Elämään opettelua

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kun Pekka Saulin tapasi.

Huolestuneena sivusta seurattu.


Olen tässä viime aikoina huolestuneena seurannut Facebookin keskustelua monessa eri ryhmässä, se mikä minua on eniten närästänyt näissä keskusteluissa on ihmisten kateus. Välillä ollaan kateellisia toisen lääkityksestä tai vammasta mutta se että ollaan kateellisia toisen kuntoutumisesta ja positiivisuudesta on jo jotain aivan epäoikeudenmukaista, varsinkin sitä kohtaan joka suurimman työn on kuntonsa ja elämänasenteensa eteen tehnyt.

Pekka Hyysalo on kutsunsa linnaan ansainnut, meistä jokainen voisi ottaa mallia ja oppia siitä iloisesta elämänasenteesta joka Pekalla on. Se kuinka kovan työn Pekka on tehnyt on jotain aivan uskomatonta, kunpa me kaikki pystyttäisiin samaan.

Miksi ihmisten pitää verrata vammojaan toisiinsa ja kilpailla kenellä on eniten ongelmia? Itse antaisin mielelläni tämän vammani pois jos vain voisin, mutta kun en voi. Ainoa mitä voin tehdä on seurata Pekan esimerkkiä ja yrittää parhaani näistä vammoista huolimatta.

Toivon todella että Pekka viihtyy Presidenttimme juhlissa johon hän oikeutetusti kutsun sai.

Hyvät vammautuneet, sairaat sekä te terveet ihmiset. Meillä kaikilla on omat haasteet sekä ongelmat eikä ne poistu kateudella, vertailemalla tai haukkumalla. Tehdään kaikki omat työmme ja tuetaan toisiamme tavoitteiden saavuttamiseksi.

Erittäin hyvää Itsenäisyyspäivää meille kaikille.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti