Sairaalassa oloni jälkeen olen siirtynyt avohoidon piiriin, kuitenkin samaan aikaan olen erikois-sairaanhoidon potilaana, olenko siis kahden sairaanhoidon loukussa?
1. Syyskuuta
Olin saanut kutsun psykiatrian erikoislääkärin pakeille, ilmeisesti tarkoituksena kartoittaa tarvetta psykiatriselle kuntoutukselle joka järjestettäisiin Kupittaan A8 osastolla.
Kokemuksena psykiatrin kanssa keskustelu oli unohtumaton, olen nähnyt sarjakuvissa ja elokuvissa kuinka potilas makaa antiikin kreikkalaisella divaanisohvalla suu vaahdossa kertoen murheitaan tuolle potilaan näköpiirin ulkopuolella olevalle eväitään syövälle tohtorille.
Itselläni tuo kokemus oli vähän saman tyylinen, toki divaanisohvan tilaan istuin vanhalla, ehkä jo kertaalleen hyljätyllä puisella jakkaralla.
Ilmeisesti ammattikuntaan kuuluen, tapaamani lääkäri ei juuri sanaakaan sanonut ja tunnin mittainen tapaaminen oli lähinnä minun yksin puhelua.
Minua suoraan sanottuna valmiiksi huvitti koko ajatus tuosta kuntoutuksesta, koska tiesin kyseisen kuntoutusosaston toimintatavan.
Kyseinen A8 osasto on tarkoitettu vaikeasta psykiatrisesta sairaudesta parantuvien kuntoutukseen jossa harjoitellaan päivittäisiä askareita, kuten peseytymistä, ruuan valmistusta, siivoamista, rahan käyttöä jne..
Myönnän että minulla on ollut vaikea masennus ja olen kuin ihmeen kaupalla päässyt nousemaan sieltä sysimustasta olotilasta siihen kuntoon jossa nykyään olen, sekä sen että olen psykiatrinen kuntoutuja, mutta en minä tyhmä ole vaikka minulla aivovamma ja masennus onkin.
Kyllä minä osaan hoitaa päivittäisiä asioita, joskus tosin aika hitaasti, ja peseytyä, sairaudesta ja vammasta huolimatta.
On todella surullista että kun puhutaan aivoista ja niiden toimintahäiriöstä, aina ensimmäiseksi luullaan vammautuneen olevan jotenkin taantunut ja tarvitsevan ohjausta, jopa terveydenhoidon ammattilaisista löytyy kyseisellä tavalla ajattelevia ihmisiä vielä tänä päivänä.
28. Syyskuuta.
Käytyäni viime kuussa aivovammapolin fysioterapeutin tutkimuksissa ja sieltä kuntoutustarvearvion saaneena, oli minulla tänään ensimmäinen käynti neuropsykologiseen kuntoutukseen.
Aivovammapoli oli järjestänyt kuntoutuksen ostopalveluna, palvelun tuottajaksi sain turkulaisen yksityisen neuropsykologiakeskuksen.
En ollut varma mitä tämä kuntoutus tulisi pitämään sisällään paitsi sen että se liittyi aivovammaan.
Ensimmäinen käyntini avasi tuon epätietoisuuden, minua kuntoutettaisiin muistin ja suunnitelmallisuuden osalta, kuntoutuksen tavoitteeksi sovimme sen että pystyisin suunnittelemaan koko päivän askareet ja tehtävät etukäteen.
Minusta tuo tuntui hyvältä tavoitteelta, koska tällä hetkellä pystyn miettimään vain yhden tehtävän kerrallaan ja sen tehtyäni joudun miettimään seuraavan, eli ajatuksien ketjutukseni ei toimi.
29. Syyskuuta.
Selviydyttyäni eilisestä erittäin neurologisesti raskaasta päivästä, oli tänään toinen kuntoutus.
Tällä kertaa neurofysiologinen kuntoutus joka niin ikään oli myös ostopalveluna hankittu.
Tämä kuntoutus oli tarkoitettu C1-C2 ja C5-C7 välisien nikamien vammojen kuntoutukseen, tämän kuntoutuksen tavoitteeksi oli asetettu niskavamman aiheuttaman tilanteen rauhoittaminen oikealla lepoasennolla sekä päivittäisten askareiden uudelleen suunnittelu, siten että niskaani kohdistuisi mahdollisimman vähän rasitusta.
Kuntoutuksen tavoite tuntui aluksi omituiselta, mutta terapeuttini vakuuttelut siitä mitä voi tapahtua jos tilanne ei rauhoitu sai minut vakuuttuneeksi vamman vakavuudesta.
6. Lokakuuta
Tänään kävin taas tuon psykiatrin luona ja edelleen sain istua tuolla puisella jakkaralla, en tiedä onko kyse määrärahoista vai tohtorin sisustustyylistä, mutta tilanne ei vastannut edelleenkään niitä odotuksia joita olin elokuvista saanut.
Ilmeisen hyvin olen suu vaahdossa osannut selittää tilanteeni psykiatrille, koska hänen, niin kuin omasta mielestänikään en ole A8 osaston tarjoaman psykiatrisen kuntoutuksen tarpeessa.
1. Syyskuuta
Olin saanut kutsun psykiatrian erikoislääkärin pakeille, ilmeisesti tarkoituksena kartoittaa tarvetta psykiatriselle kuntoutukselle joka järjestettäisiin Kupittaan A8 osastolla.
Kokemuksena psykiatrin kanssa keskustelu oli unohtumaton, olen nähnyt sarjakuvissa ja elokuvissa kuinka potilas makaa antiikin kreikkalaisella divaanisohvalla suu vaahdossa kertoen murheitaan tuolle potilaan näköpiirin ulkopuolella olevalle eväitään syövälle tohtorille.
Itselläni tuo kokemus oli vähän saman tyylinen, toki divaanisohvan tilaan istuin vanhalla, ehkä jo kertaalleen hyljätyllä puisella jakkaralla.
Ilmeisesti ammattikuntaan kuuluen, tapaamani lääkäri ei juuri sanaakaan sanonut ja tunnin mittainen tapaaminen oli lähinnä minun yksin puhelua.
Minua suoraan sanottuna valmiiksi huvitti koko ajatus tuosta kuntoutuksesta, koska tiesin kyseisen kuntoutusosaston toimintatavan.
Kyseinen A8 osasto on tarkoitettu vaikeasta psykiatrisesta sairaudesta parantuvien kuntoutukseen jossa harjoitellaan päivittäisiä askareita, kuten peseytymistä, ruuan valmistusta, siivoamista, rahan käyttöä jne..
Myönnän että minulla on ollut vaikea masennus ja olen kuin ihmeen kaupalla päässyt nousemaan sieltä sysimustasta olotilasta siihen kuntoon jossa nykyään olen, sekä sen että olen psykiatrinen kuntoutuja, mutta en minä tyhmä ole vaikka minulla aivovamma ja masennus onkin.
Kyllä minä osaan hoitaa päivittäisiä asioita, joskus tosin aika hitaasti, ja peseytyä, sairaudesta ja vammasta huolimatta.
On todella surullista että kun puhutaan aivoista ja niiden toimintahäiriöstä, aina ensimmäiseksi luullaan vammautuneen olevan jotenkin taantunut ja tarvitsevan ohjausta, jopa terveydenhoidon ammattilaisista löytyy kyseisellä tavalla ajattelevia ihmisiä vielä tänä päivänä.
28. Syyskuuta.
Käytyäni viime kuussa aivovammapolin fysioterapeutin tutkimuksissa ja sieltä kuntoutustarvearvion saaneena, oli minulla tänään ensimmäinen käynti neuropsykologiseen kuntoutukseen.
Aivovammapoli oli järjestänyt kuntoutuksen ostopalveluna, palvelun tuottajaksi sain turkulaisen yksityisen neuropsykologiakeskuksen.
En ollut varma mitä tämä kuntoutus tulisi pitämään sisällään paitsi sen että se liittyi aivovammaan.
Ensimmäinen käyntini avasi tuon epätietoisuuden, minua kuntoutettaisiin muistin ja suunnitelmallisuuden osalta, kuntoutuksen tavoitteeksi sovimme sen että pystyisin suunnittelemaan koko päivän askareet ja tehtävät etukäteen.
Minusta tuo tuntui hyvältä tavoitteelta, koska tällä hetkellä pystyn miettimään vain yhden tehtävän kerrallaan ja sen tehtyäni joudun miettimään seuraavan, eli ajatuksien ketjutukseni ei toimi.
29. Syyskuuta.
Selviydyttyäni eilisestä erittäin neurologisesti raskaasta päivästä, oli tänään toinen kuntoutus.
Tällä kertaa neurofysiologinen kuntoutus joka niin ikään oli myös ostopalveluna hankittu.
Tämä kuntoutus oli tarkoitettu C1-C2 ja C5-C7 välisien nikamien vammojen kuntoutukseen, tämän kuntoutuksen tavoitteeksi oli asetettu niskavamman aiheuttaman tilanteen rauhoittaminen oikealla lepoasennolla sekä päivittäisten askareiden uudelleen suunnittelu, siten että niskaani kohdistuisi mahdollisimman vähän rasitusta.
Kuntoutuksen tavoite tuntui aluksi omituiselta, mutta terapeuttini vakuuttelut siitä mitä voi tapahtua jos tilanne ei rauhoitu sai minut vakuuttuneeksi vamman vakavuudesta.
6. Lokakuuta
Tänään kävin taas tuon psykiatrin luona ja edelleen sain istua tuolla puisella jakkaralla, en tiedä onko kyse määrärahoista vai tohtorin sisustustyylistä, mutta tilanne ei vastannut edelleenkään niitä odotuksia joita olin elokuvista saanut.
Ilmeisen hyvin olen suu vaahdossa osannut selittää tilanteeni psykiatrille, koska hänen, niin kuin omasta mielestänikään en ole A8 osaston tarjoaman psykiatrisen kuntoutuksen tarpeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti