Elämään opettelua

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Pääkivun alku.

8. Marraskuuta 2014

Pääkipua tai muita oireita ei ollut sitten sen Uudenkaupungin jälkeen, flunssa oli kyllä vaivannut, mutta olin hyvää vauhtia toipumassa siitä.

Lapset olivat jo syöneet iltapalan ja iltatoimetkin oli hyvällä mallilla, kohta alkaisi lapsiperheen laatuaika sohvalla maaten ja televisiota katsoen, taisin siinä illanmittaan samalla yhden tai kaksi lasia punaviiniäkin juoda, siinä me vaimon kanssa makasimme, kuin raskaan työpäivän jälkeen on tapana tehdä.
Kello taisi olla lähempänä puoltayötä, kun raahasimme itsemme sänkyyn ja sitä kautta reippaina uuteen aamuun. kumpa olisin tiennyt että tämä oli viimeinen yö terveenä, olisin varmasti viettänyt hyvinkin romanttisen illan vaimoni kanssa, mutta kun en edes osannut aavistaa, varsinkaan kun mitään oireita ei ole ollut enään pitkään aikaan.

9. Marraskuuta 2014

Ihan tarkkaa kellonaikaa en muista eikä varmasti ole tarkoituskaan muistaa, mutta herättyäni aamulla, olo oli omituinen, tuntui kun olisin ollut keinussa keinumassa vaikka makasin vielä sängyssä, päätä jomotti ja tunsin sydämmeni lyönnit päässäni kipuna.
Ajattelin kaiken johtuvan niistä parista viinilasista ja sen kummemmin asiaa ajattelematta nousin sängystä, silmissä musteni ja tipuin istumaasentoon sängyn reunalle, mitä vitt... ajattelin mielessäni, jopas on kova krapula parista lasista viiniä, samalla kuitenkin mieleeni hiipi se viime kertainen outo tunne joka sai minut lähtemään saaresta pois. Taasko tämä alkaa?

Raahauduin keittiöön, hirvittävä huimaus hidasti matkan tekoa, mutta pääsin lääkekaapille ja otin särkylääkettä jota nyt jokaiselta löytyy kaapista juuri tälläisiä aamuja varten.
Kahvit ja ne vakituiset kessut poltettuani, ryhdyin valmistautumaan tulevaan päivään ja toivoin lääkkeen tehoavan.

Olin väärässä, eivät tehonneet, eivät edes ne mitä päivän mittaan vielä popsin. Huimauksen lisäksi minut valtasi hirvittävä väsymys, väsyin ihan tyhjästä. Jo pelkät portaat kiivettyäni minun oli mentävä pitkäkseni, mutta en uskaltanut laittaa silmiä kiinni koska tuo keinuva olo olisi palannut.

Tässä kohtaa minun on pakko kertoa teille rakaat ystävät ja blogini lukijat, Tämän kirjoittaminen on tästä eteen päin hankalaa henkisesti kuten myös sen takia että minulla on muistikatko tästä kirjoittamastani päivästä aina tähän päivään asti, muistan elämäni käännekohdat, mukavat hetket ystävien kanssa sekä myös ne mustat ajat joista olen kertonut muutamille ystävilleni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti