Poissaolevana hoidettu

Lääkärit ilman käsiä.

Olen paljon käsitellyt tässä blogissa psykiatrista sairaanhoitoa antavia osastoja kuten Harjavallan sairaalaa ja Kupittaan osastoa A2, mutta yksi osasto on jäänyt vaille sen ansaitsemaa huomiota.

Perusterveydenhuollon kriisiosasto 715, tuo psykiatrian kummajainen, joka ovelasti on liimautunut TYKS:in kylkeen antaen harhaanjohtavan kuvan erikoissairaanhoidon osaamisesta, kuitenkin tarjoten perusterveydenhoitoa.

Mitä tarkoittaa sitten kriisiosasto? Voisi kuvitella että kriisi tarkoittaa poikkeuksellista elämäntilannetta joka hoitamattomana johtaa vakavampaan sairauteen.

Mutta eipä tarkoita, kriisi on kriisi ja sitä hoidetaan masennuslääkkeillä ja kriisin auheuttaja jää taka-alalle sekä vähäpätöiseksi, jopa vaille hoitoa tai potilaan itse hoidettavaksi.

Tämän tapainen sairaanhoito on kriisiä ruokkivaa ja lopuksi varmasti johtaa masennukseen, joten onhan se hyvä että ainakin lääkitys on valmiiksi aloitettu.

Kuulin elämäni ensimmäistä kertaa kyseisellä osastolla ollessani niinkin salamyhkäisestä ammattinimikkeestä kuin tutkiva psykiatria. Nämä mystiset ammattilaiset eivät psykiatrian palveluita tarjonneet vaikka sitä pyysinkin, ilmeisesti minussa ei ollut mitään tutkittavaa.

En toki koskaan nähnyt kyseisiä psykiatreja, kysyin toki osaston henkilökunnalta missä nämä taruolennot työskentelee, saamatta siihen vastausta.

Itse olin tällä "vaativaa psykiatrista erikoissairaanhoitoa" tarjoavalla osastolla lähes kolme kuukautta aivovamman ja masennuksen johdosta, aluksi minulla oli todella kovat odotukset tästä osastosta, toimiihan se TYKS:in yhteydessä johon minulla on kova luotto edelleen.

Olin sopinut Harjavallassa lääkärin kanssa että kun siirryn tälle kriisiosastolle niin masennuslääkkeet vaihdetaan, koska tarvittavaa vastetta ei oltu saatu.

Mutta eipäs vaihdettu, vaan söin tehottomia lääkkeitä vielä lähes kaksi kuukautta, kunnes ilmoitin hoitavalle lääkärille että jos aamulla kipossani on vielä nämä samat lääkkeet, tulen kaatamaan ne roskakoriin, vasta tämän ilmoituksen jälkeen lääkkeeni suostuttiin vaihtamaan.

Uusi masennuslääkitykseni aloitettiin heti seuraavana aamuna.

Tästäkään lääkkeestä ei saatu lopuksi toivottua vastetta joten kaikessa viisaudessaan lääkeannos nostettiin maksimimäärään.

Viikottainen masennustesti (BDI) osastolla tehtiin ja tehdään varmasti edelleen potilaille, tällä testillä hyvin todennäköisesti seurataan potilaan mielialaa tai niin ainakin luulin, mutta myöhemmin esitinkin epäilykseni kyseisen kaavakkeen tehosta saunan lämmityksessä, mutta tästä lisää edempänä.

 

Kipulääkitys kyseisellä osastolla keskittyy lähinnä Lyrica merkkiseen lääkkeeseen, tästä lääkkeestä myös TV 1 MOT ajankohtaisohjelma on aikoinaan jutun tehnyt.

Itsellenikin tätä lääkettä syötettiin pääkipujen hillitsemiseksi, mutta sain erittäin kovan kouristuskohtauksen murtaen varpaani samalla, nyt oli sitten pää että varvas kipeä.

Minulle tarjottiin myös migreenilääkitystä pääkipuun, mutta tätä pidin lähinnä kiusantekona. Olihan minulle kokeiltu jo kyseistä lääkitystä joulukuussa 2014 huonolla menestyksellä.

Aloin pikku hiljaa kyseenalaistamaan osaston tärkeyttä ja toimintamallia, jonka seurauksena minusta tuli hankala potilas.

Ahdistukseni alkoi pahentua pääkivun ja aivovammani hoitamattomuuden seurauksena, aloin voimaan henkisesti pahoin.

Nyt olin jo hankalan potilaan lisäksi haitaksi muille, niinpä minut hiljennettiin opamoxilla.

Aina kun aloin vaatimaan hoitoa niin eteeni tuotiin taas uusi annos rauhoittavia lääkkeitä.

Masennukseni alkoi todenteolla pahentumaan.

Viimeinen naula arkkuuni oli osaston lääkärin ilmoitus ettei minun aivovammaani hoideta täällä, mehän olemme psykiatrinen osasto. Olisin halunnut huutaa tuolle lääkärille että enhän minä heiltä aivovamman parantamista odotakaan vaan saavani terapia-apua aivovamman hyväksymiseen, sitä kun minulle ei tuolla osastolla koskaan tarjottu, niin kuin ei mitään muutakaan masennuksen ja ahdistuksen hoitoa kuin pelkkä lääkitys.

Taas oli tuo masennustestin aika jossa ilmoitin itsetuhoisuuteni olevan todellinen, kukaan ei kuitenkaan puuttunut tai edes ottanut vakavissaan tuota ilmoitustani. Mittani oli tullut täyteen.

Pyysin hoitajaa varaamaan minulle ajan ylilääkärille, koska en kokenut saavani tilanteeni vaatimaa hoitoa, niinpä pyysin ylilääkäriä tekemään minulle lähetteen Harjavallan sairaalaan, koska siellä tunsin että minua hoidetaan ja asiani otetaan vakavasti.

Tapaaminen ylilääkärin kanssa järjestyi seuraavalle viikolle ja mukaan tapaamiseen tuli myös vaimoni. Pyysin lääkäriltä hoitosuunnitelmaani jotta olisin voinut katsoa mikä on ollut hoidon tavoite, tätä suunnitelmaa ei kuitenkaan ollut edes olemassa, tai kuten lääkäri asian ilmoitti (hoitosuunnitelmaa on muutettu ja sitä ei olla ehditty vielä kirjoittaa).

Vaimoni kysyi lääkäriltä miten he ovat reagoineet minun kohonneeseen itsetuhoisuuteen, saamatta tähän vastausta.

Tässä kohtaa kerroin itse lääkärille että olen merkinnyt tähän masennustestiin tappavani itseni, mutta ilmeisesti teitä ei kiinnosta tai joku lämmittää saunaa näillä kaavakkeilla.

Olin ollut osastolla kolme kuukautta saamatta hoitoa ja lopuksi masennukseni oli syventynyt vaikeaksi. Huonon hoidon seurauksena olin jälleen riistämässä henkeä itseltäni, onneksi vaimoni oli valppaana ja vei minut TYKS:in päivystykseen josta siirryin suoraan Kupittaan A2 osastolle.

Olimme jossain vaiheessa käyneet Harjavallassa mutta tästä matkasta en muista mitään. Vaimoni kertoi myöhemmin että Harjavallassa oli kesäsulut ja toivomaani terapiaa ei olisi voitu siellä sillä hetkellä järjestää.

Kriisiosasto 715 edustaa vaativaa psykiatrista erikoissairaanhoitoa ja toimii myös yleissairaalapsykiatrisena osastona. Tutkimukset ja hoito perustuvat tieteelliseen näyttöön.

(Teksti lainattu osaston 715 esittelystä VSSHP sivuilta)