Vammaisuus pelottaa erillaisuudellaan.

 Joukosta erottuvat.

Ihminen on varmasti maailman ainoa elollinen olento jonka suurin tehtävä on sulautua ympäröivään joukkoon ja jakaa samat mielipiteet kaikkien muiden kanssa, ymmärtäisin tämän täysin jos olisimme saaliseläimiä  ja meitä vaanisi joka puolella potenttiaalisia saalistajia joiden tehtävä olisi etsisiä joukostamme poikkeavia yksilöitä ja näin harventaa laumaamme. Tässä tapauksessa olisi varmasti hyvä sulautua joukkoon ja olla mahdollisimman huomaamaton pysyäkseen edes ylipäätään hengissä. 

Mikä ajaa sitten ihmisen siihen tilanteeseen, että  hänen täytyy olla laumastaan poikkeamaton vaikka meillä ei ole luontaisia vihollisia?  Onko se häpeä, pelko erillaisuudesta, pelko joutua ryhmän ulkopuolelle vai onko se yhteiskunnan vaatimus kuulua tiettyyn muottiin? Toki meille luodaan koko ajan painetta pukeutua tietyn tyylisiin vaatteisiin ja käyttää tiettyä puhelinmerkkiä ja jos poikkeat tästä kaavasta saatat joutua kiusatuksi. Tämäkö ajaa meitä kulkemaan ryhmän mukana ja olemaan samaa mieltä kuin kaikki muutkin. Pelko ilmaista erillaista ajatusmaailmaa pakottaa meidät sulautumaan joukkoon. 

Eläinmaailmassa muista poikkeavat yksilöt joutuvat usein ensimmäisinä petoeläinten ruuaksi ja vain vahvat ja ryhmään kuuluvat pystyvät pakenemaan vaaraa. Useat eläinmaailmaan kuuluvat eläimet jopa hylkäävät poikasiaan jotka poikkeaa normaalista ja joilla ei ole edellytyksia selviytyä aikuisikään. Mutta miksi tätä tapahtuu myös ihmisten keskuudessa vaikka meillä on kaikki edellytykset selviytyä eikä meitä pitäisi mikään petoeläin saalistaa. Miksi me hylkäämme ystäviämme hänen erillaisuuden tai vamman takia? Ajaako pelko meitä tekemään epäeettisiä päätöksiä, joita kuitenkin myöhemmin kadumme. Onko empaattisuus rike joka johtaa laumasta erottamiseen?

Ihminen on todellisuudessa petoeläin, ihminen käyttäytyy kuin eläin ja hylkää erillaiset yksilöt pelon takia vaikka ne olisivat kuinka läheisiä, tuo pelko ajaa ihmisiä laumaan ja jakamaan samat mielipiteet ja toiminnan, kukaan ei uskalla olla erillainen edes vaatetuksen suhteen. Pelko joutua itse hyljätyksi ajaa meitä tekemään tekoja jotka ovat jopa eläinmaailmassa raadollisia. Välttelemme joukosta erottuvia vain pelon takia.

Kun ihminen vammautuu tai sairastuu, joutuu hän usein laumansa ulkopuolelle, vammautuminen tai sairastuminen katkoo ihmis- ja ystävyyssuhteitä. Laumasta erottuva jätetään usein yksin, häntä vältellään ja osoitellaan vain koska hän käyttäytyy tai näyttää erillaiselta kuin kaikki muut. Erillaisuus ajaa ihmisen petoeläinten riepoteltavaksi, samallaisuus antaa kuvitteellisen oikeuden hankkiutua eroon erillaisuudesta. 

Tätä on vammautuneen ja sairastuneen ihmisen arki, taistelua ennakkoluuloja kohtaan. Taistelua suodattaa pilkka menettämättä ihmisyyttään, taistelua uskaltaa olla oma itsensä. 

Kun itse vammauduin vuonna 2014, taistelin pitkään itseni kanssa, vastakkain oli kuvitelma täysin terveestä ja työkykyisestä perinnerakentajasta vastustajana oli kieltämäni todellisuus vammautuneesta mitättömästä ihmisestä. Tuon taistelun aikana tunsin, että kehoni ja mieleni ei enään vastannut totuttua minäkuvaani, pelkäsin ja häpesin, piilouduin omieni rakentamieni kulissien taakse. Yritin pitkään käyttäytyä ja näyttää samalta kuin kaikki muutkin, yritin kuulua joukkoon. Kulissit kaatuivat ja kilpeni suojaus petti aina välillä ja samalla kun vammani astui näyttämölle sain kuulla kommentteja ja uhkailuja, lopulta väsyin kehittämääni ja huonosti kirjoitettuun näytelmään ja hyväksyin vammani. Lakkasin yrittämästä ja annoin vammani näkyä, en enään jaksanut esittää olevani samallainen kuin ennen, voimani olivat loppuneet ja olin valmis luovuttamaan jopa loppullisesti. Laumani ei kuitenkaan hylännyt minua vaan sain tukea ja apua enenmmän kuin odotin, ei minua raadeltu tai jätetty yksin kuten harhaisesti kuvittelin. 

Vaikka olen kohdannut monen tapaisia ongelmia ja suoranaista pilkkaa sen jälkeen kun itse hyväksyin vammaisuuteni, tämä sanoilla satuttelu ja sormilla osoittelu on tullut vain ja ainoastaan laumani ulkopuolisilta ihmisiltä, jopa terveydenhuollon ammattilaisilta saama kommentointi ja suoranainen tietämättömyys ovat tehneet välillä kipeää. Jotkin kommentit ovat tarkoitettu tikareiksi ja uppoamaan suoraan itsetuntoon, toiset tietämättömyyden sammakoiksi kurnuttamaan sanomaansa olkapäälle. mutta yhtä kaikki, vaikkakin jotkin niistä ovat tehneet kipeää ja jotkin ovat luokanneet ei aina niin minua vaan myös perhettäni, en silti kadu sitä että uskalsin lopulta laskea suojauksen. En menettänyt mitään, sen sijaan sain mahdollisuun tuoda vammaisuutta esille, vaikuttaa asioihin ja lisätä tietoisuutta, kasvattaa laumaani ja oppia olemaan kuuntelematta tuota kurnuttavaa sammakkoa.

Tietämättömyys lisää pelkoa.

Miksi erillaisuus pelottaa ja estää toisinaan saamasta samaa palvelua kuin niin sanottu tavallinen ihminen? Mikä tekee pyörätuolissa istuvasta vaikeasti palveltavan asiakkaan, huojuvasta ja hieman hitaasta aivovammaisesta juopon. Vammaisuus pelottaa kanssa ihmisiä, tietämättömyys tai epävarmuus miten kohdata vammainen tuntuu olevan suuri haaste monelle ihmiselle ja uskallan jopa väittää että me kaikki vammautuneet olemme kohdanneet tätä tietämättömyyttä omassa arjessamme.  On todella valitettavaa, että esimerkiksi jo palvelualan koulutuksissa tai opinnäytetyössä ei ole osattu ottaa tätä  asiaa huomioon vaan kaikki oppiminen tapahtuu siitä olettamuksesta että palveltava on reipas ja täysin terve kansalainen jolla ei ole esimerkiksi erityistarpeita tai sanoittamisen kanssa ongelmia. 

Mielestäni olisi erittäin tärkeää ja tervetullutta ajattelua, jos meidät vammautuneet otettaisiin huomioon koulutuksessa ja esimerkiksi tuleville parturikampaajille tai tarjoilijoille annettaisiin mahdollisuus tutustua vammautuneiden ihmisten tarpeisiin ja työskennellä heidän kanssaan, tämä olisi omiaan jo osaltaan vähentämään sitä pelkoa mitä me vammautuneet eri palvelujen kautta kohtaamme.

Toki tämä olisi yksi pieni askel, mutta suurin haaste on silti kanssa ihmiset. En missään nimessä halua lähteä yleistämään, mutta merkittävä osa kanssa ihmisistä tuntee itsensä joko uhatuksi vammaisen kohdatessaan, pelkää itse vammautuneensa koska kuvitellaan että vammaisuus tarttuu. On myös joukko ihmisiä jotka jopa sylkevät vammaisen päälle koska pitävät heitä alhaisimpina olentoina mitä maa päällänsä kantaa. Tämä kaikki johtuu vain pelosta ja kyvyttömyydestä kohdata erillaisuutta, ihminen ei uskalla kohdata vammaista tasaveroisena, vaan hakeutuu kaltaistensa joukkoon.

Tästä pelosta ja kyvyttömyydestä kohdata erillaisuutta kertoo hyvin myös se tapa jolla esimerkiksi maamme mediat käsittelevät vammaisia, esimerkiksi ParaOlympia kilpailut jää täysin pimentoon vaikka juuri sieltä kannetaan kotiin merkittävä määrä mitalleja, valmiita ollaan kyllä näyttämään jos jonkin laisia kilpailuja jossa kotiin tuomisina on pelkkiä selityksiä. Mikäli esimerkisi Yle nostaisi vammaisuutta enemmän esille eri ohjelmien muodossa niin lisäisi se varmasti kansalaisten tietäväisyyttä meitä kohtaan, toki ymmärrän että vammaisuus ei ole niin mediaseksikästä kuin jonkin rosvon karkumatkasta kertominen, mutta toivoisin silti tähänkin Yleltä asennemuutosta.

Muutos tapahtuu vain jos muutosta halutaan.

Vakuutusala rahoittaa työtapaturmien- ja ammattitautien hoidon tutkimusta.

 Oman edun tutkimusraha.

Suomessa tapahtuu vuodessa noin 98 000 työtapaturmaa sekä ammattitautiin sairastuu hieman yli 4000 ihmistä. Tämä tilasto on  vuodelta 2022. Se mikä on huomioitavaa tässä tilistossa, niin vain 5% kaikista työtapaturmista johti työkyvyttömyyteen tilaston julkaisu vuotena, tässä on huomioitu myös työaikana sattuneet liikennetapaturmat. Toisin sanoen työtapaturman johdosta vain noin 4500 ihmistä päätyi työkyvyttömäksi, todellisuudessa työkyvyttömiä on vähintäänkin kolmin kertainen määrä ja tämä ryhmä on tiputettu harmaalle alueelle ilman mitään tukitoimia. Sen sijaan ammattitaudin johdosta työkyvyttömäksi päätyi noin joka toinen, tässä tilastossa on huomioitu kaikki sairaudet kuten tuki-ja liikuntaelinsauraudet, mielenterveys sairaudet sekä esimerkiksi syövät. 

Kaiken kaikkiaan työkyvyttömäksi joutuu vuosittain noin 17 500 ihmistä, tässä määrässä on kaikki, niin tapaturmaisesti vammautuneet kuin mielenterveys häiriöistä kärsivät ihmiset. Tilastoista selviää myös se, että noin viidennes eli 20% kaikista työkyvyttömäksi päätyneistä on yli 60 vuotiaita, kun taas mielenterveydellisistä syistä työkyvyttömäksi päätyy joka kolmas ja tämä ryhmä kostuu pääasiallisesti nuorista ja alle 30 vuotiaista aikuisista. 

Olen muutama vuosi sitten kirjoittanut julkaisun Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan rahoituksesta ja sen lähteistä, tuossa jutussa toin esille kuinka vakuutusyhtiöt ja heihin läheisesti liitoksissa olevat toimijat rahoittavat varsinkin neurologian tutkimusta. Aika pian asiaa kommentoitiin, ettei rahoituksella edistetä vakuutusyhtiöiden etua, vaikka rahoituksen turvin tutkimuksiin osallistu myös tiettyjä lääkäreitä jotka ovat tunnetusti asenteellisia kansainvälistä tutkimustietoa vastaan.

Nyt on taas laitettu rahaa liikkeelle vakuutusyhtiöiden toimesta, tällä kertaa Helsingin  yliopiston kanssa tehdyllä viisi vuotisella sopimuksella, jossa vuositasolla rahoitusta annetaan 300 000€ eli yhteensä 1.5 miljoonaa Euroa viidessä vuodessa. Tällä rahoituksella on tarkoitus tutkia kuntoutuksen vaikutusta työtapaturmien ja ammattitautien hoidossa. Rahoituksessa on mukana Finassiala Ry, Liikennevakuutuskeskus ja Tapaturmavakuutuskeskus.

En kiellä etteikö kuntoutuksen tutkiminen ja sen kehittäminen olisi tärkeää, päin vastoin. Pidän sitä erittäin tärkeänä ja jos kuntoutuksen kehittämisellä saavutetaan vammautuneen tai sairastuneen elämänlaatuun parannusta niin mikä sen hienompaa, puolestaan se mitä kritisoin on rahoituksen lähde ja siitä syntyvä velka. Syntyvä velka saattaa näkyä lausuntojen puolueellisuudessa, varsinkin jos lausunnon tilaajana on esimerkiksi vakuutusyhtiö.

Tämä edellä mainitsemani huoli ei ole aiheeton, koska vakuutusala on merkittävä korvaaja sairaanhoitokustannuksissa, myös lausunnot, kuten arviot työkyvystä ja esimerkiksi pysyvästä haitasta tapahtuu julkisen sektorin kautta, eli juuri samasta sektorista jota nyt tuetaan 1.5 miljoonalla eurolla.

On valitettavaa, että valtio jonka pitäisi tukea lääketieteellistä tutkimusta on vuosittain pienentänyt osuuttaan ja siirtänyt tai antanut vastuun vakuutusalan ja heihin läheisesti liittyvien tahojen hoidettavaksi. Valtion varoja käytettiin vuonna 1990 noin 60 miljoonaa Euroa vuodessa hoidon vaikuttavuustutkimukseen, tuo summa on pienentynyt vuosittain ja nykyään tuo rahoitus on vain noin 15 miljoonaa Euroa vuodessa. Mikäli tämä tahti jatkuu, niin viimeistään vuonna 2040 koko valtion avustus lääketieteelliseen tutkimukseen on loppunut kokonaan ja vastuu siirretty yksityiselle sektorille.

Kenen raha, sen etu.

Koska vakuutusala on yksi merkittäviä rahoittajia Suomalaisessa lääketieteellisessä tutkimuksessa on sillä myös etu siihen nähden miten työtapaturmassa vammautuneen tai työperäisesti sairastuneen hoitopolkua jatkossa kehitetään. Vakuutusyhtiön intresseissä on tunnetusti saada työtapaturmassa vammautunut tai työperäisesti sairastunut mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään, koska tämä säästää merkittävästi vakuutusyhtiöiden varoja, mikäli työntekijä olisi todellisuudessa oikeutettu työkyvyttömyyteen niin tässä kohtaa kuvaan astuu myös tuo syntynyt velka tutkimuksen rahoittajaa kohtaan, joka saattaa kirjata lausuntojen sisällöt vastaamaan vakuutusyhtiölle myönteiseksi. Tämä johtaa siihen että työntekijä tippuu todellisuudessa hänelle kuuluvien tukien ulkopuolelle ja valtion hoidettavaksi.

On erittäin valitettavaa, että vakuutusyhtiöt on päästetty vaikuttamaan julkisen sektorin toimintaan ja epäilemättä myös lausuntojen sisältöön, tämän kaltainen tilanne joka on nyt syntýnyt valtion pienentämän lääketieteellisen tutkimus rahoituksen johdosta heikentää vammautuneen tai sairastuneen asemaa ja on omiaan aiheuttamaan kohonneita kustannuksia julkiselle sektorille lisääntyvien liitännäis sairauksiaen johdosta, kuten mielenterveydellisten sairauksien lisääntymisenä, jotka jo nyt näkyvät piikkinä työkyvyttömyys tilastoissa. Vaikka lain mukaan ihminen joka sairastuu liitännäis sairauteen ja se katsotaan johtuneen esimerkiksi työtapaturmasta saadusta vammasta olisi oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen juurikin alkuperäisen tapaturman johdosta, eikä suinkaan liitännäis sairauden johdosta, tämä on myös yksi vakuutusyhtiöiden tapa säästää rahaa.

Lääketieteellinen tutkimus on erittäin tärkeää ja sitä täytyy edelleen kehittää, lääketieteellistä tutkimusta ei kuitenkaan saa kehittää siten, että se hyödyntää rahoittajan etua ja indressejä. Siksi on tärkeää että valtio nostaa vuosittaista rahoitusta merkittävästi suuremmaksi, kuin mitä se tällä hetkellä on. Myös ulkopuolisten kuten vakuutusyhtiöiden rahoitus on tärkeää, mutta tuo raha tulisi kanavoida siten ettei sillä edistetä omia tavoitteita.

Haluan vielä nostaa esille sen seikan, joka näkyy myös esimerkiksi Käypä-hoito suosituksissa, eli vakuutusyhtiöt ja heihin liitettävät rahoitusta jakavat tahot eivät käytä ulkomaista tutkimustietoa, koska se ei heidän mukaansa ei anna oikeaa tietoa, koska lähtökohdat ovat erillaiset, tämän takia vakuutusyhtiöt tuottavat omaa tutkimustietoa rahoittamillaan tutkimuksilla. Mutta tämä on ihan oma aiheensa ja palaan siihen seuraavassa artikkelissa.

Nico Ojala

Aivovammaliiton kokemustoimija

Blogisti ja aivovamma aktivisti

Oikeusturvaa rahalla?

 Oikeusturva vaarassa.

Varmasti meistä jokainen on kuullut sanan oikeusturva, mutta mitä tuo sanan tuoma turva oikeasti tarkoittaa? Oikeusturva määritellään Perustuslain 21§ seuraavasti: 

"Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivästystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.  Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuuluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla."

On varmasti aiheellista miettiä toteutuuko Perustuslakiin kirjatut asianmukainen ja viivytyksetön käsittely sekä saako vastaaja tulla kuuluksi? Mielestäni ei, tästä Suomi on myös saanut useita huomautuksia Eu:n ihmisoikeustuomioistuimesta, mutta niihien ei olla reagoitu juuri mitenkään. Mikäli vammautunut tai sairastunut joutuu hakemaan oikeutta esimerkiksi käräjäoikeudesta, joutuu hän omalla kustannuksellaan todistamaan vakuutusyhtiön "ei syy-yhteyttä" lausekkeen vääräksi. Tämä on aikaa vievää ja kallista. Myös kuuluksi tuleminen on hyvin kyseenalaista vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkäreiden ja todistajien päälle huutelun johdosta. Puhumattakaan Vakuutusoikeudesta mihin vastaaja ei edes pääse itse itseään puolustamaan.

Tässä mielessä perustuslain oikeusturva ei siis toteudu ainakaan siten mitä sillä on alkujaan tarkoitettu. Tämä on toki iso ongelma ja rikkoo ihmisen oikeusturvaa, mutta suurin ongelma taitaa olla kuitenkin merkittävästi kohonneet oikeudenkäyntien kustannukset, jotka aiheuttavat merkittävää kynnystä ryhtyä oikeustaistoon varsinkaan isoa vakuutusyhtiötä vastaan. 

