Oikeusturvaa rahalla?

 Oikeusturva vaarassa.

Varmasti meistä jokainen on kuullut sanan oikeusturva, mutta mitä tuo sanan tuoma turva oikeasti tarkoittaa? Oikeusturva määritellään Perustuslain 21§ seuraavasti: 

"Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivästystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.  Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuuluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla."

On varmasti aiheellista miettiä toteutuuko Perustuslakiin kirjatut asianmukainen ja viivytyksetön käsittely sekä saako vastaaja tulla kuuluksi? Mielestäni ei, tästä Suomi on myös saanut useita huomautuksia Eu:n ihmisoikeustuomioistuimesta, mutta niihien ei olla reagoitu juuri mitenkään. Mikäli vammautunut tai sairastunut joutuu hakemaan oikeutta esimerkiksi käräjäoikeudesta, joutuu hän omalla kustannuksellaan todistamaan vakuutusyhtiön "ei syy-yhteyttä" lausekkeen vääräksi. Tämä on aikaa vievää ja kallista. Myös kuuluksi tuleminen on hyvin kyseenalaista vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkäreiden ja todistajien päälle huutelun johdosta. Puhumattakaan Vakuutusoikeudesta mihin vastaaja ei edes pääse itse itseään puolustamaan.

Tässä mielessä perustuslain oikeusturva ei siis toteudu ainakaan siten mitä sillä on alkujaan tarkoitettu. Tämä on toki iso ongelma ja rikkoo ihmisen oikeusturvaa, mutta suurin ongelma taitaa olla kuitenkin merkittävästi kohonneet oikeudenkäyntien kustannukset, jotka aiheuttavat merkittävää kynnystä ryhtyä oikeustaistoon varsinkaan isoa vakuutusyhtiötä vastaan. 

Mikäli vammautunut tai sairastunut haastaa vakuutusyhtiön oikeuteen ja nyt puhutaan siis käräjäaikeudesta, nousee vastaajan käräjöinnin kustannukset helposti kaikkine lausuntoineen ja asianajajan palkkioineen noin viiteentoistatuhanteen (15 000) euroon. Tämä on todella iso taloudellinen riski jo valmiiksi heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen ja mikäli vastaaja häviäisi taistelun oikeudessa lisätään tähän päälle vielä vakuutusyhtiän oikeudenkäyntikulut jotka ovat vähintäänkin samaa luokkaa jos ei jopa tuplasti suuremmat, eli puhutaan noin kolmenkymmenen tuhannen suuruusluokasta. Eikä asiaa auta yhtään vaikka vammautuneella tai sairastuneella olisi oikeusturvavakuutus joka kattaa oikeudenkäyntikuluja noin kymmenen tuhannen euron verran, niin tästä huolimattakin maksettavaa jää joka tapauksessa useita kymmeniä tuhansia euroja. Tämä siis toki siinä tilanteessa mikäli vammautunut tai sairastunut häviää oikeustaistelun.

Mikäli vammautunut tai sairastunut voittaa oikeustaistelun käräjäoikeudessa niin lähes poikkeuksetta asia menee Hovioikeuteen vakuutusyhtiön toimesta, tällöin kokonaiskulut vähintäänkin tuplaantuvat ja nyt täytyy muistaa, että tässä puhutaan vain vammautuneen tai sairastuneen kuluista. Vakuutusyhtiön kulut ovat varmasti huomattavasti suuremmat, koska he palkkaavat tietyt asiantuntijalääkärit todistajiksi ja tekemään niin sanottuja asiantuntijalausuntoja. Mikäli vammautunut tai sairastunut häviäisi asian Hovioikeudessa, joutuisi hän maksamaan niin omat kuin vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut, jotka liikkuvat noin neljänkymmenen ja kuudenkymmenen tuhannen euron välillä, joskus jopa vielä suuremmissa summissa.

Tahallista kustannusten nostamista.

Vakuutusyhtiöt ovat viimeisen kahden vuoden aikana nostaneet merkittävästi omia oikeudenkäyntikulujen kustannuksia ja asiantuntijalääkäreiden sekä lausuntopalkkioiden summia, tällä tavalla toimien he ovat saaneet kokonaiskustannukset nousemaan 60-80% ja trendi tuntuu vain jatkuvan. Hyvin pienelläkin vaivalla saa selville, että esimerkiksi muutama vuosi taaksepäin vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut liikkuivat Hovioikeuden käsittelyssä noin kahdenkymmen tuhannen euron molemmin puolin, näitä summia kun vertaa tähän päivät lukuihin jotka ovat jopa yli neljänkymmenen tuhannen euron. On varmasti aiheellista kysyä mistä tämän kaltainen hintojen nosto johtuu? Ei ainakaan viimevuosin yleisestä hintojen noususta.

Ovatko vakuutusyhtiöt muuttuneet ahneiksi ja käyttäneet hyväksi vallitsevaa inflaatiota? Ei, hintojen nostoon on hyvin yksinkertainen syy, tuo syy on pelottelu. Mitä korkeampi hinta sitä suurempi riski vammautuneella tai sairastuneella on lähteä hakemaan oikeutta omaan asiaansa, tämä hintojen nosto myös vaarantaa merkittävästi ihmisten oikeusturvaa joka siis jo Perustuslaissa määritellään. Ihmettelen miksi Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ei ole puuttunut asiaan, toki ymmärrän että koko vakuutusyhtiö asia on usemman ministeriön tontilla, mutta kyllä mielestäni oikeusturvan vaarantuminen kuuluu Oikeusministeriöön. 

Se mikä tässä koko asiassa on huolestuttavinta, niin kohonneiden kustannuksien lisäksi vakuutusyhtiöt ovat ryhtyneet painostamaan vammautuneita ja sairastuneita jotka uskaltavat hakea oikeutta, vakuutusyhtiö yrittävät kesken oikeuskäsittelyn tehdä sopimuksia jossa vakuutusyhtiö suostuu maksamaan kertyneet kustannukset, jos vammautunut tai sairastunut luopuu kanteesta. Samalla vammautunut tai sairastunut luopuu muista vaateista, eli pysyvänhaitan korvauksesta ja mahdollisesta ansionmenetyskorvauksesta. Tämä on todella räikeää toimintaa vakuutusyhtiöiden toimesta ja siinä käytetään hyväksi ihmisen heikkoa tilannetta sekä pelkoa merkittävistä oikeudenkäyntikuluista, jotka saattaisivat tulla hänen maksettavaksi mikäli juttu päätyisi vakuutusyhtiön hyväksi.

Tästä asiasta ei ole paljoa julkisuudessa puhuttu, yhtenä syynä on sopimuksiin laitettava vaitiolovelvollisuus, mutta onneksi muutama rohkea ihminen on uskaltanut asiasta minulle kertoa. Mitä tämä sopiminen sitten pitää sisällään? Ainakin sen, että siinä käytetään pelkoa hyväksi uhkaamalla vammautunutta tai sairastunutta ylisuuriksi paisutetuilla oikeudenkäyntikuluilla.

Ihan tarkkaa sopimuspohjaa en tiedä, mutta kuulemani tapaukset ovat sisällöltään saman tyyppisiä, vakuutusyhtiö pyrkii sopimaan kesken oikeuskäsittelyn, että mikäli vammautunut tai sairastunut luopuu vaateistaan, niin he maksavat kaikki kustannukset ja kantajalle ei jää mitään maksettavaa. Yleensä nämä sopimukset tehdään kesken Hovioikeuden käsittelyn, koska silloin kustannukset on saatu hilattua tarpeeksi suuriksi ja taloudellinen riski alkaa olemaan merkittävä. Sopimusta vauhdittaakseen vakuutusyhtiöt suostuvat maksamaan nimellisen korvauksen pysyvästä haitasta, mutta esimerkiksi ansionmenetyskorvausta ei näissä sopimuksissa suostuta maksamaan. Sopimusten loppusummaksi vakuutusyhtiöt laskevat omat kustannukset sekä vammautuneen tai sairastuneen kustannukset, tämä kokonaiskustannus on keskimäärin noin kuusikymmentä tuhatta euroa, joissakin tapauksissa jopa suurempia. Tätä summaa käytetään kuvitteellisella korvaus summalla jolla kuitataan kaikki kustannukset ja vammautuneelle tai sairastuneelle jää kuvitelma suuremmasta korvauksesta kuin mitä se todellisuudessa on.

Nämä sopimukset eivät kuitenkaan suoraan vaikuta työkyvyttömyyseläkkeeseen tai sen hakemiseen, mutta epäsuorasti kylläkin. Koska vakuutusyhtiö tekemä sopimus on keskeyttänyt oikeuskäsittelyn, eikä näin ollen vammalle tai sairaudelle löydy juridista pohjaa, saattaa työeläkeyhtiö vedota tähän ja evätä työkyvyttömyyseläke hakemuksen.  Toki heillä on miljoona muutakin keinoa hylätä hakemukset, mutta tämä on yksi syy lisää tuohon arsenaaliin. Se miten nämä sopimukset vaikuttaa esimerkiksi uudelleen koulutukseen tai työkokeiluihin, niin sitä tietoa minulla ei vielä ole.

Toivon että tuleva hallitus puuttuu tähän uuteen ongelmaan ja miksi ei vielä vanhakin hallitus ja arvostamani Anna-Maja Henriksson ottaisi asiaan kantaa. Olen käynyt hyvän ystäväni kanssa puhumassa tästä asiasta niin Henrikssonin kanssa kuin Kuluttaja-  ja kilpailuviraston johdon kanssa, mutta silloin tästä vakuutusyhtiöiden harjoittamasta oikeusturvan alasajamisesta oli vasta huhuja liikkeellä. Nyt kun tilanne on muuttunut todeksi niin toivon että nämä tahot tuntee piston sydämmessään tekemättömästä työstä.

Nico Ojala