Miten on mahdollista, että minä joka mielestäni puhun sujuvaa Suomenkieltä mitä nyt pääkivun takia jouduin miettimään sanoja tarkemmin, että sain muodostettua ymmärrettävän lauseen ja lääkäri joka näyttää nykyajan viikingiltä eivät ymmärrä toisiaan millään tasolla?
Jännityspääkipu? Mikä ihmeen diagnoosi se nyt oli ja mistä taikahatusta tämäkin vedettiin, sieltä samastako mistä taikurit kanejansa poimii?
Lähdin tuosta valtion rahoittamasta arvauskeskuksesta itsenäisyyspäivän viettoon, päässäni ei todellakaan soinut jääkärinmarssi tai porilaistenmarssi vaan aivan jotain muuta, äänet ja tunteet vastasivat enemmänkin nykytanssia ja sitä sekavaa musiikkia minkä tahdissa yritin kotiin laahustaa.
Lääkkeeksi tuo punapartainen valkotakkinen mikä lie sotalaivan perämies määräsi relaxsanttia, aamuin ja illoin.
Vaikka en uskonut tämänkään lääkkeen voimaan ja apteekki mikä päivysti tälläsenä juhlapäivänä oli kaupumkimme keskustassa, joten kotimatkani pidentyi huomattavasti.
Päivät kului entiseen malliin ja oireet vaihtelivat ja kisailivat kuka saa milloinkin hallita kehoani ja tehdä elämästäni entistäkin hankalempaa, ihan kuin ongelmia ei olisi jo tarpeeksi.
Myös tämä juotava omavalintainen relaxsantti jota lähikaupassamme myytiin pysyi lääkelistallani.
10. Joulukuuta. 2014
Aloin olla jo sekoamispisteessä, kun soitin taas tuohon taikureita ja viikinkejä vilisevään paikkaan jota myös erheellisesti terveyskeskukseksi kutsutaan varatakseni aikaa lääkärille, ystävällinen ääni puhelimen toisessa päässä sanoi, että kun tämä joulukin on tulossa ja lääkäreillä on kiire, seraava vapaa aika on vasta 15 päivä tammikuuta, mitä ihmettä nämä lääkärit tekevät jouluna, kun heillä niin kiire on, ovatko ne jotain joulupukin apulaisia vai peräti korvatunturin tonttuja?
Joudunko todellakin odottamaan tämän kivun ja oireiden seurassa vielä yli kuukauden, en minä niiden seurasta niin paljoa pitänyt että olisin sinne asti halunnut odottaa, mutta tämä pääkipu oli vienyt minulta jo voimat lähes täysin enkä jaksanut sen enenpää asiaa kysellä tai vastustella.
Kaiken kukkuraksi aika oli juuri samalle ennustajalle joka minulle ensimmäisen diagnoosin antoi.
Perhe-elämä oli jo karsinyt ja saanut pysyviä vaurioita, olin edelleen vetäytynyt kuoreeni, mutta en enään jaksanut välittää siitä, joka entuudestaan etäännytti minua perheestäni, miten voisin viettää joulua heidän kanssaa? Saatika päästä joulun tunnelmaan, nämä aisiat alkoivat painaa mieltäni yhä enemmän, en ollut siis menettänyt kaikkia inhimillisyyttä, vaikka niin olen pelännytkin.
13. Joulukuuta 2014
Minulla olisi tänään työkeikka, mutta oloni ei ollut sen suuntainen että olisin kunnialla työni tehnyt, päätin kuitenkin lähteä työn ääreen, että saisin jotain muuta ajateltavaa, olihan tämä olotila ollut jo vallallaan kuukauden ja vienyt kaiken huomioni muista asioista.
En tiedä oliko virhe, vai olisiko pääkipuni huonontunut joka tapauksessa ilman työtäkin, mutta sunnuntai aamulla herätessäni, en enään osannut hahmottaa olotilaani, kipu oli yhtä kova kuin ennenkin, mutta oireet olivat selvästi muuttuneet, näkökenttäni oli supistunut, enkä pystynyt seuraamaan televisiosta tulevaa ohjelmaa, koska kuva töksähteli koko ajan, aivan kuin näköni ei olisi pysynyt liikkeen perässä.
Aamu meni entiseen tapaan ja tyylilleni uskollisesti, kahvia ja kessua, poikkeuksena tämä pelottava olo joka sai minut hakeutumaan taas tuonne samaan paikkaan josta jo kaksi kertaa olen lähtenyt ihmetellen koko laitoksen olemassa olon syytä.
Taas vuoronumero tuosta punaisesta laitteesta jota myös kauppojen lihatiskillä käytetään, odottamista, käynti tuossa nakkikioskin luukulla, taas odottamista.
Olin jo varautunut odottamaan pidenpää, mutta sukunimeni huudettiinkin yllättävän nopeasti, oliko tuo nakkikioskin tiskin takana oleva hoitaja arvioinut minut tällä kertaa kiireelliseksi, vai halusivatko he eroon minusta niin pian kuin mahdollista, mutta joka tapauksessa tällä kertaa lääkärinä oli aivan uusi tuttavuus, nuori mies lääkäri.
Kerroin asiani ja kuvailin oireitani tälle nuorelle työhönsä vakavasti suhtautuvalle lääkärille, joka hetken mietittyään antoi minulle lähetteen laboratorioon verikokeisiin, nyt minusta tuntui, että asiaani oikeasti kuunnellaan.
Labrassa käytyäni jäin odotusaulaan odottamaan tuon lääkärin kutsua, pian kuuluikin tuo tuttu ääni käytävältä ja kävelin niin reippaana kuin olotilaan nähden voi kävellä tämän ihmeidentekijän huoneeseen, istuin alas ja katselin kun lääkäri tutki verikokeeni tuloksia.
Sitten hän aloitti, soitin TYKS:iin ja kysyin konsultaatiota neurologilta, tämä kuulosti hyvältä korviini, ihan yliopistolliseen keskus sairaalaan soitettu minun takia.
Sitten hän jatkoi, neurologi oli sitä mieltä että teillä on migreeni.
Mitä? Migreeni kysyin tältä nuorelta ei enään mielestäni niin vakavasti suhtautuvalta lääkäriltä, voiko migreeni kestää yli kuukauden? Kyllä minäkin nyt jonkun verran tunnen terveydenoitoalaa, mutta se että migreeni kestää yli kuukauden on jo jotain aivan uutta lääketieteessä.
Onko teillä buranaa tai jotain muuta särkylääkettä kotona? Lääkäri kysyi jo vähän närkästyneenä, että edes kehtasin epäillä hänen diagnoosiaan.
On, vastasin silmiä pyöritellen, enhän minäkään nyt tyhmä ole, totta kai olen syönnyt särkylääkkeitä pääkipuun jo pidemmän aikaan, vai luuliko tämä nuori lääkäri, että nyt vasta tulisin kysymään että mahtaisiko burana tai jokin muu särkylääke auttaa, kun minulla nyt sattuu olemaan pää kipeänä jo yli kuukauden unohtamatta muita oireita.
Uskoni tähän pienen kaupungin rahareikään alkoi jo olemaan todella koetuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti