Ravintoketjun huipulla tuulee

Älykkyys vs hypoteesi.

Tykkään seurata paljon luonto- ja historiaohjelmia televisiosta sekä suorastaan ahmin tiededokumenttejä aina sieltä mistä niitä nyt sattuu ilmaantumaan. Nyt viikonloppuna katsoin erittäin mielenkiintoisen dokkarin universumin synnystä ja sen matkasta kohti lopullista tuhoa, ohjelman itseoikeutettuna isäntänä oli Stephen Hawkings, tuo pyörätuolissa istuva elävä tietopankki.

Mieleeni tuli ajatusleikki, että mitä jos kaikki ei olisikaan mennyt lääketieteessä niin kuin meni. Mitä jos Hippokrates olisikin alkanut juomaan viiniä murheeseen ja alkoholisoitunut tai vaikka kännipäissään jäänyt hevosvankkurin alle ja menehtynyt. Mikä olisi länsimaalaisen lääketieteen taso tällä hetkellä?

Nykyjan lääketiede pitää meidät hengissä ja odotettu elinikä on noussut muutamassa sadassa vuodessa huimasti, olemme ravintoketjun yläpäässä vailla vastustajia, vai olemmeko?

Lääketieteellisesti kyllä mutta älyllisesti emme, ihminen on ainoa olento maailmassa joka tarvitsee kaavioita ja opastusta selvitäkseen hengissä. Vaikka joskus on väitetty että ihminen on ainoa eläin joka tappaa huvikseen, ei tämä pidä paikkaansa, on lukemattomia eläimiä jotka tekevät samoin, kuten kansallislintumme joutsen joka hukuttaa poikkeuksetta kaikki jotka tulevat sen reviirille, mutta olemme ainoa elävä laji joka kiduttaa omia lajitovereita sekä muita lajeja, joskus jopa huvikseen. 

Mutta palataan tähän juopuneeseen Hippokratekseen, hypoteesiin että lääketiede olisi shamaanien ja kyläpääliköiden käsissä. Odotettu elinikä olisi kutakuinkin kolmekymmentä, jopa tunturipöllö eläisi meitä pidempään. Kuumeeseen syötäisiin jäkälää ja päälle loraus elohopeaa. Tiedemiehet tappelisivat miten saada neliskulmaisesta vankkurin renkaasta tasaisempi kyyti.

Olisimmeko ravintoketjun huipulla? Emme, vaan paikkamme olisi jossain horsman ja sammakon välimaastossa. Välttelisimme kaikkia punaisia kasveja koska ne saattaisivat olla myrkyllisiä, eikä se kuumeeseen juotu elohopea oloa yhtään helpommaksi olisi tehnyt.

Olisiko maailma parempi paikka elää tämän hypoteesin kaltaisessa maailmassa? Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin minun mielestäni olisi, olisimme eläimiä muiden rinnalla ja tappaisimme vain syödäksemme. Niin valitettavaa kuin se onkin, niin älykkyys on tehnyt meistä tyhmiä ja välinpitämättömiä, olemme omasta mielestämme kaiken huipulla ja voimme huoletta tuhota kaiken ympäriltämme, olemme kuin syöpä joka levittäytyy uusille terveille alueille vain tuhotakseen sen.

Osittain nykyaikainen lääketiede on sokaissut meidät, emme näe huomista pidemmälle emmekä kanna huolta terveydestä, koska voimme aina turvautua lääkärin tekemiin ihmeisiin. Emme opi virheistämme vaan toistamme niitä loputtomiin, ihminen ei opi ennen kuin länsimaalainen lääketiede joutuu nostamaan kätensä pystyyn ja ilmoittaa että kaikki voitava on tehty. Vasta tällöin aukeaa silmät ja nähdään todellisuus. 

Älykkyys ei tee meistä viisaampia, älykkyys ei korjaa tehtyjä virheitä. Järjenkäyttö luo tulevaisuuden.

Monesti kuulee sanottavan jostain henkilöstä, että se on se hullu tiedemies, jopa Albert Einstein sai aikoinaan hullun leiman otsaansa tiedepiireissä, kuitenkin Einsteinin keksinnot ovat vieläkin käytössä ympäri maailmaa, me emme vain huomaa niitä koska ne ovat niin arkipäiväisiä. Moni ei varmaan tiedä että yleisesti käytössä oleva kissanluukku ulko-ovessa on juuri Einsteinin keksimä ja patentoima. Mutta mikä erottaa hullun ja tiedemiehen toisistaan? Toinen työskentelee hoitolaitoksessa pakkotyössä ja toinen yliopistossa.

Entä onko ihminen niin erilainen eläin kuin muut jos tätä huvikseen kiduttamista, elinympäristön tuhoamista ja lääketiedettä ei oteta huomioon? Ei ole. Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee lauman tukea, laumaa johtaa alfayksilö joka suosii sukulaissuhteita ja laumassa pääsee nousemaan ylemmäs antamalla lahjoja lauman korkeampiarvoisille. 

Joistain näistä alfayksilöistä käytän sanaa sosiopaatti, juonikas laskelmoija joka kerää ympärillensä uskottujen piirin mitä erilaisimpiin tehtäviin, sosiopaatti odottaa piiriltään tukea ja suojelua. Tätä ostettua kunniavelkaa voidaan lyhentää puolustamalla alfayksilöä.

Ihminen on eläin siinä missä muutkin eikä älykkyys takaa meille paikkaa ravintoketjun yläpäähän, länsimaalainen lääketiede on vain nostanut meidät sinne. Aivosolujen määrä ei merkitse mitään, bakteerit joilla ei ole ainuttakaan aivosolua voivat tappaa meidät koska vaan.

Ihmisen on aika ottaa se paikka joka sille kuuluu, kunnioittaa lajitovereita sekä tappaa vain syödäkseen.

Tämä olkoot minun hypoteesi älykkyydestä.