Ajattelen, siis olen. Kuten tuo ranskalainen matemaatikko ja filosofi René Descartes aikoinaan lausui.
Ei tainnut René tietää minkälaisen aivopierun ilmoille krapulapäissään päästi. Kyllähän minäkin ajattelen, mutta aivot ei kuuntele.
Olen joskus lukenut artikkelin siitä miten ihminen käyttää vain muutamaa prosenttia aivokapasiteetistään, joten luulisi pääkopan kovalevyllä olevan tilaa toimia vammasta huolimatta, mutta ei vaan ole.
Se että aivovammassa tuhoutuneet hermoradat ei toimi, johtaa yllättäviin vaikeuksiin, kuten ilmeiden tunnistamisen vaikeuteen tai ajatuksen muuttaminen puheeksi on äärettömän vaikeaa, ainakin omalla kohdallani.
Hyvä René, kyllä minäkin ajattelen ja olen, joskin vähän erilainen kuin muut.
Omalla kohdallani aivovamma on tuonut esille uusia taitoja niiden tilalle jotka olen menettänyt, niin hullulta kuin se kuulostaakin on ajatusmaailmani muuttunut kuvainnolliseksi, näen ajatukset kuvina päässäni, en kuitenkaan saa niitä sanottua vaan ainoa tapa ilmaista ne on kirjoittamisen ja valokuvaamisen avulla.
Vamman takia olen myös saanut kuuloyliherkkyyden, eli aivoni ei suodata mitään ääniä pois vaan kaikki ympäristön äänet kuuluvat yhtä voimakkaasti, muodostaen aikamoisen äänipuuron, kumpa tietäisitte mitä kaikkea ääniä voi kuulla metsässä liikkuessaan, en olisi ikinä saanut kokea sitä linnunlaulun konserttia humisevassa metsässä ns. terveenä.
Valitettavasti aivovammasia luullaan laiskoiksi, koska olemme väsyneitä koko ajan ja pienikin ponnistus vaatii veronsa.
Minäkin joudun nukkumaan kahdet päikkärit päivässä pystyäkseni toimimaan edes puoliteholla.
Kuten otsikkokin antaa ymmärtää mitä aivovamma tuo tullessaan.
Ajatus ja aivot ei aina kohtaa, tai ajatus muuttuu vääräksi käskyksi aivoissa. Tämän olen saanut kokea itse useasti, joka johtaa siihen että ympäristö helposti tuomitsee joko juopoksi tai muita aineita käyttäväksi henkilöksi, tämän johdosta minullekin on tilattu pieni luottokortin kokoinen läpyskä jonka voin esittää esimerkiksi virkavallalle tai kaupan kassalle kertoakseni että käyttäytymiseni johtuu vammasta.
Toivon todella että suhtautuminen meihin aivovammaisiin muuttuisi, eikä aina luokiteltaisi laitapuolen kulkijoihin.
Olen saanut kunnian kertoa myös oman tarinani yhdysvaltalaiselle Traumatic brain injury ( TBI ) järjestölle ja saanut useilta muiltakin järjestöiltä kannustusta tarinani kertomiseen ja lupaudun jakamaan tietoa miten elämä muuttuu vamman jälkeen.
Nostan hattua todella korkealle Pekka Hyysalolle joka on jaksanut taistella takaisin siihen kuntoon jossa tänä päivänä on.
Nyt on taas päiväunien aika.
Ei tainnut René tietää minkälaisen aivopierun ilmoille krapulapäissään päästi. Kyllähän minäkin ajattelen, mutta aivot ei kuuntele.
Olen joskus lukenut artikkelin siitä miten ihminen käyttää vain muutamaa prosenttia aivokapasiteetistään, joten luulisi pääkopan kovalevyllä olevan tilaa toimia vammasta huolimatta, mutta ei vaan ole.
Se että aivovammassa tuhoutuneet hermoradat ei toimi, johtaa yllättäviin vaikeuksiin, kuten ilmeiden tunnistamisen vaikeuteen tai ajatuksen muuttaminen puheeksi on äärettömän vaikeaa, ainakin omalla kohdallani.
Hyvä René, kyllä minäkin ajattelen ja olen, joskin vähän erilainen kuin muut.
Omalla kohdallani aivovamma on tuonut esille uusia taitoja niiden tilalle jotka olen menettänyt, niin hullulta kuin se kuulostaakin on ajatusmaailmani muuttunut kuvainnolliseksi, näen ajatukset kuvina päässäni, en kuitenkaan saa niitä sanottua vaan ainoa tapa ilmaista ne on kirjoittamisen ja valokuvaamisen avulla.
Vamman takia olen myös saanut kuuloyliherkkyyden, eli aivoni ei suodata mitään ääniä pois vaan kaikki ympäristön äänet kuuluvat yhtä voimakkaasti, muodostaen aikamoisen äänipuuron, kumpa tietäisitte mitä kaikkea ääniä voi kuulla metsässä liikkuessaan, en olisi ikinä saanut kokea sitä linnunlaulun konserttia humisevassa metsässä ns. terveenä.
Valitettavasti aivovammasia luullaan laiskoiksi, koska olemme väsyneitä koko ajan ja pienikin ponnistus vaatii veronsa.
Minäkin joudun nukkumaan kahdet päikkärit päivässä pystyäkseni toimimaan edes puoliteholla.
Kuten otsikkokin antaa ymmärtää mitä aivovamma tuo tullessaan.
Ajatus ja aivot ei aina kohtaa, tai ajatus muuttuu vääräksi käskyksi aivoissa. Tämän olen saanut kokea itse useasti, joka johtaa siihen että ympäristö helposti tuomitsee joko juopoksi tai muita aineita käyttäväksi henkilöksi, tämän johdosta minullekin on tilattu pieni luottokortin kokoinen läpyskä jonka voin esittää esimerkiksi virkavallalle tai kaupan kassalle kertoakseni että käyttäytymiseni johtuu vammasta.
Toivon todella että suhtautuminen meihin aivovammaisiin muuttuisi, eikä aina luokiteltaisi laitapuolen kulkijoihin.
Olen saanut kunnian kertoa myös oman tarinani yhdysvaltalaiselle Traumatic brain injury ( TBI ) järjestölle ja saanut useilta muiltakin järjestöiltä kannustusta tarinani kertomiseen ja lupaudun jakamaan tietoa miten elämä muuttuu vamman jälkeen.
Nostan hattua todella korkealle Pekka Hyysalolle joka on jaksanut taistella takaisin siihen kuntoon jossa tänä päivänä on.
Nyt on taas päiväunien aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti