Valtamedia sylkee valeuutista.

Hurraa amatöörit, vakuutusyhtiöt ja Helsingin Sanomat.

Heti aluksi täytyy ihmetellä tätä Helsingin Sanomien uutisoinnin tarkoitusperää ja sitä, että kuka tämän " Väärin diagnosoitu" artikkelin maksoi? 

Onko Helsingin Sanomien toimittaja Paavo Teittinen tarkistanut kirjoittamastaan aivovammojen diagnosoinnin jutusta faktat, vai onko hän tarkoituksella syyllistynyt vammautuneiden syrjintään?

Tämä Paavo Teittisen artikkeli on todella yksipuolinen, kirjoituksesta voi jopa maistaa TAYS;n ja vakuutusyhtiöiden kahviautomaatin roiskeet. Artikkeli esittää todella amatöörimäistä otetta aivovammautuneiden uutisoinnista, eikä juttuun ole haastateltu ainuttakaan aivovammautunutta.

Artikkelin tarkoituksena on vain mustamaalata, niin Suomen huippu neurologit, kuntouttajat, aivovammautuneet ja heidän läheiset sekä aivovammautuneita auttavat tahot, kuten asianajajat.

Toimittaja Paavo Teittinen on silmiin pistävästi uutisoinut juuri sen, mitä vakuutusyhtiöt, vakuutuslääkärit ja TAYS,n vakuutusyhtiömyönteiset lääkärit ovat halunneet. Onko kyse maksetusta uutisoinnista, sitä en tiedä, mutta jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä.

Käsittääkseni Helsingin Sanomat edustaa JSN:n vastuullista uutisointia ja tämä aivovammaisia ja aivovammaisia auttavia tahoja haukkuva tyyli edustaa aivan jotain muuta. Toivon, että Helsingin Sanomat ottaa kantaa tähän Paavo Teittisen artikkeliin ja korjaa sitä merkittäviltä osin. Myös vastapuolen kuuleminen kuuluu hyvään tapaan kirjoittaa tutkivaa journalismia.

Mennään sitten itse artikkeliin, jossa Johanna Rellman kertoo havahtuneen siihe, että TAYS,n diagnosoimat aivovamman saaneet potilaat oli lähetetty kuntoutukseen Validiaan ( entinen Käpylä ) ja usean viikon mittaisen kuntoutusjakson lopuksi jo TAYS,sta saatua diagnoosia oltiin korotettu.

Tässä ei ole mitään yllättävää, kun tiedetään TAYS,n ja vakuutusyhtiöiden masinoima aivovammojen alidiagnosointi, josta on olemassa ihan konkreettiset todisteet. Myös Johanna Rellman ja Jari Honkaniemi tietää näiden todisteiden olemassaolosta, mutta pakenevat vaitiolovelvoitteen taakse.

Pysyisitte hiljaa myös oikeudessa kun toimitte vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäreinä ja annatte vahingoittamistarkoituksella väärää tietoa potilaan terveydentilasta vain turvataksenne vakuutusyhtiön rahallisen edun. 

Jokainen vammautunut voi itse päättää haluaako julkaista teidän tekemät väärät lausunnot. Mikäli asianomainen itse julkaisee omat terveydentilaansa koskevat lausunnot, niin te ette voi enään piiloutua minkään velvoitteen taakse suojiin. Kannattaa muistaa tämä kun alkaa sotaa julistamaan.

Mitä tulee esimerkiksi lakimies Vesa Laukkaseen joka on menestyksellisesti puolustanut meitä vammautuneita oikeudessa, niin Helsingin Sanomien toimittaja keskittyy vain haukkumaan Vesa Laukkasta siitä, että hän siteeraa raamattua. Toimittaja keskittyy myös Laukkasen eduskuntauraan joka alkoi vuonna 1991 ja kesti yhden vaalikauden, eli neljä vuotta ja sai kaivettua sieltä esim sen, että Laukkanen oli vastustamassa Suomen liittymistä Euroopan unioniin.

Toivon todellakin, että artikkelin kirjoittajalla on parempaa tekemistä kuin kaivaa 27 vuotta vanhoja asioita esille. Olisiko pitänyt tehdä vähän enenmän tutkivaa journalismia ja mennä Laukkasen  syntymään, jos sieltä löytyisi vaikka jokin ikkunan rikkominen.

Tämä kaikki Vesa Laukkanen mustamaalaaminen mitä toimittaja Paavo Teittinen on tarkoituksella korostanut, kuvastaa hyvin sitä ahdistusta jota niin TAYS, HUS ja vakuutusyhtiöt tuntevat.

Jopa Validiassa työskennellyt neurologi Helena Huhmar joka on yksi Suomen huippu aivovammaosaajista saa todella tylyä arvostelua tämän artikkelin ns sankareilta, eli Johanna Rellman, Jari Honkaniemi, Lauri Herrala, Juha Huhtakangas ja Ilkka Pieninkeroinen. arvostelevat kovaan ääneen Huhmaria ja ovat jopa tehneet hänestä valituksen Valviraan.

Myös Olli Tenovuo ja Jukka Turkka saa erittäin kovaa kritiikkiä aivovammojen tutkimisesta.

Tämä kritiikki johtuu vain ja ainoastaan siitä, että vakuutusyhtiöt eivät ole saaneet ostettua näitä huippu neurologeja palvelukseensa. Nämä neurologit pitävät meidän vammautuneiden puolia ja myös vielä sen jälkeen kun vastaanottohuoneen ovi sulkeutuu.

Helsingin Sanomien toimittaja Paavo Teittinen kirjoittaa myös aivovammakuvantamisesta ja arvostelee vakuutusyhtiön äänellä DTI ( Traktografia ) kuvantamista joka on todellisuudessa ainoa kuvantamismenetelmä jolla pystytään todentamaan  DAI ( diffuusi aksonivaurio )

DAI aivovamma on yleisin aivovamman muoto ja siihen liittyy äärettömän harvoin kallon sisäistä verenvuotoa, tästä johtuen DAI ei näy tavallisessa TT-kuvantamisessa eikä MRI (Magneettikuvantaminen) Tästä johtuen tämä yleisin aivovamma jää huomaamatta tai se diagnosoidaan aivotärähdykseksi tai vain lieväksi aivovammaksi, vaikka oikealla kuvantamismenetelmällä tältä ongelmalta vältyttäisiin.

Helsingin Sanomien haastattelemien neurologien mukaan on erittäin poikkeuksellista, että potilas olisi saanut vaikean DAI aivovamman, mutta aivokuvissa ei näkyisi pistemäisiä verenvuotoja.

Tämä pitää periaatteessa paikkaansa jos vammautunut kuvataan MRI laitteella 1,5-2.5 viikkoa tapaturmasta. Tämä on se aikaikkuna jolloin nämä kallon sisäiset verenpurkautumat näkyvät. Mutta jos vammautunut kuvataan heti tapaturman jälkeen, niin kuin poikkeuksetta tehdään ei näitä verenpurkautumia näy. Joten ei verenpurkautumia ei aivovammaa.

Haluaisin todellakin tietää kuka neurologi uskaltaisi tulla omalla nimellään julkisuuteen väittämään tämän Helsingin Sanomien väittämän todeksi. En usko että edes Honkaniemi tai Rellman kehtaisi tehdä tätä, koska tietää väitteen absurtiksi.

Tämä kuvantamiskikkailu mahdollistaa juuri TAYS,n ja vakuutusyhtiöiden aivovammojen alidiagnosoinnin josta olen useasti kirjoittanut ja tulen jatkossakin kirjoittamaan.

Tämä Paavo Teittisen artikkeli oli todella törkeä temppu Suomen huippu asiantuntijoita kohtaan ja kertoo hyvin siitä likaisesta pelistä mihin kaikkeen vakuutusyhtiöt ja vakuutusyhtiömyönteiset TAYS,n lääkärit ovat valmiita.

Nyt joudun myös antamaan palautetta aivovammaliittoon joka ei ole reakoinut tähän törkeään hyökkäykseen tarpeeksi järeillä aseilla, nyt vaaditaan tekoja eikä puheita.

Lopuksi voin ilokseni kertoa teille arvon Rellman ja Honkaniemi, nyt kun tämä sota on julistettu niin se loppuu vasta kun voittaja selviää. Meillä vammautuneilla on ehkä vähemmän resursseja tulla lehtiin kirjoittelemaan julkaisuja, mutta meillä on sellaista mitä teiltä puuttuu. Meillä on sydän ja meillä on todisteet teitä vastaan, jotka näkevät kohta päivänvalon.

P.S Lupasin olla somelakossa pari viikkoa, mutta kun sota alkaa niin silloin soditaan. Minulle tulee väkisinkin mieleeni tästä TAYS,n ja vakuutusyhtiöiden ns uutisesta tarina pikkulinnusta joka värjötteli puunoksalla kovalla syys pakkasella, vieressä olevalla laitumella lehmä väänsi todella ison ja höyryänän lämpimän lantakasan. Pikkulintu katseli tuota lämmintä kasaa ja päätti lentää sen päälle lämmittelemään.

Lantakasa oli kuitenkin niin pehmeä, että pikkulintu vajosi siihen kaulaansa myöten, lanta lämmitti pikkulintua niin paljon, että se päästi mahtavat laulut ilmoille. Viereisessä pensaikossa oleva kettu kuuli tämän laulun ja näki pikkulinnun lantakassa. Kettu käveli paikalle ja nappasi linnun suihinsa.

Tarinan opetus teille rakkaat TAYS,n ja vakuutusyhtiön edustajat. Ei kannataisi paljoa huudella jos on kaulaansa myöten valmiiksi paskassa.