Kaikki inhimillisyys on meille vierasta.
Sieltä otetaan, mistä halvimmalla saadaan. Tämäkö on KELA:n uusi strategia säästää rahaa valtion pohjattomaan kassaan? Vai onko tämä osa sitä isoa ja mahtavaa SOTE;a jonka kerrottiin tuovat säästöjä 3 miljardia ilman että mistään leikataan?
Jotenkin tämä KELA:n uusi pisteytysjärjestelmä vammautuneiden ja sairastuneiden kuntoutuspalvelun hankkimisesta ei vain kerta kaikkiaan mahdu minun päähäni, toki minulla on aivovamma ja varmasti muumitalo on välillä lukittuna ettei ihan kaikki muumit laaksoon pääse, mutta lähtökohtaisesti niin maan hallitus, oppositio, työeläkelaitokset kuin vakuutusyhtiötkin ovat kilvan huutaneet kuinka vammautuneet ja sairastuneet vajaakuntoiset väkisin työttömänä pidettävät ihmiset täytyy saada kuntoutettua takaisin työelämään ja näin tuottamaan yhteiskunnalle lisää verorahoja.
Vielä muutama vuosi sitten KELA:n kustantamissa kuntoutuksissa oli laatu ja hinta kriteerit. Tarjouskilpailutuksen painopisteenä oli siis palvelun hinta sekä se miten laadukasta palvelua hinnalla sai.
Ei ole pitkä aika kun tämä hinta-laatu kilpailutuksen painopisteet oli 50/50, eli puolet ja puolet, Mahtoiko olla vuosi takaperin kun painopisteet muuttuivat 80/20, eli hinta oli jo huomattavasti tärkeämpi kuin se mitä sillä sai.
Tänä vuonna KELA:n tekemät kuntoutustarjouspyynnöt eri kuntoutuslaitoksille ratkaistaan ainoastaan hinnan perusteella. Eli se joka halvimmalla tekee niin saa, kuntoutuksen tavoitteista tai mihin kuntoutus ylipäätään johtaa, niin sillä ei tunnu olevan enään merkitystä.
Tällä muuttuneella yhtälöllä pitäisi vajaakuntoiset kuntoutusta tarvitsevat ihmiset sitten saada kuntoutettua siten että he pystyisivät työllistymään ja toimimaan arjessa.
Maskussa toimiva neurologinen kuntoutuskeskus on yksi Suomen ainoita paikkoja jossa tarjotaan KELA:n kustantamaa kuntoutusta harvinaisiin neurologisiin sairauksiin, kuten ALS:iin, sekä lukemattomiin muihin neurologisiin sairauksiin. Maskussa on myös hyvä aivovamma osaaminen ja olen itsekkin kyseisessä kuntoutuskeskuksessa ollut KELA:n kustantamana.
Maskun neurologinen kuntoutuskeskus on tunnetusti panostanut kuntoutuksen laatuun ja tiloja on uusittu laadun varmistamiseksi, nyt kuitenkin KELA kintaalla viittasi saavutettuihin tuloksiin ja näin Masku menetti KELA:n kustantamat kuntoutukset.
Olen sinänsä onnellinen siitä ettei Masku lähtenyt tinkimään laadustaan tämän uuden KELA:n kilpailutusmallin kanssa, mutta olen samalla äärettömän pahoillani niistä ihmisistä jotka menettävät työpaikkansa vain sen takia että haluavat oikeasti auttaa vammautuneita ja sairastuneita kuntoutumaan ja ovat oikeasti ylpeitä omasta ammattitaidostaan.
Olen myös äärettömän pahoillani siitä että vammautuneet ja sairastuneet menettivät jälleen yhden arvostetun kuntoutuslaitoksen.
Saako sitten halvalla hyvää, vai onko oikeasti niin että KELA:n hankintapäällikkö Halminen sairastaa Sulo Vilén syndroomaa?
Mikäli tämän päivän Turun Sanomia lukee, niin ei voi olla välttyä ajatukselta tuosta syndroomasta.
Halminen esimerkiksi kertoo, että kuntoutuspalvelutarjoajien antamien tarjousten perusteena oli kokonaistaloudellinen edullisuus, jonka perusteena käytettiin halvinta hintaa.
Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen eilen antamaan kritiikkiin KELA:n hankintapäälikkö Halminen vastaa seuraavasti:
Kilpailutuksessa laatu on otettu huomioon kaikille tarjoajille pakollisena vähimmäisvaatimuksena. Tarjouspyynnön liitteenä olevassa palvelukuvauksessa on esimerkiksi kuvattu yksityiskohtaisesti palvelun toteuttamiselle ja palvelun tarjoajan henkilöstölle asetettuja vaatimuksia.
Samaan hengenvetoon Halminen kuitenkin toteaa, ettei vertailussa huomioon otettavaa laatua ole pakko tarjoata, mutta pakollisena vähimmäisvaatimuksena tarjoaja sitoutuu siihen tarjousta tehdessä.
Minä en nyt ihan ymmärrä tätä tarjousmenetelmää, eli teet tarjouksen KELA:aan vammautuneiden ja sairastuneiden ihmisten kuntouttamisesta ja lupaat tarjota laadukasta palvelua, mutta ei sinun siihe kuitenkaan tarvitse sitoutua.
Tämäkö on se uusi malli jolla vammautuneet ja sairastuneet ihmiset saadaan takaisin työelämään? Jotenkin tämä nyt haiskahtaa pelkältä säästöltä joka jälleen kerran kohdistuu kaikista heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin.
Yksi asia on kuitenkin varmaa, nimittäin se että KELA on tilannut Aalto Yliopistolta selvityksen kuntoutuksen laadusta hintaan nähden ja selvityksen päätelmänä oli ettei hinnannousu johtanut parempaan laatuun.
Olisiko tämän selvityksen seurauksena kannattanut siirtyä takaisin vanhaan 50/50 menetelmään, eikä kokonaan luopua laadusta.
On todella sääli ettei KELA:ssa ole opittu virheistä vaikka maailma on täynnä esimerkkejä tapauksista, kun on haluttu tinkiä hinnasta laadun kustannuksella. Tämä yhtälö on aina johtanut ennemmin tai myöhemmin siihen että yritys ajautuu konkurssiin.
Toki KELA:n kohdalla asiaa mietitään varmaankin niin, ettei heillä ole mitään hävittävää. Jos ja kun tämä hölmöläisten kokeilu ihmisillä ja heidän vammojensa ja sairauksiensa kanssa leikkiminen ajautuu karille niin viulut maksaa joka tapauksessa veronmaksajat toisin kuin yritysmaailmassa.
Vanha sanonta sanoo, että halpaa ja hyvää on vain perunamuussi eikä sitäkään viitsi joka viikko syödä.
Palatkaa takaisin menetelmään jossa kuntoutuksen laatua vielä arvostettiin, älkää leikkikö meidän kustannuksella.
Me emme ole myytävänä.
Jotenkin tämä KELA:n uusi pisteytysjärjestelmä vammautuneiden ja sairastuneiden kuntoutuspalvelun hankkimisesta ei vain kerta kaikkiaan mahdu minun päähäni, toki minulla on aivovamma ja varmasti muumitalo on välillä lukittuna ettei ihan kaikki muumit laaksoon pääse, mutta lähtökohtaisesti niin maan hallitus, oppositio, työeläkelaitokset kuin vakuutusyhtiötkin ovat kilvan huutaneet kuinka vammautuneet ja sairastuneet vajaakuntoiset väkisin työttömänä pidettävät ihmiset täytyy saada kuntoutettua takaisin työelämään ja näin tuottamaan yhteiskunnalle lisää verorahoja.
Vielä muutama vuosi sitten KELA:n kustantamissa kuntoutuksissa oli laatu ja hinta kriteerit. Tarjouskilpailutuksen painopisteenä oli siis palvelun hinta sekä se miten laadukasta palvelua hinnalla sai.
Ei ole pitkä aika kun tämä hinta-laatu kilpailutuksen painopisteet oli 50/50, eli puolet ja puolet, Mahtoiko olla vuosi takaperin kun painopisteet muuttuivat 80/20, eli hinta oli jo huomattavasti tärkeämpi kuin se mitä sillä sai.
Tänä vuonna KELA:n tekemät kuntoutustarjouspyynnöt eri kuntoutuslaitoksille ratkaistaan ainoastaan hinnan perusteella. Eli se joka halvimmalla tekee niin saa, kuntoutuksen tavoitteista tai mihin kuntoutus ylipäätään johtaa, niin sillä ei tunnu olevan enään merkitystä.
Tällä muuttuneella yhtälöllä pitäisi vajaakuntoiset kuntoutusta tarvitsevat ihmiset sitten saada kuntoutettua siten että he pystyisivät työllistymään ja toimimaan arjessa.
Maskussa toimiva neurologinen kuntoutuskeskus on yksi Suomen ainoita paikkoja jossa tarjotaan KELA:n kustantamaa kuntoutusta harvinaisiin neurologisiin sairauksiin, kuten ALS:iin, sekä lukemattomiin muihin neurologisiin sairauksiin. Maskussa on myös hyvä aivovamma osaaminen ja olen itsekkin kyseisessä kuntoutuskeskuksessa ollut KELA:n kustantamana.
Maskun neurologinen kuntoutuskeskus on tunnetusti panostanut kuntoutuksen laatuun ja tiloja on uusittu laadun varmistamiseksi, nyt kuitenkin KELA kintaalla viittasi saavutettuihin tuloksiin ja näin Masku menetti KELA:n kustantamat kuntoutukset.
Olen sinänsä onnellinen siitä ettei Masku lähtenyt tinkimään laadustaan tämän uuden KELA:n kilpailutusmallin kanssa, mutta olen samalla äärettömän pahoillani niistä ihmisistä jotka menettävät työpaikkansa vain sen takia että haluavat oikeasti auttaa vammautuneita ja sairastuneita kuntoutumaan ja ovat oikeasti ylpeitä omasta ammattitaidostaan.
Olen myös äärettömän pahoillani siitä että vammautuneet ja sairastuneet menettivät jälleen yhden arvostetun kuntoutuslaitoksen.
Saako sitten halvalla hyvää, vai onko oikeasti niin että KELA:n hankintapäällikkö Halminen sairastaa Sulo Vilén syndroomaa?
Mikäli tämän päivän Turun Sanomia lukee, niin ei voi olla välttyä ajatukselta tuosta syndroomasta.
Halminen esimerkiksi kertoo, että kuntoutuspalvelutarjoajien antamien tarjousten perusteena oli kokonaistaloudellinen edullisuus, jonka perusteena käytettiin halvinta hintaa.
Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen eilen antamaan kritiikkiin KELA:n hankintapäälikkö Halminen vastaa seuraavasti:
Kilpailutuksessa laatu on otettu huomioon kaikille tarjoajille pakollisena vähimmäisvaatimuksena. Tarjouspyynnön liitteenä olevassa palvelukuvauksessa on esimerkiksi kuvattu yksityiskohtaisesti palvelun toteuttamiselle ja palvelun tarjoajan henkilöstölle asetettuja vaatimuksia.
Samaan hengenvetoon Halminen kuitenkin toteaa, ettei vertailussa huomioon otettavaa laatua ole pakko tarjoata, mutta pakollisena vähimmäisvaatimuksena tarjoaja sitoutuu siihen tarjousta tehdessä.
Minä en nyt ihan ymmärrä tätä tarjousmenetelmää, eli teet tarjouksen KELA:aan vammautuneiden ja sairastuneiden ihmisten kuntouttamisesta ja lupaat tarjota laadukasta palvelua, mutta ei sinun siihe kuitenkaan tarvitse sitoutua.
Tämäkö on se uusi malli jolla vammautuneet ja sairastuneet ihmiset saadaan takaisin työelämään? Jotenkin tämä nyt haiskahtaa pelkältä säästöltä joka jälleen kerran kohdistuu kaikista heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin.
Yksi asia on kuitenkin varmaa, nimittäin se että KELA on tilannut Aalto Yliopistolta selvityksen kuntoutuksen laadusta hintaan nähden ja selvityksen päätelmänä oli ettei hinnannousu johtanut parempaan laatuun.
Olisiko tämän selvityksen seurauksena kannattanut siirtyä takaisin vanhaan 50/50 menetelmään, eikä kokonaan luopua laadusta.
On todella sääli ettei KELA:ssa ole opittu virheistä vaikka maailma on täynnä esimerkkejä tapauksista, kun on haluttu tinkiä hinnasta laadun kustannuksella. Tämä yhtälö on aina johtanut ennemmin tai myöhemmin siihen että yritys ajautuu konkurssiin.
Toki KELA:n kohdalla asiaa mietitään varmaankin niin, ettei heillä ole mitään hävittävää. Jos ja kun tämä hölmöläisten kokeilu ihmisillä ja heidän vammojensa ja sairauksiensa kanssa leikkiminen ajautuu karille niin viulut maksaa joka tapauksessa veronmaksajat toisin kuin yritysmaailmassa.
Vanha sanonta sanoo, että halpaa ja hyvää on vain perunamuussi eikä sitäkään viitsi joka viikko syödä.
Palatkaa takaisin menetelmään jossa kuntoutuksen laatua vielä arvostettiin, älkää leikkikö meidän kustannuksella.
Me emme ole myytävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti