Oppivelvollisuuden uudistus meni metsään.
Elokuussa 2021 voimaan tulleen oppivelvollisuuden uudistamisen myötä oppivelvollisuus muuttui koskemaan kaikkia aina 18 ikävuoteen asti, uudistuksen tarkoituksena on taata kaikille peruskoulun päättäneille vähintäänkin toisenasteen koulutus, ennen kaikkea uudistuksen on tarkoitus tarjota aidosti ilmainen koulutus aina oppikirjoja myöten.
Lähtökohtana ajatus ilmaisesta koulutuksesta aina kahdenksantoista vuotiaaseen saakka kuulostaa hienolta ja tavoittelemisen arvoisalta suunnitelmalta, varsinkin kun nykyään oppimisympäristöön tarvitaan lukuisia kirjoja ja tietokene, näiden hankinta on ennen uudistusta ollut oppilaan harteilla ja viime kädessä huoltajan vastuulla. Tästä johtuen osa nuorista on tippunut koulutuksen ulkopuolelle koska hankinnat eivät ole olleet mahdollisia joidenkin heikon taloudellisen tilanteen johdosta.
Tällä uudella oppivelvollisuuden uudistuksella haluttiin juuri puuttua siihen, että kukaan ei tipu pois kelkasta eikä perheen taloudellinen tilanne ole enään esteenä koulutukselle, ainakin näin meidän on annettu ymmärtää.
uudistuksen yhtenä osana oli myös maksuton koulumatka, mikäli matka on yli seitsemän kilometriä yhteen suuntaan ja koulutus tapahtuu oppilaan omalla paikkakunnalla tai sen välittömässä läheisyydessä ja koulumatkat tehdään julkisella liikenteellä.
Kaikkiaan ajateltuna uudistus on hyvä ja tervetullut, mutta siinä on lukemattomia ongelmia varsinkin kun puhutaan perheistä jotka asuvat syrjäseudulla tai jos perheessä on erityisentuen lapsi joka siirtyy toisenasteen koulutukseen.
Ensiksi, miten maksuttomuuden käy jos omalta paikkakunnalta ei löydy juuri nuorta kiinnostavaa koulutusta, mutta sellainen löytyisi esimerkiksi esimerkiksi toisesta kaupungista jonne ei kulje kyseisen alueen julkista liikennettä vaan kouluun pitäisi mennä yksityisen liikenteenharjoittajan palvelulla? Tällöin uudistuksen maksuttomuus ei enään toteudu ja koulumatkat tulevat nuoren tai perheen itse maksettavaksi.
Toiseksi, miten uudistus ottaa huomioon esimerkiksi NEPSY nuoren joka ei pysty sairautensa johdosta kulkemaan julkisella liikenteellä? Valitettavasti ei mitenkään, uudistuksessa ei olla huomioitu erityisnuorten tarpeita ja vastuu koulumatkasta jää jälleen nuoren tai hänen vanhempiensa maksettavaksi.
Vielä kolmanneksi, miten uudistus on ottanut huomioon syrjäseudun jossa ei välttämättä kulje julkista liikennettä tai julkinen liikenne on niin vähäistä, että koulumatkat vievät oppilaan päivästä merkittävän osan? Jälleen kerran, ei mitenkään. Tämän kaltaisessa tapauksessa koulumatkan järjestäminen jätetään oppilaan itsensä tai hänen vanhempiensa vastuulle.
Nepsy nuori tippuu uudistuksen ulkopuolelle.
On hyvin valitettavaa, että päättäjät jotka tätä oppivelvollisuus uudistusta oli tekemässä ja päättämässä, eivät miettineet asiaa loppuun saakka. Jotenkin tuntuu että koko uudistus on tehty vain kaupunkialueita silmälläpitäen. Valitettava tosiasia on kuitenkin se että Suomi on pitkien välimatkojen maa ja koska kouluverkkoja on kavennettu merkittävästi säästöjen toivossa niin varsinkin syrjäseutujen nuoret tulevat kärsimään koko uudistuksesta.
Kuitenkin suurin häviäjä koko uudistuksessa on perheet joissa on yksi tai useampi NEPSY nuori ja jotka asuvat syrjäseudulla, hyvin monella NEPSY nuorella on tarkkaavaisuuden kanssa suuria haasteita ja kulkeminen toisenasteen koulutukseen saattaa olla täysin mahdotonta pitkän matkan johdosta tai yksinkertaisesti sen takia että julkista liikennettä ei kertakaikkiaan ole, myös opiskelualan valinta on haastavaa ja koulutuspaikka saattaa löytyä ihan jostain muualta kuin mitä oma kunta pystyy tarjoamaan.
Koska oppivelvollisuuden uudistus tarkoittaa pakollista oppivelvollisuutta aina kahdeksaantoista ikävuoteen saakka ja jos oman kunnan alueelta ei löydy NEPSY nuorelle sopivaa koulutusta tai koulutusta ei pystytä mukauttamaan, tippuu nuori uudistuksen ulkopuolelle ja pahimmassa tapauksessa kunnan koulutoimi tekee lastensuojeluilmoituksen syntyneestä tilanteesta johon todellisuudessa itse kunta on syyllinen eikä suinkaan nuoren vanhemmat.
Koska uudistuksen yhtenä kohtana on mainittu maksuton koulumatka mikäli yhdensuuntainen matka ylittää seitsemän kilometriä on kunta velvollinen tämän myös tarjoamaan, vaan eipä ole jos kyseessä on NEPSY nuori jolla on suuria haasteita kulkemisessa, tällöin vastuu siirretään kunnan vammaispalveluihin joka voi omalla päätöksellään tarjota tai hylätä koulukyydin. Mikäli vammaispalvelut katsoo koulukyydin tarpeelliseksi nuoren sairaudesta johtuen tulee nuoren tai hänen vanhempiensa maksaa tästä palvelusta kuukausikorttia vastaava summa, eli maksuton koulukyyti muuttuu maksulliseksi mikäli nuori ei pysty matkustamaan julkisella liikenteellä riippumatta siitä onko sitä edes tarjolla. Vaikka kyseessä ei ole kovinkaan suuri summa, niin minun mielestäni olisi yhdenmukaista että kyyti olisi ilmainen kuin on niillä kaupunkilaisilla jotka kyydin saa.
Toivon että tulevat päättäjät jotka seuraavaksi ovat hallitusvastuussa ottavat tämän asian uudelleen käsittelyyn ja korjaavat tämän uudistuksen valuviat mahdollisimman nopeasti siten että se kohtelee kaikkia tasapuolisesti riippumatta asuin paikasta tai sairaudesta. Olen todella yllättynyt että tämä uudistus on ylipäätään läpäissyt perustuslakivaliokunnan tarkan seulan, vaikka ongelmat on ilmeisiä ja rikkovat selvästi yhdenvertaisuuslakia.
Nico Ojala
Nepsy-lapsen isä
Aivovammaliiton kokemustoimija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti