Käypä hoitoa ja mitä niitä muita nyt oli.

 Mikä ihmeen suositus.

Suomessa on pitkään ollut käytäntönä se, että ihmisiä hoidetaan ja tutkitaan käypä hoito -suositusten mukaisesti, mutta mikä on käypä hoito -suositus ja kenelle se on terkoitettu? Tätä allekirjoittanutkin joutui miettimään kun Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso väläytti Helsingin Sanomissa että käypä hoitoa -suositusta voisi muuttaa niin että se vastaa paremmin hallituksen säästöjä jotka kohdistuu maamme terveydenhuoltoon ja sairaalaverkkoon.

Nyt jos mietitään käypä hoito -suositusten historiaa, niin lääkäriseura Duodecim käynnisti käypä hoito -suositusten valmistelun vuonna 1994 ja ensimmäinen suositus näki päivänvalon vuonna 1997. Itse käypä hoito -suositusten hankkeen takana oli ajatus parantaa Suomalaisten sairaanhoidollista laatua ja yhtenäistää hoidollisia vaatimuksia. Vaikka koko käypä hoito -suositus on verrattain nuori järjestelmä, niin nykyään sen merkitys sairaanhoidossa on yksi tärkeimmistä menetelmistä.

Koska käypä hoito -suositus ei perustu lainsäädäntöön näin ollen se ei myöskään ole juridisesti sitova, näin ollen myöskään sen tarkoitus ei ole sitoa lääkäriä ja potilasta yksittäisen hoitopäätöksen tekemisessä. Sen sijaan käypä hoito -suositusta sisällytetään arvioinnissa, kun mietitään onko potilas saanut asianmukaisen tutkimuksen, onko hoito ollut lainmukaista ja yleisesti hyväksyttyä, siis siitäkin huolimatta vaikka käypä hoito -suositus ei perustu lakiin, niin sitä tulkitaan lainmukaisesti.

Tähän on myös varmasti moni vammautunut törmännyt, kun vakuutusyhtiö tai työeläkeyhtiö evää korvaukset vedoten käypä hoito -suosituksiin, eli tämä on se kohta jota he käyttävät päätöksissään kun vedotaan seikkoihin joita olisi pitänyt olla, jotta diagnoosi olisi ollut käypä hoito -suositusten mukainen.

Mutta palataan vielä tuohon alkuperäiseen asiaan, eli käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, kansallisia ja ne perustuvat julkisesti rahoitettaviin tutkimuksiin suosituksia. Toki näistä puolueettomuuksista voidaan olla montaa eri mieltä, esimerkiksi vuonna 2012 tehdyssä selvityksessä havaittiin suuria puutteita riippumattomuudessa, esimerkiksi käypä hoito -suosituksia tehneillä henkilöillä oli suoria kytköksiä niin lääkealan yrityksiin kuin vakuutusyhtiöihin.  Tutkimuksessa selvisi, että yhdellä jäsenellä oli yli kolmekymmentä kytköstä tahoihin jotka hyötyvät juuri käypä hoito -suosituksista.

Jokaisen jäsenen joka on laatimassa käypä hoito -suosituksia tulee ilmoittaa itse sidonnaisuudet, mutta käypä hoito toimitus ei kuitenkaan tarkista annettuja tietoja, vaan kaikki perustuu luottamukseen ilmoittajan ja käypä hoito toimituksen välillä. 

Tämä siis lyhykäisyydessään käypä hoito -suositusten historiasta ja sen merkityksestä terveydenhuoltoon, nyt jos mietitään mitä Sosiaali -ja terveysministeri Kaisa Juuso  sanoi tuossa alussa mainitussa Helsingin sanomien haastattelussa, eli Juuso sanoi että käypä hoito -suosituksia tulisi muuttaa niin että ne vastaisi  paremmin sitä hoidon tasoa mihin maamme terveydenhuolto on menossa näiden leikkausten johdosta, Tämä tarkoittaisi sairaanhoidon ja tutkimuksen romuttamista, koska edes nykyiset käypä hoito -suositukset eivät vastaa sitä todellisuutta vammojen tai sairauksien osalta, varsinkaan jos kyseessä on jokin sellainen tapahtuma jossa vakuutusyhtiö tai työeläkeyhtiö joutuisi korvausvelvolliseksi.

On täysin käsittämätöntä, että Sosiaali -ja terveysministeri edes ajattelee ehdottaa käypä hoito -suositusten politisointia ja näiden suositusten muuttamista sellaisiksi, että valtio voisi todeta, että tehdyt säästötoimenpiteet eivät ole vaikuttaneet terveydenhoidolliseen tasoon lainkaan. Miten maamme hallituksen ministeri voi olla niin tietämätön, että ei tiedä sitä ettei koko käypä hoito -suositus ei edes perustu mihinkään olemassa olevaan lakiin, eikä näin ollen ole millään tavalla kyseisen ministerin alaisuudessakaan. Miten voi olla että ministeri joka siviiliammatiltaan on sairaanhoitaja ei tiedä näin perustavanlaatuisia asioita? Tätä on mielestäni ihan oikeutettua kysyä ja siksi sen kysymyksen esitänkin.

Kipua on, mutta ei tuskaa.

Moni on varmasti huomannut lääkärissä käydessään, että lääkemääräykset ovat muuttuneet ja ennen käytössä olleet kipu tai vaikka unilääkkeet ovat vaihtuneet nukahtamislääkkeisiin ja särkylääkkeisiin. Olen tätä myös itse miettinyt, yrittänyt ymmärtää mistä asia johtuu, mutta mitään järkevää selitystä en keksinyt, niinpä päätin ryhtyä tutkimaan asiaa ja usean eri julkaisun ja parin puhelun jälkeen asia alkoi pikku hiljaa selkeytymään minulle.

Koko asian jäljet näyttävät liittyvän aikoinaan Yhdysvalloissa velloneeseen opioidi pohjaisten lääkkeiden väärinkäyttöön ja siitä seuranneeseen yliannoksiin, asiaa on myös perusteltiin väitteellä, että vahvojen kipulääkkeiden käyttäjillä olisi jotenkin matalampi kynnys siirtyä huumausaineiden kättäjiksi. Tuo episodi johti myös siihen, että Suomessa asiaan otti kantaa myös KELA joka lopulta puuttui asiaan vuonna 2020 ja lähetti niin sanotun paimenkirjeen lukuisille lääkäreille, kirjeessä painotettiin vahvojen kipulääkkeiden vaarallisuutta ja ohjeistettiin lääkäreitä, jotta he eivät enään määräisi opioidipohjaisia kipulääkkeitä potilailleen.

Tuolloin myös alettiin puhumaan kivunhoidon käypä hoito -suosituksen uudistamisesta ja mahdollisesta lääkkeettämästä kivunhoidosta, joka sittemmin myös löysi tiensä juurikin kipulääkityksen käypä hoito -suositukseen vuonna 2022. Tuolloin päivitetyssä ohjeistuksessa keskityttiin aikuisen kivunhoitoon ja koko kivun hoidon -käypähoitosuositus on otettu uudelleen mietittäväksi 30.1.2024 ja valmista tulisi olla noin vuoden päästä eli ensi vuoden alkupuolella.

Kuitenkin jo nyt on huomattavissa, että lääkärit ovat vähetäneet merkittävästi niin vahvojen kipulääkkeiden määräämistä, kuin myös unilääkkeiden määräämistä. Yhteistä näille lääkkeille on riippuvuuden syntyminen, joten voidaan vain arvella että lääkärit ovat jollakin tasolla tietoisia tulevasta uudesta käypä hoito -suosituksesta ja tämä näkyy juurikin sillä, että entistä enemmän siirrytään vaivoista kipulääkkeistä särkylääkkeisiin ja unilääkkeistä nukahtamislääkkeisiin.

On todella valitettavaa, että vammautuneelta joka kärsii voimakkaista kivuista tai univaikeuksista ja jotka ovat saaneet apua lääkkeistä niin arkeen kuin toimintakykyyn, niin nyt heiltä tullaan vaatimaan siirtymista käsikauppalääkkeisiin silläkin uhalla että heistä tulee täysin toimintakyvyttömiä. Kuitenkin samaan aikaan heiltä vaaditaan sosiaaliturvan leikkausten johdosta täyttä työkykyä. 

Kivuton ja virkeä, vai väsynyt ja tuskainen. Näistä kahdestako vammautuneen täytyy tulevaisuudessa valita? Miksi ainakin jollakin tasolla toimintakykyisestä tehdään tarkoituksella täysin toimintakyvytön? Tämäkö on käypä hoito -suosituksen uudistuksen tarkoitus, mihin on unohtunut se kunniakas idea joka Duodecimin ajatuksesta aikoinaan lähti?

Nico Ojala

Kokemustoimija, blogisti / kirjailija ja valokuvaaja.

Säästöjä etsimässä.

 Vammaispalvelut saksii säästöjä.

Nyt kun kaiken maailman leikkuulaudat ja sakset ovat heiluneet sosiaaliturvan kimpussa, leikaten palan sieltä ja palan täältä. Tästä innostuneena maamme hyvinvointialueet ovat ryhtyneet etsimään säästöjä vain  kattaakseen ylisuuren hallinnon kuluja, näin myös sakset löysivät tiensä vammaispalveluihin ja tarkemmin vammaisten kuljetuspalveluun.

Koska vammaisen kuljetuspalvelu on lakiin kirjoitettu subjektiivinen oikeus, mikäli seuraava kriteeri täyttyy, Tämä kriteeri kuuluu seuraavasti. "Henkilö jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja jotka eivät vammansa tai sairautensa johdosta voi käyttää joukkoliikennettä"

Koska kriteeri kuljetuspalvelulle on hyvin laaja ja antaa siitä päättävälle sosiaalityöntekijälle vapaat kädet päättää kuka ei ole tarpeeksi vammainen tai sairas, jotta ei voisi käyttää enään joukkoliikennettä, niin tätä on myös ryhdytty käyttämään säästötoimenpiteenä, varsinkin nyt kun hyvinvointialueet painivat talousvaikeuksissa ja ja kaikki irroitettava raha pyritään haalimaan hallinnon paisuviin kuluihin.

Olen saanut lukemattomia yhteydenottoja tämän asian tiimoilta ja poikkeuksetta jokaisessa on ollut huoli siitä että miten yhteydenottaja pystyy tulevaisuudessa liikkumaan, koska vammaispalvelu on yllättäen katkaissut kuljetuspalvelun ja siis vedoten juurikin tuohon vammaisen ihmisen kuljetuspalvelun kriteeriin, ihminen joka on vuosia käyttänyt kuljetuspalvelua päästäkseen asioimaan vaikka pankkiin, onkin muuttunut sosiaalityöntekijän päätöksellä huomattavasti parempaan kuntoon ja näin ollen ei ole enään oikeutettu kuljetuspalveluun.

Tätä tapahtuu ihan ympäri Suomea ja onkin merkille pantavaa että juuri kuljetuspalvelu on se kohde mistä säästetään, vaikka samainen vammaispalvelu päättää myös ihmisen henkilökohtaisesta avustajasta, mutta näihin ei juurikaan olla puututtu, ei ainakaan niin että avustajan tuntimäärää olisi vähennetty. 

Selkeä syy tälle on varmasti se, että mikäli avustajan tunteja vähennettäisiin, niin sen vaikutukset näkyisivät kohonneina terveydenhuolto kustannuksina, mutta kuljetuspalvelun vähentäminen ei tätä samaa ilmiötä aiheuta ja juuri siksi se on joutunut leikkausten kohteeksi.

Esimerkiksi Varha ( Varsinais-suomen hyvinvointialue ) on vähentänyt merkittävästi kuljetuspalvelua sillä perusteella, että hakija ei ole vaikeasti vammainen vaikka pelkkä vaikea vammaisuus ei ole kriteerinä riittävä perustelu kuljetuspalvelun eväämiselle. Mikäli ihminen ei pysty käyttämään julkista liikennettä esimerkiksi hahmotuskyvyn heikkouden takia ja hänellä olisi suuria vaikeuksia jäädä pois oikealla pysäkillä, niin tästäkin huolimatta tämä vamma ei itsestään riitä Varhan vammaispalveluille kuljetuspalveluiden myöntämiseen, vaikka vammaipalvelulain mukaan hän olisi siihen oikeutettu.

Tämä ei ole pelkästään Varhan tapa toimia, vaan poikkeuksetta kaikki hyvinvointialueet toimivat samoin. Voisi jopa sanoa että säästöjen toiveessa hyvinvointialueet ovat valmiita rikkomaan lakia tai vähintäänkin tulkitsemaan sitä omalla tavallaan, piittaamatta sen aiheuttamista seurauksista jotka pahimmillaan aiheuttavat syrjäytymistä heissä joiden kuljetuspalvelu on nyt lakkautettu.

Sairaaloiden lakkautus uhkaa potilasturvallisuutta.

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso ehdotti Helsingin Sanomiin antamassaan haastattelussa Käypä hoito suositusten muuttamista niin että se vastaisi paremmin sairaaloiden lakkauttamista ja hoidon kiirreellisyyttä, on täysin käsittämätöntä että maamme Sosiaali- ja terveysministeri haluaa politisoida käypä hoito suosituksen. Vaikka kyseinen suositus ei juurikaan puolueettomuutta edusta varsinkaan aivovammojen osalta niin tästäkin huolimatta kyseinen ehdotus ei herätä minussa lainkaan luottamusta siihen missä käsissä maamme terveyspolitiikka on.

Sairaalaverkkoa ollaan muuttamassa siten, että yöpäivystyksiä lakkautetaan useilla paikkakunnilla sekä niin sanottua raskasta ympärivuorokautista kirurgiaa vähennetään viidestä keskussairaalasta, tämä tarkoittaa muunmoassa sitä, että vaikean aivovamman saanut potilas joka vaatii leikkausta joudutaan pahimmillaan kuljettamaan useiden satojen kilometrien päässä olevaan päivystävään sairaalaan, tämä lisää merkittävästi vamman vakavuuden pysyvyyttä sekä lisää riskiä lisävammoille.

Sairaalaverkon uudistus tai paremminkin säästöt myös vähentää aivovammautuneen mahdollisuutta saada asianmukaista kuntoutusta, koska säästöjä haetaan myös sairaalan tukipalveluista kuten fysioterapiasta ja toimintaterapiasta, muutamia nyt mainitakseni. Koska aivovamman saaneen ihmisen toimintakyky on riippuvainen juurikin näistä tukipalveluista, johtaa niiden karsiminen vääjäämättä vammautuneen ihmisen oireiden pahentumiseen ja on omiaan aiheuttamaan lisää työkyvyttömyyttä.

On siis täysin järjen vastaista karsia maamme sairaaloiden toiminnasta tai päivystyksistä, koska niillä aiheutetaan vain lisäkustannuksia pitkälle tulevaisuuteen, myös ihmisen toimintakyvyn heikkeneminen johtaa kohonneisiin kustannuksiin, jotka tulevat heijastumaan hyvinvointialueen vammaispalveluiden alaisuudessa olevien palveluiden kuormittumiseen.

Kaiken kaikkiaan jo tehtyjen sosiaaliturvan leikkaukset ja tulevat eläkeleikkaukset sekä tämä sairaalaverkon säästötalkoot johtavat siihen, että valmiiksi heikossa asemassa olevat ihmiset tulevat kärsimään kohtuuttomasti ja varmasti osa ajautuu täysin toimeentulotuen sekä ruoka-avun tukien piiriin, tämäkö on se mitä maamme hallitus oikesti haluaa? Miksi ei nähdä sitä todellista hätää mikä osaa kansasta kohtaa päivittäisessä arjessaan, miksi pitää jopa tahallisesti lisätä inhimillistä kärsimystä ja häpeää?

Ehdotankin hallitukselle perääntymistä näistä leikkauksista jotka osuu pahiten vammautuneisiin ja sairastuneisiin ihmisiin ja ottavan säästöt sieltä jossa löyhää rahaa on, sitä ei ole ainakaan sairaalaverkossa, ei tukipalveluissa eikä varsinkaan sosiaalituissa. 

Nico Ojala

Kokemustoimija, blogisti / kirjailija ja valokuvaaja.

Vammautuneet ja sairastuneet eivät tarvitse ihmisoikeuksia.

 Työskentele tai elä köyhänä.

Olen nyt kuukauden verran keskustellut Facebookissa hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista ja sen vaikutuksista vammautuneisiin kuin sairastuneisiin, keskustelijoina on pääasiallisesti ollut Perussuomalaisten, mutta myös muiden hallitus puolueiden kannattajia. Vain murto-osa näitä kommenteista on ollut myötätuntoisia siihen huoleen jonka olen nostanut esille, sen sijaan valtaosa on todella julmia ja suorastaan äärimmäistä ajattelua edustavia kommentteja.

Mitä sitten olen tuonut esille noissa lukuisissa keskusteluissa?  Olen ollut huolissani hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista ja sen vaikutuksista vammautuneisiin ja sairastuneisiin joiden työkyky on joko kokonaan tai osittain menetetty. Nämä leikkauksethan vaikuttavat hyvin laajalla alalla erinnäisiin tukiin joita ihan perus sosiaaliturvan päälle maksetaan.

Näitä tukia on muunmoassa työttömyysturvan lapsikorotus, työttömyysturvan suojaosuus ja esimerkiksi asumistuen suojaosuus sekä asumistuen omavastuuosuus joka nousee 42% aina 50%. Pahimmillaan yhteenlaskettu rahallinen vaikutus näiden leikkausten johdosta saattaa olla jopa 400-500€ kuukaudessa, joten mistään pienestä leikkauksesta ei todellakaan ole kyse. Leikkauksia tai paremminkin heikennyksiä tehdään myös toimeentulotukeen ja tarkemmin harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen, tällä harkinnanvaraisella tuella on voitu esimerkiksi kustantaa lapsen harrastutoimintaa.

Muita leikkauksia joita hallitus tekee on esimerkiksi lääkkeiden omavastuuosuuden nosto, mutta myös sairaanhoidon vuosimaksukattoa korotetaan, se ei toki suoraan ole hallituksen tekemää vaan hyvinvointialueiden toimesta tehtävää säästöä.

Millä tavalla nämä leikkaukset sitten vaikuttaa vammautuneen tai sairastuneen elämään, niin esimerkiksi vammautunut joka rajoittuneen työkykynsä johdosta pystyy tekemään vain osa-aikatyötä tulee menettämään sovitellun päivärahan suojaosuuden 300€, siis summan jonka sai vielä hetki sitten tienata ilman että sillä olisi ollut vaikutusta työttömyysturvaan, nyt kun tuo suojaosuus poistui, niin jokainen ansaittu euro pienentää työttömyysturvaa 0.50 sentillä. Selkeyttämisen takia voidaan sanoa että jos vammautunut tienaa kuukaudessa 600 euroa, pienenee hänen työttömyysturvansa 300€. Kuulostaa kuitenkin siltä ettäkäteen jää vielä sentään jotain, mutta totuus on hieman toinen, sillä asumistuen leikkaukset ja suojaosuuden poisto huolehtii siitä ettei vammautuneelle tai sairastuneelle jää juuri mitään ansaitusta palkasta.

Työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto tarkoittaa sitä, että jos työttömällä tai osa-aikatyötä tekevällä ihmisellä on alaikäisiä huollettavia lapsia niin hän on ennen saanut 130-240€ kuukaudessa riippuen lasten määrästä, nyt kun tuo lapsikorotus leikkaantuu kokonaisuudessaan pois on tällä suuri vaikutus lapsiperheiden toimeentuloon ja useat laskelmat toteaa, että lapsiperheköyhyys tulee lisääntymään Suomessa 20 000 - 25 000 lapsiperheellä näiden leikkausten takia.

Asumistuen leikkaukset joista jo aikaisemmin mainitsin pienentää maksettavaa asumistukea merkittävästi ja johtaa siihen että jo entuudestaan pienentyvät etuudet heikentävät vuokranmaksukykyä. Pahimmillaan ihminen joutuu etsimään halvempaa asuntoa tai muuttamaan täysin eri paikkakunnalle. Tutusta ympäristöstä muuttaminen tarkoittaa myös yleensä tukiverkon menettämistä, tai pahimmillaan lapsen koulun vaihtoa ja näin myös lapsen ystäväpiirin vaihtoa. Tämä  ei voi olla ainakaan lapsen etu.

Näillä sosiaaliturvan leikkauksilla saattaa olla myös vaikutusta henkilökohtaisen avustajan työskentelyyn, koska jos avustaja on työtön ja on saanut aikaisemmin soviteltua päivärahaa niin nyt hänen toimeentulonsa heikkenee merkittävästi ja mikäli tunteja on vain muutamia viikossa, ei avustajalle todellisuudessa jää enään mitään tuloa tehdystä työstä, kun tuloista lasketaan pois matkakulut ja asumistuen leikkaukset.

Eli lyhykäisyydessään tätä olen tuonut esille näissä keskusteluissa ja vastaanotto on ollut todella kylmää, vähättelevää ja suorastaan loukkaavaa.

Mene sinä kommonisti töihin äläkä valita.

Väliotsikoksi valitsin yhden kommentin jonka eräs keskustelija minulle laittoi, kun kerroin että olen huolissani vammautuneista ja sairastuneista ihmisistä jotka eivät tule selviämään näistä sosiaaliturvan leikkauksista vaan ajautuvat toimeentulotuen asiakkaiksi. Tämä on mielestäni ihan aiheellinen huoli ja tätä tulee varmasti myös tapahtumaan.

Mitä enenmmän puolustan, sitä rajummaksi kommentit käyvät, kommentointiin osallistui myös eräs kansanedustaja joka loppujen lopuksi esti minut, kun kysyin häneltä mahdollisuutta toimia henkilökohtaisen avustajan tuuraajana kun sosiaaliturvan leikkaukset vievät avustajalta työt? Ilmeisesti kysymys ei ollut mielekäs, tai sitten totuus leikkauksista ei vain ole hänelle vielä valjennut.

Lukuisten kommenttien lopputulos oli se että vammautuneet ja sairastuneet ovat vain pelkkiä sosiaalipummeja ja vapaamatkustajia joiden kuuluukin tippua toimeentulotuen asiakkaiksi, tätä näkemystä minä en voi missään määrin hyväksyä, en edes huumorimielessä, on todella loukkaavaa ajattelua, että me joiden työkyky on menetetty ja näin myös meidän normaali ansaitsemistapa elannolle on vaikeutunut, niin me olemme jotain pummeja ja loisia joiden ei kuuluisi puhua asioistaan mitään vaan olla vain hiljaa.

On kun laittaisi bensaa liekkeihin kun minua käsketään olemaan hiljaa vammautuneiden ja sairastuneiden asioista, sitä ei tule tapahtumaan ja sen olen myös näille keskustelijoille tuonut esille. 

En kertakaikkiaan voi ymmärtää sellaisen ihmisen ajatusmaailmaa, joka sanoo että jos ihminen ei pysty tekemään työtä täysipäiväisesti, ei hänen kuulu saada mitään tukia, korkeintaan toimeentulotukea eikä edes sitäkään mielellään. Aivain kuin me vammautuneet ja sairastuneet olisimme jotain pohjasakkaa tässä yhteiskunnassa, eikä meillä ole mitään perusoikeuksia, ei vähäisintäkään.

Se mikä tästä asiasta tekee minulle niin henkilökohtaisen on se, että olen tehnyt työtä reilut kahdeksan vuotta vammautuneiden ja sairastuneiden asioiden parantamiseksi, siinä apuna on ollut myös Perussuomalaisten puolue ja heidän muutama kansanedustaja, nyt tuo puolue on kääntänyt täysin selkänsä meille ja vienyt meidän viimeisetkin kunnian rippeet näillä teoillaan.

Olen vanhana yrittäjänä tottunut siihen että aina kaikki ei mene kuten on ajateltu tai sovittu, mutta tämän kaltainen toiminta jota Perussuomalainen puolue nyt harrastaa ei kuulu mihinkään tuntemaani kategoriaan vaan edustaa täysin minulle vierasta vammautuneiden ja sairastuneiden halveksuntaa.

Tämä ei jää tähän, enkä minä luovuta. Olen tottunut saamaan kuraa niskaani joten antaa tulla vaan, katsotaan mihin olette valmiita, alemmas ette voi meitä enää laittaa ettekä haukkua. Vielä tulee aika jolloin teidän teot puntaroidaan ja mikäli jostain syystä olette unohtaneet nämä toimenne ja hakkumisenne, niin minä  olen paikalla teitä siitä muistuttamassa. Minä muistutan teitä koko tämän vaalikauden, kestää se sitten täydet neljä vuotta tai lyhyemmin. Minä olen paikalla.

Nico Ojala

Kokemustoimija, kirjailija blogisti , valokuvaaja ja piikki lihassa.