka sekä miten välinpitämätön politiikka vaikuttaa vammautuneen elämään.

Perussuomalainen segregaatio

Maamme hallitus on tietoisesti kohdentanut säästötoimiaan vain ja lähes ainoastaan väestöryhmään joka ei hallituksen näkemyksen mukaan tuota tuloja vaan on heidän silmissään pelkkä kustannuserä. Tämä väestöryhmä on juurikin se heikossa asemassa oleva ja pääasiallisesti sosiaalivakuutuksen piirissä oleva. Koska kaikki säästöt kohdistuu tähän ryhmään, voidaan aivan oikeutetusti puhua tiedostetusta ja ideologisesta segregaatiosta, toisin sanoen heikossa asemassa olevat halutaan sijoittaa omaan lokeroonsa ja erottaa muusta yhteiskunnasta.

Perussuomaliset ovat tässä varsin näkyvässä roolissa ja tuovat asiaa esille esimerkiksi somealustoilla, jossa heikossa asemassa olevista luodaan tietoisesti kuvaa, että he eläisivät vain muiden maksamilla verovaroilla, sekä olisivat jotekin idologisesti työttömiä ja sosiaalitukien väärin käyttäjiä. Tämä mustamaalaaminen on todella tavanomaista ja jopa eri luottamustehtävissä tai kansanedustajina toimivat henkilöt luovat tätä keskustelua jakamillaan päivityksillä, eivätkä millään tavalla edes yritä poistaa täysin asiattomia kommentteja viestiketjuista ja näin itse siis luovat tätä segregaatiota.

Perussuomalaiset ovat tähän mennessä kohdistaneet säästötoimia lukuisiin sosiaalitukiin, kuten asumistukeen, lapsikorotukseen, sairauspäivärahaan, tyottömyyspäivärahan suojaosaan sekä lukuisiin eri sosiaalivakuutuksen etuisuuksiin jotka ovat heikossa asemassa olevien ihmisten ainoa toimeentulo.

Viimeisin säästökeino oli 20 miljoonan säästö vammaispalveluista, tämä säästötoimi toteutetaan tuomalla vammaispalveluihin elämänvaiherajauksen, tämä tarkoittaa sitä, että vammaispalveluiden tarjonta rajataan kokonaan pois vanhuksilta, joiden kunto on niin heikko että he eivät tule toimeen ilman avustajaa, Perussuomalaisten johtama Sosiaali-ja terveysministeriö tiputtaa ison määrän vanhuksia kokonaan avun ulkopuolelle, vaikka tämä ihmisryhmä on ikänsä tehnyt töitä ja maksanut veronsa, toisin kuten Perussuomalaiset haluaa väittää.

Olen saanut myös lukuisia yhteydenottoja omaishoitajilta, joiden omaishoidon sopimusta ei olla jatkettu yllättäen. Perusteluina on käytetty aina samaa mantraa, eli "omaishoidon tarpeen kriteerit ei täyty"  Tästä huolimatta kunnat olettaa ja suorastaan vaatii, että omainen hoitaa joko puolisoaan, lastaan tai vanhempaansa kielteisen omaishoitosopimuksen jälkeen täysin ilmaiseksi, kunnat myös kieltäytyvät tarjoamasta hoitopaikkaa, joten omainen suorastaan pakotetaan tekemään työtä  ilmaiseksi.

Tämä maa on Perussuomalisten toimesta täysin kahtia jaettu ja miksi syytän juuri Perussuomalaisia. Vastaus on hyvin yksinkertainen, Perussuomalaisilla on kaikki ministeriöt hallussaan jotka vastaa juurikin tätä segregaatiota aiheuttavaa tilannetta. Perussuomalaiset ministerit johtaa Sosiaali- ja terveysministeriötä, Oikeusministeriötä sekä sisäministeriötä. Nämä ministeriöt vastaa nyt leikattavista sosiaalituista, kotihoidosta, vammaispalveluista, lastensuojelusta sekä sairaalaverkosta.

Kaiken tähän segregaation huipennuksi voidaan odottaa vaalien jälkeen alkavaa keskustelua siitä, kenelle jatkossa annetaan hoitoa ja kuka on oikeutettu mihinkin hoitoon. Tästä keskustelusta voidaan odottaa vain ja ainoastaan sitä, että me "sosiaalipummit" jäämme jatkossa tilman arvitsemaamme hoitoa, koska emme tuota mitään ja elämme vain muiden rahaoilla, joten hoitakaa itse itsenne.

Joten, näin vaalien alla kanattaa miettiä ketä äänestää.

Nico Ojala

Säästöjä etsimässä.

 Vammaispalvelut saksii säästöjä.

Nyt kun kaiken maailman leikkuulaudat ja sakset ovat heiluneet sosiaaliturvan kimpussa, leikaten palan sieltä ja palan täältä. Tästä innostuneena maamme hyvinvointialueet ovat ryhtyneet etsimään säästöjä vain  kattaakseen ylisuuren hallinnon kuluja, näin myös sakset löysivät tiensä vammaispalveluihin ja tarkemmin vammaisten kuljetuspalveluun.

Koska vammaisen kuljetuspalvelu on lakiin kirjoitettu subjektiivinen oikeus, mikäli seuraava kriteeri täyttyy, Tämä kriteeri kuuluu seuraavasti. "Henkilö jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja jotka eivät vammansa tai sairautensa johdosta voi käyttää joukkoliikennettä"

Koska kriteeri kuljetuspalvelulle on hyvin laaja ja antaa siitä päättävälle sosiaalityöntekijälle vapaat kädet päättää kuka ei ole tarpeeksi vammainen tai sairas, jotta ei voisi käyttää enään joukkoliikennettä, niin tätä on myös ryhdytty käyttämään säästötoimenpiteenä, varsinkin nyt kun hyvinvointialueet painivat talousvaikeuksissa ja ja kaikki irroitettava raha pyritään haalimaan hallinnon paisuviin kuluihin.

Olen saanut lukemattomia yhteydenottoja tämän asian tiimoilta ja poikkeuksetta jokaisessa on ollut huoli siitä että miten yhteydenottaja pystyy tulevaisuudessa liikkumaan, koska vammaispalvelu on yllättäen katkaissut kuljetuspalvelun ja siis vedoten juurikin tuohon vammaisen ihmisen kuljetuspalvelun kriteeriin, ihminen joka on vuosia käyttänyt kuljetuspalvelua päästäkseen asioimaan vaikka pankkiin, onkin muuttunut sosiaalityöntekijän päätöksellä huomattavasti parempaan kuntoon ja näin ollen ei ole enään oikeutettu kuljetuspalveluun.

Tätä tapahtuu ihan ympäri Suomea ja onkin merkille pantavaa että juuri kuljetuspalvelu on se kohde mistä säästetään, vaikka samainen vammaispalvelu päättää myös ihmisen henkilökohtaisesta avustajasta, mutta näihin ei juurikaan olla puututtu, ei ainakaan niin että avustajan tuntimäärää olisi vähennetty. 

Selkeä syy tälle on varmasti se, että mikäli avustajan tunteja vähennettäisiin, niin sen vaikutukset näkyisivät kohonneina terveydenhuolto kustannuksina, mutta kuljetuspalvelun vähentäminen ei tätä samaa ilmiötä aiheuta ja juuri siksi se on joutunut leikkausten kohteeksi.

Esimerkiksi Varha ( Varsinais-suomen hyvinvointialue ) on vähentänyt merkittävästi kuljetuspalvelua sillä perusteella, että hakija ei ole vaikeasti vammainen vaikka pelkkä vaikea vammaisuus ei ole kriteerinä riittävä perustelu kuljetuspalvelun eväämiselle. Mikäli ihminen ei pysty käyttämään julkista liikennettä esimerkiksi hahmotuskyvyn heikkouden takia ja hänellä olisi suuria vaikeuksia jäädä pois oikealla pysäkillä, niin tästäkin huolimatta tämä vamma ei itsestään riitä Varhan vammaispalveluille kuljetuspalveluiden myöntämiseen, vaikka vammaipalvelulain mukaan hän olisi siihen oikeutettu.

Tämä ei ole pelkästään Varhan tapa toimia, vaan poikkeuksetta kaikki hyvinvointialueet toimivat samoin. Voisi jopa sanoa että säästöjen toiveessa hyvinvointialueet ovat valmiita rikkomaan lakia tai vähintäänkin tulkitsemaan sitä omalla tavallaan, piittaamatta sen aiheuttamista seurauksista jotka pahimmillaan aiheuttavat syrjäytymistä heissä joiden kuljetuspalvelu on nyt lakkautettu.

Sairaaloiden lakkautus uhkaa potilasturvallisuutta.

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso ehdotti Helsingin Sanomiin antamassaan haastattelussa Käypä hoito suositusten muuttamista niin että se vastaisi paremmin sairaaloiden lakkauttamista ja hoidon kiirreellisyyttä, on täysin käsittämätöntä että maamme Sosiaali- ja terveysministeri haluaa politisoida käypä hoito suosituksen. Vaikka kyseinen suositus ei juurikaan puolueettomuutta edusta varsinkaan aivovammojen osalta niin tästäkin huolimatta kyseinen ehdotus ei herätä minussa lainkaan luottamusta siihen missä käsissä maamme terveyspolitiikka on.

Sairaalaverkkoa ollaan muuttamassa siten, että yöpäivystyksiä lakkautetaan useilla paikkakunnilla sekä niin sanottua raskasta ympärivuorokautista kirurgiaa vähennetään viidestä keskussairaalasta, tämä tarkoittaa muunmoassa sitä, että vaikean aivovamman saanut potilas joka vaatii leikkausta joudutaan pahimmillaan kuljettamaan useiden satojen kilometrien päässä olevaan päivystävään sairaalaan, tämä lisää merkittävästi vamman vakavuuden pysyvyyttä sekä lisää riskiä lisävammoille.

Sairaalaverkon uudistus tai paremminkin säästöt myös vähentää aivovammautuneen mahdollisuutta saada asianmukaista kuntoutusta, koska säästöjä haetaan myös sairaalan tukipalveluista kuten fysioterapiasta ja toimintaterapiasta, muutamia nyt mainitakseni. Koska aivovamman saaneen ihmisen toimintakyky on riippuvainen juurikin näistä tukipalveluista, johtaa niiden karsiminen vääjäämättä vammautuneen ihmisen oireiden pahentumiseen ja on omiaan aiheuttamaan lisää työkyvyttömyyttä.

On siis täysin järjen vastaista karsia maamme sairaaloiden toiminnasta tai päivystyksistä, koska niillä aiheutetaan vain lisäkustannuksia pitkälle tulevaisuuteen, myös ihmisen toimintakyvyn heikkeneminen johtaa kohonneisiin kustannuksiin, jotka tulevat heijastumaan hyvinvointialueen vammaispalveluiden alaisuudessa olevien palveluiden kuormittumiseen.

Kaiken kaikkiaan jo tehtyjen sosiaaliturvan leikkaukset ja tulevat eläkeleikkaukset sekä tämä sairaalaverkon säästötalkoot johtavat siihen, että valmiiksi heikossa asemassa olevat ihmiset tulevat kärsimään kohtuuttomasti ja varmasti osa ajautuu täysin toimeentulotuen sekä ruoka-avun tukien piiriin, tämäkö on se mitä maamme hallitus oikesti haluaa? Miksi ei nähdä sitä todellista hätää mikä osaa kansasta kohtaa päivittäisessä arjessaan, miksi pitää jopa tahallisesti lisätä inhimillistä kärsimystä ja häpeää?

Ehdotankin hallitukselle perääntymistä näistä leikkauksista jotka osuu pahiten vammautuneisiin ja sairastuneisiin ihmisiin ja ottavan säästöt sieltä jossa löyhää rahaa on, sitä ei ole ainakaan sairaalaverkossa, ei tukipalveluissa eikä varsinkaan sosiaalituissa. 

Nico Ojala

Kokemustoimija, blogisti / kirjailija ja valokuvaaja.

Vammautuneet ja sairastuneet eivät tarvitse ihmisoikeuksia.

 Työskentele tai elä köyhänä.

Olen nyt kuukauden verran keskustellut Facebookissa hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista ja sen vaikutuksista vammautuneisiin kuin sairastuneisiin, keskustelijoina on pääasiallisesti ollut Perussuomalaisten, mutta myös muiden hallitus puolueiden kannattajia. Vain murto-osa näitä kommenteista on ollut myötätuntoisia siihen huoleen jonka olen nostanut esille, sen sijaan valtaosa on todella julmia ja suorastaan äärimmäistä ajattelua edustavia kommentteja.

Mitä sitten olen tuonut esille noissa lukuisissa keskusteluissa?  Olen ollut huolissani hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista ja sen vaikutuksista vammautuneisiin ja sairastuneisiin joiden työkyky on joko kokonaan tai osittain menetetty. Nämä leikkauksethan vaikuttavat hyvin laajalla alalla erinnäisiin tukiin joita ihan perus sosiaaliturvan päälle maksetaan.

Näitä tukia on muunmoassa työttömyysturvan lapsikorotus, työttömyysturvan suojaosuus ja esimerkiksi asumistuen suojaosuus sekä asumistuen omavastuuosuus joka nousee 42% aina 50%. Pahimmillaan yhteenlaskettu rahallinen vaikutus näiden leikkausten johdosta saattaa olla jopa 400-500€ kuukaudessa, joten mistään pienestä leikkauksesta ei todellakaan ole kyse. Leikkauksia tai paremminkin heikennyksiä tehdään myös toimeentulotukeen ja tarkemmin harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen, tällä harkinnanvaraisella tuella on voitu esimerkiksi kustantaa lapsen harrastutoimintaa.

Muita leikkauksia joita hallitus tekee on esimerkiksi lääkkeiden omavastuuosuuden nosto, mutta myös sairaanhoidon vuosimaksukattoa korotetaan, se ei toki suoraan ole hallituksen tekemää vaan hyvinvointialueiden toimesta tehtävää säästöä.

Millä tavalla nämä leikkaukset sitten vaikuttaa vammautuneen tai sairastuneen elämään, niin esimerkiksi vammautunut joka rajoittuneen työkykynsä johdosta pystyy tekemään vain osa-aikatyötä tulee menettämään sovitellun päivärahan suojaosuuden 300€, siis summan jonka sai vielä hetki sitten tienata ilman että sillä olisi ollut vaikutusta työttömyysturvaan, nyt kun tuo suojaosuus poistui, niin jokainen ansaittu euro pienentää työttömyysturvaa 0.50 sentillä. Selkeyttämisen takia voidaan sanoa että jos vammautunut tienaa kuukaudessa 600 euroa, pienenee hänen työttömyysturvansa 300€. Kuulostaa kuitenkin siltä ettäkäteen jää vielä sentään jotain, mutta totuus on hieman toinen, sillä asumistuen leikkaukset ja suojaosuuden poisto huolehtii siitä ettei vammautuneelle tai sairastuneelle jää juuri mitään ansaitusta palkasta.

Työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto tarkoittaa sitä, että jos työttömällä tai osa-aikatyötä tekevällä ihmisellä on alaikäisiä huollettavia lapsia niin hän on ennen saanut 130-240€ kuukaudessa riippuen lasten määrästä, nyt kun tuo lapsikorotus leikkaantuu kokonaisuudessaan pois on tällä suuri vaikutus lapsiperheiden toimeentuloon ja useat laskelmat toteaa, että lapsiperheköyhyys tulee lisääntymään Suomessa 20 000 - 25 000 lapsiperheellä näiden leikkausten takia.

Asumistuen leikkaukset joista jo aikaisemmin mainitsin pienentää maksettavaa asumistukea merkittävästi ja johtaa siihen että jo entuudestaan pienentyvät etuudet heikentävät vuokranmaksukykyä. Pahimmillaan ihminen joutuu etsimään halvempaa asuntoa tai muuttamaan täysin eri paikkakunnalle. Tutusta ympäristöstä muuttaminen tarkoittaa myös yleensä tukiverkon menettämistä, tai pahimmillaan lapsen koulun vaihtoa ja näin myös lapsen ystäväpiirin vaihtoa. Tämä  ei voi olla ainakaan lapsen etu.

Näillä sosiaaliturvan leikkauksilla saattaa olla myös vaikutusta henkilökohtaisen avustajan työskentelyyn, koska jos avustaja on työtön ja on saanut aikaisemmin soviteltua päivärahaa niin nyt hänen toimeentulonsa heikkenee merkittävästi ja mikäli tunteja on vain muutamia viikossa, ei avustajalle todellisuudessa jää enään mitään tuloa tehdystä työstä, kun tuloista lasketaan pois matkakulut ja asumistuen leikkaukset.

Eli lyhykäisyydessään tätä olen tuonut esille näissä keskusteluissa ja vastaanotto on ollut todella kylmää, vähättelevää ja suorastaan loukkaavaa.

Mene sinä kommonisti töihin äläkä valita.

Väliotsikoksi valitsin yhden kommentin jonka eräs keskustelija minulle laittoi, kun kerroin että olen huolissani vammautuneista ja sairastuneista ihmisistä jotka eivät tule selviämään näistä sosiaaliturvan leikkauksista vaan ajautuvat toimeentulotuen asiakkaiksi. Tämä on mielestäni ihan aiheellinen huoli ja tätä tulee varmasti myös tapahtumaan.

Mitä enenmmän puolustan, sitä rajummaksi kommentit käyvät, kommentointiin osallistui myös eräs kansanedustaja joka loppujen lopuksi esti minut, kun kysyin häneltä mahdollisuutta toimia henkilökohtaisen avustajan tuuraajana kun sosiaaliturvan leikkaukset vievät avustajalta työt? Ilmeisesti kysymys ei ollut mielekäs, tai sitten totuus leikkauksista ei vain ole hänelle vielä valjennut.

Lukuisten kommenttien lopputulos oli se että vammautuneet ja sairastuneet ovat vain pelkkiä sosiaalipummeja ja vapaamatkustajia joiden kuuluukin tippua toimeentulotuen asiakkaiksi, tätä näkemystä minä en voi missään määrin hyväksyä, en edes huumorimielessä, on todella loukkaavaa ajattelua, että me joiden työkyky on menetetty ja näin myös meidän normaali ansaitsemistapa elannolle on vaikeutunut, niin me olemme jotain pummeja ja loisia joiden ei kuuluisi puhua asioistaan mitään vaan olla vain hiljaa.

On kun laittaisi bensaa liekkeihin kun minua käsketään olemaan hiljaa vammautuneiden ja sairastuneiden asioista, sitä ei tule tapahtumaan ja sen olen myös näille keskustelijoille tuonut esille. 

En kertakaikkiaan voi ymmärtää sellaisen ihmisen ajatusmaailmaa, joka sanoo että jos ihminen ei pysty tekemään työtä täysipäiväisesti, ei hänen kuulu saada mitään tukia, korkeintaan toimeentulotukea eikä edes sitäkään mielellään. Aivain kuin me vammautuneet ja sairastuneet olisimme jotain pohjasakkaa tässä yhteiskunnassa, eikä meillä ole mitään perusoikeuksia, ei vähäisintäkään.

Se mikä tästä asiasta tekee minulle niin henkilökohtaisen on se, että olen tehnyt työtä reilut kahdeksan vuotta vammautuneiden ja sairastuneiden asioiden parantamiseksi, siinä apuna on ollut myös Perussuomalaisten puolue ja heidän muutama kansanedustaja, nyt tuo puolue on kääntänyt täysin selkänsä meille ja vienyt meidän viimeisetkin kunnian rippeet näillä teoillaan.

Olen vanhana yrittäjänä tottunut siihen että aina kaikki ei mene kuten on ajateltu tai sovittu, mutta tämän kaltainen toiminta jota Perussuomalainen puolue nyt harrastaa ei kuulu mihinkään tuntemaani kategoriaan vaan edustaa täysin minulle vierasta vammautuneiden ja sairastuneiden halveksuntaa.

Tämä ei jää tähän, enkä minä luovuta. Olen tottunut saamaan kuraa niskaani joten antaa tulla vaan, katsotaan mihin olette valmiita, alemmas ette voi meitä enää laittaa ettekä haukkua. Vielä tulee aika jolloin teidän teot puntaroidaan ja mikäli jostain syystä olette unohtaneet nämä toimenne ja hakkumisenne, niin minä  olen paikalla teitä siitä muistuttamassa. Minä muistutan teitä koko tämän vaalikauden, kestää se sitten täydet neljä vuotta tai lyhyemmin. Minä olen paikalla.

Nico Ojala

Kokemustoimija, kirjailija blogisti , valokuvaaja ja piikki lihassa.

Syy-yhteys ja sen väärinkäyttäminen.

 Perusteettomat perustelut.

Kun ihminen sairastuu tai vammautuu esimerkiksi työssään, niin kaiken korvausten, työkyvyttömyyden tai osatyökyvyn perusteena on syy-yhteyden toteaminen ja toteen näyttäminen, mikäli syy-yhteyttä ei ole, taikoittaa se ettei vakuutusyhtiö tai työeläkeyhtiö ole lainkaan korvausvelvollinen vammojen tai sairauden osalta, materiaali ja omaisuuskorvauksen velvollisuus ei kuitenkaan poistu. Syy-yhteyttä tulkitaan monella eri tapaa ja suurin vaikuttava tekijä tähän on vammautuneen tai sairastuneen terveydentilan historia jota myös hyvin tarkalla luupilla tutkitaan.

Mitä syy-yhteys sitten tarkoittaa, lyhyesti se on syy ja seuraus, mutta asiaa kannattaa avata huomattavasti enemmän jotta kokonaisuus tulisi paremmin ilmi, tärkeää on myös käsitellä syy-yhteyden väärinkäyttöä, niin vakuutusyhtiöiden asiantuntijoiden osalta kuin myös vakuutuksen ottajan osalta, koska syy-yhteyttä käytetään kaikissa vakuutuksissa korvauksien maksamisen perusteena, niin otan tähän kirjoitukseen tarkasteltaviksi osapuoliksi vakuutuksen myyjän kuin sen ostajan.

Syy-yhteys on näyttöön tai tutkimukseen perustuva kokonaisuus, jolla on merkittävä rooli vakuutustapahtumassa. Kuvitellaan nyt vaikka vesivahinkoa, eli asunnon vesiputki vuotaa rakenteisiin aiheuttaen kosteus ja lahovaurion, toisin sanoen syy ja seuraus on kiistaton, mutta nyt täytyy tutkia mistä vuoto johtui, oliko kyseessä huolimattomuudesta johtuva putkirikko vai esimerkiksi korroosiosta johtuva vuoto. Tämä vaikuttaa vakuutustapahtuman lopputulokseen, tähän myös vaikuttaa vakuutuksen ottajan kertomus tapahtuneesta, joten rehellisyys ennen kaikkea.

Samaa voidaan käyttää sairastumisessa, otetaan tässä esimerkiksi keuhkoahtauma, ihminen sairastuu työssään keuhkoahtaumaan ja joutuu pitkälle sairaslomalle, nyt täytyy tutkia onko kyseessä ammattitautuilain mukainen työperäinen sairastuminen vai johtuuko sairaus jostain muusta tekijästä. Jos ihminen työskentelee vaikka linja-auton kuljettajana niin suurella todennäköisyydellä kyseessä ei ole työperäinen sairaus, mutta jos hän työskentelee esimerkiksi kaivoksella jossa kivipölyn takia työolot altistavat kyseiselle sairaudelle, niin syy-yhteys täytyy selvittää, koska on ilmeistä että työoloilla on ollut merkitystä sairastumiseen.

Tämä pätee myös tapaturmiin, eli voiko kulloinkin kyseessä oleva vammamekanismi aiheuttaa vakuutetulla todettua vammaa, esimerkiksi onko kaatuminen voinut aiheuttaa käden murtuman ja niin edelleen. Syy-yhteys on siis aina selvitettävä vakuutustapahtuman oleessa kyseessä, ilman sitä ei vakuutustapahtumaa voida käsitellä, siksi siis syy-yhteys on niin tärkeä ja siksi siitä puhutaan niin paljon.

Lääketieteellisesti syy-yhteys tarkoittaa seuraavaa: Syy-yhteyden arviointiin käytetään muiden mahdollisten syytekijöiden poissulkemista lääketieteellisellä tutkimuksella, apuna käytetään olemassa olevaa lääketieteellistä tutkimustietoa sekä kokemusperäistä tietämystä vammojen ja sairauksien syntymekanismista. Tämä lyhykäidyydessään siitä mitä tarkoittaa lääketieteellinen syy-yhteyden arviointi.

Oikeus tulkitsee syy-yhteyden seuraavasti: Lääketieteellisesti todennäköinen syy-yhteyden vaatimus on näytetty toteen, jos vahingonkärsijän oireille ei voida asiassa esitetyn näytön perusteella osoittaa mitään muuta todennäköisempää syytä. 

Näin siis muodostuu syy-yhteys niin tukimuksellisesti, lääketieteellisesti kuin oikeuden tulkintamnakin.

Syy-yhteyden varjopuoli.

Koska syy-yhteys on määräävä telkijä vakuutustapahtumassa ja sen olemassa olo oikeuttaa niin vahingonkorvauksiin kuin pahimmillaan työkyvyttömyyteen, tämän takia myös vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt ovat hanakasti tarttuneet tähän ja systemaattisesti ryhtyneet eväämään syy-yhteyttä, muun moassa väittämällä, että lääketiede ei ole eksakti tiede ja oireiden tai vammojen syynä saattaa olla jokin muu syy. Asia on sinänsä hupaisa koska he itse pyytävät lääketieteellistä asiantuntijalausuntoa syy-yhteyden kumoamiseen Tampereen suunnalta, vaikka samaan hengenvetoon väittävät ettei kyseinen tiede ole eksaktia.

Vakuutusyhtiöt kuten ei työeläkeyhtiöt ryhdy yleensä kumoamaan lääketieteellistä näyttöä vammoista tai sairaudesta, vaan he kyseenalastavat syy-yhteyden, eli heidän mukaansa henkilöllä on nämä vammat tai sairaudet, mutta ne eivät johdu tapaturmasta tai työoloista. Tämä johtuu siitä, että mikäli he kiistäisivät vammat tai sairaudet niin heidän näyttövelvoite kasvaisi merkittävästi, siksi syy-yhteyden kumoaminen on heistä helpompaa.

On totta että niin vakuutusyhtiöillä kuin työeläkeyhtiöillä ei ole mitään taloudellista riskiä kieltää systemaattisesti syy-yhteys, koska vammautuneen tai sairastuneen ihmisen on omalla kustannuksellaan pystyttävä kumoamaan tämä syy-yhteyden evääminen. Vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt luottavat siihen, että vammautunut tai sairastunut ei uskalla ottaa niin suurta taloudellista riskiä ja viedä asiaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi ja koska vain murto-osa näistä vakuutusyhtiöiden ja työeläkeyhtiöiden kiistämistä syy-yhteys riidoista päätyy vakuutetun hyväksi ilman oikeudenkäsittelyä, niin voidaan sanoa että nämä yhtiöt käyttävät häikäilettömästoi vammautuneen tai sairastuneen ihmisen taloudellista tilannetta hyväkseen.

Tämä syy-yhteyden evääminen perustuu lähtökohtaisesti siihen, että oireet tai vammat johtuvat jostain muusta tapahtumasta tai sairaudesta kuin itse tapaturmasta. Yleensä aivovammojen yhteydessä tulevasta niskan retkahdusvammasta ja sen oireet kumotaan toteamalla, että vamma on jo parantunut ja muutokset niskarangassa johtuu iän mukaisesta rappeutumasta, toisin sanoen myönnetään vamma mutta kiistetään syy-yhteys. Tätä tapahtuu vaikka kyseessä olisi alle kolmekymmentä vuotias ihminen. Voikin kysyä miten on mahdollista että parhaassa työiässä oleva ihminen on luustoltaan niin rappeutunut ettei kykene tekemään työtään?

Myös muut vammat, kuten aivovamma myönnetään mutta syy-yhteys itse tapaturmaan kiistetään. Yleensä syytä haetaan vammautuneen sairaushistoriasta ja pienikin maininta pyörällä kaatumisesta tai jostain muusta vastaavasta antaa vakuutusyhtiöille ja työeläkeyhtiöille aseen vammautunutta vastaan, vaikka vamman synty olisi lääketieteellisesti epätodennäköisempää kuin itse tapaturman seurauksena syntynyt, niin siitä huolimatta tähän sairaushistorian asiaan vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt tarrautuvat. 

Koska syy-yhteys on kaiken keskiössä, on tärkeää että vammautunut tai sairastunut pystyy kiistattomasti todistamaan vamman tai sairauden yhteyden tapaturmaan. Täytyy muistaa että uudistetun työtapaturma- ja ammattilautilain mukaan vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkärit ovat valavelvollisia, eli heidän tulee valan velvoittaman todistaa antamansa asiantuntijalausunto oikeaksi, mikäli asiaa käsitellään oikeudessä. Tämä koskee myös vakuutusyhtiöiden tilaamia lausuntoja mitä yleensä Tampereella tehtaillaan.

Mikäli vammautunut tai sairastunut uskaltaa ottaa taloudellisen riskin ja viedä vakuutusriita oikeuteen sitten vaikka vain syy-yhteyden osalta, niin hänen mahdollisuutensa voittaa on todennäköisesti suurempi, kuin että asiaa käsitellään muutoksenhakuelimessä ja Vakuutusoikeudessa.

Nico Ojala

Peli jota pelataan.

 Nappuloina laudalla.

Maailma on täynnä hienoja pelejä ja lautapelit kuten Afrikantähti joka on varsin lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Peleissä saa taittaa matkaa hellehatussa ja juoda leilinsä tyhjäksi etsiessä sitä kuuluisaa tähteä. Matkalla on syytä varoa rosvoja, jotka ovat valmiita tyhjentämään kulkijan taskut. Upeaa ajanvietettä ja kuvitteellista seikkailua pienen ihmisen iltaan, valitettavasti myös tosielämän pelilauta jossa vammautuneita käytetään nappulana on meille tuttua ja siinä upea ajanviete on todella kaukana sekä palkinnot suorastaan täysin saavuttamattomissa.

Ihmisen joutuessa onnettemuuteen tai tapaturmaan aloittavat vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt oman pelinsä missä sudenkuoppia on riittämättömiin ja hevosenkengät postettu laudalta myöskään vapaudu vankilasta kortteja ei tunnu saavan mistään. Tuntuu että pelilauta on tarkoitettu vain yhden osapuolen eduksi ja kanssapelaajat jäävät vastustajan armoille ja ohjailtaviksi, edes hyvä tuuri ei välttämättä auta tässä pelissä.

On myös selvää, että vastustaja ohjaa omaa peliään juuri niin kuin haluaa eikä totuuden henkeä ole läsnä tässä pelissä. Peliä voi kuitenkin tasapuolistaa jos tietää vastustajan peliliikkeet valmiiksi eikä sorru valmiisiin askelmerkkeihin. Vastustajan pelitapaan kuuluu kertoa mitä mitä sinun tulee tehdä ja mihin mennä, vaikka tätä ei pelin säännöissä ole edes mainittuna. Siksi on tärkeää tietää mihin peliin ryhtyy ja mitkä ovat todelliset säännöt eikä vain anna vastustajan ohjailla tahtonsa mukaan.

Pelin suunnan määrää vakuutuksen nimi, eli onko vahinko tai tapaturma lakisääteisen vakuutuksen alainen vai onko kyseessä vapaaehtoinen vakuutus. Tämä koskee periaatteessa kaikkia vakuutustapahtumia ja peli määräytyy juuri näiden mukaan, vaikka vastustaja ei tätä sinulle halua kertoa.  Mitkä ovat sitten lakisääteisiä ja mitkä vapaaehtoisia vakuutuksia, niin siitä seuraavaksi. Avaan myös lisää tätä termistöä joka tuntuu olevan vieras hyvin monelle ja joskus jopa lakia tuntevalle oikeusavustajalle.

Eli vakuutuksia on käytännössä kahdenlaisia, on lakisääteisiä ja sitten on vapaaehtoisia. Termit kertovat jo paljon näiden vakuutusten luonteesta. Lakisääteinen on lain vaatima  kun taas vapaaehtoinen on omavalintainen vakuutus. Vapaaehtoista vakuutusta voidaan käyttää myös lakisääteisen vakuutuksen lisänä kuten esimerkiksi lakisääteisen liikennevakuutuksen päälle otettavalla kaskolla joka on puolestaa vapaaehtoinen vakuutus. Lakisääteiset ja vapaaehtoiset vakuutukset ovat tarḱoitettuja niin kuluttajalle kuin yrittäjille.

Mitä lakisääteisiä vakuutuksia sitten on? Niitä on edellä mainittu liikennevakuutus, joka on pakollinen kaikkiin moottoriajoneuvoihin jotka ovat rekisteröity tieliikennekäyttöön. Yrityksille tarkoitettu lakisääteinen tapaturmavakuutus, mikäli yrittäjällä on työntekijöitä. Nyt pitää kuitenkin muistaa että lakisääteinen tapaturmavakuutus ei kata itse yrittäjää mikäli hän on yhsityinen elinkeinon harjoittaja, kuten toiminimi, avoimen yhtiön yhtiömies tai kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies eli periaatteessa kaikki jotka eivät ole työsuhteessa omaan yritykseensä. Lisäksi lakisääteisiä vakuutuksia on lakisääteinen potilasturvavakuutus joka on käytössä esimerkiksi lääkärlasemilla, apteekeissa ja esimerkiksi fysioterapeuteilla.

Vapaaehtoisia vakuutuksia puolestaan on esimerkiksi kasko, täysajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, yrittäjän vapaaehtoinen tapaturmavakuutus. kotivakuutus. Vapaaehtoisilla vakuutuksilla ostetaan turvaa omaisuutta ja vakuutuksen ottajaa kohtaan. Lähtökohtaisesti ero näiden vakuutusten osalla on se että lakisääteinen vakuutus kattaa toiselle osapuolella tai työntekijälle tapahtuvan vahingon ja vapaaehtoinen kattaa sen ottajalle sattuneen vahingon ja mahdolliset oikeudenkäyntikulut tiettyyn rajaan saakka.

Nyt tullaan sitten siihen mitä peliä jossa pelaava vastustaja ei kerro sinulle kaikkea siinä kohtaa kun peli alkaa, eli sen mitä oikeuksia sinulla on ja mihin voit niitä käyttää. Pelin kulku riippuu nyt siitä mikä vakuutus on kyseessä, jos peliä pelataan lakisääteisen vakuutuksen säännöillä, silloin vastustaja määrää mihin sinun pitää mennä sekä mihin voit valittaa. Esimerkiksi vakuutusyhtiö voi määrätä vammautuneen ihmisen tutkimuksiin haluamaansa paikkaan eikä vammautunut voi tästä kieltäytyä, myöskin vakuutusyhtiön tekemän päätöksen tyytymätömän ainoa vaihtoehto on hakea muutosta ensin muutoksenhakulautakunnasta ja lopuksi mahdollisesti Vakuutusoikeudesta. Eli vastustaja on jo päättänyt voittajan ja vain sattuma saattaa muuttaa pelin kulkua.

Vapaaehtoisen vakuutuksen osalta täytyy todeta, että yrittäjän vapaaehtoinen tapaturmavakuutus poikkeaan täysajan vapaaehtoisesta tapaturmavakuutuksesta siten, että yrittäjän vakuutukseen, vaikka se vapaaehtoinen onkin niin siihen sovelletaan työtapaturma- ja ammattitautulakia, eli juuri samaa mitä sovelletaan lakisääteisiin vakuutuksiin. Yhtä kaikki, täysajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus ja yrittäjän vapaaehtoinen tapaturmavakuutus on kahden osapuolen tekemä sopimus ja syntyneessä riita-asiassa asiakas voi viedä asian esimerkiksi käräjäoikeuteen ratkaistavaksi. Tästä lisää STM: sivulta

Ja tämä on juuri se minkä vakuutusyhtiöt jättävät sanomatta, he miellellään myyvät yrittäjälle juurikin tätä yrittäjän vapaaehtoista tapaturmavakuutusta, mutta jättävät kertomatta, että todellisuudessa hän on ostamassa lakisääteisen ehdoilla toimivaa vapaaehtoista vakuutusta. Mitä eroa on sitten näillä kahdelle vapaaehtoisella vakuutuksella? Täysajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus korvaa esimerkiksi hoitokulut tiettyyn Euromäärään asti, kuntoutuksen, mahdolliset lääkekulut. Korvattavia ovat myös omaisuus ja esinevahingot sekä haittaraha pysyvästä haitasta tai pahimmassa tapauksessa korvaus kuolemantapauksesta.

Yrittäjän vapaaehtoinen tapaturmavakuutus korvaa täsmälleen samat kuin edellinenkin, mutta siinä on lisänä ansionmenetyskorvaus, tapaturmaeläke ja perhe-eläke mikäli yrittäjällä on eläkelain mukainen YEL-vakuutus. Mutta muistutan edelleen että tähän vakuutukseen sovelletaan siis työtapaturma- ja ammattitautilakia. Tämä myös tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö voi määrätä vakuutetun itse katsomaansa paikkaan tutkimuksiin eikä vakuutettu voi tästä kieltäytyä.

Sitten täytyy muistuttaa, että vakuutuksia ei voi kuitenkaan käyttää päällekkäin, eli esimerkiksi liikennevahingoissa kasko ei korvaa henkilövahinkoja, tai työntekijän täysajantapaturmavakuutus ei korvaa työaikana sattunutta vahinkoa jos työntekijä on vakuutettu työnantajan toimesta. Tämä siis koskee periaatteessa vain yrittäjiä tai vapaa-ajalla sattuneita vahinkoja.

Missä ja miten riita-asioita käsitellään.

Kun vahinko sattuu ja ihminen tai omaisuus on vakuutettu tämän olettamuksen johdosta, niin alkaa vakuutuksen ja siihen kuuluvien korvausten puntarointi. Ensi tietenkin tehdään vahinkoilmoitus, sen jälkeen toimitetaan tarvittavat todisteet tai lääkärinlausunnot. Tämän enempää vakuutuksen ottaja ei voi tässä kohtaa tehdä ja nyt vastuu siirtyy siis vakuutusyhtiölle joka tekee omat päätelmänsä joko syntyneestä vammasta tai vaikka menetetystä omaisuudesta.

Kaikki tämä pohjautuu ensisijaisesti syy-yhteyteen ja mitä syy-yhteys loppujen lupoksi tarkoittaa? Helpoimmillaan syy-yhteys tarkoittaa esimerkiksi myrskyvahinkoa jossa puu kaatuu talon päälle ja aiheuttaa aiheuttaen vahinkoa, tämä kuuluu vakuutuksen korvattaviin vahinkoihin ja voisikin sanoa että juuri omaisuusvahingot ovat syy-yhteydeltään niitä helpoimpia, sitten on henkilövahingot joissa puolestaan syy-yhteys ja sen toteaminen on huomattavasti haasteellisempaa, siinä täytyy ottaa huomioon vakuutetun sairaushistoria, aikaisemmat tapaturmat ja mahdolliset sairaudet. näin lyhykäisyydessään

Tätä myös vakuutusyhtiöt käyttävät hyväkseen evätessään syy-yhteyden. On kuitenkin muistettava että vakiintunut käytäntö edellyttää lääketieteellistä todennäköisyyttä syy-yhteyden ja henkilövahinkojen välillä, tämä tarkoittaa sitä että syy-yhteys on näytetty toteen, kun oireille tai vammoille ei voida asiassa esitetyn perusteella näyttää muuta todennäköisempää syytä ja koska nykyään vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkärit joutuvat allekirjoittamaan asintuntilausuntonsa noudattaen terveydenhuoltoa koskevia muotovaatimuksia noudattaen, eli he ovat myös valavelvollisia oikeudessa.

Koska vakuutuksia on kahta erillaista, eli lakisääteistä ja sitten on vapaaehtoista, sekä tämä kolmas kummallisuus eli vapaaehtoinen yrittäjän tapaturmavakuutus, joka siis todellisuudessa on lakisääteinen mutta saat ostaa jos haluat. Tämä myös tarkoittaa että näitä vakuutuksia käsitellään eri tavalla ja niistä saatujen päätösten riitauttaminen kulkee eri reittejä.

Lakisääteisen vakuutuksen valitusprosessi kulkee ensin oikaisupyynnön kautta muutoksenhakulautakintaan ja sieltä mahdollisesti vakuutusoikeuteen, tästä matka jatkuu mahdollisen valitusluvan saannin myötä vielä Korkeimpaan oikeuteen, eli matka on pitkä niin ajallisesti kuin henkisestikkin. 

Vapaaehtoiset vakuutukset, siis tässä tapauksessa täysajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus sekä yrittäjän vapaaehtoista tapaturmavakuutusta. Näiden reitti kulkee aluksi saman matkan kuin lakisääteinenkin, mutta oikasupyynnön jälkeen vakuutettu voi viedä vakuutusriidan suoraan käräjäoikeuden ratkaistavaksi kaikilta osin ja tällä tarkoitan myös siis syy-yhteyttä ja itse vahingonkorvausta myöten. Tämä perustuu Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeeseen, jossa todetaan yksiselitteisesti että vakuutuksen ottaja ja vakuutusyhtiön erimielisyydet korvauksista ja muista vakuutussopimuksen erimielisyyksistä ratkaistaan käräjäoikeudessa.

Koska yrittäjän vapaaehtoinen tapaturmavakuutus on myös vapaaehtoinen samalla tapaa kuin vapaaehtoinen täysajan tapaturmavakuutus ja vaikkakin tätä vakuutusta sovelletaan lakisääteiseen työtapaturma- ja ammattitautilakiin niin siitä huolimatta vakuutuksen ottaja voi viedä asian käräoikeuden ratkaistavaksi.

Nyt päästään sitten siihen mistä ei usein puhuta, eli lakisääteisen vakuutuksen syy-yhteyden käsittely oikeudessa, eli myös lakisääteisen vakuutuksen voi viedä käräjäoikeuteen mutta vain syy-yhteyden osalta ja tämä tarkoittaa sitä että oikeudessa ei oteta kantaa korvauskäsittelyyn vaan ainoastaan syy-yhteyteen. Koska syy-yhteys on yksi merkittävimpiä kriteerejä itse vakuutustapahtumassa ja oikeuden antamat päätökset ovat lainvoimaisia, mikäli niihin ei myönnetä valituslupaa tai jos toinen osapuoli ei valita päätöksestä. Syy-yhteys myös on yksi merkittävä kriteeri työkyvyttömyyttä määriteltäessä, eli mikäli oikeus toteaa syy-yhteyden vamman ja vahinkotapahtuman välillä, antaa se huomattavasti paremmat lähtökohdat korvauskäsittelylle.

Periaatteessa vakuutusyhtiöt jotka ovat saaneet langettavan lainvoimaisen päätöksen syy-yhteydestä, niin heidän tulisi sitä myös noudattaa, mutta valitettavasti näin ei aina tapahdu vaan vakuutusyhtiö saattaa itse valittaa asiasta muutoksenhakulautakuntaan ja hakea sitä kautta asiaan muutosta, vaikka todellisuudessa muutoksenhakulautakunnalla ei ole edes oikeudellista valtaa muuttaa oikeuden tekemää lainvoimaista päätöstä.

Kaiken kaikkiaan, jos ihminen ryhtyy yrittäjäksi niin suosittelen ottamaan oikeasti vapaaehtoisen vakuutuksen joko siis täysajan vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen johon ei sisälly ansionmenetyskorvausta ja joka on sieman kevyempi riita-asioissa, tai yrittäjän vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen johon siis sisältyy ansionmenetyskorvaus, mutta on myös hieman raskaampi riita-asioissa, mutta on hyvä muistaa, että jos ihminen vammautuu ja joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, niin ilman ansionmenetyskorvaustakin pystyy tulemaan toimeen ja ainahan sitä voi pienen määrän työtä tehdä eläkkeelläkin.

Kirjoitan seuraavaan blogiini lisää tuosta syy-yhteydestä ja sen merkityksestä koko korvauskäsittelyn aikana. 

Nico Ojala

Sisällöntuottajan vastuuvapaus.

 Toivottavaa muutosta etsimässä.

Olen pitkään harrastanut valokuvaamista ja kirjoittamista, eli voisin kutsua itseäni sisällöntuottajaksi. Tästä sisällöntuottajasta päästäänkin sujuvasti asiaan johon törmäsin tutustuessani erään kuvataiteilijan töihin, mikä näissä kuvissa yllätti, ole se että kuviin oli liitetty sisältövaroitus, kuten saattaa aiheuttaa ahdistusta ja niin edelleen. tästä intoutuneena halusin ottaa selvää mikä ja miksi tämä sisältövaroitus on tullut ja ketä varten se on laitettu sinänsä erittäin taidokkaasti otettuihin kuviin.

Asiaa tutkiessani, törmäsin ensiksi Kallion ilmaisutaidon lukion artikkeliin, jossa opiskelijat ovat ryhtyneet lisäämään sisältövaroituksia omiin töihinsä, jotta muiden opiskelijoiden olisi helpompaa käsitellä kulloinkin esitettävää teosta tai näytelmää. Erityisesti vanhat klassikot ovat joutuneet ison luupin alle ja näistä tehdyt esitykset suorastaan vilisevät eri sisältövaroituksia.

Toki Kallion ilmaisutaidon lukio ei ole ainoa paikka jossa valukuviin tai näytelmiin lisätään sisältövaroituksia, tämä trendi on ollut käytössä jo jokusen vuoden yhdysvallossa ja varsinkin siellä sijaitsevissa oppilaitoksissa, myös jotkin näytteilleasettajat eri ateljeissa ja muissa näyttelytiloissa ovat ottaneet sisältövaroitukset käyttöön selvittääkseen asiakkaille valmiiksi mitä he mahdollisesti tulevat kokemaan katsellessaan näyttelyä.

Koska sisältövaroitus on jollakin tapaa varoitus katsojalle ja sillä yritetään suojella tai paremminkin kertoa, että esimerkiksi valokuva jota hän katsoo saattaa järkyttää tai ahdistaa, niin mielestäni kyseistä tapaa voisi käyttää myös vakuutusyhtiöiden lausunnoissa ja työeläkeyhtiöiden päätöksissä. Vakuutusyhtiöt ja työeläkeyhtiöt voisivat lisätä päätöksen yläreunaan valmiiksi sisältövaroitukset kuten, päätös jota luette, saattaa ahdistaa sekä aiheuttaa vihan tunnetta. Päätös perustuu kuvitteelliseen aineistoon, eikä sen tekemiseen ole käytetty eläinkokeita.

Mikäli kyseinen sisältövaroirus olisi jo valmiina lausunnon yläreunassa niin lukija tietäisi, että jälleen tuhannen kerran hän sai hylyn yhtiöltä. Nykyinen tapa joka ei sisällä sisältövaroituksia vain kuluttaa vammautuneen tai sairastuneen aikaa, kun hän joutuu lukemaan tuota  vakuutusyhtiöiden satuja kuvitteellisista sairauksista tai vääränlaisista tyynystä johtuvista aivovammoista.

Pieni pala historiaa.

Suomen vakuutus- ja työeläkeyhtiöiden vakuutuslääkärijärjestelmä sekä näihin liitoksissa olevat muutoksenhakulautakunnat että Vakuutusoikeus ovat aivan ainutlaatuisia Euroopassa, missään muualla ei ole samallaista järjestelmää. Toki kaikilla mailla on oma vakuutusmallinsa, mutta heidän toiminta on avointa ja perustuu kansainväliseen lakiin, mutta ei meillä. Meidän järjestelmä on jotain ihan muuta kuin usein puhutuilla verrokkimailla, mutta miten Suomi on saanut luotua kyseisen järjestelmän joka kaikkiaan pohjautuu suljettuun päätöksentekoon ja mitä tämä suljettu päätöksenteko on?

Jos lähdetään liikkeelle tuosta suljetusta päätöksenteosta, niin sillä tarkoitan vakuutuslääkärin roolia koko vakuutusprosessin aikana, vakuutusyhtiön käyttämä asiantuntijalääkäri, kuten heitä kutsutaan on vakuutusyhtiön palkkalistolla ja saattaa samaan aikaan toimia lääkärinä vakuutusyhtiön omistamassa terveydenhuoltoalan yrityksessä, eli hänen palkanmaksaja on molemmissa tehtävissä sama. Muutoksenhakulautakuntien vakuutuslääkärijäsenenä istuu pahimmillaan saman vakuutusyhtiön edustaja jonka päätökseen muutosta haetaan. Mikä asiasta tekee todella erikoista on se, että pahimmillaan sama vakuutuslääkäri saattaa olla Vakuutusoikeudessa vakuutusyhtiön omistaman yksityisen terveydenhuoltoyrityksen edustajana, antamassa asiantuntijalausuntoa jopa omaa lausuntoaan koskevassa asiassa.

Vakuutusyhtiön käyttämät lääkäriasemat, eli ne joihin vakuutusyhtiö ohjaa vammautuneen tai sairastuneen ovat käytönnössä vakuutusyhtiön omistamia ja juuri samoja joissa heidän omat vakuutuslääkärit työskentelevät siviiliammatissa. Toisin sanoen, kun vammautunut tai sairastunut lähetetään vakuutusyhtiön toimesta tutkimuksiin johonkin sairaalaan, niin käytännössä hänestä tehdään jo silloin vakuutusyhtiölle myönteinen lausunto. Se mikä tätä ongelmaa pahentaa on juurikin lakiin kirjattu pykälä, joka antaa vakuutusyhtiölle oikeuden määrätä sen hoitolaitoksen jonka he katsovat parhaakseen kulloisessakin tilanteessa, tämä laki on voimassa kaikissa lakisääteisissä vakuutuksissa, mutta ei kuitenkaan vapaaehtoisessa vakuutuksessa.

Eli vakuutuslääkärijärjestelmä toimii todellisuudessa hyvin pienellä ja sulketulla piirillä ja vieläpä lain tuoman turvan mukaan. 

Miten sitten tämä koko vakuutus- ja työeläkeyhtiöiden valta saatiin näin suureksi, että edes Eduskinta ei siihen halua puuttua. Kaikki alkoi 90 luvun laman aikana, jolloin niin sanotut ostakapankit tekivät salaisen sopimuksen Suomen valtion kanssa ja ostivat ongelmissa olevat pankkitoiminnat, tämä sopimus on nimeltään SSP- Sopimus joka julistettiin 100 vuodeksi salaiseksi, sopimusta on säilytetty Presidentti Koiviston kassakaapissa ja sitä on useasti pyydetty julkiseksi, mutta turhaan.

Nämä ostajapankit ovat tänä päivänä vakuutus- ja työeläkeyhtiöitä jolle siis eduskunta ei voi tehdä mitään tuon salaisen sopimuksen turvin. Seuraava käännekohta tässä saagassa oli vuoden 2014, jolloin silloinen Pääministeri Kokoomuksen Stubb yhdessä hallituksen kanssa antoi esityksen uudesta työtapaturma- ja ammattitautilaista, uudessa laissa vakuutuslääkäreille annettiin vapaus kirjata lausuntonsa ilman terveydenhuotohenkilöstön muotovaatimuksia. 

Vakuutus- ja työeläkeuhtiöt ovat olleet suurimpien rahoittajien joukossa yhdessä etujärjestöjen kanssa kun vaaliraa on jaettu, on varmasti syytä ja aiheellista kysyä onko tällä rahalla myös ostettu omaa etua?

Suomen liittyessä Euroopan unioniin, Suomi neuvotteli itselleen vapauden käyttää kansallisia lakisääteistä vakuutusta sekä Vakuutus, että muutoksenhakuelimiä. Näissä neuvotteluissa yhtenä painavana syynä oli Suomen tekemä ostajapankkien SSP-Sopimus.

Sittemmin Suomi on saanut lukuisia langettavia päätöksia Euroopan ihmisoikeuustuomioistuimesta, esimerkiksi Vakuutusoikeuden toiminnasta, mutta mihinkään muutoksiin ei silti olla ryhdytty.  Tämä johtuu niin tuosta sopimuksesta kuin vakuutus- ja työeläkeyhtiöiden antamasta vaalirahoituksesta.

Siinä pieni muistutus mistä meidän epäreilu ja ihmisarvoa loukkaava vakuutuslärjestelmä on lähtöisin, mikään ei muutu ennen kuin tuo sopimus julkaistaan ja kaikki vanhat edustajat ovat poistuneet areenalta.

Nico Ojala

Rikkaat ja kauniit ovat rahansa ansainneet.

 Vammaiset eivä ole säästökohde.

Olen tarkoituksella jättänyt politiikan blogini ulkopuolelle, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Nyt kuitenkin minun on välttämätön pakko nostaa tämä Arkadianmäen välinpitämättömyys varsinkin pienituloisia ja osatyökykyisiä kohtaan esille. Maamme hallitus tarkoituksella heikentää vammautuneiden ja sairastuneiden ihmisten elämää leikkaamalla heiltä merkittävän määrän jo ennestään todella pienistä tuloista, samalla kun kasvattavat hyvätuloisten tuloja sillä argumentilla, että hyvätuloiset kuluttavat eniten ja jos heiltä leikataan niin myös kulutus heikkenee. Tämä on varmasti tyhmin ja halveksuvin argumentti mitä sivistynyt ihminen voi suustaan päästää. 

Mitä hallitus on sitten tekemässä ja mistä he ovat säästämässä / leikkaamassa? Suurimmat säästöt kohdistuu sosiaaliturvaan, eli juuri siihen joiden varassa vammautuneet ja sairastuneet joutuvat olemaan, säästöt kohdistuvat myös osatyökykyisiin ja ennen kaikkea työkyvyttömiin lapsiperheellisiin ihmisiin jotka syystä tai toisesta eivät ole pääseet työkyvyttömyyseläkkeelle vaan joutuvat roikkumaan TE-toimiston listoilla työkyvyttömänä työnhakijana. Toinen säästö kohdistuu hyvinvointialueisiin, tämä säästö nostaa hoitomaksuja ja pidentää hoitojonoja sekä johtaa siihen että vammaisten ja sairastuneiden tarvitsema kuntoutus tulee joko harvenemaan tai se peräti lakkautetaan kokonaan säästösyistä. Kolmantena hallitus nostaa lääkekorvauksien vuosiomavastuuta joka heijastuu suoraan vammautuneissin ja sairastuneisiin ihmisiin. 

Avaan tätä hallituksen hölmöyttä ja täydellistä välinpitämättömyyttä hieman enemmän ja yritän antaa muutaman esimerkin mihin nämä kaikki kaavaillut leikkaukset johtavat.

Sosiaaliturvan leikkaus.

Hallitus leikkaa työttömyysturvaan kuuluneen 300€ suojaosan kokonaan pois, siten että 1.4.2024 alkaen työtön ei voi enään tehdä esimerkiksi keikkatyötä ja tienata tuota 300€ kuukaudessa ilman että se pienentäisi nänen saamaa työttömyyspäivärahaa. Tulevaisuudessa jos työtön haluaa parantaa edes hieman omaa toimeentuloaan ja menee tekemään muutaman tunnin keikkatyötä, pienentää se hänen päivärahaansa puolella tienatusta rahasta. Toisin sanoen jos työtön tekee palkkatyötä ja tienaa 200€, pienentää se hänen saamaansa työttömyysturvaa 100€:lla

Hallitus myös indeksijäädyttää vuoteen 2027 saakka seuraavia sosiaalietuisuuksia, kuten työmarkkinatuki, peruspäiväraha, sairauspäiväraha, osasairauspäiväraha, lasten kodinhoitotuki ja esimerkiksi yleinen asumistuki. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka inflaatio olisi vuositasolla 5% niin sosiaalietuudet pysyvät samoina aina vuoteen 2027 saakka. Eli joka vuosi kun yleinen hintataso nousee, niin vammautuneen tai sairastuneen ihmisen tulot pienentyvät inflaation verran.

Hallitus myös lakkauttaa työttömyysturvan lapsikorotuksen 1.4.2024 alkaen joka suoraan pienentää työttömän saamaa korvausta 125.50€ kuukaudessa per yksi lapsi. 

Myös leikkaukset asumistukeen astuu voimaan 1.4.2024 ja sen vaikutukset ovat isot. Asumistukea leikataan siten että nykyinen perusomavastuu asumismenoista on 42% ja muutoksen jälkeen se nostetaan 50%. Toisin sanoen jos vuokra on kuvitteellisesti 1000€ kuukaudessa niin omavastuuosuus asumismenoista on silloin 420€ ja leikkauksen jälkeen se nousee 500€ kuukaudessa. Toki tämä oli hyvin riisuttu esimerkkimalli, asumistuen omavastuuosuutta lasketaan tietyn kaavan mukaan johon vaikuttaa niin tulot kuin asunnon vuokra, mutta omavastuuosuus on aina vähintään tuo 42% ja 1.4.2024 jälkeen oleva 50%.

Nyt jos lasketaan kuinka paljon maamme hallitus kurittaa vammautunutta tai sairastunutta osa-aikatyötä tekevää, kuvitellaan vaikka nyt yksinhuoltajaa jolla on kaksi lasta hoidettavana. 

Henkilö A saa palkkaa osa-aikatyöstä 720€ sekä soviteltua päiväraa. 

Suojaosuus on 300€. 

Työmarkkinatukeen vaikuttava raha näin ollen on 420€ 

Koska jokainen tienattu 1€ pienentää työmarkkinatukea 0.50€  leikkaantuu työmarkkinatuesta 210€. 

Henkilö A saa myös kahden lapsen yksinhuoltajana lapsikorotusta 184€ kuukaudessa.

Näin ollen henkilö A saa soviteltua päivärahaa lapsikorotuksineen 774€  sekä tienaamansa palkan 720€ 

Eli henkilö A saa yhteensä 1494€ brutto.

Nyt jos lasketaan mitä henkilö A:n tuloille tapahtuu 1.4.2024 jälkeen niin siitä seuraavaksi.

Henkilä A saa palkkaa osa-aikatyöstä 720€ sekä soviteltua päivärahaa.

Suojaosuus poistuu kokonaan.

Työmarkkinatukeen vaikuttava raha on siten 720€

Koska jokainen tienattu 1€ pienentää työmarkkinatukea 0.50€ leikkaantuu tuomarkkinatuesta 360€

Lapsikorotus poistuu kokonaan.

Näin ollen henkilö A saa soviteltua päivärahaa 440€ sekä tienaamansa palkan 720€

Eli henkilö A saa yhteensä 1160€ brutto

Hallituksen tekemien leikkausten johdosta henkilö A:n tulot pienenevät yli 300€ kuukaudessa ja tähän kun lisätään vielä yleisen asumistukeen tulevat muutokset ja sen vaikutukset kokonaistuloihin niin henkilö A on työnteostaan riippumatta köyhyysrajan tuntumassa.

Hyvinvointialueiden leikkaukset.

Maahamme luotiin viime vuoden alusta malli, jossa hyvinvointialueille annettiin järjestämisvastuu niin sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuin pelastustoimeen. Nyt kun aikaa on kulunut vain vuosi tuosta aloituksesta, niin rahat ovat loppu ja hyvinvointialueet yksi toisensa perään lakkauttaa toimintojaan ja tekee säästöjä sieltä mistä niitä on helpointa tehdä, eli vanhustenhuollosta ja vammaispalveluista. Säästöt kohdistuu myös kuntoutukseen sekä ei kiirreelliseen hoitoon.

Hyvinvointialueista vastaavat aluevaltuustot sekä aluehallitukset, näistä himmeleistä on tullut suurimmat rahareijät ja niiden ylläpitäminen vie merkittävän määrän hyvinvointialueen vuotuisesta budjetista. Vaikka kuinka tietoja näistä kuluista yrittää kaivaa esille, niin hyvinvointialueet eivät niitä sivuillaan ilmoita, mutta jos ajatellaan että esimerkiksi Varsinais_Suomen hyvinvointialueen (Varha) johtajilla on suuremmat palkat kuin maamme Pääministerillä, niin siitä voi jokainen miettiä mihin rahaa kulutetaan.

Koska esimerkisi Varha joutuu sopeuttamaan, eli leikkaamaan toimintojaan 270 miljoonalla Eurolla, tarkoittaa se vääjäämättä palvelujen alasajoa ja ei kiirreellisten hoitojen sekä tukitoimien lakkauttamista. Leikkauksia kohdistetaan myös vammaispalveluihin ja vammaisten tarvitsemiin kuljetuspalveluihin. Säästöjä haetaan vammautuneiden tarvitsemista kuntoutuksista, kuten fysioterapiasta ja tästä johtuen esimerkiksi ostopalveluna hankittava vaativa kuntoutus on loppumassa useimmilta sitä tarvitsevilta.

Sen sijaan aluevaltuustot ja aluehallitukset eivät leikkaa omista kustannuksistaan vaan päin vastoin kasvattavat niitä vedoten yleiseen tapaan nostaa palkkioiden suuruutta.

Varha ei ole missään tapauksessa ainut hyvinvointioalue joka sopeuttaa / leikkaa toimintojaan, vaan tilanne on lähes sama koko Suomessa. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue (Pohde) on ilmoittanut säästön määräksi yli 100 miljoonaa Euroa.

Lääkekorvauksien vuosiomavastuu.

Hallitus on päättänyt nostaa myös lääkeiden vuosiomavastuun kokonaismäärää muutamalla kympillä ylöspäin, eli nykyinen 592,16€ omavastuu nousee tänä vuonna 626,94€. Korotus on sinänsä pieni, mutta kun mietitään että sitä kertyy vain KELA korvattavien lääkeiden ostamisesta, niin siinä mielessä korotus on iso.

Kaiken kaikkiaan vammautuneet ja sairastuneet ihmiset jotka eivät ole työkyvyttömyyseläkkeellä, tai henkilöt joiden työkyky on alentunut niin paljon etteivät pysty tekemään täysimittaista työpäivää, tulevat kärsimään todella kohtuuttomasti maamme hallituksen tekemistä leikkauksista. Jo valmiiksi pienituloisen ihmisen tuloista tullaan kaiken kaikkiaan leikkaamaan useita satoja Euroja kuukaudessa, kun tähän lasketaan myös indeksijäädytykset on tilanne täysin kohtuuton. Sen sijaan maamme varakkaimmilta tai hyvin toimeen tulevilta ei olla valmiita ottamaan mitään pois.

Olen todella hämilläni siitä, että vielä oppositiossa ollessaan eräs puolue oli sanojensa mukaan niin vammautuneiden asialla, mutta hallitusvastuun painaessa on tämä kansanryhmä unohtunut täysin ja vain rikkaat ja kauniit ihmiset merkitsee tälle puolueelle enään jotain.

Hävetkää te päättäjät, te unohdatte kansan joka tämän maan eteen on terveyden uhrannut. Teidän mielessä on vain eduskunnan ruokalan voisilmäpulla ja sekin saatte veronmaksajan piikkiin. 

Nico Ojala

Ongelma jota ei tarvitse keksiä.

 Pysy ruodussa ja ole hiljaa.

Kirjoitin tuossa viikko sitten kirjoituksen jossa käsittelin noin yleisellä tasolla vammaisten, vammautuneiden ja sairaiden ihmisten eriarvoista asemaa yhteiskunnassamme sekä työelämässä. Toin esiin myös ongelman jota esiintyy esimerkiksi palvelualoilla ja sen epävarmuuden siitä kuinka vammaiseen tulisi suhtautua ja kuinka puhutella. Tuo kirjoitus herätti paljon keskustelua ja valitettavasti myös vastakkainasettelua. Kirjoitus osui selvästi arkaan paikkaan ja nyt ajattelin näitä asioita avata vähän enemmän ja yrittää korjata joitakin selvästi vääriä näkemyksiä ja olettamuksia.

Mitä sitten kirjoitin? Pohdiskelin kirjoituksessa miksi palvelualojen koulutuksessa ei opetustilanteessa ole yhtenä ryhmänä vammaisen kohtaamista, kuten liikuntarajoitteisen, afasian tai dysartian oireista kärsivät, näkövammaiset tai esimerkiksi kuulovammaiset, vaan koulutus ja opetustilanteet keskittyvät niin sanottuihin tavallisiin ihmisiin, toki koulutuksessa on yhtenä painopisteenä kohtaaminen hankalan asiakkaan kanssa, mutta tällöinkin tällä tarkoitetaan yleensä joko humalaista tai tyytymätöntä asiakasta.

Lisäksi toin esille ongelmaa siitä kuinka vammautunut kokee jäävänsä yksin, vammautunut ei välttämättä mahdu enään samaan ystäväpiiriin kuten ennen vammautumista. Vammautunut joutuu myös kokemaan voimakasta syrjintää useissa päivittäisissä asioissa.  

Lopuksi käsittelin kirjoituksessa vammautuneiden kokemaa syrjintää ja väheksyntää eri tilanteissa. En varsinaisesti käyttänyt mitään tiettyä esimerkki vaan käsittelin asiaa laajasti ja horisonttaalisesti. Tämä herätti myös suurta keskustelua ja kommentteja tuli puolesta sekä vastaan. 

Koska aihe on selvästi arka, eikä siitä olisi relevanttia keskustella julkisesti eikä varsinkaan nostaa esille sen aiheuttamia ongelmia tai epäkohtia, varsinkaan koska maassamme on kuulemma muitakin isompia ongelmia. Mutta itse koen tämän asian erittäin suureksi ongelmaksi ja sen takia haluan käsitellä asiaa enemmän ja nyt tarkempien esimerkkien ja tutkimusten mukaan.

Käsittelen tätä kirjoitusta nyt vammautuneen ja vammaisen näkökulmasta, mutta aihe koskee niin sairastuneita kuin syrjäytyneitäkin.

Vammaisia syrjitään työelämässä.

Maassamme on hieno säädös nimeltään kuntouttava työtoiminta. Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu ihmisille jotka esimerkiksi fyysisen vamman tai saurauden johdosta ovat menettäneet kyvyn osallistua vapaille työmarkkinoille, idea on sinällään hyvä ja toimii varmasti useissa tapauksissa juuri siten kuin on suunniteltu, mutta kuten aina, niin järjestelmää käytetään räikeästi myös väärin vain koska se antaa siihen mahdollisuuden. Valitettavan useasti tämä väärinkäyttö kohdistuu ihmisiin jotka eivät uskalla kertoa asiasta tai eivat ole ymmärtäneet oikeuksiaan.

Esimerkkinä voin käyttää AVI:n tekemiä selvitystä kuntouttavasta työtoiminnasta jossa kunnat tarjoavat työvoimaa, kuitenkin niin että työtoiminnasta ei syynny työsyhdetta eikä virkasuhdetta kuntoutettavan ja toimintaa järjestävän tai totettavan tahon välille.  Kuntouttavasta työtoimissasta maksetaan päiväkohtainen korvaus joka on suuruudeltaan 10.09€. Nyt muutama esimerkki tämän toiminnan väärinkäytöistä.

Hämeenkyrö ohjasi henkilöitä kuntouttavaan työtoimintaan yrityksiin vaikka laki kuntouttavasta työtoiminnasta sen kieltää, AVI pyysi selvitystä tästä Hämeenkyrön perusturvalautakunnalta ja vastauksessa todettiin että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat pystyvät tekemään kokoaika työtä. Tämä näkemys on totaalisessa ristiriidessa Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeen kanssa.

Hämeenkyrö ryhtyi tämän selvityksen jälkeen kierrättämään kuntouttavaa työtoimintaa alihankintana yhdistysten kautta yrityksille jotta tilanne näyttäisi lain mukaan oikealta vaikka todellisuudessa tilanne pysyy samana. 

Valkeakoski kertoo sivuillaan tarjoavansa alihankintaa yrityksille kuntouttavan työtoiminnan työllistämispajan kautta. Vaikka laki kieltää toiminnan yrityksille niin toimintaa kierretään juurikin alihankinnan kautta. Yritykset saavat työvoimaa hintaa 10.09€ päivältä.

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, enkä ryhdy niitä kaikkia tässä avaamaan. On kuitenkin todettava että kuntouttava työtoiminta on pääsääntöisesti reilua ja hyödyllistä toimintaa silloin kun se kohdistuu henkilöihin joiden toimintakyky ja alentunut työkyky sen mahdollistaa. Valitettavasti näin ei aina ole vaan kuntouttavaan työtoimintaan sijoitetaan ihmisiä joiden työkyky ei siihen riitä ja pahimmillaan toiminta vain heikentää henkilön toimintakykyä. On myös tilanteita jossa kuntouttavaan työtoimintaan osallistuva vammainen henkilö jää ilman asianmukaista sosiaaliturvaa, koska kuntoutuvalle määrätty vastuuhenkilö ei ole ollut sosiaalihuollon ammattilainen, tämä saattaa pahimmillaan tarkoittaa joidenkin tukien lakkauttamista tai kuntoutujalle kuuluvien tukien hakemattomuutta, kun vastuuhenkilö ei osaa tai kykene  ohjaamaan kuntoutujaa oikeuden tukien piiriin.

Tässä siis muutama esimerkki miten vammaisia syrjitään ja suoranaisesti hyväksikäytetään kuntien toimesta halpana työvoimana.

Vammaisen kohtaaminen arjessa.

Kuten edellä kirjoitin, niin moni ammattiin johtava koulutus tarjoaa hyvää opetusta sekä opinnäytetilaisuuksia tuleville, esimerkiksi palvelualan ammattilaisille. Opetuksen lähtökohtana on antaa valmiudet toimia työelämässä ja suoriutua itsenäisesti eri asiakaspalvelutilanteista. Opetus tapahtuu nykyään niin oppilaitoksissa kuin itsenäisesti, joissakin tapauksissa opetus tapahtuu yrityksissä, mutta vastuu opetuksesta on oppilaitoksella. Erillaisia asiakaspalvelutilanteita harjoitellaan sekä asiakkaiden kanssa kommunikointia opetellaan omina variaatioinaan. 

Koulutuksessa opetetaan kohtaamaan niin turistit kuin lapsetkin, opetellaan palvelemaan Englanniksi ja muistutetaan hyvistä tavoista kohdata asiakas. Yhtenä osa-alueena on myös opetus hankalan asiakkaan kanssa toimimisesta, tällä pääsääntöisesti tarkoitetaan joko humalaista tai hyvin vaativaa asiakasta. Sen sijaan lähes ilman opetusta jää kohtaaminen vammaisen tai sairaan ihmisen kanssa. Tätä kohtaamista ja palvelua ei juuri oppilaitoksissa toteuteta lainkaan, tämä johtaa siihen, että esimerkiksi näkövammainen jätetään avustamatta. 

Ylipäätään kohtaaminen vammaisen tai vammautuneen kanssa palvelualalla on monissa yrityksissä jätetty hyvin vähälle huomiolle ja lähtökohtaisesta oletetaan että esimerkiksi pyörätuolia käyttävällä asiakkaalla olisi avustaja mukana joka paikkaisi oppilaitoksessa syntynyttä oppivajetta.

Itselläni on useita eri kokemuksia, missä jopa terveydenhuollon ammattilainen on puhunut vaimolleni eikä suinkaan minulle, minua koskevista asioista. Erään oppilaitoksen rehtori epäili kykyäni opiskella aivovammani takia. Näitä kokemuksia on lukuisia enkä lähde tässä niitä sen enempää avaamaan, koska julkaisu ei kohdistu pelkästään minun omiin kokemuksiin, vaan hyvin laajaan joukkoon ihmisiä. 

Vammaisen syrjintä Suomessa.

Vammaispalvelulaki määrittää vammaisen henkilön aseman yhteiskunnassa ja sen toimissa seuraavasti. Luku 1 ja sen 1§: 

Lain tarkoituksena on: 

1. Toteuttaa vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa, sekä ehkäistä ja poistaa niiden toteutumisen esteitä:

2. Tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista.

3. Turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen ja edun mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut.

Toki maamme Perustuslakikin jo määrittää ettei ketään saa syrjiä vamman, vian tai sairauden johdosta.

Lakipykälistä huolimatta vammaisia syrjitään maassamme systemaattisesti ja tästä johtuen vammaisten kokema syrjintä on vuodesta toiseen kärkisijoilla syrjintää mittaavassa selvityksessä.  Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja oikeusministeriön tekemässä selvityksessä tutkittiin millaisissa arkisissa tilanteissa ja missä määrin vammaiset ihmiset kokevat syrjintää.

Tuloksista selviää että suurimmat epäkohdat ja epäoikeudenmukaisuudet koettiin juurikin tavaroiden ja palvelun tarjonnassa, työelämässä ja sähköisissä palveluissa. 

Selvityksen perusteella kokonaiskuva näyttää siltä, että juuri edellä mainituissa palveluissa ei nähdä tarvetta luoda vammaisille kohdennettuja toimenpiteitä heidän yhdenvertaisuutensa ja osallisuutensa parantamiseksi, vaan hyvinvointivaltion pitäisi tarjota riittävä tukiverkko. Toisin sanoen vastuuta halutaan siirtää valtiolle, eikä näin ollen nähdä mahdollisuutena sitä vaihtoehtoa että omaa palvelua ja sen tasoa koulutuksella nostettaisiin.

Joten edellisen kirjoituksen saamat kommentit, että ei ole olemassa mitään ongelmaa vaan kaikki on vain kuvitelmaa ja ongelman synnyttämistä kuulostaa tämänkin tutkimuksen mukaan hieman ontuvalta. Toki ymmärrän sen että ongelmien vähättely luo illuusion paremmasta maailmasta, mutta ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että ongelmia on.

Suomessa jopa pakkosteriloitiin vammaisia aina vuoteen 1960 saakka, joten kehitys joka viimeisen 60 vuoden kuluessa on tapahtunut niin sitä voidaan pitää lähes mitätömänä, jos kehitystä on tapahtunut ylipäätään juuri lainkaan.

Mielestäni on todettava että, asioista pitää saada ja pystyä keskustelemaan ilman toisen vähättelyä, argumenttien olisi hyvä perustua tutkittuun tietoon ja omakohtaisiin kokemuksiin. Asioiden kieltäminen ja matonalle lakaisu ei johda muutokseen, vaan pitää meidät tuolla 1960 luvulla.

Nico Ojala