Historian lyhyt oppimäärä

Herrat leikkii, kansa kärsii.

Alkuasetelma.

Olen ollut jo pitkään vannoutunut Olli Tenovuon blogin lukija ja yhdessä kirjoituksessaan hän kirjoitti seuraavasti. 

Suora lainaus.

"Otan lopuksi esiin vielä yhden mahdollisen selityksen sille, miksi olemme nykyisenkaltaisessa tilanteessa. Olen välikäsien kautta kuullut aikanaan hyvin korkeassa asemassa olleen henkilön kertoneen, miten 90-luvun alun lamassa valtio oli konkurssin partaalla, jolloin taloudellista potentiaalia omanneet vakuutusyhtiöt tarjoutuivat pelastamaan tilannetta. Vastapalveluksi haluttiin järjestelmä, jossa vakuutusyhtiöt pystyvät käytännössä itse sanelemaan lakisääteisiin vakuutuksiin liittyvät korvattavuusasiat. Tämä olisi varsin luonnollinen selitys sille miten nykyinen järjestelmä on luotu yhtiöille "pomminvarmaksi", kuten erään vakuutuslääkärin lausuma kuului. Jos edellä mainittu on totta, valtiojohdon ja pankkilaitoksen virheiden maksajaksi on jo 25 v ajan laitettu asiaan täysin syyttömät kansalaiset, jotka ovat ns, selkänahastaan maksaneet todella kovaa hintaa, osa oman henkensä kustannuksella" 

Lainaus loppuu.

Tämä lause suorastaan pakotti minut kaivamaan totuutta esiin ja sain törmätä mitä ihmeellisimpiin sopimuksiin ja suoramaisiin painostuksiin esim, oikeustointa kohtaan. 

Tein todella mielenkiintoisen aikamatkan tuonne 90 luvulle ja törmäsin todella törkeisiin koplauksiin ja suoranaisiin valtiorikoksiin josta halutaan vaieta salaamalla asiapaperit, mutta sain kuin sainkin kaivettua tiedot esille ja siitä seuraavaksi.

1. Valtionvaranministeri Iiro Viinasen unohdus.

4.2.1993 valtionvarainministeri Iiro Viinanen sai verohallituksen laskelmat, josta selvisi että pankkien maksamatta jääneet leimaverojen yhteissumma oli liki 10 miljardia markkaa (nyky rahassa 1,5 miljardia euroa)

Tämä leimaverojen maksamattomuus johtui täysin välinpitämättömyydesta ja Iiro Viinanen ymmärsi, että jos tieto tulisi julkisuuteen, olisi seuraukset katastrofaaliset. Niimpä Iiro Viinanen ja valtionvarainministeriön valtiosihteeri Eino Keinänen päättivät, että leimaverot on pakko antaa anteeksi.

Anteeksiannosta laadittiin nopeassa aikataulussa lakiesitys, ilman että leimaverojen maksamatattomuudesta kerrottiin kansanedustajille jotka olivat autuaan tietämättömiä tilanteen todellisesta vakavuudesta.

Hallituksen lakiesityksessä todettiin, että lakiesityksellä ei ollut taloudellisia vaikutuksia ja eduskunta hyväksyi lain juuri ennen kesälomia. 

Näin Iiro Viinanen sai siirrettyä pankkien välinpitämättömyydestä johtuneet verovelat kanslaisten maksettavaksi. Pankit puolestaan lupautuivat perimään rahat asiakkailtaan ja hoitamaan likaisen työn sekä ennen kaikkea pelastaa valtion konkurssilta.

Tätä varten tehtiin SSP-sopimus ja perustettiin Arsenal Oy 22.10.1993 jonka tehtävänä oli pankkien tehtailemien ongelmaluottojen hoito.

2. Salainen SSP-sopimus valtioneuvoston sisäpiirin kanssa.

Suomen säästöpankin (SSP Oy:n) pilkkomissopimus allekirjoitettiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ostajapankin kesken. Nuo neljä ostajapankkia olivat SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki.

Tässä salaisessa sopimuksessa listattiin toimialakohtaiset yritykset jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien perusteella. Pankit saivat täyden vapauden ajaa luotottamansa yritys konkurssiin ja laittaa saatavat samana päivänä perustettuun Arsenal Oy:n

Salaisessa SSP-sopimuksessa mainitaan seuraavat toimialat jotka olisi hyvä poistaa ja joiden katsottiin olevan valtiolle tuottoisia:

• Kiinteistösijoittaminen
• Kiinteistösijoittamiseen verrattava liiketoiminta
• Muu sijoittaminen
• Rakentaminen
• Vähittäiskauppa
• Hotelli-ja ravitsemusala
• Vapaa-ajantoiminta

SSP-sopimusta oli laatimassa pääministeri Esko Aho, valtionvarainministeri Iiro Viinanen ja kauppa-ja sisäministeri Mauri Pekkarinen.

SSP-sopimus antoi myös syytesuojan ja tähän tehtävään valjastettiin valtakunnansyyttäjät ja laillisuudenvalvojat. Presidentti Mauno Koivistolla oli iso rooli syytesuojan asettamisessa, tästä seuraavaksi.

SSP-sopimuksen turvin pankit ajoivat yli 48 000 yritystä konkurssiin ja samalla yli puoli miljoosaa kansalaista jäi työttömäksi.

Pankit siirsivät perustettuun Arsenal Oy:n kaikkineen liki 80 000 tekaistua ongelmaluottoa. Valtio maksoi ostajapankeille sirretystä ns ongelmalainoista tekaistulle pankkituella 50 miljardia markkaa. Tämä pankkituki tuli täysin kansalaisten maksettavaksi,

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) teki tutkimuksen Arsenal Oy:n toiminnasta, mutta raportti on julistettu salaiseksi silloisen ministerin Suvi Anne Simeksen toimesta.

3. Presidentti Mauno Koivisto puuttui oikeuslaitoksen toimintaan.

Presidentti Mauno Koivisto kutsui 6.5.1992 Presidentinlinnaan tuomioistuimien, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajia sekä Presidentin kanslian henkilökuntaa, kutsun tarkoituksena oli Presidentti Mauno Koiviston huoli siitä, että tuomioistuimet ottavat ratkaisijan roolin velallisen hyväksi pankkikriisin selvittelyssä.

Paikalla Presidentinlinnassa oli korkeimman oikeuden täysivaltainen kokoonpano sekä korkeimman hallinto-oikeuden hallitusneuvos Pekka Hallberg, Itä-Suomen hovioikeuden Presidentti Esko Kilpeläinen, Vaasan hovioikeuden Presidentti Erkki Rintala, Oulun lääninoikeuden ylituomari Olli Karikoski, Kuopion raastuvanoikeuden pormestari Juha Kettunen ja Rovaniemen tuomiokunnan kihlakunnantuomari Markku Arponen. Kaikkiaan osallistujia oli liki kolmekymmentä.

Asiasta omituisen tekee paitsi oikeuslaitoksen painostaminen, mutta myös se että tapaamiseen ei oltu kutsuttu oikeusministeriön edustajaa, hallituksen ministereitä tai muita poliitikkoja työjärjestyksestä huolimatta.

Tapaamisen jälkeen julkisuuteen tulleet tiedot kertovat Presidentti Mauno Koiviston olleen hyvin vihainen siitä, että tuomioistuimet ovat ottaneet kuluttaja-asiamiehen roolin. Presidentti Mauno Koivisto oli painottanut, että tuomioistuinten tulisi ottaa huomioon pankkien taloudellinen asema ja kansantaloudelliset näkökulmat.

Mukana ollut korkeimman oikeuden Presidentti Olavi Heinonen on kertonut olleensä äärettömän kiusaantanut keskustelun sisällöstä. Olavi Heinosen mukaan Presidentti Mauno Koiviston nuhtelu johti siihen, että tuomioistuimet alkoivat tulkita lakia pankkien hyväksi.

Tämän tapaamisen keskustelut on talletettu Presidentti Mauno Koiviston arkistoon, jossa on nauhoitukset ja kirjoitetut muistiot kokonaisuudessaan. Asiakirjoja ja nauhoituksia on vaadittu useasti julkisuuteen, mutta Presidentti Tarja Halonen päätti heinäkuussa 2002 että asiakirjat ovat salaisia eikä niitä luovuteta ulkopuolisille.

4. Roskalainat myydään kansainvöliselle perintäyhtiölle.

Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat Arsenal Oy:n 31.3.2000 Ministeri Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla. 

Kauppahinta oli 600 miljoonaa markkaa, eli vain 5% Arsenal Oy:n 12,5 miljardin markan omaisuudesta. Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaa 5% summalla, joten nyt velallisten täysimääräisiä saatavia perii kansainvälinen perintäyhtiö vaikka osa siirretyistä veloista oli jo kokonaan maksettu ja tästä oli myös valtiontalouden tarkistusvirasto huomauttanut Arsenal Oy:tä.

Helsingin Sanomomat julkaisi 1.4.2000 uutisen jonka mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siten myös perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttaminen perittäväksi on säädetty rikoslain 36 luvun 1-3§:ssa. 

Rikoslain valossa katsottuna Arsenal:in myynti täyttää petoksen tunnusmerkit ja näin ollen vastuussa oleva silloinen ministeri Suvi Anne Siimes on syyllistynyt vakavaan rikokseen. Myös silloinen oikeusministeri Tuija Braxin antama haastattelu rakennuslehdelle tukee näkemystä, että kaupan yhteydessä on syyllistytty rikokseen, 

Tuija Brax toteaa: Kaupalle antoi hyväksynnän omaisuudenhoitoyhtiöiden valtio-omistan puolesta toinen valtionvarainministeri Suvi Anne Siimes. Aiemmin Suvi Anne Siimes oli ilmoittanut, että saatavia ei myydä ulkomaalaiselle perintäyhtiölle. Näin lienee kuitenkin tosiasiassa tapahtunut. Arsenal kauppojen alkuperäistä kauppahintaa on pidettävä kohtuuttoman alhaisena. Velalliset olisivat lähes poikkeuksetta olleet valmiit ostamaan itsensä vapaaksi maksamalla viisi prosenttia myydyistä veloistaa vapaaehtoisesti. Tätä tarkoittanut todellinen sovittelumenettely olisi ollut myös omaisuudenhoitoyhtiöt omistavan valtion kiistaton etu. Nyt taloudelliset tappiot koituvat suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi, kun taas voitot siirtyvät perintäyhtiöiden ulkomaalaisten omistajien hyödyksi. Kansantaloudenkin tappiot lienevät mittavat. On syytä epäillä, että Aktiv Hansa kaupalla peiteltiin Arsenaalin ja pankkien rikolliset toimet.

5. Ostajapankit toimii vakuutusyhtiöinä nykyään.

SYP:tä tuli Sammon suurin omistaja 1989, Sammon merkitys kasvoi huomattavasti 1990 luvulla, kun yhtiöön fuusioitiin Teollisuusvakuutus ja Otso, 1994 vahinkovakuutusyhtiö Kansasta tuli Sammon tytäryhtiö ja lopulta Kansa fuusioitiin Sampoon loppuvuodesta 1995.

2006 Sampo myytiin Tanskalaiselle Danske Bank:lle 4,05 miljardilla eurolla

Teollisuusvakuutus muutti nimensä If vahinkovakuutusyhtiö.

KOP on perustettu aikoinaan vastineeksi suomalaisuusliikkeenvastineeksi ruotsinkielisten Yhdyspankille.

Pankkikriisin yhteydessä vuonna 1992 STS-pankki fuusioitiin KOP:en. Vuonna 1994 pankki joutui vakavaraisuutensa paikkaamiseksi järjestämään osakeannin jolla se keräsi sijoittajilta kaksi miljardia markkaa lisäpääomaa. 

Lopulta vuonna 1995 KOP ja SYP sulautuivat muodostaen Merita pankin, sittemmin Nordean.

Nordea ja If vahinkovakuutusyhtiö toimivat yhteistyössä vakuutusalalla.

Osuuspankit nykyisin OP toimii pankki sekä vakuutusalalla.

Postipankki muuttui Leonia pankiksi 1998 ja lopulta Sampo pankiksi 2001.

6. Vakuutusyhtiöt ostivat suomen

Kuten edeltä käy ilmi, niin nämä neljä ostaja pankkia on ollut tai siirtynyt vakuutusalalle pankkikriisin aikana tai heti sen päätyttyä. 

Edellä mainittuiden henkilöiden nimet esiintyy useaan kertaan eri yhteyksissä, mutta myös muita nimiä putkahtaa esille asioita selvittäessä. 

Yhtä kaikki, kiistaton tosiasia on se, että jokainen kansanedustaja tietää totuuden ostaja pankeista ja Koiviston konklaavista jossa päätettiin, että pankki voittaa ylemmissä oikeusasteissa. Kaikki kansanedustajat tietävät salaisesta SSP-sopimuksesta jonka mukaan pankeille annettiin vapaus poistaa markkinoilta yli 48 000 yrityksiä oman tahtonsa mukaan.

Mitä tulee alussa lainattuun Olli Tenovuon toteamukseen, että osa maksoi nämä valtiolliset lehmänkaupat omalla hengellään, niin tuo lukema on 11 500.

Jokainen voi tehdä omat johtopäätökset, kuka osti ja mitä.