Ylilääkärin sekä tämän vaaleahiuksisen nuoren naislääkärin poistuttua, minulla oli taas nippu uusia diagnooseja ja valtava määrä uutta ajateltavaa, ihan niin kuin ongelmia ei olisi jo tarpeeksi.
Toki nämä uudet epäilyt antoivat kasvot tälle minun olotilalle ja pääkivulle, mutta tähänkö tämä kaikki päättyisi.
Hetken oltuani sängyssäni ja ajatuksiani pyöriteltyä tunsin kuinka tuo eilinen lihasvapina oli palaamassa, olo aivan kuin olisin ladannut lihaksiini sähköä ja niiden täyttyessä alkoi tämä oikeanpuoleinen moukarointi.
Taas sama, heti kun lähdin liikkeelle vapinat loppuivat mutta kun erehdyin istumaan tai menemään makaamaan alkoivat ne samaa tietä.
Tällä kertaa vapinaa kesti kahdeksan tuntia, vasta nukkumaan mennessäni tuo hytkytys hävisi yhtä nopeasti kuin alkoikin.
19. Tammikuuta. 2015
Aamulla sama kaava toistui kuten eilen aamulla, verenpaineen mittaus, kessua ja aamupala vuoteeseen tarjoiltuna.
Tämä aamu oli kuitenkin erillainen oireiden suhteen, tunsin taas tuon lihaksien latautumisen ja PAM, niin tuo vapani alkoi taas, tällä kertaa menin hoitajien puheille ja pyysin mahdollista lääkettä tähän hytkytykseen, minulle sanottiin että ylilääkäri haluaa nähdä nämä vapinat, joten nyt ei voida vielä lääkitä.
Hoitajan saattaessa minut huoneeseen lepäämään ja ihan kuin varmuuden vuoksi mittasi vielä kuumeeni, jota ei ainakaan vielä ollut saapui tuo eilinen luottamusta herättävä tohtori luokseni.
Sinun lihakset ilmeisesti kouristelee? Kysymyksen ilmaan heitettyään ja peiton päältäni otettuaan alkoi tutkiminen.
Hhmmmm miettimisiä ja ahaaa ääniä päästellen tokaisi herra ylilääkäri, ettei tuo nyt ihan normaalia ole.
Ihanko tosi, ajattelin mielessäni.
Tutkimusten jatkuessa ja pääkivusta kysellen, kerroin lääkärille kivun tunteen myös nyt takaraivossa, kipu oli lähinnä polttavaa tunnetta kuin selvää kipua.
Sitten tuli kantapää polvitestin vuoro.
Oikean jalan kantapää vasemman jalan polven päälle ja kantapään liuvuttaminen sääriluuta pitkin aina nilkkaan asti.
Tämä poili meni hyvin, ei mitään ongelmaa, sitten toisen jalan vuoro, koko kehoni alkoi pomppimaan yrittäessäni laittaa vasemman jalan kantapäätä oikean jalan polven päälle, taas tuo ahaaa ja hhmmmm miettiminen.
Olin menettänyt kehoni oikean puolen hienomotoriikan ja tästä eteenpäin kävelyni muuttui entistä vaikeammaksi.
Sitten ihan varmuuden vuoksi tämä lääkäri tokaisi, että oli nyt tutkinut kuvia ja se harmaa möykky vasemmanpuolen ohimolohkossa oli vain jarjostuma ilmeisesti verisuonesta.
Eli minulla ei ole kasvainta aivoissa? kysyin vähän hämmästyneenä, onko minulla sitten kuitenkin se pelkäämäni MS-tauti.
Varaan ajan mangeettikuviin ja varmistetaan vielä ettei sieltä löydy MS-taudille tyypillisiä muutoksia tai mitään etäpesäkkeitä.
Etäpesäkkeitä mistä? Kysyin todella hämmästyneenä.
