Kaksi esitystä, kaksi eri voittajaa.
Kuten tässä on nyt käynyt ilmi se valitettava tosi asia on, että kokoomus on tehny vai pitäisikö sanoa että kaivanut arkistojen kätköistä tuon oman vuonna 2013 silloisen sosiaali-ja terveysministerin Paula Risikon teettämän selvityksen vakuutuslääkärijärjestelmän kehittämisestä.
Tämän suuren muutoksen riemusanomaa alettiin tuomaan julkisuuteen 8.10.2017 ja sanansaattajiksi valittiin kokoomuksen kansanedustajista Sari Sarkonmaa, Sanna Lauslahti ja Sari Rissanen mukaan pyydettiin myös finassiala ry:stä Piritta Poikonen. Se mikä sinänsä on ollut yllättävintä, niin koko vakuutuslääkärijärjestelmäraportin äiti Paula Risikko loistaa poissa olollaan.
No miksi tämä vanha raportti, joka sai neljä vuotta olla eduskunnan pölyttyvässä arkistossa kaikessa rauhassa tuotiin vasta nyt julkisuuteen?
Syynä on tietenkin Jari Ronkaisen tekemä toimenpidealoite vakuutuslääkärijärjestelmän muuttamisesta. Tämä esitys sai alkunsa aivovammautuneilta itseltään sekä niistä lukemattomista toimenpidealoitteista joita eduskunnassa on tehty vuoden 1995 jälkeen. Yksi toivomusaloite, yksi keskustelualoite, kaksi toimenpidealoitetta ja 59 kirjallista kysymystä vakuutuslääkärien toiminnasta, yksikään edellä mainituista toimenpiteistä ei ole johtanut toivottuun lopputulokseen.
Avataan vähän näitä kahta esitystä, jotka nyt ovat valitettavasti asetettu vastakkain, kiitos kokoomuksen.
Aloitetaan tuosta Paula Risikon tilaamasta raportista.
Vakuutuslääkärijärjestelmää kehittäneen työryhmän esittämän toimenpideohjelman tavoitteeksi asetettiin suraavat toimenpiteet:
1. Tehdä tarvittavat muutokset, jotta edunsaajat voisivat nykyistä paremmin kokea olevansa osallisia etuushakuprosessissa.
- Edunhakijan osallisuutta ja luottamusta järjestelmää kohtaan voidaan lisätä parantamalla viestintää vakuutuslääkärijärjestelmästä ja sosiaalivakuutusjärjestelmästä. Viestinnässä pyritään siihen, että kansalaisten saatavilla olisi kootusti tietoa asiankäsittelyprosesseista ja yleisistä menettelytavoista, mikä mahdollistaa kokonaiskuvan muodostamisen.
2. Parantaa tiedonkulkua ja lisätä yhteistyötä vakuutuslääkäreiden ja hoitavien lääkärien välillä.
- Vakuutuslääkärien ja hoitavien lääkäreiden yhteistyön parantamiseksi lääkärinlausuntoja tulisi kehittää ja tiedonkulussa voisi hyödyntää Kanta-arkistoa tai vakuutuslaitoksen rekistereitä. Jos lausuntoa laativa lääkäri saisi tarvittaessa tiedon potilaan etuuspäätöksestä ja sen perusteluista, voisi tämä auttaa häntä jatkotoimenpiteiden suunnittelussa. Lääkärintodistus- ja lausuntolomakeiden yksityiskohtainen suunnittelu tapahtuu jatkossa Kansaneläkelaitoksessa.
3. Lisätä kansalaisten tietoisuutta sosiaalivakuutusetuuksien määräytymisperusteita, haku- ja muutoksenhakuprossesista sekä eri tahojen rooleista järjestelmässä.
- Kansalaisten osallisuuden lisäämiseksi tulisi olla saatavilla tietoa siitä, miten sosiaalivakuutuksen eri lajit toimivat ja minkä laisia vaiheita vakuutusoikeuden käsittelyssä ilmenee. Viestinnässä kiinnitetään esimerkiksi huomiota alan termiologian avaamiseen ja eri vakuutuslajien tyypillisiä tapauksia havainnollistetaan esimerkkien avulla.
4. Lisätä lausuntoja kirjoittavien lääkäreiden tuntemusta sosiaalivakuutusjärjestelmästä lääkärilausuntojen laadun parantamiseksi ja etuudenhakijoiden yhdenvertaisuuden lisäämiseksi.
- Vakuuttettujen yhdenvertaisuuden ja perusteltujen päätösten kannalta olisi olennaista, että etuushakemuksia varten laaditut lääkärinlausunnot ovat laadukkaita ja kattavia. Lausuntojen laatiminen edellyttää niitä kirjoittavalta lääkäriltä sosiaalivakuutuksen ja vakuutuslääketieteen tuntemusta. Vakuutuslääketieteen koulutusta ja osaamista voidaan parantaa ottamalla vakuutuslääketiede ja kuntoutus systemaattisesti huomioon eri koulutustilaisuuksissa. Vakuutuslääketieteen osa-aikaista professuuria esitetään Helsingin yliopistoon.
5. Viestinnän käytännön toteutuksessa tulee keskittyä erityisesti seuraaviin asiohin.
- Vakuutuslääkäri voi arvioida tapauksen näkemättä vakuutettua.
- Viestinnässä tulee painottaa, että vakuutuslääkärin tehtävä ei ole vakuutetun henkilön terveyden tutkiminen, vaan korvauksen tai etuuden maksamisen lääketieteellisten edellytyksien arvioiminen. Vakuutuslääkärin ei tarvitse tavata vakuutettua, koska terveydenhuollon piirissä toimivat lääkärit ovat henkilön jo tavanneet ja tutkineet. Vakuutuslääkäri arvio työkykyä tai tapauksen syy-yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisen laatimien asiakirjijen pohjalta.
- Päätös ei perustu diagnoosiin.
- Viestinnässä tulee korostaa, että vakuutuslääkäri ei päätä onko henkilö sairas vai ei ja tarvitseeko henkilö hoitoa oireisiinsa tai sairauteensa. Vakuutuslääkäri arvioi etuuden myöntämisen edellytyksiä vakuutuslääketieteen näkökulmasta. Hän ei tee terveydentilaa koskevia diagnooseja, vaan osallistuu päätöksentekoon yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa Päätös perustuu kokonaisarvioon hakijan tilanteesta.
Tässä tämä Paula Risikon tilaama raportti pääpiirteittäin, kuten moni varmasti huomasi, raportissa ei mainita sanaa totuusvelvoite. Raportti on lähinnä vakuutuslääketieteen tietoisuuden lisäämistä.
Sitten Tämä Jari Ronkaisen toimenpidealoite vakuutuslääkärijärjestelmän muuttamisesta.
Esitän, että hallitus ryhtyy toimiin vakuutuslääkärijärjestelmän muuttamiseksi siten, että vakuutusyhtiöt noudattavat KKO:n linjauksia, jotja koskevat tapaturmien syy-yhteyksiä ja että vakuutusyhtiöiden käsittelyajat pysyvät tapaturmiin liittyvissä korvausasioissa kohtuullisina (esim. 1 vuosi)
KKO:n linjaus on seuraa: Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisujen mukaan syy-yhteys voidaan todeta, vaikka vammaa ei ole diagnosoitu pian tapaturman jälkeen. Ratkaisut linjaavat myös, että jos vammoille ei ole osoitettu muuta, todennäköisempää syytä kuin turma, on syy-yhteys oikeudellisesti osoitettu.
Tämä KKO:n linjaus on se ns käänteinen todistustaakka, eli vakuutuslääkärin täytyy todistaa, että vammalla ei ole syy-yhteyttä.
Ronkainen ottaa myös kantaa Paula Risikon tilaamaan raporttiin
- Sosiaali- ja terveysministeriö asetti viime hallituskaudella työryhmän kehittämään vakuutuslääkärijärjestelmää. Työryhmän 21.1.2014 julkaistussa loppuraportissa ehdotetaan vakuutuslääkärijärjestelmän kehittämiseksi useita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on lisätä vakuutuslääkärijärjestelmän läpinäkyvyyttä ja kansalaisten luottamusta järjestelmään.
Etuuspäätöksien perusteluita on tarkennettu säännöksin, ja vakuutuslääkärien nimet ovat nykyisin julkista tietoa. Lisäksi kansalaisille löytyy helpommin tietoa vakuutuslääkärijärjestelmästä ja lääketieteen piirissä kehitetään koulutusta sekä vakuutuslääketieteen soveltamista.
Minun ( Jari Ronkainen ), muiden kansanedustajien ja ministeriön saaman palautteen mukaan kansalaisilla ei kuitenkaan ole luottamusta nykyiseen järjestelmään ja suurimpiin epäkohtiin ei olla vielä puututtu.
Ronkainen on oikeassa, tuo Risikon tilaama raportti vuodelta 2013 ei vastaa enään tätä päivää ja suurin osa vaadituista parannuksista on jo tehty, esimerkiksi tuo vakuutuslääkärien minet ovat tulleet julkisiksi KKO:n päätöksen perusteella jo vuonna 2014, joten Risikko on vhvän myöhässä.
Toisessa voittaa vakuutusyhtiö ja toisessa vakuutettu. Kumpi ehdotus oli parempi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti