Vakuutusetsivä tuhoaa elämän.

Vakuutusetsivän vakuutuspetos.

Useat ovat kuulleet sanan vakuutusetsivä, mutta mikä tämä vakuutusetsivä on ja mikä hänen pääsääntöinen tehtävä on vakuutusyhtiössä ja vakuutusasiassa? Suomessa toimii noin 35 poliisitaustaista vakuutusetsivää sekä joitain yksityisiä toimijoita, eli ihan tarkkaa määrää on vaikea saada selville. Näiden vakuutusetsivien varsinainen työtehtävä on selvittää onko vakuutustapahtumassa syytä epäillä tekaistua korvaushakemusta esimerkiksi itse poltetulla autolla tai jollain muulla itse aihetetulla toimenpiteellä.

On varmasti oikeutettua että vakuutusetsivät selvittävät juuri tämän kaltaisia vakuutustapahtumia, jotta maksamamme vakuutusmaksut ei nousisi aivan kohtuuttomiksi. Toinen hyvä puoli vakuutusetsivissä on varmasti niiden pelote, tämä pelko tulla vakuutusetsivän tarkkailtavaksi vähentää halua yrittää tehdä mitään vakuutuspetosta. Joten tässä mielessä ymmärrän vakuutusetsivien tarpeellisuuden.

Valitettavasti näitä vakuutusetsijöitä käytetään myös tilanteisiin, joissa vakuutuksen ottaja on esimerkiksi vammautunut auto-onnettomuudessa tai työtapaturmassa ja saanut sellaisia vammoja jotka haittaavat normaalia arkea mutta jotka ei näy välttämättä päällepäin. Joten on varmasti aiheellista kysyä, että onko näillä vakuutusetsijöillä jotain lääketieteellistä koulutusta tai oiretuntemusta esimerkiksi fatikista, hahmotuskyvyn heikkenemisestä ja miten ne näkyvät vammautuneen arjessa? Minkä asteinen koulutus tarvitaan, että kohdehenkilön muutaman päivän seuranta riittää toteamukseen, että kohdehenkilö ei voi olla vammautunut? Mikä on työntilaajan, tässä tapauksessa vakuutusyhtiön ja tehtävän toteuttajan eli vakuutusetsivän vastuu näissä asioissa?

Kuvitellaan tilanne jossa ihminen on saanut aivovamman auto-onnettomuudessa, vamman laatu on vaikea ja haittaa merkittävästi vammautuneen arkea. Voimakkaimmat oireet ovat väsyvyys, muistiongelmat, näköhäiriöt, rationaalisen ajattelun ongelmat ja vaikka ääniyliherkkyys, Vammautunut pystyy kuitenkin liikkumaan jonkin matkan ilman apuvälineitä ja kayttämään julkisia kulkuvälineitä, mikäli pääsee istumaan matkan ajaksi. Hoitavan lääkärin ja moniammatillisen kuntoutustiimin lausuntojen perusteella vammautunut on täysin työkyvytön sekä hänen toimintakyky on merkittävästi alentunut, hänelle suositellaan avustajaa mutta sitä vammautunut ei ole vielä etsinyt.

Vakuutusyhtiö toteaa, että vammautunut on saanut vain lievän aivovamman ja kuntoutunut siitä, vakuutusyhtiö toteaa lausunnossaan että henkilö kärsii post-traumaattisesta tressireaktiosta auto-onnettomuuden johdosta joka ei auheuta merkittävää haittaa hänen arkeensa. Näin ollen henkilö on täysin työkykyinen eikä täten oikeutettu mihinkään vakuutustapahtuman alaisiin korvauksiin.

Vammautunut vie asian oikeuteen syy-yhteyden ja työkyvyttömyyden osalta, oikeudenkäyntiä odotellessa vakuutusyhtiö palkkaa vakuutusetsivän seuraamaan vammautunutta ja kirjaamaan hänestä kaikki havainnot. Poliisitaustainen vakuutusetsivä ryhtyy toimeen ja seuraa vammautunutta kaikkialla muualla paitsi yksityisissä tiloissa. 

Vakuutusetsivä kirjaa seuraavat havainnot:

Päivä 1.       Kohdehenkilö kävelee pihalla odottavaan taksiin ja avaa itse taksin oven.

                    Taksi jättää kohdehenkilön piipaatien varteen ja henkilö kävelee sisään rakennukseen.

                    Kohdehenkilö tulee ulos noin tunnin kuluttua ja kävelee jälleen pihalla olevaan taksiin.

                    Taksi ajaa kohdehenkilön kotiin ja henkilö kävelee itse sisään.

                    Ei muuta havaintoa.

Päivä 2.       Noin kello 10, kohdehenkilö kävelee itsenäisesti bussipysäkille ja nousee linja-autoon.

                    Henkilö jää pois linja-autosta ja kävelee ison ruúokakaupparyhmän liikkeeseen, seurataan hohdehenkilöä kaupassa. Henkilö ottaa itse ostokset hyllystä ja maksaa ostokset pankkikortilla, hän myös itse pakkaa ostokset ja kantaa ostoskassia oikealla kädellä.  Henkilö kävelee bussipysäkille ja nousee linja-autoon. Henkilö jää pois kotinsa lähellä olevalla pysäkillä ja kävelee kotiin, kantaa ostoskassia nyt vasemmalla kädellä.  Kohdehenkilöstä otettu noin kymmenen valokuvaa.  Ei muuta havaintoa tältä päivältä.  

