Puhumattomuutta seksistä.

 Oire jota häpeämme.

Seksuaalisuus ja seksuaalisuudesta puhuminen tuntuu jäävän todella vähälle huomiolle, silloin kun puhutaan vammautumisesta tai sairastumisesta. Seksuaalisuus on kuitenkin meidän kaikkien oikeus, oikeus saada tuntea ja oikeus saada puhua seksuaalisuudesta. Valitettavan usein käy kuitenkin niin että asiasta on vaikea puhua, edes silloin kun vastassa on terveydenhuollon ammattilainen, mutta myös terveydenhuollon ammattilaiset jättävät toistavasti kysymättä vammautuneelta tai sairastuneelta hänen mahdollisesta seksuaalisuudesta ja sen toimivuudesta myös mahdollisista ongelmista vaijetaan turhan usein. Myös lääkityksen mahdollisuudesta tuntuu olevan vaikea puhua, varsinkaan kun esimerkiksi lääkäri ei siitä osaa kysyä jos asiaa ei esille nosteta. On myös usein niin että vammautuneen tai sairastuneen on vaikea puhua asiasta, joko häpeän takia tai ihan vain uskaltamattomuuden johdosta, asia olisi kuitenkin tärkeä nostaa esille varsinkin jos vammautuminen tai sairastumisen on tuonut haasteita seksuaalisuuteen.

Vammautuminen tai sairastuminen ja sen johdosta mahdollisteti tuleva psykiatrinen oire, kuten masennus on aivan normaalia. Nämä ovat omiaan heikentämään seksuaalisuutta ainakin alkuvaiheessa, myös useat lääkkeet vaikuttavat seksuaalisuuteen sitä heikentäen. Onneksi nämä ovat ohimeneviä oireita ja tilanteen pitäisi palautua lähes normaaliksi aikanaan, mutta näin ei kuitenkaan aina tapahdu ja silloin asiasta pitäisi pystyä puhumaan niin kumppanin, kuin lääkärinkin kanssa. Ongelman kanssa ei tulisi jäädä yksin, eikä varsinkaan kuvitella että tämä nyt vain kuuluu tähän.

Seksuaalisuus on iso osa elämää ja sen puuttuminen vaikuttaa myös ihmiseen henkisesti. Seksuaalisuuden puuttuminen esimerkiksi parisuhteessa saattaa aiheuttaa merkittäviä ongelmia suhteeseen ja pahimmassa tapauksessa syyttelyä puolin ja toisin, siksi asiasta on tärkeää puhua kumppanin kanssa. Mikäli vamma tai sairaus on jostain syystä vienyt kyvyn seksuaalisuuteen, niin esimerkiksi lääkäriltä ja seksuaalisuusneuvojalta saa hyviä vinkkejä saatavilla olevista apuvälineistä. Näitä kannattaa ainakin kokeilla, eikä missään nimessä vain tyytyä tilanteeseen, koska se ei olevammautuneen tai sairastuneen kuin ei myöskään kumppanin etu.

Miksi sitten seksuaalisuuden muutoksista tai sen kyvyttömyydestä on niin vaikea puhua kumppanin tai lääkärin kanssa? Usein ollaan valmiita keksimään kaiken maailman verukkeita tai muita valkoisia valheita, ennen kuin oltaisiin valmiita kertomaan totuutta. Seksuaalisuus on epäilemättä yksi ihmisen suurimmista henkilökohtaisesta asiasta ja siitä puhuminen ei kuulu mielestämme kenellekkään, tämä on varmasti aikoinaan tatuoitu meidän geeneihin, mutta tästä huolimatta olemme hyvin kiinnostuneita muiden seksuaalisuudesta ja valmiita puhumaan niistä välillä kovaankin ääneen.

Mikäli ihminen ymmärtäisi tämän asian tärkeyden ja sen että ongelmaan on olemassa niin lääkkeitä kuin apuvälineitä, tällöin asiasta olisi varmasti helpompaa puhua. Myöskin seksuaalisuuden ylläpitämiseen tarkoitetut apuvälineet ovat hyvin vieraita ja tämä on omiaan lisäämään puhumattomuutta. Mikäli näitä apuvälineitä olisi näytillä tai niistä puhuttaisiin avoimmin, niin uskon että tämä rohkaisisi ihmisiä ottamaan ongelmansa esille helpommin ja apuvälineen käyttö olisi varmasti jollakin tapaa helpompaa.

On sinänsä omituista, että lääkkeet joiden tarkoitus on parantaa kykyä toteuttaa seksuaalisuuttaan ovat puheissamme ihan arkipäivää, joskus jopa ylpeyden aiheena, mutta apuvälineet halutaan pitää piilossa eikä niistä kehdata puhua. Tuntuu jopa että jos ihminen tarvitsee jotain apuvälinettä seksuaalisuuden parantamiseen niin se on ennemmin jopa häpeällistä kuin ratkaisu ongelmaan.

Miksi apuvälinevuokraamo ei huomio seksuaalisuusongelmia?

Kuten tuossa edellisessä artikkelissa kirjoitin saatavilla olevista seksuaalisuuden ylläpitämiseen tarkoitetuista apuvälineistä, näiden apuvälineiden tarkoitus on parantaa vammautuneen tai sairastuneen elämänlaatua, sekä kykyä toteuttaa seksuaalisuuttaan. On kuitenkin todettava, että valitettavasti näitä apuvälineitä ei saa lainkaan sairaanhoitopiirin tai hyvinvointialueen apuvälinevuokraamosta vaan niiden hankinta jää valitettavasti vammautuneen tai sairastuneen itse kustannettavaksi. Lääkäri voi antaa neuvoja ja lääkitystä mutta itse apuväli pitää siis itse hankkia.

Missä näitä apuvälineitä sitten myydään? Tässä tuleekin sitten joillekkin iso kynnys yleensä edes päästä tutustumaan apuvälineeseen, eli apuvälineitä myydään erotiikkaliikkeissä, netistä tilaamalla myös jotkin apteekit myyvät kyseisiä apuvälineitä, mutta siis pääasiassa näiden myynti on lähinnä erotiikkaliikkeiden varassa. 

On mielestäli täysin käsittämätöntä että ihmisen yksi tärkeimmistä ja henkilökohtaisimmista oikeuksista, eli seksuaalisuus ja sen toimivuus apuvälineiden avulla on maamme erotiikkaliikkeiden varassa ja vieläpä siten, että asiakkaan tulee itse omalla kustannuksella ne myös hankkia. Tässä epäkohdassa on tiukan keskustelun paikka, niin potilasjärjestöjen kuin hyvinvointialueiden välillä. Ei voida olettaa, että ihminen joka vammautuu tai sairastuu siten että tarvitsee seksuaalisuuden toteuttamiseen apuvälineitä joutuu ne myös itse hankkimaan sekä maksamaan. 

Kyseisiä apuvälineitä ei välttämättä tarvitse siirtää maassamme sijaitseviin apuvälinevuokraamoihin ja yhtenä ratkaisuna ehdotankin, että hoitava lääkäri voisi tehdä maksusitoomuksen jolla asiakas itse käy tarvitsemansa apuvälineen hankkimassa. Koska kyseinen apuvälinen on sen tapainen laite, että sen palauttaminen ja puhdistaminen ei ole missään määrin mielekästä eikä varmasti hygieenistäkään, niin voisi ajatella että asiakas itse maksaa pienen omavastuuosuuden apuvälineen hinnasta ja hyvinvointialue loput, näin asiakkaan ostama apuvälinen olisi hänen oma eikä sen palautuksesta syntyviä kustannuksia syntyisi.

Loppujen lopuksi seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on ihmisoikeus ja näin myös maamme terveydenhuollon tulisi sitä tukea kaikin mahdollisin keinoin, ennen kaikkea ihmisten tulisi pystyä puhumaan ongelmistaan ja näin saada niihin myös apua. Olkaa rohkeita ja puhukaa asiasta niin kumppanin kuin lääkärin kanssa, yksin ei saa jäädä ongelmien kanssa eikä ongelmia saa peitellä, se ei aiheuta kuin harmia ja lisää ongelmia. 

Nico Ojala