Vakuutusetsivä tuhoaa elämän.

Vakuutusetsivän vakuutuspetos.

Useat ovat kuulleet sanan vakuutusetsivä, mutta mikä tämä vakuutusetsivä on ja mikä hänen pääsääntöinen tehtävä on vakuutusyhtiössä ja vakuutusasiassa? Suomessa toimii noin 35 poliisitaustaista vakuutusetsivää sekä joitain yksityisiä toimijoita, eli ihan tarkkaa määrää on vaikea saada selville. Näiden vakuutusetsivien varsinainen työtehtävä on selvittää onko vakuutustapahtumassa syytä epäillä tekaistua korvaushakemusta esimerkiksi itse poltetulla autolla tai jollain muulla itse aihetetulla toimenpiteellä.

On varmasti oikeutettua että vakuutusetsivät selvittävät juuri tämän kaltaisia vakuutustapahtumia, jotta maksamamme vakuutusmaksut ei nousisi aivan kohtuuttomiksi. Toinen hyvä puoli vakuutusetsivissä on varmasti niiden pelote, tämä pelko tulla vakuutusetsivän tarkkailtavaksi vähentää halua yrittää tehdä mitään vakuutuspetosta. Joten tässä mielessä ymmärrän vakuutusetsivien tarpeellisuuden.

Valitettavasti näitä vakuutusetsijöitä käytetään myös tilanteisiin, joissa vakuutuksen ottaja on esimerkiksi vammautunut auto-onnettomuudessa tai työtapaturmassa ja saanut sellaisia vammoja jotka haittaavat normaalia arkea mutta jotka ei näy välttämättä päällepäin. Joten on varmasti aiheellista kysyä, että onko näillä vakuutusetsijöillä jotain lääketieteellistä koulutusta tai oiretuntemusta esimerkiksi fatikista, hahmotuskyvyn heikkenemisestä ja miten ne näkyvät vammautuneen arjessa? Minkä asteinen koulutus tarvitaan, että kohdehenkilön muutaman päivän seuranta riittää toteamukseen, että kohdehenkilö ei voi olla vammautunut? Mikä on työntilaajan, tässä tapauksessa vakuutusyhtiön ja tehtävän toteuttajan eli vakuutusetsivän vastuu näissä asioissa?

Kuvitellaan tilanne jossa ihminen on saanut aivovamman auto-onnettomuudessa, vamman laatu on vaikea ja haittaa merkittävästi vammautuneen arkea. Voimakkaimmat oireet ovat väsyvyys, muistiongelmat, näköhäiriöt, rationaalisen ajattelun ongelmat ja vaikka ääniyliherkkyys, Vammautunut pystyy kuitenkin liikkumaan jonkin matkan ilman apuvälineitä ja kayttämään julkisia kulkuvälineitä, mikäli pääsee istumaan matkan ajaksi. Hoitavan lääkärin ja moniammatillisen kuntoutustiimin lausuntojen perusteella vammautunut on täysin työkyvytön sekä hänen toimintakyky on merkittävästi alentunut, hänelle suositellaan avustajaa mutta sitä vammautunut ei ole vielä etsinyt.

Vakuutusyhtiö toteaa, että vammautunut on saanut vain lievän aivovamman ja kuntoutunut siitä, vakuutusyhtiö toteaa lausunnossaan että henkilö kärsii post-traumaattisesta tressireaktiosta auto-onnettomuuden johdosta joka ei auheuta merkittävää haittaa hänen arkeensa. Näin ollen henkilö on täysin työkykyinen eikä täten oikeutettu mihinkään vakuutustapahtuman alaisiin korvauksiin.

Vammautunut vie asian oikeuteen syy-yhteyden ja työkyvyttömyyden osalta, oikeudenkäyntiä odotellessa vakuutusyhtiö palkkaa vakuutusetsivän seuraamaan vammautunutta ja kirjaamaan hänestä kaikki havainnot. Poliisitaustainen vakuutusetsivä ryhtyy toimeen ja seuraa vammautunutta kaikkialla muualla paitsi yksityisissä tiloissa. 

Vakuutusetsivä kirjaa seuraavat havainnot:

Päivä 1.       Kohdehenkilö kävelee pihalla odottavaan taksiin ja avaa itse taksin oven.

                    Taksi jättää kohdehenkilön piipaatien varteen ja henkilö kävelee sisään rakennukseen.

                    Kohdehenkilö tulee ulos noin tunnin kuluttua ja kävelee jälleen pihalla olevaan taksiin.

                    Taksi ajaa kohdehenkilön kotiin ja henkilö kävelee itse sisään.

                    Ei muuta havaintoa.

Päivä 2.       Noin kello 10, kohdehenkilö kävelee itsenäisesti bussipysäkille ja nousee linja-autoon.

                    Henkilö jää pois linja-autosta ja kävelee ison ruúokakaupparyhmän liikkeeseen, seurataan hohdehenkilöä kaupassa. Henkilö ottaa itse ostokset hyllystä ja maksaa ostokset pankkikortilla, hän myös itse pakkaa ostokset ja kantaa ostoskassia oikealla kädellä.  Henkilö kävelee bussipysäkille ja nousee linja-autoon. Henkilö jää pois kotinsa lähellä olevalla pysäkillä ja kävelee kotiin, kantaa ostoskassia nyt vasemmalla kädellä.  Kohdehenkilöstä otettu noin kymmenen valokuvaa.  Ei muuta havaintoa tältä päivältä.  

Päivä 3.         Ei havaintoa kohdehenkilöstä.      

Päivä 4.        Kohdehenkilö tulee ulos kello 09.55. Kävelee läheiseen puistoon ylittäen tien valo-ohjatun suojatien kohdalta. Kävelee puiston hiekkapolkua pitkin hitaasti ja jää istumaan penkille, keskustelee aiemmin penkillä istuneen mieshenkilön  kanssa.   Otetaan kuvia tilanteesta. Henkilö lähtee kävelemään ja palaa takaisin kotiin kello 11.40. Ei muuta havaintoa tältä päivältä.

Lopetetaan seuranta todisteiden saannin johdosta.

Vakuutusyhtiö  tarkistaa raportin ja valokuvat, vakuutusyhtiö toteaa  todisteiden riittävän näyttämään toteen, että henkilö on täysin toimintakykyinen. Asia etenee oikeuteen ja tuolloin myös vammautuneelle selviää että häntä on seurattu ja valokuvattu neljän päivän ajan. Oikeudessa vammautuneelta kysytään mihin hän on mennyt taksilla ja kuinka hän voi käydä kaupassa tai puistossa kävelemässä jos hänellä on kerta aivovamma? 

Vammautunut tietää kertoa, että hän käy fysioterapiassa ja kulkee matkat aina taksilla. Puistossa hän käy kävelemässä, mutta joutuu istumaan välillä penkille. Kauppareissut hän tekee mahdollisuuksien mukaan aamupäivisin, koska silloin kaupassa on vähiten ihmisiä eikä näin ollen meteli häiritse häntä niin paljon.

Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan usko vammautuneen kertomusta ja vetoaa vakuutusetsivän antamaan lausuntoon jossa todetaan, että kohdehenkilö liikkuu yksin, pystyy ylittämään kadun itsenäisesti ja pystyy avaamaan niin auton oven kuin asunnonoven. Kohdehenkilö on toimintakykyinen ja kävelee suoraan, ei viitteitä vammasta.

Oikeus tekee päätöksen ja asia päätyy vammautuneen hyväksi, vakuutusyhtiö on tyytymätön oikeuden päätökseen ja tekee valituksen Hovioikeuteen. Tätän oikeuden antama päätös ei ole lainvoimainen ja vammautunut joutuu odottamaan useita kuukausia tai jopa vuosia että asiaa käsitellään uudelleen. Samalla vammautunut joutuu koko ajan miettimään seurataanko häntä ja uskaltaako hän tavata esimerkiksi ystäviään tai käymään kaupassa? Koko vakuutusetsivä asiasta on merkittävää haittaa vammautuneelle ja hän kärsii sen johdosta ahdistuksesta.

Millä oikeudella vakuutusetsivä voi julistaa kohdehenkilön toimintakykyiseksi vain muutaman seurantakerran jälkeen? Onko vakuutusetsivällä niin paljon tietoa eri vammojen aiheuttamista toiminnanhäiriöistä, että tämä pystyy diagnosoimaan kohdehenkilön jo pelkän näkemisen perusteella?

Mielestäni myös vakuutusetsivillä pitäisi olla toteen näyttämisvelvollisuus sekä heidän tulisi antaa lausunnot valaehtoisesti, tällä tavalla voitaisiin estää vakuutusetsivien ylisuuri rooli vakuutustapahtumissa sekä pienentää vakuutusetsivien aiheuttamaa haittaa ja traumaa.

Mikäli vakuutusetsivä laatii lausunnon vakuutusyhtiölle kohdehenkilöstä ja vakuutusyhtiö saa lausunnon perusteella oikeudetonta taloudellista hyötyä, tulisi vakuutusetsivä asettaa syytteeseen vakuutuspetoksesta tai sen yrityksestä. Aivan kuin kohdehenkilökin asetetaan mikäli hän todellisuudessa yrittäisi valheellisesti saada aiheetonta korvausta vakuutustapahtumalla.

Ei pitäisi olla niin, että vakuutusyhtiö ja heidän käyttämät asiantuntijalääkärit tai vakuutusetsivät eivä syyllisty vakuutuspetokseen vaikka rikoslaissa olevat petoksen tunnusmerkistöt täyttyisi. Ensiksi, ei voi olla niin että vain vakuutuksen ottaja voisi syyllistyä petokseen. Toiseksi, ei ole olemassa lakia joka vapattausi vakuutusyhtiön tai heidän käyttämät asiantuntijat rikoslain vastuusta eikä myöskään korvausvelvollisuudesta henkisestä kärsimyksestä.

Tämä kirjoitus ei ole kenestäkään yksittäisestä ihmisestä, vaan edustaa niitä kaikkia jotka ovat joutuneet vakuutusyhtiön palkkaaman vakuutusetsivän kohteeksi aiheetta ja joutuvat siitä kärsimään kohtuuttomasti.

Nico Ojala

Aivovammaliiton kokemustoimija

nico.ojala72@gmail.com

                    

Uusi vammaispalvelulaki ei toimi.

 Sosiaali- ja terveysvaliokunnan rikkinäinen puhelin.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on ryhtymässä käsittelemään uutta vammaispalvelulakia, asia on tärkeä ja varmasti tervetullut, onhan vanha laki peräti vuodelta 1987 eikä varmasti enään täytä kaikkia tämän päivän tarpeita. Toinen hyvä asia lakiuudistuksessa on se, että nyt vammaispalvelulakiin yhdistetään myös kehitysvammalaki joka on ollut omana kokonaisuuteta tähän päivään saakka ja näin myös aiheuttanut sekaannusta kumpaa lakia milloinkin pitäisi tulkita. Tulevaisuudessa siis meitä vammautuneita ja vammaisia kohdellaan saman lain nojalla. Tähän kaikki hyvä sitten loppuukin.

Uudessa laissa on lukemattomia valuvirheitä ja selvästi niin Sosiaali- ja terveysministeriössä kuin Sosiaali- ja terveysvaliokunnassakin on ollut rikkinäinen puhelin, koska vammaisjärjesttöjä ei ole kuultu tarpeeksi tai heidän toiveitaan sekä kannanottoja ei ole ymmärretty riittävällä vakavuudella uuden lain valmistelussa. 

Itse vammautuneena tarvitsen kunnan vammaispalveluita ja nämä kaikki palvelut pohjautuvat voimassa olevaan vammaispalvelulakiin. Toki vanhassa laissa on myös lukematon määrä ongelmia eikä se tunnista kaikkia avuntarpeita tai vammoja joten siinä mielessä lain uudistus on varmasti paikallaan, mutta vanha laki on taannut vammautuneelle tai vammaiselle mahdollisuuden maksuttomaan palveluun, liikkumiseen kuljetuspalvelujen avulla ja saada palkkaa työtoiminnasta jolla vammautunut tai vammainen on saanut tunteen kuuluvansa johonkin. Nyt tämä kaikki on muuttumassa.

Uuden lain myötä vammautuneista ja vammaisista ollaan tekemässä ilmaista työvoimaa niin kunnille kuin yksityisille yrityksillekkin. Vammaispalvelujen alainen työtoiminta on tähän asti perustunut siihen periaatteeseen, että tehdystä työstä on saatu päiväkohtainen korvaus joka on vaihdellut aina 6 ja 12 euron  välillä, riippuen onko työnantaja maksanut matkat sekä lämpimän aterian. Tämä raha on jäänyt vammautuneen tai vammaisen käytettäväksi hänen itse katsomaansa tarpeeseen. 

Nyt tämä työnantajan maksu ollaan muuttamassa vapaaehtoiseksi ja jos työtoiminnasta jotain jatkossa maksetaan joutuu vammautunut tai vammainen maksamaan tienaamastaan rahasta esimerkiksi lääkkeet, edunvalvojan, vaatteet ja hygieniatuotteet. Koska vammaispalvelut on perustunut lähtökohtaisesti maksuttomuuteen, on aivan järjetöntä ajattelua kirjata uuteen vammaispalvelulakiin pykälä joka määrää vammautuneen tai vammaisen itse maksamaan tarvitsemistaan palveluista.

Uusi vammaispalvelulaki syöksee vammautuneet ja vammaiset maksuvaikeuksiin, koska ennen vammautuneelle tai vammaiselle jäi omaa rahaa käytettäväksi joitain satoja euroja kuukaudessa, nyt uuden lain myötä kaikki hänen tarvitsemansa palvelut muuttuvat maksullisiksi ja koko kuukauden tulot ja menot painuu jopa pakkasen puolelle. Toisin sanoen jatkossa vammautunut tai vammainen velkaantuu joka kuukausi joitakin kymmeniä tai jopa satoja euroja riippuen mitä palveluita hän joutuu käyttämään.

Ei voida sanoa että uusi vammaispalvelulaki olisi missään määrin parempi kuin vanha, eikä se todellakaan motivioi yhtään vammautunutta tai vammaista osallistumaan kuntouttavaan toimintaan, koska kaikesta joutuu jatkossa maksamaan. 

Olen usein ihmetellyt, miksi aina heikoimmassa asemassa olevat joutuvat maksajiksi? Tätä on varmasti aiheellista kysyä jos mietitään mitä uusi vammaispalvelulaki tekee niille perheille jossa on vammautunut tai vammainen lapsi. Tässä tapauksessa edellä mainittu esimerkki on vielä lasten leikkiä ja nappikauppaa maksettavaksi koituvista summista puhuttaessa.

Perhe jossa on esimerkiksi juuri koulunsa aloittava vammautunut tai vammainen lapsi ja hänelle halutaan esimerkiksi aamu- ja iltapäiväkerhoa koulupäiviin, koska vanhemmat ovat töissä. Vanhan lain mukaan lapselle kuuluisi ilmainen kuljetus kouluun sekä tässä tapauksessa myös aamu- ja iltapäiväkerhoon. Vaan eipä kuulu enään.

Koska Suomessa aamu- ja iltapäiväkerho on ollut maksuttomia ensimmäisen ja toisen luokan lapsille sekä siitä ylöspäin mikäli lapsella on erityishuolto (EHO) päätös tehtynä, nyt tämä maksuttomuus poistuu kokonaan uuden lain myötä, siis myös ensimmäisen ja toisen luokan lapsilta ja näin myös EHO:n tuoma maksuttomuus poistuu. Tämä tarkoittaa merkittävää menoerää vammautuneen tai vammaisen lapsiperheen arkeen, menoerä saattaa nousta jopa 160€ kuukaudessa.

Uusi laki poistaa myös loma-ajan ateriahuollon maksuttomuuden, tästä saattaa koitua kustannuksia noin 180€ kuukaudessa, ateriahuoltoa on käytetty esimerkiksi lapsiperheissä kesälomien aikana. Eli esimerkiksi kesäloman ajalta maksua saattaa koitua yhteensä noin 400€ . Myös kuljetukset moniammatillisen tuen palveluihin muuttuvat maksullisiksi ja tähän on kaavailtu noin 4€ omavastuuta per suunta.

Suurin korotus tulee jatkossa niille perheille joissa vammautunut tai vammainen lapsi asuu kodin ulkopuolisessa asumisyksikössä, uuden lain mukaan vanhemmat ovat elatusvelvollisia ja vastaavat lapsen tarvitsemasta hoidosta. Tämä tarkoittaa, että perhe joutuu maksamaan jopa 1800€ kuukaudessa lapsen hoidosta. Vanha laki on kuitenkin lähtenyt ajatuksesta, että vammautuneen tai vammaisen tarvitsemat palvelut ovat ilmaisia ja näin ne olisi myös tähän uuteen lakiin pitänyt kirjata.

Toisin sanoen, täysi-ikäinen vammautunut tai vammainen joka asuu itsenäisesti tai asumisyksikössä joutuu uuden lain mukaan maksamaan kaiken elämisen itse ja tekemään vielä työtä ilman palkkaa. Päiväkoti ikäisen tai alakouluikäisen vammautuneen tai vammaisen lapsiperheen menot nousevat muutamasta kymmenenstä eurosta aina yli kahteen tuhanteen euroon.

Tämä on arvovalinta arvon sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet, joko te ajatte vammautuneet, vammaiset ja heidän huoltajat tilanteeseen jossa heidän täytyy miettiä miten lastaan tai läheistää pystyy enään jatkossa hoitamaan, pystyykö tulevaisuudessa vammautunutta tai vammaista lasta käyttämään välttämättömässä kuntoutuksessa tai moniammatillisessa palvelussa, jotta rahat riittävät ruokaan ja laskuihin.

Uusi vammaispalvelulaki on lähtökohtaisesti hyvä, mutta säilyttäkää vanhan lain maksuttomuus tai jättäkää uusi laki tekemättä.

Nico Ojala

Aivovammaliiton kokemustoimija

nico.ojala72@gmail.com

Omaishoitoa ei arvosteta.

 Harmonisointi vie viimeisetkin tuhkat pesästä.

Hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa tammikuun ensimmäisenä päivänä ensi vuonna on monessa aluevaltuustossa kova tarve harmonisoida omaishoidon tuen määrää. Tämä tarkoittaa tarkemmin sitä, että kaikille omaishoitajille maksettaisiin saman suuruista korvausta. Valitettavasti tämä harmonisointi tarkoittaa myös sitä, että omaishoidon kriteerit tullaan yhdenmukaistamaan sekä tiekentamaan mahdollisimman kovaksi ja tämän johdosta merkittävä osa nykyisistä omaishoitajista tulevat tippumaan koko tuen ulkopuolelle.

On hyvä huomata samalla,  nyt kun omaishoitajien saamaa korvausta harmonisoidaan niin valitettavasti vähemmälle huomiolle jäänyt hyvinvointialueiden johtajien palkkioista sopiminen on samaan aikaan käynissä useassa eri hyvinvointialueella. Esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueen johtajalle on asetettu palkkiomääräksi peräti 17 800€ kuukaudessa. Koko Suomen palkkiomäärät vaihtelee tilastojen mukaan 12 500 - 17 800€ välillä, eli Varsinais-Suomi maksaa suurinta palkkiota koko Suomen mittapuulla.

Suomessa toimii Kuntaliiton tilastojen mukaan noin 50 600 omaishoitajaa jotka saavat työstään omaishoidon korvauksen, todellisuudessa omaishoitajia on kuitenkin  liki kymmen kertainen määrä, nämä hoitajat huolehtii ja hoitaa omaistaan ilman korvausta joko palkkatyön ohella tai jättäytyneenä työelämän ulkopuolelle jotta he pystyisivät hoitamaan omaistaan kotona. Hoidettava ei aina ole ikäihminen kuten monesti luullaan tai media antaa ymmärtää, peräti 18% hoidettavista on alaikäisiä eli liki 8000 alaikäistä omaishoidettavaa. 

Näitä alaikäisiä omaishoidettavia on arvioitu tähän päivään asti omalla toimintakyky mittarilla, jonka tarkoituksena on ollut selvittää lapsen tai nuoren tarvitsema hoidon ja valvonnan määrä, sekä esimerkiksi lääkitykseen liittyvät toimenpiteet. Valitettavasti nyt käynnissä oleva harmonisointi muuttaa tätä arviota vastaamaan enemmän ikäihmisten hoidontarvetta ja tämä tarkoittaa automaattisesti, että hyvin suuri määrä lapsen tai nuoren omaishoitajista tippuu tuen ulkopuolelle.

Mitä sitten ikäihmisen hoidontarvemittaus tarkoittaa ja miksi kyseinen mittausmenetelmä ei sovellu lapselle tai nuorelle? Ikäihmisten hoidontarvearvio pohjautuu pääsääntöisesti muistiin ja liikkumiseen eikä tällä mittarilla voida mitenkään mitata esimerkiksi NEPSY lapsen valvonnan tarvetta.

Koska omaishoidontuki ja sen maksaminen on perustunut kolmeen eri vaativuusluokkaan. Mitä vaativampaa hoitoa, sitä suurempi korvaus. Tällä hetkellä omaishoidontuki on minimissään 423.61€ kuukaudessa miinus verot ja suurin mahdollinen omaishoidontuki on 847.22€ kuukaudessa, tätä tukea maksetaan erittäin vaativassa omaishoidossa jossa hoidettava on käytännössä täysin avustettava.

Tällä hetkellä omaishoidontuki on perustunut kunnan omaan harkintaan, eli kunnan maksama omaishoidontuki on saattanut olla merkittävästi suurempi kuin lain määrittelemä minimi määrä, myös maksuluokka on ollut kunnan harkinnan varassa. Nyt tämä kaikki on muuttumassa hyvinvointialueiden säästöjen takia, vaikka hyvinvointialueet kutsuvat tätä koko asiaa harmonisoinniksi niin todellisuudessa kyseessä on raaka säästötoimenpide joka kohdistuu jälleen hauraassa asemassa olevien ihmisten maksettavaksi.

Kuten alussa kirjoitin niin hyvinvointialueet yhdenmukaistavat tai harmonisoivat omaishoidon kriteerejä ja maksatusta, tämä tarkoittaa todellisuudessa kriteerien kiristämistä ja omaishoidontuen laskemista minimimäärään. Jos nyt omaishoitaja on saanut esimerkiksi korotettua omaishoidontukea 650€ kuukaudessa, niin ensi vuoden alusta hänen tuki tippuu alimpaan luokkaan, eli omaishoitajan tuki pienenee yli 200€ kuukaudessa tai pahimmassa tapauksessa hän tippuu koko tuen ulkopuolelle koska kriteerit eivät enään täyty.

On aivan järkyttävää ajatella, että hyvinvointialueen johtaja saa kuukaudessa jopa enemmän kuin mitä omaishoitaja tienaa 3,5 vuoden aikana. On varmasti aiheellista kysyä kumpi tekee tärkeämpää työtä ja kummalle tulisi maksaa myös korkeampaa palkkaa.

Tähän kaikkeen kun lisätään vielä uusi vammaispalvelulaki joka astuu voimaan lähiaikoina niin ei voi muuta kuin ihmetellä missä on ihmisten arvostus ja eikö vammautunut tai sairas ihminen enään merkitse mitään maamme päättäjien ja hyvinvointialueiden edustajien mielestä? 

Tästä uudesta vammaispalvelulaista kerron seuraavassa blogissa enemmän.

Nico Ojala

Aivovammaliiton kokemustoimija

nico.ojala72@gmail.com

Puolueettoman lääkärilausunnon metsästys.

 Onko syy-yhteys ainoa tekijä?

Olen tässä viimeisen seitsemän vuotta yrittänyt ymmärtää niin vakuutusyhtiöiden kuin vastavuoroisesti kunnallisen ja yliopistollisen sairaanhoidon lausuntoja, niin vammamekanismista kuin syy-yhteyttä syntyneisiin vammoihin. Tästä kokonaisuudesta ei voi tietenkään unohtaa ensihoito henkilöstöä tai poliisia jotka yleensä ensimmäisenä on tapahtuma paikalla ja kirjaavat omiin tietoihinsa tapahtumat ja vammautuneen voinnin.

Yleensä tämän kokonaisuuden pitäisi toimia joustavasti ja mahdollisimman nopeasti, jotta vammautunut saa asianmukaista hoitoa ja hänet päästään diagnosoimaan oikein. Näin ei vain aina valitettavasti ole, koko hoitoketju tuntuu olevan rikki ja ongelmat tuntuvat ekponentiaalisesti kertaantuvan aina loppua kohti kunnes vakuutusyhtiö ei näe enään syy-yhteyttä tai pahimmassa tapauksessa koko vammautuneen oireet katsotaan toiminnallisiksi, koska kirjaukset koko vamma alkuhetkestä aina korvauksen hakuun saakka on puutteelliset ja täynnä epämääräisiä lausuntoja.

En missään tapauksessa ole tässä puolustamassa vakuutusyhtiöitä, mutta haluan avata tätä kokonaisuutta myös perusterveydenhuollon ja yliopistollisen sairaanhoidon osalta. Jos tapaturman alkuhetkestä saakka olevat lausunnot ovat täynnä virheitä ja puutteellisesti täytettyjä, oli ne sitten poliisin raportteja tai ambulanssin henkilökunnan on vammautuneen hoito lähtenyt jo väärälle uralle. Toki asia ei ole aina näin musta valkoinen, mikäli sairaalan päivystyksessä on esimerkiksi aivovammoihin perehtynyt lääkäri tai ensiavun henkilökunta kirjaa potilastietoihin oikeita asiota, saattaa vammautuneen hoito muuttaa suuntaa, verrettuna siihen lähtötilanteeseen jonka ambulanssin henkilökunta on kirjannut ja ennakkoilmoittanut päivystykseen.

Tämä ensitietojen vajavainen kirjaamattomuus ja siitä johtuva väärälle polulle suuntautuvat hoidolliset toimenpiteet saavat aikaan sen, että vakuutusyhtiöiden tarkastelema syy-yhteys häviää tai ainakin sitä ei nähdä kokonaisuutena syntyneisiin vammoihin, vaan vammojen syytä ryhdytään etsimään menneisyydestä, tällöin vakuutusyhtiöt etsivät kaiken mahdollisen tapahtuman joka voisi selittää vammautuneen oireiston, siitäkin huolimatta vaikka vammautunut olisi ollut täysin terve ja toimintakykyinen ennen onnettomuutta tai tapaturmaa.

Koska ongelmat sairaanhoidossa ja varsinkin kokemus aivovammoista tai niskan retkahdusvammoista on todella sattumanvaraista terveydenhuollon päivystyksissä, johtaa se vääjäämättä hoidon viivästykseen ja nostaa merkittävästi todennäköisyyttä siihen, että vammautuneen oireisto jää ainakin osittain pysyväksi ja näin ollen myös hänen työkykynsä heikkenee siten, että hän ei tule välttämättä suoriutumaan ammattiaan vastaavista työtehtävistä. 

Koska työtapaturma- ja ammattitautilaki sekä vapaa-ajan tapaturmavakuutus lähtee siitä ajatuksesta, että tapaturmaan joutunut pyritään kuntouttamaan työkykyiseksi ja mikäli hän ei enään suoriudu oman ammattinsa vaativista työtehtävistä tulee hänet uudelleen kouluttaa toisiin tehtäviin työkokeilujen avulla. Tähän kun lisätään alkutilanne jossa puutteelliset kirjaukset vammautuneen tilasta tai vammamekanismista, saattaa ne jopa poistavat koko syy-yhteyden vakuutusyhtiön näkökulmasta.

Tämä johtaa siihen, että vakuutusyhtiöt katsovat, että korvausvelvollisuus ei täyty eikä vammautuneen toimintakyvyn heikkeneminen johdu sellaisista seikoista jossa vammautuneelle tarjottaisiin uudelleen koulutusta tai työkokeilua, tällöin vammautunut tippuu niin kutsutulle harmaalle alueelle, jossa hän on viranomaisten tiedoissa työkykyinen vaikka todellisuudessa hän on täysin työkyvytön. Suurin ongelma syntyy silloin, kun vammautuneelle osoitetaan työpaikka vastaanotettavaksi, mutta jos hän joko kieltäytyy siitä tai vammautunut ottaa paikan vastaan ja työnantaja toteaa että työntekijä ei suoriudu hänelle määrätyistä tehtävästä, johtaa tämä vammautuneen taloudelliseen ongelmaan TE-toimiston ja KELA:n tekemän karenssipäätöksen seurauksena.

Todennäköisyys periaate.

Koska syy-yhteyttä tarvitaan niin terveydenhuollossa, vakuutusyhtiöissä kuin työeläkeyhtiöissäkin, tulisi syy-yhteyden tulla selvästi esille aina kaikissa lääkärin tai muiden terveydenhuollon ammattilaisten tekimissä lausunnoissa, myös vammamekanismin tulisi kulkea syy-yhteyden rinnalla selkeyttämässä kokonaisuutta. Valitettavasti näin ei vain aina tapahdu ja se johtaa edellä kuvaamiini ongelmiin, tämän johdosta olisi aika ryhtyä miettimään eri vaihtoehtoja vammautumisen ja tapaturman yhteyden osoittamiseksi.

Mielestäni yksi varteenotettava vaihtoehto voisi olla suunnittelemani todennäköisyys arvio, tällä ohjelmalla arvioitaisiin vamman synnyn todennäköisyyttä tapahtuneeseen onnettomuuteen, lisäksi arviossa käytettäisiin täysin puolueetonta arviointiryhmää joka antaisi oman näkemyksensä vamman synnyn todennäköisyydestä, eli kyseessä olisi aivan uusi tapa ja nämä arviot eivät ottaisi kantaa vamman laatuun vaan pelkästään siihen, että voiko vamma syntyä sattuneesta tapaturmasta tai onnettomuudesta.

Itse todennäköisyys arvio-ohjelma olisi helppo luoda, koska sairaanhoidossa oleva data eri onnettomuuksista ja vammoista on jo olemassa, eli nämä tiedot laitettaisiin yhteen ja ohjelma arvioisi todennäköisyyttä vertailemalla eri vammamekanismejä sille syötettyyn tietoon. Tämän todennäköisyys arvio olisi oma kokonaisuus ja sen tukena olisi siis puolueeton arviointiryhmä joka antaisi samoilla tiedoilla arvion vamman todennäköisyydestä jolla itse todennäköisyys arvio-ohjelma on antanut.

Tätä suunnittelemaani todennäköisyys arviota käytettäisiin vain riita-asioissa joissa asiaa jouduttaisiin käsittelemään käräjäoikeudessa tai vakuutusoikeudessa. Tällöin käräjäoikeuden tai vakuutusoikeuden käytettävissä olisi yhteensä neljä eri arviota vammautuneesta, nämä neljä lausuntoa muodostuisivat hoitavan lääkärin arviosta, vakuutusyhtiön asiantuntijan lausunnosta, todennäköisyys arvio-ohjelman arvioinnista sekä arviointiryhmän arviosta. Näistä jokainen lausunto antaisi oman näkemyksensä siitä onko vamma voinut syntyä tapahtuneesta onnettomuudesta tai tapaturmasta, eli ne ei ottaisi kantaa vamman laatuun tai vaikeuteen. Näitä neljää lausuntoa vertailemalla saataisiin muodostettua kokonaiskuva vamman synnystä tai syntymättömyydestä.

Sen jälkeen kun todennäköisyys on todettu sitä voitaisiin pitää lainvoimaisena päätöksenä, jonka jälkeen alkaisi vamman oireiston arviointi ja haitta-asteen toteaminen, näillä tiedoilla vammautunut saisi oikeudenmukaisen päätöksen ja mahdollisuuden päästä esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle.

Olen tätä asiaa kehittänyt pitkään ja luulen että aika olisi kypsä sen esiin tuomiselle, toivon että saan mahdollisimman monta liittoa mukaan tämän asian kehittämiseen ja saisimme tämän yhdessä vietyä eteenpäin.

Nico Ojala

Aivovammaliiton kokemustoimija

nico.ojala72@gmail.com

Hyvinvointialueen hullut päivät.

 Terapiaa alehinnoin.

Nyt kun hyvinvointialueet on aloittamassa toimintaansa ja aluevaltuustot sekä aluehallitukset kokoontuvat miettimään rahoitusta ja toimintatapoja seuraaville vuosille on tärkeää muistaa päätösten seuraukset. Tämän sai kokea myös Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue tehdessään päätöstä palveluseteleiden uudelleen arvottamisesta. 

Koska hyvinvointialueiden yhtenä tehtävänä on turvata kansalaisille palvelujen riittävä saatavuus sekä palveluiden laadukkuus on vähintäänkin kohtuullista, että nämä päätökset perustuvat tehtyihin laskelmiin, vaikuttavuuteen, päätösten tulee olla myös tasapuolisia sekä ymmärrettäviä, ennen kaikkea koko konaisuus tulee pystyä perustelemaan.

Valitettavasti tämä kaikki meni pieleen Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen valtuustossa syksyllä 2022. Asioita salattiin, asioista puhuttiin muunneltua totuutta, laskelmat piilotettiin eikä vaikuttavuutta oltu selvitetty ja jos oli niin sitä ei huomioitu päätöksenteossa.

Mitä sitten Etelä-Pohjanmaalla tapahtui? Siitä seuraavaksi.

Palveluseteli on yksi tärkeimmistä hyvinvintialueen tuista, setelillä ihminen voi ostaa hänelle määrättyjä palveluita kuten: Puheterapiaa, fysioterapiaa, allasterapiaa, toimintaterapiaa ja esimerkiksi lymfaterapiaa. Palveluseteli on lähtökohtaisesti palveluntarjoajan taksan mukainen, eli kuntoutujan ei tarvitse maksaa terapiasta. 

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen aluevaltuusto kuitenkin teki päätöksen 12.9.2022 että palvelusetelin arvoa lasketaan 30% nykyisestä taksasta, toisin sanoen palveluntuottajien olisi pitänyt tiputtaa omia hintojaan merkittävästi, tai vaihtoehtoisesti heidän olisi pitänyt alkaa laskuttamaan asiakkaita heille määrätystä terapiasta, mukaan lukien myös lapsi asiakkailta, vaikeasti vammaisilta ja jopa muistisairailta asiakkailta. samassa päätöksessä aluevaltuusto päätti palveluntuottajille maksettavasta kilometrikorvauksesta joka päätöksen mukaan olisi jatkossa 0.84€ kilometri, mutta siirtymään käytetty aika jäisi palveluntuottajan itse maksettavaksi.

Koska valtaosa kuntoutuksista tapahtuu kouluissa, päiväkodeissa tai kuntoutujan omassa kodissa / hoitolaitoksessa tulisi palveluntuottajan maksaa työntekijälleen siirtymistä normaali palkka ja kilometrikorvaus, mutta hyvinvointialue maksaa tästä vain tuon 0.84€ kilometri. Koska Etelä-Pohjanmaa on suurilta osin maaseutua ja välimatkat pitkiä, tulee siirtymät viemään myös aikaa, tähän kun lisätään vielä välineistös pakkaaminen autoon, purkaminen ja jälleen pakkaaminen autoon saattaa tunnin mittainen kuntoutus viedä kolme tuntia kaikkineen samalla kun hyvinvointialue maksaa 30% pienemmän korvauksen kuntoutuksesta ja palveluntuottajan tulee kuitenkin maksaa työntekijälleen kolmen tunnin palkka, tällä yhtälöllä palvelusetelin käyttö ei ole enään missään määrin kannattavaa.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen aluehallitus oli julkaissut yli 4500 sivuisen esityslistan netissä jossa tämä asia oltiin esitelty, itse palvelusetelin hinnanlasku oli merkittu yhden pykälän yhdeksi liitteeksi, koko asia on jäänyt hyvin usealta palveluntuottajalta varmasti huomaamatta ja se on varmasti ollut myös tarkoituskin. Erittäin vaikeasti löydettävän pykälän liitteen mainitsemaa hinnanlaskua ei oltu perusteltu lankaan, eikä sitä ole muutenkaan suostuttu avaamaan. 

Asiaa haluttiin muutenkin salata, sillä 1.9.2022 Seinäjoella järjestettiin tiedotustilaisuus kuntoutusalan yrittäjille. Tiedotustilaisuudessa palveluntuottajille tuotiin esille, että asian valmistelu on vielä kesken eikä sitä haluttu sen enempää kommentoida. Kuitenkin tästä vain vajaa kaksi viikkoa myöhemmin aluevaltuusto hyväksyi palvelusetelien hinnanmuutoksen, tämä perustelu valmistelun kesken olemisesta ei voi pitää paikkaansa, koska aluevaltuuston esityslistat täytyy tulla edustajille tietoon vähintäänkin seitsemän arkipäivää ennen kokousta, tämä huomioiden aluehallituksen olisi pitänyt käsitellä tämä asia 1.9 - 5.9.2022 välisenä aikana, kirjoittaa se åuhtaaksi ja tuoda se vielä siinä ajassa myös aluevaltuustolle tiedoksi.

Salaamista tukee myös se tosiasia, että elokuussa 2022 Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen Talous- ja investointilautakunta julkaisi pöytäkirjan jossa se esitti että aluehallitus hyväksyy palveluseteleiden matalemmat arvot. Eli asia on ollut jo aluehallituksen tiedossa elokuussa. Tämä jos mikä on asioiden salaamista.

Tosiasia on se, että syyskuun 12 päivä tehty päätös palveluseteleiden arvon alentamisesta heikentää syrjäseutujen palvelutasoa, koska kotikäyntejä ei ole enään taloudellista tehdä. Palvelusetelin arvonlasku pitää myös sisällään sen, että erikoisosaamisesta ei voi laskuttaa enempää kuin mitä setelin arvo on, eli kaikki palveluntuottajan erikoisosaamiset, kuten lymfaterapia ja allasterapia ovat jatkossa arvoltaan samoja kuin normaali fysioterapia. 

Tämä Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen tekemä päätös on johtanut siihen, että palveluntuottajat ovat jättäytyneet palvelusetelijärjestelmän ulkopuolelle ja tämän johdosta monet asiakkaat jäävät nyt ilman palveluja. Toki kunnilla on velvollisuus lainkin mukaan järjestää palvelut ja antaa maksusitoumuksia palvelun käyttäjille. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakkaat tulevat jatkossa saamaan palvelun KELA:n korvaamana kuntoutuksena.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen aluevaltuusto on nyt ottanut asian uudelleen käsittelyyn kylläkin vain puhe ja toimintaterapian osalta. Tälläkin asialla on kiire koska palveluntuottajat täytyy olla tiedossa ennen vuoden vaihdetta.

Toivon todella, että arvostamani Paula Risikko, joka toimii Etelä-Phjanmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtajana korjaa tänän tilanteen ja palauttaa kaikki kuntoutusmuodot palvelusetelin piiriin ja nostaa palvelusetelin arvon ennalleen. Mikäli osa kuntoutuksista tippuu palvelusetelin arvonlaskun johdosta pois, kostautuu se pitkällä aikavälillä koko hyvinvointialueeseen kohonneina sairaanhoitokuluina.

Tästä se säästötoimi alkaa ja odotten mielenkiinnolla yhteydenottoja eri hyvinvointialueiden palveluntuottajilta leviääkö tämä Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen malli muuallekkin.

Nico Ojala

Aivovammaliiton kokemustoimija

nico.ojala72@gmail.com

Kaiken voi korvata paitsi vammautumisen.

 Vakuutuskorvauksen anatomia.

Meille kuluttajille myydään monen tapaisia vakuutuksia, kuten matkavakuutus, lemmikkivakuutus, kotivakuutus, henkivakuutus ja esimerkiksi tapaturmavakuutus. Edellämainitut vakuutuksen ovat vain murto-osa myydyistä vakuutuksista ja ennen kaikkea ne ovat niin sanottuja vapaaehtoisia vakuutuksia, eli kuluttaja voi ostaa vakuutuksen juuri jotain tiettyä asiaa vasten ja näin vakuuttaa esimerkiksi lomamatkansa tai kotinsa.

Sitten on vakuutuksia jotka ovat pakollisia, eli kuluttajan on lain mukaan ne otettava. Osan pakollisista vakuutuksista kuluttaja voi kilpailuttaa mutta osaa ei. Kilpailutettavia vakuutuksia on esimerkiksi pakollinen liikennevakuutus, tässä kuluttaja voi itse määritellä vakuutusyhtiön mutta juuri hinnan tai vakuutusehtojen suhteen kuluttaja ei voi vaikuttaa. Sitten on pakollinen työtapaturmavakuutus jonka työnantaja ottaa työntekijöilleen, tähän ei kuluttaja voi itse vaikuttaa, mikäli ei itse ole juuri tuo työnantaja, tällöinkin vaikutus jää vain yhtiön valintaan. 

Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, lisätään tähän kokonaisuuteen vielä vakuutus jonka työnantaja voi ottaa työntekijälleen, tämä työnantajan tarjoama vapaaehtoinen vapaa-ajan tapaturma vakuutus on nimensä mukaan vapaaehtoinen, mutta eroaa yksityisen ottamasta vakuutuksesta siten että tämän voi ottaa vain työnantaja ja sillä työnantaja voi vakuuttaa työntekijänsä vapaa-ajan ei siis työaikaa. 

Koska tämä vakuutusmaailma on hyvin kirjava, yritän avata näitä vapaaehtoisia vakuutuksia vähän lisää. Itse pakollista työtapaturmavakuutusta en avaa koska se on kaikilla yhtiöillä sama ja sen sisältö perustuu työtapaturma- ja ammattitautilakiin.

Mitä eroa on sitten kuluttajan ottamalla vapaa-ajan tapaturmavakuutuksella ja työnantakan ottamalla vapaa-ajan tapaturmavakuutuksella:

Kuluttajan vapaa-ajan vakuutus korvaa: 

• Tapaturman hoitokulu. 

Vakuutusta voi tarvittaessa laajentaa erillaisilla lisävakuutuksilla kuten:

• Sairauden hoitokululla.
• Tapaturman haitan turvalla. 
• Urheilutapaturman hoitokululla.

Tarjolla on myös muita laajentamis vaihtoehtoja ja jokainen laajennus on oma menoerä vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen hintaan. Mikäli kuluttaja valitsee kaikki mahdolliset laajennukset nousee vakuutuksen vuosimaksu myös sen mukaisesti.

Toisinsanoen, kuluttajan vapaa-ajan tapaturmavakuutus korvaa vain tapaturman hoitokulut ja mikäli vakuutukseen on ostettu erikseen esimerkiksi tapaturman haitan turva, on vakuutuksen ottajalla mahdollisuus saada pysyvänhaitan korvaus sattuneesta tapaturmasta. Tämä on tärkeä huomata, että pelkkä vapaa-ajan tapaturmavakuutus ei sisällä haittakorvausta vaan se on siihen erikseen ostettava.

Työnantajan tarjoama vapaa-ajan tapaturmavakuutus korvaa:

• Ansionmetyskorvaus.
• Sairaanhoitokulukorvaus.
• Perhe-eläke.
• Toimintakykykuntoutus.
• Esinevahinko.
• Kodinhoitokustannukset.
• Haittaraha.
• Tutkimuskulut.
• Hoitotuki.
• Ammatillinen kuntoutus.
• Vaatelisä.

Toisin sanoen työnantajan tarjoama vapaa-ajan tapaturmavakuutus on merkittävästi kattavampi kuin kuluttajan ottama vapaa-ajan tapaturmavakuutus. On kuitenkin huomioitava että pakollinen työtapaturmavakuutus on monilta osin päällekkäinen työnantajan tarjoaman vapaa-ajan vakuutuksen kanssa, mutta se ei ole kuitenkaan toisiaan poissulkeva, mikäli asiaa kysytään vakuutusyhtiöstä.

Tässä hyvin lyhyt oppimäärä vakuutuksien anatomista. Mutta mitä tapahtuu kun vahinko jos ja kun sattuu, kuka korvaa ja mikä vakuutus on se jota loppujen lopuksi sovelletaan ja miksi? Siitä seuraavaksi.

Soveltavuus on säästölaji.

Olen useasti kuullut tapauksista jossa työnantaja on ottanut työntekijälleen vapaaehtoisen vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen ja vahingon satuttua vakuutusyhtiö on puntaroinut kumpaa vakuutusta tulisi käyttää ja onko vahinko sellainen että se vaikuttaa työntekijän työkykyyn.

Seuraava esimerkki on oikeasta elämästä, mutta paikka ja vahinko on muutettu jotta sitä ei voida liittää kehenkään henkilöön suoraan. Valitettavasti tämä esimerkki ei ole ainoa vaan tapauksia on lukemattomia.

Työntekijä jolla oli työnantajan tarjoama vapaa-ajan tapaturmavakuutus oli kaatunut lyöden päänsä voimakkaasti asfalttiin saaden lukinkalvonalaisen verenvuodon, tapaturma vaati leikkaushoitoa jolla henkilön tila saatiin vakautettua, valitettavasti monista hoidoista ja toimenpiteista huolimatta henkilö sai tapaturmasta vaikean aivovamman.

Työntekijää kuntoutettiin työnantajan tarjoaman vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen kustantamana kunnes lopulta vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäri oli todennut henkilön työkyvyttömäksi ja hänet siirrettiin työkyvyttömyyseläkkeelle. 

Työnantajan pakollinen tapaturmavakuutus oli samassa vakuutusyhtiössä kuin hänen ottamansa vapaa-ajan tapaturmavakuutus. Työntekijän tapaturmaa ja hänelle todettua työkyvyttömyyttä alettiin käsittelemään uudelleen pakollisen työtapaturmavakuutuksen osalta, käsittelijöinä oli osa samoista henkilöistä jotka olivat asiaa käsitelleet jo aikaisemminkin. Pakollisen työtapaturma vakuutuksen käsittelyssä käytettiin myös täsmälleen samoja lääkärinlausuntoja joita oli käytetty vapaaehtoisen vakuutuksen osalta, eli käytettävissä  oli myös saman vakuutusyhtiön asiantuntijalääkärin lausunto työkyvyttömyydestä.

Asiaa käsiteltiin joitain kuukausia ja työntekijän yllätykseksi hänestä tehty päätös pakollisen työtapaturmavakuutuksen osalta oli, että työntekijä on täysin työkykyinen, eikä näin oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen eikä vakuutuksesta maksettavaan ansionmenetykseen. 

Miten samainen vakuutusyhtiö voi päätyä olemaan kahtaa eri mieltä ja kun asiaan lisätään vielä osittain samat käsittelijät, niin ainoaksi vaihtoehdoki jää raha. Vapaaehtoinen vapaa-ajan vakuutus ja sen päätökset voidaan viedä riitatilanteissa käräjäoikeuteen ratkaistavaksi, mutta pakollinen työtapaturma vakuutus ja sen riitatilanteet tulee viedä ensin muutoksenhakukautakuntaa ja sen jälkeen vakuutusoikeuteen, eli kielteinen päätös pakollisen työtapaturmavakuutuksen osalta on paljon edullisempaa vakuutusyhtiölle ja päätöksen muuttuminen vakuutusoikeudessa on huomattavasti epätodennäköisempää kuin jos asia käsiteltäisiin käräjäoikeudessa.

Valitettavasti myös pakollinen työtapaturmavakuutus on voimakkaampi kuin työnantajan tarjoama vapaa-ajan tapaturmavakuutus, eli vaikka vapaa-ajanvakuutus toteaa vammautuneen työkyvyttömäksi voidaan hänet todeta täysin työkykyiseksi pakollisen vakuutuksen osalta ja tällöin tämä päätös kumoaa aikaisemmin tehdyt päätöksen työkyvyn osalta.

Näitä edellä mainittuja tapauksia on lukemattomia ja tämän kaltaisia saman yhtiön sisällä tehtyjä eriäviä päätöksiäkin lukuisia. On aivan käsittämätöntä että maamme päättäjät eivät puutu tämän kaltaiseen päätöksentekoon jonka tarkoituksena on vain maksimoida vakuutusyhtiöiden tuotto, vaikka se perustuisi täysin tekaistuihin päätöksiin ja lausuntoihin.

Nico Ojala

Aivovammaliiton kokemustoimija

nico.ojala72@gmail.com

Oppivelvollisuuden uudistus meni metsään.

Elokuussa 2021 voimaan tulleen oppivelvollisuuden uudistamisen myötä oppivelvollisuus muuttui koskemaan kaikkia aina 18 ikävuoteen asti, uudistuksen tarkoituksena on taata kaikille peruskoulun päättäneille vähintäänkin toisenasteen koulutus, ennen kaikkea uudistuksen on tarkoitus tarjota aidosti ilmainen koulutus aina oppikirjoja myöten.

Lähtökohtana ajatus ilmaisesta koulutuksesta aina kahdenksantoista vuotiaaseen saakka kuulostaa hienolta ja tavoittelemisen arvoisalta suunnitelmalta, varsinkin kun nykyään oppimisympäristöön tarvitaan lukuisia kirjoja ja tietokene, näiden hankinta on ennen uudistusta ollut oppilaan harteilla ja viime kädessä huoltajan vastuulla. Tästä johtuen osa nuorista on tippunut koulutuksen ulkopuolelle koska hankinnat eivät ole olleet mahdollisia joidenkin heikon taloudellisen tilanteen johdosta.

Tällä uudella oppivelvollisuuden uudistuksella haluttiin juuri puuttua siihen, että kukaan ei tipu pois kelkasta eikä perheen taloudellinen tilanne ole enään esteenä koulutukselle, ainakin näin meidän on annettu ymmärtää.

uudistuksen yhtenä osana oli myös maksuton koulumatka, mikäli matka on yli seitsemän kilometriä yhteen suuntaan ja koulutus tapahtuu oppilaan omalla paikkakunnalla tai sen välittömässä läheisyydessä ja koulumatkat tehdään julkisella liikenteellä.

Kaikkiaan ajateltuna uudistus on hyvä ja tervetullut, mutta siinä on lukemattomia ongelmia varsinkin kun puhutaan perheistä jotka asuvat syrjäseudulla tai jos perheessä on erityisentuen lapsi joka siirtyy toisenasteen koulutukseen.

Ensiksi, miten maksuttomuuden käy jos omalta paikkakunnalta ei löydy juuri nuorta kiinnostavaa koulutusta, mutta sellainen löytyisi esimerkiksi esimerkiksi toisesta kaupungista jonne ei kulje kyseisen alueen julkista liikennettä vaan kouluun pitäisi mennä yksityisen liikenteenharjoittajan palvelulla? Tällöin uudistuksen maksuttomuus ei enään toteudu ja koulumatkat tulevat nuoren tai perheen itse maksettavaksi.

Toiseksi, miten uudistus ottaa huomioon esimerkiksi NEPSY nuoren joka ei pysty sairautensa johdosta kulkemaan julkisella liikenteellä? Valitettavasti ei mitenkään, uudistuksessa ei olla huomioitu erityisnuorten tarpeita ja vastuu koulumatkasta jää jälleen nuoren tai hänen vanhempiensa maksettavaksi. 

Vielä kolmanneksi, miten uudistus on ottanut huomioon syrjäseudun jossa ei välttämättä kulje julkista liikennettä tai julkinen liikenne on niin vähäistä, että koulumatkat vievät oppilaan päivästä merkittävän osan? Jälleen kerran, ei mitenkään. Tämän kaltaisessa tapauksessa koulumatkan järjestäminen jätetään oppilaan itsensä tai hänen vanhempiensa vastuulle.

Nepsy nuori tippuu uudistuksen ulkopuolelle.

On hyvin valitettavaa, että päättäjät jotka tätä oppivelvollisuus uudistusta oli tekemässä ja päättämässä, eivät miettineet asiaa loppuun saakka. Jotenkin tuntuu että koko uudistus on tehty vain kaupunkialueita silmälläpitäen. Valitettava tosiasia on kuitenkin se että Suomi on pitkien välimatkojen maa ja koska kouluverkkoja on kavennettu merkittävästi säästöjen toivossa niin varsinkin syrjäseutujen nuoret tulevat kärsimään koko uudistuksesta.

Kuitenkin suurin häviäjä koko uudistuksessa on perheet joissa on yksi tai useampi NEPSY nuori ja jotka asuvat syrjäseudulla, hyvin monella NEPSY nuorella on tarkkaavaisuuden kanssa suuria haasteita ja kulkeminen toisenasteen koulutukseen saattaa olla täysin mahdotonta pitkän matkan johdosta tai yksinkertaisesti sen takia että julkista liikennettä ei kertakaikkiaan ole, myös opiskelualan valinta on haastavaa ja koulutuspaikka saattaa löytyä ihan jostain muualta kuin mitä oma kunta pystyy tarjoamaan.

Koska oppivelvollisuuden uudistus tarkoittaa pakollista oppivelvollisuutta aina kahdeksaantoista ikävuoteen saakka ja jos oman kunnan alueelta ei löydy NEPSY nuorelle sopivaa koulutusta tai koulutusta ei pystytä mukauttamaan, tippuu nuori uudistuksen ulkopuolelle ja pahimmassa tapauksessa kunnan koulutoimi tekee lastensuojeluilmoituksen syntyneestä tilanteesta johon todellisuudessa itse kunta on syyllinen eikä suinkaan nuoren vanhemmat. 

Koska uudistuksen yhtenä kohtana on mainittu maksuton koulumatka mikäli yhdensuuntainen matka ylittää seitsemän kilometriä on kunta velvollinen tämän myös tarjoamaan, vaan eipä ole jos kyseessä on NEPSY nuori jolla on suuria haasteita kulkemisessa, tällöin vastuu siirretään kunnan vammaispalveluihin joka voi omalla päätöksellään tarjota tai hylätä koulukyydin. Mikäli vammaispalvelut katsoo koulukyydin tarpeelliseksi nuoren sairaudesta johtuen tulee nuoren tai hänen vanhempiensa maksaa  tästä palvelusta kuukausikorttia vastaava summa, eli maksuton koulukyyti muuttuu maksulliseksi mikäli nuori ei pysty matkustamaan julkisella liikenteellä riippumatta siitä onko sitä edes tarjolla. Vaikka kyseessä ei ole kovinkaan suuri summa, niin minun mielestäni olisi yhdenmukaista että kyyti olisi ilmainen kuin on niillä kaupunkilaisilla jotka kyydin saa.

Toivon että tulevat päättäjät jotka seuraavaksi ovat hallitusvastuussa ottavat tämän asian uudelleen käsittelyyn ja korjaavat tämän uudistuksen valuviat mahdollisimman nopeasti siten että se kohtelee kaikkia tasapuolisesti riippumatta asuin paikasta tai sairaudesta. Olen todella yllättynyt että tämä uudistus on ylipäätään läpäissyt perustuslakivaliokunnan tarkan seulan, vaikka ongelmat on ilmeisiä ja rikkovat selvästi yhdenvertaisuuslakia. 

Nico Ojala

Nepsy-lapsen isä

Aivovammaliiton kokemustoimija

nico.ojala72@gmail.com