Päivä 3.         Ei havaintoa kohdehenkilöstä.      

Päivä 4.        Kohdehenkilö tulee ulos kello 09.55. Kävelee läheiseen puistoon ylittäen tien valo-ohjatun suojatien kohdalta. Kävelee puiston hiekkapolkua pitkin hitaasti ja jää istumaan penkille, keskustelee aiemmin penkillä istuneen mieshenkilön  kanssa.   Otetaan kuvia tilanteesta. Henkilö lähtee kävelemään ja palaa takaisin kotiin kello 11.40. Ei muuta havaintoa tältä päivältä.

Lopetetaan seuranta todisteiden saannin johdosta.

Vakuutusyhtiö  tarkistaa raportin ja valokuvat, vakuutusyhtiö toteaa  todisteiden riittävän näyttämään toteen, että henkilö on täysin toimintakykyinen. Asia etenee oikeuteen ja tuolloin myös vammautuneelle selviää että häntä on seurattu ja valokuvattu neljän päivän ajan. Oikeudessa vammautuneelta kysytään mihin hän on mennyt taksilla ja kuinka hän voi käydä kaupassa tai puistossa kävelemässä jos hänellä on kerta aivovamma? 

Vammautunut tietää kertoa, että hän käy fysioterapiassa ja kulkee matkat aina taksilla. Puistossa hän käy kävelemässä, mutta joutuu istumaan välillä penkille. Kauppareissut hän tekee mahdollisuuksien mukaan aamupäivisin, koska silloin kaupassa on vähiten ihmisiä eikä näin ollen meteli häiritse häntä niin paljon.

Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan usko vammautuneen kertomusta ja vetoaa vakuutusetsivän antamaan lausuntoon jossa todetaan, että kohdehenkilö liikkuu yksin, pystyy ylittämään kadun itsenäisesti ja pystyy avaamaan niin auton oven kuin asunnonoven. Kohdehenkilö on toimintakykyinen ja kävelee suoraan, ei viitteitä vammasta.

Oikeus tekee päätöksen ja asia päätyy vammautuneen hyväksi, vakuutusyhtiö on tyytymätön oikeuden päätökseen ja tekee valituksen Hovioikeuteen. Tätän oikeuden antama päätös ei ole lainvoimainen ja vammautunut joutuu odottamaan useita kuukausia tai jopa vuosia että asiaa käsitellään uudelleen. Samalla vammautunut joutuu koko ajan miettimään seurataanko häntä ja uskaltaako hän tavata esimerkiksi ystäviään tai käymään kaupassa? Koko vakuutusetsivä asiasta on merkittävää haittaa vammautuneelle ja hän kärsii sen johdosta ahdistuksesta.

Millä oikeudella vakuutusetsivä voi julistaa kohdehenkilön toimintakykyiseksi vain muutaman seurantakerran jälkeen? Onko vakuutusetsivällä niin paljon tietoa eri vammojen aiheuttamista toiminnanhäiriöistä, että tämä pystyy diagnosoimaan kohdehenkilön jo pelkän näkemisen perusteella?

Mielestäni myös vakuutusetsivillä pitäisi olla toteen näyttämisvelvollisuus sekä heidän tulisi antaa lausunnot valaehtoisesti, tällä tavalla voitaisiin estää vakuutusetsivien ylisuuri rooli vakuutustapahtumissa sekä pienentää vakuutusetsivien aiheuttamaa haittaa ja traumaa.

Mikäli vakuutusetsivä laatii lausunnon vakuutusyhtiölle kohdehenkilöstä ja vakuutusyhtiö saa lausunnon perusteella oikeudetonta taloudellista hyötyä, tulisi vakuutusetsivä asettaa syytteeseen vakuutuspetoksesta tai sen yrityksestä. Aivan kuin kohdehenkilökin asetetaan mikäli hän todellisuudessa yrittäisi valheellisesti saada aiheetonta korvausta vakuutustapahtumalla.

Ei pitäisi olla niin, että vakuutusyhtiö ja heidän käyttämät asiantuntijalääkärit tai vakuutusetsivät eivä syyllisty vakuutuspetokseen vaikka rikoslaissa olevat petoksen tunnusmerkistöt täyttyisi. Ensiksi, ei voi olla niin että vain vakuutuksen ottaja voisi syyllistyä petokseen. Toiseksi, ei ole olemassa lakia joka vapattausi vakuutusyhtiön tai heidän käyttämät asiantuntijat rikoslain vastuusta eikä myöskään korvausvelvollisuudesta henkisestä kärsimyksestä.

Tämä kirjoitus ei ole kenestäkään yksittäisestä ihmisestä, vaan edustaa niitä kaikkia jotka ovat joutuneet vakuutusyhtiön palkkaaman vakuutusetsivän kohteeksi aiheetta ja joutuvat siitä kärsimään kohtuuttomasti.

Nico Ojala

Aivovammaliiton kokemustoimija

nico.ojala72@gmail.com