Elämään opettelua

tiistai 18. lokakuuta 2022

Puolueettoman lääkärilausunnon metsästys.

 Onko syy-yhteys ainoa tekijä?



Olen tässä viimeisen seitsemän vuotta yrittänyt ymmärtää niin vakuutusyhtiöiden kuin vastavuoroisesti kunnallisen ja yliopistollisen sairaanhoidon lausuntoja, niin vammamekanismista kuin syy-yhteyttä syntyneisiin vammoihin. Tästä kokonaisuudesta ei voi tietenkään unohtaa ensihoito henkilöstöä tai poliisia jotka yleensä ensimmäisenä on tapahtuma paikalla ja kirjaavat omiin tietoihinsa tapahtumat ja vammautuneen voinnin.

Yleensä tämän kokonaisuuden pitäisi toimia joustavasti ja mahdollisimman nopeasti, jotta vammautunut saa asianmukaista hoitoa ja hänet päästään diagnosoimaan oikein. Näin ei vain aina valitettavasti ole, koko hoitoketju tuntuu olevan rikki ja ongelmat tuntuvat ekponentiaalisesti kertaantuvan aina loppua kohti kunnes vakuutusyhtiö ei näe enään syy-yhteyttä tai pahimmassa tapauksessa koko vammautuneen oireet katsotaan toiminnallisiksi, koska kirjaukset koko vamma alkuhetkestä aina korvauksen hakuun saakka on puutteelliset ja täynnä epämääräisiä lausuntoja.

En missään tapauksessa ole tässä puolustamassa vakuutusyhtiöitä, mutta haluan avata tätä kokonaisuutta myös perusterveydenhuollon ja yliopistollisen sairaanhoidon osalta. Jos tapaturman alkuhetkestä saakka olevat lausunnot ovat täynnä virheitä ja puutteellisesti täytettyjä, oli ne sitten poliisin raportteja tai ambulanssin henkilökunnan on vammautuneen hoito lähtenyt jo väärälle uralle. Toki asia ei ole aina näin musta valkoinen, mikäli sairaalan päivystyksessä on esimerkiksi aivovammoihin perehtynyt lääkäri tai ensiavun henkilökunta kirjaa potilastietoihin oikeita asiota, saattaa vammautuneen hoito muuttaa suuntaa, verrettuna siihen lähtötilanteeseen jonka ambulanssin henkilökunta on kirjannut ja ennakkoilmoittanut päivystykseen.

Tämä ensitietojen vajavainen kirjaamattomuus ja siitä johtuva väärälle polulle suuntautuvat hoidolliset toimenpiteet saavat aikaan sen, että vakuutusyhtiöiden tarkastelema syy-yhteys häviää tai ainakin sitä ei nähdä kokonaisuutena syntyneisiin vammoihin, vaan vammojen syytä ryhdytään etsimään menneisyydestä, tällöin vakuutusyhtiöt etsivät kaiken mahdollisen tapahtuman joka voisi selittää vammautuneen oireiston, siitäkin huolimatta vaikka vammautunut olisi ollut täysin terve ja toimintakykyinen ennen onnettomuutta tai tapaturmaa.

Koska ongelmat sairaanhoidossa ja varsinkin kokemus aivovammoista tai niskan retkahdusvammoista on todella sattumanvaraista terveydenhuollon päivystyksissä, johtaa se vääjäämättä hoidon viivästykseen ja nostaa merkittävästi todennäköisyyttä siihen, että vammautuneen oireisto jää ainakin osittain pysyväksi ja näin ollen myös hänen työkykynsä heikkenee siten, että hän ei tule välttämättä suoriutumaan ammattiaan vastaavista työtehtävistä. 

Koska työtapaturma- ja ammattitautilaki sekä vapaa-ajan tapaturmavakuutus lähtee siitä ajatuksesta, että tapaturmaan joutunut pyritään kuntouttamaan työkykyiseksi ja mikäli hän ei enään suoriudu oman ammattinsa vaativista työtehtävistä tulee hänet uudelleen kouluttaa toisiin tehtäviin työkokeilujen avulla. Tähän kun lisätään alkutilanne jossa puutteelliset kirjaukset vammautuneen tilasta tai vammamekanismista, saattaa ne jopa poistavat koko syy-yhteyden vakuutusyhtiön näkökulmasta.

Tämä johtaa siihen, että vakuutusyhtiöt katsovat, että korvausvelvollisuus ei täyty eikä vammautuneen toimintakyvyn heikkeneminen johdu sellaisista seikoista jossa vammautuneelle tarjottaisiin uudelleen koulutusta tai työkokeilua, tällöin vammautunut tippuu niin kutsutulle harmaalle alueelle, jossa hän on viranomaisten tiedoissa työkykyinen vaikka todellisuudessa hän on täysin työkyvytön. Suurin ongelma syntyy silloin, kun vammautuneelle osoitetaan työpaikka vastaanotettavaksi, mutta jos hän joko kieltäytyy siitä tai vammautunut ottaa paikan vastaan ja työnantaja toteaa että työntekijä ei suoriudu hänelle määrätyistä tehtävästä, johtaa tämä vammautuneen taloudelliseen ongelmaan TE-toimiston ja KELA:n tekemän karenssipäätöksen seurauksena.


Todennäköisyys periaate.


Koska syy-yhteyttä tarvitaan niin terveydenhuollossa, vakuutusyhtiöissä kuin työeläkeyhtiöissäkin, tulisi syy-yhteyden tulla selvästi esille aina kaikissa lääkärin tai muiden terveydenhuollon ammattilaisten tekimissä lausunnoissa, myös vammamekanismin tulisi kulkea syy-yhteyden rinnalla selkeyttämässä kokonaisuutta. Valitettavasti näin ei vain aina tapahdu ja se johtaa edellä kuvaamiini ongelmiin, tämän johdosta olisi aika ryhtyä miettimään eri vaihtoehtoja vammautumisen ja tapaturman yhteyden osoittamiseksi.

Mielestäni yksi varteenotettava vaihtoehto voisi olla suunnittelemani todennäköisyys arvio, tällä ohjelmalla arvioitaisiin vamman synnyn todennäköisyyttä tapahtuneeseen onnettomuuteen, lisäksi arviossa käytettäisiin täysin puolueetonta arviointiryhmää joka antaisi oman näkemyksensä vamman synnyn todennäköisyydestä, eli kyseessä olisi aivan uusi tapa ja nämä arviot eivät ottaisi kantaa vamman laatuun vaan pelkästään siihen, että voiko vamma syntyä sattuneesta tapaturmasta tai onnettomuudesta.

Itse todennäköisyys arvio-ohjelma olisi helppo luoda, koska sairaanhoidossa oleva data eri onnettomuuksista ja vammoista on jo olemassa, eli nämä tiedot laitettaisiin yhteen ja ohjelma arvioisi todennäköisyyttä vertailemalla eri vammamekanismejä sille syötettyyn tietoon. Tämän todennäköisyys arvio olisi oma kokonaisuus ja sen tukena olisi siis puolueeton arviointiryhmä joka antaisi samoilla tiedoilla arvion vamman todennäköisyydestä jolla itse todennäköisyys arvio-ohjelma on antanut.

Tätä suunnittelemaani todennäköisyys arviota käytettäisiin vain riita-asioissa joissa asiaa jouduttaisiin käsittelemään käräjäoikeudessa tai vakuutusoikeudessa. Tällöin käräjäoikeuden tai vakuutusoikeuden käytettävissä olisi yhteensä neljä eri arviota vammautuneesta, nämä neljä lausuntoa muodostuisivat hoitavan lääkärin arviosta, vakuutusyhtiön asiantuntijan lausunnosta, todennäköisyys arvio-ohjelman arvioinnista sekä arviointiryhmän arviosta. Näistä jokainen lausunto antaisi oman näkemyksensä siitä onko vamma voinut syntyä tapahtuneesta onnettomuudesta tai tapaturmasta, eli ne ei ottaisi kantaa vamman laatuun tai vaikeuteen. Näitä neljää lausuntoa vertailemalla saataisiin muodostettua kokonaiskuva vamman synnystä tai syntymättömyydestä.

Sen jälkeen kun todennäköisyys on todettu sitä voitaisiin pitää lainvoimaisena päätöksenä, jonka jälkeen alkaisi vamman oireiston arviointi ja haitta-asteen toteaminen, näillä tiedoilla vammautunut saisi oikeudenmukaisen päätöksen ja mahdollisuuden päästä esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle.

Olen tätä asiaa kehittänyt pitkään ja luulen että aika olisi kypsä sen esiin tuomiselle, toivon että saan mahdollisimman monta liittoa mukaan tämän asian kehittämiseen ja saisimme tämän yhdessä vietyä eteenpäin.

Nico Ojala
Aivovammaliiton kokemustoimija






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti