Elämään opettelua

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Harjavallasta Poriin ja takaisin

Saatuani tuon kouristuksen Porin päivystysosastolle ja siitä useita tunteja myöhemmin heränneenä minut siirrettiin jälleen kerran tuolle neurologian osastolle josta jo tammikuussa kotiuduin terveenä miehenä.

En tiedä oliko se huonoa tuuria vai kohtalon kiusaa, mutta jälleen kerran olin tuon nuoren naislääkärin hoidossa.
Tällä kertaa osostolla oli kaikki paikat täynnä joten jouduin käytävälle ja sänkyni suojaksi tuotiin muutama sermi edes vähän yksityisyyttä varjelemaan.

Tämä nuori lääkäri tulikin pian minua tapaamaan ja hänen ensimmäiset sanansa oli minulle: Ai olet taas täällä, tässä kohtaa huumorintajuni oli jo koetuksella ja vastasin hänelle hyvin tylysty: Etteihän terve mies sairaalahoitoa kaipaa, voin lähteä vaikka saman tien pois täältä.

Tämä minun vastaukseni taisi osua todella arkaan paikkaan, koska lääkkeeni puolitettiin enkä myöskään saannut ahdistukseen enään mitään lääkettä ja aivan kuin tuokaan ei olisi riittänyt, päätti hän asettaa minulle vuoden mittaisen ajokiellon kouristusten johdosta.

Sain tuolla neurologian osastolla vielä kolme kouristusta, ennen kuin minulle tehtiin EEG tutkimus epilepsian pois sulkemiseksi.

24. Maaliskuuta. 2015

Onneksi tänään pääsin lähtemään takaisin Harjavaltaan, oloni alkoi jo menemään todella huonoksi tuolla neuron osastolla.

Päästyäni Harjavallan osastolle takaisin, oli tämä nuori lääkäri ilmeisesti soittanut sinne ja kertonut että elon todella hankala potilas.
Omahoitajani oli minulle todella kiukkuinen ja halusi tietää mitä Porissa oli tapahtunut, kerroin hänelle tuosta Tammikuisesta ja tämän kertaisesta käynnistä, sekä sen ettei minulle annettu edes ahdistukseen enään lääkettä vaikka joka ikinen kouristus minkä sain lisäsivät ahdistuneisuuttani.

Omahoitajan rauhoituttua, näin hänen silmistään ja olemuksestaan että kaikki ei ole kunnossa, vähän itkuisella äänellä hoitajani aloitti, professori oli tutkinut papereitasi ja epäilee että nämä kivut sekä oireet johtuisivat aivovammasta jonka olin mahdollisesti saannut Toukokuisesta tapaturmasta.
Sinusta on tehty kiireellinen lähete TYKS:in aivovammapolille.

Olin todella kauhuissani koko epäilystä, mutta samalla toiveikas että kaikki nämä oireet ja kivut saisivat viimein selityksen.

Paljon ennen kuin menin TYKS:in aivovammapolille alkoi se priiffaaminen hoitajien puolesta kuinka minun tulisi varautua jos ja kun selviää että kaiken takana olisi aivovamma.


7. Huhtikuuta. 2015

Tänään on se päivä jolloin saisin kuulla mahdollisesta aivovammasta tai siitä että tämä kaikki epätietoisuus vain jatkuisi.

Aivovammaneurologin tehdessä minulle tutkimuksia ja haastatteluja, totesi hän hyvin rauhallisella äänellä, että kyllä siellä jotain on.
Vaikka olin varautunut ja minua oltiin jo pitkään priiffattu kyseiseen lauseeseen, tuntui kuin koko elämä olisi vilahtanut silmissäni, jota ei tapahtunut siinä tippumisen yhteydessä.
Päässäni pyöri vain ajatus että jäänkö tälläiseksi, kylmäksi, värittömäksi ja epäkuntoiseksi ihmiseksi?
Minä joka ennen osasin iloita ja nauttia elämästä nyt olen vain irvikuva menneestä.

Lähtiessäni tuon neurologin vastaanotolta sanoi hän tekevänsä lähetteen aivovammakuville ja aika tulee sitten sinne Harjavaltaan.

Olin siis saanut selityksen näille kaikille oireille ja kivuille, olin siis aivovammainen vaikeasti masentunut ihminen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti