Nukuin yön todella huonosti, heräilin useita kertoja ja uudelleen nukahtaminen oli todella hankalaa pääkivun takia, toivoin että herätyskelloni olisi jostain syystä jättänyt herättämättä, mutta turhaan.
Tuo piippaus oli jotenkin tänä aamuna muita aamuja paljon voimakkaampi ja lisäsi pääkipuani entuudestaan potenssiin sata.
Nousin istumaan sängyn laidalle ja tunnustelin heiluuko talo vai minä, ihan täyttä varmuutta en tästä saanut.
Pääkipu oli todella sykkivä ja huimaus samaa luokkaa kuin eilinen, jotain on pielessä. Ei tämä mitään krapulaa enään ole, koska illalla en ottanut lasillastakaan.
Raahasin itseni taas keittiöön eiliseen malliin, uutena oireena oli kuitenkin tullut ajoittaiset näköhäiriöt, jotka muistuttivat sitä kun katsoo auringoisena päivänä asfalttia joka väreilee lämmöstä. Huone näytti omituiselta, mutta onneksi muistin missä nuo lääkkeet olivat.
Vaimo oli laittanut kahvin jo valmiiksi, onneksi niin koska tuskin itse olisin saanut sitä tänä aamuna tehtyä.
Aamutoimien ja aamun ensimmäisten savujen kohotessa taivaalle, alkoi näkö jo palautua normaaliksi, en vieläkään kertonut vaimolleni näistä oireista, vaan toivoin oloni paranevan vielä.
Muutaman kupin kahvia juotua ja useita kessuja myöhemmin aloin valmistautua viemään lapsia päiväkotiin ja itse menemään päivän askareihin, näköhäiriöt kiusasivat pitkin päivää samoin kuin huimaus ja väsymys.
Päivän päätteeksi hain lapset kotiin ja yritin pyörittää arkea kuin entiseen tapaan.
Viikko pääkivun alusta.
Pääkipu oli edelleen kova ja muut oireet eivät olleet hävinneet tai lievittyneet, olin huomattavasti hermostuneempi nyt kuin aikaisemmin ja myös vaimoni oli pannut tämän merkille. Tämä olotila alkoi jo näkymään arjessa ja aloin vetäytymään itseeni, varsinaista syytä en tiedä tälle vieläkään, yritin ilmeisesti hakeutua rauhalliseen paikkaan, koska kaikki äänet kuuluivat jotenkin voimakkaimilta kuin ennen, jopa seinäkellomme sekuntiviisarin liikkeet kaikuivat päässäni.
19. Marraskuuta 2014
Tänään sain soitettua lääkärille ajan, jonka sainkin seuraavalle viikolle. Vaimoni oli huolissaan meistä, koska olin niin vetäytynyt omaan kuoreeni ja vastailin kysymyksiin kiukkuisesti. En edelleenkään saanut sanottua hänelle pääkivusta ja muista oireista jotka vaihtelivat selvästi, välillä huimaus oli todella kovaa kun taas toisena päivänä yltiöpäinen väsymys piti otteessaan, näköhäiriöt jatkuivat entiseen malliin.
Ennen kuin pääsin lääkäriin, olin syönyt jo usean purkillisen särkylääkkeitä, tässä kohtaa myös alkoholi astui kuvaan.
En alkanut juomaan sitä mitään suuria määriä, mutta muutaman oluen illassa, jostain syystä se oli ainoa joka sai minut rentoutumaan ja voivaan paremmin, niin ainakin itselleni uskottelin.
Vaimoni oli tässä kohtaa erittäin huolissaan meidän suhteesta, aloimme riitelemään ja läheisyys hävisi kokonaan.
Vetäydyin suhteestamme vain kauemmaksi ja aloin olemaan yksin eri huoneessa. Pelkäsin olotilaani tosissani ja uskoinkin, että olen sairatunut johonkin vakavaan sairauteen, tämä ajatus entuudestaan pahensi vain olotilaani.
Viimein koitti se päivä, että pääsin lääkärin pakeille. Asiani kerrottuani ja oireita mahdollisimman tarkon kuvailtuani, lääkäri mietti hetken, ilman mitään sen tarkempaa tutkimusta teki minulle diagnoosin niska-hartiaseudun lihasjäykkyys ja lähetteen fysioterapeutille.
Lääkäristä lähdettyäni soitin samaa tietä varatekseni ajan ja sainkin sen samalle viikolle, olin jossain määrin helpottunut, että kaikki johtuukin vain niskasta.
Parisuhteemme huononi edelleenkin ja kerroin tässä vaiheessa vaimolleni, että minulla on ollut pääni on ollut kipeä jo pari viikkoa, mutta muista oireista en kertonut.
Kuvittelin suojelevani häntä sillä, ettei hän turhaan huolestu. Riittää että minä olen hyvinkin huolestunut itsestäni ja suhteestamme, mutta en osannut tehdä mitään sen parantamiseksi, jotenkin ajatusmaailmani oli köyhtynyt ja päätöksenteko oli huonontunut valtavasti.
Viimein pääsin fysioterapeutille joka tutki niskaani ja kokeili pääni liikkeitä, sitten tuli ne pelottavat sanat. Ei nämä lihakset kyllä jumissa ole, mutta voit kokeilla jotain lihaksia rentouttavaa voidetta.
Voit kokeilla, vaikka mitään vikaa ei ollut. Pelkoni kohosi huimaa vauhtia, ajattelin mielessäni ettei tämä voi näin olla. Lääkärin tekemä diagnoosi ei ollutkaan oikea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti