Tällä kertaa lihankouristukset kestivät lähes kaksitoista tunti yhtäjatkoisesti pois lukien ne kessulla ja kanttiinissa käynit, illalla olo alkoi olemaan kuin maratoonin juosseella.
Maitohapot jylläsivät ja pääkipu sekä muut oireet pitivät kehoani pilkkanaan.
20. Tammikuuta. 2015
Aamun valjetessa lumisateisena ja sängystä ylöspäässeenä raahasin itseni pihalle kessulle, olo oli samankaltainen kuin eilen, kouristukset alkaisivat millä hetkellä hyvänsä.
Sain aamupalan lähes syötyä kun ensimmäinen isku tuli vatsalihaksiin aivan kuin herättääkseen kehon muut oikean puoleiset lihakset, niin sitä taas mentiin.
Ylilääkäriä ei enään tänään näkynyt ja hoitovastuun oli ottanut tämä nuori naislääkäri, ilman tutkimuksia ja muutenkaan kyslemättä vointia oli hän määrännyt iltalääkkeeksi jotain relaxsanttia.
Hoitoni Porissa tuntui olevan lopussa ja lääkärikin vahvisti epäilyni siitä asista kertomalla että kotiutuisin huomenna aamukierron jälkeen.
21. Tammikuuta. 2015
Aamukierto oli ohi ja aloin pakkaamaan tavaroita sekä vaihtamaan siviilejä päälleni, kun lääkäri tuli tuomaan joitain lappuja sekä ajan mangneettikuviin, aika olisi 27 päivä tätä kuuta.
Taxsilla kotiin huristeltuani eteeni tuli uusi ongelma, miten kiivetä nuo mutkittelevat portaat ylos kun jo pelkkä kävely oli hankalaa oikeanpuolen hienomotoriikan puuttumisen takia, toivoin mielessäni eitteivät naapurit pelästyneet sitä valtavaa tömistelyä joka sain aikaan ylösnoususta.
Päivät kului entiseen malliin, aamulla ylös, kahvia ja kessua sekä yrittäen jollain keinolla selvitä seuraavaan päivään, edes näistä nuoren naislääkärin määräämistä relaxsenteista ei ollut apua lihaskouristuksiin.
23. Tammikuuta. 2015
Pääkipu on valtava ja taas tuo polttava tunne niskassa eivät lupailleet hyvää, kävelyni muuttui taas hankalemmaksi ja lihaskouristukset kohdistuivat nyt osittain myös vasemmalle puolelle.
Illalla kun kouristukset laantuivat, myös vasemmanpuolen hienomotoriikkani hävisi ja teki elämästäni todella hankalaa.
24. Tammikuuta. 2015
Aamulla herätessäni soitin ensitöikseni Porin keskus sairaalan päivystykseen ja kerroin muuttuneen tilanteeni.
Ystävällinen ääni langan toisessa päässä sanoi, että voin tulla päivystykseen jos tuntuu etten enään pärjää kotona, olisin varmastikkin pärjännyt mutta eläminen ilman hienomotoriikkaa on aika hankalaa itse kullekkin.
Jälleen kerran taxsi alle ja kohti Poria sekä päivystyksestä suoraan ensiavun neurologian osastolle jossa minua tutkittiin taas entiseen malliin.
Jossain kohtaa päivystävä lääkäri saapui sänkyni viereen ylpeänä että oli keksinyt minulle diagnoosin joka selittää kaiken oirekuvani.
Tämä hyvin huonolla Suomenkielellä varustettu Venäläilääkäri totesi että pääkipu johtuu likvor näytteestä, hetken aikaa hiljaa oltuani, kysyin ystävällisesti tältä suuren sanoman tuoneelta lääkäriltä että onko hän mahdollisesti lukenut papereitani, siellähän sanotaan että pääkipu ja muut oireet ovat vaivanneet minua jo usean kuukauden.
Ei auttanut, tämä Venäjän lahja Suomen lääketieteelle pysyi kannassaan, ei vaikka laitoin jo muutaman voimasanan tehostamaan viestiäni.
Ainoa mitä sain oli vartia sänkyni viereen jonka kanssa sain sitten päiväni viettää niin kessulla kuin muutenkin, olin siis muuttunut hankalaksi potilaaksi.
25. Tammikuuta. 2015
Yöni Porissa viettäneenä ja eroon tuosta vartijasta päässeenä, olin jälleen kerran laittamassa siviilejä päälleni ja palaamassa takaisin kotiin.
27. Tammikuuta. 2015
Tänään on se suuri päivä jolloin pääsen mangneettikuville, odotukseni olivat todella korkealla, että tämä kaikki mitä olen joutunut kestämään olisi saamassa syyn.
Kuvaus oli ohi noin tunnissa ja kuvat kuulemma lähettettäisiin TYKS:iin joka entuudestaan kohotti odotuksiani.
Lääkärin soittoaika kuvista olisi noin viikon päästä 5. Helmikuuta.
Tuo viikon kuluttaminen oli todella työlästä ja mitä lähemmäksi tuota soittoaikaa tultiin sitä hitaammin päivät kului, viimein koitti kuitenkin tuo torstai jonka olin kalenteriin suurin kirjaimin merkinnyt.
5. Helmikuuta. 2015
Olin koko aamupäivän odottanut soittoa jota ei ole vielä kuulunut, edes vessaan en mennyt ilman puhelinta etten vain missaisi tuota odottamaani puhelua.
Sitten kuului tuo tuttu soittoääni, vastasin puhelimeen ja langan toisessa päässä oli tämä nuori naislääkäri joka kertoi, että kuvat on nyt tutkittu ja lausunnot ovat saapuneet Turusta.
Henkeä pidätellen kuuntelin lauseen loppuun, lääkäri jatkoi lausettaan.kuvat ovat ihan puhtaat jotein olette ihan terve mies.
Oireenne ovat mahdollisesti psykosamaattisia, jos oireenne jatkuvat niin menkää kotikuntanne terveyskeskukseen.
Hyvää kevään jatkoa. Tuut tuut tuut.
Olin todella pettynyt, lähes polvilleen pudonneena mietin mitä tapahtui.
Olinko siis virallisesti hullu? Miksi terveen miehen pitää opetella uudelleen kävelemään?
Tunsin suurta ahdistusta epätietoisuudesta jonka päälle olin jäänyt, miten pystyn tästä jatkamaan enään eteenpäin?
Maitohapot jylläsivät ja pääkipu sekä muut oireet pitivät kehoani pilkkanaan.
20. Tammikuuta. 2015
Aamun valjetessa lumisateisena ja sängystä ylöspäässeenä raahasin itseni pihalle kessulle, olo oli samankaltainen kuin eilen, kouristukset alkaisivat millä hetkellä hyvänsä.
Sain aamupalan lähes syötyä kun ensimmäinen isku tuli vatsalihaksiin aivan kuin herättääkseen kehon muut oikean puoleiset lihakset, niin sitä taas mentiin.
Ylilääkäriä ei enään tänään näkynyt ja hoitovastuun oli ottanut tämä nuori naislääkäri, ilman tutkimuksia ja muutenkaan kyslemättä vointia oli hän määrännyt iltalääkkeeksi jotain relaxsanttia.
Hoitoni Porissa tuntui olevan lopussa ja lääkärikin vahvisti epäilyni siitä asista kertomalla että kotiutuisin huomenna aamukierron jälkeen.
21. Tammikuuta. 2015
Aamukierto oli ohi ja aloin pakkaamaan tavaroita sekä vaihtamaan siviilejä päälleni, kun lääkäri tuli tuomaan joitain lappuja sekä ajan mangneettikuviin, aika olisi 27 päivä tätä kuuta.
Taxsilla kotiin huristeltuani eteeni tuli uusi ongelma, miten kiivetä nuo mutkittelevat portaat ylos kun jo pelkkä kävely oli hankalaa oikeanpuolen hienomotoriikan puuttumisen takia, toivoin mielessäni eitteivät naapurit pelästyneet sitä valtavaa tömistelyä joka sain aikaan ylösnoususta.
Päivät kului entiseen malliin, aamulla ylös, kahvia ja kessua sekä yrittäen jollain keinolla selvitä seuraavaan päivään, edes näistä nuoren naislääkärin määräämistä relaxsenteista ei ollut apua lihaskouristuksiin.
23. Tammikuuta. 2015
Pääkipu on valtava ja taas tuo polttava tunne niskassa eivät lupailleet hyvää, kävelyni muuttui taas hankalemmaksi ja lihaskouristukset kohdistuivat nyt osittain myös vasemmalle puolelle.
Illalla kun kouristukset laantuivat, myös vasemmanpuolen hienomotoriikkani hävisi ja teki elämästäni todella hankalaa.
24. Tammikuuta. 2015
Aamulla herätessäni soitin ensitöikseni Porin keskus sairaalan päivystykseen ja kerroin muuttuneen tilanteeni.
Ystävällinen ääni langan toisessa päässä sanoi, että voin tulla päivystykseen jos tuntuu etten enään pärjää kotona, olisin varmastikkin pärjännyt mutta eläminen ilman hienomotoriikkaa on aika hankalaa itse kullekkin.
Jälleen kerran taxsi alle ja kohti Poria sekä päivystyksestä suoraan ensiavun neurologian osastolle jossa minua tutkittiin taas entiseen malliin.
Jossain kohtaa päivystävä lääkäri saapui sänkyni viereen ylpeänä että oli keksinyt minulle diagnoosin joka selittää kaiken oirekuvani.
Tämä hyvin huonolla Suomenkielellä varustettu Venäläilääkäri totesi että pääkipu johtuu likvor näytteestä, hetken aikaa hiljaa oltuani, kysyin ystävällisesti tältä suuren sanoman tuoneelta lääkäriltä että onko hän mahdollisesti lukenut papereitani, siellähän sanotaan että pääkipu ja muut oireet ovat vaivanneet minua jo usean kuukauden.
Ei auttanut, tämä Venäjän lahja Suomen lääketieteelle pysyi kannassaan, ei vaikka laitoin jo muutaman voimasanan tehostamaan viestiäni.
Ainoa mitä sain oli vartia sänkyni viereen jonka kanssa sain sitten päiväni viettää niin kessulla kuin muutenkin, olin siis muuttunut hankalaksi potilaaksi.
25. Tammikuuta. 2015
Yöni Porissa viettäneenä ja eroon tuosta vartijasta päässeenä, olin jälleen kerran laittamassa siviilejä päälleni ja palaamassa takaisin kotiin.
27. Tammikuuta. 2015
Tänään on se suuri päivä jolloin pääsen mangneettikuville, odotukseni olivat todella korkealla, että tämä kaikki mitä olen joutunut kestämään olisi saamassa syyn.
Kuvaus oli ohi noin tunnissa ja kuvat kuulemma lähettettäisiin TYKS:iin joka entuudestaan kohotti odotuksiani.
Lääkärin soittoaika kuvista olisi noin viikon päästä 5. Helmikuuta.
Tuo viikon kuluttaminen oli todella työlästä ja mitä lähemmäksi tuota soittoaikaa tultiin sitä hitaammin päivät kului, viimein koitti kuitenkin tuo torstai jonka olin kalenteriin suurin kirjaimin merkinnyt.
5. Helmikuuta. 2015
Olin koko aamupäivän odottanut soittoa jota ei ole vielä kuulunut, edes vessaan en mennyt ilman puhelinta etten vain missaisi tuota odottamaani puhelua.
Sitten kuului tuo tuttu soittoääni, vastasin puhelimeen ja langan toisessa päässä oli tämä nuori naislääkäri joka kertoi, että kuvat on nyt tutkittu ja lausunnot ovat saapuneet Turusta.
Henkeä pidätellen kuuntelin lauseen loppuun, lääkäri jatkoi lausettaan.kuvat ovat ihan puhtaat jotein olette ihan terve mies.
Oireenne ovat mahdollisesti psykosamaattisia, jos oireenne jatkuvat niin menkää kotikuntanne terveyskeskukseen.
Hyvää kevään jatkoa. Tuut tuut tuut.
Olin todella pettynyt, lähes polvilleen pudonneena mietin mitä tapahtui.
Olinko siis virallisesti hullu? Miksi terveen miehen pitää opetella uudelleen kävelemään?
Tunsin suurta ahdistusta epätietoisuudesta jonka päälle olin jäänyt, miten pystyn tästä jatkamaan enään eteenpäin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti