Soitettuani päivystykseen ja kuultuani, että olin nähnyt vain unta kouristuksesta alkoi minun syöksykierre kohti tuota mustaa aikaa joka minua odottikin jo kylmään syleilyynsä sulkien silmäni kaikelta muulta paitsi kivulta ja turhautumiselta.
Myös minun ja vaimoni suhteessa tapahtui ikäviä asioita joita en kuitenkaan osannut käsitellä tai edes vastustella, olimme niin etääntyneet toisistamme, minun toiveesta päätettiin kokeilla asumiseroa jos se toisi helpotusta kiristyneisiin väleihin ja ken ties vielä pelastaisi tämän suhtee. Vaimoni päätti muuttaa lasten kanssa pois yhteisestä kodistamme, minun jäädessäni tuohon asuntoon yksin, joka ei enään pitkään aikaan tarjonnut turvaa, tuosta asunnosta jota myös aikoinaan kodiksi kutsuin oli tullut kylmä ja osa minun sairauttani.
Päivät kului tuossa mustassa sumussa jossa en erottanut enään vuorokauden vaihtumista, edes päivänvalo ei ennään päässyt asunnon sisälle, mutta kipu ja oireeni jatkoivat tuota riemukulkuaan, aivain kuin pilkatakseen minua kaikesta menetetystä.
Vaimoni oli löytänyt perheelleni uuden asunnon Turusta ja lähti lasten kanssa siihen tutustumaan ei voinnut enään pahentaa oloani, olin todella syvissä vesissä.
Autoin jopa vaimoani pakkaamaan tavarat niiltä osin mitä pystyin.
15. Tammikuuta. 2015
Viimein koitti tuo aika lääkärille jonka olin saanut varattua ennen joulua, tilanteeni oli heikentynyt huomattavasti enkä enään tiennyt mitä edes lääkärille sanoisin.
Kiinnostukseni arkeen ja itseeni oli hävinnyt lähes olemattomiin, mutta sain ilmeisesti jotain järkevää suustani pihalle pykättyä tai sitten ulkoinen hapitukseni oli jo muuttunut niin harmaaksi, että tuo lääkäri laittoi kiireellisen lähetteen Porin keskus sairaalaan, jotain oli siis tapahtunut edelliseen kertaan verrattuna.
Jäin odottelemaan kutsua tuonne suurien toiveiden laitokseen josta viimein voisi löytyä ratkaisu minua vaivaavaan sairauteen.
Kerroin tilanteesta myös vaimolleni joka vielä asui samassa osoitteessa, huomasin kyllä helpotuksen hänen kasvoillaan ja ehkä pienen toivon kipinän, että minä joka olin ollut hänen miehenään jo setsemän vuotta saisin viimein apua, apua joka poistaisi tämän kuoren jonka itseni suojaksi olin muurannut kivi kiveltä ja sitä niin kovin varjelin.
Myös minun ja vaimoni suhteessa tapahtui ikäviä asioita joita en kuitenkaan osannut käsitellä tai edes vastustella, olimme niin etääntyneet toisistamme, minun toiveesta päätettiin kokeilla asumiseroa jos se toisi helpotusta kiristyneisiin väleihin ja ken ties vielä pelastaisi tämän suhtee. Vaimoni päätti muuttaa lasten kanssa pois yhteisestä kodistamme, minun jäädessäni tuohon asuntoon yksin, joka ei enään pitkään aikaan tarjonnut turvaa, tuosta asunnosta jota myös aikoinaan kodiksi kutsuin oli tullut kylmä ja osa minun sairauttani.
Päivät kului tuossa mustassa sumussa jossa en erottanut enään vuorokauden vaihtumista, edes päivänvalo ei ennään päässyt asunnon sisälle, mutta kipu ja oireeni jatkoivat tuota riemukulkuaan, aivain kuin pilkatakseen minua kaikesta menetetystä.
Vaimoni oli löytänyt perheelleni uuden asunnon Turusta ja lähti lasten kanssa siihen tutustumaan ei voinnut enään pahentaa oloani, olin todella syvissä vesissä.
Autoin jopa vaimoani pakkaamaan tavarat niiltä osin mitä pystyin.
15. Tammikuuta. 2015
Viimein koitti tuo aika lääkärille jonka olin saanut varattua ennen joulua, tilanteeni oli heikentynyt huomattavasti enkä enään tiennyt mitä edes lääkärille sanoisin.
Kiinnostukseni arkeen ja itseeni oli hävinnyt lähes olemattomiin, mutta sain ilmeisesti jotain järkevää suustani pihalle pykättyä tai sitten ulkoinen hapitukseni oli jo muuttunut niin harmaaksi, että tuo lääkäri laittoi kiireellisen lähetteen Porin keskus sairaalaan, jotain oli siis tapahtunut edelliseen kertaan verrattuna.
Jäin odottelemaan kutsua tuonne suurien toiveiden laitokseen josta viimein voisi löytyä ratkaisu minua vaivaavaan sairauteen.
Kerroin tilanteesta myös vaimolleni joka vielä asui samassa osoitteessa, huomasin kyllä helpotuksen hänen kasvoillaan ja ehkä pienen toivon kipinän, että minä joka olin ollut hänen miehenään jo setsemän vuotta saisin viimein apua, apua joka poistaisi tämän kuoren jonka itseni suojaksi olin muurannut kivi kiveltä ja sitä niin kovin varjelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti