Elämään opettelua

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Tunteiden partituuri.





Kanan lento joka päättyi mahalaskuun.


Siitä on kohta kolme vuotta aikaa, kun lyhyt lentoni päätyi rakennustyömaan kivijalan viereen. Tuosta hetkestä eteenpäin elämäni on ollut raakaa taistelua niitä kaikkia oireita vastaan jotka vaikea aivovamma ja niskanikamien C1-C2 ligamenttivaurio toi tullessaan. Olen pyrkinyt sulautumaan joukkoon peittelemällä ja piilottelemalla oireitani, olen useasti hävennyt itseäni, olen haukkunut itseäni laiskaksi koska haluaisin vain nukkua, olen monesti ollut valmis antamaan periksi, olen polttanut kynttilää molemmista päistä ja toivonut että tuo punainen elämänlanka viimein katkeaisi.

Olen käynnyt todella syvällä, tehnyt mahalaskun tuonne syvään kuiluun, olen repinyt ja raastanut itseäni ja perhettäni sekä sukulaisiani ja ystäviäni, olen hukannut ilon ja riemun, olen ollut väsynyt taistelemaan. 

Koska en osannut enään kertoa tunteistani, aloin valokuvaamaan ja kuvien kautta kertoa ihmisille miltä vammautuminen ja ahdistus tulevasta tuntui.



Tältä vammautuminen ja ahdistus näyttää





















































 







        






Onneksi nuo ajat ovat jääneet taakse ja olen osittain pystynyt hyväksymään muuttuneen minäni.