Tähän en saanut mitään vastausta, mutta aivan kuin jotain mantraa toistellen ylilääkäri toisti jo aikaisemmin sanomansa varmistusmielessä otetuista mangeettikuvista.
Toki nämä uudet epäilyt antoivat kasvot tälle minun olotilalle ja pääkivulle, mutta tähänkö tämä kaikki päättyisi.
Hetken oltuani sängyssäni ja ajatuksiani pyöriteltyä tunsin kuinka tuo eilinen lihasvapina oli palaamassa, olo aivan kuin olisin ladannut lihaksiini sähköä ja niiden täyttyessä alkoi tämä oikeanpuoleinen moukarointi.
Taas sama, heti kun lähdin liikkeelle vapinat loppuivat mutta kun erehdyin istumaan tai menemään makaamaan alkoivat ne samaa tietä.
Tällä kertaa vapinaa kesti kahdeksan tuntia, vasta nukkumaan mennessäni tuo hytkytys hävisi yhtä nopeasti kuin alkoikin.
19. Tammikuuta. 2015
Aamulla sama kaava toistui kuten eilen aamulla, verenpaineen mittaus, kessua ja aamupala vuoteeseen tarjoiltuna.
Tämä aamu oli kuitenkin erillainen oireiden suhteen, tunsin taas tuon lihaksien latautumisen ja PAM, niin tuo vapani alkoi taas, tällä kertaa menin hoitajien puheille ja pyysin mahdollista lääkettä tähän hytkytykseen, minulle sanottiin että ylilääkäri haluaa nähdä nämä vapinat, joten nyt ei voida vielä lääkitä.
Hoitajan saattaessa minut huoneeseen lepäämään ja ihan kuin varmuuden vuoksi mittasi vielä kuumeeni, jota ei ainakaan vielä ollut saapui tuo eilinen luottamusta herättävä tohtori luokseni.
Sinun lihakset ilmeisesti kouristelee? Kysymyksen ilmaan heitettyään ja peiton päältäni otettuaan alkoi tutkiminen.
Hhmmmm miettimisiä ja ahaaa ääniä päästellen tokaisi herra ylilääkäri, ettei tuo nyt ihan normaalia ole.
Ihanko tosi, ajattelin mielessäni.
Tutkimusten jatkuessa ja pääkivusta kysellen, kerroin lääkärille kivun tunteen myös nyt takaraivossa, kipu oli lähinnä polttavaa tunnetta kuin selvää kipua.
Sitten tuli kantapää polvitestin vuoro.
Oikean jalan kantapää vasemman jalan polven päälle ja kantapään liuvuttaminen sääriluuta pitkin aina nilkkaan asti.
Tämä poili meni hyvin, ei mitään ongelmaa, sitten toisen jalan vuoro, koko kehoni alkoi pomppimaan yrittäessäni laittaa vasemman jalan kantapäätä oikean jalan polven päälle, taas tuo ahaaa ja hhmmmm miettiminen.
Olin menettänyt kehoni oikean puolen hienomotoriikan ja tästä eteenpäin kävelyni muuttui entistä vaikeammaksi.
Sitten ihan varmuuden vuoksi tämä lääkäri tokaisi, että oli nyt tutkinut kuvia ja se harmaa möykky vasemmanpuolen ohimolohkossa oli vain jarjostuma ilmeisesti verisuonesta.
Eli minulla ei ole kasvainta aivoissa? kysyin vähän hämmästyneenä, onko minulla sitten kuitenkin se pelkäämäni MS-tauti.
Varaan ajan mangeettikuviin ja varmistetaan vielä ettei sieltä löydy MS-taudille tyypillisiä muutoksia tai mitään etäpesäkkeitä.
Etäpesäkkeitä mistä? Kysyin todella hämmästyneenä.
Tähän en saanut mitään vastausta, mutta aivan kuin jotain mantraa toistellen ylilääkäri toisti jo aikaisemmin sanomansa varmistusmielessä otetuista mangeettikuvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti