Tätä on tosielämän Vakuutusoikeus.
Tämä on Tuula-Riitta Suvala-Himasen tarina elämästä vakuutusoikeuden varjossa.
Arvoisa vakuutusoikeuden ylituomari Juha Pystynen.
Olen lähestynyt teitä kaksi vuotta sitten sähköpostikirjeellä, johon ette tuolloin vastannut ja kun viimen puhelimitse tiedustelin vastaustanne, totesitte että teidän aika ei riitä kyseessä olevien viestien lukemiseen ja niihin vastaamiseen.
Samoihin aikoihin olin yhteydessä myös KKO:n Presidenttiin ja hänellä kyllä oli aikaa delegoida asia viestintäpäälikölle jonka kanssa kävin erittäin antoisan keskustelun vallitsevista ongelmista.
Edelleen kymmenen vuoden odottelun jälkeen joudun odottamaan oikeuden toteutumista yli kolme vuosikymmentä sitten tapahtuneesta, elämääni sittemmin riivanneesta onnettomuuden jälkitilasta, johon vasta kymmenen vuotta sitten sain ensimmäisen kerran asianmukaisen diagnoosin.
Kokemukseni kautta koen, että vakuutusoikeus, vakuutusyhtiö ja muutoksenhakulautakunnat suorastaan pyrkii estämään lakisääteisten oikeuksieni toteutumisen. Olen päivittänyt kaksi vuotta sitten laatimani tekstin tähän päivään ja lähetän sen teille avoimena kirjeenä joka jaetaan myös seuraaville tahoille:
- Nykyiset ratkaisukokoonpanooni osallistuvat henkilöt vakuutusoikeudessa.
- Oikeusministeri ja oikeusministeriö.
- Sosiali-ja terveysministeriö.
- Korkein oikeus
- Tasavallan Presidentti (johon alkuperäisessä tekstissä myös viitataan)
- Aivovammaliitto.
- Lehdistö ja muu media harkintani mukaan.
- Nico Ojala. Blogisti ja kansalaisaloitteen 3441 tekijä (Vakuutusoikeuden lakkauttaminen)
Suomen voimassa olevan perustuslain 21§:ssä säädetään jokaisen Suomen kansalaisen oikeusturvasta näin: Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai mussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman laiakäyttöelimen käsiteltäväksi.
Vakuutusoikeuden vuosikertomuksessa todetaan, että: Vakuutusoikeuden tehtävä on antaa laadukasta ja tehokasta oikeusturvaa toimeentuloturvan muutoksenhakijalle. Siinä todetaan myös, että: Ylituomari huolehtii Vakuutusoikeuden toimintakyvystä ja sen kehittämisestä sekä tulosvaikutteiden toteutumisesta.
Hienoja korulauseita, mitkä ei todellisuudessa tarkoita mitään kuten tulette huomaamaan tarinastani.
Tässä tarinani:
Jouduin virkamatkalla 10.6.1987 rajuun liikenneonnettomuuteen, jossa täysperävaunullinen tukkirekka ajoi autoni vasempaan kylkeen 70 kilometrin tuntinopeudella. Selvisin kuin ihmeen kaupalla hengissä, josta varmaan voi osittain kiittää tehohoitoa jossa minua ensimmäiset 10 vuorokautta (todistettavasti ilman muistia) hoidettiin, kunnes terveyteni vähän koheni ja minut siirrettiin osastohoitoon.
Todellisuudessa sain tapaturman seurauksena vaikean aivovamman ( dignosoitu 17.2.2011 T90.5 ja V49.9 ) Mutta puutteellisten alkutilanteen merkintöjen seurauksena olen joutunut taistelemaan tuulimyllyjä vastaan jo kymmeniä vuosia.
Tämä taistelu johtuu yksinkertaisesti siitä, että hengenvaarallisessa monivammatilanteessa ja ilman asianmukaista kuvantamislaitteistoa todentamatta jääneet aivovamman aiheuttamat ongelmat toimintakyvyn ohjauksessa, uupumisherkkyydessä, muistissa, aloitekyvyssä ja muissa kognitiivisissa toiminnoissa tulkittiin virheellisesti masennuksena, persoonahäiriönä, laiskuutena ja saamattomuutena.
Myös vakuutuslääketieteellisissä kommenteissa todistettavasti väitetään totuudenvastaisesti oireideni johtuvan masennuksesta, vaikka minulla ei ole masennusta tai muutakaan psykiatrista sairautta diagnosoitu ennen kyseessä olevaa onnettomuutta.
Pitkän toipumisajan jälkeen palasin työelämään, mutta vaativassa virkatehtävässä selviäminen osoittautui mahdottomaksi ja päädyin vuonna 2001 työnantajan toimesta Kelan kuntuotustutkimuskeskukseen (nyk. Petrea) Työkyvyn arviointiin, valitettavasti arviointi-tiimi oli puutteellinen sillä siitä puuttui täysin neurologinen asiantuntemus, joten vaikka minut todettiin työkyvyttömäksi ja päädyin työkyvyttömyyseläkkeelle, niin päätöksen perustelut olivat väärät. Tämä johti siihen, että vakuutusyhtiön tekemät kielteiset päätökset perustetaan tähän Petrean virheelliseen päätökseen.
Miksi osoitan tämän viestini juuri teille Vakuutusoikeuden ylituomari Juha Pystynen?
Vakuutusoikeudessa oli lokakuussa 2016 vireillä vielä kaksi tätä vammautumistani virkamatkalla ja sen seurauksia koskevaa asiaa. Toinen koski kuntoutuskorvausta joka oli ollut vireillä reilusti yli vuoden ja toinen asia koski eläkettä saavan hoitotukea joka oli ollut vireillä alkuvuodesta 2015.
Kyseisiin asioihin Vakuutusoikeus antoi ratkaisut 17.10.2017. Päätökset tulivat ajankohtana jolloin TYKS:ssä tehdyn molempien silmien kaihileikkauksen jälkitilan vuoksi en pystynyt lukemaan, mutta apuvoimien kautta sain ymmärtää, että eläkettä saavan hoitotuki määrättiin Kelan maksettavaksi (tosin virheellisesti vasta 1.4.2016 lähtien)
Oikea ajankohta eläkettä saavan hoitotukeen olisi ollut syksy 2014 jolloin Validian lääkäri totesi minulla olevan huomattavat puutteet toimintakyvyssä ja tarvetta henkilökohtaoiselle avulle.
Toinen vireillä oleva asia kuntoutuskorvauksesta palautettiin tapaturma-asian muutoksenhakulautakuntaan uudelleen käsiteltäväksi, kun vakuutusoikeus keksi kaksi vuotta kestäneen pähkäilyn jälkeen, että asiassa on tapahtunut menettelyvirhe.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta 31.1.2018 antamallaan päätöksellä hylkäsi hakemukseni mikä merkitsi sitä, että minun oli pakko palkata asianajaja hoitamaan asiaani. Itse olin toipumassa 14.3.2018 tehdystä vasemman lonkan tekonivel-leikkauksesta (leikkaus oli osa vammaa joka syntyi onnettomuudessa) jonka jälkihoidossa on sittemmin ilmennyt sairaalassa tehty hoitovirhe ja josta en ole pystynyt asianmukaisesti kuntoutumaan myöskään näiden loppumattomien vakuutusoikeustaistelujen aiheuttaman ylimääräisen kuormituksen vuoksi.
Asianajajani toimitti valtiokonttoriin vakuutusoikeudelle tarkoitetun valitukseni.
Vakuutusoikeuden päätöksenteon hitauden johdosta muutkin oikeusturvaani koskevat asiat tämän onnettomuuden tiimoilta roikkuvat kestämättömästi, esimerkiksi vakuutusyhtiö If on jo 8.9.2014 antanut liikennevakuutuksen perusteella maksettavasta haittarahasta päätöksen, jonka mukaan lopullinen päätös pysyvästä viasta ja haitasta annetaan, kun vakuutusyhtiö If:llä on käytössään tapaturmayhtiön (valtiokonttorin) päätös haittarahasta.
Tapaturma-asiain muutoksenhakulautakunnassa 26.1.2016 annettu päätös oikeudestani haittarahaan odottaa edelleenkin muka "tehostetussa käsittelyssä" vireillä olevan kuntoutusturva-asian ratkaisun lainvoimaisuutta, koska kyseisellä muutoksenhakulautakunnan päätöksellä poistettiin valtiokonttorin hylkypäätös ja samalla määrättiin vakuutusyhtiö käsittelemään asia uudelleen vakuutusoikeuden kuntoutusratkaisun tultua lainvoimaiseksi.
Jokainen voi miettiä onko kyseinen toiminta aiheetonta viivyttelyä?
Eräässä seminaarissa te Juha Pystynen peräänkuulutatte vakuutusoikeuden uskottavuutta, mutta minulla on perusteltu syy olla huolissani oikeusturvastani ja sen toteutumisesta.
15.3.2010 Valtiokonttori antoi ensimmäisen, mutta aivan liian suppeaan aineistoon perustuvan, todistettavasti virheellisen päätöksensä, jonka johdosta laatimani valituksen yhteydessä 11.11.2010 lähtien toistuvasti, mutta tuloksetta olen vaatinut suullista käsittelyä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseksi.
Te Vakuutusoikeudessa ja muutoksenhakuelimissä haluatte piiloutua 1700 luvulta periytyvän oikeudenkäyntikaaren (1.1.1734) tuomarin neuvottelusalaisuuden varjoon ja piilotatte lääketieteelliseen kannanottoon liittyvät asiakirjat 80 vuodeksi pölyiseen arkistoon. Tästä voimme toki kiittää saamattomia lainsäätäjiä kuten edellä mainitussa seminaari puheenvuorossa annoitte ymmärtää.
Vakuutusyhtiöiden asianomaisjulkiset kommentit niin asiantuntijalääkärin kuin virkailijoidenkin osalta puhuvat omaa karua kieltään todellisuudesta, eli siitä miten korvausten ja muutoksenhakijan kannalta epäoikeudenmukaisiin ratkaisuihin onnistutaan päätymään.
Asianosaisjulkisista dokumenteista paljastuu, että itse asiassa oikeudenmukaisen ratkaisun kannalta olevat avaintodisteet, eli tärkeimmät asiantuntijalausunnot on systemaattisesti jätetty kommentoimatta. Samoin kuin lain edellyttämä vammamekanismin arviointi, joka selvääkin selvemmin todistaa syy-yhteyden, olkoonkin että hengenvaarallisessa monivammatilanteessa alkutiedot ovat jääneet puutteellisiksi, nämä kuitenkin todistavat tajuttomuuden, sekavuuden ja muistamattomuuden joita käypä hoito- suositukset ja vakiintunut oikeuskäyttökin edellyttävät.
Ratkaisevaa on mielestäni myös se, että käytössä olleita alkutietoja on kirjattu väärin ja näin ollen tarkoitushakuisuus on saanut jatkua käsittelystä toiseen. Ratkaisevaa niin ikään on se, että valtiokonttori ei minua koskevia asiakirjoja vakuutusyhtiö If:iin toimittaessaan lähettänytkään koko käsittelyssä ollutta aineistoa, vaan vasta vakuutusyhtiö If:n päätöksen saatuani ja asiaa selvittämään ryhdyttyäni totuus paljastui. Vakuutusyhtiö If ei kuitenkaan vaatimuksistani huolimatta suostunut aikaisempaa kantaansa muuttamaan, vaikka todisteiden perusteella niin olisi kuulunut tapahtua.
Asiantuntemattomien, suorastaan sekavien ja epäloogisten, taikka toisaalta ilman mitään kommenttia jätettyjen vastausten johdosta vakuutusyhtiön päätökset, lausunnot ja vastineet ovat sääntöjenvastaisesti ala-arvoista luettavaa. Näin ollen ne sekä sisältönsä että toteutuksensa puolesta loukkaavat korvauksenhakijan oikeustajua ja ennen kaikkea estävät oikeuden toteutumisen.
Ainakaan minun kokemukseni valossa väite vakuutusoikeuden riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta on vain paikkaansa pitämätöntä sanahelinää.
Perustelen väitteeni sillä, että vakuutusoikeuden 2012 ja 2015 antamissa päätöksissä painotetaan yksipuolisesti vakuutuslaitoksen ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan näkemystä, kun taas omat vastineeni ja lisäselvitykseni muutoksenhakijana jätetään huomiomatta. Ratkaisuilla ei ole mitään tekemistä itse totuuden ja oikeudenmukaisuuden kanssa.
17.4.2012 annetusta vakuutusoikeuden päätöksestä, jossa KKO:n ennakkopäätöstä 2011:69 ei millään tavalla otettu huomioon ratkaisua tehdessä, hain jatkokäsittelylupaa Korkeimmalta oikeudelta, mutta koska vakuutusoikeuden antaman päätöksen jälkeen KKO:lle toimitetun ratkaisevan uuden selvityksen johdosta ennakkopäätösperuste ei enään toteutunut eikä KKO muita esittämiäni perusteita käytännössä noteerannut, jatkovalituslupa minulta KKO:n vuoden harkinnan jälkeen evättiin.
Tapahtui taas oikeusmurha, koska KKO joka säästösyistä ei jatkovalituslupien torppaamistaan perustele, vaan jätti pysyväksi vakuutusoikeuden virheellisen ja ennen ratkaisevaa uutta selvitystä annetun päätöksen. Tähän Korkeimman oikeuden suoranaiseen mokaan sittemmin vakuutusyhtiöt ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ovat ahnaasti tarttuneet.
26.10.2015 annetussa vakuutusoikeuden liikennevakuutuslainsäädäntöön nojautuvassa päätöksessä, johon ei saa hakea muutosta valittamalla on sorruttu suorastaan väärälaiseen päättelyyn, kun ratkaisun perusteluissa todistavien alkutietojen luetteloinnin ohella todetaan, että sattuneessa liikenneonnettomuudessa saanut lievän aivovamman vaikka kyseessä oleva tieto ei pidä paikkaansa, koska neurologinen status välittömästi onnettomuuden jälkeen ja koko kolmen viikon tehohoito- ja vuodeosastoajan osalta ja myöhemminkin jatkohoidossa on todistettavasti kokonaan jäänyt arvioimatta.
Käsittämättömäksi vakuutusoikeuden ratkaisun tekee se, että päätöksen perusteluissa neuropsykologisen kuntoutuksen tarve myönnetään, mutta kuitenkin ilman perusteluja evätään.
Pitääkö tämä päätös, johon ei voinut hakea muutosta valittamalla, ymmärtää niin että lääketieteellisen asiantuntijan kanta on äänestetty kumoon siitä huolimatta, että liikenneonnettomuudesta aiheutuneen kallonsisäisen vamman myöhäisvaikutusten johdosta olen syksystä 2010 lähtien Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin maksumääräyksellä saanut neuropsykologista kuntoutusta arjen toiminnoista selviämiseen?
15.3.2010 Valtiokonttori antoi ensimmäisen, mutta aivan liian suppeaan aineistoon perustuvan, todistettavasti virheellisen päätöksensä, jonka johdosta laatimani valituksen yhteydessä 11.11.2010 lähtien toistuvasti, mutta tuloksetta olen vaatinut suullista käsittelyä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseksi.
Te Vakuutusoikeudessa ja muutoksenhakuelimissä haluatte piiloutua 1700 luvulta periytyvän oikeudenkäyntikaaren (1.1.1734) tuomarin neuvottelusalaisuuden varjoon ja piilotatte lääketieteelliseen kannanottoon liittyvät asiakirjat 80 vuodeksi pölyiseen arkistoon. Tästä voimme toki kiittää saamattomia lainsäätäjiä kuten edellä mainitussa seminaari puheenvuorossa annoitte ymmärtää.
Vakuutusyhtiöiden asianomaisjulkiset kommentit niin asiantuntijalääkärin kuin virkailijoidenkin osalta puhuvat omaa karua kieltään todellisuudesta, eli siitä miten korvausten ja muutoksenhakijan kannalta epäoikeudenmukaisiin ratkaisuihin onnistutaan päätymään.
Asianosaisjulkisista dokumenteista paljastuu, että itse asiassa oikeudenmukaisen ratkaisun kannalta olevat avaintodisteet, eli tärkeimmät asiantuntijalausunnot on systemaattisesti jätetty kommentoimatta. Samoin kuin lain edellyttämä vammamekanismin arviointi, joka selvääkin selvemmin todistaa syy-yhteyden, olkoonkin että hengenvaarallisessa monivammatilanteessa alkutiedot ovat jääneet puutteellisiksi, nämä kuitenkin todistavat tajuttomuuden, sekavuuden ja muistamattomuuden joita käypä hoito- suositukset ja vakiintunut oikeuskäyttökin edellyttävät.
Ratkaisevaa on mielestäni myös se, että käytössä olleita alkutietoja on kirjattu väärin ja näin ollen tarkoitushakuisuus on saanut jatkua käsittelystä toiseen. Ratkaisevaa niin ikään on se, että valtiokonttori ei minua koskevia asiakirjoja vakuutusyhtiö If:iin toimittaessaan lähettänytkään koko käsittelyssä ollutta aineistoa, vaan vasta vakuutusyhtiö If:n päätöksen saatuani ja asiaa selvittämään ryhdyttyäni totuus paljastui. Vakuutusyhtiö If ei kuitenkaan vaatimuksistani huolimatta suostunut aikaisempaa kantaansa muuttamaan, vaikka todisteiden perusteella niin olisi kuulunut tapahtua.
Asiantuntemattomien, suorastaan sekavien ja epäloogisten, taikka toisaalta ilman mitään kommenttia jätettyjen vastausten johdosta vakuutusyhtiön päätökset, lausunnot ja vastineet ovat sääntöjenvastaisesti ala-arvoista luettavaa. Näin ollen ne sekä sisältönsä että toteutuksensa puolesta loukkaavat korvauksenhakijan oikeustajua ja ennen kaikkea estävät oikeuden toteutumisen.
Ainakaan minun kokemukseni valossa väite vakuutusoikeuden riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta on vain paikkaansa pitämätöntä sanahelinää.
Perustelen väitteeni sillä, että vakuutusoikeuden 2012 ja 2015 antamissa päätöksissä painotetaan yksipuolisesti vakuutuslaitoksen ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan näkemystä, kun taas omat vastineeni ja lisäselvitykseni muutoksenhakijana jätetään huomiomatta. Ratkaisuilla ei ole mitään tekemistä itse totuuden ja oikeudenmukaisuuden kanssa.
17.4.2012 annetusta vakuutusoikeuden päätöksestä, jossa KKO:n ennakkopäätöstä 2011:69 ei millään tavalla otettu huomioon ratkaisua tehdessä, hain jatkokäsittelylupaa Korkeimmalta oikeudelta, mutta koska vakuutusoikeuden antaman päätöksen jälkeen KKO:lle toimitetun ratkaisevan uuden selvityksen johdosta ennakkopäätösperuste ei enään toteutunut eikä KKO muita esittämiäni perusteita käytännössä noteerannut, jatkovalituslupa minulta KKO:n vuoden harkinnan jälkeen evättiin.
Tapahtui taas oikeusmurha, koska KKO joka säästösyistä ei jatkovalituslupien torppaamistaan perustele, vaan jätti pysyväksi vakuutusoikeuden virheellisen ja ennen ratkaisevaa uutta selvitystä annetun päätöksen. Tähän Korkeimman oikeuden suoranaiseen mokaan sittemmin vakuutusyhtiöt ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ovat ahnaasti tarttuneet.
26.10.2015 annetussa vakuutusoikeuden liikennevakuutuslainsäädäntöön nojautuvassa päätöksessä, johon ei saa hakea muutosta valittamalla on sorruttu suorastaan väärälaiseen päättelyyn, kun ratkaisun perusteluissa todistavien alkutietojen luetteloinnin ohella todetaan, että sattuneessa liikenneonnettomuudessa saanut lievän aivovamman vaikka kyseessä oleva tieto ei pidä paikkaansa, koska neurologinen status välittömästi onnettomuuden jälkeen ja koko kolmen viikon tehohoito- ja vuodeosastoajan osalta ja myöhemminkin jatkohoidossa on todistettavasti kokonaan jäänyt arvioimatta.
Käsittämättömäksi vakuutusoikeuden ratkaisun tekee se, että päätöksen perusteluissa neuropsykologisen kuntoutuksen tarve myönnetään, mutta kuitenkin ilman perusteluja evätään.
Pitääkö tämä päätös, johon ei voinut hakea muutosta valittamalla, ymmärtää niin että lääketieteellisen asiantuntijan kanta on äänestetty kumoon siitä huolimatta, että liikenneonnettomuudesta aiheutuneen kallonsisäisen vamman myöhäisvaikutusten johdosta olen syksystä 2010 lähtien Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin maksumääräyksellä saanut neuropsykologista kuntoutusta arjen toiminnoista selviämiseen?
Vakuutusoikeuden ratkaisu väärine päätilmineen on siis kestämätön ja yksi kyseiseen ratkaisuun osallistuneista oli Risto Vataja joka toimi asiantuntijalääkärijäsenenä vakuutusoikeudessa.
Risto Vataja toimi saamani tiedon mukaan asiantuntijana myös kahdessa muutta 2016 vireillä olleissa asioissa .
Koska Risto Vataja oli jo kertaalleen ollut käsittelemässä asiaani asiantuntijalääkärijäsenenä 2015, teki se hänestä jäävin käsittelemään nyt kyseessä olevaa valitusta.
Syyskuun alussa 2016 tiedustelin puhelimitse Risto Vatajalta hänen näkemystään jääviydestään asiani käsittelyssä, Risto Vataja lupasi selvittää asiaa.
Risto Vataja toimi saamani tiedon mukaan asiantuntijana myös kahdessa muutta 2016 vireillä olleissa asioissa .
Koska Risto Vataja oli jo kertaalleen ollut käsittelemässä asiaani asiantuntijalääkärijäsenenä 2015, teki se hänestä jäävin käsittelemään nyt kyseessä olevaa valitusta.
Syyskuun alussa 2016 tiedustelin puhelimitse Risto Vatajalta hänen näkemystään jääviydestään asiani käsittelyssä, Risto Vataja lupasi selvittää asiaa.
Minulle Risto Vatajan jääviys asioideni ratkaisuissa ei ole ongelma, mikäli hänen asiantuntemuksensa riittää totuuden-ja oikeudenmukaisesti arvioimaan koostunutta laajaa asiantuntija-aineistoa sekä muuta prosessin varrella kertynyttä materiaalia. Jääviys ei myöskään olisi ongelma jos hän pystyisi vakuuttamaan muut asian ratkaisemaan osallistuvat siten, että ratkaisu olisi viimein totuutta vastaava ja näin ollen oikeudenmukainen.
Siis juuri toisin kuin 2015 annettu päätös jossa Risto Vataja oli mukana.
Risto Vataja ilmeisesti jääväsi itsensä, mutta hänen sijalleen asiantuntijalääkäriksi valikoitui niin ikään vakuutusoikeuden ylilääkäri Hannu Väänänen joka on erikoistunut sisätauteihin, mikä on omiaan selittämään hoitotukipäätöksen alkamisajankohdan epäoikeudenmukaisuutta.
Edelleen ratkaisua odottavassa asiassa asiantuntijalääkärinä on tähän mennessä ollut niin ikään vakuutusoikeuden oma lääkärijäsen Nina Lindberg, joka on erikoistunut psykiatriaan ja vakuutuslääketieteeseen, ei siis neurologiaan eikä varsinkaan aivovammoihin.
Tapaturmassa vammautuneelle on itselleen asetettu todistustaakka, jota nykylääketieteen kehityksen kelkasta pahasti jälkeen jääneet, taikka kokonaan ilman riittävää lääketieteellistä asiantuntemusta arviointitehtävän vastaanottaneet vakuutuslääketieteen asiantuntijat vammautunutta näkemättä tekevät. Nämä vakuutusyhtiön kannalta sopivat lausunnot vammautuneen pitäisi pystyä todistamaan vääräksi.
Näitä lausuntoja hyödyntää myös muutoksenhakuelimet ja vakuutusoikeus, joka täysin piittaamatta Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä salailusuojien suojaamina, kuin myös vammautuneen vastanäytöstä täysin piittaamatta, säännönmukaisesti päätyvät vakuutuslaitoksen tahtoon, vaikka laki ja annettu näyttö muuta osoittaa.
On täysin käsittämätöntä, että Suomen kansalaisten perusoikeuksien ja jopa ihmisoikeuksien polkeminen sallitaan asiaan puuttumatta, vaikka asiasta on säädös Suomen perustuslain 22§:ssä.
Tuula-Riitta taistelee edelleen oikeuksistaan korvauksiin vakuutusoikeuden kanssa vaikka itse liikenneonnettomuudesta on kulunut aikaa jo 30 vuotta.
Tätä on elämä vakuutusoikeuden varjossa.
Tapaturmassa vammautuneelle on itselleen asetettu todistustaakka, jota nykylääketieteen kehityksen kelkasta pahasti jälkeen jääneet, taikka kokonaan ilman riittävää lääketieteellistä asiantuntemusta arviointitehtävän vastaanottaneet vakuutuslääketieteen asiantuntijat vammautunutta näkemättä tekevät. Nämä vakuutusyhtiön kannalta sopivat lausunnot vammautuneen pitäisi pystyä todistamaan vääräksi.
Näitä lausuntoja hyödyntää myös muutoksenhakuelimet ja vakuutusoikeus, joka täysin piittaamatta Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä salailusuojien suojaamina, kuin myös vammautuneen vastanäytöstä täysin piittaamatta, säännönmukaisesti päätyvät vakuutuslaitoksen tahtoon, vaikka laki ja annettu näyttö muuta osoittaa.
On täysin käsittämätöntä, että Suomen kansalaisten perusoikeuksien ja jopa ihmisoikeuksien polkeminen sallitaan asiaan puuttumatta, vaikka asiasta on säädös Suomen perustuslain 22§:ssä.
Tuula-Riitta taistelee edelleen oikeuksistaan korvauksiin vakuutusoikeuden kanssa vaikka itse liikenneonnettomuudesta on kulunut aikaa jo 30 vuotta.
Tätä on elämä vakuutusoikeuden varjossa.
