Työkyvyttömyyden anatomia.

Ihmisroskasilppurista pyörätelinevoimisteluun.

On olemassa sanonta "Kuin kaksi marjaa" ja ettämättä tämä sopii Janne Leinoseen ja Jari Turuseen. Tämä parivaljakko toistaa samaa asiaa kuin yhdestä suusta, työkyvyttömyys sitä- työkyvyttömyys tätä, loppujen lopuksi asia on kuitenkin näiden herrojen tavasta puolustaa vain vakuutus-ja eläkeyhtiöitä ja ennen kaikkea sitä tapaa jolla nämä instanssit poikkeuksetta hylkäävät työkyvyttömyyseläke hakemukset.

Jari Turusta koskevan kirjoitukseni voi lukea tästä.

Janne Leinonen puolestaan kertoi Aamulehdessä työkyvyttömyydestä ja ennen kaikkea miksi niin moni hakemus hylätään. Artikkelista pastaa maksajatahon sanoma aivan liiankin kirkkaasti läpi ja on varmaan oikeutettua kysyä minkä värisin lasein itse jutun toimittaja on ollut liikkeellä?

Mutta mennään itse artikkeliin ja tutkitaan sitä näin vammautuneen näkökulmasta, artikkelin otsikko on niinkin puhutteleva kuin "Näin päätös työkyvyttömyydestä syntyy" Itse otsikko kyllä herättää kiinnostusta, mutta valitettavasti sisältö on täyttä jargonia ja perusteluja hylkypäätöksille.

Janne Leinonen latelee heti alkuun kysymyksiä, kuten:

• Minkä vuoksi potilas saa lääkäriltä ristiriitaisia näkemyksiä työkyvystään?
• Miksi lopullinen arvio tehdään potilasta näkemättä?
• Missä menee todellisen työkyvyttömyyden raja?

Janne Leinonen kertoo myös, että työkyvyttömyydestä on yli 10 erilaista määritelmää, mutta ei kuitenkaan kerro mitä nämä määritelmät ovat. Edes suomessa toimivien työeläkevakuuttajien edunvalvontajärjestö (TELA) ei kerro mitä nämä määritelmät ovat. 

Koska vakuutus-ja eläkeyhtiöt mainostavat ja peräänkuuluttavat avoimuutta päätöksentekoon, niin olisi varmasti aiheellista myös kertoa nämä yli 10 työkyvyttömyysmääritelmää meille jotka tätä järjestelmää käyttää ja tarvitsee. 

Mutta palataan tähän artikkeliin ja Janne Leinosen itselleen esittämiin kysymyksiin johon hän myös artikkelissa vastaa seuraavasti: 

-Työkyvyttömyyden arviointi etenee niin, että ensin hoitava lääkäri tutkii potilaan ja kirjoittaa työkyvyttömyyslausunnon perusteluineen. Seuraavaksi vakuutuslääkäri tutkii hoitavan lääkärin lausunnon ja tekee työkyvyttömyyspäätöksen ainosataan sen perusteella.

-Vakuutuslääkäri ei tapaa potilasta koska hoitosuhteesta syntyviä tunteita ei haluta sotkea vakuutuspäätökseen.

-Tähän viimeiseen kysymykseen en läytänyt vastausta artikkelista, mutta Janne Leinonen kertoi kuvitteellisen esimerkin keski-ikäisestä LVI-asentajasta joka mursi ranteen työtapaturmassa, myös asentajan polvet olivat kipeät. LVI-asentaja oli hakenut tämän johdosta työkyvyttömyyseläkettä, mutta hakemus oli hylätty. 

Janne Leinonen myös artikkelissaan puolustelee työkyvyttömyyseläke järjestelmää mitään sanomattomilla kokonaismäärillä, kuten 22 900 kappaletta ja 128 000 kertaa. Janne Leinonen myös painottaa, että Suomessa on enemmän ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeellä kuin OECD maissa keskimäärin. 

Vastineeni edellä esittettyihin väitteisiin ja lukuihin.

Ensiksi haluan tietää mitä työkyvyttömyyden määritelmää artikkelissasi käytät, koska näitä määritelmiä on kaksi jotka puolestaan ovat seuraavat:

• Yleinen työkyvyttömyys määritelmä jota sovelletaan yksityisellä puolella.
• Ammatillinen työkyvyttömyyden määritelmä jota sovelletaan julkisella puolella.

Miten nämä sitten eroavat toisistaan ja miksi on tärkeää tietää kumpi määritelmä on kyseessä?

A. Yksityisellä puolella työkyvyttömyyden määritelmä on:

• Kyvytön tekemään mitään sellaista työtä, jota henkilöltä voidaan kohtuudella odottaa.

B. Julkisella puolella työkyvyttömyyden määritelmä puolestaan on:

• Kyvytön tekemään amattiinsa kuuluvia tehtäviä.

Mutta, sallit varmaan minun olettaa, että kyseessä on yksityisen puolen määritelmä, koska esimerkkinä käytät LVI-asentajaa. 

Sitten itse asiaan. Kerrot, että työkyvyttömyyden arviointi eteneen niin, että hoitava lääkäri kirjoittaa työkyvyttömyys lausunnon jonka vammautunut tai sairastunut sitten toimittaa työeläkeyhtiöön.

Ensinnäkin, ensin pitää sattua jotain josta työntekijä, työnhakija tai vaikka opiskelija joutuu sairaslomalle, mutta asian selkeyttämiseksi kuvitellaan että kyseessä on työntekijä.

• Tapahtuu tapaturma josta työntekijä joutuu sairaslomalle.
• Työnantaja maksaa sairasajan palkkaa ensimmäiset kaksi viikkoa
• Tämän jälkeen Kela maksaa sairaspäivärahaa 300 päivää
• Sairasloman jatkuessa työntekijä siirtyy kuntoutustuelle jota maksetaan max 2 vuotta

Kun nämä kaikki on käyty läpi on aikaa kulunut yli 3 vuotta ja vasta nyt hoitava lääkäri tekee työkyvyttömyysarvion ja mahdollisen työkyvyttömyyslausunnon, mutta tätä ennen tapahtuu todella paljon mitä Janne Leinonen jättää artikkelissaan mainitsematta.

Tämän 3 vuoden aikana on lukemattomia lääkärissä käyntejä, kuntoutuksia, laitoskuntoutusta ja terapiakäyntejä. Joka ikinen kuntouttaja, lääkäri tai kuntoutuslaitos tekee lausunnon / lausuntoja työntekijästä ja näiden perusteella hoitava lääkäri tekee arvion työkyvystä ja mikäli katsoo sen aiheelliseksi niin kirjoittaa työkyvyttömyyslausunnon.

Eli toisin kuin artikkelissasi Janne Leinonen annat ymmärtää, niin ei asia mene siten, että kävelet lääkärille ja sanot haluavasi työkyvyttömyyseläkkeelle. Pelkkä työkyvyttömyyslausunto ei tee kenestäkään työkyvytöntä, vaan lopullisen päätöksen tekee työeläkeyhtiön vakuutuslääkäri.

Vakuutuslääkäri ei tapaa potilasta, ettei syntyisi tunne sidettä? Ihan kamalaa roskaa, luuletko että hoitavat lääkärit ovat jotenkin tunne huuruissa potilaisiinsa? Vakuutuslääkärit eivät kehtaa tavata potilaita, koska heidän tekemät lausunnot on todella ala-arvoisia eikä perustu mihinkään olemassa olevaan lääketieteelliseen näyttöön.

Mitä Janne Leinonen näihin lukuihin tulee joita artikkelissasi esitit, niin niitä on varmaan syytä avata lisää ja teen sen ilo mielin sinun puolestasi, ettei synny vääriä tulkintoja lukijoille.

Vuonna 2016 tehtiin 22 900 työeläkevakuutushakemusta ja niistä 72% hyväksyttiin, kyllä tämä pitää paikkaansa, mutta olisiko syytä avata tätä lukemaa vähän lisää?

Tässä vähän lukemia. Vuonna 2016 hyväksyttiin 16 400 työkyvyttömyyshakemusta joista suurin osa oli kuntoutustuki (väliaikainen työkyvyttömyys) päätöksiä, 16% sai osatyökyvyttömyyspäätöksen ja loput työkyvyttömyyspäätöksiä. Mitään varsinaisia tilastoja ei ole saatavilla, ainoa tilasto joka löytyy on juurikin tuo missä erotellaan osatyökyvyttömät työkyvyttömistä.

Valtaosa työkyvyttömyydestä johtuu mielenterveydellisistä syistä ja tämä osuus on peräti 42%. Mitä tulee kokonais tilastoihin muuten, niin todellisuudessa työkyvyttämyyspäätösien määrät ovat koko ajan pienentyneet. Vuonna 1996 työkyvyttömiä oli liki 250 000 kun vuonna 2017 heitä oli 144 600 

Toinen lukema joka kaipaa avausta on Janne Leinosen esittämä kokonaismäärä 128 000 kappaletta.

Tämä lukema on korvattavien vahinkojen määrä tapaturma-ja ammattitautilain nojalla, eli se käsittää kaikki pienetkin kolhut, nilkan nyrjähdykset ja tietenkin vakavatkin tapaturmat. Tuo kyseinen lukema on siis pelkkää politiikkaa eikä kerro mitään mistään, eikä siitä voi tehdä mitään johtopäätöksiä.

Suomi on tosiaan OECD maiden keskitason yläpuolella työkyvyttömyyspäätöksissä ja tämä johtuu vain maamme suurista mielenterveys ongelmista, onko tämä suorassa suhteessa heikentyneeseen psykiatrisen sairaanhoidon laatuun, hoitamattomuuteen vai johonkin muuhun, niin sitä on vaikea sanoa.

Nico Ojala

Blogisti, Kipupuomi lehden kolumnisti sekä Potilas-ja sosiaaliapu ry:n tuleva puheenjohtaja.