Elämään opettelua

torstai 15. helmikuuta 2018

Neuroottinen perfektionisti.

Kyykytys tuo mielihyvää.


Mä olen aivan loppu, niin loppu etten enää jaksaisi. Ilman vaimoa ja perhettä. Ilman tuttavia ja ystäviä. Ilman kuntouttajia ja lääkäriäni  olisin vain numeroina tilastoissa.

Mikä minut on sitten ajanut tähän pisteeseen? Niin hullua kuin se onkin niin kirjoittaminen vammaisten kohtelusta, koetuista vääryyksistä ja korruptiosta. Siis kaikki mitä haluan tehdä sekä kaikki se minkä koen tärkeäksi on kääntynyt minua vastaan.

Kirjoituksiani julkaistaan useilla eri nettilehdillä ja terveyteen liittyvällä sivustolla ja yhteenlaskettu lukukertojen määrä on useita satojatuhansia. Nyt on ilmeisesti tullut jokin raja vastaan ja vammautuneiden asiat joita olen tuonnut esille on alkanut ahdistamaan tiettyjä tahoja.

Palaute jota olen saanut tässä liki kolmen vuoden aikana on ollut suurimmalta osin positiivistä, toki mukaan mahtuu aina joitain ei niin julkaisukelpoisia kommentteja enkä minä niistä ole sen suuremmin mieltäni pahoittanut.

Nyt viime aikoina palaute on muuttunut henkilökohtaiseksi ja vaikka olen pitänyt perheeni kirjoitusten ulkopuolella ovat hekin saaneet osansa tästä minun vammaisten oikeuksin taistelusta.

Minuun saa kaataa sitä lukioiden pahaa oloa mielin määrin, eikä tämä minun jäljellä oleva tyhjä kuori ihan heti täyty, mutta pitäkää perheeni erossa tästä, en minäkään teidän perhettänne arvostele saatika lapsianne hauku.

Vaikka olen ollut pitkään kirjoittamatta, niin en ole myynyt sieluani vakuutusyhtiölle saatika kelaan, olen keskittynyt pitämään itseni hengissä ja taistelemaan oikeuksistani työkyvyttömyyseläkkeestä jonka lopulta sain, joten taistelu ei ole turhaa.

Mutta vielä kerran pyydän, jättäkää perheeni tämän minun taisteluni ulkopuolelle. Purkakaa paha olonne minuun, mutta älkää piiloutuko nimimerkin taakse koska minäkään en niin tee.


Vajaakuntoisten holokausti.


Hyvä työministeri Jari Lindström, eikö sinua yhtään hävetä? Eikö omatuntosi jo huuda sinua lopettamaan tämä aloittamasi vajaakuntoisten rasistinen kohtelu? Miten sinä kehtaat leikata vammautuneelta, sairaalta tai vaikeasti työllistyvältä ja valmiiksi pienituloiselta 4% tuloista? 

Miksi sinä aloitit tämän holokaustin? Mitkä ovat sinun aatteesi? Toki sinä teit jo poliittisen itsemurhan loikatessasi siniseen eduskuntaryhmään vain säilyttääksesi ministerin salkun, mutta oikeuttaako se olemaan välittämättä kaikista heikoimmassa asemassa olevista? 

Mitä tulee sinun kolleegaan sosiaali-ja terveysministeriin Pirkko Mattilaan, joka nyt sattumoisin edustaa samaa puoluetta kanssasi. Mattila ihmetteli kovaan ääneen eräässä julkaisussa miten voi olla mahdollista että kaikista työttömistä työnhakijoista noin 20% on vajaakuntoisia työnhakijoita. 

Tämä työttömien aktiivimalli riipaisee juuri ankarimmin tätä ryhmää, ryhmää joka kaikin konstein yrittää pysyä hengissä, ryhmää jota kukaan teistä ei edes vaivaudu kuuntelemaan.

Oletteko arvoisat ministerit Mattila ja Lindström valmiita kantamaan vastuun lisääntyneistä mielenterveysongelmien aiheuttamista itsemurhista, siitä surusta jota se tuo mukanaan. Kannatteko vastuun siitä häpeästä jota vajaakuntoinen joutuu kokemaa kiermuilevassa leipäjonossa seistessä, hakiessaan edes jotain syötävää perheelleen. Oletteko te valmiita kantamaan vastuun tästä holokaustista?

Me emme ole vain vammaisia, sairaita tai muuten vaan vaikeasti työllistyviä, me taistelemme joka päivä vakuutusyhtiöiden, kelan ja muiden instituutioiden rasismia vastaan. Meitä haukutaan kadulla, meitä arvostellaan jopa eduskunnassa laiskoiksi työtä pakoileviksi hylkiöiksi. Me joudumme joka päivä heräämään siihen todellisuuteen mitä te pidätte painajaisena. 

Te kansanedustajat ja ministerit huudatte kovaan ääneen vihapuheen raadollisuudesta, mutta samalla itse tuotatte vihapuhetta meitä kohtaan. 

Te ette lannista meitä, te ette pääse meitä piiloon, te joudutte vielä miedän eteen ja silloin on anteeksi pyynnön aika. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti