Huomaamaton halvaus.

Suhteettomuusteoria E=mc4

Se on kumma mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon arkipäiväisissä asioissa aivovamman ja niskan retkahdusvamman johdosta. Kaupassa käynnit täytyy miettiä tarkkaan ja ostospaikka valita sen mukaan joissa on vähiten portaita tai mahdollisuus käyttää hissiä, paljon puhutaan esteettömästä kulkemisesta joka on sinällään hyvä, mutta omalla kohdallani jo liukas lattia saattaa olla ylitsepääsemätön este.

Kävin eilen hammaslääkärissä, koska tapaturmassa loukkasin myös yläleukaluuni ja tuota purukalustoa täytyy myös hoitaa. Eipäs sekään niin helppoa ollutkaan, jo pelkkä hammaslääkärin tuoliin istuminen täytyy miettiä etukäteen ettei istuma-asento provosoi niskaa ja aiheuta lisää ongelmia.

Jotta siinäkään ei olisi vielä tarpeeksi hankaluuksia, täytyy aivovammalääkärini konsultoida hammaslääkäriä miten suutani saa avata, koska suuta avattaessa voi niskan asento muuttua siten että saan joko lihas-spastisuutta tai pahimmassa tapauksessa kouristuksen.

On aivan suhteettoman paljon pieniä asioita joita täytyy ottaa huomioon näiden vammojen seurauksena, päällepäin minäkin näytän aivan normaalilta, minulla on kaksi kättä ja napa keskellä vatsaa, mutta kaikki arkiset asiat vaativat todella paljon valmistautumista ja suunnittelua.

Nyt kun joulu lähestyy ovat kaupat kuin muurahaispesiä, toki sillä erolla että muurahaisilla on kaikilla oma tehtävänsä eikä ne huiski sinne tänne saamatta mitään aikaiseksi. Meluyliherkkyyden takia tämä juhlan aika on ainakin minulle yhtä tuskaa, kaupoissa joululaulut raikaa joka tuutista ja tohottimesta sekä ihmiset raivopäisinä huutaa ja mellastaa aivan kuin ruoka kesken loppuisi. Mitä enemmän meteliä sitä puuromaisempi äänimaailmani on ja mitä enemmän puuroa korvien väliin tungetaan, sitä todennäköisemmin pääni räjähtää ja joudun poistumaan paikalta jättäen ostokset ostamatta. Valitettavan usein myös tuollaisessa kaaoksessa ei ole mitään logiikkaa ja enemmin tai myöhemmin joku kaataa minut kumoon.

Minulla on toki kävelykeppi joka vähän antaa tilaa ympärilleni, mutta on myös niitä ihmisiä jotka kulkevat laput silmillä. Uskon että monella aivovammaisella on sama tilanne kuin minullakin ja heidänkin perheessä joudutaan miettimään joulunajan ohjelma siten ettei toisen joudu sitä sairaalassa viettämään.

Entä sitten lahjatoiveet jotka näin joulun alla Korvatunturille lähetetään? Voisi varmasti kuvitella että toivoisin terveyttä ja kaikki palautuisi ennalleen, ei en toivo, se olisi aivan liian vaikea toteuttaa jopa joulupukille. Se mitä toivoisin on ihmisten tietoisuuden lisääminen meitä aivovammaisia ja vajaatoimintaisia kohtaan, mutta toivon myös että hyväksyisin itse itseni tälläisenä kuin olen.