Vain numerona tilastoissa.
Tämä on hieno vuosi, Suomi täyttää sata vuotta ja juhlat ovat sen mukaiset. On kimallusta ja glamouria, on ylistyspuheita ja kunniamerkkejä, mutta jokin ei täsmää. Yhtälö ei ole oikea ja lopputulos vääristää todellisuuden. Juhliin on tullut koukkavieraita, kansakunnan kermaa laput silmillä. On poliitikkoja ja yritysjohtajia. On paperitähtiä ja tähdenlentoja, mutta missä on maamme rakentajat, ne jotka tätä maata puolustaa? Missä on ne vammautuneet, jotka päätyivät numeroiksi tilastoihin? Hukkasiko posti kutsun? Miksi nimi ei ole vieraslistalla?
Missä on sankarit jotka kaatuivat sodassa valtiota vastaan? Kuka teistä kantaa niiden unohdettujen muistoa, jotka hävisivät taistonsa? Ne jotka antoivat periksi? Ne jotka eivät enää yksin jaksaneet?
Vaikka pidän kovaa ääntä aivovammaisten kohtelusta ja vakuutusyhtiöiden mielivallasta, niin olen lupautunut pitämään kaikkien vammautuneiden puolia ja tällä kertaa tarinansa saa kertoa Kosovossa kriisinhallintatehtävissä ollut sotilas joka palvelusaikana vammautui ja nyt taistelee valtionkonttorin ja vakuutusoikeuden mielivaltaa vastaan.
Korpraali Niko Palonen
Kriisinhallintajoukot/NATO
Kosovo Camp Christiina.
Kosovo 9.5.2007, Niko oli tullut yövuorosta takaisin tukikohtaan Camp Christiinaan klo 06.00 ja teki vielä normaalit huollot autolle, aseelle ja vaatteille kunnes pääsisi nukkumaan. Noin kello 08.00 Nikon joukkueen luutnantti ilmoitti, että tarvitsee kaikki vapaat miehet joukonhallinta harjoitukseen Camp Vreloon.
Luutnantti ilmoitti, että varusteena olisi vain urheilu t-paita, kypärä, maastohousut ja maiharit.
Nikon joukkue toimi maalijoukkueena eli niin sanottuna hallittavana joukkona. Harjoituksessa Nikon joukkue heitteli vesipulloilla ja yritti päästä vastapuolen kilpirintaman läpi. Vastapuolen joukkueella oli täydet mellakantorjunta varusteet päällä ( kypärä suojavisiirillä, raskaat suojaliivit, käsi- ja jalkasuojat, turvakengät ja alumiininen suojakilpi )
Nikon joukkueen luutnantti toimi harjoituksessa tuomarina ja harjoituksessa ei saanut käyttää mitään räjähteitä. Nikoa vastassa oleva joukkue oli Ukrainan MSU ( Military Special Unit ) ja osa heistä oli myös Nikon maaliosastossa. Harjoitukset olivat kestäneet hetken, kunnes Ukrainalaiset alkoivat ampumaan ja heittelemään kyynelkaasu kranaatteja.
Ensimmäinen harjoituksessa vammautunut oli Ukrainalainen sotilas jolta räjähtänyt kyynelkaasu kranaatin sirpale repäisi nenänvarren rustoon saakka auki, repeytymä oli noin 5 senttiä pitkä ja vaati useita tikkejä, seuraava vammautunut oli Niko. Kilpirintamasta heitetty kyynelkaasu kranaatti oli tulossa suoraan päätä kohti, vaistomaisesti Niko käänsi kasvonsa ja suojasi käsillään niskan juuri ennen kuin kyynelkaasu kranaatti räjähti noin puolen metrin etäisyydellä hänen vasemmalla puolellaan. Niko tunsi kovan iskun alimman kylkiluun tienoilla. Isku oli niin voimakas että Nikolta lähti ilmat pihalle ja hän hädin tuskin pysyi jaloillaan. Niko kokeili varovasti sormillaan kylkeä ja tunsi sirpaleen osuneen häneen, Niko otti sirpaleen pois ja tunnisti sen olevan M5 kranaatin sytytin joka on noin tikkuaskin kokoinen. Ensiapuna Nikon haava puhdistettiin ja paikattiin teipillä ja vanulapuilla, Nikolle annettiin myös tulehduskipulääkettä. Muutamaa päivää myöhemmin Niko pääsi pääleiriin Camp Villeen jossa suomalainen lääkäri määräsi Nikolle antibiottia ja lisää kipulääkettä.
Niko oli joukkueensa tarkka-ampuja ja kuituoptiikkamies ja tämän johdosta häntä pidettiin erikoismiehenä joista oli pulaa, joten vammautumisesta huolimatta Niko palveli sopimuksen loppuun asti. Niko haki apua kipuihin paikalliselta Albani lääkäriltä, joka määräsi Nikolle vahvoja kipulääkkeitä joiden avulla hän selvisi joten kuten 9.5.2008 saakka jolloin Nikon sopimus loppui.
Kotiutumisen jälkeen Niko yritti palata vanhaan siviiliammattiin konepuusepäksi, mutta työnantaja pakotti hänet jäämään sairaslomalle, kunnes Niko saisi itsensä kuntoon, mutta sitä ei ole vieläkään tapahtunut.
Korpraali Niko Palonen
Kriisinhallintajoukot/NATO
Kosovo Camp Christiina.
Kosovo 9.5.2007, Niko oli tullut yövuorosta takaisin tukikohtaan Camp Christiinaan klo 06.00 ja teki vielä normaalit huollot autolle, aseelle ja vaatteille kunnes pääsisi nukkumaan. Noin kello 08.00 Nikon joukkueen luutnantti ilmoitti, että tarvitsee kaikki vapaat miehet joukonhallinta harjoitukseen Camp Vreloon.
Luutnantti ilmoitti, että varusteena olisi vain urheilu t-paita, kypärä, maastohousut ja maiharit.
Nikon joukkue toimi maalijoukkueena eli niin sanottuna hallittavana joukkona. Harjoituksessa Nikon joukkue heitteli vesipulloilla ja yritti päästä vastapuolen kilpirintaman läpi. Vastapuolen joukkueella oli täydet mellakantorjunta varusteet päällä ( kypärä suojavisiirillä, raskaat suojaliivit, käsi- ja jalkasuojat, turvakengät ja alumiininen suojakilpi )
Nikon joukkueen luutnantti toimi harjoituksessa tuomarina ja harjoituksessa ei saanut käyttää mitään räjähteitä. Nikoa vastassa oleva joukkue oli Ukrainan MSU ( Military Special Unit ) ja osa heistä oli myös Nikon maaliosastossa. Harjoitukset olivat kestäneet hetken, kunnes Ukrainalaiset alkoivat ampumaan ja heittelemään kyynelkaasu kranaatteja.
Ensimmäinen harjoituksessa vammautunut oli Ukrainalainen sotilas jolta räjähtänyt kyynelkaasu kranaatin sirpale repäisi nenänvarren rustoon saakka auki, repeytymä oli noin 5 senttiä pitkä ja vaati useita tikkejä, seuraava vammautunut oli Niko. Kilpirintamasta heitetty kyynelkaasu kranaatti oli tulossa suoraan päätä kohti, vaistomaisesti Niko käänsi kasvonsa ja suojasi käsillään niskan juuri ennen kuin kyynelkaasu kranaatti räjähti noin puolen metrin etäisyydellä hänen vasemmalla puolellaan. Niko tunsi kovan iskun alimman kylkiluun tienoilla. Isku oli niin voimakas että Nikolta lähti ilmat pihalle ja hän hädin tuskin pysyi jaloillaan. Niko kokeili varovasti sormillaan kylkeä ja tunsi sirpaleen osuneen häneen, Niko otti sirpaleen pois ja tunnisti sen olevan M5 kranaatin sytytin joka on noin tikkuaskin kokoinen. Ensiapuna Nikon haava puhdistettiin ja paikattiin teipillä ja vanulapuilla, Nikolle annettiin myös tulehduskipulääkettä. Muutamaa päivää myöhemmin Niko pääsi pääleiriin Camp Villeen jossa suomalainen lääkäri määräsi Nikolle antibiottia ja lisää kipulääkettä.
Niko oli joukkueensa tarkka-ampuja ja kuituoptiikkamies ja tämän johdosta häntä pidettiin erikoismiehenä joista oli pulaa, joten vammautumisesta huolimatta Niko palveli sopimuksen loppuun asti. Niko haki apua kipuihin paikalliselta Albani lääkäriltä, joka määräsi Nikolle vahvoja kipulääkkeitä joiden avulla hän selvisi joten kuten 9.5.2008 saakka jolloin Nikon sopimus loppui.
Kotiutumisen jälkeen Niko yritti palata vanhaan siviiliammattiin konepuusepäksi, mutta työnantaja pakotti hänet jäämään sairaslomalle, kunnes Niko saisi itsensä kuntoon, mutta sitä ei ole vieläkään tapahtunut.
Kranaatin räjähdys aiheuttaa iän tuomaa kulumaa.
Nikon varsinainen taistelu alkoi vasta siviilissä heti tutkimusten jälkeen, tällä kertaa vastustaja oli valtionkonttori.
Syyskuussa 2008 terveyskeskuslääkäri teki lähetteen Nikosta yksityiselle lääkäriasemalle, jossa hänen selkä tutkittiin ja kuvattiin useaan eri kertaan. Selkä myös ultrattiin ja Nikolle tehtiin ENMG tutkimus, jossa huomattiin selvät hermovauriot nikamien Th10 - L1 tasolla.
Valtiokonttori katsoi ettei Nikon työkyky ole alentunut vaadittavaa 10% tästä syystä Nikolle korvattiin vain lääkärikulut ja lääkkeet. Nikolle myönnettiin määräaikainen tapaturmaeläke ajalle 2009-2010
31.3.2011 Nikolle maksettiin haittarahaa haittaluokan 2 mukaan, koska valtiokonttori katsoi Nikon oireiden johtuvan normaalista kulumasta, molemminpuoleisesta rannekanavan oireyhtymästä, alaselkäkivusta ja niska-hartiaseudun kivusta. Näin ollen Nikon oireille ei ollut syy-yhteyttä kranaattitapaturmaan.
1.4.2011 Niko sai kielteisen päätöksen työtapaturmaeläkkeeseen, Niko valitti päätöksestä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan. Sieltä Niko sai myös kielteisen päätöksen. Tämän jälkeen Niko sai lähes kaksi vuotta työttömyyskorvausta. Niko valitti aikaisemmista päätöksistä vakuutusoikeuteen, joka velvoitti valtiokonttorin maksamaan takautuvasti tapaturma eläkkeen sekä korottamaan haitta-astetta luokkaan 6.
Tämän jälkeen Nikolle maksettiin eläkettä määräaikaisesti elokuuhun 2015 asti, jonka jälkeen hänelle myönnettiin pysyvä työtapaturma eläke.
Vakuutusoikeuden päätöksestä ja valtiokonttorin korvauksista huolimatta Nikon taistelu jatkuu edelleen mm. hoitotuen ja haittarahan korottamisen osalta. Niko on saanut kahdelta lääkäriltä pysyvänhaitan päätökset jossa hänen haitta-aste on 12.
Nikon haittaluokka asia on käynyt korkeimman oikeuden valituslupa haussa, mutta sitä ei myönnetty. Niko on joutunut ottamaan asianajajan hoitamaan asiaa ja maksamaan siitä syntyneet kulut. Vaikka tapaturma tapahtui palvelusaikana, ei puolustusvoimat ole tarjonneet Nikolle oikeusapua eikä maksaneet asianajajan kustannuksia.
Vaikka valtiokonttori on väittänyt Nikon oireita normaaliksi kulumaksi on useat lääkärit todenneet, että iänmukainen kuluma ei aiheuta kyseisiä oireita, tämä on myös kuvantamisella todettu jossa huomattiin spinaalikanavan olevan väljä sekä yläraaja- ja hartia oireiston on lääkärit todenneet johtuvan hermovauriosta ja siitä johtuvasta kehonkäytön vääristymästä.
Vaikka selkeät syy-yhteydet on toteen näytetty usean lääkärilausunnon perusteella, tästä huolimatta valtiokonttori on sivuuttanut ne mielivaltaisesti.
Tapaturman sattuessa vanha palvelustapaturnalaki ei tunne käsitettä hermovaurion jälkitila, mutta vuonna 2017 voimaan tulleessa laissa se on. Tästä ei kuitenkaan ole apua Nikolle vaan hänen vammansa käsitellään yleisen haitan mukaan.
Miten valtiovalta voi sallia näin epäoikeudenmukaisen käsittelyn ja eriarvoistamisen lain edessä? Kuvitellaan kaksi täysin identtistä tapaturmaa, toinen sattuisi vuonna 2010 ja toinen tänä vuonna. Näistä kahdesta vammautuneesta vain toinen saisi asiankukaisen korvauksen. Onko tämä tilanne teidän päättäjien mielestä oikeudenmukainen ja kansainvälisten lakien edessä kestävä? Jos laki tänä päivänä ottaa kokonaisvaltaisemmin huomioon vamman aiheuttaman haitta-asteen, niin eikö aikaisemmin vammautuneen haitta-astetta pitäisi pystyä korottamaan voimassa olevan lain mukaisesti?
Toivon että otatte kantaa tähän epäkohtaan ja korjaatte tilanteen ja samalla pyydän teitä miettimään että eikö pitäisi olla mahdollista, että ennen tätä uutta palvelustapaturmalakia vammautuneet katsottaisiin myös kuuluvaksi uuden lain piiriin?
Toivotan Nikolle voimia ja jaksamisia, toivon että saamme päättäjät heräämään tähän vammautuneiden kokemaan todellisuuteen.
Syyskuussa 2008 terveyskeskuslääkäri teki lähetteen Nikosta yksityiselle lääkäriasemalle, jossa hänen selkä tutkittiin ja kuvattiin useaan eri kertaan. Selkä myös ultrattiin ja Nikolle tehtiin ENMG tutkimus, jossa huomattiin selvät hermovauriot nikamien Th10 - L1 tasolla.
Valtiokonttori katsoi ettei Nikon työkyky ole alentunut vaadittavaa 10% tästä syystä Nikolle korvattiin vain lääkärikulut ja lääkkeet. Nikolle myönnettiin määräaikainen tapaturmaeläke ajalle 2009-2010
31.3.2011 Nikolle maksettiin haittarahaa haittaluokan 2 mukaan, koska valtiokonttori katsoi Nikon oireiden johtuvan normaalista kulumasta, molemminpuoleisesta rannekanavan oireyhtymästä, alaselkäkivusta ja niska-hartiaseudun kivusta. Näin ollen Nikon oireille ei ollut syy-yhteyttä kranaattitapaturmaan.
1.4.2011 Niko sai kielteisen päätöksen työtapaturmaeläkkeeseen, Niko valitti päätöksestä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan. Sieltä Niko sai myös kielteisen päätöksen. Tämän jälkeen Niko sai lähes kaksi vuotta työttömyyskorvausta. Niko valitti aikaisemmista päätöksistä vakuutusoikeuteen, joka velvoitti valtiokonttorin maksamaan takautuvasti tapaturma eläkkeen sekä korottamaan haitta-astetta luokkaan 6.
Tämän jälkeen Nikolle maksettiin eläkettä määräaikaisesti elokuuhun 2015 asti, jonka jälkeen hänelle myönnettiin pysyvä työtapaturma eläke.
Vakuutusoikeuden päätöksestä ja valtiokonttorin korvauksista huolimatta Nikon taistelu jatkuu edelleen mm. hoitotuen ja haittarahan korottamisen osalta. Niko on saanut kahdelta lääkäriltä pysyvänhaitan päätökset jossa hänen haitta-aste on 12.
Nikon haittaluokka asia on käynyt korkeimman oikeuden valituslupa haussa, mutta sitä ei myönnetty. Niko on joutunut ottamaan asianajajan hoitamaan asiaa ja maksamaan siitä syntyneet kulut. Vaikka tapaturma tapahtui palvelusaikana, ei puolustusvoimat ole tarjonneet Nikolle oikeusapua eikä maksaneet asianajajan kustannuksia.
Vaikka valtiokonttori on väittänyt Nikon oireita normaaliksi kulumaksi on useat lääkärit todenneet, että iänmukainen kuluma ei aiheuta kyseisiä oireita, tämä on myös kuvantamisella todettu jossa huomattiin spinaalikanavan olevan väljä sekä yläraaja- ja hartia oireiston on lääkärit todenneet johtuvan hermovauriosta ja siitä johtuvasta kehonkäytön vääristymästä.
Vaikka selkeät syy-yhteydet on toteen näytetty usean lääkärilausunnon perusteella, tästä huolimatta valtiokonttori on sivuuttanut ne mielivaltaisesti.
Tapaturman sattuessa vanha palvelustapaturnalaki ei tunne käsitettä hermovaurion jälkitila, mutta vuonna 2017 voimaan tulleessa laissa se on. Tästä ei kuitenkaan ole apua Nikolle vaan hänen vammansa käsitellään yleisen haitan mukaan.
Miten valtiovalta voi sallia näin epäoikeudenmukaisen käsittelyn ja eriarvoistamisen lain edessä? Kuvitellaan kaksi täysin identtistä tapaturmaa, toinen sattuisi vuonna 2010 ja toinen tänä vuonna. Näistä kahdesta vammautuneesta vain toinen saisi asiankukaisen korvauksen. Onko tämä tilanne teidän päättäjien mielestä oikeudenmukainen ja kansainvälisten lakien edessä kestävä? Jos laki tänä päivänä ottaa kokonaisvaltaisemmin huomioon vamman aiheuttaman haitta-asteen, niin eikö aikaisemmin vammautuneen haitta-astetta pitäisi pystyä korottamaan voimassa olevan lain mukaisesti?
Toivon että otatte kantaa tähän epäkohtaan ja korjaatte tilanteen ja samalla pyydän teitä miettimään että eikö pitäisi olla mahdollista, että ennen tätä uutta palvelustapaturmalakia vammautuneet katsottaisiin myös kuuluvaksi uuden lain piiriin?
Toivotan Nikolle voimia ja jaksamisia, toivon että saamme päättäjät heräämään tähän vammautuneiden kokemaan todellisuuteen.
Sähkökatko allekirjoituksen aikaan.
Hyvä Puolustusministeri Jussi Niinistö, on kunnioitettavaa että otat kantaa tähän epäoikeudenmukaiseen sotilastapaturma- ja palvelussairauslakiin joka väkisin runnottiin läpi valtiokonttorin ylilääkäri Janne Leinosen toimesta.
Ihmettelen vain että oletko itse perehtynyt kyseiseen lakiin ennen allekirjoittamista, vai oliko puolustusministeriön sähkölasku maksamatta ja jouduit pimeässä töitä tekemään. Tämä pimeys selittäisi minulle tuon suuren virheen jonka allekirjoituksesi aiheutti. Olen aina pitänyt sinua koko Argadianmäen fiksuimpana kaverina, mutta tämä jälkiviisaus ja irtopisteiden kerääminen lain muutoksella ei palauta niitä vääryyksiä joita on jo sattunut.
Kirjoitin tuossa jokin aika sitten Pekasta joka vammautui vaikeasti rauhanturvatehtävissä sekä järkyttävien kokemusten johdosta kärsii nyt posttraumaattisesta stressireaktiosta. Pekka joutuu edelleen taistelemaan valtikonttoria vastaan vaikka tapaturmasta on kulunut aikaa jo 31 vuotta.
Nyt tämä Nikon tarina kertoo tätä samaa raakuutta jota nämä maamme puolustajat joutuvat kohtaamaan kotiutumisen jälkeen.
Olisiko aika olla jakamatta niitä mulle sulle kunniamerkkejä ja keskittyä oikeisiin sankareihin ja laittaa heidän asiat kuntoon.
Tämä aloittamani vammaisten oikeuksien puolustus jatkuu niin pitkään kunnes olemme kaikki samanveroisia toistemme silmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti