Tukipalvelun juurihoito.
Juurihoito, tuo hammaslääkärin toimittama toimenpide joka saa tajunnan sumenemaan sekä aiheuttaa pakottavaa tarvetta ja halua kääntää tuo hampaan juuria sorkkiva tohrori niskalenkillä kesäaikaan. Toimenpide on kivulian ja pitkäkestoinen, eikä lopputuloksesta aina ole varmuutta.
Tätä samaa metaforaa voi hyvin käyttää siihen mitä maamme hyvinvointialueet tekevät etsiessään säästöjä, rahaa otetaan sieltä ja täältä miettimättä yhtään mitä vaikutuksia sillä on. Tärkeintä tuntuu olevan vain hallinnon herkkuja notkuvat palaverien tarjoilupöydät sekä kokouspalkkiot, joista ei millään saada säästöjä aikaiseksi.
Mistä sitten hyvinvointialueet leikkaavat ja mitkä ovat sen seuraamukset? Kun hyvinvointialueet aloittivat toimintansa, niin samalla lakkautettiin sairaanhoitopiirit ja sitä kautta myös sairaanhoitopiirien tekemät ostopalvelusopimukset, nämä ostopalvelut oli tarkoitus kilpailuttaa uudelleen, mutta lukuisilla hyvinvointialueilla tätä kilpailutusta ei ole vieläkään tehty vaikka aikaa on kulunut jo liki kaksi vuotta, toisin sanoen vammautunut tai sairastunut joka on käynyt sairaanhoitopiirin kustantamana vaikka fysioterapiassa, on nyt todennäköisesti tippunut näiden palveluiden ulkopuolelle hyvinvointialueen aloittamisen jälkeen.
Sairaanhoitoa tukevat tukipalvelut, kuten puheterapia, fysioterapia, toimintaterapia sekä lukuisat muut terapiamuodot muodostavat vammautuneelle tai sairastuneelle toimintakykyä ylläpitävän kuntoutusmuodon, nyt kun nämä tukipalvelut ovat joko lakanneet kokonaan tai esimerkiksi vaativaa fysioterapiaa tarjotaan vain muutamia kertoja vuodessa, niin lopputuloksena on vammautuneen tai sairastuneen toimintakyvyn alentuma ja sitä kautta elämänlaadun heikentymä. Tämä on myös omiaan lisäämään sairaanhoidon kustannuksia lyhyelläkin aikajanalla kuvitteellisten säästöjen sijaan.
Eli säästöt joita nämä hyvinvointialueiden valtuutetut herkkuja notkuvien pöytien ääressä luulivat saavansa, nostaakin terveydenhoidon kustannuksia lisääntyvien sairaanhoitopäivien kautta. Miksi nämä päättäjät eivät vaivaidu tutustumaan tutkittuun tietoon vammautuneen tai sairastuneen toimintakyvyn ylläpitämisen tuomista säästöistä ja hyödyistä, vaan toimivat kuin hölmöläiset jotka pidentää peittoa leikkaamalla jalkopäästä siivun pois ja ompelee sen toiseen päähän takaisin, kuvitellen että peitto on nyt pidempi.
Olisi todella suotavaa tai jopa toivottavaa, että tarvittavat säästöt haettaisiin sieltä, missä niiden kerrannaisvaikutukset ovat olemattomat tai mahdollisimman vähäiset, kuten juurikin hallinnon herkkupöydästä ja johtoportaasta.
Potilasjärjestöiltä ei voi leikata.
Olen todella surullisena seurannut maamme hallituksen kiimaa heiluttaa saksia ja hakea säästöjä miettimättä sen tarkemmin mihin se johtaa, tai mitä näillä säästöillä aiheutetaan. En voi henkilökohtaisesti mitekään hyväksyä peräti 130 miljoonan euron leikkauksia sote- järjestöiltä, koska sen vaikutukset tulevat olemaan katasrofaaliset. Se työ mitä nämä järjestöt ovat saaneet aikaan, tuhotaan vain sen johdosta että erään ministerin sakset nyt vain sattui osumaan tähän hallituksen kuvitteelliseen kuluerään.
Järjestöiltä leikkaamista ei voi mitenkään perustella säästöllä, vaan se on täysin välipitämättömyyttä sitä joukkoa kohtaan jotka vapaaehtoisesti auttavat toisia ihmisiä, kuuntelevat ihmisiä joilla on merkittäviä ongelmia, opastavat ihmisiä oikeuden palvelujen piiriin ja ennen kaikkia ihmisiä joilla on suuri sydän ja halu auttaa muita. Tältä ryhmältä leikkaaminen on typerää ja tyhmää, sekä osoittaa täydellistä empatian puutetta.
Miksi hallitus kuvittelee, että vapaaehtoistyö on ilmaista eikä sitä tarvitse rahoittaa? Onko tosiaan niin, että hallitus ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että vapaaehtoistyötä tekevät tarvitsevat taustalleen ammattilaisia ja koulutusta, joista syntyy vääjäämättä kuluja. Kuluja syntyy myös materiaalista, kuntoutuksista ja lukuisista muista toiminnoista joita sote-järjestöt tekevät, me vapaaehtoiset olemme vain osa tätä kokonaisuutta, mutta myös meistä syntyy kuluja vaikka emme itse toiminnasta rahaa pyydä.
Luulisi että hallituksessa olevat ihmiset olisivat edes jollakin tapaa tietoisia siitä mitä ovat tekemässä ja mihin nämä leikkaukset johtaa, mutta valitettavasti näin ei vain taida olla, joten minun on varmaan hyvä hieman muistuttaa teitä arvon ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat.
Kun sote-järjestöiltä leikataan 130 miljoonaa euroa, johtaa se esimerkiksi syöpäjärjestöjen toimintaan siten, että syöpää sairastavien tukitoimia ei ole enään saatavilla samalla tavalla kuin ennen hallituksen tekemiä leikkauksia, tämä johtaa siihen että syöpää sairastavat tulevat osittain kuormittamaan sairaaloiden päivystyksiä ja sotepalveluja.
Allergia, iho- ja astmaliitto, IBD ja muut suolistosairaudet ry sekä psoriasis ja reumaliitto ilmoittaa tiedotteessaan, että heidän koko toiminta tulee vaarantumaan hallituksen leikkausten johdosta.
Tuki- ja liikuntaelinliitto ry on myös huolissaan toiminnastaan, heillä on sama pelko kuin mullakin liitoilla, eli myös heidän toiminta vaarantuu.
Tässä vain muutama esimerkki, mutta on hyvä muistaa että leikkaukset kohdistuu myös esimerkiksi auttavaan puhelimeen, naisten turvakoteihin, kriisipuhelimeen, nuorten sekaisin chattiin ja lukuisiin muihin järjestöihin ja heidän toimintaansa. Toimintoihin jolla autetaan suuressa hädässä olevia naisia, lapsia ja perheitä.
Itse edustan Aivovammaliittoa ja toimin heidän kokemustoimijanaan, en voisi kuvitella tärkeämpää liittoa heille joiden elämä muuttuu aivovamman myötä, kuten minullakin. Valitettavasti nämä leikkaukset kohdistuvat myös edustamaani liittoon ja olen todella huolissani millä tavalla nämä leikkaukset vaikuttaa tähän tärkeään työhön.
Hallituksen heiluttamat sakset osuivat totaalisesti väärään paikkaan, mutta nämä empatiakyvyttömät ministerit eivät pysty perääntymään päätöksistään eivätkä myönnä virhettään, oli seuraukset sitten kuinka vakavat tahansa, mistä voi johtua että inhimillisyys on pahe ja pyövelin toimi nykyään hyve?
Olen todella pettynyt ja suoraan sanottuna kunniotukseni näitä päättäjiä kohtaan on täysin menetetty, se työ mitä sote-järjestöt ovat tehneet apua tarvitsevien ihmisten hyväksi, sitä työtä ei voi rahassa mitata. Heidän työ on teidän työtä arvokkaampaa, koska he auttavat ja te kurjistatte. Missä on teidän kunnioitus näitä järjestöjä kohtaan, miksi te mittaatte tätä kaikista arvokkainta työtä rahassa, paljonko haluatte vielä lisätä inhimillistä kärsimystä ennen kuin silmänne aukeaa. Miksi ihmisen elämänlaatu ei paina teidän kupissa mitään?
Kokemustoimija, blogisti / kirjailija ja valokuvaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti