Näännytyksen uusi tuleminen.

 Osatyökykyisen kyykytys.

Maamme hallitus on tuomassa käytäntöön työnhakumallia, jonka edellinen työministeri Satonen kehitteli. Kyseinen työnhakumalli on todella ankara eikä erottele millään tavoin työttömän todellista työkykyä. On varmasti ihan ok tiettyyn rajaan saakka asettaa vaatimuksia joidenkin etuisuuksien saamiselle, mutta rajansa kullakin kuitenkin on. Uusi työnhakumalli on lähtenyt lausuntokierrokselle huhtikuun lopussa ja lakia valmistellaan nopeutetulla aikataululla, siten että uuden työnhakumallin esitys tuodaan jo syksyllä eduskuntaan ja uusi laki tulee voimaan heti vuoden 2026 alusta.

Mitä uusi työnhakumalli pitää sisällään? Lyhykäisyydessään uusi malli keskittyy vain rangaistuksiin, mallissa ei ole ainuttakaan "porkkanaa" vaan kaikki toimet keskittyy työttömän työnhakijan velvotteiden kiristyksiin ja etuisuuksien menettämisiin. Avataan tämän lausuntokierroksella olevan lain sisältöä hieman enemmän ja siitä seuraavaksi:

Työttömän työnhakijan on haettava 0 - 4 työpaikkaa kuukaudessa, riippuen oman työssäkäyntialueen avointen työpaikkojen määrästä. Tämän päätöksen tekee kunnan työvoimaviranomainen. Kyseinen viranomainen myös päättää kuka on työkykyinen ja kuka ei, mutta lähtökohtaisesti jos ihminen on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi riippumatta todellisesta työkyvystä, katsotaan tämä henkilö työttömäksi ja silloin myös uusi laki on häntä velvoittava.

Mitä tapahtuu jos työtön jättää hakematta hänelle määrättyjä numeraalisia työpaikkoja? Jo ensimmäinen rike tarkoittaa yhden (1) viikon karenssia työttömyysetuuteen, toinen rike tarkoittaa kuuden (6) tai jopa kahdentoista (12) viikon työssäolovelvoitetta ilman työttömyysetuutta. 

Työssäolovelvoite puolestaan tarkoittaa, että työttömän henkilön on osallistuttava tietynlaisiin palveluihin tai palkalliseen työntekoon, jotta etuus palautuisi. Näitä laissa määriteltyjä palveluita on esimerkiksi: Työvoimakoulutus, työllistymistä edistävä palvelu sekä päätoiminen opiskelu. Mutta jos lähdetään purkamaan näitä "tietynlaisia" palveluja hieman tarkemmin, niin yksi toimi herättää allekirjoittaneen huomion, nimittäin työllistymistä edistävä palvelu. Tämä palvelu pitää sisällään seuraavia toimia, kuten työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu, työnhakuvalmennus, työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta.

Koska laki pitää sisällään jo työvoimakoulutuksen ja opiskelun, niin nämä tietynlaiset palvelut todellisuudessa tarkoittaa tässä kohtaa työnhakuvalmennusta ja kuntouttavaa työtoimintaa. Toisin sanoen työtön joka rikkoo työnhakuvelvoitetta niin hänet voidaan määrätä 6 - 12 viikon mittaiseen palkattomaan kuntouttavaan työtoimintaan riippuen täysin kunnan työvoimaviranomaisen päätöksestä.

Tämä siis siitäkin huolimatta, mikä on henkilön todellinen työkyky. Uudessa laissa on myös kohta, joka määrittää kuinka pitkäksi aikaa työttömyysturvan voi menettää, mikäli työtön työnhakija ei suoriudu hänelle annetusta tietynlaisesta palvelusta, tuo aika on peräti 5 vuotta. 

On täysin kohtuutonta, että ihminen joka on vammautunut tai sairastunut, mutta ei ole syystä tai toisesta päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle ja joutuu ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi, jotta hän olisi oikeutettu ensisijaiseen etuuteen, eli tässä kohtaa työttömyyskorvaukseen joutuu nyt tämän kaltaiseen mielivaltaan joka pahimmillaan saattaa viedä hänen koko toimintakyvyn siihen pisteeseen, ettei hän enään suoriudu edes tavallisista arjen askareista, kuten ruuanlaitosta tai laskujen maksusta.

Mutta tätä on siis tulossa, mutta ei siinä kaikki kuten myyntimiehet sanovat. Jotta vammautuneen tai sairastuneen elämä ei olisi liian helppoa niin maamme hallitus on myös tekemässä merkittäviä tiukennuksia toimeentulotukeen.

Toimeentulotuen leikkaukset.

Kuten tuossa jo alustin, niin maamme hallitus on tekemässä merkittäviä leikkauksia myös toimeentulotukeen. Vaikka kyseinen tuki on virallisesti viimesijainen tuki ja tarkoitettu vain väliaikaiseksi tueksi ensisijaisen tuen lisäksi, kuten työttömyyskorvauksen rinnalle, niin todellisuudessa  toimeentulotuesta kuitenkin muodostunut usealle ihmiselle pysyvä tukimuoto ensisijaisen tulon rinnalle, kiitos siitä kuuluu vuonna 2024 tehtyihin sosiaaliturvan leikkauksiin, nyt siis myös tuota tukea ollaan leikkaamassa ja näin ajamassa ihmisiä entistä enemmän ahtaalle.

Miten toimeentulotukea sitten leikataan? Esityksen mukaan toimeentulotuen suojaosuus 150€, eli summa jonka tukea saava on voinut tienata, ilman että se on leikannut toimeentulotuen määrää. Tämä suojaosuus ollaan poistamassa, sekä toimeentulotuesta ollaan tekessä vastikkeellinen, toisin sanoen tukea saavan on tehtävä hänelle määrättyä työtoimintaa tai muuta vastikkeellista toimintaa tuen saamisen edellytyksenä.

Jos mietitään, että ihminen joka on työkyvytön, eikä selviydy uuden työnhakulain vaatimuksista ja hän saa karenssin tai joutuu kuntouttavaan työtoimintaan, josta työkyvyttömyyden takia on mahdotonta suoriutua. Tämä ihminen hakee toimeentulotukea elämisen kustannusten kattamiseksi, tämä ihminen tullaan nyt toimeentulotuen saamisen edellytyksenä määräämään jälleen työtoimintaan. Tämä tilanne on aivan kestämätön oravanpyörä ja ajaa tuen saajan täydelliseen köyhyyden kierteeseen.

En pysty ymmärtämään maamme hallituksen haluaa lyödä koko ajan heikossa asemassa olevia ihmisiä ja leikata sekä vaikeuttaa heidän jo valmiiksi haasteita täynnä olevaa arkea. Muutokset työnhakuun ja toimeentulotukeen osoittaa täydellistä tietämättömyyttä sekä vieraantumista todellisuudesta. Mitä näillä toimilla kuvitellaan saavuttettavan? Lisää köyhyyttä ja syrjäytymistä? Vai toivooko hallitus ihmisten poistuvan muonavahvuudesta oman käden kautta, sillähän ne tilastot sitten paranee.

On myös havaittavissa, että tietyt potilasjärjestöt ovat ennemin hiljaa asiasta, kuin että nostaisivat asiaa esille. On tärkeämpää pitää rahoittajat tyytyväisenä ja ottaa selfieitä, kuin että pidettäisiin huolta jäsenistä ja oltaisiin huolissaan heidän kyvystään selviytyä muuttuneessa, suorastaan arjalaisen määräysvallan arjessa.

Nico Ojala

Ettei vain kukaan suuttuisi vol 2

 Sanoista tekoihin.

Aivovammaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja syyttää minua valehtelusta ja mustamaalaamisesta, sekä tahallisesta Aivovammaliittoon kohdistetusta loanheitosta. Tämä oli ihan odetettavissa, kun kerroin muutaman tosiasian Timo Kalliojasta. Mutta jotkin asiat vain on tuotava esille, muuten meidän vammautuneiden asiat eivät muutu mihinkään, vaan junnaavat vain paikallaan. 

Mitä sitten viimeksi kirjoitin? Kirjoitin että Kallioja vähättelee vammaispalvelujen ongelmia, kirjoitin, että hänen poliittinen ideologia ohjaa päätöksentekoa Aivovammaliitossa, kirjoitin, että hän puolustaa rikkaille annettavia veronalennuksia, mutta ei ota kantaa sosiaaliturvaleikkauksiin, sekä kirjoitin, että hän tukeutuu poliittisiin päättäjiin, eikä uskalla sanoa mitään mikä saattaisi suututtaa heidät.

Kallioja myös sanoi Aivovammaliiton kevään liittokokouksessa, että lietson paniikkia kun väitän että vammaispalvelut on "kriisissä" ja tilanne kentällä on kestämätön. Kallioja kieltää tämän sanomisen, vaikka kuulijoita oli paikalla useita. 

Ehdotin Kalliojalle, että katsotaan mahdollinen tallenne kokouksesta ja jos minä olen väärässä, pyydän kaikilta Aivovammaliiton jäseniltä ja työntekijöiltä anteeksi, sekä poistun areenalta. Jos Kallioja on väärässä, hän pyytää minulta anteeksi ja luopuu puheenjohtajan tehtävästä. Tämä ei tietenkään Kalliojalle sopinut, perusteluna se että hänet on valittu yksimielisesti tehtävään eikä minulla ole mitään valtaa vaatia tälläistä asiaa. 

Koska Kallioja syyttää minua valehtelijaksi, niin laitetaan nyt sitten faktaa pöytään ja tuodaan asiat esille niin kuin ne on. Jos palataan vuoteen 2018, kun hyvä ystäväni teki kansalaisaloitteen vakuutuslääkärien mielivaltaisuudesta, tämä aloite meni oikeutetusti läpi eduskunnasta ja asian hoitamiseksi perustettiin neuvottelukunta. Kallioja oli yhtenä jäsenenä tuossa neuvottellukunnassa, asia vain junnasi paikallaan ja kun asiasta häneltä kysyttiin, niin silloin hän kertoi ettei saa suututtaa vakuutusyhtiöiden edustajia jotka oli yliedustettuna tuossa neuvottelukunnassa, eli jo tuolloin hän pelkäsi esittää kritiikkiä.

Tätä samaa pelkoa politikkojen suuttuttamisesta on seurannut tähän päivään saakka ja sillä on ollut suuri haitta vammautuneiden asioiden hoitoon. 

Kallioja on kommentoinut useasti kirjoituksiani jotka ovat käsitelleet vammaispalvelujen tilaa ja leikkauksia. Kommenteissa hän on toistuvasti tuonut esille että mitään ongelmia ei ole ja asiasta kirjoittaminen on pelkkää paniikin lietsontaa. 

Ihan tiedoksi Kalliojalle, olen pyytänyt ihmisiä kommentoimaan yleisellä tasolla miten vammaispalveluiden leikkaukset ja sotesäästöt ovat vaikuttaneet hyvinvointialueiden vammaispalvelun toimintaan ja annettaviin palveluihin, olen saanut lukemattomia viestejä ihan ympäri Suomea ja noista viesteistä korostuu se epätoivo, joista olen kirjoittanut useaan kertaan. 

On todella huolestuttavaa, että Kallioja tukeutuu tässäkin asiassa poliittisiin päättäjiin ja perustelee näkemystään sillä että esimerkiksi Riikka Purra on hänelle kertonut että mitään ongelmia ei ole. Tai että hän on menossa tapaamaan Kaisa Juusoa, tämä osoittaa täydellistä tehtävän politisointia. Sen sijaan että hän kuuntelisi mitä ongelmia kentällä on oikeasti, niin hän ennenmin uskoo politikkoja.

Mitä puolestaan tulee tähän sosiaaliturvan leikkauksiin, Kallioja ei ole millään tavalla ottanut kantaa asiaan, vaikka juuri tämä leikkaus vaikutti suuresti vammautuneiden asiaan. Sen sijaan Kallioja puolustaa julkisesti rikkaiden verokevennyksiä. Vähän sama kuin haistattaisi pitkät vammautuneille.

Toisin sanoen, olen nyt katsellut tätä Kalliojan toimintaa noin 7 vuotta ja jossain kohtaa tulee mittari täyteen. Tiedoksi Kalliojalle, seison täysin sanojeni takana ja olen valmis menemään vaikka oikeuteen niiden puolesta. 

Muistutat minua toistuvasti siitä että teet tätä työtä vapaaehtoisesti, niin kuule minäkin teen, mutta meissä on se ero että toinen on huolissaan heikossa asemassa olevista ja toinen politikkojen suuttumisesta.

Jätän tämän nyt tähän ja toivon että seuraava hallituksen kokous tuo muutoksen Aivovammaliiton toimintaan, politiikka ei kuulu järjestömaailmaan.

Nico Ojala

Kenen asialla olet?

Ettei vain kukaan suuttuisi.

Aivovammaliiton Puheenjohtaja Timo Kallioja on minulle useaan kertaan kertonut hyvin painokkaasti, että maamme vammaispalvelut eivät ole kriisissä ja asiasta puhuminen on pelkkää paniikin lietsontaa. On todella harmillista, että Aivovammaliiton puheenjohtaja tuntuu menevän poliittinen ideologia edellä, niin ettei näe metsää puilta. Kyseinen vähättely on todella julmaa ihmiseltä, jonka tulisi asemansa puolesta puolustaa heikossa asemassa olevia, eikä katsoa asiaa läpi poliittisten silmälasien. 

Olen kirjoittanut vammaispalvelujen ongelmista useaan kertaan ja aina Aivovamaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja on rintänyt kommentoimaan ja vähättelemään ongelmia. En tiedä missä maailmassa Kallioja elää, mutta tiedän että päätöksentekoa ohjaa politiikka, pelko siitä että jos asioita tuodaan julki, niin joku hallituspuolueiden edustajista saattaisi suuttua. Tästä johtuu tämä hyssyttely.

Kallioja on minulle useaan kertaan myös kommentoinut, että hän on menossa tapaamaan Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusoa, mutta tapaamista ei ole järjestynyt, en vain ymmärrä mitä ministerin tapaaminen voisi muuttaa? Leikkaukset vammaispalveluihin on jo tehty, eikä ministeristä ole sen muuttajaksi. 

Kävin aikoinaan itsekkin Oikeusministerin juttusilla, kun ajoin vakuutuslääkäri asiaa, tuolloin jo tuli selväksi, ettei yksi ministeri voi muuttaa asioita. Joten minulle tulee Kalliojan ministerin tapaamis yrityksestä lähinnä mieleen oman aseman pönkittäminen muiden silmissä. 

Mutta jos palataan näihin vammaispalveluihin ja se mitä Kallioja ei näe ja mitä hän vähättelee. Esimerkiksi Vantaa-Kerava (VaKe) hyvinvointialueella vammaispalvelut on tehnyt rajauksen, että henkilökohtaista apua saa vain arkipäivisin 8-18 välisenä aikana. Iltaisin ja viikonloppuisin henkilökohtainen apu on saatavilla vain erillesellä hakemuksella ja erikseen perusteltuna. Useat edunvalvonta yhdistykset ovat ottaneet kantaa tähän, mutta ei Aivovammaliitto, koska Kallioja ohjeistaa olematta lietsomatta paniikkia.

Varsinais-Suomen hyvinvointialue (Varha) on käytännössä lakkauttanut lasten omaishoidon muuttamalla palvelun kriteeristöä vastoin vammaispalvelulakia. 

Satakunnan hyvinvointialue on lakkauttanut kuljetuspalveluita ilman perusteluja, tämä on johtanut siihen, että vammautuneet joutuvat menemään omalla kustannuksella esim taksilla kauppaan. Myös henkilökohtaisen avun määrärahoja on supistettu siten, että käytännössä yhtään uutta hakemusta ei voida hyväksyä, koska määrärahat ovat loppu.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri (Pirha) on säästänyt vammaispalveluista niin merkittävän summan, että esimerkiksi Tampereella apua tarjoavat kolmannen sektorin toimijat ovat täysin ruuhkautuneet vammaispalvelun asiakkaista. 

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta mitään ongelmaa ei ole, kuten Aivovammaliiton Kallioja sanoo. Tässä ei mikään muu intressi voi olla kyseessä, kuin se että hänen edustamasna puolue on hallituksessa ja hallituksen tekemien leikkausten aiheuttamat ongelmat ovat kielletty puheenaihe.

Aikoinaan Seppo Sarlund teki kirjan nimeltään "Politiikan pöydän alta", jossa silloin nuori Keskustalainen nouseva tähti Paavo Väyrynen totesi, että Sosialidemograatit ovat vallanneet kaikki epäpoliittiset kansalaisjärjestöt, meidän tulee Keskustapuolueena vallata puolestaan muut järjestöt. Näin on myös tapahtunut, puolueet ovat vain vaihtuneet mutta edelleen politiikka ohjaa järjestömaailmaa.

Järjestömaailman puheenjohtajat ovat vuorollaan kumartaneet aina kulloinkin rahoittavaan suuntaan, nyt kun raha tulee Sosiaali- ja terveysministeriöltä, niin  kumarrus on syvää ja jäsenien suut halutaan tukkia ettei vain puheenjohtajan tarvitsisi selittää ministerille, miksi ongelmista puhutaan.

Aivovammaliitossa on ollut toimareita ja puheenjohtajina jotka ovat olleet vakuutusyhtiö mynteisiä kuin heitä vastustaviakin, Ylisen kanssa veljeily aikoinaan oli tuhota Aivovammaliiton, onneksi tuosta ajasta on päästy yli, nyt veljeily politikkojen kanssa on johtamassa uuteen mahalaskuun ja jäsenistön unohtamiseen.

Sirkushuveja ministeriössä.

Kuten edellä kirjoitin vammaispalveluista ja sen ongelmista, josta ei saa puhua millään alustalla. Vammaispalveluista on leikattu tämän hallituksen aikana yli 100 miljoonaa euroa. Koska kaikki vastuuministerit jotka vammaispalveluista tahoillaan vastaa on Perussuomalaisia, kuten on Aivovammaliiton puheenjohtajakin, niin ei voi olla sattumaa että asiasta julkisesti puhuminen aiheuttaa tiettyä kiukkua molemmissa instansseissa.

Samaiset ministeriöt leikkasivat sosiaaliturvasta todella merkittävän määrän, tämä leikkaus osui rajuimmin niin yksinhuoltajiin, vammautuneisiin ja yleisesti heikossa asemassa oleviin. En ole nähnyt ainuttakaan julkista kannanottoa Aivovammaliiton puheenjohtajan toimesta, vaikka omat jäsenet näistä sosiaaliturvan leikkauksista joutui kärsimään.  Itse otin kantaa kyseiseen ongelmaan Aivovammaliiton lehdessä Aivoituksessa, mutta Kalliojan kannanotto loisti poissaolollaan.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla mitä sellaista Aivovammaliiton puheenjohtaja voi saavuttaa tapaamalla Sosiaali- ja terveysministerin, mitä muut asiasta oikeasti huolissaan eivät jo olisi saaneet. Vaikka ministeri Juuso ja Aivovammaliiton puheenjohtaja edustaa samaa puoluetta, niin on kiistaton tosiasia, että politiikka ei kuulu potilasjärjestötoimintaan, vaikka aikoinaan Keskustalainen politikko Paavo Väyrynen niin vaatikin.

Jos vielä jatketaan näitä hallituksen tekemien päätösten perkaamista, niin viimeisin puoliväliriihi joka pidettiin noin viikko sitten, tuolta riihestä suurimpana toimena maamme hallitus esitti veronkevennyksiä jotka kohdistuu suurimmalta osin kaikista hyvätuloisempiin. Kritisoin tätä toimenpidettä, koska rikkaille annettava veronkevennys ei lisää kulutusta, saatika työpaikkoja. He joilla on varaa ja ostovoimaa, eivät nyt kuin taikaiskusta ala kuluttamaan niin merkittäviä summia että se jotenkin vaikuttaisi talouskasvuun. Varsinkaan kun kotitalousvähennykseen ei tehty mitään muutoksia.

Jos mietitään keitä tässä maassa verotetaan ankarimmin, jos sitä verrataan ostovoimaan, niin heikossa asemassa olevat joutuvat maksamaan veroa 20-25%, eli suhteessa todella ison ja merkittävän summan. Toin tämän asian myös esille keskusteluissa Aivovammaliiton puheenjohtajan kanssa, mutta hän puoluetaustastaan johtuen puolusti hyvätuoisten veronkevennyksiä, tuoden myös epäsuorasti esille sen kuvitelman että vain hyvätuloisten maksamilla veroilla katetaan tämän maan sosiaaliturvaa. On täysin kestämätöntä, että ihminen jonka olettaisi asemansa puolesta pitävän heikossa asemassa olevien jäsentensä puolia, ryhtyy puolustamaan hyväosaisia. 

Tämä jos jokin on sirkushuveja, eikä suinkaan se että tuon asioita esille, kuten Aivovammaliiton puheenjohtaja minun toimijani kuvasi.

Vaikuttamisen ABC.

Olen noin 10 vuotta ajanut vammautuneiden ja heikossa asemassa olevien ihmisten asiaa, olen esiintyny televisiossa, lehdistössä, radiossa ja lukuisissa muissa tilaisuuksissa. Käyn luennoimassa useita kertoja vuodessa ja osallistun paneelikeskusteluihin. Olen ollut mukana hyvän ystäväni tekemässä kansalaisaloitteessa, joka koski vakuutuslääkärien mielivaltaa ja saimme paljon aikaiseksi. Olen aina esiintynyt omalla nimellä ja sietänyt sen kuran joka niskaani on kaadettu. Se mitä en siedä, on potilasjärjestö joka unohtaa jäsenensä ja ryhtyy ajamaan omaa etuaan.

Olen käynyt varmaan kymmeniä keskusteluja kansanedustajien kanssa Eduskunnassa ja käynyt tapaamassa ministeriä, se mitä olen saanut näistä tapaamisista ja keskusteluista on oppi siitä miten vaikuttaa päätöksentekoon. Tämän opin olen ottanut käyttöön ja tarjonnut sitä myös Aivovammaliitolle, mutta tätä ei olla haluttu ottaa käyttöön.

Mikä tuo oppi sitten on? Kaava on hyvin yksinkertainen, jos haluaa vaikuttaa tiettyyn kansanedustajaan, puolueeseen tai päätökseen, keskustelu tulee tapahtua julkisuuden kautta, kuten lehtiartikkelina, haastatteluna tai esiintymisenä. Tämä tapa aiheuttaa sen, että asiaan tulee reagoida, koska yleisö odottaa vastausta. Se että lahettää sähköpostia kansanedustajalle tai ministerin avustajalle ei johda mihinkään, vaikka postien avausmäärä oli 100% niin se ei tarkoita, että havaittu ongelma ratkeaisi, vaan se tarkoittaa sitä, että kansanedustajat tietää, että postien avaamista seurataan, joten sähköposti avataan ja sen jälkeen se poistetaan, siinä on sen vaikuttamisen tulos.

Joten, kumpi on parempi. Sähköposti joka klikataan auki ja poistetaan, vai esimerkiksi lehtiartikkeli, johon on pakko reagoida?

Vaikka en kuulu mihinkään puolueeseen, niin on tedettava että oikeistolainen politiikka tuhoaa potilasjärjestöt ja toivon että Aivovammaliitto ymmärtää tilanteen vakavuuden, politiikka ei kuulu potilasjärjestön päätöksentekoon.

Olen eronnut kaikesta toiminnastani Aivovammaliitossa, mutta kun politiikka on poistunut näyttämöltä niin tulen miellelläni takaisin, näen kuitenkin tehtävän tärkeäksi, mutta nyt en voi toimia tässä ympäristössä, ajan jatkossakin vammautuneiden ja heikossa asemassa olevien etua, mutta ilman mainintaa Aivovammaliitosta.

Nico Ojala

Fiktiivisesti kaikki kunnossa.

 Vammaispalvelut kriisissä.

Moni kolmannen sektorin toimija on ottanut jyrkästi kantaa sosiaali- ja terveysministeriön tekemiin vammaispalvelujen leikkauksiin, valitettavasti osa toimijoista on kuitenkin sillä kannalla että mitään ongelmia ei ole ja paniikin lietsonta tai ylipäätään asiasta puhuminen on turhaa. Mitä on sitten päätetty ja mitä on suunnitelmissa? 

Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt lisäsäästöjä vammaispalveluihin 20 miljoonan edestä jo säästettyjen 50 miljoonan euron päälle. Tämä noin 70 miljoonan euron lovi aiheuttaa merkittäviä heikennyksiä vammaispalveluiden toimintaan.

Muita säästöjä joita on jo tehty tai ollaan esitetty tehtäväksi ja joilla on joko suora tai epäsuora vaikutus vammaispalveluihin on sosiaalihuollon ammattihenkilöstölain 12§ muutokset, sosiaalihuoltolaki 14§ muutokset, vammaispalvelujen alainen päivätoiminta, kuntouttava päivätoiminta, lasten ja nuorten omaishoito sekä jo tehdyt leikkaukset sosiaalitukiin kuten työmarkkinatuen suojaosaan sekä heikennykset yleiseen asumistukeen.  Avaan näitä heikennyksiä yksi kerrallaan ja millä tavalla ne vaikuttaa vammaispalvelujen toimintaan, mutta ensin muistutus vammaispalvelulain sisällöstä, näin jokainen voi miettiä toteutuuko lain määrittelemät muotovaatimukset.

Vammaispalvelulaki määrittää vammaisen ihmisen oikeuksia seuraavasti: 

1. Lain tarkoituksena on edistää vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa. 

2. Ehkäistä ja poistaa esteitä, jotka rajoittavat vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuuden ja osallistumisen toteutumista yhteiskunnassa. 

3. Tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista. 

4. Turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen mukaiset riittävät ja laadultaan hyvät palvelut.

Näin sanoo siis vammaispalvelulaki vammaisen henkilön oikeuksista vammaispalveluihin, josta ollaan siis nyt säästämässä suoraan leikkaamalla, sekä säästämässä pykäliä muuttamalla. 

Tässä kaavaillut säästöt ja leikkaukset:

Sosiaalihuollon ammattihenkilöstölaki 12§

Hallitus on esittänyt muutoksia sosialihuollon ammattihenkilöstölain 12§, muutoksen sisältö koskisi laillistettujen sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuuksia, eli sijaisen kelposuuteen ollaan kaavailemassa merkittävi heikennyksiä ja sijaiseksi kelpaisi jatkossa henkilö joka on suorittanut soveltavan sosiaalialan  korkeakoulututkinnon, työkokemusta ei jatkossa vaadita. Sijaisten käyttö on suoraan säästökeino, koska sijaisen palkka on huomattavasti pienempi kuin laillistetun sosiaalityöntekijän.

Sijaisen tekemä palvelutarpeen arviointi vaarantaa vammaisen henkilön perusoikeuksia eikä missään määrin toteuta vammaispalvelukain vaatimuksia, koska tarvittavaa koulutusta arvioinnin oikeudenmukaiseen toteutumiseen ei enään vaadita.

Sosiaalihuoltolaki 14§

Hallitus on esittänyt heikennyksiä sosiaalihuoltolaki 14§ sisältöön, laki muun muassa määrittää sosiaalihuollon alaisia kuljetuspalveluja, sekä asumispalveluja jotka ovat myös vammaisen henkilön sujuvan arjen kannalta merkittäviä. Jo viime vuonna tehty 50 miljoonan leikkaus vammaspalveluihin heikensi vammaisen henkilön kuljetuspalvelua ja nyt ollaan siis vielä tekemässä lisää heikennyksiä kyseiseen palveluun. 

Asumispalvelu puolestaan tarkoittaa joko omaa asuntoa johon vammainen henkilö saa tarvittavat palvelut, tai asumisyksikköä jossa palvelut ovat saman katon alla. Nyt tähänkin ollaan kaavailemassa säästöjä, joten pelkona on että vammainen henkilö joka tarvitsee tukea asumiseen, joutuukin jatkossa selviämään itsenäisesti.

Kuljetuspalveluista hyvinvointialueet ovat alkaneet jo säästämään viime vuonna ja vauhti on vain kiihtynyt. Esimerkiksi Satakunnassa jo myönnettyjä kuljetuspalveliuja ollaan päätetty kesken sopimuskauden, ilman mitään ymmärrettäviä perusteluja, samaa on tapahtunut Varhassa ja muissa hyvinvointialueilla. Myös kuljetuspalveluiden kriteeristöä ollaan muutettu ja siihen on lisätty vaatimuksia, jotka ei perustu vammaispalvelulakiin.

Vammaispalvelulain alainen päivätoiminta.

Vammaisen henkilön päivätoiminta on tarkoitettu alle 65 vuotiaalle vammaiselle henkilölle, toiminnan tarkoituksena on osallistaa ja osallistuttaa vammainen henkilö mielekkääseen toimintaan, eli tällä toiminnalla pyritään täyttämään vammaispalvelulain vaatimuksia.

Nyt tästä palvelusta on ryhdytty säästämään. Valtaosalla päivätoiminnan käyttäjillä on omaishoitaja, vammaisen henkilön päivätoiminta on antanut mahdollisuuden omaishoitajalle käydä työelämässä, nyt säästöjen ja päivätoiminnan lakkauttamisen johdosta omaishoitaja joutuu valitsemaan joko jättäytymistä pois työelämästä tai hankkia vammaiselle läheiselleen ympärivuorokautisen hoitopaikan, on todella julmaa, että omainen laitetaan valitsemaan joko palkkatulo tai läheinen.

Kuntouttava työtoiminta.

Hallitus on kohdentanut säästötoimet kuntouttavaan työtoimintaan, kuntouttavalla työtoiminnalla tarkoitetaan TE-palvelujen järjestämää kevyttä työtoimintaa, jonka tavoitteena on pitää yllä työ- ja toimintakykyä. Toiminta on tarkoitettu pitkäaikaistyöttömille, mutta myös vammaisille henkilöille joiden työllistyminen on vaikeaa.

Leikkausten johdosta kuntouttavaa työtoimintaa ollaan siirtämässä kuntien vastuulle ja tällä haetaan säästöjä 12.5 miljoonaa. Haettu säästö tarkoittaa vääjäämättä sitä, että toimintaa ajetaan alas sekä pääsyä kuntouttavaan työtoimintaan tullaan rajaamaan.

Lasten- ja nuorten omasihoito. 

Lasten ja nuorten omaishoito on ollut pitkään liipasimella, koska kunnat ovat pitkään olleet vastoin korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä ja leikanneet omaishoidontuesta nuoren koulun tai päivätoiminnan takia. 

Nyt kun omaishoito siirtyi hyvinvointialueiden hoidettavaksi, ollaan sen kriteeristöjä kiristetty joka vuosi. Viimeisin kiristys on tapahtunut lasten ja nuorten omaishoidosta. Ennen kiristystä lasten omaishoitoa mitattiin valvonnan ja ohjauksen tarpeella, nyt nämä kriteerit on heitetty romukoppaan ja omaishoiden tarvetta mitataan vain hoidollisella tarpeella. Tämä on tarkoittanuyt sitä, että esimerkiksi neurologiset haasteet eivät ole riittäviä hoidolliseen tarpeeseen, oli ne kuinka haastavia hyvänsä. Vain lapsen ja nuoren sairaanhoidollinen tarve katsotaan jatkossa sellaiseksi joka oikeuttaa mahdolliseen omaishoitoon.

Tämä kriteeristön muutos lisää merkittävästi lasten ja nuorten laitoshoitopaikkojen tarvetta, mutta koska säästöt kohdistuu myös tälle sektorille, on tilanne lähes toivoton.

Sosiaaliturvan leikkaukset.

Jo tehdyt sosiaalturvan leikkaukset ovat aiheuttaneet merkittävää ja tarpeetonta kärsimystä esimerkiksi osatyökykyisillä ja työkyvyttömillä jotka eivät ole päässeet eläkkeelle. Leikkauksien piiriin kuuluu joukko ihmisiä, jotka eivä jaksa pitää ääntä tilanteestaan ja tämän johdosta toivovat että kolmannen sektorin toimijat nostaisivat asiaa esille, valitettavasti tämä ei vain aina toteudu syystä tai toisesta. 

Tässä maamme hallituksen tekemien sosiaaliturvan leikkausten aiheuttamat heikennykset vammaispalveluihin, joten on aivan oikeutettua sanoa että vammaispalvelut ovat kriisissä ja pahempaa on vielä tulossa. Samalla voi kysyä, toteutuuko vammaispalvelulaki enään siinä määrin että voitaisiin puhua yhdenvertaisesta kohtelusta ja laadukkaista palveluista, osallistumisesta puhumattakaan.

Asiast eivät muutu kivoilla juttutuokioilla ja kampaviineriä syöden, asialle tulee tehdä jotain ja miellellään heti. Onneksi on toimijoita jotka ovat tilanteeseen havahtuneet, valitettavasti tämä ei koske kuitenkaan kaikkia toimijoita, poliittinen ideologia ei kuulu kolmanteen sektoriin.

Nico Ojala

Syrjäytymisen ja yksinäisyyden ABC

 Erillaisuus pelottaa boksin sisällä olevia.

Kävin eilen erittäin mielenkiintoisen paneelikeskustelun Aivovammaliiton ja Aksonin järjestämässä tilaisuudessa, mukana oli kokemustoimijoita molemmista liitoista sekä järjestöjen edustajia että asiantuntijoita. Keskustelussa yhtenä osana nousi esiin vammautuneen syrjäytyminen ja yksinäisyys ja sen tuomat haasteet jo valmiiksi vaikeaan arkeen. Tämän keskustelun innoittamana tai pikemminkin suuttuneena siihen, että erillaisuus olisi jotenkin oikeutettua syrjimiselle ja sen mukanaan tuomalle yksinäisyydelle, niin ryhdyin miettimään mikä tämän kaiken takana on. Mikä aiheuttaa syrjintään ja johtaa yksinäisyyteen.

On totta, jo ihan tutkimustenkin valossa että vammaisuus lisää merkittävästi riskiä syrjäytyä yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle ja se on myös omiaan aiheuttamaan yksinäisyyttä. Mutta onko vammaisuus jokin automaatio kyseisille haasteille, vai johtuuko asia kuitenkin ullkopuolisista tekijöistä? Entä mitä syrjäytyminen tarkoittaa ja miten yksinäisyys näkyy vammautuneen arjessa? Tässä muutamia kysymyksiä joita itselläni eilisen paneelikeskustelun yhteydessä heräsi.

Syrjäytyminen lyhykäisyydessään tarkoittaa osallistumismahdollisuuksien kaventumista tai puuttumista työelämässä, koulutuksessa, harrastemahdollisuuksissa, sosiaalisessa elämässä sekä poliittisessa toiminnassa. Tämä siis lyhykäisyydessään, mutta asiaa pitää avata vielä tarkemmin jotta todelliset syyt syrjäytymiselle nähtäisiin paremmin.

Esimerkiksi jos aloitetaan tuosta osallistumismahdollisuuksien kavemtumisesta tai puuttuumisesta, niin julkisten tilojen, työpaikan tai liikennevälineiden esteettömyys on usein puutteellista, joka johtaa monesti  osallistumismahdollisuuksien merkittävään kaventumiseen. Vammautunut saattaa jäädä ilman tarjottua työpaikkaa, koska kulkeminen julkisilla ei onnistu esteellisyydestä johtuen.

Koulutuksessa puolestaan mukautetun opetuksen rajallisuus tai jopa sen puuttuminen on huomattava tekijä vammautuneen kyvyssä opiskella. Harrastemahdollisuuksissa toki henkilön vamma jo rajaa mahdollisuuksia eri lajien kohdalla, mutta myös harrastemahdollisuuksien hinta ja valmennus vammaisurhelussa on jopa merkittävästi kalliimpaa kuin niin sanotusti terveiden ihmisten kohdalla.

Sosiaalinen elämä on yksi vammautuneen suurinpia syrjäytymisen tekijöitä ja sen puuttuminen tai katkeaminen vammautumisen myötä johtaa usein myös muihin sairauksiin, kuten masennukseen. Vammautunut kokee myös usein ennakkoluuloja vapaa-ajan elämässään joka rajoittaa hänen sosiaalista verkostoaan. Vammautunut saattaa kokea ettei enään riitä puolisolleen tai pitää itseään taakkana, tämä johtaa kierteeseen jonka lopputuloksena on usein ero tai rikkoutunut parisuhde jossa kumpikaan osapuoli ei koe saavansa riittävästi huomiota.

Muita syrjäytymisen riskitekijöitä ovat taloudellinen tilanne sekä ennakkoluulot ja asenteet, näistä ensimmäisenä avaan tuota taloudellista tilannetta ja miten se voi johtaa syrjäytymiseen. Ihmisen vammauduttua, saattaa hänen taloudellinen tilanteensa muuttua merkittävästi ja tämä saattaa myös lisätä köyhyyden riskiä. Vammautunut saattaa joutua myymään omaisuuttaan turvatakseen talouttaan. Madaltunut tulotaso tai jopa köyhyys myös rajaa mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnallisiin toimintoihin tai vapaa-ajan viettoon.

Entä sitten ennakkoluulot ja asenteet? On valitettavaa, että edelleen vammaisuus on jollakin tapaa tabu ja siitä puhuminen koetaan joskus jopa häiritseväksi, yhteiskunnassa esiintyy myös asenteellisia esteitä, jotka heikentävät vammautuneen asemaa ja heikentää heidän mahdollisuuksiaan osallistua yhteiskunnan eri osa-alueisiin kuten poliittiseen toimintaan.

Näin minä nään syrjäytymisen syyt ja seuraukset, mutta vammaisuus ei ole pelkkää syrjäytymistä, siihen liittyy yhtenä osatekijänä myös yksinäisyys ja siitä seuraavaksi.

Yksinäisyys vammaisuudessa.

Yksinäisyyteen liittyy hyvin paljon samoja tekijöiyä, kuten syrjäytymiseen. Nämä edellä mainitut asiat ovat omiaan lisäämään vammautuneen yksinäisyyttä ja eristäytymistä sosiaalisista tilanteista sekä verkostoista. Myös pelko erillaisuudesta voi aiheuttaa yksinäisyyttä, tunne ettei kuulu joukkoon on omiaan ajamaan vammautuneen yksinäisyyteen. Yksinäisyyteen on myös joukko muita tekijöitä ja näitä ovat esimerkiksi puutteeliset palvelut, psykologiset tekijät ja teknologian kehitys.

Jos lähden purkamaan tätä asiaa jälleen tekijä kerrallaan ja avaamaan näin syitä vammautuneen kokemalle yksinäisyydelle. Jos ensimmäisenä otetaan tuo puutteelliset palvelut ja mitä se tarkoittaa, sekä miksi se saattaa lisätä riskiä yksinäisyydelle.

Puutteelliset  palvelut tarkoittaa, esimerkiksi Kelan tarjoamien palvelujen saamattomuutta, tai myönnetyt palvelut saattavat olla riittämättömiä, kuten vammaispalveluiden myöntämä henkilökohtainen apu tai kuljetuspalvelu. Nämä voi johtaa vammautuneen osallisuuden vähentymiseen sosiaalisessa elämässä. Myös riittämättömät vammaispalvelujen myöntämät kuljetuspalvelut saattavat olla esteenä vammautuneen työnteolle sekä vapaa-ajan vietolle.

Entä sitten psykologiset tekijät? Usein kun ihminen vammautuu, niin hänelle saatta kehittyä riski sairastua myös masennukseen tai ahdistukseen. Tämä niin sanottu liitännäis sairastuminen on omiaan lisäämään yhsinäisyyttä. Myös pelko erillaisuudesta saattaa aiheuttaa ahdistusta. Vammaisuus kokonaisuudessaan on niin suuri tekijä ihmisen arjessa, että se rajaa vääjäämättä ihmisen sosiaalista verkkoa pienemmäksi tai jopa eristää ihmisen se ulkopuolella kokonaan, tämän johdosta psykologiset tekijät tulisi nostaa useammin esille kun puhutaan vammaisuudesta.

Lopuksi vielä teknologia ja sen kehitys, koska maamme on kovaa vauhtia digitaalisoitumassa ja lähen kaikki palvelut ovat muuttuneet sähköisiksi, valitettavasti näiden palvelujen saavutettavuus selkokielellä tai esteettömänä ei ole pysynyt kehityksen perässä ja tämä on johtanut siihen, että vammautunut ei pysty tai osaa käyttää enään tarvitsemiaan palveluja. Tämä on myös kasvattanut riskiä vammautuneen yksinäisyyteen.

Tässä minun näkemys vammautuneen ihmisen syistä kokea syrjäytymistä ja yksinäisyyttä, koska kaikki ei ole näin musta valkoista, niin on myös joukko toimenpiteitä jolla jopa hyvinkin pienillä teoilla saadaan merkittäviä parannuksia aikaiseksi, toivottavasti yhteiskunta olisi myös valmis niitä kuuntelemaan. 

Nico Ojala

On lottovoitto vammautua muualla kuin Suomessa.

 Kuvitteellisesti kaikki hyvin.

Usein kuulee sanonnan, että on lottovoitto syntyä Suomessa. Tuo varmaan pitää jossain määrin paikkaansa, mikäli on yhtään maailmaa kierrellyt tai uutisia seurannut. Pitäisin tuota Suomeen syntymistä ehkä kuitenkin kuusi plus lisä tilanteena, koska kaikki ei ole kuitenkaan ihan hyvin vaikka niin annamme itsellemme ymmärtää. Esimerkiksi maamme sosiaapalvelut, sairaanhuoto ja sosiaalivakuutukset ovat hyviä esimerkkejä rapistuvasta Suomikuvasta sekä epätasa-arvoisesta kehityksestä.

Myös moni muu asia on Suomessa pielessä, lista olisi varmasti loputon ja enkä sitä sen takia tähän ryhdy kirjaamaan, mutta voisin muutaman minulle tärkeän asian nostaa esille, kuten vakuutus- ja työeläkelaitosten liian suuri valta korvausasioiden päätöksenteossa, vakuutuslääkäreiden koulutus ja palkkiojärjestelmä, kolmannen sektorin alasajo sekä vammautuneen tai sairastuneen liian suuri todistustaakka vakuutuskiistoista ja siihen liittyvä merkittävä taloudellinen riski. Siksi ajatteli kirjoittaa näistä kahdesta aiheesta, eli vakuus- ja työeläkeyhtiöiden liian suuri valta sekä vammautuneen tai sairastuneen merkittävä taloudellinen riski korvauskäsittelyssä, mutta ensin tuosta sosiaalivakuuruksesta.

Moni ei tule edes miettineeksi esimerkiksi mitä sosiaalivakuutus tarkoittaa ja mitä sillä kustannetaan, sosiaalivakuutus tarkoittaa niitä kaikkia etuisuuksia joita meistä lähes jokainen tulee hakemaan ja todennäköisesti saamaan elämänsä aikana, sosiaalivakuutus turvaa toimeentulon lapsen syntymän, vanhuuden, työttömyyden, sairastumisen ja vammautumisen sekä esimerkiksi perheen huoltajan menehtymisen aiheuttamien taloudellisten menetysten varalta. Eli kyse on hyvin merkittävästä vakuutuksesta. On myös hyvä muistaa että osa sosiaalivakuutuksista on ansiosidonnaisia ja perustuu työntekoon. 

Näitä sosiaalivakuutuksen maksajia ovat Kela, tapaturmavakuutus- ja työeläkeölaitokset sekä työttömyyskassat. Sosiaalivakuutus on aikoinaan luotu 1937 ja se perustuu pitkälti silloiseen vaivaishoitoon ja syytinkisopimuksiin. Se mitä moni ei tiedä, niin esimerkiksi sairasvakuutus oli puheissa esillä jo vuonna 1920, eli huomattavasti aikaisemmin kuin sosiaalivakuutus, mutta se näki päivänvalon vasta vuonna 1964, eli yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin kuin itse ajatus sairasvakuutuksesta heräsi. 

Suomi on myös todellisuudessa Euroopan viimeisempiä maita jossa nämä kaksi sosiaalivakuutta otettiin käyttöön, tämä johtui silloisten puolueiden riitelystä jossa Sosiaalidemokraatit ajoivat työväenvakuutusta palkkatyössä oleville, kun taas maalaisliitto ja SKDL pelkäsi tämän jättävän maalaisväestön sairaisvakuutuksen ulkopuolelle. Samaa keskustelua käytiin ansiosidonnaisten eläkkeiden ja kansaneläkkeen välillä, tämä riita johti siihen, että näiden rinnalle luotiin ansiosidonnainen työeläkejärjestelmä 1960. 

Miten sitten nykypäivään on tultu ja mikä on muuttunut, että valta on annettu työeläke- ja vakuutusyhtiöille? Mikä taho on antanut mandaatin ulkopuoliselle taholle päättää meidän sosiaalivakuutuksesta ja miksi siihen ei monista yrityksistä huolimatta saada kuin pieniä muutoksia, kuten olen sen itsekkin saanut kokea ja huomata kun aikoinaan ystävieni kanssa olin luovuttamassa Oululaisen aktiivin Pertti Latvalan alulle panemaa kansalaisaloitetta.

Meidän täytyy palata takaisin politiikkaan ja vuoteen 1991 ja Ahon hallitukseen, tuolloin koettiin myös iso lama, mutta palataan siihen myöhemmin. Silloinen päähallituspuolue Keskusta piti kyllä huolta perusturvasta, eli sosiaalivakuutuksesta mutta leikkasi ansiosidonnaisista etuisuuksista, tämä johti palkansaajan tulojen pienentymiseen. Kun Ahon hallituskausi päättyi, niin vuoroon tuli Lipposen ja sosiaalidekraattien vuoro, jotka puolestaan leikkasivat perusturvasta ja paransi ansiosonnoista sosiaaliturvaa.

Lopullinen kohtalonhetki sosiaaliturvan olemassaolosta koettiin juuri tuolloin 1992 kun silloinen Pääministeri Aho kutsui neljä ostajapankkia luokseen ja tuolloin tehty salainen SSP sopimus antoi pankeille oikeuden poistaa yrityksia markkinoilta ja realisoida heidän omaisuus. Seuraava askel koettiin kun Presidentti Mauno Koivisto kutsui luokseen oikeusjärjestelmän edustajat ja heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema. Koska pankit ottivat valtion heikosti hoidetun talouden omalle kontolle, vastapalveluksena valtio antoi näille oikeuden toimia laittomasti tuon suositummuusaseman nojalla, nykyään nuo 1992 luvun pankit toimivat vakuutusalalla sekä työeläkeyhtiöinä, tässä siis selitys lyhykäisyydessään miksi vakuutus- ja työeläkeyhtiöt ovat siinä asemassa jossa nykyään ovat.

Siinä pieni historian oppimäärä ja selitys nykypäivän tilanteeseen. Edelleen näillä silloisilla pankeilla ja nykyisillä vakuutus- ja työeläkeyhtiöillä on voimassa tuo suosituimmuusasema.

Sosiaalivakuutus jälleen leikkurissa.

Sosiaalivakuutusta on Suomen historiassa leikelty ja välillä paranneltu, mutta kaiken kaikkiaan sen tuoma turva on ollut jollakin tapaa riittävä välttämättömiin menoihin. Samaa ei voida sanoa nykyisen hallituksen toimien jälkeen, jossa koko sosiaalivakuutus halutaan romuttaa ja siirtää valtaa entuudestaan juurikin noille ostajapankkien jälkeläisille. Tämä tarkoittaa todella epävarmoja aikoja monelle sosiaalivakuutuksen käyttäjille.

Sosiaalivakuutuksesta on esimerkiksi leikattu vuonna 2024 lapsikorotukset, suojaosuudet ja aikuiskoulutustuki. Myös asumistukeen on tehty muutoksia, mutta nämä leikkuut realisoituu lopullisesti keväällä 2025.

Näiden tapahtumien ja uusien leikkausten johdosta Suomi on todella huono maa vammautua tai sairastua, vaikka moni toisin luulee. Nykyään jos asianmukaista ja kattavaa hoitoa haluaa, niin ihmisen on siitä itse maksettava. Tämä tarkoittaa, että vain hyvätuloiset ja maksukykyiset voi vammautua tai sairastua Suomessa, meidän muiden kannattaa tehdä se jossain muualla.

Nico Ojala