Katoavat tavarat

Midaksen kadottava kosketus.

Moni on varmaan törmännyt sukkia syöviin pesukoneisiin, jopa meidän kodinhoitohuoneessa tuollainen  valkoinen rouskuttava kone majailee. En tiedä mikä se kone on joka kadottaa kaikenlaisia tavaroita, vaikka kuinka vakuuttaisin itseäni että laitoin kännykkäni illalla tuohon eteisen pöydälle, ei sitä enään aamulla siinä ole. Myös muut useat tavarat katoavat nykyään mysteerisesti aina avaimista jopa ulkokenkiin.

Jokin on siis muuttunut, Midaksen kosketus ei muutakaan kaikkea kullaksi vaan siirtelee tavaroita tehden minut hulluksi. En tiedä johtuuko kaikki kuukausi sitten saamastani aivotärähdyksestä vai eikö aivovamman jälkitila olekaan loppunut? Yhtä kaikki, lähimuistini on huonontunut huomattavasti.

18. tammikuuta 2016

Minulla oli jälleen neurofysiologini kotikäynti ja kävimme läpi lausuntoa terveydentilastani ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lausunnon sisältö oli hyvin raskasta kuultavaa, vakavan ligamenttivaurion lisäksi lihaspastisuus on voimakasta sekä oikeanpuolen halvaus (käsi ja jalka) sekä jokin usean lihaksen vaurio jonka virallista nimeä en muista. 

Se on kumma miten vammautuminen muuttaa arkea niin paljon, lähes kaikki tulee opetella uudestaan, tavaroiden asettelu oikealle korkeudelle ja arkisten askareiden toiminta täytyy miettiä uudestaan, jo pelkästään hammaspesu pitää tehdä istualtaan. Suuria muutoksia ja todella paljon oppimista johon oman haasteensa antaa aivovamman tuoma keskittymisvaikeus ja muistin toimimattomuus.

Entä mitä apuvälineitä arjen suorittaminen vaatii? Itselläni on kävelykeppi, jäykkä niskatuki ja uintiin tarkoitettu oma niskatuki, sängynpäädyn korottaja sekä myöhemmin saan valkoisenkepin maaston ja etäisyyksien hahmottamiseen. Toki myös nastat kengissä, koska yksi kaatuminen muuttaa taas kaiken.

Tuomiopäivä vai toivonpäivä?

Olen nyt käynyt kuntoutuksissa usean kuukauden ja terapeuttini on aika tehdä raportti lääkärilleni jonka tapaan ensi kuun alkupuolella, sen tiedän että sairaslomani tulee jatkumaan vähintään koko loppu vuoden ja kuntoutus tulee jatkumaan ostopalveluna. Eniten minua pelottaa tuo vakuutusyhtiön vaatima E-lausunto jossa arvioidaan aivovamman ja niskavamman aiheuttama haittaluokka, sekä vakuutusyhtiön lääkärin tekemä oma haittaluokka-arvio tietojeni perusteella. Kävi miten kävi, oli onni että minulla oli vakuutus tapaturman sattuessa.

Yksi iloinen yllätys oli kun lääkärini ilmoitti minulle että minun täytyy perua aikani kunnalliseen hammashoitoon ja saan lähetteen yliopistolliseen hammashoitoon jossa on ammattitaitoa hoitaa vammautuneiden purukalustoa vamman vaativan tavan mukaan, koska niskavammassa on kouristusriski hyvin suuri mikäli leukaa avataan väärin jonka seurauksena niskan asento muuttuu. 

Joten riskit ovat liian suuret kunnallisella puolella.

Flunssaa ja aivovammaa

En tiedä miten muut vammautuneet kokevat flunssan oireet vammautumisen jälkeen, mutta itselläni pienikin flunssa tukkii koko pään ja pelottavinta on aivastaminen, koska tuo pärskäytys heilauttaa päätä ja niskavamma muistuttaa aina olemassaolostaan joka tärskyn jälkeen joko kaksoiskuvilla tai huimaamisella.  En tiedä voinko sanoa onneksi, mutta oikeanpuolen halvauksen johdosta kurkkukipuni tuntuu vain vasemmalla puolella.

Suuri pelkoni on tällä hetkellä perheessämme riehuva influenssa ja sen tarttuminen minuun, luulen ja epäilen että sen saatuani paikkani taitaa olla TYKS:in vuodeosastolla. Yksi onni vammautumisessa on ollut että ilmeisesti päästäni on jokin piuha katkennut ja vienyt mennessään pahoinvoinnin tuntemuksen kokonaan, joten ainakin yksi oire vähemmän tulevaisuudessa.