Yhteiskunnan kustannuserä.
Kyllä meitä aivovammaisia hävettää ja me olemme todella pahoillamme, että emme pysty tekemään tuottavaa työtä ja näin tuoda omaa kortta tähän yhteiseen kekoomme. Olemme pahoillamme myös siitä, että meistä koituu kustannuksia enemmän kuin syöpäsairauksista, aivoverisuonisairauksista ja HIV/AIDS yhteensä. Tuotamme pelkkää tappiota Suomelle lähes 740 miljoonaa euroa vuodessa.
Siinä pahoittelut yhteiskunnalle, joka on laiminlyönyt totaalisesti aivovamman hoidon ja sen tutkimisen, niin sairaanhoitoalalla kuin tutkimuksen kehittämisalalla. Osasyynä selkeä välinpitämättömyys, mutta myös poliittinen painostus ja vakuutustoiminnan lobbaus.
Yhteiskunnan välinpitömättömyyden johdosta aivovamman kuolleisuus on suurempi, kuin kaikkiin sairauksiin yhteensä. Suomessa kuolleisuus on kaksinkertainen muihin Pohjoismaihin nähden, tämäkin tilasto kertoo karua totuutta tästä välinpitämättömyydestä ja silkasta osaamattomuudesta.
Tämä Suomen kaksinkertainen kuolleisuus johtuu vain ja ainoastaa tietämättömyydestä, aivovamman saaneen henkilön oireet diagnosoidaan aivan liian usein masennusoireiksi ja hänelle poikkeuksetta määrätään masennuslääkitys. Tämän lääkityksen haittavaikutuksena, kuten lääkärit asian ilmoittaa, on kohonnut itsemurhariski ja tämä riski realisoituu aivovammaisella neljä kertaa todennäköisemmin kuin ei vammautuneella.
Mitä muita syitä tämän laiminlyödyn vamman taustalla on? Erään suomalaisen tutkimuksen mukaan radiologit eivät osaa tulkita aivoruhjemuutoksia ja tästä johtuen 70% aivovamman saaneista ihmisistä jää vaille riittävää ensihoidon tutkimusta. Sitten on nämä väärät käsitykset aivovammasta, joita myös virheellisesti käypähoitosuositukseenkin on merkitty. Vaikeaan aivovammaan ei aina liity tajuttomuutta, eikä päätä tarvitse lyödä kiinteään esineeseen tai materiaaliin.
Nämä edellämainitut syyt ovat suurin syy niihin kustannuksiin, joita meistä vammautuneista koituu tälle yhteiskunnalle. Vakuutusyhtiöt omalla osuudellaan aiheuttavat myös merkittäviä kustannuksia valtiolle kielteisillä korvauspäätöksillään, jolloin vammautunut turvautuu ainoaan mahdollisuuteensa ja haastaa vakuutusyhtiön oikeuteen. Keskimääräinen oikeudenkäyntikustannus oli vuonna 2016 noin 35000 euroa, mutta kustannukset saattavat nousta useisiin satoihin tuhansiin euroihin, mikäli oikeutta joudutaan käymään eri oikeusasteissa.
Valtiolle koituu myös kustannuksia henkilökohtaisesta avustajasta ja Kela-kyydeistä sekä vapaa-ajan matkoista. Sairaalamaksuista, kuntoutuksesta, apuvälineistä ja monesta muusta kustannuserästä. Vain ja ainoastaan piittaamattomuuden ja tietämättömyyden seurauksena.
Esimerkkinä voisi käyttää vaikka seuraavaa mielikuvaa, ne vuotuiset kustannukset jotka valtio ja vakuutusyhtiöt ovat haluttomuudellaan aiheuttaneet, tällä rahalla rakentaisi 3 uutta lastensairaalaa joka vuosi.
Jostain syystä osa lääkäreistä ja varsinkin vakuutusuhtiöt kuvittelevat, että aivovamma paranee itsestään ja aivovamman saanut ihminen pyritään palauttamaan mahdollisimman nopeasti työelämään. Tästä virheellisestä ja osittain tahallisesta väärinymmärryksestä koituu merkittävää haittaa aivovamman saaneen ihmisen kuntoutukselle. Pahimmassa tapauksessa potilas jää jopa ilman kuntoutusta.
Entä seuraukset vammautuneelle itselleen, ihminen jolla on muistiepävarmuutta, keskittymisvaikeutta, muutoksia tunne-elämässä, väsymystaipumus ja heikentynyt rasituksensietokyky ei ole psyykkisesti sairas vaikka usein sitä diagnoosia vammautuneelle tarjotaan tietämättömyyden seurauksena. Potilaan kokema epävarmuus on suuri riski syrjäytymiselle, aviokriiseille ja jopa itsemurhille.
Suomen valtio maksoi vuonna 2016 yritystukia yhteensä 4,1 miljardia euroa. Yksi suurimmista tuen saajista oli Helsinkiläinen Tuuliwatti Oy joka sai tukea 57 miljoonaa euroa, tällä yrityksellä ei ole yhtään työntekijää eikä se myöskään maksa veroa. Valtiolla on kyllä rahaa laittaa tälläisiin bulvaani yrityksiin josta raha kiertää jonkin poliittisen puolueen vaalikassaan.
Tällä 57 miljoonalla eurolla saataisiin lääkärikoulutukseen pakollinen vuosikurssi aivovammasta, mikäli tähän tahtoa olisi.
Olkoot tämä minun manifestini aivovamman puolesta.
Nico Ojala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti