Fysioterapeutin sanat, voit kokeilla jotain rentouttavaa voidetta kaikuivat päässäni vielä pitkään suljettuani tuon oven jonka taakse en enään koskaan halunnut mennä.
Se että pääkipuni ja muut oireet jatkoivat kehoni kiusaamista ei todellakaan helpota jollain voit kokeilla rasvalla, en enään tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä? Mikä minua vaivasi? Mitä seuraavaksi? Ajatukset täyttivät entuudestaan täyden pään, itse asiassa en edes tiedä mihin nämäkin ajatukset sulloisin.
Raahasin itseni kotiin, jotenkin tuo kodin ja terveyskeskuksen välinen matka oli pidempi näin päin käveltynä, askeleita vähintään tuplamäärä ja kadut jotenkin kapeampia. Olin todella uuvuksissa tämän kivun, oireiden ja epätietoisuuden takia.
Ennen kuin edes pääsin kotiin, jostain tuli ajatus niistä portaista jotka minun täytyisi vielä kiivetä ennen kuin voisin mennä lepäämään.
Kotiin päästyä ja hetken henkeä vedellen kerroin vaimolle tästä ihme voiteesta jota voi laittaa niskaan vaikka mitään vikaa ei niskoista ja hartioista löytynyt, vaikka niin tuo valkotakkinen ennustaja oli sanonut aikaisemmin samalla viikolla.
Päivä kului todella hitaasti, ruoka ei maistunut, vetäydyin kuoreeni vieläkin tiukemmin ja hain etäisyyttä vaimoon ja lapsiin.
Oravanpyörä oli valmis, ja sen vauhti vain kiihtyi sitä mukaa, kun tuo seinäkellomme kova ääninen sekuntiviisari paukutti tahtia pääkivulle.
Makasin lopun päivää sängyssä, kuoreeni käpertyneenä ja ihan kuin varmuuden vuoksi vielä peiton alla piilossa, illan hämärtyessä ja perhe-elämän äänien vaietessa uskalsin mennä olohuoneeseen keittiön kautta, hakeakseni olutta jääkaapista, uskoakseni sen rentouttavaan voimaan.
Tissuttelin siinä sohvalla televisiota katsellen varmaan neljä olutta, lapsiperheen laatuaika oli muuttunut täysin, jäljellä oli vain iso sohva ja kaljaa litkivä sairas mies.
Vaikka ajatukseni ja muistini oli alkanut heikentymään, kaipasin silti turvaa ja läheisyyttä jota kuitenkin samaan aikaan välttelin kaikin keinoin.
Päivät vaihtui yöksi ja yöt aamuksi, kivut ja muut oireet vain jatkoivat minun ja perheeni erottamista toisistaan, joka aamu oli samallainen. Huone pyöri ja sänky keinui. Illat kului yksin sohvalla istuen ja tuota rentouttavaa juomaa juoden, olin enään muisto entisestä.
6. Joulukuuta 2014
Kello taisi olla lähempänä puolta päivää. Ihan kuin itsenäisyyspäivän kunniaksi, menetin kehoni hallinnan.
kävely oli vaikeaa, näköharhat muuttuivat väreilystä valon leimahduksiin, tasapainoni oli todella heikko jo pelkästään pystyssä pysyminen vaati valtavat ponnistelut. Pääkipu vain paheni sitä mukaa mitä uusia oireita ilmeni.
Pääsin kuitenkin yhtenä kappaleena terveyskeskuksen päivystykseen, vuoronumeron otettuani ja hetken istuttua pääsin tuohon nakkikioskin omaiselle luukulle, yritin parhaani mukaan selittää hoitajalle oireitani, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä, koska jouduin odottamaan lääkärille pääsyä yli kaksi tuntia, vaikka odotusaula tuntui todella tyhjältä, mitä lie linnanjuhlia olivat katselemassa. Itseäni ei voinnut tuolla hetkellä vähempää kiinnostaa kuka astuu kenenkin helmalle ja kenellä on tuuhein kampaus.
Jostain kuului kun nimeäni huudettiin, mutta en osannut hahmottaa äänen tulosuuntaa joten pyörin pitkään paikallani ennen kuin löysin tuon miehen luokse joka joutui aika monta kertaa sukunimeni toistamaan.
Kerroin lääkärille oireitani ja edellisestä lääkärikäynnistä ja siitä että niskasta ei vikaa löytynyt, en ole varma puhuimmeko samaa kieltä vaikka tuo parrakas valkotakkinen mies näytty hyvinkin skandivaaviselta, jopa pieni ripaus viikinkiverta taisi virrata suonissa, ainakin parran väristä päätellen.
Hetken tutkittuaan ja taas kerran ammattikuntaan kuuluen, katsoi minua ja välillä tietokoneen näyttöä tämä punapartainen tohtori päästi ilmoille uuden diagnoosin, TEILLÄ ON JÄNNITYSPÄÄKIPU, eikö hän todellakaan kuunnellut minua ollenkaan, sanoinhan hänelle juuri käyneeni fysioterapeutin luona ja niskassa eikä hartioissa ole lihaskireyttä.
Vai tarkoittiko hän, että pelkään kuollakseni tätä pääkipua ja näitä oireita, siinä hän kyllä oli oikeassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti