Mielialan maisemaa.

Värit valuvat vesilasiin.

Tänään on hyvä päivä...tänään menee kaikki pieleen, ylöspäin - alaspäin käymme mielen kanssa näin.

Aamulla aikaisin aloitetaan päivän rakentaminen edeten kerros kerrokselta aina iltaan saakka ja juuri ennen nukkumaan menoa asetetaan se viimeinen kortti joka kruunaa koko teoksen. Se on vaan kumma miten yksikin pienen pieni häiriötekijä saattaa kaataa koko korttitalon jonka rakentamiseen on mennyt koko päivä.

Näin sen pitäisi mennä, mutta kun ei mene. Suunnittelussa on jokin virhe, epäkohta joka estää virheettömän päivän. Kortit ei pysy pystyssä, välillä ei edes käsissä vaan putoilevat pitkin päivää sinne tänne, kunnes illalla ei ole enään millä rakentaa.

Aivovammaisen arki on kuin vesilasi, maalaat kauniilla väreillä kesäistä järvimaisemaa ja aina värin vaihdon jälkeet kastat pensselin vesilasiin, kunnes kuvan valmistuttua vesilasissa on mustaa vettä kun kaikki kuvan värit ovat sekoittuneet.

Aivovamman aiheuttama mielialan muutokset ovat depressiivisiä, iloisuus ja toivo paremmasta haihtuvat päivän mittaan pikkuhiljaa, joskus jopa heti aamusta kun huomaa ettei keho tottele ja jokainen pienikin ääni aiheuttaa kirkonkellojen lyönnit pään sisällä.

Entä mitä eroa on aivovamman aiheuttamalla depressiolla ja mielialan laskun aiheuttamalla depressiolla eli masennuksella, ei oikeastaan mitään muuta kuin lääkitys.

Masennuslääkitys depressiopotilaalle on erittäin tärkeää jotta serotoniinin lasku saadaan pysäytettyä. Toki vanhat masennuslääkkeet (SSRI) ovat haittavaikutuksiltaan huomattavasti voimakkaammat kuin ns. uuden sukupolven SSRI lääkkeet, mutta näiden lääkkeiden teho on heikompi ja oikean lääkityksen löytämiseen saattaa mennä pitkään.

Entä jos aivovammaiselle aloitetaan masennuslääkitys ilman että depression syytä on selvitetty?

Masennuslääkkeen syöminen ilman masennuksen aiheuttamaa serotoniinin laskua johtaa aivovammaisella kohonneeseen itsetuhoisuuteen, koska SSRI lääkkeet nostaa serotoniini tasoa joka aivovammaisen depressiossa ei ole laskenut vaan depression kaltainen olotila on yksi oire aivovammassa.

Tämän takia on erittäin tärkeää niin potilaan kuin hoitohenkilökunnan selvittää onko depression taustalla mielialan lasku vähäisen serotoniinin tuotannon takia vai onko syytä epäillä aivovammaa.

Valitettavan usein näin ei kuitenkaan tapahdu, kuten omalla kohdallanikin kävi ja seuraukset meinasivat olla kohtalokkaat.

Lupaan pitää ääntä tästä asiasta ja toivon että terveydenhuoltoon saataisiin muutos toimintatapoihin tämän tärkeän asian huomioonottamiseksi.

Jos olette lyöneet päänne ja kärsitte masennuksen kaltaisista oireista, pyytäkää hoitavaa lääkäriä selvittämään myös aivovamman mahdollisuus ennen lääkityksen aloittamista.