Aivottoman avuton.

Kolumni T 90.5

Aivovamma ei ole tarttuvaa.

Sana aivovamma saa monen kuulijan ihokarvat pystyyn ja kehon puolustusmekanismin hälytystilaan, ottamaan askeleen taaksepäin ja välttämään tartuntaa. Jostain syystä aivovammaiset kuuluvat samaan kategoriaan kuin lepra tai musta surma.  Oikea paikka meille taudinkantajille olisi varmasti tuo kuuluisa Seilin saari tai oikein vaikeissa tapauksissa Pirunsaari. Noilla kyseisillä saarilla saisimme kaikessa rauhassa mölistä suupielet kuolaa valuen, emmekä olisi vaaraksi terveille ja hyvinvoiville kansalaisille.

Joudun tuottamaan joillekin teistä ei aivovammaisista nyt suuren pettymyksen, aivovamma ei tartu. Ei teidän tarvitse meitä pelätä. Aivomme toimivat ja ajatus kulkee, meitä on todella monta keskuudessanne ettekä edes huomaa vammaamme jos emme itse siitä kerro. Miksi jätämme kuitenkin kertomatta vammastamme? Juuri tuon ennakkoluulon johdosta, jos aivot ei toimi, ei toimi mikään muukaan ja imbesillin kanssa on turha yrittää keskustella. Meillä vammautuneilla on omat vajavaisuudet ja haasteemme, mutta pystymme jopa järkeviin keskusteluihin kunhan annatte meille aikaa vastata.

Olemme toki joutuneet luopumaan paljosta. Itse menetin esimerkiksi kyvyn muistaa ja keskustella silmiin katsoen sekä paljon muita ominaisuuksia, mutta sain tilalle taidon kirjoittaa ja nähdä asiat kuvina. En edes osannut uneksia moisesta kyvystä ennen vammautumista.

Vaikka elämme maailmassa jossa ruokaa voi tulostaa printterillä ja autot ajaa itsekseen, niin aivovammasta ei silti tiedetä juuri mitään. Tämä tietämättömyys luo pelkoa jopa terveydenhuollon ammattilaisiin.

Suomessa on vain muutama aivovamman huippuosaaja, erittäin taidokkaita jopa maailman mittapuussa.

Valitettavasti nämä ammattilaiset ovat vain joidenkin vammautuneiden saatavilla. Tutkimuksen ja diagnostiikan saaminen muodostuu joillekin potilaille hankalammaksi, varsinkin kun yleislääketieteessä ei aina osata epäillä aivovammaa vaikka oirekuva antaisi selvät viitteet.

Toivoisinkin näin joulun alla että aivovammaosaaminen ja aivovammaan suhtautuminen siirtyisi vihdoinkin tälle vuosituhannelle.