Elämään opettelua

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Subjektiivisesti työkykyinen.

Turusen pyssyn ruuti on märkää.




Kuntoutuslääkäri Jari Turunen on vihdon ratkaissut tuon ikuisuusongelman ja keksinyt vastauksen kysymykseen: Mitä työkyvyttömyys tarkoittaa?

Toki vastaus oli aika sama mitä hyvin useat työeläkeyhtiöiden johtavat ylilääkärit ovat jo useamman vuoden kilpaa huutaneet. Ehkä muutama pilkunpaikka on tullut lisää, mutta sisällöltään se on kuitenkin tuota tuttua jargonia mitä meille yritetään pakkosyöttää päivät pitkät.

Lähdetään kuitenkin purkamman tätä Turusen tussahdusta väittämä kerrallaan ja voidaan peilata sitä myös hänen aiempiin kirjoituksiin joita löytyy esimerkiksi Lääkärilehdestä.

Ennen kuin aletaan perkaamaan tätä kyseistä artikkelia niin mietitään mitkä ovat työkyvyttömyyden määritelmiä. Käytän monikkoa koska määritelmiä on kaksi ja jotka ovat seuraavat:

  1. Yksityisellä puolella sovelletaan yleisen työkyvyttömyyden määritelmää.
  2. Julkisella puolella sovelletaan ammatillisen työkyvyttömyyden määritelmää.
Jotta asia avautuisi paremmin niin kohta 1 tarkoittaa seuraavaa:

  • Kyvyttömyyttä tehdä mitään sellaista työtä, jota voidaan henkilöltä kohtuudella odottaa.

Kohta 2 tarkoittaa seuraavaa:

  • Kyvyttömyyttä tehdä omaan ammattiin kuuluvia tehtäviä.

Työkyvyttömyys määräytyy puolestaan asianmukaisesti diagnosoidusta viasta, vammasta tai sairaudesta. 

Juuri nämä kahdet eri työkyvyttömyys määritteet antavat työeläkeyhtiöille etulyöntiaseman, esimerkiksi henkilö joka on vammautunut työtapaturmassa ja hänen jalkansa joudutaan amputoimaan. Tämä henkilö on työskennellyt linla-autonkuljettajana yksityisellä puolella ja lääkäri kirjoittaa lausunnon " Täysin kykenemätön tekemään ammattiaan vastaavaa työtä " 

Kuvitellaan sama tilanne, mutta nyt kyseessä on julkisenpuolen työntekijä ja lääkäri kirjoittaa jälleen tuon lausunnon " Täysin kykenemätön tekemään ammattiaan vastaavaa työtä "

Kumpi linja-auton kuljettajista pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle? 

Tässä kohtaa kuvaan astuu tuo tuttu lause " Jäljellä oleva työkyky " Paljonko jalan menettäneellä linja-auton kuljettajalla on työkykyä? Tätä epäoikeudenmukaista ja kahtiajakavaa työeläkesäädöstä Jari Turunen yrittää nyt kaikin konsten puolustaa uudessa Potilaanlääkärilehdessä.

Eli palataan tuohon Turusen kirjoitukseen. Jari Turunen kirjoittaa, että jäljellä olevan työkyvyn käsitettä ei pitäisi arvioida pelkästään kyvyttömyyden näkökulmasta vaan myös toimintakyvyn näkökulmasta.

Sinänsä hieno ajatus, mutta olisiko aiheellista miettiä asiaa siitä näkökulmasta, että työkyvyttömyyttä ei mitattaisi toimintakyvyn näkökulmasta, vaan nimen omaan jäljelle jääneen työkyvyn näkökulmasta.

Kun taas vammautuneen tai sairastuneen arjessa pärjäämistä tulisi mitätä toimintakyvyllä Eli kuinka vammautunut tai sairastunut ihminen pärjää sen jäljelle jääneen toimintakyvyn kanssa siinä muuttuneessa arjessa.

Ei ole varmaan kenenkään etu, että vammautunut tai sairastunut ihminen joutuu antamaan viimeisetkin mehut työnantajan hyväksi ja näin menettää mahdollisesti loputkin toimintakyvystään, kunnes työeläkeyhtiö tai Kela myöntää jo aikoinaan hoitavan lääkärin toteaman työkyvyttömyyden.

Jari Turunen kirjoittaa myös, että työeläkesäädännön tulee perustua tasavertaisuuteen ja eettisyyteen. Tämän takia ihmisen oma kokemus työkyvystä ei voi olla työkyvyttömyyden perusta. Jos pitkään työstä poissa olleen eläkkeelle pääsyä jollakin tavalla helpotettaisiin, mikä voisi olla useamman tahon ja jopa terveydenhuollon ammattilaisten mielestä kohtuullista, se johtaisi päätöksien epäreiluuteen.

Tässä lauseessa on muutama kohta joka kaipaa selvästi pidempää pohdiskelua, mutta kokeilen avata tätä omasta mielestäni hyvinkin yksipuolista näkemystä.

Ensinnäkin, mitä tulee tuohon Turusen kaipaamaan tasavertaiseen kohteluun työeläkesäädöksen sarallan niin jo lähtökohtaisesti tämä on täysin mahdotonta, pelkästään sen johdosta että ihmiset on asetettu eriarvoiseen asemaan riippuen siitä työskenteletkö yksityisellä vai julkisella puolella.

On suorastaan sarkastista että kyseiseen eriarvoistamiseen ei olla puututtu, vaikka se rikkoo selvästi yhdenvertaislakia.

Sitten tuo lause " Ihmisen oma kokemus työkyvystä ei voi olla työkyvyttömyyden perusta " Onko Jari Turunen oikesti niin, että työeläkeyhtiön asiantutijalääkäri tietää paremmin vammautuneen tai sairastuneen kyvyn suoriutua työstö, kuin näitä vammoja tai sairautta kantava ihminen joka kuitenkin joka päivä niiden oireiden ja kipujen kanssa elää?

Sinänsä omituista, että sinä Jari Turunen käytät tässä samassa lauseessa sanaa eettinen, mutta heti seuraavan pilkun jälkeen toteat lähinnä sen että koko työkyvyttömyys päätös perustuu työeläkeyhtiön despoottisuuteen.

 Lopuksi kirjoitat vielä seuraavasti: Jokaisen ihmisen hyvinvoinnin peruspilari on työssä käyminen ja työstä suoriutuminen.

Olisi varmasti Jari Turunen aiheellista oikeasti tutustua tähän vammautuneiden ja sairastuneiden arkeen, kipuiluun, meidän kokemaan halveksuntaan ja tahalliseen nöyryyttämiseen.

Esimerkiksi tämä sinun artikkelisi on osoitus siitä tietämättömyydestä mitä juuri työeläkeyhtiöt ja vakuutusyhtiöt ovat jo pitkään poteneet. Luuletko oikeasti Jari Turunen, että me olemme ihan huviksemme vammautuneet tai sairastuneet vain sen johdosta ettei tarvitsisi tehdä töitä? Eikö meillä ole enään mitään arvoa, kun emme kykene suoriutumaan työstä?

Mitä tulee Jari Turunen sinun artikkeleihin Lääkärilehdessä, niin vääjäämättä sieltä paistaa läpi työeläkeyhtiöiden ja vakuutusyhtiöiden näkemys työkyvyttömyydestä. Kirjoitat esimerkiksi sen että hoitavan lääkärin ja vammautuneen tai sairastuneen yhdessä tekemät arviot työkyvystä ovat liian tiukkoja " Suomennettuna vääriä " ja vakuutuslääkärin antamat hylyt ovat täten oikeutettuja.

Lopuksi haluan kysyä sinulta Jari Turunen minua vaivanneen asian, kertoisitko minulle ystävällisesti mistä löytyy se lakikirja johon niin vakuutusyhtiön kuin työeläkeyhtiön vakuutuslääkärit vetoavat, tuossa lakikirjassa kun kerta on lakipykälät kaikkiin mahdollisiin vammoihin ja sairauksiin.

Tämä kirja varmaan kannattaisi toimittaa Suomen kaikkiin terveyskeskuksiin ja sairaaloihin ja samalla muuttaa käytössä olevat diagnoosi numerot lakikirjan luvuiksi ja pykäliksi, mutta tätä ennen suosittelen paneutumaan tuohon mainitsemaasi eettisyyteen ja yhdenmukaistaa työeläkesäädökset siten että me kaikki työnantajasta riippumatta olisimme samalla viivalla.

Nico Ojala
Kirjoittaja on aivo-ja niskavammainen blogisti, joka on kurkkuaan myöten täynnä tätä vakuutus ja työeläyhtiöiden jargonia, mutta Jari Turusen tapaan kiinnostunut historiasta, sillä erolla että minua kiinnostaa psykiatrisen sairaanhoidon historia.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti