Pelimerkkien jakaja syyttää pelaajaa.

 Väärin sammutettu.

Olen pitkään kirjottanut niin sosiaaliturvan leikkauksista sekä hyvinvointialueiden leikkauksista, näille molemmille  leikkauksille yhtäläistä on, että ne vaikuttaa eniten heikossa asemassa oleviin ja molempien leikkausten jäljet johtaa samalle sylttytehtaalle, joka tässä tapauksessa on maamme hallitus ja sen säästöpolitiikka. 

On toki totta, että hyvinvointialueet ovat tehneet säästöjä palvelutarjontaan, jotka pääasiallisesti ovat kohdistuneet ympärivuorokautiseen palveluasumiseen sekä palveluverkostoon. Hyvinvointialueet ovat lakkauttaneet terveysasemia ja muutenkin supistaneet toimintaansa, säästöjä on haettu myös sillä, että ostopalveluna hankittua tukipalvelua kuten fysioterapiaa sekä esimerkiksi psykoterapiaa ei olla hankittu yksityiseltä  puolelta, vaan sitä joko on tarjottu omana palveluna jos sitä on ollut saatavilla.

Mistä nämä hyvinvointialueen säästöt sitten johtuu? Selitys on yksinkertainen, rahaa on entistä vähemmän ja tuo valtiolta tuleva summa ei yksinkertaisesti riitä ylläpitämään totuttua palvelutarjontaa. 

Tänään kun selasin facebookkia, niin eteeni tuli Perussuomalaisten puoluesihteeri Harri Vuorenpään video, jossa Harri kertoi että kannattaa miettiä  ketä äänestää jos haluaa ettei palvelusta enään leikata, Harri on tässä ihan oikeassa jos kyseessä olisi Eduskuntavaalit, mutta tässä videolla hän sysäsi siis vastuun ja syyn pelkästään hyvinvointialueiden päättäjille, joka on todella eriskummallista jos miettii, että samainen puolue on kuitenkin vähentänyt hyvinvointialueen pelimerkkejä merkittävästi ja näin pakottanut alueet leikkaamaan palveluista.

Hallitus on myös pakottanut hyvinvointialueet säästökuurille, olisi aivan sama kuka puolue alueiden hallituksissa tai valtuustoissa istuisi, jos rahaa on käytettävissä vain rajallinen määrä, eikä lisää anneta vaikka jo useampi hyvinvointialue on sitä pyytänyt, lopputulos olisi ollut täysin sama kuin nyt, vaikka Harri Vuorenpää kuinka yrittäisi sitä muiden puolueiden syyksi sysätä.

Politiikka on muutenkin omituinen laji, asiat saadaan näyttämään hyvältä, kunhan ne kerrotaan tietyllä tapaa eikä niiden sisältöä avata kuulijalle, tästä hyvänä esimerkkinä on sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson kommentti Eduskunnan täysistunnossa, jossa Juuso kertoi THL:n tutkimuksesta joka käsitteli vanhustenhoidon asiakastyytyväisyyttä. 

Tuon tutkimuksen mukaan noin 90% ympärivuorokautisessa palveluasumisessa, yhteisöllisessä asumisessa sekä kotihoidon asiakkaina olevista koki palvelun kiitettäväksi, todella mahtavaa, meillä on kaikki hyvin ja asiakkaat on kiitollisia. Mikäli tähän tutkimukseen on uskominen.

Tämän on siis lopputulema, entä jos avataan tätä tutkimusta hieman enemmän ja mietitään miten tähän on päästy. Nyky päivänä ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on todella huonokuntoisia vanhuksia joista valtaosa on lähes täysin autettavissa kaikissa toimissa, murto-osa pystyy osittaiseen itsenäiseen toimintaan.  Yhteisöllisessä asumisessa varmasti tyytyväisyys on korkea, mutta kotihoidon osalta olen kyllä hyvin kriittinen.

Esimerkiksi ympärivuorokautisessa palveluasumisessa hoitajat kysyvät asiakkailta näitä kysymyksiä joilla THL tutkii tyytyväisyyttä, koska hoidettavien kunto on todella heikko ja puheen ymmärtäminen saattaa olla jo menetetty, niin hoitajan kysymykseen lähes poikkeuksetta vastataan sanalla kyllä. Jos hoitaja kysyy kysymyksen ja antaa vastausvaihtoehdot kyllä tai ei niin en pitäisi tätä kovin luotettavana tai edes julkaisukelpoisena tutkimuksena.

Sama pätee kotihoitoon, kotihoidon piirissä on entistä enemmän hyvin heikkokuntoisia vanhuksia joista suurin osa myös kärsii dementtian oireista, nämä ihmiset täyttävät itsenäisesti tai omaisten avustuksella kyseisiä tutkimuskaavakkeita, koska kotihoiden henkilökunnalla ei ole kuin maksimissaan 7 minuuttia aikaa hoitaa tarvittavat toimet, kuten varmistaa lääkkeen otto, mahdollinen haavanhoito, lämmittää ruoka ja muut yleistilan tutkimukset, näin ollen he eivät ehdi asiakkaiden kanssa kysymyksiä läpi käimään.

Olen todella hämilläni, että THL on julkaissut tämän kaltaisen tutkimuksen, ilman että tutkimukseen lopputulemaan olisi otettu huomioon vastanneiden kyky ymmärtää kysymystä, tai sitä että kuinka moni kyselykaavakkeista oli itseasiassa henkilökunnan täyttämä. Kaipaisin hieman dataa tämän tutkimuksen muuttujista ja oletetusta virhemarginaalista.

Mutta siis lopputulema oli, että 90% vanhushuollon palvelujen piirissä olevista vanhuksista on tyytyväisiä, tällä lopputulemalla Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso myös perusteli esimerkiksi kotihoitoon tehtäviä säästötoimenpiteitä.

Sama koskee Perussuomalaisten puoluesihteerin lausuntoa, että hyvinvointialueen päättäjät ovat ne ilkeät ja rahanahneet jotka vain kiusallaan haluaa leikata kuntalaisten palveluja, todellisuudessa hänen edustamansa puolueen Puheenjohtaja Valtionvarainministeri Riikka Purra on useaan kertaan sanonut että lisärahaa ei hyvinvointialueille anneta, vaan heidän tulee tehostaa palveluja niin että saavat talouden tasapainoon heille annetuilla rahoilla, eli toisin sanoen hyvinvointialueen leikkaukset ovat maamme hallituksen aiheuttamia, mutta koska syyllinen täytyy tähänkin löytyä jostain muualta, niin on aina helppo osoittaa sormella jotain muuta kuin itseään.

Kun jakaja antaa tietyn määrän pelimerkkejä, ei hän voi sysätä syytä pelaajalle jonka panokset loppuvat ennen kuin peli ehtii edes alkamaan.

Nico Ojala

Fiktiivisesti kaikki kunnossa.

 Vammaispalvelut kriisissä.

Moni kolmannen sektorin toimija on ottanut jyrkästi kantaa sosiaali- ja terveysministeriön tekemiin vammaispalvelujen leikkauksiin, valitettavasti osa toimijoista on kuitenkin sillä kannalla että mitään ongelmia ei ole ja paniikin lietsonta tai ylipäätään asiasta puhuminen on turhaa. Mitä on sitten päätetty ja mitä on suunnitelmissa? 

Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt lisäsäästöjä vammaispalveluihin 20 miljoonan edestä jo säästettyjen 50 miljoonan euron päälle. Tämä noin 70 miljoonan euron lovi aiheuttaa merkittäviä heikennyksiä vammaispalveluiden toimintaan.

Muita säästöjä joita on jo tehty tai ollaan esitetty tehtäväksi ja joilla on joko suora tai epäsuora vaikutus vammaispalveluihin on sosiaalihuollon ammattihenkilöstölain 12§ muutokset, sosiaalihuoltolaki 14§ muutokset, vammaispalvelujen alainen päivätoiminta, kuntouttava päivätoiminta, lasten ja nuorten omaishoito sekä jo tehdyt leikkaukset sosiaalitukiin kuten työmarkkinatuen suojaosaan sekä heikennykset yleiseen asumistukeen.  Avaan näitä heikennyksiä yksi kerrallaan ja millä tavalla ne vaikuttaa vammaispalvelujen toimintaan, mutta ensin muistutus vammaispalvelulain sisällöstä, näin jokainen voi miettiä toteutuuko lain määrittelemät muotovaatimukset.

Vammaispalvelulaki määrittää vammaisen ihmisen oikeuksia seuraavasti: 

1. Lain tarkoituksena on edistää vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa. 

2. Ehkäistä ja poistaa esteitä, jotka rajoittavat vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuuden ja osallistumisen toteutumista yhteiskunnassa. 

3. Tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista. 

4. Turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen mukaiset riittävät ja laadultaan hyvät palvelut.

Näin sanoo siis vammaispalvelulaki vammaisen henkilön oikeuksista vammaispalveluihin, josta ollaan siis nyt säästämässä suoraan leikkaamalla, sekä säästämässä pykäliä muuttamalla. 

Tässä kaavaillut säästöt ja leikkaukset:

Sosiaalihuollon ammattihenkilöstölaki 12§

Hallitus on esittänyt muutoksia sosialihuollon ammattihenkilöstölain 12§, muutoksen sisältö koskisi laillistettujen sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuuksia, eli sijaisen kelposuuteen ollaan kaavailemassa merkittävi heikennyksiä ja sijaiseksi kelpaisi jatkossa henkilö joka on suorittanut soveltavan sosiaalialan  korkeakoulututkinnon, työkokemusta ei jatkossa vaadita. Sijaisten käyttö on suoraan säästökeino, koska sijaisen palkka on huomattavasti pienempi kuin laillistetun sosiaalityöntekijän.

Sijaisen tekemä palvelutarpeen arviointi vaarantaa vammaisen henkilön perusoikeuksia eikä missään määrin toteuta vammaispalvelukain vaatimuksia, koska tarvittavaa koulutusta arvioinnin oikeudenmukaiseen toteutumiseen ei enään vaadita.

Sosiaalihuoltolaki 14§

Hallitus on esittänyt heikennyksiä sosiaalihuoltolaki 14§ sisältöön, laki muun muassa määrittää sosiaalihuollon alaisia kuljetuspalveluja, sekä asumispalveluja jotka ovat myös vammaisen henkilön sujuvan arjen kannalta merkittäviä. Jo viime vuonna tehty 50 miljoonan leikkaus vammaspalveluihin heikensi vammaisen henkilön kuljetuspalvelua ja nyt ollaan siis vielä tekemässä lisää heikennyksiä kyseiseen palveluun. 

Asumispalvelu puolestaan tarkoittaa joko omaa asuntoa johon vammainen henkilö saa tarvittavat palvelut, tai asumisyksikköä jossa palvelut ovat saman katon alla. Nyt tähänkin ollaan kaavailemassa säästöjä, joten pelkona on että vammainen henkilö joka tarvitsee tukea asumiseen, joutuukin jatkossa selviämään itsenäisesti.

Kuljetuspalveluista hyvinvointialueet ovat alkaneet jo säästämään viime vuonna ja vauhti on vain kiihtynyt. Esimerkiksi Satakunnassa jo myönnettyjä kuljetuspalveliuja ollaan päätetty kesken sopimuskauden, ilman mitään ymmärrettäviä perusteluja, samaa on tapahtunut Varhassa ja muissa hyvinvointialueilla. Myös kuljetuspalveluiden kriteeristöä ollaan muutettu ja siihen on lisätty vaatimuksia, jotka ei perustu vammaispalvelulakiin.

Vammaispalvelulain alainen päivätoiminta.

Vammaisen henkilön päivätoiminta on tarkoitettu alle 65 vuotiaalle vammaiselle henkilölle, toiminnan tarkoituksena on osallistaa ja osallistuttaa vammainen henkilö mielekkääseen toimintaan, eli tällä toiminnalla pyritään täyttämään vammaispalvelulain vaatimuksia.

Nyt tästä palvelusta on ryhdytty säästämään. Valtaosalla päivätoiminnan käyttäjillä on omaishoitaja, vammaisen henkilön päivätoiminta on antanut mahdollisuuden omaishoitajalle käydä työelämässä, nyt säästöjen ja päivätoiminnan lakkauttamisen johdosta omaishoitaja joutuu valitsemaan joko jättäytymistä pois työelämästä tai hankkia vammaiselle läheiselleen ympärivuorokautisen hoitopaikan, on todella julmaa, että omainen laitetaan valitsemaan joko palkkatulo tai läheinen.

Kuntouttava työtoiminta.

Hallitus on kohdentanut säästötoimet kuntouttavaan työtoimintaan, kuntouttavalla työtoiminnalla tarkoitetaan TE-palvelujen järjestämää kevyttä työtoimintaa, jonka tavoitteena on pitää yllä työ- ja toimintakykyä. Toiminta on tarkoitettu pitkäaikaistyöttömille, mutta myös vammaisille henkilöille joiden työllistyminen on vaikeaa.

Leikkausten johdosta kuntouttavaa työtoimintaa ollaan siirtämässä kuntien vastuulle ja tällä haetaan säästöjä 12.5 miljoonaa. Haettu säästö tarkoittaa vääjäämättä sitä, että toimintaa ajetaan alas sekä pääsyä kuntouttavaan työtoimintaan tullaan rajaamaan.

Lasten- ja nuorten omasihoito. 

Lasten ja nuorten omaishoito on ollut pitkään liipasimella, koska kunnat ovat pitkään olleet vastoin korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä ja leikanneet omaishoidontuesta nuoren koulun tai päivätoiminnan takia. 

Nyt kun omaishoito siirtyi hyvinvointialueiden hoidettavaksi, ollaan sen kriteeristöjä kiristetty joka vuosi. Viimeisin kiristys on tapahtunut lasten ja nuorten omaishoidosta. Ennen kiristystä lasten omaishoitoa mitattiin valvonnan ja ohjauksen tarpeella, nyt nämä kriteerit on heitetty romukoppaan ja omaishoiden tarvetta mitataan vain hoidollisella tarpeella. Tämä on tarkoittanuyt sitä, että esimerkiksi neurologiset haasteet eivät ole riittäviä hoidolliseen tarpeeseen, oli ne kuinka haastavia hyvänsä. Vain lapsen ja nuoren sairaanhoidollinen tarve katsotaan jatkossa sellaiseksi joka oikeuttaa mahdolliseen omaishoitoon.

Tämä kriteeristön muutos lisää merkittävästi lasten ja nuorten laitoshoitopaikkojen tarvetta, mutta koska säästöt kohdistuu myös tälle sektorille, on tilanne lähes toivoton.

Sosiaaliturvan leikkaukset.

Jo tehdyt sosiaalturvan leikkaukset ovat aiheuttaneet merkittävää ja tarpeetonta kärsimystä esimerkiksi osatyökykyisillä ja työkyvyttömillä jotka eivät ole päässeet eläkkeelle. Leikkauksien piiriin kuuluu joukko ihmisiä, jotka eivä jaksa pitää ääntä tilanteestaan ja tämän johdosta toivovat että kolmannen sektorin toimijat nostaisivat asiaa esille, valitettavasti tämä ei vain aina toteudu syystä tai toisesta. 

Tässä maamme hallituksen tekemien sosiaaliturvan leikkausten aiheuttamat heikennykset vammaispalveluihin, joten on aivan oikeutettua sanoa että vammaispalvelut ovat kriisissä ja pahempaa on vielä tulossa. Samalla voi kysyä, toteutuuko vammaispalvelulaki enään siinä määrin että voitaisiin puhua yhdenvertaisesta kohtelusta ja laadukkaista palveluista, osallistumisesta puhumattakaan.

Asiast eivät muutu kivoilla juttutuokioilla ja kampaviineriä syöden, asialle tulee tehdä jotain ja miellellään heti. Onneksi on toimijoita jotka ovat tilanteeseen havahtuneet, valitettavasti tämä ei koske kuitenkaan kaikkia toimijoita, poliittinen ideologia ei kuulu kolmanteen sektoriin.

Nico Ojala

Vammaispalveluinstituutin aivosähköposti

 Osa-aikaisesti vammainen.

Elämme kummallisia aikoja. Aikoja jolloin köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu, aikoja jolloin kuntouttava työtominta on hallituksen mielestä pelkkä säästökohde, aikoja jolloin ihminen voi olla vammautunut vain osa-aikaisesti ja silloinkin vai arkipäivinä. Elämme aikoja jolloin vammaispalvelulain pykälät ovat vain suosituksia. Elämme todella kummallisia aikoja.

Orpon hallituksen tekemät laikkaukset ja säästötoimenpiteet, jotka ovat suoraan kohdistuneet vammaispalveluihin ovat euromääräisesti jo yli 70 miljoonaa. Tämä koostuu vuoden 2024 vammaispalveluille osoitetusta rahasta josta jäi uupumaan 50 miljoonaa, joka piti myöhemmin sinne lisätä ja korvamerkitä, sekä nyt tehdystä 20 miljoonan leikkauksesta. On täysin käsittämätöntä, että niin ministerit kuin ministeriön virkamiehet kuvittelevat, että lakisääteisestä palvelusta voidaan tuosta vain leikata 70 miljoonaa ja palvelut säilyisi siitä huolimatta laadukkaina, kuten laki sen edellyttää.

Avaan hieman vammaispalvelulakia ja sen määrittelemää palvelun laatua sekä osallistamista. Vammaispalvelulaki määrittää, että lain tarkoitus on taata vammaisen ihmisen yhdenvertaisuus, taata osallistaminen yhteiskunnallisiin toimintoihin, sekä poistaa esteitä osallisuuden ja osallistamisen tieltä. Laki myös määrittää, että vammaisen ihmisen täytyy saada tukea itsenäiseen elämään, vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa, sekä lain tulee turvata vammaisen ihmisen yksilölliset tarpeet sekä riittävät ja laadukkaat palvelut.

Tässä siis lyhykäisyydessään mitä vammaispalvelulaki sanoo vammaisen ihmisen oikeuksista vammaispalvelujen tarjoamaan palveluun.  Nyt näiden leikkausten jälkeen voi hyvällä omatunnolla kysyä, toteutuuko lain määrittelemä vammaispalvelujen tehtävä? Jos jo ennen näitä leikkauksia vammaispalveluissa oli paljon moitittavaa, niin mitä se on sitten kun rahaa häviää 70 miljoonaa, onko palvelu vielä laadukasta ja riittävää?

Kirjoitin aiheesta pienen tekstin jossa kritisoin hallituksen ja Varha:n tekemiä säästöjä vammaispalveluihin, se mitä sain vastaukseksi eräältä kunta- ja aluevaaliehdokkaalta laittoi miettimään, että onko tosiaan niin että vammaispalveluiden tarjoamista palveluista on päättämässä ihminen joka kirkkain silmin väittää, että vammaispalvelujen tuottama palvelu on kiitettävää ja sitä voi kysyä vaikka keneltä vammaiselta hyvänsä. Kun kummastelin tätä kiitettävää palvelua, niin seuraava kysymys oli, onko minulla jokin poliittinen tai luottamustehtävän antama oikeus kritisoida ja arvostella Varhan palveluja. En tiennytkään, että vain poliittinen asema tai luottamustehtävän antama oikeus mahdollistaa asiasta puhumisen.  

Mutta palataan tähän vammaispalveluiohin tehtyihin leikkauksiin, on jo nyt huomattavissa kuinka leikkaukset ovat vaikuttaneet palvelun tuottamiseen, esimerkiksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialue (VaKe) on linjannut vammaispalveluissaan, että henkilökohtaista apua voi saada arkisin vain klo  8-18 välillä, iltaisin ja viikonloppuisin henkilökohtaista apua on tarjolla vain kun se on aivan välttämätöntä, tästä vain välttämättömyydestä tehdään erillinen päätös.

VaKe on myös kaikessa viisaudessaan lisännyt vammaispalvelun myöntämis kriteeristöön omia rajoitteita ja ehtoja jotka eivät pohjaudu lainkaan vammaispalvelulakiin tai oikeuskäytäntöön. Näillä omilla ehdoilla ja rajoitteilla VaKe evää vammaisen ihmisen tarvitseman palvelun. Tämän kaltainen toiminta rikkoo jyrkästi vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta palvelujen tarpeen arvioinnissa. 

Miten ihmeessä tämän kaltaisessa tilanteessa, jossa henkilökohtaista apua voi saada vain virka-aikaan, voidaan turvata vammaispalvelulain mukainen yhdenvertaisuus tai turvata yksilölliset palvelut sekä osallistuminen tai osallisuus yhteiskunnallisiin toimiin, kuten harrastukseen tai vaikka kulttuuriin? 

Tämäkö on hallituksen tavoite, ihminen voi olla vammainen vain osa-aikaisesti ja iltapäivällä kello 18 jälkeen kävellä itse omiin harrastuksiin tai sinne kulttuuriin, joka sekin on luksustuote kuten eräs ministerinä toimiva sanoi. 

Tämä VaKe:n tekemä linjaus on nyt yhdenvertaisuusvaltuutetun arvoitavana, mutta on todettava että oli päätös mikä tahansa, niin tämä VaKe:n linjaus tulee aivan varmasti käyttöön myös muihin hyvinvointialueisiin säästökeinona. 

Vaikka Suomi on jälleen kerran maailman onnellisin maa, niin kyllä Suomi on täysin kehitysmaa jos sitä mitataan vammaispalvelujen palvelulla ja hallituksen välinpitämättömyydellä heikossa asemassa olevia kohtaan.

Tai mistä minä mitään tiedän, eihän minulla ole mitään mandaattia näistä asioista puhua.

Nico Ojala

Avustajat eivät kuulu kaikille.

 Suomen suurin hoitolaitos.

Tasan ei käy avustajan saaminen tässä maassa, ei vaikka olisit kuinka vammautunut hyvänsä, niin selvityksiä selvitysten perään sekä aukottomat todistukset arjen haasteista tulee toimittaa vähintäänkin kolmena kappaleena vammaispalveluille. Näistäkin toimista huolimatta valtaosa hakemuksista hylätään. Perusteluna käytetään lähes poikkeuksetta yhtä ja samaa lausetta, eli "Henkilö ei täytä vammaispalvelulain määritelmää vaikeasti vammainen ja tästä syystä avustajaa ei voida myöntää"  Yritä siinä sitten pysyä edes jollakin tapaa hengissä, kun voimavarat eivät riitä edes ruuan valmistukseen.

Mutta kun edustat tiettyä puoluetta, niin avustajia löytyy enemmän kuin tarpeeksi, esimerkiksi Perussuomalaisten edustaja Sebastian Tynkkynen tarvitsee peräti kymmenen avustajaa selviäkseen arjestaan, on varmasti aiheellista kysyä kuinka suuret haasteet hänellä on arjessa ja kuinka vaikeasti vammainen hän mahtaa olla?  

Eduskunta itsessään on varmasti yksi Suomen suurimmista hoitolaitoksista, jos mietilään että hoidettavia on noin 200 henkilöä ja heidän tarvitsemat avustajamäärät nousee reilusti yli viiden sadan henkilön verran joten ainakin tuolla hoitolaitoksessa hoitajamitoitus on erinomaisessa mallissa.

Joten nyt kaikki vammaispalveluista hylyn saaneet vammautuneet ja sairastuneet ihmiset laittakaa hakemus vetämään tuonne maamme suurimpaan hoitolaitokseen ja seuraavat neljä vuotta avustaja on automaatio ja jos tuntuu että vamma vaatii enemmän kuin yhden niin tehkää kuten Tynkkynen, ottakaa kymmenen avustajaa.

Noin, parodia sikseen ja keskitytään oikeisiin asioihin, siihen mitä on epäreilu politiikka sekä miten välinpitämätön politiikka vaikuttaa vammautuneen elämään.

Perussuomalainen segregaatio

Maamme hallitus on tietoisesti kohdentanut säästötoimiaan vain ja lähes ainoastaan väestöryhmään joka ei hallituksen näkemyksen mukaan tuota tuloja vaan on heidän silmissään pelkkä kustannuserä. Tämä väestöryhmä on juurikin se heikossa asemassa oleva ja pääasiallisesti sosiaalivakuutuksen piirissä oleva. Koska kaikki säästöt kohdistuu tähän ryhmään, voidaan aivan oikeutetusti puhua tiedostetusta ja ideologisesta segregaatiosta, toisin sanoen heikossa asemassa olevat halutaan sijoittaa omaan lokeroonsa ja erottaa muusta yhteiskunnasta.

Perussuomaliset ovat tässä varsin näkyvässä roolissa ja tuovat asiaa esille esimerkiksi somealustoilla, jossa heikossa asemassa olevista luodaan tietoisesti kuvaa, että he eläisivät vain muiden maksamilla verovaroilla, sekä olisivat jotekin idologisesti työttömiä ja sosiaalitukien väärin käyttäjiä. Tämä mustamaalaaminen on todella tavanomaista ja jopa eri luottamustehtävissä tai kansanedustajina toimivat henkilöt luovat tätä keskustelua jakamillaan päivityksillä, eivätkä millään tavalla edes yritä poistaa täysin asiattomia kommentteja viestiketjuista ja näin itse siis luovat tätä segregaatiota.

Perussuomalaiset ovat tähän mennessä kohdistaneet säästötoimia lukuisiin sosiaalitukiin, kuten asumistukeen, lapsikorotukseen, sairauspäivärahaan, tyottömyyspäivärahan suojaosaan sekä lukuisiin eri sosiaalivakuutuksen etuisuuksiin jotka ovat heikossa asemassa olevien ihmisten ainoa toimeentulo.

Viimeisin säästökeino oli 20 miljoonan säästö vammaispalveluista, tämä säästötoimi toteutetaan tuomalla vammaispalveluihin elämänvaiherajauksen, tämä tarkoittaa sitä, että vammaispalveluiden tarjonta rajataan kokonaan pois vanhuksilta, joiden kunto on niin heikko että he eivät tule toimeen ilman avustajaa, Perussuomalaisten johtama Sosiaali-ja terveysministeriö tiputtaa ison määrän vanhuksia kokonaan avun ulkopuolelle, vaikka tämä ihmisryhmä on ikänsä tehnyt töitä ja maksanut veronsa, toisin kuten Perussuomalaiset haluaa väittää.

Olen saanut myös lukuisia yhteydenottoja omaishoitajilta, joiden omaishoidon sopimusta ei olla jatkettu yllättäen. Perusteluina on käytetty aina samaa mantraa, eli "omaishoidon tarpeen kriteerit ei täyty"  Tästä huolimatta kunnat olettaa ja suorastaan vaatii, että omainen hoitaa joko puolisoaan, lastaan tai vanhempaansa kielteisen omaishoitosopimuksen jälkeen täysin ilmaiseksi, kunnat myös kieltäytyvät tarjoamasta hoitopaikkaa, joten omainen suorastaan pakotetaan tekemään työtä  ilmaiseksi.

Tämä maa on Perussuomalisten toimesta täysin kahtia jaettu ja miksi syytän juuri Perussuomalaisia. Vastaus on hyvin yksinkertainen, Perussuomalaisilla on kaikki ministeriöt hallussaan jotka vastaa juurikin tätä segregaatiota aiheuttavaa tilannetta. Perussuomalaiset ministerit johtaa Sosiaali- ja terveysministeriötä, Oikeusministeriötä sekä sisäministeriötä. Nämä ministeriöt vastaa nyt leikattavista sosiaalituista, kotihoidosta, vammaispalveluista, lastensuojelusta sekä sairaalaverkosta.

Kaiken tähän segregaation huipennuksi voidaan odottaa vaalien jälkeen alkavaa keskustelua siitä, kenelle jatkossa annetaan hoitoa ja kuka on oikeutettu mihinkin hoitoon. Tästä keskustelusta voidaan odottaa vain ja ainoastaan sitä, että me "sosiaalipummit" jäämme jatkossa tilman arvitsemaamme hoitoa, koska emme tuota mitään ja elämme vain muiden rahaoilla, joten hoitakaa itse itsenne.

Joten, näin vaalien alla kanattaa miettiä ketä äänestää.

Nico Ojala

Syrjäytymisen ja yksinäisyyden ABC

 Erillaisuus pelottaa boksin sisällä olevia.

Kävin eilen erittäin mielenkiintoisen paneelikeskustelun Aivovammaliiton ja Aksonin järjestämässä tilaisuudessa, mukana oli kokemustoimijoita molemmista liitoista sekä järjestöjen edustajia että asiantuntijoita. Keskustelussa yhtenä osana nousi esiin vammautuneen syrjäytyminen ja yksinäisyys ja sen tuomat haasteet jo valmiiksi vaikeaan arkeen. Tämän keskustelun innoittamana tai pikemminkin suuttuneena siihen, että erillaisuus olisi jotenkin oikeutettua syrjimiselle ja sen mukanaan tuomalle yksinäisyydelle, niin ryhdyin miettimään mikä tämän kaiken takana on. Mikä aiheuttaa syrjintään ja johtaa yksinäisyyteen.

On totta, jo ihan tutkimustenkin valossa että vammaisuus lisää merkittävästi riskiä syrjäytyä yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle ja se on myös omiaan aiheuttamaan yksinäisyyttä. Mutta onko vammaisuus jokin automaatio kyseisille haasteille, vai johtuuko asia kuitenkin ullkopuolisista tekijöistä? Entä mitä syrjäytyminen tarkoittaa ja miten yksinäisyys näkyy vammautuneen arjessa? Tässä muutamia kysymyksiä joita itselläni eilisen paneelikeskustelun yhteydessä heräsi.

Syrjäytyminen lyhykäisyydessään tarkoittaa osallistumismahdollisuuksien kaventumista tai puuttumista työelämässä, koulutuksessa, harrastemahdollisuuksissa, sosiaalisessa elämässä sekä poliittisessa toiminnassa. Tämä siis lyhykäisyydessään, mutta asiaa pitää avata vielä tarkemmin jotta todelliset syyt syrjäytymiselle nähtäisiin paremmin.

Esimerkiksi jos aloitetaan tuosta osallistumismahdollisuuksien kavemtumisesta tai puuttuumisesta, niin julkisten tilojen, työpaikan tai liikennevälineiden esteettömyys on usein puutteellista, joka johtaa monesti  osallistumismahdollisuuksien merkittävään kaventumiseen. Vammautunut saattaa jäädä ilman tarjottua työpaikkaa, koska kulkeminen julkisilla ei onnistu esteellisyydestä johtuen.

Koulutuksessa puolestaan mukautetun opetuksen rajallisuus tai jopa sen puuttuminen on huomattava tekijä vammautuneen kyvyssä opiskella. Harrastemahdollisuuksissa toki henkilön vamma jo rajaa mahdollisuuksia eri lajien kohdalla, mutta myös harrastemahdollisuuksien hinta ja valmennus vammaisurhelussa on jopa merkittävästi kalliimpaa kuin niin sanotusti terveiden ihmisten kohdalla.

Sosiaalinen elämä on yksi vammautuneen suurinpia syrjäytymisen tekijöitä ja sen puuttuminen tai katkeaminen vammautumisen myötä johtaa usein myös muihin sairauksiin, kuten masennukseen. Vammautunut kokee myös usein ennakkoluuloja vapaa-ajan elämässään joka rajoittaa hänen sosiaalista verkostoaan. Vammautunut saattaa kokea ettei enään riitä puolisolleen tai pitää itseään taakkana, tämä johtaa kierteeseen jonka lopputuloksena on usein ero tai rikkoutunut parisuhde jossa kumpikaan osapuoli ei koe saavansa riittävästi huomiota.

Muita syrjäytymisen riskitekijöitä ovat taloudellinen tilanne sekä ennakkoluulot ja asenteet, näistä ensimmäisenä avaan tuota taloudellista tilannetta ja miten se voi johtaa syrjäytymiseen. Ihmisen vammauduttua, saattaa hänen taloudellinen tilanteensa muuttua merkittävästi ja tämä saattaa myös lisätä köyhyyden riskiä. Vammautunut saattaa joutua myymään omaisuuttaan turvatakseen talouttaan. Madaltunut tulotaso tai jopa köyhyys myös rajaa mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnallisiin toimintoihin tai vapaa-ajan viettoon.

Entä sitten ennakkoluulot ja asenteet? On valitettavaa, että edelleen vammaisuus on jollakin tapaa tabu ja siitä puhuminen koetaan joskus jopa häiritseväksi, yhteiskunnassa esiintyy myös asenteellisia esteitä, jotka heikentävät vammautuneen asemaa ja heikentää heidän mahdollisuuksiaan osallistua yhteiskunnan eri osa-alueisiin kuten poliittiseen toimintaan.

Näin minä nään syrjäytymisen syyt ja seuraukset, mutta vammaisuus ei ole pelkkää syrjäytymistä, siihen liittyy yhtenä osatekijänä myös yksinäisyys ja siitä seuraavaksi.

Yksinäisyys vammaisuudessa.

Yksinäisyyteen liittyy hyvin paljon samoja tekijöiyä, kuten syrjäytymiseen. Nämä edellä mainitut asiat ovat omiaan lisäämään vammautuneen yksinäisyyttä ja eristäytymistä sosiaalisista tilanteista sekä verkostoista. Myös pelko erillaisuudesta voi aiheuttaa yksinäisyyttä, tunne ettei kuulu joukkoon on omiaan ajamaan vammautuneen yksinäisyyteen. Yksinäisyyteen on myös joukko muita tekijöitä ja näitä ovat esimerkiksi puutteeliset palvelut, psykologiset tekijät ja teknologian kehitys.

Jos lähden purkamaan tätä asiaa jälleen tekijä kerrallaan ja avaamaan näin syitä vammautuneen kokemalle yksinäisyydelle. Jos ensimmäisenä otetaan tuo puutteelliset palvelut ja mitä se tarkoittaa, sekä miksi se saattaa lisätä riskiä yksinäisyydelle.

Puutteelliset  palvelut tarkoittaa, esimerkiksi Kelan tarjoamien palvelujen saamattomuutta, tai myönnetyt palvelut saattavat olla riittämättömiä, kuten vammaispalveluiden myöntämä henkilökohtainen apu tai kuljetuspalvelu. Nämä voi johtaa vammautuneen osallisuuden vähentymiseen sosiaalisessa elämässä. Myös riittämättömät vammaispalvelujen myöntämät kuljetuspalvelut saattavat olla esteenä vammautuneen työnteolle sekä vapaa-ajan vietolle.

Entä sitten psykologiset tekijät? Usein kun ihminen vammautuu, niin hänelle saatta kehittyä riski sairastua myös masennukseen tai ahdistukseen. Tämä niin sanottu liitännäis sairastuminen on omiaan lisäämään yhsinäisyyttä. Myös pelko erillaisuudesta saattaa aiheuttaa ahdistusta. Vammaisuus kokonaisuudessaan on niin suuri tekijä ihmisen arjessa, että se rajaa vääjäämättä ihmisen sosiaalista verkkoa pienemmäksi tai jopa eristää ihmisen se ulkopuolella kokonaan, tämän johdosta psykologiset tekijät tulisi nostaa useammin esille kun puhutaan vammaisuudesta.

Lopuksi vielä teknologia ja sen kehitys, koska maamme on kovaa vauhtia digitaalisoitumassa ja lähen kaikki palvelut ovat muuttuneet sähköisiksi, valitettavasti näiden palvelujen saavutettavuus selkokielellä tai esteettömänä ei ole pysynyt kehityksen perässä ja tämä on johtanut siihen, että vammautunut ei pysty tai osaa käyttää enään tarvitsemiaan palveluja. Tämä on myös kasvattanut riskiä vammautuneen yksinäisyyteen.

Tässä minun näkemys vammautuneen ihmisen syistä kokea syrjäytymistä ja yksinäisyyttä, koska kaikki ei ole näin musta valkoista, niin on myös joukko toimenpiteitä jolla jopa hyvinkin pienillä teoilla saadaan merkittäviä parannuksia aikaiseksi, toivottavasti yhteiskunta olisi myös valmis niitä kuuntelemaan. 

Nico Ojala

Vammautuneet myynnissä Kelan huutokaupassa.

 Vammautuneet, nuo nykyajan huutolaiset.

Suomi on kokenut kovia aikoja, on sotia ja niiden jatkoja, on lavantautia sekä syöpälaisiä, huutolaisia ja köyhäinhoitoa. Nyt nuo kaikki vitsaukset sotia lukuun ottamatta ollaan ottamassa käyttöön kun Kela kilpaikuttaa vaativan lääkinnällisen kuntoutuspalvelut jälleen ensi vuonna. Näitä kuntoutuksia ovat, fysio-, allas-, ratsastus-, toiminta-, puhe-, musiikki-, perhe-, psyko- ja kuvataideterapia, myös neuropsykologinen kuntoutus tulee kilpailutukseen.

Jos palataan ajassa taakse päin,historian mustiin vuosiin 1800 luvusta aina 1910 vuoteen, tuolloin Suomessa oli käytössä järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokaupaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle, lasten lisäksi kunta myi vanhuksia, sairaita ja vammaisia ihmisiä.

Huutokauppa järjestettiin perinteisesti aina viattomien lasten päivänä 28 juolukuuta, joka lähtökohtaisesti tuntui todella väärältä päivältä myydä lapsia tai vammaisia niistä vähiten tarjoavalle. Huutokauppatoiminta lopetettiin virallisesti vuonna 1923 kun voimaan astui köyhäinhoitolaki, tästä huolimatta kunnat järjestivät huutokauppaa vielä 1930 luvulla ilmeisen laittomasti, koska juuri kukaan ei tuolloin kieltoa valvonut, tai jos valvoi niin ei siihen puuttunut. 

Pienten korvausten ja valvonnan olemattomuuden johdosta huutolaisten kohtelu oli huonoa ja heitä usein käytettiin vain työntekoon erityisesti maaseudulla. Huutolaiset joutuivat raatamaan orjuuden kaltaisissa olosuhteissa ja lapsia sekä vammaisia kohdeltiin julmasti, mutta myös pahoinpideltiin mikäli he eivät jaksaneet tehdä heille annettuja raskaita töitä. Huutolaisia ei myöskään koskenut vuonna 1923 voimaan tullut köyhäinhoitolaki.

Köyhäinhoitolaki oli oikeastaan ensi askel nykyiseen sairausvakuutuslakiin ja sosiaalivakuutukseen, lain tarkoitus oli pitää huolta työntekijästä, eli se ei aluksi koskenut heitä jotka tuolloin työelämän ulkopuolella oli syystä tai toisesta. Köyhäinhoitolain 5§ sisältö kuului seuraavasti: " Jos työntekijä on ollut saman työnantajan töissä tai palvellut samassa liikkeessä tai yrityksessä vähintään kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana tullut kivulliseksi tahi muutoin työhön kykemättömäksi, ettei hän enään voi itseään elättämään, olkoon oikeutettu voimiensa mukaisesti työtä vastaan saamaan kuolinpäiväänsä asti elatuksensa työnantajan tahi, jos niin kohtuullisesti harkitaan, hänen perillisistään tahi liikkeen tai yrityksen omistajalta.

Tätä voisi pitää myös jollakin tapaa jopa perempana lakina kuin nykyistä lakisääteistä työtapaturma- ja ammattitautilakia, joka antaa huomattavasti enemmän valtaa vakuutus- ja työeläkeyhtiöille, toisin kuin tämä köyhäinhoitolaki, joka määrää työnantajan, liikkeen tai yrityksen korvausvelvolliseksi mikäli ihminen sairastui tai vammautui työssään. Laissa on kylläkin yksi seikka joka ei enään tänä päivänä toteudu kovin monessa ammatissa, eli tuo kahdenkymmenen vuoden työskentely samalla työnantajalla.

Myöskään kriteerit jolla köyhäinhoitolain käytäntöönpano määräytyi ei ihan vastaa tämän päivän tarpeita, nuo kriteerit olivat muunmoassa seuraavat: Lain 36 - 38§ köyhäinhoitolaki kohdistettiin mielisairaisiin, avuntarpeessa oleviin, sokeisiin, kuuromykkiin, raajarikkoisiin, kaatuvaistautisiin ja tylsämielisiin. 

Näin siis elettiin yli satavuotta sitten ja kehitys on kulkenut sekä sairaudet ja vammat ovat saaneet uusia nimiä, myöskin lakeja on kirjoitettu uusiksi ja varmasti ihan aiheestakin. Yksi on kuitenkin pysynyt liki samana tämän koko maan historian ajan, eli suhtautuminen vammautuneisiin ja sairastuneisiin, heitä kohdellaan edelleen huonosti, heitä pahoinpidellään hoitolaitoksissa ja sidotaan sänkyihin, tästä esimerkkinä vaikka taanoinen Turun Kupittaan vanhuspuolen psykiatrinen osasto jossa hoidossa olevat olivat joutuneet todella raa'an väkivallan kohteeksi. Vammautuneita lapsia kohdellaan kaltoin hoitolaitoksissa eli syrjintää esiintyy edelleen  ihan kautta linjan aivan kuten huutolaisaikaan, onki siis valitettavaa, että kaikki kehitys ei kulje eteen päin, jotkin tuntuu jäävän paikoilleen ja yhteiskunta on valmis ummistamaan silmänsä koko asialta jotta muilla olisi kaikki paremmin.

Toki joskus myös vammautuneiden ja sairastuneiden oloa on pyritty huomioimaan kuntoutuksella jonka pääasiallinen maksaja on ollut Kela. Kuntoutusta on tarjottu vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena jossa kuntoutujan tarpeet on otettu huomioon yksilöllisesti, toisena muotona on tarjottu harkinnanvaraista laitoskuntoutusta ja osalle tarjottu ryhmäkuntoutus on ollut toimiva muoto, asiat ovat siis joskus ainakin olleet hieman paremmin ja on ainakin haluttu näyttää, että meistä pidetään huolta, jopa kuntoutuksen laatuun on panostettu ja sitä on vaadittu tiukin laatukriteerein.

Noita laatukriteerejä on ollut esimerkiksi painotukset kuntoutustiloihin, henkilökunnan ammattitaitoon sekä jatkuvaan kouluttautumiseen, kuntoutuslaitteisiin, esteettömyyteen ja muihin kuntoutukseen liittyviin tekijöihin, toki hinta on myös näytellyt omaa osaansa koko kriteeristössä, mutta sen painotus on ollut vähäisempää, kuin itse kuntoutuksen. Tämä siis joskus niinä hyvinä aikoina. Pikku hiljaa Kela on kuitenkin ryhtynyt muuttamaan kriteeristöään ja hinta on ryhtynyt näyttelemään aina vain suurempaa osaa palveluntuottajan valitsemisessa, toki tilat, laitteet ja ammattitaito ovat olleet mukana, mutta vähäisemmällä painotuksella.

Nyt kuitenkin tänä vuonna (2024) Kela on päättänyt kilpailuttaa uudelleen vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen johon siis sisältyy alussa mainitsemani kuntoutusmuodot ja uuden kriteeristön laatuvaatimuksena on tällä kertaa vain hinta ja tämä tekee meistä vammautuneista ja sairastuneista juurikin nykyajan huutolaisia, jossa kunnan sijaan Kela on se joka pitää huutokauppaa ja ostajina on tällä kertaa kaikki jotka Kelan palveluntuottajarekisteriin ovat itsensä ilmoittaneet.

Ensi vuodesta lähtien kuka palveluntuottaja tahansa voi kuntouttaa vaikka aivovammaista tai kipuoireyhtymää (CRPS) sairastavaa ihmistä vaikka omassa autotallissa tai kanalassa jos nyt sellaisen sattuu omistamaan, koska mitää painotuksia ei enään ole, ei siis edes ammattitaitoon tai kuntoutustiloihin niin voin vain kuvitella mihin tämä tulee johtamaan. Kuvitellaan vaikka lapsi joka jonkin traumaattinen kokemuksen johdosta joutuu turvautumaan psykoterapiaan, onko oikein että tuo kuntoutus tapahtuu kosteassa kellaritilassa kuin että se tapahtuisi asianmukaisissa tiloissa jossa lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tämä nyt oli aika karrikoitu esimerkki, mutta totuuden nimissä tähän on mahdollisuus uuden kriteeristön puolesta.

Kela myös lakkauttaa ryhmämuotoisen kuntoutuksen kokonaan vuoden vaihteen jälkeen, toki tätä kuntoutusmallia ei juurikaan käytetä ainakaan vammautuneiden tai sairastuneiden osallla, mutta joillekkin varmasti kyseinen kuntoutusmuoto on sopinut ja lakkautuksen johdosta ei toista sopivaa kuntoutusmuotoa välttämättä enään löydy. Tiedän että elämme taloudellisesti vaativia aikoja ja joka paikasta tulee säästää sekä karsia, mutta miksi se tehdään aina vammautuneiden ja sairastuneiden kustannuksella, varsinkin kun kyseessä on Kela tai hyvinvointialueiden vammaispalvelut.

Kuka tai mikä taho oikeuttaa kohtelemaan meitä vammautuneita ja sairastuneita siten, ettei meillä olisi mitään ihmisoikeuksia eikä meidän toimintakyvyn ylläpitämiseksi kannata rahaa tuhlata? Eikö meidän antamalla panostuksella ja maksamilla veroilla ole mitään arvoa? Vaikka pidättekin meitä huutolaisina, niin osoittakaa edes vähän kunnioitusta älkääkä toistako samoja virheita joka meidän maamme historian tahraa ennen ja nyt. Te aiheutatte kärsimystä ahneudella, välinpitämättömyydellä. Te ette tiedä mitä olette tekemässä ja siksi annan teille anteeksi ja toivon että jonain päivänä ymmärätte tekemänne virheen ja tuolloin itse ymmärrätte pyytää meiltä anteeksi.

Nico Ojala

On lottovoitto vammautua muualla kuin Suomessa.

 Kuvitteellisesti kaikki hyvin.

Usein kuulee sanonnan, että on lottovoitto syntyä Suomessa. Tuo varmaan pitää jossain määrin paikkaansa, mikäli on yhtään maailmaa kierrellyt tai uutisia seurannut. Pitäisin tuota Suomeen syntymistä ehkä kuitenkin kuusi plus lisä tilanteena, koska kaikki ei ole kuitenkaan ihan hyvin vaikka niin annamme itsellemme ymmärtää. Esimerkiksi maamme sosiaapalvelut, sairaanhuoto ja sosiaalivakuutukset ovat hyviä esimerkkejä rapistuvasta Suomikuvasta sekä epätasa-arvoisesta kehityksestä.

Myös moni muu asia on Suomessa pielessä, lista olisi varmasti loputon ja enkä sitä sen takia tähän ryhdy kirjaamaan, mutta voisin muutaman minulle tärkeän asian nostaa esille, kuten vakuutus- ja työeläkelaitosten liian suuri valta korvausasioiden päätöksenteossa, vakuutuslääkäreiden koulutus ja palkkiojärjestelmä, kolmannen sektorin alasajo sekä vammautuneen tai sairastuneen liian suuri todistustaakka vakuutuskiistoista ja siihen liittyvä merkittävä taloudellinen riski. Siksi ajatteli kirjoittaa näistä kahdesta aiheesta, eli vakuus- ja työeläkeyhtiöiden liian suuri valta sekä vammautuneen tai sairastuneen merkittävä taloudellinen riski korvauskäsittelyssä, mutta ensin tuosta sosiaalivakuuruksesta.

Moni ei tule edes miettineeksi esimerkiksi mitä sosiaalivakuutus tarkoittaa ja mitä sillä kustannetaan, sosiaalivakuutus tarkoittaa niitä kaikkia etuisuuksia joita meistä lähes jokainen tulee hakemaan ja todennäköisesti saamaan elämänsä aikana, sosiaalivakuutus turvaa toimeentulon lapsen syntymän, vanhuuden, työttömyyden, sairastumisen ja vammautumisen sekä esimerkiksi perheen huoltajan menehtymisen aiheuttamien taloudellisten menetysten varalta. Eli kyse on hyvin merkittävästä vakuutuksesta. On myös hyvä muistaa että osa sosiaalivakuutuksista on ansiosidonnaisia ja perustuu työntekoon. 

Näitä sosiaalivakuutuksen maksajia ovat Kela, tapaturmavakuutus- ja työeläkeölaitokset sekä työttömyyskassat. Sosiaalivakuutus on aikoinaan luotu 1937 ja se perustuu pitkälti silloiseen vaivaishoitoon ja syytinkisopimuksiin. Se mitä moni ei tiedä, niin esimerkiksi sairasvakuutus oli puheissa esillä jo vuonna 1920, eli huomattavasti aikaisemmin kuin sosiaalivakuutus, mutta se näki päivänvalon vasta vuonna 1964, eli yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin kuin itse ajatus sairasvakuutuksesta heräsi. 

Suomi on myös todellisuudessa Euroopan viimeisempiä maita jossa nämä kaksi sosiaalivakuutta otettiin käyttöön, tämä johtui silloisten puolueiden riitelystä jossa Sosiaalidemokraatit ajoivat työväenvakuutusta palkkatyössä oleville, kun taas maalaisliitto ja SKDL pelkäsi tämän jättävän maalaisväestön sairaisvakuutuksen ulkopuolelle. Samaa keskustelua käytiin ansiosidonnaisten eläkkeiden ja kansaneläkkeen välillä, tämä riita johti siihen, että näiden rinnalle luotiin ansiosidonnainen työeläkejärjestelmä 1960. 

Miten sitten nykypäivään on tultu ja mikä on muuttunut, että valta on annettu työeläke- ja vakuutusyhtiöille? Mikä taho on antanut mandaatin ulkopuoliselle taholle päättää meidän sosiaalivakuutuksesta ja miksi siihen ei monista yrityksistä huolimatta saada kuin pieniä muutoksia, kuten olen sen itsekkin saanut kokea ja huomata kun aikoinaan ystävieni kanssa olin luovuttamassa Oululaisen aktiivin Pertti Latvalan alulle panemaa kansalaisaloitetta.

Meidän täytyy palata takaisin politiikkaan ja vuoteen 1991 ja Ahon hallitukseen, tuolloin koettiin myös iso lama, mutta palataan siihen myöhemmin. Silloinen päähallituspuolue Keskusta piti kyllä huolta perusturvasta, eli sosiaalivakuutuksesta mutta leikkasi ansiosidonnaisista etuisuuksista, tämä johti palkansaajan tulojen pienentymiseen. Kun Ahon hallituskausi päättyi, niin vuoroon tuli Lipposen ja sosiaalidekraattien vuoro, jotka puolestaan leikkasivat perusturvasta ja paransi ansiosonnoista sosiaaliturvaa.

Lopullinen kohtalonhetki sosiaaliturvan olemassaolosta koettiin juuri tuolloin 1992 kun silloinen Pääministeri Aho kutsui neljä ostajapankkia luokseen ja tuolloin tehty salainen SSP sopimus antoi pankeille oikeuden poistaa yrityksia markkinoilta ja realisoida heidän omaisuus. Seuraava askel koettiin kun Presidentti Mauno Koivisto kutsui luokseen oikeusjärjestelmän edustajat ja heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema. Koska pankit ottivat valtion heikosti hoidetun talouden omalle kontolle, vastapalveluksena valtio antoi näille oikeuden toimia laittomasti tuon suositummuusaseman nojalla, nykyään nuo 1992 luvun pankit toimivat vakuutusalalla sekä työeläkeyhtiöinä, tässä siis selitys lyhykäisyydessään miksi vakuutus- ja työeläkeyhtiöt ovat siinä asemassa jossa nykyään ovat.

Siinä pieni historian oppimäärä ja selitys nykypäivän tilanteeseen. Edelleen näillä silloisilla pankeilla ja nykyisillä vakuutus- ja työeläkeyhtiöillä on voimassa tuo suosituimmuusasema.

Sosiaalivakuutus jälleen leikkurissa.

Sosiaalivakuutusta on Suomen historiassa leikelty ja välillä paranneltu, mutta kaiken kaikkiaan sen tuoma turva on ollut jollakin tapaa riittävä välttämättömiin menoihin. Samaa ei voida sanoa nykyisen hallituksen toimien jälkeen, jossa koko sosiaalivakuutus halutaan romuttaa ja siirtää valtaa entuudestaan juurikin noille ostajapankkien jälkeläisille. Tämä tarkoittaa todella epävarmoja aikoja monelle sosiaalivakuutuksen käyttäjille.

Sosiaalivakuutuksesta on esimerkiksi leikattu vuonna 2024 lapsikorotukset, suojaosuudet ja aikuiskoulutustuki. Myös asumistukeen on tehty muutoksia, mutta nämä leikkuut realisoituu lopullisesti keväällä 2025.

Näiden tapahtumien ja uusien leikkausten johdosta Suomi on todella huono maa vammautua tai sairastua, vaikka moni toisin luulee. Nykyään jos asianmukaista ja kattavaa hoitoa haluaa, niin ihmisen on siitä itse maksettava. Tämä tarkoittaa, että vain hyvätuloiset ja maksukykyiset voi vammautua tai sairastua Suomessa, meidän muiden kannattaa tehdä se jossain muualla.

Nico Ojala