Mikäli vammautunut tai sairastunut haastaa vakuutusyhtiön oikeuteen ja nyt puhutaan siis käräjäaikeudesta, nousee vastaajan käräjöinnin kustannukset helposti kaikkine lausuntoineen ja asianajajan palkkioineen noin viiteentoistatuhanteen (15 000) euroon. Tämä on todella iso taloudellinen riski jo valmiiksi heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen ja mikäli vastaaja häviäisi taistelun oikeudessa lisätään tähän päälle vielä vakuutusyhtiän oikeudenkäyntikulut jotka ovat vähintäänkin samaa luokkaa jos ei jopa tuplasti suuremmat, eli puhutaan noin kolmenkymmenen tuhannen suuruusluokasta. Eikä asiaa auta yhtään vaikka vammautuneella tai sairastuneella olisi oikeusturvavakuutus joka kattaa oikeudenkäyntikuluja noin kymmenen tuhannen euron verran, niin tästä huolimattakin maksettavaa jää joka tapauksessa useita kymmeniä tuhansia euroja. Tämä siis toki siinä tilanteessa mikäli vammautunut tai sairastunut häviää oikeustaistelun.

Mikäli vammautunut tai sairastunut voittaa oikeustaistelun käräjäoikeudessa niin lähes poikkeuksetta asia menee Hovioikeuteen vakuutusyhtiön toimesta, tällöin kokonaiskulut vähintäänkin tuplaantuvat ja nyt täytyy muistaa, että tässä puhutaan vain vammautuneen tai sairastuneen kuluista. Vakuutusyhtiön kulut ovat varmasti huomattavasti suuremmat, koska he palkkaavat tietyt asiantuntijalääkärit todistajiksi ja tekemään niin sanottuja asiantuntijalausuntoja. Mikäli vammautunut tai sairastunut häviäisi asian Hovioikeudessa, joutuisi hän maksamaan niin omat kuin vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut, jotka liikkuvat noin neljänkymmenen ja kuudenkymmenen tuhannen euron välillä, joskus jopa vielä suuremmissa summissa.

Tahallista kustannusten nostamista.

Vakuutusyhtiöt ovat viimeisen kahden vuoden aikana nostaneet merkittävästi omia oikeudenkäyntikulujen kustannuksia ja asiantuntijalääkäreiden sekä lausuntopalkkioiden summia, tällä tavalla toimien he ovat saaneet kokonaiskustannukset nousemaan 60-80% ja trendi tuntuu vain jatkuvan. Hyvin pienelläkin vaivalla saa selville, että esimerkiksi muutama vuosi taaksepäin vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut liikkuivat Hovioikeuden käsittelyssä noin kahdenkymmen tuhannen euron molemmin puolin, näitä summia kun vertaa tähän päivät lukuihin jotka ovat jopa yli neljänkymmenen tuhannen euron. On varmasti aiheellista kysyä mistä tämän kaltainen hintojen nosto johtuu? Ei ainakaan viimevuosin yleisestä hintojen noususta.

Ovatko vakuutusyhtiöt muuttuneet ahneiksi ja käyttäneet hyväksi vallitsevaa inflaatiota? Ei, hintojen nostoon on hyvin yksinkertainen syy, tuo syy on pelottelu. Mitä korkeampi hinta sitä suurempi riski vammautuneella tai sairastuneella on lähteä hakemaan oikeutta omaan asiaansa, tämä hintojen nosto myös vaarantaa merkittävästi ihmisten oikeusturvaa joka siis jo Perustuslaissa määritellään. Ihmettelen miksi Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ei ole puuttunut asiaan, toki ymmärrän että koko vakuutusyhtiö asia on usemman ministeriön tontilla, mutta kyllä mielestäni oikeusturvan vaarantuminen kuuluu Oikeusministeriöön. 

Se mikä tässä koko asiassa on huolestuttavinta, niin kohonneiden kustannuksien lisäksi vakuutusyhtiöt ovat ryhtyneet painostamaan vammautuneita ja sairastuneita jotka uskaltavat hakea oikeutta, vakuutusyhtiö yrittävät kesken oikeuskäsittelyn tehdä sopimuksia jossa vakuutusyhtiö suostuu maksamaan kertyneet kustannukset, jos vammautunut tai sairastunut luopuu kanteesta. Samalla vammautunut tai sairastunut luopuu muista vaateista, eli pysyvänhaitan korvauksesta ja mahdollisesta ansionmenetyskorvauksesta. Tämä on todella räikeää toimintaa vakuutusyhtiöiden toimesta ja siinä käytetään hyväksi ihmisen heikkoa tilannetta sekä pelkoa merkittävistä oikeudenkäyntikuluista, jotka saattaisivat tulla hänen maksettavaksi mikäli juttu päätyisi vakuutusyhtiön hyväksi.

Tästä asiasta ei ole paljoa julkisuudessa puhuttu, yhtenä syynä on sopimuksiin laitettava vaitiolovelvollisuus, mutta onneksi muutama rohkea ihminen on uskaltanut asiasta minulle kertoa. Mitä tämä sopiminen sitten pitää sisällään? Ainakin sen, että siinä käytetään pelkoa hyväksi uhkaamalla vammautunutta tai sairastunutta ylisuuriksi paisutetuilla oikeudenkäyntikuluilla.

Ihan tarkkaa sopimuspohjaa en tiedä, mutta kuulemani tapaukset ovat sisällöltään saman tyyppisiä, vakuutusyhtiö pyrkii sopimaan kesken oikeuskäsittelyn, että mikäli vammautunut tai sairastunut luopuu vaateistaan, niin he maksavat kaikki kustannukset ja kantajalle ei jää mitään maksettavaa. Yleensä nämä sopimukset tehdään kesken Hovioikeuden käsittelyn, koska silloin kustannukset on saatu hilattua tarpeeksi suuriksi ja taloudellinen riski alkaa olemaan merkittävä. Sopimusta vauhdittaakseen vakuutusyhtiöt suostuvat maksamaan nimellisen korvauksen pysyvästä haitasta, mutta esimerkiksi ansionmenetyskorvausta ei näissä sopimuksissa suostuta maksamaan. Sopimusten loppusummaksi vakuutusyhtiöt laskevat omat kustannukset sekä vammautuneen tai sairastuneen kustannukset, tämä kokonaiskustannus on keskimäärin noin kuusikymmentä tuhatta euroa, joissakin tapauksissa jopa suurempia. Tätä summaa käytetään kuvitteellisella korvaus summalla jolla kuitataan kaikki kustannukset ja vammautuneelle tai sairastuneelle jää kuvitelma suuremmasta korvauksesta kuin mitä se todellisuudessa on.

Nämä sopimukset eivät kuitenkaan suoraan vaikuta työkyvyttömyyseläkkeeseen tai sen hakemiseen, mutta epäsuorasti kylläkin. Koska vakuutusyhtiö tekemä sopimus on keskeyttänyt oikeuskäsittelyn, eikä näin ollen vammalle tai sairaudelle löydy juridista pohjaa, saattaa työeläkeyhtiö vedota tähän ja evätä työkyvyttömyyseläke hakemuksen.  Toki heillä on miljoona muutakin keinoa hylätä hakemukset, mutta tämä on yksi syy lisää tuohon arsenaaliin. Se miten nämä sopimukset vaikuttaa esimerkiksi uudelleen koulutukseen tai työkokeiluihin, niin sitä tietoa minulla ei vielä ole.

Toivon että tuleva hallitus puuttuu tähän uuteen ongelmaan ja miksi ei vielä vanhakin hallitus ja arvostamani Anna-Maja Henriksson ottaisi asiaan kantaa. Olen käynyt hyvän ystäväni kanssa puhumassa tästä asiasta niin Henrikssonin kanssa kuin Kuluttaja-  ja kilpailuviraston johdon kanssa, mutta silloin tästä vakuutusyhtiöiden harjoittamasta oikeusturvan alasajamisesta oli vasta huhuja liikkeellä. Nyt kun tilanne on muuttunut todeksi niin toivon että nämä tahot tuntee piston sydämmessään tekemättömästä työstä.

Nico Ojala